Astro Foorumi

Haluaisin kuulla kokemuksia siitä miltä tuntuu olla indigolapsi. Millä tavalla koet maailmaa ja kuinka laajalti pystyt ympäristöäsi aistimaan/ tiedostamaan. Miiloin lapsia on syntynyt ja syntyykö vielä, tuntuu olevan aika monta näkökantaa tuohonkin aika asiaan.

Itse koen olevani joskus jopa raivostuttavan läpinäkevä ja tuntuu siltä, että voisi jättää kuuntelematta suurimman osan ihmisten puheista sen takia koska näen  heistä paljon enemmän kuin mitä he antavat alkuunkan ulos. Pystyn katsomalla toista nähdä hänen koko historian jos niin haluan (onneksi tässä on ns.on/off valinta.). Toisinaan koen etten uskalla näkemyksiäni edes alkaa kuvailla koska ne vaikuttavat jo ajatuksen tasolla suurilta ja muille vaikeasti lähestyttäviltä. Löydän tuon tuosta itseni puhumasta asioista (aiheesta kuin aiheesta) täydellä tietämyksellä ilman, että olisin kyseiseen asiaan edes perehtynyt. Tiedän vain "jostain", mistä puhun. Esitän ja olen aina esittänyt mielenilmaukseni ja toiveeni muiden mielestä liiankin suoraan, ja olen joutunutkin sitä kautta monille törmäyskursseille, joista kuitenkin olen selvinnyt vihamiehiä keräämättä. Näen asiota monesti ennalta tai vain "tiedän/tunnen" niin. Tässä vain vuorenhuippua piirteistäni.
Kuulostaako teistä indigomaiselta vai olenko muuten vaan "hullu"..? :D :idiot2:

Ihan samoja kokemuksia mulla.
Olen syntynyt ehkä ihan ensimmäisten joukossa, ja totutteleminen tän maailman suppeuteen on ollut tosi rankkaa...

Meitä syntyy ehkä vieläkin harvakseltaan - nuorin tuntemani on nyt 9v.

Ikitosi..
Saako kysyä minkä ikäinen olet.. Itse olen 25 vuotta. Eli syntynyt vuonna 1981.

Täällä myös yksi 80-luvulla syntynyt indigo, ainakin sen perusteella, mitä lueskelin joskusn indigolapsien määritelmistä.

Indogojahan alkoi syntyä maailmaan tuossa 60-luvulla ja joskus vuonna -95 kehistysaste nousi jälleen yhden pykälän ja indigoiden sijaan maailmaan alkoi syntyä kristallilapsia.

Niin indigot miltä se tuntuu, olla indigo.. athaMaarit? Satutteko muuten tietämään onko Suomessa jotain omaaa foorumia ihan vaan indigoille?

Anteeksi nyt vaan, mutta mieleeni tuli sellainen juttu, että tuntuu kuin olisin korkeakoulun opettajana apinatarhassa.  ;D :crazy2: :idiot2:

 :-[mitenkäs tässä nyt näin on käynyt tiedä mitä lapsia olemme 1949 ja tytär 1979 mutta kaikki toimii ..jospa vain valaisisitte..näistä indik....ja kristalli...vuosienko mukaan..anteeks jos on apina kysymys mut kaikkee muut näkyy...

Niin ihan itse tässä opiskelen asiaa, että joku joka osaa noista vuosi asioista sanoa, sanokoot. Sitten,, Sininen Enkeli,, mitä? Tipahtiko viestisi väärään osoitteeseen, vai onko yleinen tarkoituksesi tällä foorumilla aiheuttaa ihan huviksesi närää ja shokeerata kanssa keskutelijoita mitä kärkevämmillä ja mielestäni täysin irrelevanteilla kommenteilla? Jos mielestäsi olemme kuin apinalauma, ei tämä ainakaan ohjaa meitä pois sen kaltaisesta käyttäytymisestä. En tiedä tosin tarkoititko, että sinulla itselläsi on indigolapsia, jotka saavat sinut tuntemaan kyseisellä tavalla? joka tapauksessa en nyt ihan ymmärtänyt mitä ajoit takaa. Anteeksi apinaisuuteni.

Otapa nyt ne herneet sieltä nenästä ja tee vaikka soppaa..

Siis vastasin kysymykseen "miltä tuntuu olla indigo?".

Oliko muitakin kysymyksiä?

Ei ehkä ihan tyypillinen indigo-tuntemus  ???

Henkkoht koen kyllä ihmetystä tämän maailman touhuista. Ja pitkään kärsin rajoitusahdistusta
(joka sittemmin valkeni mahdollisuudeksi).. ::)

Korkeakoulu tämä kylläkin on, jossa kaikki olemme toistemme opettajia  :coolsmiley:

No niin herneet on poistettu ja hyvä soppa tulikin. Kiitos kommentistasi sininen enkeli, luin sen vielä uudelleen ja johan löysin ihan sen oikeankin sävelen. Onhan se niin, että kun katselee tän indigo huurun läpi näitä immeisiä niin tulee välillä sellanen olo, että jos vois vähän lainata sitä indigon säväystä muillekkin apinoille. Mutta apinoita yhtä kaikki, niin kuin myös minä ymmärtäessäni kyseistä kommenttia ihan päin honkia. Ei ne indigo lasitkaan virheettömät ole. :buck2:

Tuli nyt vielä lisäystä tuohon ikitoden kautta.. Koetan itse käyttää sen "ajan" joka "normaalisti" kuluisi henkisten valmiuksien kehittämiseen ja kasvattamiseen (jotka minun ja muiden IL:llien kohdalla ovat selviö, minusta melkeinpä ohittamaton velvoite (mieluinen)),,, niin käytän tämän ajan ulkoisen persoonani ja olemukseni kehittämiseen sellaiseen suuntaan joka palvelee paremmin tämän maailman ymmärtämää olemuskuvaa. Se on ehdottoman tärkeää jos on aikomus/pyrkimys kohdata ihmisiä aidosti ja puhtaasti. Koetko/tteko samoin..?

Koen, että ulkoisen olemukseni avulla voin parantaa mahdollisuuksiani sopeutua ihmiskuntaan -
näyttämällä ihmiseltä  :2funny:

Tosin, en ole moista liiemmälti joutunut pohtimaan - - mutta onhan siis suureksi avuksi olla helposti lähestyttävän ja vastaanottavaisen näköinen :-*
Ihmisiä kannattaa katsoa nätisti ja hymyillä rauhoittavasti elämän totuuksia laukoessa :angel:

Itse olen aina kokenut itseni pikemminkin kristallilapseksi kuin indigoksi. Lukemieni kuvausten perusteella sopii hyvin...  ::) Vaikka eihän heitä pääsääntöisesti "kuulopuheiden" mukaan ole tuolloin 70-luvulla vielä syntyillyt. Muutamia kuitenkin, olen jostain lukenut... En kuitenkaan liene kumpikaan, vaan jokinlainen "omituinen sekasikiö".  :2funny:

Eiks'oo vänkää; ei se mitä sanot vaan MITEN sen sanot  ;D

Indeed.
Se onkin indigon haasteellisin läksy ihmisenä olemisessa.

Mä koetan aina jollain lailla löytää katseen jota itse vastapuolen ihminen sisimmäässään kaipaa. Koitan katsoa ihmistä sellaisella tunteella, joka saa ihmisen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja miksi sitten kaipaakin. Esim. joskus täytyy vaikka katsoa "topakasti" ja käskevästi, mutta useimmiten katsonta sanoilla "olen tässä, on rauha ja turva. Mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin tämä" on parasta nitä ihminen voi toivoa!
 On jollain lailla aika ilkikurista, että niinkin paljon kun on maailmassa ongelmia melkeinpä kaikki johtuu huomioimisen puutteesta, siitä ettei joskus ole tullut huomioiduksi/ kuulluksi. Ja kun tämän pienen hetken/tunteen ihmiselle antaa useinmiten ja melkein aina aukeaa ovi sinne jonnekin sisemmälle.

