Astro Foorumi

Hieno kirja! Suosittelen lämpimästi lukemaan :)

Oiiihhh
Olen lukenut sen jo 3 kertaa, alkuperainen nimi on Diario de un mago
ja samaa savelta suosittelen(en kyllakaan ole lukenut sita Suomeksi)

Miten sattuikin  :D
Eilen aloitin tuon parissa...

Ja minä juuri muutama päivä sitten pääsin loppuun.   :)
Tykkäsin minäkin.

Juu, huomattiin!! Minusta koko tarina on kertoo nimenomaan jumaluuden naiseudesta/jumaluuden naisellisesta puolesta...

Mina olen rakastanut kaikkia lukemiani Coelhon kirjoja, paitsi etta Portobellon noita jai kesken? En muistaakseni tykannyt kirjan tunnelmasta ja en oikein samaistunut paahenkiloonkaan. No taytyy koittaa lukea se uudelleen.

Samoin minulla oli harvinaisen tahkeaa tämän lukeminen.
Loppujen lopuksi kyllä kaiketi pidin siitä  :)

Sain tämän kirjan joululahjaksi ja itse taas pidin tästä eniten (en kylläkään ole lukenut vielä kaikkia Coelhoja..) Itse samastuin kirjan päähenkilöön niin, että ihan ihmetytti :o suosittelen! Ei ehkä mitenkään mukava ja lämminhenkinen kirja, mutta hyyvin hyvin ajankohtainen ja loistava. Pidän Coelhon kirjoista erityisesti siksi, että melkein jokainen lause on suuri viisaus.  :smitten:

Jinx, Alkemisti löytyy jo pokkarinakin; hintaakin on muistaakseni vain ~8€. Coelhon kirjoista se on eniten koskettanut minua.  :smitten:

Hassua - ainoa Coelhon kirja, joka minulla "tökki" on tuo Zahir. Ehkä luin sen väärällä hetkellä - toisaalta en oikein osannut samastua kirjan päähenkilöön... Luen sen kyllä vielä joskus uudelleen.

Veronika päättää kuolla on myös (todella) hieno kirja tältä kirjailijalta, samoin Piedrajoen rannalla istuin ja itkin.

Alkemisti on ilman muuta number 1 ja myos muut kirjat-kutan Veronica paattaa kuolla ja Piedrajoen rannalla istuin ja itkin-jannaa myoskaan en pystynyt nielemaan
Zahir'a-jatin kesken

Minä HALUAISIN hirveästi tykätä Coelhosta, mutta jostain syystä se ei ihan täysillä ole vielä iskenyt... Alkemisti oli minulle lievä pettymys kaiken sen saaman hehkutuksen jälkeen, ja ehkä olisin pitänyt siitä enemmän jos ennakko-odotukseni eivät olisi olleet niin korkeat. Zahirista en myöskään oikein tykännyt, päähenkilö oli minusta jotenkin todella ärsyttävä enkä voinut samaistua häneen oikein millään tasolla.  :( Ainut syy miksi sain luettua kirjan loppuun, oli halu tietää, mikä oli vaimon kohtalo. En ole kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan, eli ehkäpä tartun seuraavaksi vaikka juuri tuohon Portobellon noitaan...  :angel:

Miumiu, siinähän se elämän suola onkin, että yks' tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.  :) Ei kaikkien tartte samoista kirjoista/asioista tosiaankaan tykätä.

Ehkä Coelho ei ole "sun juttusi" vaan sua puhutteleekin joku aivan muu...  ;) Näihin mieltymyksiin varmasti paljon vaikuttaa se oma eletty elämä, omat kokemukset/ajatukset/tunteet.  :smitten:

Pitääkin katsoa löytyykö Portobellon noitaa huomenna kirjastosta...tosin epäilen, että ei :( varmaan on niin luettu kirja, ja vielä suht uusi.

Oon lukenu Coelholta yhen kirjan englanniks, Eleven minutes (millähän nimellä ois suomennettu?). Ja tykkäsin kyllä, mielessä on ollut lukea Coelhoa enemmänkin.

se on yksitoista minuuttia, suomeksi coelhon kirja... ???
olen sen lukenut suomeksi... :-[

Eleven minutes on suomennettu suorana kaannoksena, eli on suomeksi yksitoista minuuttia.

Itse olen tykannyt Coelhon kirjoista eniten naista> Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, Valkyries, Fifth mountain ja Paholainen ja neiti Prym. Myos Alkemisti, Zahir ja Pyhiinvaellus olivat hyvia. Yksitoista minuuttia ja Portobellon noita eivat lukeudu suosikkeihini, mutta toisaalta, eipa minulla ole ketaan muutakan kirjailijaa, jonka koko tuotannosta olisin tykannyt. :)

Mun mielestä Yksitoista minuuttiakin oli hyvä - vähän kuin satu aikuiselle naiselle.  ;) :smitten:

Niin, ihan totta. Tuskin minä yöuniani menetän, vaikka en koskaan Coelhosta oppisi tykkäämään.  ;) Hän on kuitenkin niin suosittu, ja monet tututkin hänen kirjojaan kehuneet, että pakko niissä on jotain erityistä olla... Ja kyllähän niissä onkin, mutta eivät vaan niin syvästi ole minua koskettaneet kuin monet muut kirjat. Mutta kuten sanoin, aion kyllä vielä kokeilla josko joku muu hänen kirjoistaan nappaisi enemmän, kun kuitenkin vasta pari olen lukenut. Voihan olla, että juuri niillä kirjoilla ei sen hetkisessä elämäntilanteessani ollut minulle mitään sanottavaa, mutta jollain toisella hänen kirjoistaan taas on.

Ei löytynyt noitaa kirjastosta :(  Mutta löysin tällasen ku Santiagon unelmat. En ainakaan huomannu, että kukaan ois täällä sitä maininnut. En vielä ehdi alkaa lukea sitä, kun on toinen kiinnostava kesken, mutta ois kiva etukäteen tietää, ootteko lukenu ja tykänny?

Tuuli-Juulia - se on Alkemistin ensimmäinen, vuonna 1995 ilmestynyt suomennos.  ;) Mukavia lukuhetkiä!  :smitten:

Kiitos Paz  :) 

Mie olen  :D - tai se on ollut jo vuosia sellainen "käsikirja" johon palaan ja joka kuuluu mun "peruskirjastoon", lukien sieltä yhden jos toisenkin#jutun#  :-* .. siinähän on ennemminkin lyhyitä , ja vielä lyhyempiä tarinoita, ohjeita, ... Valonsotureille  :smitten:

Niinkuin olen ymmärtänyt NIIN Coelho ravistelee meitä - ja kokemuksiamme myös - tässä niistä joitain - suunnasta jos toisesta - ja parasta on löytää oma näköalapaikkansa - näissäkin  ;) :-*

T.viisuinen


Ja JINX - kaappi on oivallinen paikka kirjoille - kirjakaappi - mulla on myös kirjamatkalaukku, kirjarottinkiloota , ja liikkuvat kirjapinot  :2funny:  :smitten:

  :D ja yksi iso kirjasäilytyspaikka on K I R J A S T O  :2funny: sinne on vain hiukka matkaa  :-[

Noh  :D mie luin ihan ekana Alkemistin - taisi olla kutakuinkin 97-98, ja silloin kirjan suomenkielinen nimi oli Santiagon ...  ;D hvade eli hetkellinen varhaisdementia iski - no tiedätte mitä tarkoitan -  :'( sitten istuin Piedrajoen rannalla ja itkin ... ja samaan putkeen meni joku kolmaskin Coelho, siihen mennessä ilmestyneistä ... ja olin ihan töpinöissäni... sitten menikin vuosi jos toinenkin kunnes luin 11minuuttia, joka on aivan ihana - taas putkeen ... Veronica päättää kuolla -  :o kiersin ja kaarsin kirjaa pitkään ennenkuin " uskalsin sen lukea" ja huimasin olleeni turhaan peloissani ...

Sitten Zahir  :-* :-* :-* :-* oli mulle ihan tilausjuttu - päästelin irti monia " pakkomielteitä" mutta luin sen vain kerran - enempää ei tarvittu kun KIRJA teki tehtävänsä ja myin sen kirpparilla ja joku onnellinen sai sen edulliseen hintaan.

