Astro Foorumi

Onko miehen mahdollista vapautua äidistään ja aikuistua siten, että kykenee aitoon naissuhteeseen?

Miehet järjestäin väittävät suhteen oikeaan äitiinsä olevan ihan ok, tai vähintäänkin vähättelevät, jos jotain ongelmia ilmenee.. Kuitenkin jokikiseltä paljastuu ennemmin tai myöhemmin käsittelemätön huora/madonna-juttu.
Välitön yhteys äitiin saattaa olla päivittäistä tai kokonaan poikki tai jotain siltä väliltä - sillä ei ole merkitystä tunnetasolla.
Vaikka äitinsä asuisi toisella puolella maapalloa tai olisi vaikka kuollut, tunneside pitää; jokaiseen vastaantulevaan naiseen aletaan ennemmin tai myöhemmin projisoida omaan äitiin kohdistuvia tunteita, ja nähdä tässä äitinsä piirteitä ja toimintatapoja.

Yleensä kuvio on se, että ensin ihastutaan, koetaan yhteyden ja läheisyyden tunteita, jotka muistuttavat ensirakkaudesta omaan äitiin, ja pian koko suhde alkaa saamaan insestisiä piirteitä.. Lapsihan on ensin symbioosissa äitinsä kanssa kohdussa ollessaan, mutta sieltä on tultava ulos, eriydyttävä, löydettävä itsensä äidistä erillisenä olentona - siis itsenäistyttävä.
Tässä kohden parisuhde alkaa natista liitoksistaan...
Ihastumisen ja rakastumisen ykseydelliset tunteet vaihtuvat itsenäistymiskriisissään reuhtovan lapsen kiukutteluun, ja ideaalista; tasapainoisesta kahden aikuisen suhteesta ei ole merkkiäkään.

Miten sellaisesta selvitään?

Onko miehen ylipäänsä mahdollista itsenäistyä äidistä?
Ja jos on, voiko suhde tähän äidinkorvikkeeseen jatkua, ja minkälaisena?

Äkkiä hyviä neuvoja, kiitos!!!

Olen huomannut, että mies saattaa nähdä naisessa sen saman, mitä oman isänsä näkee vaimossaan eli miehen äidissä. Ehkä miehen kannattaisi miettiä, miten isä on elänyt parisuhteessa äidin kanssa eli mitä käsityksiä/asenteita isällä on vaimostaan/naisista yleensä. Jos esim. miehen äiti on elänyt hiukan alistettuna, niin mies saattaa välttää samantapaista tilannetta. Eli mies pelkää että hän alistaa vaimoaan samalla tavalla kuin isä teki. Tämä siis oli vain esimerkki.

Tässä olisi kenties jotain, ihan ajatuksia herättävä juttu.

http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/midcom-admin/ais/midcom-serveattachment-27273/kaikki_se_rakkaus.pdf

Twin peak, huomannut saman asian  ::) Moni tuntemani mies on alitajuisesti yrittänyt pyrkiä siihen, ettei käyttydy Vaimoaan/tyttöystävää kohtaan samanlailla kuin on isänsä nähnyt äitiään kohtelevan. ???

Oliskohan syynä halu suojella naista? Varsinkin, jos se on ollut miehen mielestä jotenkin naista alentavaa..
Tälläinen käyttäytyminen on todella yleistä ja sen huomaa aika helposti jos siihen kiinnittää huomion.

Ainut mikä tässä asiassa on kaikkein häiritsevin, että nainen tuntee itsensä jollakin tapaa "äidiksi" suhteessa ja sitähän ei kukaan halua olla.
Vaan, että tuntee olonsa naiseksi ja rakastetuksi   :smitten:

Nainenkin voi alitajuisesti hakea miehestä isähahmoa, tiedostamattaankin.

Eufrasyne, jotkut miehet haluaa suojella naista. Mies saattaa myös ajatella, että hän ei halua tehdä samoja virheitä elämässään kuin oma isänsä.

Tietoisesti ehkä jollain on naisten suojelu mielessä, jos on ollu semmoset olosuhteet.

Kysymykseni koskee kuitenkin tapauksia, joissa on lapsuudesta jäänyttä, yleensä jokseenkin tiedostamatonta kaunaa, katkeruutta, epäluuloa, jopa vihaa äitiä, ja sitäkautta kaikkia naisia kohtaan.

Nämä tunteet voivat aluksi olla hyvinkin piilossa, mutta läheisyyden myötä nousevat pintaan. Naispuoliseen aletaan heijastamaan omaa äitiä kohtaan tuntemia tunteita, ja näkemään hänessä oman äitinsä yleensä epämiellyttäviä piirteitä.

Onko kellään kokemusta?

Kyllä on kokemusta, valitettavasti..

Voiko siitä toipua?
Voiko mies parantua siitä?

on jonkin verran kokemustakin, mutta läheisten suhteissa asia on helpommin havaittavissa, kuin omassa  ::)

Uskon että miehen on mahdollisuus siitä "parantua", miehen vaan täytyy
asia ensin itse tiedostaa ja todella haluta muutosta.

sitä ei ehkä kannata naisen lähteä väkisin tekemään, silloinhan saattaa käydä niin että huomaa taas olevansa äitihahmona ???
Jospa mainitsisit asiasta ja antaisit vaan ajan kulua.. antaa aikaa ajatuksilleen  ::)

Tsemppiä  :smitten: :smitten:

Uskon että on mahdollista toipua ja eheytyä, mutta työtä se vaatii ja aikaa ja tahtoa. Avainsana on itsensä ja tunteidensa hyväksyminen, ei niinkään itsensä muuttaminen.

Joo, ei siinä oikein auta äidiksi ryhtyminen -> saa vaan vihat päälleen.

Sitä vaan niin helposti retkahtaa huolehtijan ja ymmärtäjän rooliin...

Toista voi auttaa kohtaamaan vihansa, jolloin sitä ei tarvitse siirtää muihin ihmisiin. Kuollutta läheistään kohtaan tuntema viha voi olla suuri tabu. "Ei ole lupaa tuntea niin."

Vihassa ei ole mitään pelättävää. Se on vain tunne, ja yhtä hyvä kuin mikä tahansa tunne. Joskus se voi saada meidät valtaansa, mutta se ei johdu vihasta. Mikä tahansa tunne voi saada meidät valtaansa samalla tavalla kuin viha. Se kontrolloi meitä jos emme ole selvillä siitä että tunnemme vihaa, jonka tarkoitus on pelkästään kertoa meille että jokin meille tärkeä asia on uhattuna. Meidän täytyy tuntea tunne, mutta meidän on myös kuunneltava sitä. Kun tulemme tietoisiksi tunteistamme, alamme oppia pysähtymään ja kysymään "Mikä on niin tärkeää että tunnen vihaa?". Nöyrrymme vihamme edessä, mutta jotta voisimme tehdä niin, meidän on koettava vihamme ja päästettävä se menemään. Jos me yritämme kieltää sen, se kontrolloi meitä ja saa meidät kostonhaluisiksi. Silloin me emme opi sitä olennaista viestiä jonka viha halusi välittää. Meidän täytyy myöntää vihamme. Meidän on tarpeen tuntea vihaa. Kun olemme tunteneet sen, se on mennyt pois ja tunnemme itsemme jälleen rauhallisiksi. Sitten me voimme alkaa pohdiskella sitä mille olimme vihaisia ja opimme jotakin itsestämme, arvoistamme, tarpeistamme tai odotuksistamme. Voimme tehdä niin vain jos hyväksymme vihamme hyvänä.

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch8.html

Joillakin tulee ongelmia tässä itsenäistymisvaiheessa, kun irtaudutaan symbioosista. http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_vaiheet/itsenaistymisvaihe/

erittäin hyvä näkökulma :smitten:

Jos tuntee vihaa, ei kannata ensiksi tukehduttaa sitä syyttämällä itseään: "olen hirveän paha ihminen ja vihan tunne on merkki siitä..."


viha on ystävä ja itsen puolustaja jos antaa sen kertoa oman syynsä. tosin jos siihen jää möyrimään niin kyllähän se sitten viholliseksi muuttuu.

mutta kuitenkin, juuri kuin tuossa sitaatissa, vihasta on hyötyä, se kertoo jotain siitä mikä itselle on oikeasti tarpeen.

Meitin suhteessa on ollut juuri tämä irtautumis ja itsenäisyysvaihe meneillään ja välillä on ollut todella rankkaa, eikä kaikesta ole päässyt vieläkään yli...  :crazy2: Ikäviäkin juttuja on sattunut.  :'( Mutta hiljalleen, päivä kerrallaan tässä opetellaan olemaan yhdessä erillisiä yksilöitä.  ;) Olihan tuo aika paukaus yhtäkkiä huomata, ettemme olekaan niin yhtenäinen yksikkö, täysin loukkamaton, kuten sokeana luuli. Suhde muuttui kauniin viattomasta hyvinkin raadolliseksi kerta heitolla. Joutui miettimään omaa asemaansa ja toisen asemaa omassa elämässä uudesta näkökulmasta.

Nyt menee onneksi taas hyvin, kun on annettu toiselle anteeksi ja asioista alkaa olla niskaote.  :knuppel2: :smitten:

Enpä ole tullut ajatelleeksi tätä kautta sitoutumiskammoa..

onneksi tuo dramaattinen muutos läheisestä etäiseksi HYVIN lyhyessä ajassa on tullut koettua vain kerran.

Mutta joo jos mies vihaa äitiä, niin vihaa kaikkia naisia.

Jos äitisuhde ok, mies osaa rakastaa, kuten kodissa ollut rakkautta.

Viime suhteen jälkeen pidän tuota aikamoisen tärkeänä, että mies ON saanut rakkautta kotona. Nimittäin kauriista sanotaan että just ne ei ole saaneet eikä ole kelvanneet, en ole tuntenut läheltä kuin 1 kaurismiehen mut juuri näin se meni. Ken sen miehen kanssa elää, ei saane rakkautta ihan helpolla, eikä runsaasti. Ja sitä en olis sietänyt.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla...


Mietitäänpä mitä kaikkea meille kaikille on tapahtunut elämän varrella
ja miten voisimme johtaa niistä perustelut kaikelle, yhdelle jos toiselle.
Siltikään, niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen hetkisen tilanteen
kanssa.

Täysin hyvästä perheestä tullut voi muuttua psykopaattiseksi tappajaksi,
mikä on se tunne joka saa tekemään niin.

Elefanttimies joka on kärsinyt pelkkää vihaa, suvaitsemattomutta.
On hyvä käytöksinen ja lempeä, mikä on se tunne joka
saa tekemään niin.

En usko että maailma on niin mustavalkoinen kuin kuvittelemme,
vaikka onhan se kivaa mieltää sellaiseksi jotta voisimme
kategorisoida toisia.

SILTIKIN se meni juuri noin.

Mies jonka äiti (isä) jättivät orvoksi, oli vain täynnä vihaa, miten olisi osannut rakastaa, käytti naisia hyväksi.

Mies, jonka äiti oli minullekin hyvin ystävällinen ja rakastava, oli rakastava, silti liian pehmo.

Mies jonka vanhemmat nyt poissa ja olivatko ehkä ennenkin poissaolevia, ei ollut läsnä suhteessamme, eikä ystävyydessä.

Kyllä se  jotain sanoo.

(ja mihin kategoriaan seuraava putoaakaan, kun kaikki näyttävät ottavan jonkin roolihahmon)

Joku kyseli tuosta naisen "äitinä" olosta suhteessa puolisoonsa... Minä olen miettinyt, että MIKÄ MINUSSA herättää miehissä pikku-pojan...? Vaikka toinen on kuinka äijä niin aika nopeasti sitä muututaan lässyttäväksi ääliöksi! Pelkääkö mies jotain...? Vai olenko minä vain liian kova sisältä kun en koe etenkään seksuaalista vetoa lässyttävään mieheen...??? Se ei vaan kiihota, jos toinen heittää äitiläppää ja leikkii jotain hemmetin vauvaa!!!

AINA SAMA JUTTU!!! grrrr :knuppel2:

Mitäs se syytteleminen ketään hyödyttää?

Jokainen varmaan yrittää parhaansa, enkä
tiedä mitä hyötyä siitä on että ajattelemme "nämä
ihmiset ovat hyvin tuhmia, mietitään millaista heidän tuhmuutensa on"
sen sijaan että ajattelisimme, miten voisimme auttaa.

Ehkä olen ymmärtänyt koko aiheen kontekstin täysin väärin
ja kirjoittelen tässä omiani. Joten eipä
tätäkään tarvi sen enempää noteerata...

Itse olen saanut kohdata avopuolisoni naisvihan viimeisen vuoden aikana todella massiivisessa muodossa. Ja kaikesta oikeasti näkee, että ei hän MINUA vihaa, hän vain kanavoi jotakuta muuta kohtaan tuntemansa vihan minuun. Arvatkaa, nyppiikö. Olen ollut suoranaisen tuhovimman kohteena, ja tämän seurauksena olemmekin sitten muuttaneet erillemme. Omassa tapauksessani ei ole vaikea nähdä, että miehen äiti on se ensisijainen vihattava henkilö, mahdollisesti myös joku nuoruuden petollinen tyttöystävä. Mies on tällä hetkellä 48-vuotias, enkä ole kovin toiveikas hänen kohdallaan äitisuhteen paranemisesta.

On jossain määrin hämmentävää katsoa anoppikokelaan astrokarttaa, siinä on nimittäin joitakin silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä omaan karttaani. Kuu on samassa merkissä kuin minulla, mahdollisesti jopa asteentarkassa yhtymässä omaani. Niin ikään kummankin kartalta löytyy Auringon neliö Plutolle. Lisätäänpä tähän vielä, että myös minun äidilläni on Kuumerkkinä Härkä, ja sekä anoppikokelaalta että äidiltäni Kuu löytyy yhtymästä Uranukseen.

En ole itse asiassa koskaan tavannut IRL mieheni äitiä, joka on hyvin pahasuinen, ilkeämielinen ja alkoholisoitunut nainen, mutta astrologiselta kannalta katsottuna muistutan häntä ilmeisesti riittävästi ollakseni hyvä vihanpurkukohde.

Et sä ole ikinä ajatellut mainita
asiasta suoraan jonain muuna hetkenä kuin tämä
mies on vihainen? Sillä silloin kun joku on vihainen,
se on sen verran vahva hämmennyksen tila ettei
silloin voi oikein muuta tehdä kuin antaa olla.
Yleensä se loppuu 5-15min päästä.

Saanen minäkin vastata tähän kysymykseen;
Saattaa maininnat kaikua kuuroille korville, jollei ole valmis vastaanottamaan, itseään katsomaan.. joka on todennäköistä, ehkä koko käytöksen syy.
Ja mahdollisesti semmoisen mainitsemisesta hyvänä hetkenä seuraa seuraava riita, joten eipä maksa vaivaa   :buck2:
Sitä on näet turha yrittää toista muuttaa.  :-X

Kuka puhui muuttamisesta?

Se oli ehdotus. Eikä sitä tarvi raivoten
tai pakottaen sanoa. Ilmaisee vain
että asian laita on nyt näin ja mitä hän
aikoo sille tehdä.

Ajoitus on se oikea elementti.
Ei sekään kyllä hyödytä jos menee sanomaan
että olet ollut hyvin tuhma. Sen
ei pitäisi estää sitä että puhuu rehellisesti
ja suoraan, sen sijaan että tuhlaisi aikaansa
kiertoteitse sanomiseen monta kuukautta

Joop, hyvä ehdotus, mutta...
Jos toinen ei halua kuulla, nähdä itsessään olevaa ongelmaa,
on aivan sama miten tai milloin sitä yrittää sanoa.
Pilaa vaan kaikkien päivän  :-* ~>  :tickedoff:

Kas kun kaikki eivät ole itsensä kohtaamiseen & henkiseen kasvuun halukkaita - eikä niitä voi siihen pakottaa, houkutella, eikä yleensä edes auttaa.  :'(

Tiedostaminen täytyy nousta sisäsyntyisestä prosessista.

Nii-in.

Onhan se helpompaa heittää sandaalit jalkaan
kuin peittää kadut nahalla

Onneksi en rakasta enää vihaista miestä, huuhaamiestä enkä ateistimiestä. Ne polut on nyt tallattu eikä niitä kokemuksia tarvinne.

Olen vaikka yksin jos ei edes seksistä tule mitään. Katsotaan. Miehet ja  niiden tunteet on kyllä oikullisia ja uuvuttavia.

Lykkyä, Lilli! :angel:

http://tulilahti.fi/vw/  ;D

Mies on ollut aina melko riidanhaluinen ja toisinaan sieltä suusta tulee täysin painokelvotonta tekstiä, eritoten jos hän on nauttinut alkoholia. Tavallisesti hän "unohtaa" kaikki sanomisensa seuraavaan päivään mennessä. Olen todellakin ottanut esille nämä sanomiset/purkaukset rauhalliseen tyyliin jo monen vuoden ajan. Vaikka meillä on riidelty rajustikin vuosien mittaan (suhde kestänyt kuusi vuotta), niin viimeisintä vuotta lukuunottamatta kaikki on pystytty selvittämään lopulta keskustelemalla. Kommunikointi on kyllä pelannut meillä hyvin.

Viimeisen vuoden ajan mies on mielestäni ollut lähes psykoottinen ja jatkuvasti pahalla tuulella (24/7). Raivarit hän saa todella mitättömistä asioista, esim. jos näkee hiuksen lattialla, luen kirjaa tai ylipäänsä olen olemassa. Jos hän on humalassa, niin käyttäytymisensä on todella pöyristyttävää tai jopa hengenvaarallista.

Ei sitä kukaan kestä. Kamat on pistetty jakoon todella hyvästä syystä, enkä tässä ole kertonut vielä puoliakaan.

Kerro nyt lisää, mutta sanon edelleen että jos TUNNE on syy miksi suossa ollaan, niin tunteen katkaisulla suo katoaa. Niin ja siis joku paha kriisihän sillä on menossa, ei sinun sitä tarvitse kattella. Onneksi mun ei tarvitse! Kiitos Luojan. Olen turvassa turhista ongelmatiikoista ja voin keskittyä hauskempiin asioihin, lapsiin, seuraelämään, henkisiin asioihin, matkoihin, rahaan. En kerta kaikkiaan OTA enää idioottia elämääni sotkemaan (kaikki nk mukavat ja rakkaat ihmiset saattavat sisältää mänttejä piirteitä jossain vaiheessa).

Aina ne tekee samat mokat hei.. tai,, ehkä 2 exääni ei, kolmannesta ei saa selkoa. :2funny:

Se voi olla tuo sinun rapu ja härkä joka suostuu pitämään kiinni, takertumaan turvallisuuteen. Minun vaakani haluaa harmoniaa suhteissa ehdottomasti ja au ja kuu joukkari ovat jo kipittämässä kovaa vauhtia eteenpäin - VIHDOIN.

Ööh, vaikea sanoa kuka takertuu. Sen jälkeen kun kamat on pistetty jakoon (2 kk sitten), en ole aktiivisesti pitänyt yhteyttä mieheen, mutta vastaan puhelimeen jos hän soittaa ja käyn joskus kahvilla hänen kanssaan. Hän kohtelee minua kuitenkin edelleen kuin olisin hänen tyttöystävänsä ja ilmeisesti hän on varma, että otan hänet tuosta vain takaisin, hänhän on niin mahtava ja ihana. Intiimiä yhteiselämää meillä ei ole ollut kolmeen kuukauteen. Puhevälitkin ovat tosin kohta menossa poikki, kaikenlaista sontaa on tässä paljastunut ihan viime päiviin asti. Niistä en nyt halua erityisemmin tällä palstalla jaaritella.

Kaikenlaista sontaa paljastunut? No sittenhän olet ilmeisesti Luojan välikappale sonnan paljastamisessa kuten minä ja Keho! Sontiaiset ja kuoriaiset kunniaan Sinuhe Egyptiläisen hengessä! Minullekin paljastui sontaa oikein kolmelta taholta eilen, mutta onneksi valoakin tuli tasapainottamaan kolmelta suunnalta, yksi näistä valoista ollen lapseni.

Antakoon sielusi vain vahvistua Lilli!

Ja olet asunut ihanassa maassa eli Ranskassa! Jospa se suuri filosofini onkin siellä!  ;D :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Entiset elämät voivat todellakin vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja aiheuttaa niissä ongelmia, jos on jäänyt jotain ikäänkuin kesken. Regressiossa selvisi ainakin meillä kaikenlaista..

olen 7 vuotta sitten eronnut miehestä jolla oli ja on vieläkin
Äiti/naisVIHA äitinsä on synnyttänyt 4 lasta noteeranut vain esikoisen
ja kuopuksen Herra on leijona noususta en ole varma (äiti ei muista
kellonaikaa milloin tämän reilu 5 kiloisensa ponnisti)Äiti on kala.
kärsin avioliitoni ajan 10 vuotta henkisestä väkivallasta sain kuitenkin
voimia ja uskallusta erota äxsällä ollut 2 kertaa lähestymiskielto
kummallakaan kerralla ei auttanut mies on lain yläpuolella omin sanoin.
oli meillä hyvätkin aikamme saimme tyttären ja pojan sanoisin ja olen
tyttärelle kertonut nyt kun hän jo ymmärtää isälläsi on pohjimmiltaan
hyvä sydän pojan kanssa on mielellään mutta vieläkin on pakko ohimennen
jotain nälvästä  :tickedoff: elatusmaksut "mitä ne ovat!!!" never hööd
en viitsi enää enkä jaksa  rahasta riidellä  kaikesta huolimatta toivon hänelle kaikkea hyvää tunnen jopa sääliä ihmisiähän ja lapsia olemme ennen
kaikkea kaikki olleet kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolemme enkä itsekkään helpoimmasta päästä

Kyllähän sitä paskaa tarvitaan
peltojenkin lannoitukseen  :buck2:

Ellen väärin muista niin olet sideerinen asc-kaksonen ja
Kuu sekä Rahu oinaassa. Jännän tosta tekee sen
että se on tavallaan päinvastainen mitä meikällä huoneissa,
mutta muuten sama.
Voisikohan tosta päätellä että mun suhteet menee siihen että
mä olen se joka murisee, liiskaa, käyttää hyväkseen   :-\
en usko...
Sulla ei kuitenkaan ole varmaan koskaan ollut minkään huumeiden
kanssa ongelmia? Sitten tosta vois päätellä että
sulla on tavallisen paska mäihä, silloin kun toivoisi
menevän paremmin. Menee entistä paskemmin.
"harmi kun en pääse tekemään tätä kun on huono rahatilanne"
Se menee vielä huonommaksi?
 ???

Vastaa! tä on tärkeää  :knuppel2:  :D

Puma,

sideerinen AC on tosiaan Kaksosissa ja Rahu Oinaassa. Tällä naisvihaajamiehelläni Rahu on Vaa´assa, kotoisamman trooppisesti siis Skorpionissa.

Minulla on tosiaan miesten suhteen ollut vain tavallisen paska mäihä, en voi väittää liikuskelleeni alamaailman epämääräisissä porukoissa. Mitkään huumaavat aineet eivät kiinnosta minua, joskin lipittelen viinejä noin nautintomielessä.
Tavatessamme (ex)-avokkini oli ihan kunniallinen yrittäjä, ei mikään rikollinen. Tosin hän teki pian tavattuamme konkurssin ja on ollut työttömänä siitä lähtien ja yrittänyt samalla saada velka-asioitaan kondikseen.

Ja pitäisikö vielä lisätä, että rakkauden lisäksi epäonnea on ollut myös raha-asioissa, vaikka Jupiter niin somasti kakkoshuoneessa nököttääkin.

Läpikäyty avioliitto narsistin kanssa menee minulla varmaan haavoittuneen
parantajan piikkiin olis kiva tietää näkyykö tämä ihmissuhde kartaltani
minulle on kerrottu että olen edellisessä elämässäni ollut tämän saman
herran kanssa naimisissa hän oli pappi minä kuuliainen vaimo
jännä yhteensattuma muistan kun ensikerran hänet tapasin sanoin hänelle
että olemuksesi on kuin katolilaisella papilla ???

itselläni on sellainen kokemus asiasta, ettei mies päässyt irti äidin napanuorasta..tunsin itseni aina numero kakkoseksi.. joten todella tuskallinen juttu, äiti hallitsi täysin poikansa elämää. en suosittele kenellekkään. anna miehen ensin itsenäistyä ennenkuin alat mihinkään.. tai itsepä sen tiedät parhaiten. :coolsmiley:

tuo on aivan totta, että poika kohtelee naisiaan niinkuin hänen isänsä on kohdellut hänen äitiään..toisinaan ei hyvä juttu !! :knuppel2:

Lilli, pyydän että pysähdyt ja alat vaatia kaikkeudelta parempia miesjuttuja. Olen nyt miettinyt viimeiset 15 v läpi ja todellakin otan vain kunnon juttuja vastaan. Olen oppinut aika kovan kautta vetämään tunteet pois kaikesta, olemaan hieman tunteeton, lisäksi en tiedä mitä järkeä on puhua yksityisasioista netissä?

Eli viisaampaa on opiskella henkisyyttä ja henkistä asennoitumista, hyvien tilanteiden luomista kuin uskoa että joku karma on sitä tai tätä. Karma liittyy minusta todella hupaisasti tunteisiin ihmisillä, ihan kuin olisimme tunteilun orjia, emme ole.

Minulla 4 planeettaa kakkosessa. Ainoa "huono" Neptunus. Odottelen mitä Merkuriuksen paluu suoralle linjalle tekee pian ja alkaa kohta tuo rahan tienaaminenkin maistaa kun syksy saapuu.

Kun ihmettelin näitä samoja asioita, kuten te ystävät täällä teette nyt, niin syliini aikoinaan tipahti Luule Vilman kirjat ja sieltä se ymmärrys ja apu löytyi.  :smitten:
Ainahan mies on äidin poika, niinkuin tytär on isän tytär, ja ainakin nyt näen että helposti sitä lelli lapsiaan kun he olivat pieniä. Ajattelematta että kun he tulevat isoiksi, heillä on oma tapansa nähdä asioita. Pienistä vihan sanoista ja pakottamista syntyy sieluun haavoja, joita yritetään sitten parannella aikuisena sen ihanan puolison avulla jolla on myös omat haavaansa korjattavanaan.Ja yleensä paria haetaan että toinen olisi se joka ottaisi sen "pahan" pois. :'(
 Se että ihmisillä on halu saada elämänsä hyväksi ei aina ole sitä mitä ihminen tarvitsee.
Elämä on se joka opettaa jokaista henkilökohtasesti ja omilla valinnoilla otetaan vastaan niin hyvät kun ei niin hyvän kohtelun

Vertaan härskisti lasten opettamista samanlaiseksi kuin koiranpentujakin, nehän ovat niiiin ihania kun ovat pieniä, mutta jos ei ole opettanut kuria ja rajoja, niistä tulee riiviöitä, ja aikuisena sitten saa aviopuoliso laittaa, valitettavasti, rajoja tai alistuu ja ottaa turpiinsa. :knuppel2: Vahva nainen on miehen kauhistus, sillä selväähän se on että mies haluaa olla se joka määrää, vaikka ei kykyjä siihen olisikaan, ja kun hän näkee todellisuuden itsestään, niin tuloksia saa nyt joka päivä lukea lehdistä   :'(

 ;)  Mateve  :smitten:

Pitänee leikkiä sitten että mies saa määrätä.

No en tiedä, toisaalta yksi miljoonasta saattaa kestää sen että nainenkin osaa ja älyää jotain ja niin edelleen. Mutta kyllä ne tosiaan yrittää johtaa.. ja jos ei vahvan naisen niin kiltimmän tai nuoremman nuken kans. Nähty on ja huvittaa.

Muistin juuri että ei se mies jota aina ensi rakkautena pidin, ollutkaan sitä. Olihan niitä. Miehiä on kulutettu jo niin paljon että tunnen ne aika hyvin, jos joku tekee poikkeuksen niin ihme on. :angel: :-*

Jotenkin tuntuu että kun yhteiselämä muuttuu kilpailuksi paremmuudestaan, niin silloin alkaa ongelmat.  Eli kun luultu rakkaus ei olekkaan sitä jatkuvaa intohimoa ja onnea niin alkaa "kilpavarustelu" ulkoisilla asioilla,tai vaatimuksillaan.   :tickedoff:
Niinpä sitten kohtalon tapahtumat opettavat katsomaan itseen ja sisäänpäin, sieltä vastaus löytyy.  :smitten:

 ;) Mateve

Ehkäpä miehet kilpailivat, minä olin lähinnä oma itseni. En viitsi muistella kaikkea. Toiset kykenee yhteistyöhön. Monen miehen vahvuus ja heikkous on tietyt kyvyt uralla. Naisen ei yleensä ole parasta osata mitään. Väläyksenomaisesti mies saattaa kehua naisen kykyjä, jos ne muistuttavat hänen omiaan, sitten hän puhuu taas omista bisneksistään. Valitettavasti tämä on sanottava vaikka olis miten rakas tyyppi ollut aikansa. En tiedä miksi on näin, kuvittelisin että itse en tee tätä ellei tyyppi ärsytä niin, että on pakko näyttää missä kaappi seisoo.

Elämänpoluista tulee mieleen että nk vakavimmat suhteet oli 5, 7 ja 4 miesten kanssa ja itse olen aina vain 1. No, toivoisin jotenkin että seuraava olisi 3, ykkösten kanssa ei onnistu vaik olis naisia.. aikansa.

Omalta kohdalta voisin sanoa että exmieheni  :oinas: joka on sielunkumppanini myös, opetti puolustamaan itseäni, juuri yrittämällä alistaa omaan tahtoonsa ja muottiinsa, en suostunut  :knuppel2:
Jälkeenpäin nyt oivalsin että hän suoritti sitä tehtäväänsä, opettamalla olemaan vahvasti oman elämän tapani puolesta.  :smitten:
Liian ponnekkaasti sen teki, eikä tajunnut kehittää samalla itseään myös ja niinpä tiet erosivat, taisin olla liian vaikea muija

 :2funny: Mateve

liian vaikea muija  :coolsmiley: :-* :2funny: :2funny:

*Mutta, varmaan sille rakas. Koetan vielä kerran erään rakastajani (??) kanssa keskustella siitä, miksi miehet sulkee exänsä pois ystävyys- puheista huolimatta (lue, ei olla vihollisia) tai yhteydenpito on niin arvaamatonta. Luulen että hän ei osaa vastata (koska kukaan ei ymmärrä miehiä, onko ne kovia vai herkkiä vai mistä on kyse tunnemuutoksissa). Oinaana toivon että hän opettaa sitä eteenpäinmenoa minulle, jäisi moni kivenmurikka kääntämättä, kun alta ei kultasuonia löydy.

Jos se on niille helpointa (katkaisu) miksei minullekin. Voin sitten rakastaa muuta/muita. 

Hih hih ensin  ;D

ja sitten mietin, että mitä tahdot sanoa elämänpollulla ja numeroista joista en ymmärrä äkkiseltään mitään :idiot2:

Sitä että ykkönen on aina pioneeri ja johtaa touhua, siksi on vähän vaikea mennä miehen määräysten alle, esim kun kyse elämän valinnoista.

No, sitten se että olen kokenut eri variaatioita miesten elämän poluissa, ja onhan ne juuri sen kaltaisia. Yhdellä korostui vapaus ja meno, toisella henkisyys, kolmannella materialismi. 5 7 4

Niin. Niin.

Hassua, ei se nyt niin haittaa että kokee itsekseen olemista.

You will find that you can be much more efficient when you cut out those aspects of your life that are not pertinent or absolutely necessary. Follow your heart at all times.

Niinpä, aikansa kutakin
mielestäni 36 vuotta oli ihan riittävä aika ja kun oma terveys on uhattuna niin valintaan oli helppo tyytyä, hän muutti Espanjaan.
Yksinolossa on se hyvä puoli, saa elää itselleen ja selvittää kuka oikein todellisuudessa on  :-\
Pitkä avioliitto muokkaa väkisin niin hyvässä kun pahassakin ja niinpä sitä "kitkettävää" onkin riittänyt :-[
 :pluto:  :aspect_con:  :keskitaivas: sekin vielä, joten kyllä on väännetty kaikki asiat uusiksi ja mitätöity uskosta ja luottamuksesta lähtien uuteen uskoon.

 ;) Mateve    :smitten:     :smitten:     :smitten:

Välillä miehet l. rakkaussuhde tuntuu niin tärkeältä mutta nyt jotenkin kuitenkin niin epäolennaiselta, paitsi teoreettisesti. Pitää olla niin suuri sielu.

Taidan lähteä nauttimaan matkalle.  ::) ::)Hyvää illanjatkoa.

PS Ja.. jos se mennyt meni näin, niin sitten meni. Miten sen olisi muutenkaan pitänyt mennä? Tulevaa parempi visioida toisenlaiseksi. :smiley6600:

Things were becoming more complex and filled with tension, but you may now experience some overdue relief. Your ability to imagine positive results from the changes you are facing can lift your spirits and put a smile back on your face. Don't try to escape the obvious. Instead use this phase to take dramatic action that springs forth from your best intentions.

No joo. Kyllä toi aika tarkasti kuvaa sitä mitä kuvittelenkin...
Itselläni se on aikalailla toisinpäin, suurin osa ystävistäni on
huumeongelmissa kamppailevia, tai on ainakin ollut.

Ehkä toi Jupiter tokassa viittaa siihen et sulla on kämppä ulkomailla?
Samalla tavalla sijoittunut myös mulla ja oon
suunnittelut että joskus muutan ulkomaille ainakin vähäksi aikaa asumaan.

Ihme kun ette pääse eroon addikteista ymv? Eihän se tarkoita kuin tietoista valintaa (suurin osa niistä ei muutu tai jos muuttuu, pitkän ajan kanssa; esimerkiksi kalat tuskin koskaan lopettaa pikku kittaamista; minäkin luulin että ihmisiä voi muuttaa kunnes tajusin vihdoin, että kannattaa valita suoraan oikeanlaista porukkaa - sellaisia ihmisiä, joista ei tule riippakiveä. Addiktit ovat usein hyvin kovia sisäisesti, vaikka esittäisivät mitä herkkistä - senkin huomaa kun asioita seurailee.. Tosin, moni pettää muuten vain luottamuksen, joi tai ei). Aika paha jos "suurin osa" ystävistä on huumeessa! Huh. Sellaiseksi se ei minulla  sentäs koskaan mennyt. Vaikka kaipaankin viattomuutta ennen miehiä, ennen elämää.. koskahan sitä viattomuutta viimeksi oli? 80-luvulla?  :P :smitten:

Kaikilta tämä tietoinen valinta päästä eroon addikteiden seurasta ei vaan onnistu niin helposti,
sitä haluaa uskoa kuitenkin viimeiseen asti muutosta.. ???
Hienoa, että sinä olet niin vahva ja päättäväinen, että voit sulkea tietynlaiset ihmiset ympäriltäsi pois.. on paljon helpompi elää! :)

Addiktit OVAT usein HYVIN herkkiä sisäisesti ja siksi addiktoituvat helpommin kuin sisäisesti kovat ihmiset..
Tämän huomaa kun on tekemisissä näiden ihmisten kanssa!
"Kovuus" on usein elämäntyylin vaatimaa "suojamuuria", kun koviksen rooliin lähtee on sitä vaikea karistaa olkapäältä.. Vaikka haluaisikin..
Toki pokkeuksiakin on, joku on vaan kova ja paha, eikä mikään auta.. :'(

Tunnen erittäin monia kaloja, jotka ovat lopettaneet.. ja olleet myös vuosikausia kittaamatta.

On kaksi eri asiaa, päästä eroon addiktioista ja päästä eroon addikteista. Kuitenkin jälkimmäinen seuraa luonnollisesti ensimmäistä.  :)

Mielestäni on jotenkin narsista ajatella että nuo
ovat vain addikteja ja sen takia ei pidä mitään yhteyttä henkilöihin...
Sehän voi vain lisätä kyseessä olevan huonoa oloa.
 
kun ei ole kavereita ympärillä

En koe että minun tarvitsisi päästä mitenkään eroon kenestäkään. Kyllä
he minun ystäviä ovat vaikka tekisivät mitä, ei se sitä muuta.

Mikä olisi kyllin hyvä syy rajoittaa omaa myötätuntoista käyttäytymistä
muita kohtaan?
Voiko todellista myötätuntoa olla ilman viisautta?
Ketä se hyödyttää että sulkeutuu omaan kuoreensa ja
tukahduttaa kasvunsa?
Enkö tällä, loppujen lopuksi vain rajoita itseäni?

...Metta...

Ystävyys ja seurustelu eivät ole rinnasteisia tekemisessäolon muotoja - etenkään minkään addiktin kanssa.

Addiktio fokustaa elämää kaiken muun kustannuksella.
Addiktio on uhreja vaativa jumala.
Addiktio on tyydytystä etsivä rakkaus.
Siis varsin heikko asetelma seurustelusuhdetta ajatellen.

Ystävyyttä toki kaikki tarvitsevat.
Turvallista, itseä arvostavaa yhteyttä.
 :smitten: :smitten: :smitten:

Diana Cooperin kirjassa Atlantis todettiin, että jotkut saattavat kehittää itselleen addiktion ihan siitä syystä että voivat sitten osallistua AA:n 12 askeleen ohjelmaan, joka tuo menetetyn yhteyden jumalyhteyteen. Varsinkin 3. ja 11. askel ovat merkistyksellisiä.

3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

No eikö tän keskustelun pitänyt olla miehistä?

Mutta ilman että tunsin erään MIEHEN en olisi tiennyt addiktioista, tai 2 miestä. En osaa sanoa muuta kuin, jos eivät muutu, kantsuu pysyä kaukana. Aineet muuttavat ihmisiä ja tuovat piilevät aggressiot ymv esiin. Joka tapauksessa, itse en tule hyväksymään lähelleni henkilöä jolla ongelmia näistä, sairaanhoitajat on erikseen - sanotaan etten ota autettavakseni. Luulin minäkin että Jumala muuttaa vaan ei muuttanut. Ei ainakaan ex addikti muuttunut Jumalaa, Jeesusta tms mestaria kunnioittavaksi. Henk koht tärkeä opetus ettei yritä liikaa.

Eri asia miten päästäisiin aina ongelmien AIVAN PERIMMÄISEEN alkusyyhyn, eli kaiken alkuun - ja loppuun - minkä välille ihmisten karma piirtyy, käytösmallit, miesten tai naisten.

Ennen kai kirkko piti miesten yksityisoikeutena tätä SIELUA ja nyt se on henkisillä naisilla, jotka on valaistumisen partaalla...tai menneet jo rajan toiselle puolen, eikä mitään tarvetta aineksiin (niitähän on käytetty tässä merkityksessä)..miten kaukana olen näistä ongelmista täällä lomamatkalla.

Sinänsä noita ongelmia on joka yhteiskuntaluokassa. Käsittääkseni en nyt tunne ketään joka käyttelisi vahvempia.

Jos Euroopassa asustelisi, ehkä joutuisi sitä viinin juontia katselemaan mutta sitä osataan käyttää toisin kuin Pohjolassa, eli asia ei assosioituisi niin ikävästi. Viinituvissa hauska tunnelma.

Hei

Oletteko koskaan miettineet omaa osuuttanne "huonossa" parisuhteessa?

Tämän keskustelun kommentit kertovat siitä, että naisissa on paljon miesvihaa (niin kauan, kuin sitä on).

Sitä saa, mitä tilaa.

Astronaatille:
Tavallaan olet oikeassa ja et ole oikeassa  :knuppel2:
Siinä olet oikeassa, että riidassa on aina kaksi osapuolta mutta siinä että "oma osuus" taas on moniselitteinen ja voi johtua esim. lapsuudesta saatujen kokemusten mukaan, esim hyväksikäyttö/raiskaus, ja ne lapsena saadut kokemukset kyllä vaikuttavat miesnäkökantaan. Lapsen raiskaus on menneen maksua ja siitä selviäminen onnistuu toisilla ja toisilla ei. Yleensä mätäpaiseet puhkaistaan aikuisena rakastavan ihmisen avulla, jos on onnea että sellaisen vielä löytää.
 

 ;) Mateve    :smitten:      :smitten:       :smitten:

Itselläni miesten naisviha on ollut helppo nähdä, koska minulla ei ole ollut koskaan mitään miehiä vastaan. Tämä johtuu taas siitä, että oman perheen miehet (isä ja veljet ja muut miespuoliset lähisukulaiset) eivät ole olleet mitään sovinistisikoja. Sittenpä sitä onkin yllättynyt, kun kotoa lähdettyään on tällaisiin aika ajoin törmäillyt.

Jos minulle on kehittymässä miesviha, niin lapsuudesta sitä ei voi ainakaan syyttää.

Tiedän nämä adoptiotapaukset.-Lilli, vaikka MONI mies on pettänyt luottamukseni sekä suhteissa että ystävyydessä/bisneksissä, niin esimerkiksi viimeisen työpaikan miehet ei pettäneet minua, tuli vain hieman suhdanneongelma ja muutenkin päätin ottaa elämänmuutoksen (toiseen työhön jne).(Minulle tullut miesten kautta koko ajan valintoja; muututunko itse kovaksi ja itsekkääksi vai aionko edelleen valaistua, ja lienen valinnut jälkimmäisen)

En ole ajatellut ruveta miesvihaajaksi, vaikka en heitä toistaiseksi kunnioitakaan. Miehen tulisi kohdella naista kuin ladya tai ainakin kuten nainen miestä. Väsyin auttajan rooliin yksit. suhteissa; ihmisiä yleisesti voi auttaa.

Miesten historiallinen naisviha juontuu jumalatarajoista, ja jos joku alkaa nostaa itseään jumalattareksi, miesten naisviha saattaa tulla ulos..

Eli itse olen vain hyväksynyt että nämä nk karmasuhteet on nyt sitten koettu, ne meni näin; pakosta pidän johonkuhun välejä, mutta ei kaikki miehet voi olla luonnevikaisia, adoptoituja, juoppoja, itsekkäitä, henkisesti sokeita, saati työhaluttomia/työnarkomaaneja. Nosta rimasi korkealle vaan ja vaadi sitä kunhan pääset viimeisestä sotkustasi. :smitten: :smitten: :smitten:

Mieti millainen olit Lilli viattomana, ennen yhtään sotkua.. kuka olit.. ja lähde siitä eteenpäin taas.

PS Eilisessä Sinkkuelämää-jaksossa Kiho avasi hetken sydämensä mutta kuumehoureen laskettua, palasi itsekseen eli oli taas viileä. Tulipa vaan mieleen miten olisi joutunut rakkautta anomaan jonkun kanssa ja sellainen ei vain sovi minulle enää tässä kehitysvaiheessa..

Menneiden elämien rasite näkyy aina tiettynä eläimellisyytenä, ellei mies ole elänyt about yhtä monta elämää kuin nainen ja oppinut samantyyppisiä asioita, jolloin suhteessa olisi tasapainoa. :smitten:

Tämä on osio auttamisesta? Taidankin puhua auttamisesta vielä täällä.

Miksi,naiset,rakastuvat,renttuihin?
Koska,naistenkin,pitää,kohdata,oma,eläimellinen,puolensa,renttuutensa,ja,vapautua,siitä.
Sorry,space,ei,toimi,tällä,koneella. :uglystupid2:

Mies ja nainen

http://www.minaolen.com/lehti/art2_202.html

Olen hiukan miettinyt, miksei ihmiset vain voi hyväksyä itsensä sellaisenaan
ja toisen sellaisena kuin hän on? :idiot2:

Onko se, että haluaa toisen muuttuvan joksikin toiseksi oikeastaan sitä,
että itse haluaisi tulla joksikin muuksi? :idiot2:

Tämäkö on syy siihen, että jotkin ihmiset hakee sitä toista ihmistä,
joka on totaalisesti "eri maailmasta" kuin henkilö itse
ja sitten jomman kumman pitäisi olla taipumassa muutoksiin? :idiot2:

Huonoa käytöstä, väkivaltaisuutta tai mielensairautta tms. ei tarvitse sietää, vaikka sen voi hyväskyä sen toisen piirteeksi sellaisena kuin se on.

Mielestäni sietäminen ja hyväksyminen ovat käsitteenä aivan kaksi eri asiaa  ja monet sekoittavat ne keskenään.

Tämä johtaakin seuraavaan kysymykseen, miksi jotkin ihmiset sietävät jotain aivan käsittämätöntä sontaa toiselta ihmiseltä oman itsensä tappioksi? :idiot2:

Onko se sitä, että ko. henkilöillä on masokistinen elämän asenne ja he eivät tunne elävänsä, jos jos heillä ei ole ongelmia elämässään ja mitään, mistä saisi valittaa muille ja saada sen suurimman tyydytyksen,
säälin ja huomion muilta ihmisiltä? :idiot2:

 En tiedä onko se masokistinen asenne, ehkä se on vaan kotoa opetetuista tavoista varsinkin tytöille, kiltti tottelevainen tyttö, joka opetetaan että, mitä naapuritkin ajattelee mentaliteetillä.

Käsittäisin asian niin kun se malja täyttyy, alkaa etsimään toisia vaihtoehtoja, vaikka sitten menettäisikin "kasvonsa", ainakin suvun silmissä.

Marttyyrina oleminen tosiaankin on kai tapa saada huomiota, mutta eiköhän siinäkin käy niin kun ihminen kehittyy, niin muutos tapahtuu.
Eli täällä ollaan oppimassa Elämää  :smitten:

 ;)  Mateve  :smitten:     :smitten:     :smitten:

Mies ja nainen eivät voi elää yhdessä, koska kaiken olemassa olevan täytyy erota, jotta se voisi pysyä tuoreena ja uutena. Tämä on laki. Toisin sanottuna: me elämme ajassa, ja aika on liikettä, joka lopulta pakottaa kaikki asiat eroamaan. Ruumis erkanee maasta kuolemassa; eroosio erottaa hiekan pyramidien kivestä. Kaiken täytyy erota, jotta olemassaolo jatkuisi.


--------------------------------------------------------------------------------

Minä sanon, että mies ja nainen eivät voi elää yhdessä rakkauden tuoreudessa ja kauneudessa.

Tämä laki, jonka olen lausunut, on rikkomaton. Ja samalla se on ihmisaivoille karvas nieltäväksi.

Laki toimii näin: elämällä yhdessä mies ja nainen kehittävät välilleen totunnaisuutta tai välinpitämättömyyttä, joka pakottaa heidät elämään erillään, vaikka he kuvittelisivatkin elävänsä yhdessä. He sanovat toisilleen: "Mitä meille tapahtuu? Missä on se rakkaus, se tuoreus, jonka kerran tunsimme? Miksi emme voi kommunikoida niin kuin ennen?" Laki pakottaa heidät erkaantumaan psykologisesti. Ja siitä seuraa sydämen tuskaa, turhautumista ja epätoivoa. Laki on erottanut heidät tiedostamattomasti – ei tietoisesti, kuten minä opetan miestä ja naista olemaan erillisiä yhdessä ollessaan.

Mies ja nainen voivat sananmukaisesti elää yhdessä, totunnaisuudesta vapaina, vain silloin, kun he harjoittavat joka hetki rakkauden lakia. Tämä laki edellyttää ensisijaisesti rehellisyyttä. Siellä, missä on rehellisyyttä niin kuin minä opetan sitä, totunnaisuus, välinpitämättömyys, vältteleminen ja totuuden väistely eivät voi tulla kahden ihmisen välille. Rehellisyys pitää heidän kosketuspintansa tuoreena ja uutena. Mutta molempien kumppaneiden on oltava rehellisiä toisiaan kohtaan. On kuin he kuorisivat joka hetki omaa pintaansa aivan kuten kuorimme kuivuneen pinnan eilispäiväisestä omenasta.

Totunnaisuuden eli epärehellisyyden kannalta moinen jatkuva kirurgia on äärimmäisen väsyttävää. Kumppanin totunnaisuus ja välinpitämättömyys tulevat aina taistelemaan sitä vastaan. Ne raivoavat tai tunteilevat välttääkseen vastuun rakkauden totuudesta. Totuus rakkaudesta on se, että sen on oltava vapaata. Mies ja nainen, jotka elävät tiedostamattomuudessa ja epärehellisyydessä, ovat käyttäneet tätä totuutta kautta vuosisatojen omaksi itsekkääksi hyödykseen ja nautinnokseen. Tässä epärehellisessä yhteiskunnassa ihmiset eivät tiedä eivätkä toiminnassaan huomioi sitä, että rakkauden on oltava rehellistä ennen kuin se voi olla vapaata. Jos olet täyttynyt varauksettoman ja kahlitsemattoman rakkauden impulssista ja tiedosta, olet kytkeytymässä rakkauden universaaliin totuuteen. Mutta universaali totuus on olemassa vasta kun olet elänyt sen, olitpa oivaltanut asian kuinka vakuuttavasti hyvänsä. Et voi olla vapaa ennen kuin teet rakkaudestasi rehellistä omistautuneessa suhteessa vastakkaista sukupuolta olevan miehen tai naisen kanssa. Rehellisyys on ensisijaista. Ei rakkaus. Sillä minä kysyn sinulta: mitä iloa on epärehellisestä rakkaudesta?
 

B.L.

http://kotisivu.dnainternet.fi/kakur63/long_rehellinen_rakkaus.htm

Niinpä, olen usein ajatellutkin että miksi tietoa ei ollut silloin saatavilla kun se olisi ollut tarpeen.
Ehkä siksi, että muuten ei kokemusta olisi saannut niin ,että se tuottaisi myös tulosta ja tuskan kautta opitaan.
 
Vanhat sanovat; jos et muuta opi niin opit ainakin hiljaa kävelemään.

Rehellisyys opitaan kokemalla epärehellisyyttä, toiset oppivat toiset ei....

 ;) Mateve

Mielestäni yksi hyvä mittari sille,
kuinka valmis on aitoon suhteeseen, on se,
kuinka paljon pystyy nauramaan itselleen ja omille virheilleen/puutteilleen. :coolsmiley:

Olen aina vierastanut ihmisiä, jotka yrittävät olla jotain sellaista, mitä ne eivät todella ole ja suhteen alussa monet juoksevat samaan suden kuoppaan, että maalailevat itsestään ihan toisenlaista kuvaa tehdäkseen vaikutuksen toiseen ja yhtä usein monet ihmiset laskevat tuollaisen ihmisen varaan koko tulevaisuutensa. :coolsmiley:

Minusta näitä "todistelijoita" karkeasti ainakin kahta tyyppiä.

Toinen on se, joka todistelee statuksensa ja taustansa paremmaksi ja toinen se, joka todistelee koko ajan,
että "minä se olen aito ja rehellinen ja oma itseni koko ajan,
eikä minun tarvitse esittää mitään muuta kuin olen"-tyyppi.

En tiedä kumpi on rasittavampi.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/ignore.gif)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/arnold2.jpg)

Kaikki on näytelmää ja olemme nukkeja. Onko "omaa itseä" enää olemassa, kun tiedostaa miten monta roolia on ollut eri elämissä?

Kaikki ovat nukkeja.. minäkin..tosin olen ollut auttavainen nukke.. voisin olla ilkeä nukke..olen ollut miesnukke, nyt olen naisnukke.. nauttikaa..esirippua ei ole laskettu vielä.

Mikä tarve sinulla on ollut esittää rooleja? :idiot2:
Etenkin, jos olet hukannut itsesi noin pahoin? :idiot2:

Eikö se ole paljon helpompaa olla oma itsensä ja kehittää sitä siksi mikä haluaa olla, kuin näytellä sitä,
mitä ei todellisuudessa ole? :idiot2:

Asterix, mitä on Todellisuus?

"Life is a stage and we are the actors." Näin on viisaat asian nähneet.

Ei ole syytä rajoittaa mieltään yhteen rooliin, yhteen yhteiskuntaluokkaan, yhteen maahan, yhteen mielialaan.

No TODELLISUUDESSA tietoisuus ei tarvitse mitään, ei ketään, ei suutu mistään, mutta roolia leikkiessään saattaa suuttua toiselle, tarvita jotain, ja olla jossain roolissa, jonka määrittelee tietty aika, paikka, kulissi, suhde, mennyt suhde, jne, Todellisuudessa kaikki on vaihdannaista.

Sielu kerää kokemuksia ihan huvikseen täällä, välillä auttajana, välillä autettavana, välillä miehenä, välillä naisena. Välillä kadunlakaisijana, välillä bisnespatruunana. Kaikki on koettava..

Mistä tämä keskustelu muuten alkoikaan? Siitä että joku nainen ei ymmärtänyt miehiä? Ahh niin kun jotkut miehet ei pääse kasvamaan isoiksi miehiksi vaan hakevat naisista Mammaa.. niinpä..

Ihminen luo oman todellisuutensa juuri siksi, miksi itse sen haluaa. :coolsmiley:

Joidenkin ihmisten todellisuus käsittää monia roolia eri ihmisille ja ihmissuhdesotkuja, joista syyttää muita ja taas toisille todellisuus on nauttimista elämän hyvistä puolista ilman suurempia sotkuja ihan omana itsenään. ;)

Joka tapauksessa kumpikin on itse valinnut ja tehnyt oman todellisuutensa.


Jos sinä itsekin ajattelet elämän olevan valintoja rooleista, niin miksi et siis valitsisi jotain sellaista roolia, jossa tarvitsee valittaa ja kärsiä vähemmän?  :idiot2:

Käsittääkseni en valita ja kärsi täällä enää nykyisin? Mitä vähemmän suhteita, sen vähemmän kärsimyksiä? Näin on hyvä! No ei, on niitä mukaviakin ihmisiä..

Mutta entäs Asterix, miten menee vainoajamiesten parissa?

Sinulta vain menee jotenkin ihan sivu nämä Luoja, Pyhät kirjat, Ulottuvuudet tms aiheet. Ai niin siis Luoja-aihe ei mennyt sivu suun, ehdithän sinnekin jo vinoilemaan "muulta tekemiseltäsi" - mitäs se taas olikaan? ET TULE VOITTAMAAN Minua Asterix, ei tällä tekniikalla.

Olen kommentoinut ihmisille omien kokemusten perusteella sitä, miten miehet ovat käyttäytyneet. Jos olet sen viime aikoina kokenut kärsimyksenä, se on sinun tulkintaasi. Olen koettanut vapauttaa mm Lilliä turhista riippakivisuhteista.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/karvinen_peukku.gif)

???????????


Jaaha,enpä tiedä että kuuluuko minun osallistua tähän keskusteluun mutta kun nyt sattui silmään...

Jokaisellahan on siis oma kohtalonsa jonka mukaan täällä mennään.Riippuen siitä mitä sinne on kirjattu,sellaiset asiat tapahtuvat.Joissakin solmukodissa voi kenties vaikuttaa suuntaan omilla valinnoilla...
Ja kenties joitakin asioita ei olekkaan tarkoitettu tapahtuvaksi! (parisuhde,lapset...)

Sitä minäkään en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää vetää jotain roolia? Ja olla joku muu jota ei TODELLA ole.Sillä siinä pettää vain itseään ja jos vähänkin tajuaa niin ennenpitkää naamio väistämättä tipahtaa.Aina.

Siksi vaimoani rakastankin koska hän on oma itsensä!!! Tosin asia piti varmistaa "koeajalla"  ;D Ja vaimo kyllä sanoo samaa minustakin... Tasa-arvoisia ollaan!

Ainakin minä ole huomannut jos joku on vetänyt roolia,olipa hän sitten mies tai nainen.Ja taatusti sellaisella ei ole ollut tulevaisuutta minun suhteen.Sillä jos näyttelee jotain roolia niin miten voi olla varma ettei niin tapahdu myöhemminkin...
Ja miksi vetää jotakin roolia yleensäkkään ? Kiinnostaisi tietää onko takana heikko itsetunto vai mikä ettei voi näyttää sitä oikeaa sisintään!Haluaako piiloutua todellisuudelta? Eikös meidät luotu olemaan oma itsemme? Jos emme ole oma itsemme niin maksammeko siitä tulevissa elämissämme?

Juu,ja rakkaus ei tule todellakaan hakemalla! Vaikka kuinka etsisi.Rakastamista ei voi opetella vaan se tulee sydämmestä jos sydän on siihen valmis! Siihen asti voi vaan odottaa,toisaalta voi olla ettei se tapahdu koskaan jos niin on määrätty.Tai ei ole koskaan valmis rakastamaan omien rajoitustensa takia.

 
Jep! Jos näkee muissa virheitä ja puutteita niin pitää myös nähdä omat virheet ja puutteet.Koska vasta silloin voi vasta korjata kun näkee ja hyväksyy mitä korjata! Ja kaikissahan meissä on jotain korjattavaa!

Noo...sama se mitä täällä ajatellaan, elämä on roolipeliä minulle ja yhä enemmän sellaiselta tuntuu. Eri elämissä roolit vaihtuu, ennen tätä oli eräs rooli ja tämän jälkeen toinen.

En tarkoita roolileikkiä ihmissuhteen sisällä, vaan sitä että kukaan meistä ei ole niin PIENI kuin antaa ymmärtää, että olisi vain tietyt luonteenpiirteet ja reaktiomallit tarjolla.. kaikki on koko ajan muutoksessa ja mahdollista, töiden, suhteiden ja tilanteiden vaihtelu.. siinä se on. Vai olenko minä ainoa täällä joka osaa kävellä seinien läpi.. rajoja ei ole siinä missä luuli olevan.

Ehkette käsitä mitä syvimmässä merkityksessä tarkoitan.. niin näistä "kärsimyksistä"; en vain oikein käsitä miesten oikuttelua esim viimeisen 8 kk aikana, mutta mitä siitä sitten.. leikkiä se on vain.

26.07

Today your key planet Jupiter harmonizes with beautiful Venus, bestowing an expansive glow on to most everything in your life. You can see opportunity everywhere you look and your Sagittarian magnanimity overpowers even those who are lost in the doldrums. It is difficult for others to be down in the dumps while in your presence at this time. And, for that reason, you may be on the most wanted list -- not for punishment, but rather for fun and games.


29.07

Stresses in your life ease as you bring out your own bag of tricks. However these aren't the illusions of a stage magician. Rather they are your psychological tools that you've honed over the years to be effective in these kinds of situations. You create diversions from the serious issues by making fun things happen. Bring some excitement into your life while you can.

Ehkä tämä keskustelu on nyt vaan pilkun **********. Kun asioita katsotaan maailmankaikkeuden mittakaavasta, sielun näkökulmasta, niin kaikkihan me täällä rooleja vedämme. Niin sen on tarkoitus mennäkin.  :police:

Yess! annaelen on nero! Jatka vaan!

Ja miehet!?? Mitä ne on.. heh.. koviksen roolista pehmon rooliin ja takas, vai?  :2funny: :2funny: :2funny:

annaelen, miksi sanoit "muuttaa rooliaan epäterveellä tavalla"? Itse olen ainakin odottanut muutosta "terveeseen" mitä se nyt kunkin kohdalla on ollut. Taitaa kiinnostaa vaikeat tapaukset siksi, että niissä näkee sen toisen roolin esittämisen mahdollisuuden; VAPAUTUMISEN nk pahan, kylmän tai sekavan/huuhaan taikka ilkeän, julman rooleista!  :-* :-* :-* (koska ne eivät edusta Korkeimman Itsen roolia!!!!!!!!)

Mutta asiasta toiseen.. kovin vakaviksi ne syvällisimmät suhteet tuppaavat menemään. Onkohan noilla exillä helpompaa pinnallisempien naisten kanssa? Mutta ei ne ihan kaikki kait pinnallisiakaan ole? Seksiä miehet nyt yleensä ainakin kaipaa ja kuulijaa, toinen asia älyävätkö minun tarvitsevan ystävää heistä. Tai noh, pitäisi olla jotenkin HAUSKAA miehen kanssa pitkästä aikaa.

Parisuhdeongelmat ovat tylsiä, roolit ikävystyttäviä. Miehet ovat ihmisiä siinä kuin naisetkin, tosin putkiaivoineen..

Älä sitten elä, jos et halua roolia/ rooleja yhtä elämää varten? Olisko haudassa mielenkiintoisempaa.. kyllä, naisten ja miesten välillä on valitettavasti eroja..

Onneksi maailmassani on värejä eikä vain mustavalkoista.  :)

 >:(


 :)

Sama vika, värejä on paljon ja eroja on paljon.. ja silti, miten paljon suhdeongelmia.. myönnän, oli vähän raflaavasti sanottu.. tarkoitus on vain vapauttaa.. oikea sanamuoto on ehkä, kuinka välttää jonkin roolin ottamista kun kaikilla on astrokarttansakin?

Nyt varmaan pitäisi sanoa JOSTAIN miehestä jotain hyvääkin.. no hmm.. mies osaa rakentaa huvilaa.. auttaa kriiseissä.. mennä naimisiin ja tarjota turvaa joissain tapauksissa.. eilisestä vain jäi mieleen ne viuhahtajat Kaivarin lavalla.. juu.. miehissä on eroja, jotkut on saarnaajia, jotkut katupoikia.. eroja on kuin naisissakin.

Pikemmin kuin katkeruus, käyttäisin sanaa realistisuus. Onhan huonot mieskokemukset kuitenkin todellisia naisille - hyvääkin yritin tuossa esittää. En minäkään kannata sukupuolten välistä sotaa, mutta eroja on vaikea käsittää ja varsinkin jos aletaan puhua feminiinisestä / maskuliinisesta jumalkuvasta, tulee kerrattua niin paljon ihmiskunnan historiaa ja toistuvia teemoja.

On niitä ok miehiäkin .. ainakin jos etäältä kattelee..  :2funny: :2funny:

Oletko Ärrimurri siis mies? No mitä asioita naiset (suurimmaksi osaksi) ovat sanoneet väärin miehistä täällä siis että ei voi pitää paikkaansa?

Olikos se niin, että jousimiestyttö nostaa isänsä jalustalle ja pitää tätä sankarinaan, jolle on kaikki mahdollista. Myöhemmin hän joutuu katkerasti pettymään, kun huomaa ettei isä ollutkaan sitä mitä esitti..

- tuo on ajattelemisen arvoinen kommentti. Siis yleensä se että nostetaan joku ihminen jalustalle ja odotetaan että hän täyttää ne tyhjät kohdat, jotka ovat itsessä.

Henk koht en ole ajatellut isästäni kovin suuria enää 27 +vuoteen, joten.. etsin miehistä jotain muuta, mutta kun esim viimeisen viikon sisällä piti kokea parin herran yllättävää (?) kylmyyttä, se ei ollut mukavaa. Ensin ollaan hyvää pataa, sitten ei. No keikautin asian niin päin että oltuani itse kaiken sietävä (rakkaus kestää ja kärsii kaiken) muutuin tylyksi toiselle ja sanoin asiat niinkuin ne on (missä vaiheessa hän sanoi, oikeassa olet). Saavat miehet itse osoittaa jälleen mitä ovat.

Tuntuu että naisen on paras keskittyä - uraan? Tosin on kai jotenkin muodikasta kehua ex miehiä ihaniksi (Rachel ja Rod, Jennifer ja Brad)..

No onneksi mediassa on ainakin kivoja miesmalleja (niin siis minkä asian malleja??).

Lueppas Ärrimurri nyt tarkemmin mitä sanoin. Mikä kirjoittamastani ei olisi ollut omassa kokemuksessani TODELLISTA ja TAPAHTUNUTTA? Tai vaikkapa Lillin kokemuksessa, jonka toivoisin jo muuttuvan. Kenties se loukkaa rehellisesti sanottuna toista miestä, en tosin ole väittänyt  että SINÄ olisit ollut kaksinaamainen, sekava tai päättämätön tai ahne.. ainahan sitä alkuinnostuksessa näkee toisista vain sen komeuden, ahkeruuden ja muut seikat. Ystävä tai miesystävä.

Ja olen täysin avoin sille että mies osoittaisi kautta linjan (siis tuttavuuden) hakevansa minusta muuta kuin hetken huumaa, ihailua, chattia; olen täysin valmis sille että komea, fiksu, kunnioitettava, hauska jne sankari saapuu. Pidän sitä jopa.. ihan mahdollisena.

Minuun lienee ihastunut eräs peluri, joka ihastuu noin naiseen per viikko. Eli huh hei.. ei tässä ketään muuta tule mieleen. Tai se yksi joka oli ihastunut, minulla ei mitään häntä kohtaan. Ja yksi arkajalka joka katosi.. tai..

Eipä tässä hätää, aikanaan. Mutta siiheksi, on hauska nauraa toistaisille kommelluksille..  :2funny: :2funny: :2funny:

Voi en halua MUUTTUA tylyksi, piti vaan näpäyttää erästä - kumma kyllä myös se minuun ihastunut halusi näpäyttää erästä NAISTA samoin.. ihmissuhdepelit.. Pluto.. blaah..vasta tuon tylyn tekoni kautta päästin irti, ja monesta seikasta (että mies jotenkin muuttuisi tms).

Muistakaa, mies on kuminauha ja nainen on aalto. Toinen venyy edestakas, toinen nousee ja laskee (John Gray).

Juuri näin! Ihmisarvo on itseisarvo! Jokainen ihminen on tasa-arvoinen!   :smitten:   :smitten:    :smitten:

Olen kuullut tällaisenkin määritelmän: Mies on pää ja nainen niska, joka päätä liikuttaa..

Ja ainahan parisuhteessa on enemmän kuin kaksi henkilöä, monet eri tekijät vaikuttavat, eikä vähimpäisinä äiti- ja isäsuhteemme. Yksin ollessa niitä ei ehkä huomaakaan, vaan ne aktivoituvat vasta kun sitoutuu parisuhteeseen.

http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_kriisit/erilaisuuden_kohtaaminen/