Niin, siis kommenttini ei ollut tarkoitettu kenellekään erityisesti vaan kuvasti vain sen hetkisiä fiiliksiä aiheesta "miltä tuntuu". Sellaista kysymystä ei varmaankaan ole vielä missään esitettykään, joten pisteet siitä.  ;) (ääh, kylläpä olenkin tätimäinen taas)

Luonteenheikkouteni kärsimättömyys vaan nostaa aina välillä päätään, kun kaikki ei tapahdu niin kuin itse haluaisin / toivoisin. Tiedän kyllä, että kaikki tapahtuu juuri niin kuin on tarkoitettukin, ilman että itse voin vaikuttaa asioihin mitenkään. Indigomaisuuteni näkyy ehkä juuri tässä, haluan että asiat kulkevat eteenpäin enkä kestä paikoilleen pysähtymistä. Tässä olen kyllä saanut rutkasti koulutusta, minut on pysäytetty monesti pakkokeinoin, kun en muuten ole uskonut, että voin toimia vähän hiljemmallakin voluumilla ja vauhdilla. Keho ei tottele henkeäni, joka ei pysähdy ikuna.  ;D

 Sininen enkeli.. Et varmasti ole ainut kärsimätön!!!!!! Siis joskus on ihan pakko pysähtyä kyttäämään omaa pään siäistä eteenpäin yrittävää sählinkiä ja ironisesti todeta, "että ei nyt ihan onnaa tämä arvon neidin tekniikka!". Ja sitten otetaan nenää irti kirjasta ainakin sen verran, että jotenkin teksti hahmottuu ja johan alkaa taas hommat hoitua ja edetä ihan vallan mainiosti. Lasten kanssa huomaa tämän kiireen piirteen TODELLA rankastikkin. Ekan puol vuotta kuumastelin, että olin jotenkin hemmetin kireenä koko ajan, kunnes tajusin, ettei kiireellä ollut sijaa äitiyteen ja että siitä vain turhautui ja ahdistui. Pikku pallerot nääs kun toimii hippasen verkkaammin kun me "tottuneemmat".  1.5 vuotta äitinä  olosta jouduin kirjaimellisesti hokea mantraa "ei o kiire, ihan rauhas, hitaasti vaa, kyllä se siitä!!!" Mutta kiitos SE veri good veri good. ;)

[/color]

Minä se ihmettelin vuosikymmenet, mikä minussa on pielessä, miksi olen niin outo ja sopeutumaton kaikkeen. Hiihoi, pari indigoartikkelia avasi silmät: löysin itseni niistä 1:1  :D

Taidan sitten olla näitä esihistoriallisia indigoita, kun olen 60-luvulla syntynyt ;D

Sinisen enkelin kärsimättömyys on niin kovin tuttua, muiden ihmisten hitaus voi joskus olla tuskastuttavaa. Teen montaa asiaa yhtä aikaa, pyöritän päässäni montaa juttua samanaikaisesti, paikoilleen jämähtäminen olisi kauhistus. Näen muiden ihmisten läpi hyvin helposti, tiedän asioita, vaikken varsinaisesti tiedä mistä tiedän jne.

Helpotti paljon, kun sai tietää, ettei minussa olekaan mitään vikaa ja että on olemassa muitakin samanlaisia "outoja"  :)

Myria sen tuossa aika hyvin tiivisti sen tunteen ;) Kun ei tunne kuuluvansa mihinkään, mitkään maalliset asiat eivät jaksa kiinnostaa vaan aiheuttavat enemmänkin stressiä (yksi indigoystäväni on vakaasti päättänyt pysyä työttömänä, sillä häntä stressaa työnteko ja/tai opiskelu, jos se ei sitten liitty jollain tapaa luovuuteen). Sitä on jatkuvasti ihan muissa sfääreissä ja vastustaa kaikkea "näin on aina tehty, muutkin tekevät näin"-meininkiä. Menee omia teitään.

Minulla on sellainen hatara mielikuva, että joku olisi linkittänyt ihan kunnon sivuston indigoista tänne Astrolle....? Kannattaa haku-toiminnolla etsiä juttuja ja ketjuja indigoista ja ainahan on nämä googlet sun muut apuna ;)

Minulla on ehkä samantyyppisiä mielenjohteita mitä noissa kuvauksissa tulee ilmi, minua esimerkiksi usein väärin ymmärretään, enkä tunnu kuuluvani oikein mihinkään kaveripiiriini. Yleisesti indigoihin liitetään vaaleat hiukset ja vaaleat silmät, minulla on kaikki ihan pikimustaa, en näe enkä kuule mitään mikä eroaisi tästä fyysisestä maailmasta joten en taida olla indigo enkä liioin kristalli, tai mistä sen tietäisin oikeastaan. Mutta henkimaailman asiat on ollu mielenkiinnon kohteena vaikka minulle sitä on painotettu ettei mitään sellaista ole olemassa ja olen huomannut miten syy-seuraus laki toimii noin käytännössä ja kuinka toiveet toteutuu niitten mahdottomuudesta huolimatta jne.

JamO Eihän sitä erillistä "henkimaailmaa" okeastaan olekkaan olemassa. Kaikki on kaikkea ja kaikki on kaikessa. Indigo tahi muuta vastaavaa asiaa ei kannata edes sen kummemmin mietiskellä. Asia on niin, että kun on aika, asian vain tietää kuin itsestään eikä sitä voi eikä pysty kyseenalaistamaan. Sulla ehkä tuossa tekstissä sekoittuu aika monta eri aspektia. Kannattaisi varmaan keskittyä johonkin tietyyn niin voisi alkaa selkiintyä se oma näkemys. En sen kummemmin tiedä mitä ulkoisia piirteitä indigoihin liitetään, mutta kertomiasi piirteitä (vaaleaa vaaleaa) en itsekkään täytä. Enkä kyllä usko ,että värillä olisi väliä tässäkään asiassa.
Kuulemattomuus sinänsä ei sitten tarkoita juuri mitään. Se voi olla ns. luonnollista tai sitten opittua.. kannattaa varmaan miettiä sitä kuinka paljon sanomasi "painottaminen" on alitajuisesti muovannut sitä miten maailmaa koet.

Olet ihan oikeassa. Tuo "henkimaailma" on mulle oikeastaan pelkkä termi jota käytän kun puhun asioista jotka on tämän nykyaikaisen länsimaisen tieteen ulottumattomissa olevasta asiasta. Samoin tarkoitan kun puhun fyysisestä maailmasta, nuo on mun päässä eriteltynä joka johtuu varmasti vanhasta opitusta tavasta. Tarkoitatko sitä, että kannattaisi keskittyä johonkin tiettyyn, että tulisi jättää pois joko länsimaisen tieteen tai "henkimaailman" puinnin omassa pääkopassa? Koska kyllä ymmärrän että ne on paljonkin ristiriidassa keskenään. En myöskään ymmärrä missä sanomisieni painottaminen tulee ilmi, (joka johtuu varmaan siitä että olen itse se kirjoittaja)?

"Tehtäväni" on ilmeisesti ravistella perinteisen lääketieteen jähmettyneitä näkemyksiä varsinkin psykologian alalla. Joudun tilanteisiin, joissa minun tulee esittää oma näkemykseni asioista, kuten millainen on sopiva ihminen tähän yhteiskuntaan -tyyliin. Tuntuu, että vain tietyntyyppiset ihmiset ovat kysyttyjä. Sydämessäni tiedän, että totuus on toisenlainen, nuo kulissit vielä sortuvat. Tekisi mieleni jälleen kokeilla siipiäni, vaikkeivat ne täysin olekaan vielä parantuneet.

Puhuit JamO siitä, että SULLE on painotettu...

 "Mutta henkimaailman asiat on ollu mielenkiinnon kohteena vaikka minulle sitä on painotettu ettei mitään sellaista ole olemassa" ...

niin kuin sanoinkin jo.. Et jos ihmiselle painotellaan kovasti asioita se voi vaikuttaa siihen miten he kokevat maailmaa. Jokainen tietää parhaiten mikä on parasta todellisuutta heille itselleen.

eiku niinhän se menikin. ymmärrän mitä tarkoitat, pinttyneet kuvat rakentaa maailmankuvan ja omakuvan jne.. kyä se tästä. danke skön.

Jeipä Jestä JamO!!

Heippa kaverit!

Indigoita on syntynyt jo -60 ja -70 luvulla. Jos tunnet olevasi enemmän kristalli olet varmaankin käynyt läpi muutoksen Indigosta Kristalliksi, kuten esim. minä. Tämä muutos operaatio on aika rankkakin osalle ja kaikenlaisia oireita voipi tulla  :buck2:

Käykää tutustumassa Starkids sivuille ja osallistukaa Nuorten foorumiin jos olette kiinnostuneita muista Indigoista ja siitä että viestiä viedään eteenpäin. http://www.starkids.fi/starkids/nuortenfoorumi.html

Ottakaa rakkaat Indigot työkalut käyttöönne ja alkakaa auttaa muita ihmisiä löytämään itsessään ne asiat, jotka meille ovat yksinkertaisen selviä asioita  :smitten:

Indigoita on yllättävän paljon, kaikki eivät ole vielä ymmärtäneet tietoa siitä että he ovat Indigoita. Mutta kyllä Indigo Indigon tuntee!!

Terveisiä kaikille ihanille Indigoille! Riina

MAHTAVAA SIMIRITINTTI!!!! KIITOS!!

Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, se on myös yhtä juhlaa.  :smitten:

Ei ole helppoa olla indigo aikuinen :coolsmiley: ja kun vielä annettu indigolapsi vierelle :)

Moi,

etteikö ole helppoa olla Indigo! Tuo oli aika paksua, anteeksi vaan  :crazy2:

En vaihtais päivääkään pois! Ja Indigolapsenkin ottaisin, mulle vaan tulee syntymään jonain päivänä kristalli...
No kuitenkin, Indigot hyvät meissä sisällä oleva vahvuus on jotain mistä monet eivät ymmärrä mitään. Ottakaa oma voima käyttöönne ja alkakaa olla niitä Indigoita joita olette. Indigolla on hankalaa juuri niin kauan kunnes tajuaa, että minä olen erilainen ja se minun vahvuuteni on juuri siinä, että näen asiat eritavalla. Jos yrität ajatella kuten valtaväestö niin puuhun mennään perä edellä! Ajattele niinkuin Indigo ja ole ylpeä siitä! Ja kasvata lapsesi niinkuin Indigo kasvatetaan. Indigolle ei kannata yrittää perinteisiä kasvatusmenetelmiä tuputtaa, silloin mennään taas metsään. Indigoa tulee kohdella kuin vertaistaan ja antaa sille aina vaihtoehtoja ei missään nimessä käskyjä. Kyllä siitä sitten hyvä tulee ja on rauha maassa.

Terveisiä jälleen kaikille ihanille Indigoille, Riina  :angel:

Kiitos Riina!  :) Hyviä neuvoja. Totta on, etteivät perinteiset menetelmät tehoa indigoihin. Itseni koen jotenkin vielä enemmän indigoksi kuin lapseni, tosin tyttärellä tuntuu olevan aika paljon samankaltaista problematiikkaa kuin minulla. Välillä kiroan, että miksi juuri minulle pitää käydä näin! Haluaisin olla ihan tavallinen tavis, jonka ei tarvitsisi MIETTIÄ, kunhan tallailee täällä tietämättä mistään mitään. Poikani on älykäs ja käy erityiskoulua, mutta pelkään että hän turhautuu siellä. Oma kunnianhimoni taitaa olla suurin esteeni kaikessa, yritän keskittyä olennaiseen ja yksinkertaiseen.

Kiitos puheenvuorosta.  ;D

Mä olen ajatellut, että on turha miettiä mikä on, vaan olla vaan se mikä on... Oli sitten syntynyt kristalliksi, indigoksi, pinkiksi tai paskanruskeaksi... :D

Toki tunnistan itsestäni indigo-kuvauksia, mutta en ole ikinä jotenkin halunnut omaksua siitä mitään roolia, ei se nyt ole niin kummoinen juttu. Minulle siis. Tai siis, mitä väliä.. :idiot2: ;)

Hei vaan taas,
ihan pakko aukaista sanainen arkkunsa.

Kyllä olet oikeassa, että ihan sama oletko 'minkä värinen' vaan, mutta
olet väärässä...tässä tulee asia jonka olen itse ymmärtänyt. Kun olet Indigo sinulla on myös tietty vastuu.
Et ole tullut tälle planeetalle vain dsippadiidailemaan ja olemaan joku 'tavis'! Meillä on selkeä tehtävä jota varten tänne olemme inkarnoituneet!

Ja jos joku on tästä asiasta epävarma niin kannattaisko kurkistaa hieman syvemmälle sinne omaan sismpään...Ja alkaa etsimään vastauksia itsestään.

Semmoiset Indigot jotka jää kotia miettimään että en sopeudu ja helpompaa olla työttömänä kotona niin ei ehkä ole kaikki kotona  :'(

Kiitos kaikille täällä oleville edelleen ihanille Indigoille  :smitten:

Riina

 

Sisintäni ja sieluani olen ronkkinut jo vuosikaudet, lähes koko elämäni. Olen tullut siihen lopputulokseen, etten ota stressiä mistään. Pelkkä olemassaoloni voi välillä riittää elämäntehtäväkseni, työtön en kyllä olekaan..  ::)

Tällä hetkellä nautin elämästäni enkä MIETI mitä varten olen tänne syntynyt, olen saanut jonkinlaista tietoa siitä jo riittävästi. Elämässäni on vihdoin alkanut seesteinen kausi.  :)

En ole ikinä tainnut sanoa, että olen tullut tälle planeetalle vain dsippadiidailemaan... ;D

Minusta on huvittavaa, kun ihmiset sanovat 'olet väärässä'.. Vääryys on niin suhteellista! Kun olen indigo, niin minulla on vastuu... Kyllä, kyllä meillä kaikilla on vastuu ja me kaikki olemme hyvin erityisiä ja meillä on hyvin tärkeä tehtävä jokaisella! Jokaikisellä! Olen hyvinkin perillä omista valmiuksistani ja minulla on suunnitelma tätä elämääni varten, iso ja mahtava suunnitelma.. Mutta ei siksi että olisin indigo.. Vaan siksi että minä olen luojan luoma ja matkalla valoon.. :smitten: Tavalla tai toisella... Kuten me kaikki... olimme indigoita tai emme...

Minulle 'indigous' on vain ulkokuorta sielulle, joka on eriytynyt jumaluudesta miljoonien samanlaiseten kanssasisariensa kanssa... Siksi se ei ole minulle big deal... Ehkäpä olen väärässä, mutta se ei minua haittaa.. ::) En vaan halua ruokkia egoni ylpeyttä pitämällä itseäni tärkeämpänä yhtään tämän enempää... Se on ennestäänkin jo hyvin kylläinen.  ;) Siis egoni.. :)

Vaikka olisin miten indigo, niin olen silti tavis. Ei tarvitse nousta korokkeelle hehkuttamaan ainutlaatuisuuttani ja tärkeyttäni, tiedänhän sen sisimmässänikin. Niinkuin jokaisen ihmisen tulisi tietää... ;)

Tässä on kymmenen yleisintä indigolasten piirrettä:

1. He tulevat maailmaan ikään kuin kuninkaallisina (ja käyttäytyvät usein sen mukaisesti).

2. Heistä tuntuu, että he "ovat täällä ansiosta" ja ovat hämmästyneitä, kun muut eivät tunne samoin.

3. Itsensä arvostaminen ei ole tärkeä asia. He kertovat usein vanhemmille "keitä he ovat".

4. Heillä on vaikeuksia ehdottomina annettujen käskyjen suhteen (määrääminen ilman selitystä tai vaihtoehtoa).

5. He eivät yksinkertaisesti halua tehdä tiettyjä asioita, esimerkiksi jonottaminen on heille vaikeaa.

6. He turhautuvat rituaalinomaisiin systeemeihin, jotka eivät vaadi luovaa ajattelua.

7. He keksivät usein parempia toimintatapoja niin kotona kuin koulussa, mikä saa heidät vaikuttamaan "järjestelmän murtajilta" (järjestelmään sopeutumattomilta).

8. He vaikuttavat sosiaalisilta, elleivät he ole relevantissa seurassa. Ellei heidän ympärillään ole muita vastaavaa tietoisuutta omaavia, he kääntyvät usein sisäänpäin ja heistä tuntuu, että muut eivät ymmärrä heitä. Koulu on heille usein tavattoman vaikeaa sosiaalisesti.

9. He eivät suostu "syyllisyys"-kuriin ("Odota, kunnes isäsi tulee kotiin ja näkee, mitä olet tehnyt.").

10. He eivät ujostele ilmoittaa, mitä he tarvitsevat.

www.kolumbus.fi

Anteeksi kaikille kanssa matkustajille, mutta tuo määritelmä sai niskakarvani nousemaan pystyyn!  :knuppel2: Ajattelin, että jaahas ne on niitä rasittavia kakaroita (ja aikuisia) joiden mielestä maailma pyörii vain ja ainoastaan heidän ympärillään. Onneksi omat lapseni eivät ole tuollaisia... paitsi että yksi on. :angel: Omalla hurmaavalla tavallaan juuri sellainen kuin tuo kuvaus.  :angel: Aina pulassa koulumaailmassa, koska turhautuu sääntöihin ja epäluovuuteen... Ei taida olla indigolapsen elämä helppoa... Tavallaan: samassa veneessä ollaan! :2funny

Tai sitten se on juuri niin helppoa kuin siitä tekee.. ;)
Rasittavia kakaroita, jotka tekevät oman mielensä mukaan luovasti.. ;D :D

 :D Tai sitten todellakin niin! Pikku pirulaiset  ;)

Indigous on muutosvoimaista uudistamista, kehityksen edistämistä ja puhistusta.

Sen verran rankkaa puuhaa, että on hyvä jo syntyessä muistaa tehtävänsä tärkeys,
siltäkin varalta, etteivät toiset sitä aina tajua.

Päivän polttavia kysymyksiä tänään: Onko koulu lasta varten vai lapsi koulua varten?  ???

Kiitos Ikit,
juuri tuota tarkoitin, mutta tuntui että se otettiin liian raskaasti vastaan.  :smitten:

Riina

Täällä uusi tulokas, vuosimallia -71 ja vasta löytänyt vastauksen, jota etsinyt koko elämänsä :)

Kiitos Teille, kanssasisaret ja -veljet :smitten:

Ai miten ihanaa!  :D
Tervetuloa foorumille Trisong :smitten:

Minulle työ on aina ollut pakkopullaa. Teen työni hyvin ja saan kiitosta, en laiskottele koskaan  :) Silti en ole kokenut työtä juuri koskaan muuna kuin rajoituksena ja esteenä elää sellaista elämää kuin haluan, sitä harva ymmärtää koska nykypäivänä pitää olla kunnianhimoinen ja ylenevä.
Kaikki piirteet sopivat minuun, kun luin kuvauksen.
En halua toimia kuten muut, aivottomassa laumassa  :) Tahdon toimia omalla tavallani enkä ole hyvä ottamaan käskyjä  ;D

No minä olen sitten indigotätsy  :2funny:
Artemis, niin tutulta tuo kuulostaa  ;)
 :smitten:

Mieheeni sopii nuo piirteet myös niin hyvin  :) Emme kumpikaan kestä jonottamista (se oli myös piirteiden joukossa  ;D )
Ja kummallakin sama asenne kaikkea kohtaan..

Olin koulussa "häirikkö" eikä opettajat pitäneet minusta koska olin aika omapäinen. Koulunkäynti ei vaan ollut kiinnostavaa koska ensinnäkin osasin jo lukea ja laskea ennen kouluun menoa, siksi oli turhauttavaa. Opettajakaan ei voinut keksiä minulle mitään mielekästä vaan pisti minut tavaamaan kuten muutkin vaikka osasin jo, siksi keksin omaa puuhaa ja siitä opettajat eivät pitäneet  :)

Artemis, ymmärrän hyvin sen turhautumisen ja herää vain kysymys, MILLOIN tulee seuraava koulu-uudistus niin, että otettaisiin enemmän yksilöllisyys ja erilaisuus huomioon  ::)

Itse olin sinun vastakohta koulussa, ylikiltti ja kuuliainen hikis, mutta enpä sitä touhua jaksanutkaan kuin sen pakollisen oppivelvollisuuden. YRITIN lukiota, mutta jaksoin vain sen yhden vuoden  :knuppel2: :crazy2: :-\

Nyt kun kuuntelee ja katselee oman lapsen sinnittelyä "kouluputkessa" niin voi vain toivoa, että jaksaa sinne etappiin asti  :angel:  Sitten voi jo vähän tehdä omiakin valintoja  :) (Tuskin jatkaa lukioon, mutta eihän sitä vielä ossoo sannoo  ;)  ::) )
 :smitten:

Niin  :)
En minäkään hirviö ollut  ;D Mutta koska turhauduin tunnilla niin en jaksanut keskittyä ja keksin "harrasteita" ja juttelin vierustovereiden kanssa.
Enkä ole ikinä ollut hyvä ottamaan käskyjä vastaan jos minulle vaan sanotaan että tee näin.
Olisi ihanaa jos tosiaan jokaisen oppilaan voisi huomioida, nyt kaikki hitaammat eivät pysy tahdissa ja osaavat taas turhautuvat kun ei mennä tarpeeksi nopeaan. Uudistusta tarvitaan. Sillä samanikäisissä voi olla eri nopeudella oppivia ja se tulisi ottaa huomioon.

Hei  :)   Halusin laittaa tähän kirjoituksen jossa on kerrottu indigo asiasta.                       


                                INDIGOAIKUINEN  :)

Indigoaikuisen erityinen tehtävä on olla ennen kaikkea tien näyttäjä. Kun indigoaikuinen oppii tuntemaan itsensä, vahvuutensa ja heikkoutensa ja löytämään oman polkunsa kivikkoisessa maailmassa, hän samalla johdattaa muita eteenpäin.
Indigoaikuisen tai aikuistuvien nuorten tärkeä tehtävä on tuoda muutos maapallolle. Meidän on tuotava parempia tapoja ajatella ja toimia politiikkaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen, oikeusjärjestelmään ja luonnonsuojeluun.

Maailmamme tarvitsee muutosta ja jokaisen työpanos on tässä muutoksessa tärkeä. Indigoihmisen tehtävä on ennen kaikkea tuoda avarampi, uusia tapoja ajatella ja toimia, jotta muutos lähtisi käyntiin ja tapahtuisi hyvään suuntaan.


             INDIGOIDEN HAASTEET TERVEYDENHUOLLOSSA.

Eräs piirre indigoihmisessä on, että myös heidän kehonsa on herkempi kuin muiden ihmisten. Indigo ei todennäköisesti siedä ruuan lisäaineita, kasvissuojelumyrkkyjä, raskasmetalleja, homeita, loisia ja ”kuollutta” ruokaa. Hän maistelee yhtä suurella innolla vesien erilaisia makuvivahteita, kuin muut ihmiset maistelevat viinien makueroja. Hän arvostaa puhdasta, energisoitua ja elävää vettä. Hän valitsee vaatteensa mielellään luonnonmateriaaleista ja kärsii helposti pyykinpesuaineiden hajuista tai muista kemikaaleista.

Indigolle saattaa muiden ihmisten riita iskeä kasvoille, kuin joku olisi motannut häntä suoraan päin näköä. Hän saattaa tulla kipeäksi muiden pahoinvoinnista ja itkeä muiden suruja ymmärtämättä itsekkään, mitä tapahtuu.

Usein indigolle eivät voimakkaat lääkkeet sovi ollenkaan, vaan hän saa suuremman hyödyn homeopatiasta, kukkatipoista tai resonanssihoidoista. Hänen psyykkinen tasapainonsa saa suuremman avun henkiparantajalta, kuin psykologin kanssa käydyistä keskusteluista. Nykyisessä järjestelmässä indigo on siten hyvin paljon itsensä varassa yrittäessään löytää apua vaivoihinsa, sillä virallinen terveydenhoitojärjestelmä ei pysty häntä yleensä kovin monissa asioissa auttamaan.


               KRISTALLI - JA SATEENKAARITIETOISUUS


Uudet, nyt syntyvät lapset ovat yhä tietoisempia ja elävät yhä moniulotteisemmassa todellisuudessa. Näitä 2000- luvulla syntyviä, tietoisia lapsia kutsutaan kristallilapsiksi tai sateenkaarilapsiksi. Myös monet indigoaikuiset löytävät tiensä yhä pidemmälle moniulotteiseen tietoisuuteen. He käyvät tällä hetkellä läpi nopeaa muutosta indigotietoisuudesta kohti kristallitietoisuutta tai sateenkaaritietoisuutta.

Se on matka yhä syvemmälle itseemme, aina parempaan itsemme tuntemiseen. Sitä mukaan kun muutumme, myös auramme pääväri muuttuu. Muutoksen aikana voimme kokea henkisiä, tunteisiin liittyviä tai kehossa tapahtuvia nopeita muutoksia, jotka hämmentävät ja saavat aikaan kriisin.

Tavallisella lääketieteellä tai psykologilla ei ole mitään keinoja ymmärtää näitä muutoksia tai auttaa niistä seuraavia ongelmia. Koko kehojärjestelmämme alkaa pyrkiä eroon kaikesta siihen kertyneestä ylimääräisestä painolastista, jotta uudet energiat voisivat vapaasti virrata. Fyysisen kehon tasolla voi ilmetä voimakasta väsymystä, särkyjä nivelissä, lihaksissa, päässä, niskassa ja hartioissa, vatsakipuja, maksan toimintaongelmia tai suurta ruokahalua tai haluttomuutta syödä mitään.

Erilaiset myrkyt, ruuan lisäaineet, saasteet, lika ja epäsiisteys alkavat häiritä paljon. Tämä kaikki liittyy kehon puhdistumiseen. Kristallikeho ei pidätä itsessään mitään myrkkyjä. Elimistö haluaa eroon homeista, metalleista, loisista, polyypeista, bakteereista, viruksista, kuonakertymistä, joskus jopa koruista.



                        TARVE PUHDISTAA ITSENSÄ KOKONAAN

Muutoksen keskellä olevalla on suuri tarve puhdistaa itsensä täydellisesti. Tunnetasolla kehomme pyrkii puhdistumaan astraalitason myrkyistä ja loisista. Meille tulee myös tarve selvittää kaikki karmalliset solmumme ja velkamme, puhdistaa välimme kanssaihmisiimme kaikissa ajoissa ja paikoissa. Monille alkaa selvitä, kuka Minä Olen, ajasta ja paikasta riippumatta.

Käsitys itsestä muuttuu voimakkaasti, kun olemuksemme osat eri inkarnaatioista tulevat näkyviin selvästi. Alamme ymmärtää syvällisesti sen, että koska aika ja paikka ovat vain illuusioita, me olemme kaikkea sitä, mitä olimme aikaisemmissa, nykyisessä ja tulevissa elämissä sekä niiden rinnakkaisissa todellisuuksissa. Opimme muistamaan tulevaisuuden ja muuttamaan menneisyyttä. Opimme luomaan asioita. Henkisellä tasolla lähestymme yhä enemmän sitä hetkeä, kun antaudumme täydellisesti Luojamme tahtoon ja ymmärrämme, että emme todellisuudessa ole koskaan olleetkaan Hänestä erossa.



                               INDIGOAIKUINEN


”On lahjakas ja älykäs, vaikka kouluarvosanat eivät välttämättä olekaan huippuluokkaa.
”On erittäin luova ja nauttii asioiden tekemisestä.
”Haluaa aina tietää MIKSI, erityisesti kun heitä pyydetään tekemään jotain.
”Inhoaa monien sellaisten töiden tekemistä, joita häneltä vaaditaan tehtäväksi tai joiden                                 tekeminen on tylsää toistamista.
”Oli kapinallinen koulussa siten, että kieltäytyi tekemästä kotitöitä ja torjui opettajien auktoriteetin, tai todella HALUSI olla kapinallinen, mutta ei uskaltanut vanhempien asettaman paineen takia.
”On voinut kokea jo varhain masennusta olemassaolosta tai toivottomuuden tunteita. ”Tuntee ovat voineet vaihdella surullisuudesta syvään epätoivoon. Itsemurha-ajatukset eivät kuitenkaan ole tavallisia indigoaikuisilla.
”Ei pidä palveluun suuntautuneista ammateista. Vastustaa auktoriteetteja tai työyhteisön arvoasteikkoja.
”Työskentelee mieluummin yksin, johtaja- asemassa tai yhteisölle rakentavissa työyhteisössä.
”Omaa hyvän ymmärryksen toisia kohtaan, mutta huonon sietokyvyn typeryydelle.
”Voi olla tunnetasolla erittäin herkkä ja ilmaista tunteensa helposti tai voi olla juuri edellisen vastakohta siten, että ei ilmaise ollenkaan tunteitaan.
”Voi olla ongelmia raivon hallitsemisen kanssa.
”Voi olla ongelmia järjestelmien kanssa, joita pitää tehottomina tai täysin toimimattomina, esimerkiksi poliittiset, koulutukseen liittyvät tai oikeusjärjestelmään liittyvät järjestelmät.
”Tuntee politiikassa, että oma ääni ei kuitenkaan vaikuta mitään.
”Torjuu tai on ahdistunut ihmisten tavallisesta unelmasta saada ura, avioliitto, 2,5 lasta, talo ja kesämökki.
”Vihaa tai pelkää sitä, että ”isoveli valvoo”.
”Haluaa palavasti tehdä jotakin muuttaakseen tai parantaakseen maailmaa. Voi olla vaikeuksia löytää omaa polkuaan.
”Omaa psyykkisiä tai henkisiä kykyjä varsin varhain – Teini-ikään mennessä tai sitä ennen.
”Ei ole ollut ollenkaan tai vain harvoja indigoroolimalleja.
”Intuitio on vahva.
”Kokee psyykkisiä kokemuksia, esim. kuulee ääniä, näkee enkeleitä tai kummituksia, on kokenut kehosta poistumista.
”On sähköisesti herkkä siten, että kellot tai tietokoneet lakkaavat toimimasta heidän läheisyydessään, katuvalot sammuvat, kun niiden alta kävelee, hehkulamput räjähtelevät rikki tai muut sähköiset laitteet lakkaavat toimimasta.
”Voi olla tietoinen toisista ulottuvuuksista tai rinnakkaistodellisuuksista.
”On seksuaalisesti erittäin ilmaisukykyinen ja kekseliäs, tai voi torjua seksuaalisuuden kyllästyttyään siihen tai tavoitellessaan korkeampia henkisiä yhteyksiä. Voi tutkia vaihtoehtoisia seksuaalisuuden muotoja.
”Etsii tarkoitusta elämälleen ja maailman ymmärtämistä. Voi etsiä vastauksia uskonnoista tai henkisyydestä, henkisistä ryhmistä tai kirjallisuudesta, tai itsensä auttamiseen opastavista kirjoista tai ryhmistä.
”Jos löytää tasapainon, hänestä tulee erittäin vahva, terve ja onnellinen.

Toivoo daana   :)

Wau!

...

...

 :D  Daana, voisitko vielä laittaa linkin, josta tuo mielenkiintoinen teksti on? Vaiko jostain kirjasta?
t. Ippuska
 :smitten:

Heh!!! :2funny:  Jotenkin tutun kuuloista! Mikä takoitus noilla indigo-lapsilla on? Suurin osa sopisi minuunkin (niin hyvässä kuin myös pahassa).. Eipä silti, nuo lisäaine yliherkkyydet yms. on todettu olevan omalla kohdallani vain allergiaa..

ELi ovatko nuo indigo-lapset sitten jotenkin "valittuja" ja "korkeampia" kuin me muut? Tässä tapauksessa itse putoan sitten ainakin tästä määritelmästä pois..  :2funny: :uglystupid2:

En usko että NIIN, vaan herkempiä reagoimaan - herkempi/nopeampi "värähtelytaajuus"  :)

Löysin tällaisen linkin joka vähän selventää nimityksiä.. en enää itsekkään ole ihan ulalla tästä  ;)
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1102.html

Hei  ;)

Siitä on pitkä aika kun kirjoitin koneelleni tämän tekstin. En muista mistä kirjasta tämä teksti on. Sorry etten voi auttaa tässä asiassa.

Itselleni sopii kaikki nämä kohdat ja täytyy sanoa, että helppoa ei ole ollut. En tiedä miksi joudun kokemaan fyysisesti kaikki nämä asiat mutta ehkä se joskus minulle selviää. Värähtely elimistössäni on tosi voimakasta koko ajan, joten jotain siellä tapahtuu.

Tulevaisuutta kohti mielenkiinnolla astelen ja vastauksen myös tulen joskus saamaan.

Toivoo daana   :)

Delir, kiitos linkistä!   :smitten:

Daana, hyvä teksti anyway  :smitten:

Tämä on taas niitä aiheita missä on kaksi puolta.

Ajatus siitä, että ihminen - onko se sitten auran värin mukaan - ilmentää jonkin värin energioita, siis käsitin että tuo indigo on eräänlainen parantaja ja ohjaaja, niin tuo ajatus on ihan mukava.

Mutta sitten mennään siihen, että sanotaan että nämä ihmiset ovat jotenkin muita "korkeampia" henkisesti. Alkaa miettimään, että onko tässä nyt sen makua, että kun ei tavalliseen yhteiskuntaan sopeuduta, niin sitten pitää pönkitellä omaa itsetuntoansa sanomalla, että kyllä te voitte pitää omat leikkinne, mutta me ollaankin teitä henkisesti korkeammalla.

Ja tuo lista lapsen käyttäytymistavoista. Se on minusta kyllä mautonta tekstiä, jota ei ole tarpeeksi analysoitu. Mistä voidaan tietää, johtuuko tällaisen käyttäytymisen lisääntyminen lasten muuttumisesta, vai aikuisten muuttumisesta? Nykyajan kasvatus ja muu lapsiin suhtautuminen on varsin erilaista kuin ennen. Jossain oli tästä ajatus, että "kun epäonnistutaan kasvatuksessa, sitä yritetään selitellä sillä että meidän pikku Matti on nyt sellainen aivan erityinen indigolapsi." Lisäksi löysin juttua siitä, että tuo lista kuvaa jokaista pientä lasta. Erot tulevat sitten siitä miten aikuiset sitä käsittelevät.

Haluaisin lähteä rakentamaan tätä mielummin siltä pohjalta, että ihmiset itse tutkiskelisivat sisintään ja löytäisivät sieltä vastaukset siihen, mitä he tuntevat itse olevansa. Jokainen vanhempi varmaankin haluaa ajatella, että hänen lapsestaan tulee jotain erityistä, mutta tuollainen ajattelu voi vahingoittaa lapsen kehitystä itseään rehellisesti tutkivaksi ihmiseksi. Jos ei ole rehellinen itselleen, ei voi löytää sitä mitä sisimmässään on. Ja rehellisyys tarkoittaa sitä, että ymmärtää ettei ole millään tavalla toisisa ylempänä, vaan osaa arvostaa itseään vaikka onkin loppujen lopuksi aivan samanlainen idiootti kuin muutkin.

Hyviä kysymyksiä. Noissa gurukeskusteluissa on myös tullut tätä ego-ongelmaa puitua. Ihmisillä on kautta aikojen ollut tapana alkaa palvoa, "guruttaa" henkilöitä, joiden uskotaan olevan henkisesti muita korkeammalla tasolla. Arjessa tämä näkyy rock-tähtien ja muiden taiteiljijoiden palvontana, mutta uskonnoissa ilmiö on aina esiintynyt. Esim. selvänäköisiä ihmisiä saatetaan pitää jonkinlaisina yli-ihmisinä vaikka he olisivat omalla polullaan vasta aivan alussa ja omien ongelmiensa kanssa aivan solmussa itse. Se että heillä on lahja kanavoida tietoa henkimaailmasta käsitetään siis henkisenä kehittyneisyytenä, vaikka kyse on vain samantyyppisestä "aistista" kuin näkö tai kuulo.

Syy tähän palvontaan löytyy ihmisen kuoleman- ja paranormaalinpelosta, jos jollain ihmisellä uskotaan olevan yliluonnollisia voimia tai hän on muuten "lähempänä Jumalaa", niin tämä tuo ns. tavallisille ihmisille turvallisuuden tunteen, tunteen siitä että elämää on mahdollista hallita. Tai että ainakin JOLLAIN on suora yhteys korkeimpaan.

Jos sitten lapselle toistellaan, että tämä on jotenkin erityinen jo syntyessään, niin ylpeyden ongelma, egon ongelma saattaa tehdä "indigolapsesta" kaikkea muuta kuin nöyrän ja empaattisen ihmisten auttajan.

Siinäpä onkin henkisen kehityksen kaikkein vaikein läksy: Kun kehityt ja viisastut, sinun pitää toki edelleen rakastaa itseäsi, mutta ennen muuta pitäisi oppia LUOPUMAAN egosta, olemaan nöyrä ja tuntea myötätuntoa kaikkia muita kohtaan, tajuta että olemme kaikki yhtä, myös ne ovat kanssamme yhtä joista emme pidä.

Toisaalta: mitä se wanhan sielun elämä on usein todellisuudessa, haasteita haasteiden perään, rankkoja kokemuksia, jotka muuttuvat vain rankemmiksi ja haastavammiksi mitä enemmän opimme. Että kyllä se elämäkin auttaa luopumaan liiasta ylpeydestä  ;D  Ongelmallista toki on jos lapselle kerrotaan, että hän on jonkinlainen supersielu  ja esikuva, ja hänen elämänsä sitten osoittautuu kaikkea muuta kuin triumphiksi...siinä saattaa koko identiteetti musertua, kuten käy joskus lapsitähdille, jotka eivät aikuisena olekaan yhtäkkiä enää kuuluisia.

Eräässä henkianavointikirjassa on hyvin kuvattu wanhoja sieluja: heidät löytää usein joko korjaamasta vanhoja autoja, hoitamasta puutarhaa tai katuojan pohjalta - eivät kestäneet haasteitaan selvinpäin, päättivät jatkaa taistelua seuraavassa elämässä :smitten:

En oikeastaan usko indigolapsijuttuihin.

Joka tapauksessa, tunnen itseni joskus ikäänkuin tuhansia vuosia vanhaksi viisaaksi vanhukseksi verrattuna muihin ihmisiin: elävät vain itselleen, tuhoavat ympäristönsä ja lopulta itsensä. Voisikohan kyseessä olla tuleva maailmanloppu; ihmiset käyvät yhä vain itsekkäämmäksi ja tämä koituu niiden kohtaloksi.

Ehkä kuitenkin jäljellä on vielä yksilöitä jotka voisivat tehdä kaikelle jotakin.

Minulla on 3 indigolasta vanhin syntynyt -86 ja -96 ja-98 erittäin haasteellinen kasvatus ja rajojen asettaminen vaikeaa...kovasti olen heidän kauttaan henkisesti kehittynyt :)

Indigolapsilla diagnosoidaan virheellisesti ADD ja / tai ADHD, koska lääkärit ja suuri osa väestöstä ei ole tietoisia tästä ilmiöstä ja sen laajuudesta. Ongelmaa pahentaa vielä se, että hyvin usein tällaista ilmiötä pidetään ortodoksaalisessa maailmankatsomuksessa ”huuhaana” ja siitä ei uskalleta puhua tai se tehdään naurunalaiseksi.

http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/johdanto/starseed-wanderer/
http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/johdanto/indigot-tulevaisuuden-ihmisen-prototyyppi/

En nyt ihan täysin varma ole että kuulunko indigoihin, mutta aika hyvin sopivat jotkut lukemani kuvaukset. Aurani 'perusväri' on sellainen tumman sininen - välillä vähän kirkkaampi, tai mitä nyt itse joskus näin ja edelleen näen välillä sivusilmällä.

Olen syntynyt '94 eli oon varmaan tän foorumin nuorimpia yksilöitä.

Auktoriteettien kanssa mulla on aina ollut pientä ongelmaa, koulussa kuitenkin sain tosi hyviä arvosanoja ilman mitään suurempaa panostamista ja vaikka turhauduin nopeaa tunnilla paikallaan olemiseen ja keksin jotain omaa tekemistä kun en jaksanut kuunnella kuinka muut ei ymmärtäneet jotain ihan päivänselvää asiaa...

Eskarissa meiän opettaja sanoi että olen erilainen kuin muut luokan lapset, kuulemma tosi rauhallisen oloinen ja viisaus huokusi jotenkin ja opettaja sai kuulemma kylmiä väreitä kun katseli mun maalauksia :D

Oon todella kärsimätön ja vihaan odottamista yli kaiken lisäksi loukkaannun myös helposti mutta usein jätän kaikki tällaiset tunteet piiloon muilta.

Ja sitten oon vissiin aika herkkä tuntee muitten tunteita, jos menen johonkin huoneeseen vaikka jossa on  mua ennen ollut muita ihmisiä, niin aistin heti että millä tuulella siellä ollaan oltu. Negatiivinen ilmapiiri laittaa mut repii hiuksii päästä, tai sitten semmonen että teeskennellään jotain ylionnellisia :D

Ja sittenkun tuolla oli jossain lista noista 'indigo-ominaisuuksista' niin tuo 'herkkä keho'. Mulla on laktoosi-intoleranssi eli keho ei pysty kauhean hyvin maitosokeria pilkkomaan. Lisäksi mulla oli pienenä joku ihme allergia etten maitoa voinut juoda ollenkaan ja tuoksukynttilät pistää päätä särkemään esim. kaupassa jos kävelee sellaisen osaston ohi jossa niitä on.....
  Ja mun silmät, sinisen väriset, pienenä kaupassa tädit ihmetteli ja kertoilivat äidilleni kuinka mulla oli niin kauniit LAUTASENKOKOISET siniset silmät. :D Niin siis mun silmät on tosi herkät, alkavat vuotamaan jos joku muu esim. tökkäsee omaa silmäänsä tai kertoo silmiään kirvelevän yms.

Olen kyllä ollut myös vähän kapinallinen lapsi  :-[ Esikoisena neljästä lapsesta mulle tietysti asetettu ensin kaikki säännöt mutta ite muokannut aika hyvin ne omanlaisiksi, tai siis sellasiksi mitkä itse koen omaksi parhaakseni. Vähän sama juttu kuin muissakin tekemisissäni, teen aina jutut omalla tavalla ja sitte saa kuunnella että ois jonkun tarkan säännön mukaan pitänyt tehdä jokin asia....
  Yks inhokki on myös sellaiset ihmiset mitkä tekee sokeesti just niinkuin käsketään ajattelematta itse yhtään asiaa. Heikko esimerkki: teet ruokaa ja ohjeessa sanotaan että laitetaan mausteeksi suolaa ja pippuria, niin et tietenkään voi laittaa sinne yhtään mitään muita mausteita koska ohjeessa ei sanota....

Ja kuten jossaa vissiin sanottiinkin niin indigolapsille oli ominaista pitää itseään kuninkaina/kuningattarina, noh, pienenä opetin itseäni kaksi vuotta nuoremman siskoni kävelemään niin että pakotin hänet aina työntelemään mua sellasissa nuken vaunuissa koska itse olin niin ylhäinen etten voinut itse askella.... Ja nytkin jauhanut itsestä minkä vaa jaksanu :D Kiinnostavaa luettavaa varmasti... Noh, minkäs minä  :askendentti: :venus: :leijona: sille voin että ittestää on nii kiva jauhaa  :2funny: Onneksi muiden ei ole mikään pakko lukea tai kuunnella :D

Indigolapsi käsite on itselleni aivan uusi ja kuulin sen itseasiassa ennustajalta, joka kävi luonani viikko sitten. Hän ennusti että tulisin tulevaisuudessa tekemään vaihtoetoparantajan työtä ja epäili että olisin indigolapsi. Olen sen jälkeen tutustunut indigoihin niin paljon kun olen netistä tietoa löytänyt ja tuntuvat kyllä hämmästyttävän hyvin täsmäävän! Tuli ihan tunne että "Ah nyt olen löytänyt itseni!". Mm juurikin tuo että aina on ollut vähän erilainen olo ja monet ovat sanoneet että olen jotenkin outo  ;D mikä varmasti myös pitää paikkansa! Te monet jotka tänne olette kirjoitelleet ja sanotte olevanne indigoja, mistä tiedätte olevanne? Siksi vain kysyn, että mistä voin itse saada varmuuden olenko indigo vai en? Vahava tunne on, että olisin, mutta varmistusta kaipailisin! Suuret suuret kiitokset jos osaatte auttaa!  :smitten: 

Voiko olla lapsi, joka on sekoittunut osittain indigoon?
Osa kriteereistä täsmää: tunnen olevani vanha sielu, ja olen lapsesta asti ollut henkinen: aistinut ilmapiirejä, henkiä yms. En kuitenkaan kuvittele itseäni ylhäiseksi, vaan tavalliseksi sieluksi. En myöskään tottele sääntöjä, joilla ei ole hyvä perustelu.
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1102.html
Tuolla kuvaus solpii melkeimpä täydellisesti minuun.  ???

Minusta tuntuu, että nämä kuvaukset sopivat täydellisesti todella moneen.
Joko indigoja on täällä hirmuisia määri nyt, kun ajat ovat nämä, tai sitten indigous ei ole eroteltavissa tuollaisilla testeillä ja listoilla muunlaisista sieluista.
Eihän se, että indigoja on, tee heistä ylempiä ja ylemmyydentuntoisia...se on ihminen joka niin ajattelee ja nostaa itsensä, tai jonkun toisen itseensä nähden jalustalle.

No mä oon kyllä syntyny -50-luvulla mutta koen voimakkaasti olevani jonkin sortin indigo.

Joo, no sain pari päivää sitten diagnoosin: ADHD, tarkoittaako tämä sitten sitä että diagnoosi onkin : Indigo?? :P heko heko

Hmm, niin joskus aiemmin täällä olikin ketju siitä että onko indigo ja adhd sama juttu. "Oire" listoja kun vertaa yhteen niin hyvin yheteneväisethän ne on.

Mutta, väkisinkin tulee mieleen että voiskohan se olla jonkun yli-innokkaan äitsylin keksinä juttu, ku piti selittää oman pikku naperon ihme touhuja, mukavahan ne on kääntä joksikin ylevämmäksi...

Noh. kuitenkin musta tuntuu ettei se ADHD oikeastaan ole edes mikään sairaus. ei sitä ole pystytty edelleenkään 100% varmasti todistaan että mistä johtuu, se tiedetään, että ku vähän heittää pirtsakkaa naamariin niin jo loppuu pokkurointi ja muututaan mallikansalaisksi. Samalla kuulemma katoaa luovuus ja sellanen "hauskan hullu" maku elämästä, kun alkaa lääkkeitä käyttämään. Mä luulen, että jotkut ihmiset ei vain sovellu tähän älyttömään elämän menoon ja ne on sitten viallisia tietenkin muiden silmissä. Ja näitä ihmisiähän on olemassa kokoajan lisääntymässä määrin. Ne pahimmat vähättelijät arvuuttelee edelleenkin että onko olemassa mitään ADHD:t, vai onko ne sittenkin vain laiskoja, tyhmiä ja saamattomia.

Itse mietin ainakin kerran päivässä, että miksi elämän pitää olla täynä kaikkea turhaa skeidaa, miksei elämä voisi olla vain elämistä varten( siis en tarkota mitään luolamies juttuja) vaan sitä, että täälä maailmalla on niiiiin järkyttävän paljon turhuuksia tällä hetken.

No, kuitenkin, en koe olevani henkisesti ylemällä tasolla muita ihmisiä. Minä olen vain mitä, kalkkis jo kaks kymppisenä, erikoinen hyypiö, aina säheltämässä jotain.

:)

Entäpä kristallit?  ::) Minuun on aina osunut se määritelmä hämmästyttävän hyvin, tai siis olen tunnistanut itsessäni paljon niitä piirteitä. Tosin iän myötä on tullut vähän lisää "särmää" mukaan.  ;)

http://www.youtube.com/watch?v=9eMcmd-5f7Q (http://www.youtube.com/watch?v=9eMcmd-5f7Q)

Jossain törmäsin myös purppuralapsiin...ne oli jtn sitä varten täällä, että niiden tarkoituksena oli estää indigojen toiminta  :idiot2:
ja oli vielä jotain muitakin, ja ainakin seka-auraisia.

Ja pysyykö se indigo aina indigona, vai voiko aura muuttua muunlaiseksikin elämän ja ympäristön vaikutuksesta?

mä oon "vaan" adhd. jokku nimittää meikäläisiä indigoiksi. tai sitte meitä indigoita nimitetään adhd:si. :D

Olen aina tuntenut itseni mbd-autisti-adhd-touretten-asperger-joksikinyhdistelmäksi  :D

Hmm... Itse en vissii sitten voikaan olla indigolapsi, koska oon pienestä asti ollut tosi rauhallinen ja monesti ihmiset vaan hämmästelly miten voin olla niin hiljaa ja tuijottaa vaan ''lautasen kokoisilla'' silmillä kun kaikki muut pennut riehuu, huutaa ja tekee kaikkensa ollakseen tottelemattomia.
Okei ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta kuulostaa mielestäni vähän hassulta että kaikki adhd:n omaavat tai muuten vaan vilkkaat lapsukaiset olisivat automaattisesti jotain spesiaaleja indigolapsia... Jos olisivat, niin taitaisi olla kyllä spesiaalisuus aika kaukana tästä jutusta sillä eikö se ole lapsen ihan normaalia käytöstä leikkiä muiden kanssa ja kokeilla rajojaan?

Ja en tässä sitten todellakaan meinannut mitään sellaista, että olisin itse niin spesiaali kun toimin erilailla kuin muut ikäiseni. Olin varmaan jälkeen jäänyt kun vasta myöhemmin aloin uskaltaa esim. sanoa oman mielipiteeni julki mm. vanhemmille, koska piti vuosia kerätä rohkeutta siihen, sillä vanhemmillani on niin erilaiset näkemykset asioista kuin mulla, ja jos satuin oman mielipiteeni kertomaan niin mun mielipide ja myös mut lytättiin täysin.

Sori, alkoi menemään hieman OT mutta oli pakko avauta tästä asiasta  ;D

ei, niin, itselläni on adhd diagnoosi, ja olin lapsena usein kamalan rauhallinen, saatoin olla kaikki päivät ihan muissa maailmoissa ja haaveillä omia juttujani. no, moni varmaan miettii nyt että miksi mun diagnoosi ei sitten oli add, no kun olen kuitenkin hyvin spontaani ja sellainen, se rauhattomuus on mun oman pään sisällä, ei kropassa, se on tytöillä ja naisilla yleistä adhd:ssa ainakin.

jälkeinpäin olen kokenut että olin lapsena jälkeenjäänyt jne, olin myös sairaalloisen ujo, ja söin aina kaiken ruuan viimeistä pisaraa myöten, koska en uskaltanut sanoa jos en halunnut tai tykännyt jne. jne.


Joo niitä pirskatin purppuroita tuntuu välillä ihan pursuavat joka tuutista... Estämässä mun tekemisiä... ;D

"Itse koen olevani joskus jopa raivostuttavan läpinäkevä ja tuntuu siltä, että voisi jättää kuuntelematta suurimman osan ihmisten puheista sen takia koska näen  heistä paljon enemmän kuin mitä he antavat alkuunkan ulos. Pystyn katsomalla toista nähdä hänen koko historian jos niin haluan (onneksi tässä on ns.on/off valinta.). Toisinaan koen etten uskalla näkemyksiäni edes alkaa kuvailla koska ne vaikuttavat jo ajatuksen tasolla suurilta ja muille vaikeasti lähestyttäviltä. Löydän tuon tuosta itseni puhumasta asioista (aiheesta kuin aiheesta) täydellä tietämyksellä ilman, että olisin kyseiseen asiaan edes perehtynyt. Tiedän vain "jostain", mistä puhun. Esitän ja olen aina esittänyt mielenilmaukseni ja toiveeni muiden mielestä liiankin suoraan, ja olen joutunutkin sitä kautta monille törmäyskursseille, joista kuitenkin olen selvinnyt vihamiehiä keräämättä. Näen asiota monesti ennalta tai vain "tiedän/tunnen" niin. Tässä vain vuorenhuippua piirteistäni.
Kuulostaako teistä indigomaiselta vai olenko muuten vaan "hullu"..?"

Veit sanat suustani. Täältäkin ilmoittautuu yksi indigo..

Ihmisiä on vain jotenkin niin 'normaalia' lukea. Tai siis silleen tarkoitan, että tuo on minulle ainakin jo melkeimpä arkipäivää. :)