Sitten hankin Alkemistin pokkarina - ja sitä luen yleensä kerran tai kaksi vuodessa ...

Pyhiinvaellus on ainoa Coelho joka jäänyt kesken - sen aika tulee  :)
Kaikenkaikkiaan Coelhon puhuu tuttua kieltä, kielikuvia, symboliikkaa, joka resonoi meigässä ... ja jotenkin hänen kokemusmaailmansa on suht tuttu  :smitten:

Ja nyt sitten Portobellon noita - ihan hyvä jatko Redfieldin Shambhalalle  :smitten:

Meitsi on alkeellinen, kun tykkää paljon juuri Alkemistista ja Piedrajoesta, heh! Mulle uppoaa niiten sanoma parhaiten :D

Alkemisti kuuluu minulla ns peruskirjoihin ja luen se ainakin kerran vuodessa.
Mielestani juuri siina on pointti, etta elama on yksinkertaista-meilla vain on tapana tehda siita monimutkainen...

Osuit just asian ytimeen  :2funny: :smitten: :-*

En minä ainakaan pahastunut :) Huumorvastaus tuo miun. Jokaiselle kirjalle on lukijansa, jokaiselle lukijalle kirjansa :smitten:

:D :-* :smitten:

Tässä myös yksi Coelhon ihailija.

Ihastuin Alkemistiin. Ja ostin sen kirjan eräälle perfektionistille, joka sairasti rintasyöpää...ja ihme, tykkäsi. Sanoi että oli kirjastosta etsinyt muitakin Coelhon kirjoja. Salaa olin niin onnellinen, sillä pelkäsin, että tuo perfektionisti ei hyväksy häntä.

Pyhiinvaellus, se jäi minulle oudoksi. Vaikka itse kaipaan samalle matkalle. En vieläkään pääse lähtemään, mutta pari ystävääni lähtevät ensi viikolla viikon vaellukselle kokeeksi.

Sitten tämä Portobellon noita vain jäi kiinni käsiini, oli pakko ostaa ja nyt sitä luen.
Minulle kolahti tämä asia, josta kirjoitin näin ystävällenikin:

Kylläpä tuntui ihanalta laittaa selkä levolle. Ehkä siinä venyttäessä revähti jotakin ja tulehtui. Ei se paha. Lepo tuntuu kuitenkin hyvältä. Lämmitämme illalla saunan.

Muutenkin tuntui ihanalta levätä, ihan ilman tekemättömyyden syyllisyyttä. Ostin eilen itselleni kirjan Coelhon Portobellon noita. Kylläpä nautin hänen tekstistään ja kirjan sisällöstä.

Mm. se että jos tanssissa on taukoja, kirjoituksessa on tyhjiä välejä, niin ne ovat juuri niitä merkityksellisiä hetkiä, tiloja joita emme tunnista ja niin mittaamattoman tärkeitä. Samalla lailla elämämme tyhjät hetket ovat tärkeitä. Emme voi edes aavistaa kuinka sielu voi niissä levätä ja suunnitella seuraavaa siirtoa. Emme siis tiedä. Olemme työn ja toimeliaisuuden vankeja. Luulossa, että vain se mikä täyttää arkea tekemisillä, on arvokasta. Ja se ehkä onkin toisinpäin.

 :smitten: Oliko sinulla liian suuret " odotukset"  :o  - toisaalta mikä onkaan parempi kuin
 " tyhjyys" siinä on tila omille kokemuksille - alkaa luoda ja " täyttää tyhjyyttä" - saatan kyllä aavistaa ettet ihan tuota tarkoita VAAN sitä ettei kirja tuonut muassaan " mitään järisyttävää" ... Alkemisti on niin upeasti kirjoitettu , oma kokemus, että siihen voi samaistua tai sitä voi peilata - sehän on hyvin pitkälle  universaalia kollektiivista symbolikieltä ... ja oma kokemukseni on että " juuri sen helppouden" sisään kätkeytyy sen salisuus - että jokainen saa löytää oman aarteensa - ja tutkailla omaa " autiomaataan" ....  :smitten:

Mulle kävi lähes samalla tavalla viikonloppuna kun luin Portobellon Noidan ... kiehtova tarina ja koskettava kaikessaan - ja kun kirja loppui( luin myös lähes yhtä soittoa  :D ) niin tuli tyhjä olo - ja ihmettelin " että kuinkas tässä nyt näin kävi" sitten oivalsin ainakin omalla kohdallani ETTÄ sehän oli juuri se mitä Anetha(kin) kirjan tarinassa  haki " jotain joka täyttää elämän tyhjät paikat ... tyhjät paikat ja hiljaisuuden sillä niissä piilee olemisen ydin ...  ;)

Että on ensin tavoitettava oma tyhjyyden ja hiljaisuuden paikka - ja kuulosteltava että " missäs sitä nyt olenkaan" .... liittyy kovin juuri Alkemistiin - josta " kaikki tavallaan " alkaa" siinähän lähdetään löytöretkelle omaan itseensä ja kaikki kirjan tapahtumat ovat symbolista kertomusta matkasta omaan sisimpään - eli usein lähelle on se pisin matka - ja siitä " se matka vasta alkaa" kun on tavoittanut oman olemisensa keskuksen ja siellä olevan tyhjyyden ja hiljaisuuden - joka sinänsä on juurikin sitä mihin valtaosa ihmisistä " haluaisi päästä" mutteivat löydä reittiä " kaiken egon melun keskellä" niin ETTÄ jos Jinx olet löytänyt tyhjyyden kokemuksen TAI kokemuksen mitä on tyhjyys NIIN wau - se onkin melkoinen paikka, ja joskus jopa pelottava - ja toisaalta sitä valtaosa ihmisistä juuri pakenee kaiken kiireen ja melun ja materian "avulla" rakentaa itselleen itselleen muureja ja "korvaläppiä" etteivät vain joutuisi pysähtymään ja katsomaan itseään - ja toisaalta olemaan siinä hiljaisuudessa kun SEHÄN saattaakin " ruveta juttelemaan SE hiljaisuus" jotain sellaista mitä ei ehkä tahtoisi kuulla itsestään ja elämästään että pelottavaa(han)  se on  -  matka sisimpään ja hiljaisuus - sillä se tyhjys voi kertoa senkin ETTÄ kaikki se mitä on luullut todeksi onkin jotain ihan muuta - "alussa oli tyhjyys" .... ja ihmetys  ;) :smitten:

ja Jinx kirjoitan tätä nyt yleisesti en sinuun kohdistaen paitsi että WAU josjakun olet saanut kokemuksen tyhjyydestä  :angel:

- Aaviisuinen

Kylläpä oli yllätyksellinen loppu Portobellon noidassa!!!

Odotin ihan toista...ihmisten reagointia toisen surmasta tai jotakin!

Mutta että paeta? No lapsen vuoksi äiti tekee mitä vain. Äitijumala siis!

Kylläpä viihdyin kirjan ääressä, suorastaan kiitin että selkäni tarvitse lepoa ja sain rauhassa sitä lukea töistä välittämättä. Siis minulla oli se TAUKO.  :smitten:

Onko sellainenkin teoria olemassa? Minä olen luullut, että ne välivuodet hän vietti siellä.

Alkemisti on minun suuri suosikki, yksi parhaista kirjoista mitä lukenut....  ;D Hienoa tekstiä joka pisti ajattelemaan!!!  Zahirin luin myöskin, mutta lukemisessa tuli niin pitkiä taukoja etten oikein päässyt sisälle siihen tarinaan.  ???  Seuraavaksi hyllyssä odottaa lahjaksi saatu veronika päättää kuolla... Mitä sanoisitte siitä?
Coelhosta on tullut kyllä uusi suosikki kirjailija minulle!!!!   :angel:

Veronika päättää kuolla on aivan huippu! :smitten:

Eikos olekkin!!!

Ahaa! Ostin sen ystävälleni pari vuotta sitten lahjaksi, jotta saisin sen lainata sitten häneltä...  ;)en ole muistanutkaan.

Pitäneepä pyytää lainaa!

oih! Siinä vasta ihana kirja!Lukuiloa! :smitten: