Astro Foorumi

Sopii täydellisesti tähän päivään ja omiin syytteleviin tunteisiin oman lörppäsuun kanssa.  :-\ Annetaan anteeksi ja kasvetaan!  :smitten:

Hyvä muistaa tämä!  :smitten: :smitten:

Tämä on hyvä muistaa!  :)

Olen välillä ollutkin itselleni liian ankara...

Ego se on siellä joka tahtoo aina omistaa ja hallita kaikkea, sen kun pistää syrjään niin koko maailma paranee huomattavasti :)

Tjaa. Eikös se itsetunto vie meitä eteenpäin tässä elämässä? Tietenkin liian iso ego tai pieni ego tekee tepposet. Kumpa ollakin tasapainossa.

Itse asiassa se on sielu joka meitä vie tässä elämässä eteenpäin, mutta ego on se joka pyrkii tulemaan sielun tielle (joka on täysin egoton ja puhdas kaikesta maailman pahasta). Sen takia kehotetaan aina kuuntelemaan sielua ja sydäntä.

Näin minäkin ajattelisin. Liian pieni ego käy kantajalleen turmioksi
-henkisessäkin kehityksessä. Ihminen jää polkemaan paikoilleen.

Ihminen on varsin ekonomiallinen kokonaisuus universaalissa ja tällä Telluksella,
jolla on vain ja ainoastaan ne puolet, mitä se tarvitseekin.

En paheksuisi myöskään ns. "isoa egoa", koska mistäs tiedät,
tarvitseeko hän juuri sitä tällä hetkellä esim. elämänsä kuntoon laittamiseksi.

Kaikki meidän pulten ja piirteiden korostuneisuus-vähäisyys
vaihtelee elämäntilanteen mukaan, mutta ei ne koskaan kokonaan katoa. ;)

Jos joku sanoo, että on kuolettanut esim. egonsa kokonaan,
niin oikeastaan minun käy häntä sääliksi, koska sitä kuitenkin tarvitaan vielä
jossain tilanteessa.

Mitä ihminen on jos kuollettaa heittämällä syrjään egonsa kuten aiemmin Veskari mainitsi. Sehän on kuin tuulenvirrassa menoa sinne tänne vailla mitää päämääriä. Kyllä Veskari on nyt hakoteilla.

 Olen käsittänyt että ego voi tulla esiin vaikka menestymisenpelkona, menetyksenpelkona ja takertumisena asioihin jotka eivät ole hyväksi vain koska ne tuovat turvallisuudentunnetta, pelkoa yleensäkin mistä sattuu ja voi juontaa juurensa myös ei-niin-hilpeisiin lapsuudenkokemuksiin. Egolla ja meissä olevalla sisäisellä lapsella olisi siis jotain yhtymäpintaa.
 Egoilu ei tarkoita minusta kuitenkaan tervettä itsekkyyttä joka taas tulee rakkaudesta ja kunnioituksesta itseä kohtaan ja joskus se tarkoittaa Ei-sanan käyttöä. Näiden ego-sydän -asioiden kanssa on joskus rajat aika hienoja, mutta jos tarkastelee omien tekojensa motiiveja niin kyllä sieltä voi aina välillä erottaa sen egon negatiivisen puolen puuhastelemassa.
 Minusta sen negatiivisen egon kanssa voi oppia elämään kun sen tarpeet ja "äänen" tunnistaa. Ei sitä voi kadottaa minusta koskaan eikä ole tarpeenkaan kun se on osa meitä ja liittyy esim itsesuojeluvaistoon ja vastaaviin primitiivisiin juttuihin, mutta egosuolla voi varmasti oppia tarpomaan kun opettelee tiedostamaan puhuuko nyt sydän vai ego.

No jahas vai sillälailla. Egohan on just sitä itsekästä ajattelua jota tässä maailmassa on ihan tarpeeks jo ilmankin, ja todellakaan sitä ei tarvitse mihinkään. Mene tapaamaan ketätahansa aitoa henkistämestaria tai johtajaa ja huomaat että egoa ei todellakaan tarvita mihinkään. Käsitteenä ego ymmärretään yleisesti ottaen just sellaseks että "enhän mä voi pärjätä ilman sitä koska <keksi tähän mikä tahansa lause>". Ainoa mitä sä tarttet on aito rakkaus (puhdas sellainen), ja ken tämän oivaltaa huomaa miksi se ego on tarpeeton. Eli aina kun ajattelet omaa parastasi kyseessä on egosi, jos taas ajattelet hieman laajemmin silloin kyseessä on sielu. Omaa itseään toki on järkevää välistä kuunnella, mutta kun se oma napa ei ole se kaikkein tärkein vaan yhteiseen hiileen pitäs jokaisen hoksata vähän enemmän puhaltaa. Kokeilkaa joskus elää viikko mahdollisimman vähäisellä egolla ja huomaatte että maailma on huomattavasti kauniimpi paikka, sitä egoa kun ei aikuisten oikeesti tartte yhtään mihinkään ja lähes poikkeuksetta se aiheuttaa kaikki ihmisten väliset riidat ja muut erimielisyydet, joten jo senkin takia se olisi hyvä "pistää pois päältä".

No osashan se Veskari kertoa mitä tarkoittaa kun näytti että jäi ajatelma puolitiehen. Olen samaa mieltä siitä, että kumpa vain useampi ihminen osais ajatella enemmän sydämmellään eikä työntäis ylisuurentunutta egoaan kaiken edelle. :coolsmiley:

Mjaa.. kuinka moni voi olla "henkinen mestari" ja "guru" tässä maailmassa
ja lopettaa esim. työnteon ja istua jossain temppelissä mietiskelemässä maailman menoa..? ::)

Työnteko on egoismia, sillä turvataan oma hyvinvointi, paras mahdollinen sellainen. ;)

No monihan tekee sitä kotonaan tietokoneen ääressä ja elää sosiaaliturvalla. ;)

Ja eikö tämän topicin aihe ole, olet hyvä JUURI SELLAISENA KUIN OLET?
-siis egollisena ja työtätekevänäkin?  ??? :idiot2: :uglystupid2:

Taas tässä nähdään hyvin nämä "henkiset gurut" , jeesustelijat
ja siihen pyrkivät muutoin tekopyhät,
mitä ne oikeasti ovat tekoaan ja ei tarvinnut kuin hyvin yksinkertaisen heiton. :D  

Toi Veskarin viimeisin kirjoitus ei taida ihan voida toteutua näin arkielämän realiteeteista käsin. Jos sitten tosiaankin heittäytyis egon ulkopuolelle. Olis kuin pyhämunkki/nunna, pyhittämällä rauhankolkassaan rakkauden sanomaa, pois ulkoisesta maailmasta. Näin se sitten vois ehkä onnistua egologiton olotila.

Kyl se onnistuu, se on vaan suuri haaste. Esim. mun lähin guru on just sellanen, se käy normaalissa työssä, tienaa sieltä rahaa mutta elää todella henkistä polkua. Mä en Sasha yhtään lähe tohon sun vedättelyyn, jos sä koet että sun pitää olla niin egoistinen kuin suinkin elämäs vaatii, niin anna palaa Fränk mun puolesta, mut sä et todellakaan sillä mitään sen parempaa ihmistä esitä, päin vastoin, teet itsestäsi hyvin helposti todella säälittävän jo pelkästään noilla sanoilla joita tossa edellä mainitsit. Eli, aidot henkiset mestarit ja gurut elävät sitä oikeaa elämää joten sinäkin sen käsität, mutta taas nämä jotka elävät askeettisesti vetäytyen luostareihin ja muihin mahdollisiin kolkkiin ovatkin sitten täysin oma lukunsa, se on heidän valitsemansa polku, ja tuskin sen huonompi kuin toisten. Eli hieman perustelua tarkemmin tuolle jos jotain alat sättimään suoraan ilman mitään syytä, otetaan oikeasti selvää niistä asioista ennen kuin puhutaan läpiä päähän.

Hmmm.. Ketä minä olen sättinyt? ??? Mielestäni puhuin ihan yleisellä tasolla.
Mutta koska kimpaannut menemään henk.kohtaisuuksiin,
niin saanen tehdä henk.kohtaisen kysymyksen..?  :)

Jos oikein ymmärrän, mitä haluat viestittää, niin suurena henkisen tien kulkijana,
mahdollisesti jopa guruna, tai ainakin omasta mielestäsi parempana ihmisenä, Veskari,
sinulle ei liene ongelma hyväksyä kaikki ihmiset hyvinä, sellaisina kuin he ovat,
omasta mielestäsi egoistinkin.? ::)
Viittaan RV:n alkuperäiseen ajatukseen. ;)


JATKUU YLEISELLÄ TASOLLA:

Olen huomannut, että nykyajan rasistit ovat näitä "henkisen tien kulkijoita/hengellisisä"
ja nykyajan neekerit ovat kaikki ne, jotka eivät sovi heidän muottiinsa.

No ei siinä mitään, ihminen on tehnyt tuota kautta vuosisatojen
-keinot, välineet ja tavat vain muuttuvat ja mikä siellä puhuu takana..? ::)
EGO.

Egosta ei pääse eroon sillä, että tekee siitä lyömä-aseen (synnin)
ja näkee sitä kaikissa muissa, mutta ei itsessä.

Huomatkaa, että funda-kristittyilläkin on tapana huudella esim. kadehtimalleen ihmiselle,
kuinka jumalattoman syntinen hän on kaikkine niine tapoineen elää, omistaa tai työskennellä.
Saman ilmiön näkee myös täällä.
Kun jollain toisella on jotain mikä itseltä puuttuu, niin se, jolla on, on egoisti
ja hänen kimppuunsa voi hyökkiä, -kaikella henkisyydellä ja sen nimissä.  ;)

Mielestäni aitoa puhtaan hengen tilaa eikä tietä saavuteta/kuljeta sillä
että pyrkii kadottamaan/kieltämään oman egonsa.
Käytännössä kun se vain tahtoo muuttua pesäpallomailaksi käteen,
jolla hutkia niitä, joita oma, hey..! EGO ei kestä.  ;)

Väitän, että näitä aitoja henkisen tien kulkijoita, jotka pystyvät
hyväksymään kaikki ihmiset varallisuudesta, luonteenpiirteistä
tai vaikkapa korkeasta elämisentasosta huolimatta sellaisina kuin he ovat
vetämättä herneitä nenään ja kuuntelevat kiinnostuneina, eivätkä hetkahda suuntaan tai toiseen,
vaikka ajatus/tyyli/tapa/luonteenpiirre/what ever olisi erilainen ja jotain sellaista,
mitä hän ei itse toteuta elämässään, on hyvin, hyvin vähän koko maailmassa.

Egohan on se, joka reagoi sen toisen egoon. ;)

Komppaan Basilikaa siinä, että egosta ei eroon pääse, mutta sen kanssa voi oppia elämään
ja ottaa sen hyvät puolet käyttöön ja tunnistaa sen huonot puolet.

Väitän, että moni ns. egoisti on lähempänä tasapainoista jumaluutta
kuin moni ns. henkinen ihminen. Kysymys on siitä, että hyväksyy sen itsessään
ja kokee, että on hyvä juuri sellaisena kuin on

-eli päästään kiinni tuohon RV:n alkuperäiseen ajatukseen syväotteella. ;)

Muutenhan tämä ketju olisi vinoutunut ironiaksi,
että "olen ihan hyvä sellaisena kuin olen ja tuo ei ole,
koska hän mielestäni egoisti kaikkine noine juttuineen.

Olen hyvä sellaisena kuin olen = minä en kaipaa mitään muuta/muutoksia
ja en koe häviäväni kenellekään toiselle vertailussa,
eikä mielenrauhaani kukaan toinen/erilainen voi järkyttää.  :coolsmiley:

Kyllä, mutta minä olen tunnustava egoisti edelleen ja käytän sitä tekosyynä sille,
että minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea, eikä kaikkia. :P :D

Itseasiassa pointtini oli yleisellä tasolla, mutta muutama vastaaja otti henk.koht.
-syystä tai toisesta. ::)
Onkohan minun elämäntehtäväni tehdä ja jalostaa kaikenmaailman jeesustelijoita ja guruja
paremmiksi huomattelemalla räikeistä epäkohdista..?  ::) ;D :2funny:

Olisi hyvä puhua egosta ihan omassa topicissaan, mitä hyvää, mitä huonoa siinä on
ja miten ego henkisissä piireissä näkyy. ;)

Onneksi me ihmiset olemme erilaisia, jos kaikki olisimme henkisen tien kulkioita, elama tuntuisi aika pitkaveteiselta, meillahan on vapaus valita joko Diorin aurinkolaseja tai ystavia jotka todella ovat valmiita nousemaan vaikka klo 3 yolla jos tarvis vaatii....plaah
Mehan taalla maaraamme oman polkumme-jotkut rakastavat luxusta ja jotkut ei-mita ihmeen valia silla loppujen lopuksi on.
Siinahan se juju juuri on, etta erilaiset ihmiset arvostavat erilaisia asioita-antakaa kaikkien kukkien kasvaa....

Mun käsittääkseni ei kovin yleistä oo sanoa kaikkia henkisiä mestareita ja guruja jotenkin yksilöivää silti, vaikka puhutkin koko maailmankaikkeutta koskevia mestareita. Aidosti egottomia ihmisiä on, mutta koska et sitä tahdo käsittää, turha sulle on koittaa asiaa myöskään rautalangasta vääntää. Myös sun sisällä asustaa egoton persoona, jota sieluksi kutsutaan. Heti kun opit sitä kuuntelemaan niin tiedät mitä se egottomuus on. Se paistaa susta aivan liian selvään muutoin lävitse. Mä en kiellä millään tavalla sitä, etteikö jokainen ihminen saa olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta jos mietitään universumin tasapainoisuutta, niin egoismilla se on kaikkein helpoin tuhota, ja se on konkretisoitumassa rakkaalla maapallollamme päivä päivältä enemmän (sodat, riidat, eläinlajien katoaminen, nälänhätä, ruoan epäpuhtaus = tarve tuottaa rahaa enemmän vähemmällä vaivalla = ego, jne..)
En mä yhtään sen enempää henkilökohtasuuksiin menny kuin säkään ;)

Mä olen polullani todella alussa, joten en itseäni koe mitenkään erityisen suureksi tai guruksi tai mitään, jaan vain kokemuksiani niistä asioista joita olen saanut kokea, koska tiedän että kaikki eivät näitä kokemuksia tämän inkarnaationsa aikana tule kokemaan välttämättä ollenkaan ja toisaalta taas koen tämän elämän tehtäväkseni jakaa tietoa mahdollisimman paljon. Nään päivittäin paljon erilaisia ihmisiä, enkä koe heitä mitenkään eriarvoisiksi (toisin kuin sä esim. halvennat mua koko ajan?), jokainen sielu on todella arvokas ja tärkeä. Egoisti on tärkeä vaihe jossakin vaiheessa sielunelinkaarta ja jokainen meistä on sen joskus kokenut, mutta sitten seuraa vaihe jossa siitä on syytä laskea irti, koska tämä sielu tahtoo niitä kokemuksia mahdollisimman monelta kantilta, joista tämä paljon ihastusta sulta saava ego on yksi.
Alkuperäinen ajatushan oli hyväksyä yksilön sisin sellaisena kuin se on, right? ;)

Koet sä itsesi jotenkin paremmaksi ihmiseksi sitten puhumalla ja rankkaamalla ihmiset tiettyihin muotteihin? Mun mielestä suuremmalla mittakaavalla katsottuna yksikään ihminen ei eroa toisesta pisaraakaan. Toki fyysisellä mittapuulla katsottuna meitä on moneen junaan, mutta mitä syvemmin oppii ihmistä katsomaan sisälle, sen vähemmän niitä eroavaisuuksia on. Aina kun joku haastaa riitaa, silloin ollaan todella pintapuolisella tasolla katselemassa maailmaa, joka sekin on tietty ihan kivaa aikansa, mutta silti ah niin yksitoikkoista ja omaa napaa tuijottavaa. Tietenkin jokaisessa meissä on vikamme, ja ne on opittava hyväksymään, mutta sen asian eteen kun voi tehdä paljon enemmänkin kuin vain hyväksyä, niin miksi ihmeessä sitten yrittää syyttää muita siitä, jos he eivät (enää) halua olla riippuvaisia joistakin "maallisista mammonista"? En siis sano (koska itsekin omistan mm. Bossin housuja ja Lacosten paitoja yms.) etteikö ole kiva omistaa tavaraa, mutta loppujen lopuksi miksi ihmeessä ilmaista statustaan sen kummemmin pöyhkeilemällä jollakin sellaisella jolla tekee vain naapurin kateelliseksi (mutta saa oman sielun kärsimään)? :uglystupid2:

Kuten sanoin, en kadehdi yhtään sun kaltasia tai ketään muitakaan ihmisiä jotka haluavat elää himoiten kaikkea egon suomaa hyödykettä. Ei multa myöskään sitä puutu, joten sekin teoria meni siinä ;) Hieman suosittelen avartamaan sitä maailmankatsomusta niin ei oo niin hirvittävän pieni se piiri jossa pyörii ;)

Se kuitenkin on ainoa tapa valitettavasti. Egosta kun pääsee irti saavuttaa sen (joskus pitkän matkan päästä) jo raamatussakin kuvatun "pääsyn taivaaseen". Ei sitä täysin voi kadottaa se on täysin totta, mutta silloin kun oppii ymmärtämään että sen sanomat asiat eivät ole oikein niin ollaan totuutta jo huomattavasti lähempänä.

Sinällään mielenkiintoisia ajatuksia kyllä, mutta valitettavasti sulla itselläsi on sen verran pieni tuo näkemys asiasta että vaikea on ymmärtää miksi paasaat asiasta niin suurella innolla? On totta että näitä ihmisiä on vielä todella vähän maailmankaikkeudessa, mutta niitä kuitenkin on olemassa. Ensimmäinen sellanen jonka jokainen jossain tasolla tuntee itsessäänkin on tämä meidän oma Jumalamme, riippumatta siitä missä ymmärryksessä sen käsittää ja millä nimellä. Ei hänellä ole egoa, ja hyvinhän tuo on pärjännyt. Jos sillä ois ego, ei tätä maailmankaikkeutta olisi ollut olemassa enää pitkilleen, koska se haluais sen kaiken vain ja ainoastaan itselleen, miks ihmeessä kenenkään muun pitäisi saada nauttia siitä.
Jaa, no näkemys tuokin.

Toisaalta joo, toisaalta ei. Kuten oon sanonut, niin siitä pääsee eroon tavalla jossa sen vaientaa tekemästä päätöksiä omassa elämässään, jolloin tuo sanomasi pitää paikkansa.

Mä taas väitän et kaikki oikeasti henkiselläpolulla kulkevat ovat huomattavasti lähempänä Jumaluutta kuin yksikään egoisti, joka ei sitä omalta itseltään edes huomaa olevan olemassa. Ego on siis se minä minä asenne, siitä irti päästäneet taas ajattelevat muutakin kuin itseään.

Lähinnä ironiaksi noi kaikki sun väitteet joka tapauksessa oon joutunu ottaa, kun näkemykset asiasta ovat kuitenkin niin kaukana siitä mitä on kokemuksen kautta tullut itselle. Se jos mikä on sitä egoismiä, ja ajoittain se mullakin puskee vielä pintaan, mutta aika hyvin sen kans alkaa päästä jyvälle asioista kun huomaa millon se puuttuu peliin. Jokaisen mielenrauhaa voi järkyttää kun on tarpeeksi tehokas elämäntuli, huomasin sen tuossa miitin yhteydessä varsin hyvin. Hitler lienee oivallinen esimerkki siitä mitä tehokkaalla elämäntulella voi saada aikaiseksi.

Mutta kuten sanottua, kukaan ei ole toista parempi sieluntasolla. Fyysisellä ruumiillisella tasolla taas eroja on suuria, mutta niiden vertailuun yleensä tarvitaan se ego, ja kuten sanottua en koe mitään tarvetta vertailla ihmisiä näiden perusteella, vaikka kovasti sä yritätkin siihen suuntaan koko ajan mua ajaa. Kokeile ihmeessä joskus hieman hellittää egostasi niin saattanet hieman edes ymmärtää mistä puhun. Muutoin toivon erittäin antoisaa syksyä sinne euroopan vauhdin hurmaan. Suotta me riidellään asioista, koska näkemyserot ovat liian suuret ymmärtääksemme koskaan toistemme näkökantoja. Ymmärsin että olet tulossa pikkujoulujen aikaan tänne, joten voisin sulle antaa pienen näytteen egottomasta sielustasi, josko se hieman avaisi ymmärrystä omasta itsestäsi paremmin, mut se vaatii hieman rankempia järjestelyitä. Katsotaan nyt sitten.

Kuules Veskari.. ;D :2funny:
Minä en pysty edes lukemaan tuota kilometrin pituista vuodatustasi ilman,
että alkaa naurattaa ihan vietävästi! ;D :2funny:
-RV-parka laittoi hyvää hyvyyttään topicin, kuinka yksilö on HYVÄ JUURI SELLAISENA KUIN ON
ja täällä sitä nyt väännetään, miksi joku/jotkin yksilöt (esim. allekirjoittanut)
EIVÄT OLE HYVIÄ ja perustelut päälle! ;D :2funny:

Joko sinulla on surkea luetun ymmärtämisen taito,
keskittymisvika tai/ja fanaattinen (egoistinen) hetki tai sitten muuten vaan jumalattoman huono päivä,
joten kannattaisiko lukea nuo viestini uudelleen, kun on parempi päivä ja hetki,
jolloin et ota itseesi asioita, jotka puhutaan yleisellä tasolla ja kun asiat ei vääristy ja paisu mielessäsi?  ::)

Avautuisiko hiukan eritavalla..?  :D




Komppaan, paitsi että fixaan hiukan;  :P

Vapaus valita Diorin aurinkolaseja JA ystäviä,
jotka ovat valmiita nousemaan vaikka klo 3 yöllä jos tarvis vaatii....plaah... :P
Mielestäni se EI ole JOKO-TAI-kysymys/asia -onneksi!  ;) :smitten:

Niin, siinäpä se juuri nähdään. Näkemyserot ovat liian suuret, sun ego puskee läpite ja yrität korjata huonoa omaatuntoa soimaamalla mua. Kuten ehdotin, suotta me riidellään aiheesta kun tuskin kumpikaan toisen näkemystä ymmärtää kuitenkaan. Mä en sitä egoistisuutta itsestäni löydä, ja joskus kun sulla hieman lisää näkemystä asiaan on tullut niin lue myös tuo mun teksti uudestaan. Kaikkea hyvää sulle joka tapauksessa syksyysi.

Kyllä kai me olemme täydellisiä joka jamppa ja pirkko joka ikinen hetki, nyt. Juuri sellaisia Luojan kuvia. Ja siihen täydelliseen itseemme kuuluu myös ego, joka kaiketi myös jonkinlaista roolia elämässämme näyttelee. Ehkä elämässä egon tarkoitus on muukin kuin sen kuolettaminen?

Tätä egonkuoletushommelia kokeilin, monta vuotta itseäni vastaan taistelin. Ja siitä ei kyllä hyvää herunut, yhä vain vähemmän itseäni rakastin. Ja kun egoasi vastaan kamppailet, ei se siitä häviä, ei kuole, vaan yhä vahvistuu ja pitää suurempaa meteliä itsestään. Joko luulee itsestään liikoja, tai vähättelee, surkuttelee.

Sitä hyväksymistä, antautumista ja itseään rakastamista egoineeen päivineen, sitä olemista itseään, sitä suosin nyt. Minun egoni, joka karjuu leijonan lailla, luulisin sen vielä näyttelevän osaa elämässäni. Kokonaisena haluan tätä maailmaa ihmetellä, en jakaa itseäni osiin: rakastaa yhtä osaa ja hylkiä toista. Ei se ole ihmekään, että välillä ego huutaa, kun se on hyljeksitty oman itsemme kokonaisuudessa.

Ego, hyvä renki mutta huono isäntä. Kyllä sille paikkansa on, meikäläisessä ainakin, luulisin.

Ja nuo "henkiset mestarit ja opettajat", jotka ovat hyvin itsetietoisia, egottomiako he? Epäilen. Egohan se saa ihmisen tuomaan julki omaa mestaruuttaan, tietoaan, erinomaisuuttaan. Ego kai jakaa ihmiset opettajiin ja oppilaisiin?

Rakkautta joo!!!

Lainaus:

"Mä en sitä egoistisuutta itsestäni löydä, ja joskus kun sulla hieman lisää näkemystä asiaan on tullut niin lue myös tuo mun teksti uudestaan."

Egoistisuudeksi ehkä kuitenkin tämän lainauksen tulkitsisin, suonet anteeksi Veskari-83. En haluaisi toisten kiistoihin sotkeutua, mutta Veskari-83:n ego se siellä huutelee, ja luulee että omaa enemmän näkemystä lähimmäiseensä verrattuna. Tämä kai on niitä egon suurimpia kompastuskiviä, kun se luulee olevansa joko enemmän tai parempi, tai vähemmän tai pienempi. Ego ennenkaikkea näkee itsensä joko ylä- tai alapuolella jonkun, jaottelee, ei näe elämää yhtenä.

Tämä juuri osoittanee hyvänä esimerkkinä, että on se ego hyvä itsestään tunnnistaa, toisinaan jättää sen löpinät omaan arvoonsa, mutta ennenkaikkea oppia tuntemaan, ettei sotke henkistä kehitystä egon kehitykseen.

Komppaan tässä todellakin Ikuista Trikkiä. Itsellänikin kokemusta tuosta egon kuollettamisyritysten aiheuttamasta umpikujasta. Sillä se ego loppujen lopuksi nostaa päänsä aina joka puolelta, ja varsinkin juuri silloin kun kuvittelemme sen voittaneemme. Voittaneemme? Mitä olemme voittaneet? Tuhonneet yhden osan itsestämme, joka meihin selvästi on jotain tarkoitusta varten luotu. Kuitenkin se puoli, jota täten itsessämme vihaamme, on siellä olemassa, ja mitä tuskaa onkaan sen huomaaminen. Onhan ihminen kaksijakoinen-ties kuinka monihaarainen, ja kaikkien näiden haarojen kanssa kun oppii tulemaan toimeen, siinä se rauha piilee.

Ja sitä paitsi, mielestäni ihmisen yksi kehitystehtävä on rikkoa rajoja ja tuoda omaa itseänsä esille. Sillä tavalla oppii tuntemaan itseänsä paremmin. Miten voisit suoraan hypätä siitä tunteesta että olet muiden poljettavana siihen että ymmärtäisit yhtäkkiä etteivät asiat olekaan niin? Kyllä siinä matkanvarrella on vihaa ja korjaavaa ylemmyydentunnetta, ja vain käymällä nämä tunteet läpi voi päästä eteenpäin. Ja nämä tunteet, ne kuuluvat ihmisyyteen. Tiedät olevasi elossa silloin kun reagoit sinua vastaan tuleviin hyökkäyksiin. Miksi kieltää oman inhimillisyytensä?

Omalla tavallaan totta, ja siksi sanoinkin että vasta alussa olen henkiselläpolullani. Mutta edelleen se ego on jotain sellasta joka jokaisen pitää osata kuulla, mutta jättää huomiotta. Se on jotain sellasta jota ilman tulee loistavasti toimeen. Se, miten sen jokainen käsittelee on sitten täysin oma valinta. Mitään paremmuus järjestelyä ei ihmisistä ole olemassa sieluntasolla, mutta fyysisesti ihmisiä on todella helppo rankata todella moneen erilaiseen ryhmään. Eniten ilkeää kuitenkin mitä ihmiset voivat toisilleen tehdä, on juuri tämä jaottelu, niin rotujen kuin vaikkapa kaveripiirien suhteen. Olet siinä mielessä oikeassa, että jokaisessa se ego on olemassa, mutta se, kuunteleeko sitä vai ei on sitten se suurin ero jos jotenkin ihmiset pitää jaotella. En itsekkään koe vielä olevani kovin vahva aiheessa, ja siksi se monesti yrittääkin puskea pintaan, mutta mitä enemmän itseäni opin tuntemaan ja tutkimaan, sen paremmin huomaan jättäväni tämän jaottelun sivuun.

Ihmiset omilla puheillaan yleensä tekevät tämän jaottelun niin helpoksi, ja tiedänkin jo näin lyhyen briiffauksen sekä lukemisen perusteella, et moni on jakanut jo pelkästään tämän ketjun perusteella ihmiset todella moneen kastiin. Mä en varmasti oo kovinkaan monen suosiossa, mutta mitäs se mua haittaa, jokaisella on omat mielipiteensä jokaiseen asiaan, eikä niitä toisilta pysty kieltämään eikä edes kannata yrittää kuten jo tässäkin on huomattu. Itsensä tutkiminen lienee se tärkein tapa huomata missä on vikaa, ja mitä voisi yrittää korjata. Kaikella on kuitenkin merkityksensä, ja mä koen että tämä keskustelu on avannut näkemään laajemmin muiden mielipiteitä omalla kohdallani, mutta valitettavasti kaikki eivät ole yhtä suvaitsevaisia toisten mielipiteille. Jospa joskus tulevaisuudessa saamme vielä mahdollisuuden elää yhteiskunnassa jossa turha egoismi jätetään taustalle ja keskitytään parantamaan ihmisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja jätetään turha jaottelu vähemmälle. Näin saataisiin turhat sodat ja muut vastaavat lopetettua ja keskityttyä ihmiskunnan yleiseen kehitykseen. Ajate: esim. jos kaikki rahat jotka on käytetty sotimiseen, olisi käytetty vaikkapa tieteen hyväksi, niin olisimme menossa jo toisissa Galakseissa ja emme riitelisi bensanhinnasta vaan saisimme esim. ilmaista puhdasta energiaa auringosta.

Normaali vesimies on jo tähänkin tietenkin perehtynyt paljon ja yrittänyt parantaa maailmaa tuhanteen eri kertaan, siinä koskaan onnistumatta, mutta suotakoon se meille anteeksi :) Rakkautta ja iloa kaikkien elämään kuitenkin :smitten:

     Your Careerscope - Tomorrow, August 26, 2009
You are able to spot tremendous opportunity where everyone else sees tragedy. This is a tremendous gift; so don't let it go to waste - especially today. You have the power to rectify a dying situation and turn it into a complete success story.

 Psykologinen Ego eli ID on varmaan aika lähellä tätä egoa josta täälläkin puhutaan. Siis meissä oleva viettipuoli, lapsi, joka tuottaa erilaisia haluja Minäminä-tyyliin. Puhutaan siis päivätajunnasta joka olet sinä tässä, sitten on ID, eli Ego joka on se viettipuolen edustaja ja sitten on yliminä, tai ns Superego joka on meissä oleva vanhempi, aikuinen. Ehkä sen voisi yhdistää jotenkin henkeen meissä tai jotain. Päivätajunta pyörii tässä näiden kahden välillä.
 Jotenkin näin se psykologiassa menee, joku viisaampi voi valistaa enemmän.

 Oma ajatuskehitelmäni egosta yhdistää sen usein puhuttuun sisäiseen lapseen. Se lapsi voi olla kuriton, surullinen ja vihainen tai pettynyt johtuen lapsuudenkokemuksista yms. Lisäksi me vielä usein mollaamme itsessämme olevaa sisäistä lasta ja sen haluja jotka pohjimmiltaan eivät minusta ole pahoja, joten lyömme lasta jota on ehkä jo lyöty aiemmin. Tai sitten sille voi antaa täyden vallan rellestää ilman mitään rajoja jollainen toiminta vaan kasvattaa sen valtaa.
 En usko siis itsekään että sitä voi kokonaan poistaa meistä mutta lasta voi kasvattaa, rakkaudella. Sille voi luoda rajat, rakkaudella. Siihen voi mielikuvissaan ottaa yhteyden ja kysyä miksi se pelkää, miksi se on surullinen ja mitä se oikeasti kaipaa ja siten tulla tietoiseksi siitä. Minulle kaikki egon-sisäisen lapsen-tms luomat pelot ja itsekkäät toimintatavat ovat seurausta rakkaudettomuudesta. Jos sitä vastaan taistelee, taistelee itseään vastaan eikä ainakaan minusta se ajatus vie kovinkaan pitkälle.

Hyvin kirjoitettu DV! Tästähän egosta eli jokaisen Minästä on kyse.

Joku täällä kirjoitti aiemmin että kun ei kestä egon tuomaa negatiivisuutta ja siksi pitää se ego siirtää pois :idiot2: Sitähän tämä elämänä juuri ominene egoineen on. On heikkouksia ja hyvyyksiä. Pettymyksiä ja onnistumia.

Minä myöskin haluaisin avata vähän syvemmän ja realistisemman topicin egon hyvistä
ja huonoista puolista ja miten se näkyy käytännön elämässä
-eikä vain, että ego on hyi, hyi, pahaa, pahaa ja parannetaan maailma täydelliseksi paikaksi
ilman sotia, rahaa ja eletään aurinko-voimalla ja syödään hedelmiä.  ::) ;D

Auktoriteetista..
Minua kanssa ihmetyttää, että miten voi olla mahdollista ottaa herne nenään henk.koht. tasolla
asiasta, jota ei ole kirjoitettu kenellekään yhdelle yksilölle erityisesti
(vaikuttaako tässäkin ego, että mulle kaikki..?).
Myöskin mun mielestä lukija kykenee osoittamaan aivan uskomatonta lahjakkuutta,
jos ottaa itseensä jonkin sellaisen kirjoituksen, joka kertoo tekstin kirjoittajasta itsestään. :crazy2:

Toinen topic, jonka olen ajatellut aloitettavaksi, että
kirjoitatko, kuten tarkoitat ja ymmärrätkö, mitä luet?

Esim. olen huomannut, että moni kirjoittaja puhuu sieltä täältä ympäri
ja ymmärtää myös pläkki suoran tekstin myös sieltä täältä ympäri
ja omaa "sokeita kohtia" teksissä, ja saattavat vängätä asiasta,
joka on selvästi ja selkeästi sanottu jo aikaisemmin. :idiot2: :o


O0

Tätä kirjoitusrimssua hiukan seuranneena tulee vain mieleen, että kommunikointi on vaikea taitolaji.... 8)

Mäkin haluun "tunkea lusikan soppaan" kertomalla, että musta kaikki on ihan yhtä oikeessa  :smitten: :smitten: :coolsmiley:

 ;D :D

Tehdään "täydellinen" maailma;

Aletaan syömään hedelmiä ja liitetään tietokoneisiimme aurinkopaneeli,
jotta voimme toivottaa toisillemme vain valoa ja rakkautta, kunhan vain muistat,
että liikojen sydämien käyttö ja rakkauksien lähettely saattaa muuttua egoismin esittelyksi. :police:

Jos myöskin syöt tänään suomalaisen omenan  ja huomenna brasilialaisen banaanin ,
hey..! mitä sä oikein kuvittelet itsestäsi..??! :tickedoff:
Eikö omenat kelpaa häh..? :coolsmiley: Pitääkö sitä oikein brasilialaista hedelmää syödä..? :tickedoff:
Kyllä oikeasti henkinen ja egonsa kuolettanut ihminen söisi vain perunanvarsia putsaamatta!  :tickedoff:

Mitä, kasvatat omaa omenapuuta..?! No johan on markkinat ja egoismin huippu! :o
Kunnon oikea henkinen ihminen olisi ilman minkäänlaista ruokaa
ja vain meditoisisi hiljaa -älä edes kuvittele auttavasi omenoiden jakelussa, mokoma egoisti! >:(

 :P 


Futuristista ja tietenkin, kivikautista sarkasmia vain siksi, että ego on aina ollut ja tulee olemaan. ;)
Minkä kukakin kokee egoismina omasta egonsa suuruudesta, vaihtelee.  ;)

Ego on se, millä me turvataan oma menestys ja hyvinvointi. :)

Mistä luulette olevan kysymys eläimillä, jotka puolustavat reviiriään, pentujaan ja naaraitaan..?
Jos niillä ei olisi egoa, niin ne sanois, että bon apetit, syö pentuni, nai naarastani ja tapa minut
ja sotke koko geeniperimä ja/tai tuhoa lajimme.

Myös egosta on kysymys kun toinen elukka hyökkää toisen kimppuun haluten sen reviirin,
syödä sen pennut , varastaa ruoat jne  -eli ajaa oma etua ja menestystä. ;)

Sorry egoismini, mutta minun pitää jatkaa töitä nyt, eikä kirjoitella täällä. :P

Jos nyt viilataan pilkkua, kun puhutaan psykoanalyysista, ne mielen kolme tasoa ovat ID, ego ja superego. Freudin ajatusten mukaan ego on se, joka yrittää tasapainotella viettimaailman, eli IDin, ja ulkoapäin opittujen moraalien, eli superegon, välillä. Eli siis ego on se, joka meistä näkyy ulospäin. Freudilla oli mielestäni vähän turhan yksipuolinen kuva ihmisestä. En siksi tajua miksi se on yhä näin valtavan suosittu..

No joo, mutta muuten tämä keskustelu on ihan mielenkiintoinen. Kunhan pysytään kohtuun rajoissa, ei kärkevätkään mielipiteet pahaksi ole. Niissä on aina jokin jännä näkökulma.  :)

 En mä usko että Freudin tai psykologian egomääritelmä on ihan se jota tässä egokeskustelussa haetaan takaa kun siitä puhutaan, mutta tuo oli vaan jotain mitä mä muistelin joskus jollain psykologian tunnilla kuulleeni ja sekin näemmä meni väärin.
 Ei se alkuperäinen kai kauhean suosittu ole, siitä tehdyt sovellukset sitten taas ovat suosittuja henkisessä kirjallisuudessa ym joissa puhutaan egosta (ja usein se voittamisesta) :).

Linkki, josta moinen viisaus löytyy;
http://www.iep.utm.edu/egoism/ (http://www.iep.utm.edu/egoism/)

Paitsi, että sieltä voi lukea egoismin eri lajeista, niin se laittaa pohtimaan,
voiko ihminen selvitä ilman egoaan ja olisiko se edes olemassa enään ilman egoa.

Sana ego on latinaa ja tarkoittaa "minä".
Vrt. "Minä olen..." ~ egoni on...

...ja anna meille anteeksi NIIN KUIN  mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet...

~...ja anna egolleni anteeksi SAMALLA TAVALLA kuin egonikin anteeksi antaa niille,
jotka ovat egoani loukanneet...  :D Haahaa..! :D
Tuleepa vähän realistisempaa syvyyttä tähän rukoukseen.. ;) ::) :P

Jospa se vastaus egon pulmaan löytyisi siitä, että ei anna muiden egoilun häiritä itseään..? ::)

Itsensä rakastaminen
 
Matkamme rakkauteen tekee monia mutkia ja käännöksiä, kun etsimme rakkautta maailmasta, mikä usein vaikuttaa ei-rakastavalta, kyvyttömältä antamaan meille rakkautta tai palauttamaan auliisti antamaamme rakkautta. Kaipauksemme yhdistyä Kodin rakkauteen, tuohon ehdottomaan rakkauteen mistä tulemme ja mihin palamme, voi olla tuskallista tai vaivatonta riippuen siitä, mistä aloitamme tuon matkan - keskitymmekö aineelliseen vai henkiseen tasoon, etsimmekö sisä- vai ulkopuolelta ja kykenemmekö muistamaan, kuka olemme - jumalainen henkiolento jolla on väliaikainen maakokemus.
 
Teemme matkamme rakkauteen vaikeaksi unohtamalla sen, että henkilö jota meidän on ennen kaikkea opittava rakastamaan, on oma itsemme. Mutta itsellä on kaksi osaa. Toinen osa on itse, fyysinen keho ja maakokemus, mikä on tämän elämän keskipiste. Samalla kun tuo itse on se, mistä olemme eniten tietoinen, se on vain pieni osa siitä, kuka olemme, ja sen oppimisen, parantumisen ja transformaation ilmaisumuoto, mihin olemme sopineet tässä elämässä keskittyvämme. Tämä on itse, mitä voimme halveksia, mitä voimme syyttää, mistä voimme löytää vikoja tai minkä voimme nähdä epätäydellisenä.
 
Toinen osamme on sielumme, korkeampi itsemme tai henkiosamme, mikä on matkamme todellinen keskipiste. Silloin kun sovimme tulevamme johonkin elämään, tämä itse pyrkii oikaisemaan niitä energiatasapainottomuuksia, joita olemme luoneet edellisissä elämissä, muistuttamaan meitä pysyvästä Lähdeyhteydestämme ja luomaan tasapainon henkisen ja aineellisen osamme välille. Tämä on täydellisyyskohtamme, missä meillä on saumaton ja rajaton yhteys Lähteeseen ja missä olemme tiukasti maadoittuneet siihen rakkauteen, mikä on syntymäoikeutemme.
 
Kummalta itseltä etsit rakkautta? Maalliselta, fyysiseltä itseltä joka on oppituntiesi peili vai itseltä, joka on muistutus täydellisyydestäsi ja joka sisältää jumaluutesi ja ilmaisee vaivattomasti sitä rakkautta, mitä olet? Näiden kahden puolesi - henkisen ja aineellisen - yhdistelmä johtaa sinut rakkauteen, parantumismatkasi loppuun ja se vie sinut takaisin alkuun, Lähteeseen, siihen paikkaan mistä aloitit ja mihin palaat. Päätä rakastaa kaikkia puoliasi, jotta voit astua täysin siihen vaivattomaan ja iloiseen rakkauteen, mitä olet.

Kiitos Rakkauden valo  :smitten:

Nii-in! Kun sitä hyväksyy itsensä ja maailman, nykyhetken sellaisena kuin se on, loppuu vastustus, ja tuhansille eilisille ja huomisille elävä ego, jolle nykyhetki on mahdottomuus, "kuolee". Se on se ainoa kuolema, jonka koskaan saamme kokea, kun egon mitätön karsina sortuu, ajatus ja logiikka päättyvät ja vapaus ja rakkaus vain ovat.

Rakkaus ei tunne eilistä, ei huomista. Se ei astele mitään tiettyä polkua, ei tottele mitään aatesuuntaa eikä uskontoa. Rakkaus ei löydy minkään tien päästä, vaan se on aina läsnä Nyt. Kuinka voisimme koskaan sitä löytää, jos se ei koskaan ole ollut kadoksissa?

Erittäin yksinkertaista tämä kaikki on kenties, mutta meille tradition ja kulttuurin ja uskontojen painolastilla raskautetuille ihmisille kaikkein yksinkertaisin voi olla kaikkein vaikeinta: Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.

Ikuinen trikki, kirjoitat upeasti!   :smitten: :smitten: :smitten:

Sashalla on kirjoitustensa perusteella todella huono itsetunto vaikka yrittää päinvastaista vakuutella, ja peiliin voisi välillä vilkaista muiden arvostelun ohessa  :2funny: Mutta tärkeä rooli tällaisessa keskustelussa, saa muut pohtimaan mitä se egoilu TODELLA aiheuttaa. Ylpeys/ylimielisyys - huono itsetunto, aina käsi kädessä  ;)

Ajoittain vähän kaikkea kuule! :D  ;D :2funny:
Olen sentään kuitenkin aika suhteellisen normaali ihminen normaalinen elämän tarpeineni ja
en ole muuttunut vielä täydelliseksi henkisyyden mestariksi, enkä oikein "vaatimattomaksi" suomalaiseksikaan
-enkä oikeastaan kyllä haluakaan, jos aivan totta puhutaan.

Olen nimittäin aikas tyytyväinen itseeni ja ihan hyvä tälläisenä kuin olen, nielepä sitä. :P

Niin, vaikka se miten egoistiselta kuulostaakin, niin omia oppejani mä vaan ilmennän ja kokemuksen kautta kaikki tieto on kuitenkin tullut joten tuskinpa ne nyt ihan vääriäkään voi olla.

Valitan ja pahoittelen jos loukkasin mielesi, mutta valitettavasti lähes kaikki ajatukset chakrojen värityksistä vaan ovat virheellisiä, ja kun ne oppii näkemään niin sen jälkeen ei ole epäilystäkään mikä on minkäkin värinen. Mulla on melko suora tapa yleisesti ottaen ilmaista asioita, ja olen sitä yrittänyt tässä hieman parantaa, ehkäpä se vielä joku päivä on tarpeeksi hyvä kaikille, vaikka itseäni mä tässä kehitän, en muita.

Että vain sinun kokemuksesi kautta opitut asiat ovat "oikeita"? :) Kyllä kaikki nekin ihmiset, jotka noudattavat näitä mielestäsi ns. "vääriä" chakran värioppeja, ovat ihan omilla silmillään ja havainnoillaan kokeneet ne, "joten tuskinpa ne nyt ihan väärinkään voi olla".

Minun mottoni, joka sopii tähänkin keskusteluun erinomaisesti, on että kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Hieno viisaus. :)

Niin et kukaan meistä ei ole täydellinen, minustakin puuttuu vikoja ;) ;D

[muoks] löytypä vielä yks ketju ko. foorumilta http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=23135.0[/muoks]

 :smitten:


 :smitten:

Pieni filosofinen lause tähän vielä, että: mikään maailmassa ei ole oikein tai väärin. mikä toiselle on oikein, on toiselle väärin, eikä se tarkoita että jompi kumpi olisi väärässä.

Ja ajatellaan nyt. Mitä me todellisuudessa tiedämme tästä maailmasta? Voimme vain arvailla, ja löytää sellaisen totuuden mikä meitä itseämme auttaa eniten. Mutta onko se oikein, onko se totta? Mistä voit sen tietää? "Uskon vain sen minkä näen." Mutta entä jos silmäsi huijaavatkin sinua?

Eikös eräiden uskomusten mukaan koko maailmankaikkeus ole vain eräänasteista aistiharhaa, ja Tiibetiläiset taas uskovat (tai oiskohan ollu Taoistit..) että "Jumala" visualisoi koko maailmankaikkeutta eräällä tekniikalla, ja jos hän lopettaisi sen tekemisen, niin koko maailmankaikkeus loppuisi olemasta kertaheitolla. Joten siinä mielessä ja noin ajatellen, tuskinpa meistä kukaan muu näkee absoluuttista totuutta kuin Jumala, ja häneltä kysymällä varmasti myös me voimme sen havaita tai todeta. :smitten:

Maailmankaikkeus on mielestani meista kiinni-meista kaikista yhdessa-vaitan vielakin, etta ajatus on energiaa(jos maailmankaikkeus on harhaa-mita me taalla teemme?) ja meista riippuu mika on tulevaisuutemme.
Energiahan ei katoa, mutta se voi muuttaa muotoaan-kuten astrologisesti ajateltuna siirrymme harasta vesimiehen aikaan-siirtyminen voi tapahtua, mutta ei katoaminen!
Ajatuksillamme voimme tehda omasta ja muiden elamasta paratiisin ja ajatuksethan johtavat tekoihin, mutta olemme vasta alussa naissa uusissa ajatuksissa.
Jos menemme historiassa huikeasti taaksepain, silloinhan ihminen ymmarsi kuinka suuri valta on ajatuksella ja luomisella-olettehan lukeneet Osisiksesta Abyryksen temppelissa(Egyptin alkua)?

Yhdyn Diamondin ajatuksiin...

ja ymmärtäisin, että 'jumala' luo juuri meidän kautta eli me osana muiden luojien kera (kuka tietää kuinka ja monenlaisia niitä onkaan) luomme tätä maailmaa....maailmakaikkeutta, myös ajatuksillamme. Eli Ihminen = jumala, ihminen osana luontoa /universumia = jumala. Olen nk. panteisti.

Ja sellaisena olen hyvä. Ehkä paha onkin siinä, että ihminen haluaa olla vielä parempi. Ja siinä hommassa menee usein jotain pieleen.

Ajatuksena periaate tehdä jotakin paremmin, ei niinkään... mutta ajatus että 'minun pitäisi olla niin kuin 'tuo toinen' tai jopa parempi ja osata aina vain lisää ja lisää' synnyttää usein illuusion ja tuo paineita, missä menetetään tasapaino ja mielenrauha. Muistamalla mitä kaikkea jo olen, mitä jo osaan ja iloita siitä, antaa hyvää tunnetta ja tasapainoa. Siinä pulpahtaa myös sitten ne kauniit ideat, joita voi tuottaa aivan fyysiseen asti. Ja jotka muuttavat maailmaa!

Ja jos niin, niin on tosi mielenkiintoista tämä harha!!! :smitten:

 :smitten:

Ja tänne kanssa vinkkinä: LUKEKAA TÄMÄ KIRJA: Echart Tolle: Uusi maa. Elämän tarkoituksen oivaltaminen. Avartaa kummasti. Ja liittykää avaamaani massakaukoparannus-topiciin. Nyt lähtee! Ja kyllä tähän pystyy kuka tahansa. Siis parantamiseen.

Totta! :smitten:

Jos olisin riittävän hyvä juuri tällaisena, kaikkine ominaisuuksineni, tekoineni ja ajatuksineni...
Miksi en kelpaa? :(

Ellet kelpaa itsellesi semmosena kun oot, nii et kelpaa muillekaan.

Ei tuo pidä aina paikkaansa >:(

Vähä ku sanois, että kelpaat ku teet kuten tahdotaan :tickedoff:

Miten se ilmenee että et kelpaa?

Ja taas tämä on tavallaan vain kysymys joka sinun kannattaa kysyä ennen kaikkea itseltäsi. MItä todisteita sinulla on siitä että et kelpaa?

Esimerkki:
Jos minulla vaikka menee ihmissuhde poikki, ei se ole mikään merkki siitä että en kelpaa, se on merkki siitä että meitä kahta ei ollut tarkoitettu  yhteen alkuunkaan, tai että sieluni on itse valinnut oppimiskokemuksen siitä, miltä tuntuu kun ihmissuhde katkeaa.

Niin kauan, kun itse löytää itsestään kovasti vikoja ja kelpaamattomuuden syitä, niin kauan myös kanssaluo itselleen kokemuksia jotka vahvistavat tätä omaa käsitystä. Sitä tavallaan saa mitä tilaa.


Ylläolevaa en ymmärrä lainkaan: Kuka sanoo että kelpaat kun teet kuten tahdotaan?
Enkä näe muutenkaan tuolla  mitään tekemistä itsensä hyväksymisen kanssa.

Itsensä hyväksyminen on ihan vaan sitä itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, SISÄISTÄ TUNNETTA siitä että on arvokas ja rakastamisen arvoinen ihminen. Ei sillä mitään muuta tarkoiteta.

Itsensä kehittämisen (fyysisen, menttaalisen, intellektuaalisen, tiedollisen...) kannalta lienee vähän ongelmallista
kelvata itselleen sellaisena kuin on?

Jos käyttäisi taas Aatukorttia: Hitler kelpasi ilmeisesti itselleen sellaisena kuin on, koska hän kelpasi
suurelle osalle Saksan kansaa?

Hitlerin muuten väitettäneen saaneen huomattavasti itseluottamusta ja itselleenkelpaavuutta hänen
kuultuaan arvostetulta astrologilta, että hänestä tulee Suuri Johtaja?

Muutamia huomioita: Se että olen tässä nykyhetkessä - koska minulla ei ole muuta kuin tämä nykyhetki - tyytyväinen siihen mitä olen, ei estä millään tavoin minua tekemästä tulevaisuuteen suuntautuvia itseni kehittämisen suunnitelmia.

 Tuo 'jos tykkää itsestään sellaisena kuin on lakkaa kehittymästä kun ei ole motivaatiota' onkin yleisimmin kuultu vastaväite siihen, että ihmisen olisi hyvä rakastaa itseään terveellä tavalla ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tuon heittävät ihmiset eivät tajua, että itsensä haukkuminen ja tyytymättömyys itseen ei ole edes terve motivaatio kehittyä. Se nimittäin johtaa täydellisyydentavoitteluun joka voi olla tappavaa ja on usein tosi v-mäistä ympäristöllekin: Kun ei rakasta itseään sellaisena kuin on, ei mikään suorituskaan koskaan tyydytä, koska mikään ei kuitenkaan ole koskaan täydellistä. Edessä on siis loputon suo suorituksia, jos itsensä kehittämisellä pyrkii paikkaamaan itsetuntovajetta. Pikemminkin on toisin päin: Vasta kun hyväksyy sen mitä on tässä hetkessä ehdoitta ja rakastaen, pystyy kehittymään eteenpäin kaikin voimavaroin ja tasapainoisesti.

Hitler nimenomaan oli pahasti itsetuntovammainen, kasvatettu väkivallalla ja isänsä hylkäämänä. Kukaan jonka omanarvontunto/itsetunto on kunnossa, ei tarvitse siihen ulkopuolista pönkitystä mm. massojen ihailusta tai astrologien hienoista lupauksista. Tällainen hyväksynnän ja arvon haku oman itsen ulkopuolelta on nimenomaan itsetunto/omanarvontunto-ongelman oire.

Aina löytyy ihmisiä, joille "ei kelpaa". Mutta miksi määritellä itsensä sen kautta, mitä mieltä joku muu on?

Sitä ei voi kieltää, että maailma on monesti epäreilu, ja on välillä ärsyttävää hymistelyä kaikki kliseet "rakasta itseäsi, niin muutkin rakastavat sinua". Ei sitä aina saa kaikkea mitä haluaa, eikä kaikkia rakastamaan itseään ja saa silti kohdata ties minkälaista peetä vaikka kuinka rakastaisi itseään. Mutta ennemmin se on siinä, että kun rakastaa ja kunnioittaa itse itseään, tietää että on hyvä tyyppi, niin näkee vähän selvemmin mistä muiden reaktiot itseä kohtaan syntyvät. Niissä kun ei välttämättä ole mitään päätä eikä häntää, ja silti niin herkästi niiden kautta olisi määrittelemässä itseään.

Mulle itsensä kunnioittaminen on se aivainasia, pyrin toimimaan aina niin, että pystyn kunnioittamaan itseäni. Tällöin en ajaudu myöskään liialliseen itseni pumpulisointiin, vaan pidän kehittymisen yllä jatkuvasti. Kun itse tiedän, että olen ollut reilu ja hyvä, niin se riittää minulle. Jollain toisella voi ehkä olla eri näkemys siitä mikä on reilua ja hyvää, mutta sitten se on niin, ja sitäkin voi yrittää ymmärtää. Joka tapauksessa minua ohjaa oma maailmankuvani ja näkemykseni, niin kuin kaikkia muitakin. Tää nyt vähän sivuaa tuota toistakin äsken nostettua ketjua.. siitä sanoisin, että fundamentaalisten hyvän ja pahan olemassaolon jankkaaminen on mielestäni turhaa. Tärkeää on se, että omaa itse jonkinlaisen moraalisen näkökannan ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti. Noh, vääristyneitä moraaleja on olemassa.. mutta noin yleisesti on kuitenkin mautonta olla kantamatta teoistaan vastuuta jonkin "ei hyvää ja pahaa kuitenkaan ole" -ajatuksen varjolla, jonkin verran on ihan hyvä vaatia itseltään.

Se että minä rakastan itseäni terveellä tavalla ei tietenkään voi rikkoa toisten vapaata tahtoa. Ei se että rakastan itseäni terveellä tavalla mitenkään tuota sellaista tulosta että kaikki joiden haluan rakastuvan itseeni rakastuisivat, tai että ihan jokaikinen ihminen tykkäisi minusta.

Se onko rakastamisen arvoinen olento ei ole pääteltävissä siitä, että saisi aina sen mitä haluaa ihmissuhteissa. Sen sijaan se, että rakastan itseäni terveellä tavalla saa minut ymmärtämään sen, että jos joku nyt ei minuun rakastu tai ei halua olla kaverini, se ei johdu siitä että en ole rakastettava, ihan jostain muusta, esim. tämän ihmisen omista sisäisistä syistä. Näinollen itsensä terveellä tavalla rakastaminen vähentää turhaa kärsimystä.

Mutta jos olen aidosti oma itseni niin silloin ne jotka tykkäävät minusta tykkäävät siitä todellisesta minusta. Jos taas leikin jotain mitä en ole miellyttääkseni muita, silloin kukaan ei tykkää siitä oikeasta minusta, ne tykkäävät silloin siitä esityksestäni.

Ai että tähän voi olla mahdottoman vaikea uskoa sillo ku on paha olla..  :buck2:
ja yritä sitten siinä samalla sanoa sitä muille, että TIEDÄN JO!!! :tickedoff: