Astro Foorumi

Tuli tuosta toisesta topicista mieleen, että mehän olemme täällä maan päällä fyysisessä olomuodossa olevia henkiolentoja. Itse en ole koskaan erityisesti samaistunut ruumiiseeni, vaan olen mieltänyt itseni siksi persoonaksi, sieluksi, joka ytimessäni asuu. Silti olen saanut huomata toistuvasti, että se mikä on oleellista, jää useimmiten ulkopuolisilta huomaamatta ja minua kohdellaan puhtaasti fyysisenä olentona. Tätä jaksan paheksua vuodesta toiseen, mutta tosiasia lienee, että fyysinen olomuotomme vaikuttaa suuresti kunkin elämän kohtaloon.

No niin, kertokaapa esimerkkejä, miten Teidän tomumajanne on muokannut kohtaloanne. Oletteko erityisen kauniita, rumia, pitkiä, pätkiä, hinteliä, riskejä, pulskia, rampoja, sairaalloisia tai peräti ihan keskivertoja?

Entä jos yhdistetään hyvä/huono itsetunto keskiverrosta poikkeavaan ruumiseen? Millaiseksi elämä silloin muotoutuu?

Kertokaa esimerkkejä itsestänne tai hyvin tuntemistanne ihmisistä.

PS. Itse koen olevani fyysisesti normaali

Mielestäni irrallisuuden tunteminen ruumiista on epänormaalia ja sairaus, siihen saa apua kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatista.
Taitaa olla kyllä aika yleinen vaiva länsimaissa, jossa myös sitten arvostellaan ihmisiä hyvin paljon ulkomuodon perusteella.

Niin, sitä pidetään idässä häiriönä, ja jostakin syystä lännessä aika normaalina tilana.

En myöskään ymmärrä miten kaikki voi olla yhtä, mutta samalla jaetaan esim ruumis/henki kahtia?
Eihän ne ole erillisiä, jos kaikki on yhtä?

En tunne olevani erilläni ruumiistani. Olen kuitenkin ensisijaisesti sielu ja sitten vasta ruumis.

OK, otetaan esimerkki. Olen henkisellä tasolla tiennyt aina, kuka ja millainen olen. Joskus nuorempana kuvittelin, että ihmiset todella näkisivätkin toisen ihmisen sieluun, mutta näin ei näytä olevan. Erityisesti jos puhutaan miehistä, niin tissit, perse ja nuoruus on naisessa oleellista. Tämä esineellistäminen ei lakkaa loukkaamasta minua.

Noin muuten olen kehooni tyytyväinen. Se on terve kuin mikä, joka mahdollistaa monipuolisen ja muista ihmisistä varsin riippumattoman elämän.

Mutta ajattele, jos kehosi on sellainen, ettet tule toimeen ilman toisten apua, kyllähän se elämä muokkautuu melko toisenlaiseksi kuin esim. minulla.

Kaikkihan on yhtä yhden yhdistävissä yhteyksissä, mutta sen osien liikkeet ja tarkoitukset voidaan jakaa tiettyihin toimintatehtäviin mitä mikäkin edustaa kaikkiallisissa vaikutuksissaan..


(http://www.ussmirage.de/Startrek/pics/galaxy/multiversum.jpg)

(http://www.red-ice.net/specialreports/multiverse.jpg)

(http://www.nwcreation.net/wiki/images/7/73/Multiverse.jpg)

(http://pangea.stanford.edu/courses/ges53/projects/users/jstech/motherchild2.jpg)

(http://www.e-child.gr/Images/IS1072_tcm66-3715.JPG)


Energian Henkeä  :smiley6600: :-*  :-* :-*

Valitettavasti suurin osa kuitenkin tuijottaa siihen fyysiseen ominaisuukseen kuin henkiseen ja kohtelu on sen mukaista :idiot2: Paljon saa ihailua jos on kaunis fyysisesti sanotaanko silmien ruokaa, mutta ei välttämättä sielun :angel: kyllä tässä materialistisessa maailmassa ikävä kyllä kauniit ja rikkaat pärjäävät paremmin kuin köyhät ja rumat''pinnallisesti ajateltuna'' mutta kun en ole pinnallinen niin ajatukseni on erilainen kaikki on ihania ja rikkaita, kukin omalla tavallaan :smitten:
Omakohtaisessa kokemuksessani korostan sitä, koska olen ylipainoinen eli kookas persoona mutta näyttävä :-* olen joutunut kouluajoilta paljon koulukiusatuksi kokoni vuoksi vaikka olin normaalipainoinen, mutta olin kookas se riitti :knuppel2: ja minut tunnistetaankin monesti ISO VAALEE  ;) ne ajat satuttaa todella ja aikaajoin masennun ja tulee sellainen ns. huonommuuden aika :'( ei moni kiusaaja edes tiedä millaisen henkisen Helvetin se voi taakseen jättää >:( + tietty muut kokemukset kaupan päälle, ne muokkaa ihmisen persoonaa tavalla tai toisella.
Tällä hetkellä ei mitään ongelmia ole, minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja päinvastoin minulla on paljon eriluokan ihmisiä ystävinä ja voin vaihdella ajatuksia niiden kanssa milloin mistäkin, koska erilaisuus on rikkaus :smitten: siinä samassa koen saavani henkistä terapiaa ja maailmankatsomukseni avartuu siinä samalla :smitten: mutta vuosia meni taistellessa oman henkisen tilan saavuttamiseksi edes tälle tasolle, koska minuun vaikutti aika paljon se mitä muut ajatteleviat :-X koen sen, että millainen mieli minulla on sellainen näkemys on edessäni

Kehokuoret 'aineellisine' olomuotoineen ovat sellaisia unikapseleita, joita Sielun Ajatus ohjaa hienovaraisine ilmentymisineen..

Hmm ja sitten totanoinnii aivomme ovat linkitettyinä avaruuden ulottuvuussäikeisiin ja ohjelmistoihin, jotka kuljettavat hologrammista informaatiota ja Tietoutta Universaalin Hengen Mielessä..

Mieli ohjelmoi unelmissaan haaveita tietynlaisista kuvajaiskapseleista, joihin se liittää tiettyjä haluttuja ominaisuuksia; elämmehän toki symbooleiden ja muotojen maailmassa, jossa, maallisen logiikan mukaan, muoto on informatiivisesti tärkeämpi kuin sisältö.
Tämä saattaa helposti hämätä harjaantumatonta sielunsilmää kuvittelemaan kapselin ulkoisen muodon jotenkin korreloituvan sen sisältöön(, tai pahimmillaan edes kompensoivan sitä  8) )

Ideaalina kaunis sielu kauniissa ruumiissa on kiva katsella ja kuunnella,
mutta onko se itsetarkoitus?

"Minun piti tulla tänne tällaisena, jotta voisin täyttää tehtäväni"

Universaalin Hengen näkemys maailmaisesta touhusta on mielettömän puhdas: elollisen aineen olomuotojen tarkoituksenmukaisuus on sielun työkalu perimäisessä tehtävässämme yhdistyä Pyyteettömän Rakkauden hyväksyvään olentaan.
 :smitten: :smitten: :smitten:

Haastan kaikki galluppiin - kuka uskaltaa vastata rehellisesti -
kuinka paljon ihmisen ulkonäkö vaikuttaa vaikka parin valinnassa, tai muissa tärkeissä suhteissa?
Entä kaupungilla kulkiessa; millainen ruumis vetää puoleensa tutustumaan? Kuinka paljon sielullinen resonanssi pääsee vaikuttamaan tutustumis valintoihinne ulkonäöllisen ensivaikutelman ohi?
Valitsetko kumppaniksesi unelmiesi näköisen, joka resonoi sieluusi ihan ok, vai sielullisesti kanssasi yhteneväisen, mutta joka fyysisesti ei niin miellytä?
Jäisikö jälkimmäinen ystäväksi, ensinmainitun kelvatessa kainaloon kavereillekin näyteltäväksi?

Itselleni ruumis ei ole täysin merkityksetön parinvalinnassa. Kyllä sen pitää miellyttää minua jollakin tavoin. En voisi kuvitella seksisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kehon koen syystä tai toisesta luotaantyöntäväksi. Itse en kuitenkaan piittää niinkään ylimääräisistä kiloista, vaan esim. tuoksusta, äänestä ja sellaisista vartalon mittasuhteista, joita ei voi millään treenillä muuttaa. Ulkonäköön liittyen minulla on omituisia pikku perversioita, joita en nyt käy tässä luettelemaan.  ::)

Silloin tällöin todellakin törmää ihmisiin, jotka tuntuvat käyvän "samoilla aalloilla". Resonanssi on helpommin huomattavissa, jos myös keho on minun silmissäni OK.
Muissa tapauksissa resonanssi tulee ilmi vasta siinä vaiheessa, jos jostain ihme syystä ajaudumme juttusille. Näin kävi esim. ensimmäisen poikaystäväni kanssa, jonka tapasin veljeni luona. Hän oli mahtava tyyppi, mutta en usko, että kadulla kävellessäni olisin hirveästi kiinnittänyt häneen huomiota.

Ai niin, se pitää vielä mainita, että kiinnitän helpoimmin huomioita sellaisin kehoihin, jotka muistuttavat minua etäisesti jommasta kummasta vanhemmastani. En näytä voivan tälle mitään. Tässä tuijotan lähinnä "väritystä" tai "tyyppiä". Isäni on tumma ja klassisen komea, äitini on taas sinisilmäinen, helposti ruskettuva blondi. Tällaiset tyypit kiinnittävät huomioni sitten niin nais- kuin miessukupuolen edustajien kohdalla.

Tunnistan kyllä vastakkaisesta sukupuolesta ne ns. ulkoisten kriteerien mukaiset valio-yksilöt ja kyllähä heissä silmä lepää. Kumma kyllä ei niin paljon että kokisin heidät seksuaalisessa mielessä miellyttävinä. Ehkei olla  niillä samoilla aalloilla joista Lilli jo mainitsikin. ???

Oikeastaan, jos ajattelen tarkemmin, yksikään partnerini ei ole ollut mitään Pitt-Clooney tvs. kamaa. (Edward Norton voisi jo olla lähempänä totuutta.. :D)Ehkä tiedostamattani koen että he ovat kanssani fyysisesti eri paria, heidän rinnalleen kuvittelee enemmänkin sellaisia näyttäviä ja ryhdikkäitä naisia, joita itse en todellakaan edusta.

Suurin osa kumppaneistani edustaa sellaista hentorakenteista tai jäntevää tyyppiä. Koska itselläni on aika huono selkä ja ryhti, koen jotain yhteyttä niihin ns.hongankolistajiin, jotka ovat täysikasvuisuuden saavutettuaan joutuneet varomaan ovi-aukkoja sun muita ja siksi ovat olemukseltaan hieman hapuilevia. Tiedättehän sen tyypin, joka ei tiedä mihin pitkät raajansa laittaisi ja joka vaikuttaa jotenkin kömpelöltä ja itselleen sopimattomalta omaan ruumiiseensa?  ;)

Jos unohdetaan näköaisti, niin minuun vetoaa myös ääni, mitä matalampi se kiehtovampi. Myös se kuinka kovaa tai hiljaa joku puhuu tai onko ääni ns. kylmä vai lämmin, tuntuu kiinnittävän huomiotani.  :coolsmiley:

Sitten olen huomannut, että joistakin tyypeistä lähtee jotain ihme virtauksia, joskus miellyttäviä, joskus painostavia. Tiettyjen ihmisten läheisyydessä tuntuu kuin olisi esim. jonkun sähkölaitteen vieressä. Joidenkin kohdalla sitä voisi verrata vaikkapa sähkökiukaaseen, toisten kohdalla akkulaturiin. Typerä vertaus varmaan, mutta tämmöisiä latauksia tai energiavirtoja mitä lie tulee silloin tällöin aistittua, ei kuitenkaan kaikista ihmisistä. Onkos kukaan muuten huomannut vastaavaa?

Minusta on kerran sanottu että lähetän jotain. Jotain positiivista se oli kuitenkin. Kiva että kelpasi  :)

Virtauksia ainakaan vahvoina en ole havainnut kohdistuvan itseeni.

it just takes some time  :D

Ihmisen energiat on helpoimmin aistittavissa, kun päästään riittävän läheiseen fyysiseen kontaktiin. Puhe-etäisyys on hyvä, tai vaikkapa kaupan jonossa seisoskelu... Yllättävän hyvin niitä voi aistia - tai siis minä ainakin voin - näin kirjoitetun sanan kautta.

Yksi suurista rakkauksistani oli viisi vuotta ensin kaveri. Aina kun istuskelin hänen lähettyvillään, teki mieli painautua kylkeen kiinni. Hänestä nimittäin huokui valtavasti sellaista lämpöä, joka vuosien varrella alkoi muotoutua minulle täysin vastustamattomaksi piirteeksi. Tämä oli siis hänessä se suurin houkutin minulle. Sitten kun kumpikin oli vapaalla jalalla, ei mennyt kovinkaan kauan, kun alettiin järjestellä jo treffejä, tosin vähän ujoon tyyliin. Oli vähän omituista siirtyä kaverilinjalta deittailevaksi pariksi. 

Ex-miehelläni on taas kaveri, jonka läheisyydessä alan voida pahoin jo puolen minuutin juttelun jälkeen. Aivan kuin joutuisi hengittämään jotain myrkyllistä kaasua.  :crazy2:

Sitten muistan vielä tuntemattoman nuoren naisen, jolla tuntui olevan aivan kuin valtava magneettikenttä ympärillään. Taisin siitä mainitakin hänelle ja hän tuntui olevan asiasta hyvin tietoinen.

Itselleni on miellyttävintä olla sellaisen ihmisen lähellä, jonka energiat ovat tasapainoiset, harmoniset.  Aivan kuin valossa kylpisi.  :smitten:

Fyysisistä ominaisuuksista vielä, myös minä kiinnitän paljon huomiota puheääneen.

Hehheh, muistan kerran töissä vastanneeni puhelimeen, ja eräs työkaverini isä kyseli poikaansa puhelimeen.  Olipa miehellä sen luokan samettiääni, että sielun kielet alkoivat soittaa sinfoniaa! Oisin voinut kuunnella sitä koko loppupäivän. Olisi voinut lukea vaikka puhelinluetteloa, pääasia että olisi ollut äänessä. :D

Tarkoitatko että aistit esim. foorumilaisten energioita?..Klumps..

Itse en ole asiasta varma, ehkä joidenkin kirjoittajien kohdalla minulle vain muodostuu jonkinlainen epämääräinen käsitys kirjoitusten perusteella..mutta näitä ei ole kuin muutama..

Mutta noista virtauksista vielä..pitääpä kokeilla (mikäli tilanteessa muistaa)joku lähipäivä joistakin ihmisistä joihin tulee törmättyä..Jos yrittäisi keskittyä siihen millaista virtaa heistä voisi havaita..

Kaikesta kuultaa sielu läpi -
 :smitten: :smitten: :smitten:

Lillin kanssa olen itse samoilla tuntemuksilla ja linjoilla oman fyysisyyteni että muiden fyysisyyden kanssa. Itse olen niitä henkilöitä, jotka eivät osaa laittaa aina omia tuntemuksia sanoiksi, mutta onneksi Lilli on täällä jelppaamassa pääni tasoittumista :laugh:

Minäkin olen ensisijaisesti sielu ja vasta sitten ruumis. Ajattelen aina, että vaatteiden laittaminen, korut, meikit, hiusten laitto jne. ulkonöän kanssa puuhailu on oikeastaan sielun kodin sisustamista ;)

Olen myös energiaherkkä. Kotipuoleni naapurin pojan ex-kihlattu oli tapaus, jonka lähelle en voinut mennä! En tiennyt tytöstä mitään muuta kuin nimen, mutta jo pelkkä tytön näkeminen nosti karvani pystyyn, vaikka hän mitä ilmeisemminkin oli aurinkoinen tapaus. Huomasin myös tytön saavan minusta pahoja viboja, sillä hän pälyili minua kummissaan aina, jos olin lähettyvillä. Liekö sitten päällyslehtien epätasaista resonointia keskenään.

Synesteetikkona puheääni on minulle hyvin herkkä juttu myös. Nykyisessä työssä yhdellä herralla on todella suklaanruskea, ihastuttava ääni, jota jaksaisin kuunnella vaikka kuinka kauan. Persoonallinen ääni lumoaa minut, vähän rahiseva mies ääni on eksoottinen. Pidän yleensäkin matalista äänistä, ne ovat väreiltään pehmeitä ja lempeitä.

Tuoksu on kanssa kova juttu, onhan se omalla osaltaan täysin tiedostamaton. Edellisen ex-mieheni kohdalla nuuhkin joskus hänen Hugo Boss-kokoelmaansa ja tunnistin sieltä tuoksun, jota hänellä oli, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Tuolloin tapaamisen aikaan en kuitenkaan tiedostanut haistavani hänestä mitään tuoksua, mutta nenä nappasi sen muistiin.
Hauskinta oli kuitenkin se, että hänen oma normaali tuoksunsa oli juuri sellainen, miltä olinkin seuraavan poikaystäväni kuvitellut tuoksuvan. Pidän siitä ominaistuoksusta vieläkin, mutta nyt minulla ei ole lupa mennä nuuhkimaan häntä :D

Sitten jos katsellaan vastakkaisen sukupuolen ulkonäköä, niin tokihan siinä täytyy joku koukku olla, jotta tyyppi kiinnostaisi myös fyysisesti. Olen aika vaatimaton ulkonäön suhteen, tosin ihme "perverssejä" mieltymyksiä löytyy myös täältä suunnasta! ;D Asioita, jotka ovat plussaa, mutteivät välttämättömyyksiä.

Hyvä aihe ja ymmärrän täysin pointin Lillin alustuksessa.


ja sitten tuohon AM:n edelliseen...



tosi hyvin ilmaistu.

mut eniten kiinnostaisi tämä, koska asia on itselle ollut vähän mysteeri...


kun tulee tälläinen tapaus...niin onko kellään ajatuksia siitä mikä tän tarkoitus on, tai mitä selityksiä sille on.

ajan vain takaa sitä, että joskus on turha alkaa etsimään syytä kummastakaan, ja sitten voi joutua syystä tai toisesta viettämään aikaa samoissa ympyröissä. Kumpikaan ei ole tehnyt toiselle mitään väärää, eli ei olisi virallista syytä karsastaa.

joskus tämä voi herättää jopa kiinnostusta, mitä ihmettä tuossa on kun se saa minut niin kananlihalle, pakko ottaa selvää jollain tavoin. sitten voi seurata erikoinen vuorovaikutus, joka on voimakas mutta tavallaan yhtä aikaa vahingollinen kuin hedelmällinen ja hyvää antava.

siis mietinkin että onko tämän "perusteettoman" luontaisen karsastuksen ja vastenmielisyyden tarkoitus vaan viestittää että on yksinkertaisesti parempi pysyä erillään toisistaan...eli siis sellaista tervettä vaistoa kun aistii energioita. eli tää juuri olisi se viesti, "joidenkin on syytä pysyä kaukana toisistaan"...vaiko sitten sitä, että tämän kanssa olisi jotain asioita selvitettävänä...

Joskus tuo on kyllä liittynyt kehoon, esim jos minua on karsastettu ilman että olen tehnyt mitään, olen pariin kertaan ainakin saanut jälkeenpäin selville että muistutan ulkoisesti jotain sietämätöntä ihmistä heidän menneisyydestään.

oon enemmänkin alkanut miettiä sitä että onko tällä kehon ulkonäölläkin sitten joku henkeen liittyvä tehtävä ja viesti, kun tuntuu että useilla meistä on jonkinlaisia ajatuksia siitä mitkä ulkonäköpiirteet ovat enemmän kuin pelkkiä piirteitä toisissa ihmisissä. toiset viehättäviä ja toiset luotaantyöntäviä piirteitä, yksityiskohtia...VAIKKA ne eivät edes suoranaisesti liittyisi standardikauneusihanteeseen tai käsitykseen rumuudesta eikä hajuun ja likaisuuteen, joka kai suurimmalle osalle on vastenmielistä muutenkin.

? :)

Minulla on rauhallinen ja helposti lähestyttävä olemus. En osaa sanoa johtuuko se enemmän luonteestani vai kehostani - vaiko vain niiden yhteisvaikutuksesta.

Välillä tuntuu siltä, että "säteilen" ympärilleni jonkunlaista rauhallisuutta. Työsuhteissani/ihmiskontakteissa olen miettinyt mikä saa ventovieraat ihmiset purkamaan minulle sydäntään ja keskustelemaan kanssani ikään kuin olisin heidän paras kaveri. Tilanteet vain tulevat yllättäen. :idiot2:

Toivoisin jatkossa itseltäni enemmän asennoitumista/panostamista näihin juttuihin. En ole aiemmin osannut pohtia niitä ollenkaan henkiseltä kannalta. Oppia ikä kaikki...

Tuli mieleen tuosta sinun kirjoituksestasi,
että mikä sinua eniten häiritsee fyysisyydessä, se,
että sinusta nähdään sinun mielestäsi sinun fyysiset puutteesi
vai se, että sinusta nähdään sinun mielestäsi nykyisen kauneuskäsityksen vahvat puolesi?

Yritän vastata noihin kysymyksiisi. :)

Koen itseni hengeksi ruumiissani,
josta haluan ottaa kaiken irti minkä saan. 8)

Koen hiukan vastaavaa tunnetta ajaessani
esim. Ferraria tai AS Vanquishia. :)

Tiedän, etten omista moista autoa
ja se on vain lainassa tämän hetken,
mutta nautin joka ainoasta hetkestä
ja kaarteesta ja revitän tehoja irti ohitustilanteissa
ja nopeilla suorilla silläkin uhalla,
että menetän ajokorttini hyllylle hetkeksi aikaa
ja maksan saakelinmoiset sakot. :)

Ainoa ero oikeastaan on se, että fyysistä ruumista voi
muokata ihan miksi itse haluaa, enkä nyt tarkoita
plastiikkakirurgin palveluja.  :)

Henkinen ja fyysinen olemukseni ovat symbioosissa
toisiinsa ja jos toinen voi hyvin tai huonosti,
niin sillä vaikutusta toiseen.

Toinen toimii myös toisen parantajana ja tukena.
Jos voin henkisesti huonosti, niin voin tuottaa ruumiillani
hengelleni hyvänolon tunnetta
esim. liikunnalla tai rakastelulla. :)

Tai sitten jos ruumiini voi huonosti, niin voin
tuottaa hyvänolon tunnetta ruumiilleni esim. meditoimalla
tai lukemalla tai kokeilemalla jotain uutta,
josta on hyötyä ruumiilleni tai sitten vaikka ottaa henkimaailmaan
yhteyttä ja antaa hoitoa ruumiille sitä kautta. :)


No.. sitten siihen,
miten muut ihmiset suhtautuvat kauniiseen fyysisyyteen. ::)


Koen, että nykyisen kauneuskäsityksen mukaan
vaatimattomamman näköiset
saavat parhaimmat työtehtävät ja työpaikat. :)

Epäilen syyksi, että he eivät aiheuta niin paljon
kateutta ja siten eripuraa ja hajontaa tietyissä työyhteisössä. :coolsmiley:

Työhönottajana olen itsekin toiminut samalla tavalla.
Työyhteisö pysyy tehokkaampana kun ihmisten energia menee
siihen itse työntekoon eikä yhden ihmisen ulkonäön ruotimiseen. :coolsmiley:

Kaunis nainen saa "maksaa veroa" ulkonäöstään joka päivä.
Kauniin naisen ulkonäköä ja persoonaa saa ruotia,
mutta kaunis nainen ei saa huomauttaa edes liian vahvasta kahvista,
koska se on varma viittaus keittäjän fyysisisiin puuteisiin. ::)

Kaunis nainen voi saada paremman palkan miespomoltaan
kuin vaatimattomamman näköinen nainen,
mutta usein hintaan kuuluu myös
lähentelyt ja ehdottelut ja viimein potkut,
jos nainen hyvästä palkasta huolimatta kieltäytyy. :coolsmiley:
(Kauniin naisen kannattaa aina valita sellainen työpaikka,
jonka miespomon kanssa pystyy oikeastikin viettämään aikaa,
muutoin elämä muuttuu painajaiseksi) ;)

Kaunis nainen ei juuri koskaan saa käyttäytyä huonosti,
mutta vaatimattomamman näköinen nainen voi käyttäytyä niin
törkeästi kuin haluaa ilman sanktioita esim. työpaikalla.
Ja jos riita-osapuolina on kaunis nainen
ja vaatimattomamman näköinen nainen, niin vaikka se rumempi
akka olisi tehnyt mitä törkeyksiä ja kaunis nainen olisi
vain kaikkien rötösten uhri, niin kaikki on kuitenkin
sen kauniimman syytä. :coolsmiley:

Kauniilla naisella ei ole mitään oikeutta
oman vartalonsa yksityisyyteen ja koskemattomuuteen.
Kaunista naista saa (kaikenlaiset) miehet lähennellä ja kähmiä.
Kieltäytyminen tai suuttuminen on huonoa käytöstä. >:(

Muut naiset saavat hipelöidä kauniin naisen
hiuksia ja vaatteita ilma lupaa ja kysellä
varsin inteemejä kysymyksiä, joita eivät varmasti kysyisi
keneltäkään vaatimattomamman näköiseltä naiselta.
Kieltäytyminen tai suuttuminen on huonoa käytöstä. >:(

Jos kaunis nainen on 2 päivää sairauslomalla
flunssan vuoksi vuoden aikana, niin se on katastrofi,
joka muistetaan vielä 3 vuoden jälkeenkin,
mutta jos vaatimattomamman näköinen nainen on sairauslomalla
joka toinen viikko milloin mistäkin syystä,
se on täysin normaalia. :coolsmiley:

Kauniin naisen ympärillä on paljon miehiä
ja sekä miehet että naiset kuvittelevat,
että kauniilla naisella on seksiä niiden kaikkien kanssa. :uglystupid2:

Kaunis nainen ei saa syödä mitään ilman,
että joku ei arvostelisi hänen syömäänsä ruokaa
ja ruokailutottumuksia.
"Kylläpä sinä syöt niin terveellisesti,
relaa joskus ja ota suklaata"
"Miten sinä voit pysyä noin laihana suklaalla ja cokiksella?"
(teeppä sama jollekin vaatimattommamman näköiselle) :coolsmiley:

Kauniin naisen pelkkä ulkomuoto on jo loukkaus
joillekin naisille, myös joillekin miehille. :coolsmiley:

Kaunis nainen ei ole älykäs tai on liian "luxus" tekemään
joitain työtehtäviä useiden ihmisten mielestä. ::)

Kaunis nainen joutuu tekemään kaikki työtehtävät 5 kertaa
paremmin ja taitavammin kuin vaatimattommamman näköiset,
koska hänen kykyään suoriutua työstään epäillään koko ajan. :coolsmiley:

Jos kaunis nainen sitten onnistuu tehdä jokin asia 5 kertaa
paremmin kuin muut, niin se johtuu siitä, että hän kauniina
naisena sai sen helpommalla tai otti suihin johtajalta. ;)

Tässä nyt muutamia asioita kolikon toiselta puolelta. :coolsmiley:

Asterixin ajatukset kiteyttävät niitä asioita joita olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan. mulla kesti noin 10 vuotta ymmärtää, kuinka paljon sittenkin oli kyse kehoista silloin kun vedotaan ns. henkisiin ominaisuuksiin ja manipuloidaan ajatusmalleilla.

kauniin kehon omaavahan on siis automaattisesti se pahuuden suurin ilmentymä maan päällä, eli n.a.r.s.i.s.t.i....VAIKKA olisikin henkisesti hyvin epätietoinen itsestään.(ja vaikka olisi tietoinenkin, entä sitten...)

hän on myös automaattisesti pinnallinen...asiaa käsiteltyäni vuosikausia (joissain asioissa olen tosi luukallo)tuli mieleen pikkuinen järjenhiven: "kumpi on oikeastaan pinnallinen, se joka pitää pinnastaan huolta ja ilmaisee sen kautta, vai se jolle toisten pinta on ongelma?"

Monesti nimittäin toisten pintojen tuomat näköaistimukset ovat ongelma nimenomaan niille, jotka nimeävät toisen ihmisen pinnalliseksi ihmiseksi näkemänsä (kauniin?) pinnan perusteella. tämä pinnallinen ihminen saattaa taas hyväksyä toisilla millaisia vaan pintoja ja itse nähdä muut kokonaisuuksina ja reagoida siihen sisäiseen persoonallisuuteen pinnan sijasta.

valitettavasti näyttää siltä, että jos luonto viskasi kauniilla keholla, täytyy sisältä löytyä tietty määrä kovuutta, taitoa pitää puoliaan ja laskelmoivaa älyä...tai sitten kehittää sitä.

kaunis keho + naivi, sinisilmäinen, hyväsydäminen idealisti, vähän elämänkokemusta = potentiaalinen hyväksikäytetty, monien taholta syyttä vihattu


tässä sitten kolikon toiselta...tai hmm, molemmilta puolilta jos näin ilmaisee...

kehossa eläminen on kai jokaiselle omalla tavallaan haaste.

tämä sivusto on tarkoitettu astrologiaa harrastavalle queer-väelle...(homot, lesbot, transseksuaalit yms)


http://astroqueer.tripod.com/charts/raven.html


tää tyyppi on syntynyt kaksisukupuoliseen kehoon ja kasvatettu naiseksi, mutta myöhemmin muuttanut itsensä mieheksi ja sitten mennyt naimisiin entisen miehen kanssa joka on muuttanut itsensä naiseksi. tuolta löytyi heidän hääkuviaan.

heidän kehojaan ei voi sanoa kovin kauniiksi yleisillä ihanteilla, mutta ainakin tässä erikoisessa kehossa eläminen on saanut tämän Ravenin kirjoittamaan aiheesta ja tutkimaan myyttien maailmaa...

en tässä nyt etsi mitään shokkiarvoa vaan ajan takaa sitä, että todellakin ne sielut saavat haasteekseen kultivoida itseään jos minkälaisissa kehoissa...

uskon että sillä millaisessa kehossa matkaansa tekee on vaikutusta myös siihen millaista sisältöä yksilö tuottaa tähän maailmaan henkisellä ja mielen tasolla...

Pitkä, hoikka, jouskarimainen, kaunis valoisa hymy, hienot hampaat, välkkyvät tähtisilmät, klassiset piirteet, nätti naama, kurveja. Parhaiten viihdyn pitkissä kiharoissa hiuksissa. Ulkonäköni ei tuota ylettömiä ongelmia töissä ja miellyttää miehiä riittävästi.

Mies; miehekäs, lihaksikas, nuorekas, sportti, iloinen veikeä hymy, hauska, valoisa, terve. Riittää.  8) Mietin lähinnä sitä kestäisinkö miehessä synkkyyttä, hevimeininkiä (flirttailen ties kenen kanssa) tai löysiä osia enää..

Ai pitikö tässä puhua jotain sielusta. Päivisin identifioidun sieluun ja henkeen ja meininkiin ja kehoon, yöllä sama mutta varmaan korkeampiin kehostoihin.

Tuo on niin totta.

Toinen asia, mitä olen oppinut seuraamaan
jo suurella huvittuneisuudella,
on se, kuinka niin monen henkisen "opettajan"
tai "gurun", "mestarin" tai hengellisen johtajan
opetukset ja uskomus/ideologia karisee kuin
syksyn lehdet kauniin ihmisen edessä.

Vuosien aikana olen nähnyt kuinka moni "syvä"
hengellisyys/uskovaisuus kaikessa ironisuudessaan
opetuksineen hengellisyydestä ja henkisestä kehityksestä
reagoi niin voimakkaasti jonkun ihmisen pintaan,
siis ruumiiseen.

Useinmiten tuo kauniin muodon saanut on tuomittu
mitä ihmeellisimmistä henkisistä rikoksista
ja hengen köyhyydestä ja kehittymättömyydestä
ennen kuin ko. ihminen ehtii edes avata suutaan.

Olen miettinyt aivan samaa kuin sinäkin Sign?,
että kumpi oikeastaan on se pinnallisempi ja egoistisempi,
jos jonkun toisen (kaunis) ruumiillinen ulkomuoto häiritsee/on este
henkiselle kehitykselle. ;)

Pidän uskonnon/uskomuksen/ideologian aitouden ja syvyyden
yhtenä merkkinä sitä, kuinka hyvin sen
opettajat/johtajat/jäsenet ja idelogia/säännöt kestävät
myös kauniin ihmisen läsnäolon. ;)

Parinvalinnasta: Tapasimme mieheni kanssa netissä ja rakastuimme toisiimme ensikirjoittamalla, uskomatonta mutta totta. Joten mistään kemiallisesta reaktiosta siinä ei ollut kyse, vai oliko? Voimmeko aistia toistemme energiakenttiä myös näin tietokoneen välityksellä? Miksi ei!  ::)

Haasteista: Nyt kun karmallinen läksytys on ohi tarvitsemme uusia haasteita, ainakin minä. Ja siksi on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän urheileminen ja itsensä voittaminen sitä kautta. Jotenkin vain nämä energiat ovat vieneet niin mennessään, että fyysinen keho ei ole pysynyt mukana. No, itsepä tilasin!  ;D

Kuntoiluahan on helppo järjestää, lenkkeily, uinti, pyöräily, ratsastus ja sitten vaikka extreme lajit - siellä tutustuukin ihmisiin.  :coolsmiley:

Mitähän allaoleva taas tarkoittaakaan? Ulkonäkö ei minulla liity tai vaikuta henkisyyteen. Tiedän tavallisen näköisiä, viehättäviä miehiä ja naisia polulla, yleensä ovat suht kauniita kyllä koska Luoja on heidän piirteensä ja kehonsa luonut ja heillä on terveet elämäntavat.

 "niin monen henkisen "opettajan"
tai "gurun", "mestarin" tai hengellisen johtajan
opetukset ja uskomus/ideologia karisee kuin
syksyn lehdet kauniin ihmisen edessä."

mielenkiintoista. joskus tekopyhyys on hämmästyttävän ilmeistä, ja ihmeellisintä on se ettei kyseinen tekopyhä näytä tiedostavan sitä itse...





hyvä pointti jota sait ajattelemaan, ja varmasti totta  :)

olen itse vältellyt tuollaisia paikkoja missä ryhmässä etsitään henkisiä juttuja (vaikka uskon että niissä on puolensakin)...kokenut itselleni sopivammaksi etsiskellä mahdollisimman yksityisesti.

kuitenkin monissa eri asioiden ympärille kehittyneissä ryhmissä olen ollut ja todellakin on alkanut vasta viime aikoina tietoisuuteen avartua se, miten suuri merkitys keholla oikeasti onkaan vuorovaikutuksessa.

mulla oli aina keholliselta "statukseltaan" hyvin erilaisia ihmisiä ympärillä, eri painoisia,eri värisiä,eri tyylisiä, rumiksi ja kauniiksi luokiteltuja...tykkään erilaisuudesta.

ja joskus oikeasti rupesi tuntumaan että ne sosiaaliset ryhmitykset on niin vahvat, että helpommalla pääsisi jos todellakin seurustelisi vaan suhteellisen samanoloisten kanssa...tää nyt oli vähän huumoria, sillä en sitä pitäisi ihanteena eikä se olisi mahdollistakaan...mutta kyllä koin että se kehoonsuhtautumisongelma oli mun elämässä niillä toisilla...joillakin niistä.

Minä tykkään ruumiistani, vaikka ei se mikään kummonen ole, vois olla pahempikin. Ei minua fyysisesti mitenkään erityisesti huomata, jos en halua sitä. Huom! Tarkoitan tällä sitä, että ihminen voi jollakin ihme-energialla tulla huomatuksi tai vajota harmauteen, en osaa sitä nyt nimetä.

En pelkää olla esillä ruumiillani enkä hengelläni, mutta välillä haluan vajota 'metsiini'.

Siis uskon olevani esillä yhtä paljon fyysisellä ruumiillani kuin myös persoonallani että 'sielullani'. Ruumis vetää puoleensa usein pintaa, persoona vääristelee asioita, mutta sielu suo ystävät.

Nautin kauneuden halussani katsella, kuunnella, haistaa ja tuntea kaunista fyysistä. Usein jotakin lopahtaa tyhjäksi. Rakastun 'en niin kauniisiin miehiin'. Heissä pitää olla karismaa ennenkaikkea, rosoa ja kulumaa! Ihmisissä 'tunnen' sielun läsnäolon joskus hyvinkin voimakkaasti.

Uskon myös äänen värähtelyn voimaan. Joskus henkäisen aivan kun kuulen toisen kauniin äänensoinnun ja saan toisen häkeltymään. Mutta äänikin on usein ympäristön heijaste, se kertoo ympäristöstä, ei persoonasta niinkään.

Mitäs vielä...mielenkiintoisia juttuja.

Ravut on elämänasenteeltaan todella erilaisia kuin jouskarit, myös skorpparinousu näkyy sinussa ihan pikkuisen, ei tosin niin paljon kuin eräillä. Variaation takia meitä on kai luotu moneen lähtöön.  8)

Tuo "jokin ihme-energia" on muuten totta.
Jotkin ihmiset tulevat huomatuksi ilman fyysistä olemustakin,
esim. netissä. :)


Näinpä. Minusta tätä koko keskustelua käydään aika monella tasolla
pelkästään jo näin lyhyessä topicissa. :)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/939593831_l.gif)

Mutta on meillä fyysinenkin olemus, ainakin toivon että en kirjoittele vain henkiolentojen kanssa täällä!  :2funny:

Minä olen 163cm "pitkä" ja hoikka. Lihakseni erottuvat selvästi, olen notkea ja pitkäraajainen. Lantioni on kapea ja rintani pienet. Kasvoni tavalliset/kauniit, miten sen nyt haluaa nähdä, mutta ainakin hymyilen ja nauran paljon ja uskon sen tekevän ihmisestä kuin ihmisestä kauniin...

Kroppani on 9-vuotiaasta lähtien aiheuttanut valtavia paineita. Silloin alkoi laihdutus ja itsensä rääkkääminen. Minä tiesin jo silloin, että laiha ihminen on parempi, kuin lihava.  :idiot2:

En ole enää kehoni vanki, en oikeastaan paljon stressaa lihomisesta, kun kuitenkin tiedän olevani ihan ok kunnossa...

Olen huomannut, että ulkonäköni kiusaa joskus muita naisia. En ollenkaan ymmärrä sitä, miten jotkut kadehtivat kapeaa lantiotani (vai kahdehtivatko he sitten persettäni) - itse olen miettinyt usein haikeana, pystynkö ikinä synnyttämään tällä perseellä. Luulen myös tulevani miesten kanssa hyvin toimeen juuri siksikin, että olen hyvännäköinen, mutta en tyrmäävän kurvikas. Sellanen jätkämäinen, habaa löytyy.

Voin myöntää, että muiden ihmisten ulkonäkö merkitsee paljon, tai ainakin jonkin verran - siihen asti kunnes oikeasti tutustuu ihmiseen. Minun lukioaikainen paras ystäväni on 176cm pitkä ampiaisvyötäröinen C-kuppiblondi. Tummanvihreät suuret silmät, piiiiitkät ripset ja täydellinen iho. Hänen kanssaan hengailu kasvatti minua paljon. Jos kuljimme jossain kaksistaan, hän sai kaikkien ohikulkijoiden katseet, häntä tultiin iskemään bileissä, hän sitä, hän tätä. Ei tuntunut hyvältä. Lopulta pinnan alla kytevä kateus muuttui ymmärrykseksi. Tajusin ettei ole kivaa jos kaikki miehet tuijottaa vain tissien väliin.

Milloin me lakkaamme olemasta esineitä, joita vertailemme ja arvostelemme? :uglystupid2:

Nyt on pakko jatkaa tuota tekstiä, kun annoin siinä ehkä hieman väärän kuvan, ei osannut ihan pukea sanoiksi ajatuksiaan...

Se, että ulkonäkö merkitsee paljon muissa ihmisissä... Sillä tarkoitin ehkä enemmänki sitä, mitä ulkonäkö viestii persoonasta. En tarkoittanut että luokittelen riuku/läski/ruma/seksikäs. (Tai no tottakai joskus luokitteleekin  ;)) Tarkoitin enemmänkin juttuja tyyliin lempeä katse, sisäänpäinkääntyneet hartiat. Jokainen meistä kehollaan tuo esille omaa luonnettaan ja itsetuntoaan.

Työssäni näen paljon erilaisia vartaloita, erilaisia rintoja, erilaisia sukuelimiä. Suhtaudun neutraalisti, en oikeastaan kiinnitä edes huomiota, että "jaa, tuolla on tuollaiset.."... Kuitenkin "se jokin", mikä ihmisessä viehättää/ei viehättää on kaiken summa. Jos jokin fyysinen asia pitää valita merkittävämmäksi, sanoisin ilme/katse. Ei kasvonpiirteet, eikä silmät vaan se, mitä ne heijastavat ulospäin.

En näytä ravulta ollenkaan. Siksipä eräs mies junassa katsoi, että olen ja istun kuin matkustava jousimies. Siksi hän minua intti, käski jopa seisomaan ja mittaili minua. Ja kymmenet vuodet luulin (sillä katsoin erästä kaaviota, että nousujouskari olen) itseäni jouskariksi, kunnes Seppo ilmoitti omissa laskelmissaan että olenkin skorpioni. Seikkailut ja matkustelut ovat kait loppu osaltani. Nyt liian kauan samassa paikassa, kuten kotirapu! No voihan muutoksia tapahtua!

Olen 170 cm pitkä hongankolistelija, ei paljoa muotoa, mutta hyvin naisellinen, pitkiä jalkoja ja käsiä, varpaita ja sormia ja kaulaa riittää. Olen suhtkoht hyväkuntoinen, suora vielä. En ehkä niin tonttumainen kuitenkaan. Kun olen oikein onnellinen, nauruni kajahtelee ja pulppuaa kuin äiti armaalla. Sillain joskus.

Katse on avoin ja suora. Jotkut vähän pelkäävät sitä. Mutta haaveilijan siniset silmät!  :D

ois kätevää saada itseään kuvattuna videokameralle, miten kävelee, miltä näyttää, eleet...vois tajuta jotain ulkopuolisen silmin siitä millaisen vaikutelman antaa. jotain pätkiä itsestäni on mutta ei mitään vastaavanlaista dokumenttia, kun en nyt vaan jostain syystä ole vielä päätynyt dokumentin aiheeksi  ::) ;D

tositeeveeseen en halua ;) Mut mikäpä estää lainaamasta kameraa ja pyytää jotain kuvaamaan itseään, taikka pistää se jalustalle ja tepastella edessä. Itseään on hirveen vaikee hahmottaa "ulkopuolisen silmin". enpä tiedä oppisiko siitä jotain, miten itse reagoisin jos näkisin tuon oloisen ihmisen...

Suosittelen! :)
Itse asiassa en tiedä mitään yhtä tehokasta
tapaa hioa ja kiillottaa ulkoista olemustaan kuin seurata
itseään kuvanauhalta.

Eleet, kävelytyyli ja ryhti voivat rumentaa kauneimmankin naisen
kun taas ne voivat kaunistaa vaatimattomammankin naisen. ;)

Vaikka tämä keskustelu on kääntynyt aika pitkälle
ulkoisen olemuksen ruotimiseen, niin väitän,
että henkinen hyvinvointi näkyy ulkoisessa olemuksessa
jollain "käsittämättömällä" tavalla. ;)

Tässä keskustelussa on tullut esille monia itsekin kohtaamiani asioita.
Minua itseäni on loukannut juuri tuo ulkonäön perusteella luokitteleminen sekä miessukupuolen esineellistävä suhtautumistapa. Myös naiset esineellistävät ¨kilpailijoikseen¨ kokemiaan naisia.

Vaikka minusta onkin mukavaa kaunistautua ja kiinnittää huomiota esteettisiin asioihin, en päästä lähelleni ihmisiä jotka eivät ¨näe sieluani¨. Kun tutustun ihmisiin, arvostan ensi sijassa heidän sisäistä olemustaan, jonka näen ja tunnen aika nopeasti. Ihmisen silmät, ääni ja värähtely kertovat minulle tarpeeksi. ::)

Olen tästä samaa mieltä. Tuli nimittäin mieleen näyttelijä Tuija Piepponen, olen nähnyt hänen loistavia esitelmiään kehon kielestä ja hän sanoo myös, että se mitä on sisällä, heijastuu kyllä ulos. Hänellä on kuulemma myös lääkärituttava, joka pystyy jo pelkästään ihmisen olemusta havainnoimalla näkemään, kärsiikö hän esim. mielenterveydellisistä ongelmista. Piepposen mukaan myös se, miten esim. käsittelemme esineitä (esim. asiakaspalvelutyössä) kertoo, miten asennoidumme niihin ja koko tilanteeseeen. Samoin kehon kielessä on lukemattomia esimerkkejä alitajuisista vihjeistä, joita luemme jatkuvasti toisistamme.

Piepposkan luennolla on ollut mm. tehtävä, jossa yleisön edustajat joutuvat vain kävelemään toisten eteen ja sanomaan nimensä, ei muuta. Ei kuitenkaan ollenkaan niin helppo tehtävä kuin äkkiseltään luulisi, ja paljastaa aika paljon siitä, miten varma tai epävarma ihminen on itsestään toisten edessä. :) Jos siis teillä on joskus tilaisuus päästä tätä rempseää rouvaa kuuntelemaan, niin suosittelen.

...herättää ajatuksia!

Tulee mieleen tästä keskustelusta tuo, kun puhutaan sielun tuntemisesta, ja fyysisen toteamisesta, niin...

Mistä puolesta ihmisessä tuo elekieli ja kehon kieli kertoneekaan?

Kertooko se sielusta ja sen tilasta? Kertooko se ihmisen persoonasta? Kertooko se ihmisen tunnetilasta; peloista esim. Tai kertooko se siitä asenteesta, millä tavoin on olemassa tässä yhteisössä?

Vai onko niin, että katsomme sitä mitä haluamme? Löydämme sitä mitä etsimme toisesta? Ja löydämme puutteita, mitä luulimmekin?

Ööh! Miksikähän minä mutkistan näitä juttuja...  :-\

Hmn... Mielenkiintoinen keskustelu.... Ja jälleen kerran todella ajankohtainen tänään... Juuri äsken pohdiskelin ystäväni kanssa sitä millaisen vaikutelman minä annan ulkopuolisille ihmisille.... Koska se on vähän ristiriidassa oman olemukseni kanssa (minun mielipiteeni).
Mielestäni olen helposti lähestyttävä ja suht tavallinen mutta muiden silmissä olen vaikeasti lähestyttävä (liian mystinen ja liian persoonallinen) ja sitä kautta vähän pelottava.
Toisinsanoen heijastan ulospäin tätä omaa sieluani enemmän kuin ajattelenkaan mutta ihmiset tulkitsevat sen eri tavoilla (haijastamisen laki).

Ja koska olen ihmisten mielestä vähän liian jotain... Jaan myös ihmisten mielipiteet täysin.
Se on vähän vaikeaa ollut minulle aina, koska minulla itselläni on ollut hyvin ristiriitainen suhde fyysisyyteeni. Mutta äidiksi tulon jälkeen, olen ymmärtänyt kehoni todellisen merkityksen  ;)
 :smitten:

MUTTA olen sitä mieltä, että meidän velvollisuutemme on pitää huolta meidän fyysisestä kehostamme. Hyvin voiva ihminen on aina kaunis.
Jokainen voi pitää huolta itsestään tarvitsematta olla mallimitoissa tai yhteiskunnan normien mukaisesti hoikka ja kaunis.

Itse kiinnitän huomiota aina ihmisen kokonaisuuteen ja aina ensimmäisenä tulee ne energiat vastaan...

Vaikka ihminen olisi pinnalta miten kaunis ja huoliteltu tahansa mutta energiat ovat muuta, en pidä ihmistä kauniina. Ja päin vastoin.

Ihastun aina -lähes poikkeuksetta- vähän erilaisimpiin ihmisiin, joissa on sellaista sisäistä hehkua. Ja sellaisiin jotka nauttivat elämästään, pitävät huolta itsestään ja omaavat muutenkin optimistisen näkökulman elämään. Ulkonäkö on vähän sivuseikka siinä vaiheessa.

p.s ja tykkään vähän vatsakkaista miehistä....  :D

Kukaan ei ole vielä kertonut, millaiseksi elämä muotoutuu - ja sielu sen mukaan - jos asuttaa erityisen sairaalloista kehoa.

Tästä tuli vain mieleeni eräs TV-dokumentti, jonka näin ehkä vuosi sitten. Dokumentti kertoi naisesta, joka tunsi syvää myötätuntoa sairaita ja vammaisia lapsia kohtaan ja adoptoi näitä itselleen runsain mitoin. Hän ei säästänyt vaivojaan eikä huomiotaan silloin, kun joku hänen lapsistaan sitä kaipasi... paitsi yhdessä tapauksessa. Tämä yksi oli niin henkisesti kuin fyysisestikin terve ja eli normaalia elämää. Huomiota ja rakkautta hän tuntui kuitenkin saavan vähemmän kuin muut. Ehkä äiti ajatteli, että terve lapsi ei sellaista kaipaa, mikä oli melkoinen virhearvio häneltä ja sen huomasi kyllä dokumentissakin.

Eli tässä tapauksessa "poikkeavaa" rakastettiin enemmän kuin "normaalia". Vaikutukset ovat varmasti kauaskantoiset, luulen ma.

Mielestäni elämä voi ylipäätään muotoutua erityisen rankaksi
"liian" kauniilla keholla nykymaailmassa.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat syntyneet vammaiseen/sairaaseen kehoon
ja erään tälläisen kanssa olemme vuosien aikana pohtineet
paljon elämän suuria kysymyksiä.

Hän itse asiassa sanoi, että elämä olisi paljon
kamalampaa poikkeuksellisen kauniissa kehossa kuin
hänen poikkeuksellisen vammaisessa kehossaan,
koska ihmisten suhtautuminen nykyisin on paljon
sallivampaa ja hyväksyvämpää vammaista ja sairasta kohtaan,
koska sellainen ei ole uhaksi kenellekään,
eikä sellaista vastaan tarvitse puolustautua hyökkäyksillä. :)

Vammaisesta/sairaasta kehosta ei myöskään
kukaan ole mustasukkainen. ;)

Vammaista tai sairasta kehoa ei myöskään tarvitse selitellä
missään, kuten kaunista kehoa.

Olet varmasti modena huomannutkin, että esim.
täällä Astrossa ei juurikaan ole topiceja
miten olla vammainen/sairas keho, mutta sitäkin
enemmän kaunista kehoa pitää selitellä lähes
joka känteessä tavalla tai toisella, oli sitten puhetta
vaikka kahvinkeitosta.  ;)

Aika moni myöskin täällä selittelee kovasti,
kuinka itsellään on kaunis keho,
oli sitten todellakin puhetta vain kahvinkeitosta,
mutta yksikään heistä ei ole laittanut kuvaansa esille. ;)

Hyvä, Asterix!  ;) :smitten:
Loistavaa symboliikkaa niille, jotka sen nyt tajuavat, mitenkä sen "sairaankin" kehomme tänne maan päälle loimme!  :smitten:

Eli pelkäämme oikeata "kuvaamme" paljastaa tänne, vaikkei kukaan muu sitä näe kuin ne, jotka ovat yhtä sen tähden, koska ovat se terveydenkin nyt Luoja eli yksi ja sama energia. Joka on jakautunut niin "sairaisiin" kuin "terveisiinkin" enegiakuviohin vain sen takia, koska JOKU halusi niitäkin "suojella", omien tarpeidensa tähden! Jotenka sen nyt purimme iäksi niiden teoilla, jotka oman elämänsä uhrasivat niille.  :)

Kiitos siitä niille biljoonille Sieluille, jotka ottivat niin kovan elämän ohjelmaansa, ollakseen kaikkeudelle nyt avuksi tällä vapautuksella!  :smitten: :smitten: :smitten:

Rakkaudella teitä aina ajattelen
Kaarinankin Luoja

Anteeksi nyt saivartelu, mutta on täällä aika moni vilautellut itseään. Tai minä ainakin.  ::)

Yhdyn Valonkantajaan!

Kyllä tässä tulee usein puhuttua enemmän kuin arkiympyröissä konsanaan.
Jos nyt sanoilla on mitään merkitystä...

On hyvä nähdä ja kokea itsensä kauniina
- muistaa ja helliä sitä kehokokonaisuutta,
jonka päällimmäinen osa ei suinkaan ole näkymä sisimmästä.

Kuten on hyvä kutsua rumana pitämästään esiin sen kauneus,
jonka ulkoistuminen sinällään peilaa näkymää sisimmästä.

Sitten on vielä vaivankin arvoista pitää rampautumistaan terveyden ilmaisuna
kuin muistuttaen: sen minkä menettää, sen voi saada takaisinkin.

Kuten esimerkkinä sukupuolinen käänteisyys:

Omasta sukupuolisuudestaan nauttiminen
senkin jälkeen,
kun tilaisuus avioitumiseen, perheeseen ja omiin lapsiin
on jo lähtökohtaisesti rauennut tyhjiin
mutta jota kokemustaan vasten
tuntee olevansa täynnä syvää ihmetystä
rakkauden ilmaisumuotojen moninaisuudesta.

Siitä, että päästämällä irti jonkin tavoittelemisesta
se on jo luonasi.

Kuten rakastettu, perhe ja lapset.

Niitä ja niiden monikasvoisuutta
nyt vaan ei voi olla tunnistamatta ympärillään...

 :-* :angel:

En tiedä liittyykö tämä aiheeseen kun en muista mitä sinne on kirjoitettu. Enkä viitsi sanomani takia sitä uudelleen lukea.

Minusta on mukavaa, kun joillain on itsestään jonkinlainen kuva esillä. Aluksi se kyllä hieman tuntui oudolta, mutta siihen tottuu äkkiä. On mukavaa kun Elämänilolla, Rakkauden enkelillä, Kaarina Nirolla ja muutamilla muilla on omakuva.

 :smitten:

Niin minäkin, itse asiassa olen lyönyt oman kuvani montakin kertaa eräisiin topiceihin
ja välillä avatarissani on ollut oma kuvani. :D
Te ette vain voisi edes kuvitella,
että näissä kuvissa todella olen minä. ;D

Mutta sitten kun laitoin tietoisesti kertoen, että tämä on minun kuvani,
niin minä sain osakseni sellaisen mekkalan varustettuna nimityksillä,
joita ei viitsi toistaa.

Totesin vain, että tämä saitti ei ole kypsä vielä siihen,
että täällä voisi kaikki olla ihan omia itsejään omilla
ruumiillisilla ominaisuuksillaan.

Täh..? En mä vaan oo bongannu sun kuvaa täältä missään vaiheessa.. :idiot2:


Mutta jos pitäisi kuvailla itseään, niin sanosinko että mä oon ihan James Potkukelkan näkönen  :uglystupid2:
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAApuVA apuva apuva

;)
Parempi varmaan niin, ettete havahdu siihen,
milloin avattaressani ja milloin jossain viestini
kulmassa on oma kuvani. ;)

Miehenä helpompi ilmeisesti huomata naisten kuvia  ;)

On täällä monet käyttäneet omaa kuvaansa, mutta eivät kovinkaan pitkään yleensä.

Äkkiseltään lisäisin nähdyt kuvat  :-*
 Asterix, Valonkantaja, Intimaria

On niitä muitakin, mutta nyt en varmuudella uskalla sanoa.

Itsellähän oli pari jooga kuvaakin välissä. Olikohan niiden esittäminen sitten viisasta  :crazy2:

    ::)

     Noin, yleistäen! Puhutte omasta olemuksestanne, mutta?

      Entä! Jos on tavannut ihmisiä, jotenkin irrallisia,

      ja siihen ympäristöön soveltumattomia! Entä sitten?

               Ovatko he ns. paikallisia?

                         :angel:

AINA ovat osa sinua itseäsi,jos kerran ovat sinua tulleet tapaamaan!  ;) :)

     :o
        Kiva olisi ollut, jos jotenkin olisimme

          ymmärtäneet " puhuttua " kieltä!

                :-[

Onneksemme sydämemmekin osaavat sitä kieltä, jota Jumaluutemme puhuvat. Sillä sehän tässä kuitenkin on se tärkein asia.  :smitten:

     :(

       Kylläkait sitä ymmärrettävääkin " kieltä " tarvitsee

         tälläinen pönttö, ihan vaan ymmärtääkseen, itse!

                  :coolsmiley:
   

Asterix, hieman vaatimattomuutta peliin, jookos.. näkyy miten korostat ulkoista puoltasi vaikka uhalla. Ei se tosiaan normaalinaisia jaksane kiinnostaa kovin paljon.. saatikka henkisen tien kulkijoita.  :coolsmiley: On olemassa sinua kauniimpia, sinua vähemmän kauniita (ulkoisesti) ihmisiä, mutta itse olen ainakin pitänyt luonnetta tärkeimpänä. Enkä silti ole pahan näköinen enkä rumien miesten kanssa ollut.

Kauneus, ystävällisyys, huolenpito, lempeys ja se, tuottaako tietoisesti muille hyvää vai pahaa mieltä, auttavaisuus, huumorintaju (joka on nähtävästi minulla ainakin täysin erilainen kuin skorppareilla).  ;) Pirullisuus ei ole ainakaan sisäistä kauneutta. Itselläni on myös ulkoisesti kauniita ystävättäriä, jotka ovat myös ihmisinä mukavia. Jos on kovasti ulkoista näköä, alkaa yleensä tämän renkutuksen "voi kun miehet jahtaa minua koko ajan, on se niin raskasta, kun olen niin kauniskin" - tuosta tulee mieleen eräs kaksonen ja leijona. Ja jutut pyörii koko  ajan tämän asian ympärillä.

Minun siskoni oli hyvä esimerkki siitä miten ihminen voi olla kaunis sisäisesti.
Elopainoa oli hänellä reilusti. Ei mikään mannekiini.
Vaan hänelläpä oli niin ihana aurinkoinen luonne.
Hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja keräsi aina kaikki ympärilleen.

Itse osaan nähdä tätä asiaa niin ns-"ruman kuin kauniinkin" näkökulmasta, jos nyt ajatellaan ensin vain tätä 'muka vain'fyysistä kauneutta.
Olen huomannut ettei sitä mitenkään kykene katsomaan yksistään kenestäkään vain fyysistä puolta, kokonaisuus vaikuttaa aina, vaikkei jostain syystä haluaisi, kaikki ominaisuudet, kokemukset yms jota ihminen sisältään heijastelee.
Ehkä valokuvasta jotenkin kykenee katsomaan pelkkää fyysistä ulkomuotoa, mutta kyllä siinäkin jo kaikki asennot (asenteet) ilmeet (olotilat)vaatetusten yms ulkoisten koristusten laatu, jo lisää muutakin aistittavaa kuvaankin. (vaikka oikeasti se ei ole niissä ulkoissa tekijöissä, joita aistimme, me sidomme sen kaiken vain niihin, että mielemme voi käsittää)
Valkoisella taustalla, ilkosillaan kuvassa.... voisiko siitäkään vain katsoa pelkkää fyysistä ulkoista muotoa....  ;) Tuskin...  ::)

Itse olen elänyt sellaisen joutsenen elämän ulkoisesti.  :D Joten tiedän, mitä on kokea itsensä ulkoisesti rumaksi ja mitä kauniiksi.
Ja tiedän, että koskaan ei ole oikeasti syvimmiltään kyse siitä, olenko oikeasti ulkoisesti jonkin mittapuun mukaan joko kaunis taikka ruma. Aina se heijastelee vain omaa sisäistä ristiriitaa ja siinä kulkemista ääripäästä toiseen.
Jossain vaiheessa, ennen teini-ikää, koin itseni ulkoisesti rumaksi, vertasin johonkin ulkoasyötettyyn malliin. Minulla ei ollut kauniita kutreja, vaan kynitty poikatukka, minulla ei ollut hienoja muodikkaita vaatteita, vaan serkunkumminkaimojen vanhoja vaatteita tai äidin itse ompelemia tekeleitä, minulla ei ollut hienoja tavaroita, vaan jotain todella vaatimatonta, jos sitäkään.
En ollut subliikki ihmisiä, vaan hiljainen, mutta onneksi sentään 'teräväpäinen' tytteli.  ;) Minulla oli jopa silmälasit, joista kärsin todella paljon.

Heijastin siis rumuuden kokemukseni tähän kaikkeen ulkoiseen, koin, että tämä kaikki ja muutama muu teki sen, että koin itseni rumaksi.
Nyt tiedän, ettei niin ollut. Se 'rumuus' jota itsessäni koin, oli heijastuma sisältäni, koska en ollut saanut kokea 'henkisen kauneuden' kokemuksia itsestäni tarpeeksi. Sellaisia, mitä lapsi voi saada, kun häntä kohdellaan henkisesti kauniisti. (enkä todellakaan tarkoita mitään sellaista, että se vaatisi minkään valtakunnan ns'henkistä tietoutta' indigoista tai muusta tai jotain sielun hierarkia tietoutta vanhemmilta)

Kun sitten teinistä aloin kehittyä naiseksi, löysin ensin nämä 'naisten kikat', opin meikkaamaan laittamaan hiukset hienosti, sain hankittua sellaisia vaatteita jotka korostivat ulkoisia 'hyviä'puoliani yms...
Niin johan muuttui äänet kellossa... ja kun kuitenkin minussa nyt ei ollut varsinaisesti mitään silmiinpistävän 'rumaa' mallia ulkoisessa olemuksessani, se onnistui siis hyvin.
Ne joille ennen olin ollutkin ilmaa, olivatkin nyt minusta kovin kiinnostuneita...
Ahmin tuota kaikkea useita vuosia, otin sen kaiken 'kauneuden' takaisin, jota en ollut saanut aiemmin kokea...
Olen myös kokenut, miten jotkut karsastaa minua, kun joku on kokenut minut ulkoisesti kauniimmaksi mitä itsensä, mutta nyt tiedän mitä se kaikki pitää sisällään.
Ja todellakin sain vastapainoksi sen toisen ääripään kokemuksia rutkasti.
Uskon että tähän 'traumaan' kuuluu myös helposti julkkikseksi pääsemisen hakuisuus, tunne jossain syvällä. *Minusta tulee vielä joskus julkkis*tyyliin.  ;)
Myös näiden vuosien aikana kun tapasin niitä tyttöjä/naisia (poikia/miehiä), jotka silloin aiemmin olivat olleet niitä 'muka' kauniimpia/suositumpia kuin minä, niin yllätyin, miten tavallisia he olivatkaan... Huomasin, että vain jotkin ulkoiset tekijät (ja omat sisäiset tekijäni), olivat saaneet heidät näyttämään siltä, koska itse en ollut kokenut tarpeeksi sisäistäkauneutta. Vaatteet, kampaukset.. yms

Mutta eihän tuollaistakaan jaksa lopputtomiin... miksi nousta jalustan alta jalustalle? Kun voi olla samalla tasolla kaikkien kanssa...  :angel:

Nyt pikku hiljaa tämä 'rumuus ja kauneus' on alkanut tasa-painoittua minussa. Olen ruma ja kaunis!  :angel: :crazy2:
Ja nyt tiedän, ettei koskaan todellakaan ollut kysmys mistään ulkoisesta leikistä, vaan todella syvästä, monen sukupolven kestäneestä sisäisestä oman itsen henkisen kauneuden ja rumuuden kohtaamisesta itsessä ja niiden hyväksymisestä, niiden liitosta!

Ja miten ihanaa on kohdata ihmisiä, joista paistaa samaan aikaan ei vain 'kauneus' vaan myös 'rumuus', sillä kukaan meistä ole vain toista.

 :coolsmiley:

Tiivistäen;
Silloin kuin koen, että kauneuttani ei hyväksytä, en hyväksy omaa rumuuttani.
Silloin kun koen, ettei omaa rumuuttani hyväksytä, en hyväksy omaa kauneuttani.

Jos pyrin vain kauneuteen, jätän rumuuteni muiden kannettavaksi, jos pyrin vain rumuuteen, jätän oman kauneuteni muiden kannettavaksi.

Siis mitä koen ja näen, se kertoo jotain minusta ja sisäisyydestäni!
 :)

Terveisiä kaikille Ippuskalta   :coolsmiley::-* :smitten:
(http://www.oyk.fi/~ritva.astikainen/omalautta.jpg)
(tunnettepa sitten astromiitingissä  ;) :D )

Hei Ippuska, onpa mukava kuva! Näkee että sulla on tuossa hyvä meininki.  :smitten:

Mitä tuohon kauneus hommaan tulee, kun olin nuorempi ja epävarmempi, ventovieraat ihmiset tulivat sanomaan että älä ole noin leuhka vaikka oletkin hyvän näköinen. "Leuhkuuteni" johtui siitä että pidin itseäni oudon näköisenä enkä uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin, näytin kai vihaiselta (tämä siis teini-iässä).

Olen huomannut että nykyisin, kun (suurimman osan ajasta) kohtaan ihmiset ihmisinä, suhtautuminen minuun on muuttunut. En ole enää kenellekään uhka, koska olen tilanteissa aina "avoin, oma itseni, kaikki kortit pöydällä". Olen myös aidosti kiinnostunut kohtaamistani ihmisistä. Uskon että se antaa ihmisille tunteen siitä, että koen olevani heidän kanssaan samalla tasolla.

Hmmm...? Missä kohtaa korostan omaa ulkoista puoltani..? :idiot2:
Voitko osoittaa?
Ainoa, missä olen viitannut omaan näkööni,
niin noissa paasto, laihdutus -ja kuntoilu topiceissa
kertomalla pituuteni ja painoni.
Minusta se on ollut luontevaa asian yhteydessä,
jossa ei voi puhua kuin omista kokemuksista. :)

En tiedä Asterix, sellainen olo mulle ainakin on noista sinun kirjoituksista jäänyt, että sinusta kauniit ihmiset kärsivät koko ajan vääryyttä (tai ainakin hienoista syrjintää). Minusta se kuitenkin, kuten tuossa juuri sanoin, on enemmän asennekysymys.

En minä ainakaan koe nykyisin tulevani kaltoin kohdelluksi ulkonäköni vuoksi. Kuten sanoin, minusta se johtuu siitä, että suhtaudun ihmisiin ihmisinä enkä ulkonäköinä (tai sukupuolina, painoina, rotuina jne.) Itsestähän se riippuu miten maailma suhtautuu, tai ainakin miten sen kokee.

Hieman sama kuva on jäänyt, mutta kun se on totta. Asterixin viesteissä on ollut sanomaa kauneudesta jota halveksitaan. Olen sitä mieltä ettei ole helpoa olla todella kaunis. Olen nähnyt "murhanhimoisia" katseita naisilta, jotka katselevat tuntematonta kaunista naista.

Luulen että minullakin on hieman parannettavaa ajatuksissani.

Asterixin kuvat ovat olleet myös ammattimaisesti otettuja, jolloin meikäpulliainen ei aina tiedä onko kuvat netistä poimittua vai omatuotantoa.

Eikö olisikin ihanaa jos kaikki maailman ihmiset pitäisivät itseään kauniina...?  :smitten:

Minusta on vain ihanaa jos ihminen tosiaan katselee itseään ja toteaa tyytyväisenä olevansa kaunis! Minusta siinä ei todellakaan ole mitään pahaa.
Me olemme syntyneet tänne fyysisiksi olennoiksi ja tämä fyysisyys on hirvittävän tärkeä osa tätä meidän kasvamistamme ja kehitystämme. Minusta kenenkään ei pitäisi vähätellä sen merkitystä.

Tässä inkarnaatiossamme henki ja ruumis ovat yhtä tärkeitä -ilman toista ei olisi toista.

Liian usein henkiset ihmiset (kamala sanahirviö) väheksyvät omaa fyysisyyttään tai ovat välinpitämättömiä sitä kohtaan ja uskottelevat sen olevan ihan sama miltä täällä näyttää. Se on ihan ok, jos todella on niin sinut oman fyysisyytensä kanssa, että voi kokea niin täysin tasapainoisesti eikä vain siksi, ettei osaa suhtautua siihen mitenkään.

Tosiasia on, että meidän luomassa yhteiskunnassa on kauneusihanteita vaikka me emme itse välttämättä allekirjoitakaan niitä. Meidän haasteemme on tulla niiden kanssa toimeen, hyväksyä itsemme, rakastaa itseämme, kehittää itseämme ja oppia.
----Joskus se oppi voi olla myös se, että opettelee pitämään huolta fyysisestä ruumiistaan ja lopettaa valehtelemisen itselleen, ettei sillä ole väliä...

Me olemme täällä nyt sielu+fyysinen kehomme ja molemmilla on väliä.

Tätä mieltä olen minä. piste. :)

p.s Ja mielenkiintoista seurata tätä keskustelua heijastamisen lain suhteen... :)

Ihania olette! :smitten:

Tottahan se on, mutta minä en ole missään vaiheessa puhunut itsestäni. ;)

Jos näen muiden kohtamaa vääryyttä, niin siitäkö ei saa puhua,
jos kyse on ulkonäöstä? :idiot2:

Minähän vain vastasin ystävämme GS:n väitteeseen,
että korostaisin itseäni. ;)

Kiitos VE! :D Mulla on aina reissatessa hyvä meininki, olenkin ollut nuorempana varsinainen reissunainen  :D Ja jossain edellisessä elämässä varmaankin vankkuriromaani  :-* :laugh:
 :smitten:
Minäkin olen saanut vanhemmiten tietynlaista rohkeutta ja tasapainoisuutta  :idiot2: ;)
Esim. nuorenpana en millään uskaltanut edes laulaa julkisesti vaikka mieli teki, mutta annas olla nyt - karaoke suorastaan himottaa  ;D

Ippuskalle!

Onpa raikas hymy ja touhukkaan olemuksen leuka! Kiva tutustua.

Kaikille kiitos ja toive!

Voi kun me kaikki löydettäisiin itsestä se kauneus ja hyväksyttäs se 'vajaus', myönnettäs pienet turhamaisuudet ja oltais ihmisiksi (Eero Ojasen motto)!  :smitten:
Kyllä minäkin uskaltaisin laittaa kuvan, mutta ei ole sitä kuvankäsittelyohjelmaa! (eiks ookki hyvä syy  :D)

Kiitos metsis  :smitten:
Kuvassa ollaan autolautalla Lieksasta Kolille noin kk sitten.
Tässäpä vielä kuva sieltä Kolilta:
(http://www.oyk.fi/~ritva.astikainen/kolilla.jpg)
Tuo pieni vaalea piste järvellä on SE lautta, menossa Lieksaanpäin.

Juu ilman muuta, on hankalaa olla ääripää, oli se sitten kaunis tai ruma (tai pitkä tai lyhyt, jne.) Kuitenkin, se miten siihen suhtautuu ja miten sen kokee on itsestä kiinni. Toisia kun ei voi muuttaa valittamalla heidän käyttäytymisestään (toisia ei ylipäätään voi muuttaa!) Ainoa mitä minusta voi tehdä, on antaa oman olemusensa näkyä avoimesti, olla siis juuri sitä mitä on, toisista välittämättä.

Sitäpaitsi kauneushan on katsojan silmässä, ei ole sellaista ihmistä, joka on kaikkien mielestä kaunis.


Enkä minä ole missään vaiheessa sanonut että puhut itsestäsi ;) (tosin en kyllä täysin usko tuota väitettä  ;D)

Olipa hieno kirjoitus Alkhemenella. :)

olen huomannut sellaisen jännän jutun "kasvaessani ihmiseksi" siinä ilmapiirissä missä olen kasvanut...että nimen omaan se OMA keho/fyysisyys on enemmän tabu kuin toisten. Hyvien asioiden suhteen...on hyväksytympää osoittaa toisille ihmisille positiivista huomiota, rakkauden alueella on hyvä oppia hyväilemään toisen kehoa, perusasioissa on epäitsekästä eli hyvää hoitaa fyysisesti pientä lasta ja fyysisesti vanhaa ihmistä, jolla on liikkumisessa vaikeuksia...koska nämä ovat TOISIA ihmisiä, itsen ulkopuolella olevia fyysisesti.

Mutta omaan kehoon käytetty aika tai huolenpito tulkitaan vääränlaiseksi itserakkaudeksi ja se on narsismia, muilta pois ja ihminen on arveluttava. joskus omaan kehoon keskitetty aika, esim. liikunta, meikkaaminen hiustenhoito joka saa ihmisen tuntemaan olonsa hyväksi on väärin sen takia, että se energia on konkreettisesti pois vaikkapa läheisriippuvaisesta ihmissuhteesta.Jos siis ympärillä sattuu olemaan läheisriippuvaisesti käyttäytyviä, jotka eivät kestä sitä, että toinen on "omavarainen", eli voi liian hyvin ilman että heillä on osaa ja arpaa tähän asiaan.

kuitenkin oman kehonsa rakastaminen ja siitä hyvää ajatteleminen, ja siitä puhuminen helpommin tulkitaan vääräksi...kun uskoisin taas, että nimenomaan ensisijaisesti omasta kehostaan tai omista asioistaan ihmisellä onkin se suurin valta puhua ja päättää.

Käänteisesti tää menee sitten niin, että kun ihminen joutuu kokemaan hienoista syyllisyyttä siitä että uhraisi aikaa itselleen, ja oman kehon haltuunottaminen on arveluttavaa, niin myös negatiivisissa asioissa se 
"on oikeampaa suunnata energia toisiin" eli siis "epäitsekkyys" pätee: On oikeampaa arvostella ulkoisesti ventovieraita ihmisiä, on oikeus naputtaa toiselle ihmiselle jos joku yksityiskohta olemuksessa ei miellytä, on oikeus vetää turpiin jos sattuu olemaan vääränlaiset vaatteet tai on oikeus vaatia ja edellyttää, että vastaantuleva viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja on olemassa omien tarpeiden tyydytystä varten...tätä kokee kai useimmin naiset.

mutta, on vähän enemmän arveluttavaa määritellä itse itseään ja puhua itsestään sekä antaa aikaa itselle ;)

Eli että sopivaisuussääntöjen nimessä minun ei tulisi puhua sanaakaan itsestäni mutta olisi ihan ok, jos vaikka kaverille arvostelisin ohikulkevan naisen kampausta ääneen.se on normaalia käytöstä.

luulen, että mitä enemmän ihminen kokee että hän omistaa itsensä, hän kokee oikeudekseen rakastaa itseään (mukaanluettuna keho) ja sitä vähemmän hän tuntee tarvetta olla väkivaltainen muille ja kampittaa heitä.

monesti kitkerämpiä toisten toisten ulkonaisten seikkojen arvostelijoita ovat tietämissäni ihmisissä olleet ne, jotka ovat ahtaneet itsensä liian tiukkaan kaavaan siitä, miten he saavat olla omassa kehossaan ja miten käyttää sitä. he tulevat sitten ahdistuneiksi ja surullisiksi sekä vihamielisiksi, kun näkevät että jollakin toisella on olemisen tavassa enemmän vapautuneisuutta. Ja se vapautuneisuuden tunne lähtee ihan sieltä korvien välistä, ja tulee sitten kehoon.

näennäisesti epäitsekkäissä asioissa, kuten toisten kehojen hoitamisessa, saattaa joskus olla pinnanalla kyse vallasta, omien kokemuksieni mukaan ainakin. seksuaalisuuden alueella, missä myöskin testataan suhdetta toiseen kehoon, varmasti valtakysymykset on vieläkin yleisempiä.

eräänlaista ihmistyyppiä nakertaa eniten se, jos näkee että toinen on ottanut täyden vallan OMAAN kehoonsa. ja se on mun mielestä ainakin ainut keho, mihin jokaisella on se täysi käyttövalta, se oma. Luulen, että osaa koskettaa toisen kehoa kunnioittavammin ja vailla valtapyrkimyksiä, jos osaa ja kokee oikeudekseen tuntea oman kehonsa ensin.

Nykyään lähden siitä, ja tähän on ollut pitkä tie, että minä itse olen ensimmäinen jolla on KAIKKI OIKEUDET omaan kehooni sen liikuttamista, ruokailua ja pinnallista ulkonäköä myöten. Perusoikeus, jonka haluan antaa myös toisille. Sillä erotuksella että en enää yksinkertaisesti ota vastaan ihmisiltä tämän oikeuden loukkaamista sanallisessa tai fyysisessä muodossa. sanalliset saa mennä toisesta korvasta ulos, ja fyysisestä seuraa jonkinlainen itsepuolustus. kasvoin vähän siihen, että on ok antaa toisten polkea perusoikeuksiani, mutta nyt kun tiedostan niin voin valita toisin.Mun suvussa oli tapana, että on tosi oikein puuttua TOISTEN asioihin, mut omien suhteen oltiin "no eihän minulla nyt mittään, enhän minä mittään , minä oon vaan tämmönen mitätön" Jos ei noudattanut tätä käyttäytymiskaavaa, helposti syytettiin "ylpeäksi" jo pelkästään siksi että eli ja hengitti.

kehot on kuitenkin syyttömiä, ja jo pelkästään sen takia että ne ovat olemassa, niillä on oikeus olla olemassa. Vaikka jotain ottais kehoni näkeminen päähän (näin esimerkkinä), niin ajattelen että onhan hänenkin kasvettava tajuamaan se että täällä maailmassa on monta asiaa mikä ei mene ihan niinkuin itse käsikirjoittaisi, ja sen kanssa saa muutkin elää. En itsekään esitä sellaisia vaatimuksia, että tänään suvaitsen nähdä kadulla vaan tietynmuotoisia ihmisiä ja auta armias jos lähden ulos ja tulee joku vääränlainen vastaan... :knuppel2: :2funny:


joops... :)

Niin ja se piti muuten lisätä, että ainahan ihmiset löytävät syyn kiusata toisiaan. Koulussahan se jo alkaa (kuka on liian mitäkin), eikä se ikävä kyllä lopu kun kasvetaan isoksi. Jokainen on jonkun toisen mielestä yhäkin liian kaunis/ruma/laiha/lihava/menestynyt/kunnianhimoton/...

Jäljelle jäävä ainoa vaihtoehto on muuttaa oma ajattelunsa...

Taasen tulee mieleen Jeesuksen tärkein oppi/käsky: Rakastaa Luojaansa ylikaiken ja lähimmäistänsä niinkuin itseään.
 :smitten:

aivan. jotenkin koen että se lähtee aina "ajattelusta", myöskin se käsitys omasta kehosta ja etenkin oman sisäisyyden kauneudesta.

mulla oli joskus nuorena yhdistelmä ryhdikäs ja elinvoimainen (siis ylpeäksi luokiteltu) keho johon yhdistettynä itsevihainen, alemmuudentunnosta kärsivä ja huonosti itsensä tiedostava mieli. tästä sitten seurasi että mitä "mitä tuo oikeen luulee olevansa, tuo pitää palauttaa maanpinnalle"...joten seurauksena entistäkin surullisempi mieli.

se on hassua että se voi mennä myös niin, että fyysisyys ja sisäisyys on erillään, vaikkapa hyvä ryhti ei kerro siitä että on kauheesti itsetuntoa...vaan pelkästään siitä että...on hyvä ryhti. ::)

Juuri äsken kun luin tuossa toista ketjua ('draamattarista', jollainen itsekin olen ollut lievästi ja olen edelleen, mutta pyrin suuntaamaan sen rakentavaan draamaan  :D ) minulle tuli ajatus, että ihminen, joka ei osaa kokea vielä sisäistäkauneuttaan, mutta on jonkin ulkoisten standardien mukaan kuitenkin ympäristössään kauneuden merkit täyttävä, voi usein siksi juuri olla 'draamatar' (tai 'mister draama')tai kokea, että joku olisi kateellinen, tai joku syrijisi häntä ulkoisen kauneutensa vuoksi, että se oman sisäisenkin kauneuden kokeminen onkin vain ulkoisen kautta sen kokemista.  :D
Sisäistä omaa kauneutta ei olla kohdattu... todettu. Saatu kokea.
Ulkoisen kauneuden korostaminen, monin eri tavoin, on ikäänkuin hätähuuto;"Olenhan minä kaunis, enkö olekkin?"...
Sellaisen vaistoaa... sieltä alta, ja siksi voi saada 'palautteena' monenmoista...
Riippuen miten syvä tuo hätähuuto on, sen suuremmat reagoinnit nousee pintaan palautteesta.
Se että puolustaa ulkoista kauneuttaan, ja oikeuttaan siihen, voi merkitä sitä, että puolustaakin todellisuudessa omaa olemassaoloaan, oman elämänsä kauneutta.

Yhtä lailla tämä menee käänteisesti ns'ruman' ihmisen maailmassa.

Jos synnyn ympäristöön, jossa ulkoinen muotoni on luokiteltu kauniiksi, helposti sidon kaikki kauneuden kokemukseni siihen, enkä sisälleni.
Jos synnyn ympäristöön, jossa ulkoinen muotoni on luokitetlu rumaksi tai poikkeavaksi, sidon kaikki rumuuden kokemukseni siihen.

Yhtä kaikki, jokainen meistä etsii sitä, että joku antaa kokemuksen ;"Olet kaunis sisältä, juuri sellaisena kuin olet, niin hyvässä kuin pahassa"!

Me vain peilaamme sitä eri asioihin, ja nostamme niitä toisltamme pintaan!

Lainaus; Sign;

Niimpä. Ja kun tämä hyvin todennäköisesti toimii näin kaikessa, eikä vain tässä kauneudessa ja rumuudessa...  :)

Kiitos Sign upeasta kannanotosta!

Kannatan narssistista ajattelutapaa sen kultaisella keskitiellä!

Jokainen voisi kysyä itseltään, kenelle 'hoidan, taituroin kehoani' ja kenelle se kuuluu.

Niin kauan kuin on pihinää, sitä kannattaa hoitaa ja rakastaa!  :-*

Kuin myös. Itsestä se lähtee...  :)

Koska se kauneuskin on kuitenkin sen katsojan silmissä niin voin sanoa enää näkeväni vain ja ainoastaan kauneutta sielläkin, missä sitä ennen en nähnyt.  ::)

Amen! Asiaa!
Puit itse asiassa sanoiksi juuri sen, mitä olen välillä
miettinyt, että mikä helevato siinä on, että jotkin
ihmiset sitten jaksavat puuttua toisten ulkonäköön
tai siitä nauttimiseen aivan kuin se olisi joku
saatanallinen synti. :idiot2:

Mutta selvähän tuo on, että kysymys on juuri
siitä, että huomio on poissa näiltä (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif):n
valittajilta!

Luulisi nyt, että ihmisellä olisi oikeus omaan kehoonsa!

Minua ärsyttää suunnattomasti myös ne tyypit,
jotka kitisevät heti, jos joku toinen on parannellut kehoaan
esim. kirurgisin toimenpitein.

(huomio muutamille (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif):päille täällä, että vaikka näin sanon, niin kehoani ei ole paranneltu kirurgisesti)
Mitä hemmettiä se kenellekään muulle kuuluu,
jos joku tekee omalla kehollaan mitä haluaa
ja laittaa siihen tonnikaupalla omia eurojaan?!

Eipä sitä yhteiskunta joudu maksamaan verorahoista,
kuten ylipainoisten kehonhuollon,
kun iskee kaikki diabetekset, sydän -ja sepelvaltiomosairaudet,
nivelkulumat jne.

Eipä nekään, jotka itseään parantelee, mene sanomaan
kenellekän ylipainoiselle läskiperseelle,
että, mitä helvettiä sinä pistät tonnikaupalla euroja
tuon ihran ylläpitoon ja sitten sairastat sitä tekoasi
verorahoista ja tulet kalliiksi yhteiskunnalle ylipainosi
aiheuttamilla sairauksilla, vaikka siinä mielestäni
olisi todellista huomauttamista!  :knuppel2:

Huomautan myös, että minulla ei ole myöskään
mitään ylipainoisia vastaan.
Jokainen tekee kehollaan mitä haluaa. :)

Halusin vain tuoda tämän näkökulman esiin,
kun muutamat ihmiset tykkäävät.. heheh..
peilata itseään jostain syytä minuun. :)

Alkmene...Hmm...sait ajattelemaan, ja tuosta varmaan minulla oli kysymys teini-ikäisenä. olin silloin jotenkin tunnetyhjiössä ja tunsin ettei kukaan rakasta oikeasti ja mahdan olla paha ihminen. sitten pystyi saamaan hyvänolontunteen esim itse rakastamalla jotain ihanteita ja yrittämällä näyttää niin paljon kuin mahdollista näiltä ihanteiltaan. mutta ei ollut kyllä kyse edes siitä että olisi rakastanut edes omaa ulkonäköään. muistan vain ajatelleeni että näköjään "vain ulkonäöllä on merkitystä" vaikka se ahdistikin ja tän päätelmän tein sitten kai ihmisistä ympärilläni kun yritin miettiä että miten maailma toimii ja miten minä voin toimia sen mukana. Muistan myös ajatelleeni, että en todellakaan ole kaunis, olen vaan hyvä huijaamaan kaikenlaislla keinoilla. ajattelin että oikeasti kauniit ihmiset eivät tarvitsisi oikeasti valittuja vaatteita tai meikkiä, vaan he olisivat sellaisia ilmankin. ajattelin että olin vaan kätevä käsistäni, mutta sisältä mätä ja kaikenlisäksi tylsä ihminen.Ironista sitten oli kuitenkin se, että asiaa tutkittuani tiedän että olisin saanut sitä rakkautta ja tukea perheeltä, jos kehoni olisi ollut toisenlainen, eikä niin voimakkaasti "kyseenalainen" ja "himojen herättäjä" (niitä himoja en silloin edes itse oikein käsittänyt). Että se kehoni kauneus heidän silmissään oli sittenkin heille se tärkein este...ja se oli surullista, koska turhaan syyttelin itseäni siitä että olen paha ihminen vain KEHONI , meikkaamisen, vaatteiden ja  fyysisten harrastusteni takia.Mutta se olisikin ollut ehdollistettua rakkautta. rakkaudettomuus tekee heikoksi.

ja jos ajattelee pahaa itsestään, niin myös henkii negatiivista energiaa ja kerää pahaa ulkopuoleltaan...näyttäisi siltä


mut voin olla samaa mieltä edellisen viestisi kanssa kokonaisuudessaan, todellakin, kaikkihan etsii sitä että saisivat tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi omina itseinään, juuri sellaisina kuin ovat.

tuohon vielä lisäisin...että en siis tarkoita että se, että korostaa ja tuo esiin fyysiset parhaat puolensa olisi aina yksyhteen merkki siitä, että sisällä olisi huono itsetunto. ihannetapauksesta se vaan kertoisi elämänilosta, elämän kunnioittamisesta ja sen juhlistamisesta...kun kaikesta hyvästä mikä on kannattaa nauttia ja ottaa ilo irti, sillä varmasti niitä ikäviä asioitakin tulee tarpeeksi vastaan vastapainoksi. Itsekin aikoinaan nautin niistä asioita, esim liikkumisesta puhtaasti siksi koska sain siitä iloa, ja ulkonäön viilaamisesta yksinkertaisesti siksi, koska oli kivaa nähdä joku tulos minkä on "luonut". Mut se että onko näin käyttäytyvän ihmisen sisällä huono itsetunto ja itseviha henkisesti, ei ole välttämättä sidoksissa tähän...toisten palautteeseen se kyllä on paljolti ainakin teini-ikäisellä sidoksissa. mutta toisten palaute ei aina kumpuakaan puhtaasta motiivista, tai ole sen enemmän "jumalan sanaa" ja ylhäältä annettua totuutta kuin omatkaan ajatukset...

Sign?, olen kokenut lähes tulkoon samalla tapaa kuin sinä.  :)
Tuli ihan hassu olo kuin luin äskeistä kirjoitustasi...  :o

Minä olen kokenut myös tuon, että miten helppoa ihmisiä onkaan 'huijata' ja miten pettynyt olin siihen...
Jotenkin se vahvisti minulle sen, että ulkonäkö on tärkeää, eikä sisäisyys merkitse juurikaan mitään...
Heitin elämälle kysymyksen ja vastaus oli melko tyly...
Millaisen johtopäätöksen siitä tekeekään pieni ihminen...  :-\

Ja juuri se, että vaikka ryhdin saa suoraksi, nostamalla sen suoraksi, itsensä huolitelluksikin yms, niin minä en ainakaan ole siihen koskaan 'tyytynyt'... kuljen vaikka selkä kumarassa, muutama makkara vyötäröllä mielummin, kuin teen sen jotenkin 'väkisin'... joten uskon vahvasti siihen, että jos henkinen selkärankani suoristuu, suoristuu fyysinenkin rankani... jne...
Olen tätä kokeillut ja minulla se on toiminut.... minulle ei esim koskaan ole ollut vaikutusta sillä, mitä syön, vaan mitä sisälläni tapahtuu, se vaikuttaa painooni. Jos elämäni jämähtää paikoilleen, en ole intoa ja paloa täynnä, saattaa tulla pari kiloa, mutta kun elämäni sisältö on rikasta ja innostavaa, tai vaikka raastavaakin, mutta elämä on elämän makuista, olen normaali tai hoikka....Noh, paino nyt ei ole ollut oneglmani... mutta siinä yksi esimerkki.

Ja voihan olla, että ihan yhtä lailla se toimii toisenlaisilla ihmisillä toisinpäin.... he tekevät jonkin fyysisen muutoksen ja se ohjaa sen tekemään myös sisäisesti...
Siksi minäkään en näe pahana mitään plastikkakirurgisia leikkauksia esim. Olen nähnyt, miten se voi antaa henkisestikin ihmiselle paljon.
Ja toisaalta, jos joku tekee sitä vain 'turhamaisuuttaan' ja silpoo lopulta itsensä 'monsteriksi', niin onko se sen huonmpi tapa tosiaan käsitellä 'traumojaan' kuin esim.syöppöys, alkohlismi, työnarkomania, ismit, uskonnot, politiikka hurahtamiset yms yms Niilläkin 'silvotaan' yhtä lailla, mutta enemmämn piilossa muiden katseilta...
(viittaan Asterixin kirjoitukseen)

Itse olen kokenut niin, että ei riitä, että näen vain kauneutta, vaan on hyvä nähdä myös rumuus, sillä jos ei hyväksy elämää sellaisena kuin se on, tekee maailmasta kaksijakoisen.
 :)

Kuinkahan paljon määrittelee yhteiskunta ja siinä esim. kaupallisuus ja yleinen mahdottoman voimakas mielipide sitä millaiseksi 'haluat' kehosi?

Onko se oma toiveesi kehosi kunnosta ja muodosta vai onko se ulkopuolinen 'vaatimus'?

Minusta tuntuu, että 'keho' on hyvin viisas. Sillä sehän on yhtä vanhaa ainetta kuin ikään maapallomme ja mitä tiedämme mitä se muistissansa kantaa.
Siksi se kärsii aina pahoin ristiriidoista ja paineista, mitkä eivät pitäisi kuulua sille ... ja sairastaa.

Aivan. Siinäpä se.... siinä on taiteilemista, että mikä onkin omaa ja oman kehon ja hengen tarvetta ja toivetta ja mikä taas ulkoista.
Meilläkun on perimä, jossa kannamme kaikkea, mikä ei välttämättä ole sitä mitä olemme tai olisimme, kokonaisina omina itsinämme ja yksilöinä.

Itse olen ainakin kokenut, että jotkin kannanottoni johonkin, voivatkin olla vai puolustautumista, koska olen itse ottanut omaksi jotain näkemyksiä ja vaateita, jotka eivät todellisuudessa ole omiani.
Ei aina ole helppoa pitää huolta itsestään ja olla terveesti 'narsistinenkaan', jos ei ole vielä löytänyt ja kaivanut esiin sitä, mikä itse todellisuudessa on ja mitä haluaa syvimmiltään kunnioittaa.

Tuo otsikko; Henki ja ruumis ....  :D
Eikös niin ole, kun ruumissa on henki, se on elävä keho, kun henki lähtee, on ruumis.

tämän muistan yhä. muistan sen surullisen tunteen että aha, näin näköjään on. onpas onttoa. no, ei voi mitään koitetaan pelata näillä säännöillä. Vastaus oli nimenomaan pienelle ihmiselle tyly...sen vastauksen sai helposti testaamalla, vaikkapa hiusten avulla. kuinkapa muuttui suhtautuminen jo pelkästään erilaisella hiustyylillä ja värillä...esim: pitkä tukka=kaunis ja ihana, lyhyt tukka=pelkkää ilmaa tai epäviehättävä

tai silmälaseilla tai piilolinsseillä, ihmisen statusarvo muuttuu...tai ainakin luulee niin.täytyy sanoa että siinämielessä ahdistavaa aikaa se teini-ikä.


kaikki mikä tulee tehtyä väkisin ja siksi että luulee että näin pitää, on jotenkin läpinäkyvää ja heikompaa, kun jos se vahvuus lähtee sisältä. ymmärrän ton pointin, mulla vaan meni sillä mausteella, että en enää suostu kävelemään huonommassa ryhdissä vaan sen takia kun se voisi olla jollekin liikaa...enkä suostu enää tahallaan valitsemaan rumentavia kampauksia että en saisi vihoja...(tälläinen toiminta oli typerää ja eikä sitä kukaan minulta pyytänytkään...oli vaan omaa ontuvaa logiikkaa) tärkeintä on se että miten tuntee olonsa mukavaksi ja hyväksi, jos se on suora ryhti niin sitten mutta jos vähemmän suora niin ei ongelmaa...mut linja menee siinä, että se ei ole toisten asia miten itseäni liikutan ja miten en.


samoin. minulla oli elämäni pohjat sekä itsetunnossa ja ulkonäössä parikymppisenä...huo'uin huonoa energiaa ja suorastaan karkotin ihmisiä...sen seurauksena, että olin alkanut tukahduttamaan ja rajoittamaan itseäni luullessani että minussa on jotain pahasti väärin sisäisesti...koska nuoruudessa opin että olen paha narsisti. Hassua että en muuttunut yhtään paremmaksi ihmiseksi suhtauduttuani välinpitämättömästi ulkoiseen olemukseeni ja laiminlyötyäni sitä ja keskittyessäni vain mieleen. olin vain raukka parka uskonut liikaa mitä muut mulle sanovat. seuraavaksi aion kehittää mulle parhaiten sopivan ulkoisen tyylin takaisin sillä edellytyksellä, että en enää kysele siihen keneltäkään lupia. minussa ei ollut mitään muuta vikaa naivius, huonosti toimiva looginen ajattelu (syy ja seuraus)ja liika hyväksynnän tarve ::)


tästä tuleekin mieleen, että sellaista joka korostaa NÄKYMÄTTÖMIÄ puoliaan, esim mieltä ja sen toimintaa, opiskelee lukemalla paljon tai kirjoittaa paljon, ei syytetä, tai syytetään ehkä vähemmän älyllisestä narsismista tai siitä että sä opiskelet liikaa...(olen kyllä nähnyt tästäkin syytettävän...joten mikään ei aina kaikille kelpaa ;)) mut kuitenkin, mielen liiallinenkin buustaus ja tiedon ahminta on hyväksyttävää koska se ei näy, mutta kaikki mitä tehdään keholla on aina kyseenalaisempaa. eli koen että on jotenkin enemmän ok harrastaa kirjoittamista kuin tanssia, koska kirjoittaminen ei ole näkyvää puuhaa.

mut en jaksa alkaa valittamaan enempää, olen jo aika tyydytetty sen suhteen ::) :D mut sen sanon, että se mielen silpominen on kaikkein pahinta, sellainen vaikkapa uskonnon varjolla henkisen vapauden rajoittaminen.se keho seuraa mieltä...uskoisin, paljon enenmmän näin. tosin kyllä mielikin piristyy kehon kohennuksesta...mutta ensisijaisesti uskoisin sen menevän toisin päin.


jep...sitä mitä ei itse pidä kauniina täytyy myös osata katsoa...tai muuten jotuu tosiaan elämään laput silmillä...


Metsätontulla tuli hyvä näkökulma. :)

Tuota...

Tässä vuosia sitten päädyttiin siihen, että elävä roppa (en kropp) on keho ja kuolleena ruumis. Nyt taas käytetään elävästäkin ropasta nimitystä 'ruumis'. Ainakin tanssijat sanovat tanssivansa ruumiillaan. Kuitenkin puhutaan yleisesti kehonkielestä. 

Kieli muuttuu kummasti koko ajan.

Asiaa olette kirjoittaneet.

Katsoin tuossa juuri musiikkivideossa ränkistelevää tyttöbändiä, joka eilen jossain haastattelussa oli (kaikki mitättömän pieniin roiskeläppiin pukeutuneina) iloitsi siitä miten mahtavaa on olla antamassa nuorille tytöille roolimallia, ja itseluottamusta.

Ehkä osa ongelmaa on se, että nykyisin menestyksen mittana on usein kuuluisuus (teinien toiveammatti on julkkis), ja kuuluisuuden saavuttaa/pinnalla pysyy ulkonäöllä (näin kärjistetysti). Jos siis joku vaikkapa leikkauttaa itseään, hän "ostaa itselleen paremmat mahdollisuudet menestyä elämässä". Tämä voi ärsyttää joko siksi ettei siihen itsellä ole varaa/uskallusta tai siksi ettei hyväksy sitä että itseään pitäisi muuttaa ollakseen menestyvä ja vaikkapa mediakelpoinen. Ja kuitenkin koko ajan näytetään dokumenttejä siitä mitä tapahtuu, kun onkin leikattu kauniiksi/laihaksi, mutta samat itsetunto-ongelmat pysyvät.

Jos maailmassa olisi tasa-arvo niin rumien kuin kauniiden suhteen, jos siis aivan susirumakin saisi kaikkialla osakseen täysin samaa arvostusta ja kunnioitusta kuin kaunis, niin tuo kateus ja kauniimpien alas painaminen loppuisi kuin seinään. Uskon ma. (Tai no. Siis jos jokainen pystyisi olemaan itseensä täydellisen tyytyväinen)

lainaus Sign?;

Itse olen ainakin itseni 'kiinni saanut' milloin mistäkin näkymättömieni puolieni korostamisesta, koska en ole jaksanut laiskuuttani korostaa ehkä niin siitä näkyvää...
Lapsena olen lukenut lähes koko silloisen paikalliskirjaston kaikki kirjat... mitä nyt vähääkään voi lukea...
Kirjoittelin ja piirtelin ja sitä kautta löysin sitä 'kaunista' itsestäni... ja kun en kokenut sitä ehkä silloin ulkonäöllisesti ja vaikka myöhemmin sitäkin kautta (ja sitäkin oli riemukasta 'käyttää') niin aina epävarmuuden iskiessä, minulla olikin 'valtti kortti takataskussa' päihitin sitten tiedoillani, jos en muussa.
 :D ;) :-[
Sittemmin tuli milloin mikäkin ala, millä voi 'loistaa' ...
Viimeisimpiä, on ehkä nämä 'henkiset hörhellykset' (ei millään pahalla).. niistä olen paljon voinut peilata omia avujani siis kauneuttani tietyllä tapaa...
Mitähän seuraavaksi ???  :buck2: :coolsmiley:
Olisikoan jo kohta oman itsen vuoro...  :-\

Toisaalta, olen tänä aikana ammentanut niin valtavasti kokemuksia ja ehkä vain pelkkää pinnallista tietoakin, mutta kun on sen kuorinut pois päältä, niin onhan se kaikki rikkaus kuitenkin, vaikkakin eritavalla. Irti niistä.

Ihmiset tekee kaikenlaista hassua henkisesti ja fyysisesti - big deal. Yleensä kun olen tehnyt isoja proggiksia, on kuvattu projekteja, valoja tms, itse olen juossut kameraa pakoon mutta joskus tuli oltua lehdissä. Kaikkea voi tehdä jos huvittaa-- ::)

ai niin ja Asterix, tokihan me tiedämme että olet ruma, mutta koetat vain katsella kolikon kääntöpuolta, olikos se nyt kulta vai hopeadinaari. No joo.. ei, oikeesti kauneus on katsojan silmässä.. :coolsmiley: tänään oli ihan kauniita ihmisiä kekkereillä.

Hauskaa illanjatkoa... :2funny:

Hienoja ajatuksia on tullut teiltä monilta. Hienoa. Voi vaan näin todeta, kun ei kauheasti omat ajatukset luista nyt.. :P Siis oikeasti, HIENOA että osaatte kirjoittaa ja ajatella... :D Ilo lukea.

Minä en ikinä puhu kehosta ruumiina... Minulle ruumis on aina kuollut. "Ruumishuone"... ;)

Ajattelin muistuttaa siitä, miten vaarallisia erilaiset leikkaukset ovat. Käykääpä katsomassa kuolioon menneitä ja muuten vain kamalan näköisiä (ja varmastikin erittäin kipeitä ja elämänlaatua huonontavia) rintoja, joiden leikkaus on mennyt pieleen, www.silikonitieto.net. Ei herkille...

"Te ette vain voisi edes kuvitella,
että näissä kuvissa todella olen minä."

*Kenen ystävättären tai mannekiinin elämää olet seuraillut sivusta kirjoittaaksesi allaolevan?

"Kauniilla naisella ei ole mitään oikeutta
oman vartalonsa yksityisyyteen ja koskemattomuuteen.
Kaunista naista saa (kaikenlaiset) miehet lähennellä ja kähmiä.
Kieltäytyminen tai suuttuminen on huonoa käytöstä. Angry

Muut naiset saavat hipelöidä kauniin naisen
hiuksia ja vaatteita ilma lupaa ja kysellä
varsin inteemejä kysymyksiä, joita eivät varmasti kysyisi
keneltäkään vaatimattomamman näköiseltä naiselta.
Kieltäytyminen tai suuttuminen on huonoa käytöstä. Angry

Jos kaunis nainen on 2 päivää sairauslomalla
flunssan vuoksi vuoden aikana, niin se on katastrofi,
joka muistetaan vielä 3 vuoden jälkeenkin,
mutta jos vaatimattomamman näköinen nainen on sairauslomalla
joka toinen viikko milloin mistäkin syystä,
se on täysin normaalia. coolsmiley"

Kauneudella, voipa olla rumuudellakin, on erilaisia aikakausien mittoja.

Kun katselee Rembrantin maalauksia naisista ja tämän päivän mannekiineja ja varsinkin sitä miten he kävelevät, niin mitähän loppujen lopuksi miehet näistä sanoisivatkaan.

Miksi miesten komeudella ole sellaisia mittoja? :idiot2:

Kyllä minä ainakin olen käsittänyt ja minulle on kerrottu, kun olen miesten kanssa jutellut, on heilläkin.... mutta jotenkin he painivat sen kanssa hiljaa sisällään ehkä enemmän...
Mutta eihän se toki niin korostunutta ole mediassa kuin naisten..ehkä nykyään enemmän... ehkä se heijastelee ihan jotain muuta kautta...?

Minä tunnen ainakin kolme nuorta miestä, jotka ovat vuosia treenanneet hulluna ja väliin laihduttaneet, syöneet proteiinimössöjä yms. saavuttaakseen ihannemiehen vartalon, eivätkä he tunnu ikinä saavuttavan sitä. Ei tämä sairaalloinen muottiin tunkeminen ole vain naisten juttu...

Mieleeni nousi muutamia kysymyksiä kaikille niille,
joille on vaikeaa hyväksyä omaa ja muiden erilaisia
kehoja ja pintaa ja jotka väittävät,
että ruumiillisuudella ei ole juurikaan
tekemistä henkisyyden kanssa.

Tuletko hyvälle mielelle, jos joku hyväilee kehoasi?
Lohduttaako sinua surusi keskellä,
jos joku ottaa kehosi syliinsä?

Ok.. täällä niitä, joille rakastelu aivan kauhistus
ja nämä kaksi edellä mainitsemaani ovat todellakin sukua
sille sen ruumiillisen läheisyyden vuoksi
ja olen päätellyt mielivaltaisesti rivien välistä, että
kaikilla ei ole toisen ihmisen ruumiillista läheisyyttä,
ainakaan tarpeeksi, joten heitän kolikkoa lisää. ;)

Tuottaako suklaan/karkin syönti sinulle mielihyvää?
Jos niin, niin kuvitteletko ihan tosissasi,
että kehosi tarvitsee moista myrkkyä?

Henkisenä ihmisenä, kuinka edes voit saastuttaa
henkesi asuinsijaa tuolla tavoin?

Sorry vain, mutta olen lukenut täällä Astrossa
näiden itseään henkisiksi kutsuvien tyyppien kirjoituksia,
jotka kovasti arvostelevat muiden ihmisten kehoja
varsin helposti ja suhtautuvan kielteisesti omaan kehoonsa
ja sen tarpeisiin (rakasteluun esim.)
makeanhimosta, suklaan himosta, karkinhimosta jne.

Luuletko todella kehosi tarvitsevan suklaata,
karkkia jne.?

Minä väitän, että kehosi ei tarvitse,
mutta HENKESI tarvitsee. :coolsmiley:

Voi, voi kun en osaa pitää suutani kiinni, mutta...

Henkikö se onkin kuka sitä suklaata halajaa! Ihana juttu!

Suklaalevy toisessa kainalossa ja kirja toisessa menin nukkumaan piiitkän aikaa. Ihan kuin pienellä tutti ja resu. Joskus oli se hellijäkin siinä hellimässä, piti laittaa kirja syrjään. Onneksi hellijäkin ymmärsi, että hyvä kaveri tarvitsee suklaata ja toi sitä usein. Huhhuh!

Sitten sano ruumis ison EIN! Oli pakko lopettaa. Se suklaan syöminen.
Toisen helliminen ja hellintä ei haittaa ruumiin kuntoa, päinvastoin!
Ja kirja hellii mieltä!

Mutta ei nämä asiat aina ihan näin yksinkertaisia ja selkeitä juttuja ole...todellakaan! Puutetta löytyy... :buck2:

Samaa voisi muuten kysyä skumpan kohdalta...  ;D

Mutta minä en kyllä ainakaan tästä keskustelun myöhemmästä päästä havainnut mitään keho- tai rakastelukielteisyyttä. Aika monesta on tullut sellainen olo, että he ovat saavuttaneet hienon tasapainon omien fyysisten, henkisten ja psyykkisten ulottuvuuksiensa välillä, ja ovat kokonaisuuksia eivätkä vain kehoja/sieluja/mieliä.

correct me if I'm wrong!

Leivoin juuri suklaamurupipareita :P paljon kauraa, tummaa suklaata, fariinisokeria, vähän munnoo  ;) voita ja siemeniä; IIIIhania  :-* :-* :P
Kehoni ja sieluni sekä lapseni niitä kyllä rakastaa  :smitten:

Minä en osannut yhtään tätä asiaa nyt miettiä mitenkään seksuaalisuuden kantilta... mutta olen asian tiimoilta eriteltynä aikoinaan naputellut jokusen rivin ihan toisessa topicissa.
 ;)
Asterix, varmaan tarkoitit että emotinaaliset tunteet sitä suklaatia halajaa... henki sinällään ei kait... ?  :-\

Niin... ;)
Facta on joka tapauksessa se, että keho ei tarvitse suklaata.
Se pärjää vallan hyvin ilmankin, itse asiassa jopa paremmin. :)

Pointtini oli vain osoittaa vain tietty tekopyhä
asennoituminen niiden kohdalla, jotka kovasti korostavat
tuota omaa henkisyyttään kehollisuuden kustannuksella. ;)

VE!:lle vain tiedoksi, en ole koskaan esittänyt olevani
erityisen henkinen.
Päinvastoin, olen maininnut vieläpä useaan otteeseen
olevani kaikessa kehityksessäni totaalisen alkueläimen tasolla,
en siis kuulu vielä edes selkärankaisiin,
joten minä voin ihan huoletta vielä saastuttaa olematonta
kehoani, siis tätä bakteerimaisen henkeni
asuinsijaa Veuve Clicquotilla,
koska henkiseen kasvuuni menee tällä
turhamaisuuden huipentumalla (=äännetään keho) vielä valovuosia. ;D

Ulkonäkö vaikuttaa todella paljon. Tiedän olevani kranttu tämän asian suhteen. Mutta onneksi jokaisella ihmisellä maailmassa on oma makunsa!

Olipa raikasta tekstiä!

Minä muka olen välillä olevinani henkinen  :uglystupid2:, mutta kyllä minäkin aika primitiivisellä asteella vielä näissä touhuissa olen. Nautin täysin siemauksin eläimellisyydestäni aina silloin tällöin.  :D

Mutta yritän opetella kuulemaan josko saisin sieluuni yhteyttä.  :smiley6600:

Tärkeintä on elää, ei jättää elämättä!

HEI... eikös me olla täällä kehoina elämässä . Itse en kannata ollenkaan ääripääelämää. En mihinkään suuntaan vietynä. Se minkä kukakin kokee oikeaksi itselle (tämä on individualismia) on hyvä. Mieltymyksiään ja tottumuksiaan voi muuttaa sitä mukaa kun haluaa. Tekopyhyys on pahinta.

"Ego kykenee kääntämään kaiken omaksi hyödykseen, jopa henkisyyden. Jos olet esim. kuullut jostakin hyödyllisestä meditaatiotekniikasta tai henkisestä harjoituksesta, ego katsoo sitä ensin viehättyneenä ja tutkii sitä sitten. Mutta koska ego on lopulta näennäisen kiinteä eikä voi todella omaksua mitään, se voi ainoastaan apinoida. Niinpä ego yrittää tutkia ja jäljitellä meditaatioharjoitusta ja meditatiivista elämäntapaa. Kun olemme oppineet henkisen pelin kaikki niksit ja vastaukset, yritämme automaattisesti jäljitellä henkisyyttä, koska todellinen sitoutuminen sitoutuminen edellyttäisi egon täydellistä eliminoimista, ja täydellinen egosta luopuminen on viimeinen asia, jonka haluamme tehdä. -- Mielen herra on voimakkain henkisyyden harhaanjohtaja."

Arvataa kuka? TRUNGPA!  :D

Niinpä.

Joskus on tullut mieleen, että eiköhän ne enkelit pikkuisen kadehdikin meitä juuri tuon kehon vuoksi!

 ;)

 ;)

Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden.
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana.
(Satu Hassi)
                                         

Ehkäpä tuo suklaa on niille henkisyyttään korostaville (ketä sitten lienevätkään) tapa maadoittaa itseään, tuoda itseään kroppaansa..?

Muistan, Asterix, että olet jossain topicissa juuri tuota ihmisten makeanhimoa kauhistellut. Minusta on skumpanhimoiselta kaksinaismoralistista sorsia suklaanhimoisia  ;) (en tiedä kuinka rutikuivana sampparin juot, mutta sokeria on muuten siinäkin). Olen ymmärtänyt että pidät kehoasi arvossa ja huolehdit siitä, miksi siis saastutat sitä alkoholilla? Ei kehosi sitä tarvitse!

Omalla kohdallani muuten pyrin suklaan kanssa kohtuuteen syömällä 70%, luomua ecuadorilaista tms., pyrin korvaamaan määrän laadulla. Yleensä onnistuu, joskus ei  :D. Alkoholia en nykyisin enää juo, mutta se johtuu siitä että mies lopetti. (Pidän itseäni kuitenkin hyvinkin fyysisenä!)

Siis tämähän on nyt ihan ITSESTÄÄNSELEVÄ juttu..
 oli se sitten suklaata tai samppaa niin tottakai MIELEN sitä tekee MIELI. Se on vaan halu päässä eikä vatsassa, mitenkään se ei liity ruumiiseen.

Mutta ruumiiseen liittyy esmes se että juma mun on PAKKO syödä noi toukat ja torakat, kun muutakaan ei ole ja muuten mun fyysinen elämä lakkaa, vaikkei tekis yhtään MIELI.

   SIITÄ vaan Sibbe!  Sain X - tilaisuudessa lahjaksi

    kyseisen juoman kylmää estävässä " hupussaan ".


        Jospa se HENKI sieltä jostain heräisi!


                     :'(  :-\  :-*  :angel:

Hmmm... En minä ketään ole kauhistellut,
vinkkejä tosin olen antanut, mistä voi olla hyötyä
sokerin liikasyöpöttelyyn.
Ei siinä ole mitään kaksinaismoralismia. :)

Minun kysymykseni ja ihmettelyni ja
alkeelliset kommentit täällä Astrossa tekisi lapsikin. ;D

Kuten jo olen sanonut, en mitenkään kuulu tähän teidän
"hengellisten" aateliseen millään tavalla.
Minä en ole missään toitottanut oman henkeni
erinomaisuutta kenellekään, enkä tule sitä tekemään jatkossakaan.

Minulla ei yksinkertaiseti riitä pokka ja rahkeet sellaiseen. ;D

Muutoinkin edustan tuollaista pyhää yksinkertaista keskinkertaisuutta
tämän valtaisan henkisesti heränneiden invidualistien joukossa,
joille minun lähinnä tylsä elämä
kaiken henkisyyden ameebana
ja kaiken kuvottavan selkärangattomuuden perikuvana
olisi valtava kauhistus. ::)


Täytyy selventää GS:lle ja VE!:lle, että minun
palkkani ei riitä vielä alkoholisoitumiseen Veuve Clicquotilla
koska ko. skumpan edullisin versio Yellow Label
maksaa n. 45 Euroa ja minä nautin ainoastaan
La Grange Damea kaikista maailman alkoholijuomista,
lukuunottamatta Krug Clos du Mesnilia,
jos joku varakas tarjoaa. ;)

http://www.queenannewine.com/vuevclicponc.htm

Oikeastaan aika kuvottavaa tämä köyhyyteni,
koska yhdyn 100% Kotkansilmän lausuntoon.
Veuve Clicquot pullossa todella on henki. ;)

Miten sinä jaksat olla kiinnostunut alkoholimerkeistä? heh, se on asia mikä minua viimeksi kiinnostaa.  :2funny: :coolsmiley:

Suokaa anteeksi immeiset, leikki väsyttää jo vanhaa sielua.. :coolsmiley: :angel:

Näin niin kuin minun näkökulmasta.. en ole ymmärtänyt tätä keskustelua enää pitkään aikaan. :D

Tuottaahan suklaa, alkoholi ja rakastelu / hyväily kemiallista mielihyvää aivoihin ja sitä kautta kehoon. Riippuvaisille syntyy myös henkinen riippuvuus edellämainittuihin, joka voi olla kemiallista riippuvuutta vaikeampi. Joku tulee riippuvaiseksi urheilusta ja siitä syntyvästä mielihyvästä. Kyse on vain valinnoista ja tottumuksista.

Suklaa vaikuttaa myös kehoon: http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_ruokajaterve&jutunid=3208
 :-*

Lasket siis minut "hengellisten" aateliin  :2funny: :2funny: :2funny: (toim. huom. ymmärrän kyllä sarkasmin) Huippua! Pitäisiköhän alkaa kirjailijaksi?

Asterix, nuo minun kommentit on kirjoitettu kieli poskessa ja naama virneessä! Sitäpaitsi minusta esitän täysin loogisia vastakysymyksiä (jotka tekisi lapsikin) sanomiisi. Ja mistä sulle on sellainen olo tullut että minä edes tiedän noita skumppa merkkejä..? (Olen nääs sivistymätön moukka, alkulimaa siinä sinun viereisessä lammikossa  ;D) 

Muistan kuin muistankin muuten jossain topicissa kauhistelleesi (kyllä!) sitä että suomessa aikuisetkin ihmiset vetää karkkia ja suklaata viikoittain. En jaksa kaivaa topicia esille, mutta se on kyllä olemassa...

Asterix, älä ota hommaa turhan tosissaan. Olet räväkkä kommentoija, joten sinulle on hauskaa kommentoida takaisin  ;)!

Kiitos Ippuska  :smitten:

Suklaasta löytyi muutakin, tosin jo vanhaa muttei vanhentunutta tietoa.

Kala, viini ja suklaa ovat pitkän elämän salaisuus

Kalaa pitäisi syödä neljästi viikossa ja viiniä juoda puolitoista desiä eli lasillinen päivässä. Sopiva tumman suklaan kulutus on 100 grammaa päivää kohti. Hedelmiä ja vihanneksia pitäisi popsia päivittäin 400 grammaa, valkosipulia 2,7 grammaa ja manteleita 68 grammaa.

http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_ruokajaterve&jutunid=3859

Suomalaiset nauttivat nuo määrät sitten kertaheitolla, kun useampi päivä on kituutettu ilman.  ;D

Hmm, henkisiähän olentojahan me kaikki olemme, ja kuitenkin ihan yhtä lailla fyysisiä. Minä luen tältä foorumilta mieluiten juuri niitä henkisiä juttuja, enkä itse näe kenenkään mitenkään erityisesti korostavan henkisyyttään, kun kerran eräänlaisella henkisellä foorumilla ollaan. Olen pikemminkin ajatellut, että eiköhän jokainen kuitenkin tiedä, että jokainen kirjoittaja syö ja juo ja elää ja hengittää, ilman että niitä syömisiä tai juomisia tarvitsisi sen ihmeemmin eritellä. Jollei sitten ketjun aiheena erikseen ole joku fyysisiin toimintoihin liittyvä asia.

Käyn siis viinikeskustelut ja parisuhderuodinnat yleensä toisaalla, mutta eipä tuo varsinaisesti haittaa vaikka noita hyviä skumppamerkkejä bongailee täältäkin, kiitos vaan. ;)

Heheh.. :D Miten niin tosissaan..? :2funny:
Minä kirjoitan täällä 90% kaiken erittäin
kuivalla sarkasmilla ja (itse)ironialla. :2funny:

Työskentely koneen ääressä ilman tätä saittia
olisi lähinnä kuvottavan tylsää. :D

Suklaa on taivaallista, mutta harmi vain että pähkinäallergisen on vaikea löytää hyvää suklaata ilman pähkinää. Olen muutenkin herkkusuu, rakastan makeaa  ja suolaista. Pyrin elämään terveellisesti syömällä mutta esim. tämän viikon työpaineet ovat saaneet minut taas lohduttautumaan ruualla, mikä sinänsä on ihan hyväkin sillä paino on päässyt putoamaan stressin myötä...


Jos joku tietää mistä löydän pähkinätöntä suklaata niin vinkkejä kiitos  :)
Kit Kat on ainakin pähkinä vapaata.

Hankkikaa äkkiä tänne jostain pikkulapsi!

 ;D

Valitsen mieluiten suklaan ja rakastelun  :angel: Onko kellään tarjota parempia vaihtoehtoja?  :)

En osaa sanoa.

Parempi ja huonompi...

ainakin erillainen.

Toisten auttaminen... Toisten hyvistä ominaisuuksista iloitseminen
ja omien huonojen puolien toteaminen.

Ah   meditaatio

Heheh... ;D Lasten kanssa on hauskaa keskustella,
kun ne hoksaavat kaiken niin hyvin, eivätkä ujoskele
ja häpeile kysyllä. :D

ja sanovat myös suoraan sen mitä ei haluaisi välttämättä kuulla  ;D

;)

    :-*

      Jospa ne yhdistää! Sulaa suklaata sivelee sopiviin

       paikkoihin ja sitten vaan nuoleskelemaa, niin

         eiköhän se siitä!!   ::)


                       :2funny:

No niin  :o tuo oli kyllä piste iin päälle  :-X pelkäänpä, että tämäkin kohta lukitaan  :police: :knuppel2: :crazy2:
 :smitten:

     :o

        SYY !! ??   Eihän suklaa ole vielä kiellettyjen

                     aineiden listalla, vai onko!! ?


                                 ::)

Minulta on, jos meinaan saada vatsani kuntoon.  :knuppel2:
Ja tuo tapa syödä...on myös syömistä, äh... :-\

Eikös Annikki jo toppuutellut näitä ravintoasioita tällä topicilla, vaikka mielestäni ruumiiseen läheisesti kuuluvatkin.

Onneksi suklaa ei ole vielä kiellettyjen aineiden listalla - ainakaan minulla ja ainakaan tumma, tosin maitosuklaata voin nauttia vain laktoosittomana ja ne ovat kaupan hyllyillä vähissä! Joulunaikaan oli Fazerilta eräs konvehtirasia... ::) :P

Niin minäkin jäin hiukan miettimään,
miten jos topic on kerran hengestä ja ruumiista,
niin miten voi olla sivuuttamatta näitä "jumalaisia"
tuotteita kuten shampanja ja suklaa, koska niillä on selkeä
vaikutus ihmisen henkiseen hyvinvointiin
toisilla huonontavasti ja toisilla parantavasti? :idiot2:

Tuskin kukaan janoonsa skumppaa juo tai nälkäänsä syö suklaata? :idiot2:

Minä hiukan kritisoin tätä "natsismia",
jolla joku päättää, mikä näkökulma, havainto tai asianyhteys
käsiteltävään aiheeseen on sopivaa.
Tämähän on keskustelupalsta.

Ymmärrän kyllä, että jos Annikki halusi tuolla rauhoittaa
niitä, joilla tapana provisoitua minun ajatuksistani
ja pyrkiä todistelemaan minulle sitä omaa ajatuskykyään,
joka yleensä johtaa off topiciin ja pahoin.

Täällä on niin paljon hyviä kirjoittajia, joiden ajatuksia
lukisin vaikka kuinka paljon
ja minusta varsin sääli välillä, että jotkin
tyypit raiskaavat sen koko topicin menemällä henkilökohtaisuuksiin
kun eivät enään pysy mukana kirjoittamalla itse aiheesta
ja kukaan ei enään voi kirjoittaa ajatuksiaan
ko. aiheesta ja sen eri puolista.

Minulla on valitettava tapa vastata välillä noihin
henkilökohtaisuuksiin, joita tekee muutamat ihmiset
näissä topiceissa, vaikka voisivat aivan hyvin lähettää
henkilökohtaisuudet YV:nä.

Mutta se on varmaan sitä oikeaa henkisyyttä,
mikä minä olen sanomaan mitään koko aiheesta.

Olen 100% samaa mieltä  :angel:
 :smitten:

Minä olen sitä mieltä, että Maahan ollaan tultu nimenomaan oppimaan materialistisia(kin) asioita.

Niistä saa nauttia, mutta haasteena onkin se, ettei anna niiden sokaista.
Jos ihmisellä on paljon rahaa ja materiaa, se voi muistuttaa niin paljon aitoa onnea, että ihminen itse luulee sen olevan juuri sitä.

Kuitenkin, itsestään huolehtiminen on hyvin tärkeä asia. Itsensä hemmotteleminenkaan ei voi olla väärin. Uskon, että "hemmottelun" voi yhdistää henkiseen kasvuunkin niin, että sen mukana muistaa kunnioittaa ja arvostaa elämän(sä) runsautta.

Se on kuin pieni rukoushetki. Pieni kiitoshetki siitä, että saa elää elämäänsä. Pieni näytönpaikka siitä, että osaa nauttia myös tästä fyysisestä maailmasta ja ympäristöstä jossa elämme, vaikkei se täydelliseltä aina tunnukaan.
Hemmottelulla on aikansa, mutta niin on myös sillä 90% muulla ajalla. Ainakin minun elämässäni.

Toivoopi Sininen Lilja.

     ;D

       HALOOOOO !  Onko tämä totta? Onkos täälläkin noita

        sarjakuva B. Virtasen nilkken`eitä? Eihän ruoka

         ruumiiseen kuulu, vai pitääkö se ensin vääntää

           tortuksi!! ?  :tickedoff:  Sielu siellä,

             missä vatsan kautta rakastelukin

               muuttuu lihaksi ja liikkeen

                mukaan rakkaudeksi`kin!! ?


                   :'(   :-*   :smitten:

                            :2funny:

         P.S. Henkikin saattaa vierailla lähistöllä!!

Haiseeko henki?  ;)

LOL!  :D :2funny: :D :2funny: :D :2funny:

Ihania syvyyksiä suklaasta!  ;D
Meille annettiin kaakao ja
ihmisen loputon luova mieli (vai henkikö?) loi suklaan!

       :buck2:   :buck2:   :buck2:   :buck2:   :buck2:   :crazy2:

          Suklaalta, yök!!  Jos sen siihen jättää ! ! ?


                   :2funny:

Minä ostin tänään suklaata, mutta vein sen sitten omalle äidilleni kun kävin kylässä. 8)

no huh huh. Miten kaikki keskustelut täällä menee hirveiksi taisteluiksi. AINA.  :idiot2:

Hm.

Toiset sen näkee taisteluna.
Toiset rikkautena.
Toiset jonakin muuna.  :knuppel2:

En ehkä hoksaa kaikkea... :idiot2:

No tämäkin keskustelu jäi junnaamaan johonkin SUKLAASEEN. Vaikuttaa siltä, että suurin osa jutuista päätyy siihen, että kuka on foorumin henkisin tyyppi. Hullua ego buustausta.  :o


 Lukekaa Trungpaa.  ;D

100 %:sesti samoin olisin sanonut myös minä, jos olisi ehtinyt ensin vaan senhän sanoi se Ippuskani nimimerkillä elävä "Henkeni".  :D ::) :smitten:

Olkaamme aidosti suvaitsevaisia myös silloin, kun se "toisen" vastaus ei itselle muka ole se "oikea", sillä se aloittaa jokaiselle sen aidonkin henkisyyden. Jos sellainen ei jo ennestään tuttua jollekin ole.  ;) :)

Ystäväiset!

Luin tuolta aivan alku-topicista Lillin kirjoituksia.

Oli ilmeisesti tarkoitus puhua siitä, millaisina itsemme koemme.
Minä olen menettänyt suuren osan kuuloani pikkulapsena.
Joten olen sen vuoksi joutunut paljon 'taistelemaan' elämässäni.
Monessakin suhteessa.

Vaikka olin tavallisen näköinen tyttölapsi, se, etten kuullut hyvin vaikutti paljon siihen miten toiset minuun suhtautuivat.
Olin usein pilkan ja kiusanteon kohteena.
Voin sanoa, että sillä on ollut vahva vaikutus myös persoonallisuuteni kehittymiseen sellaiseksi, mihin suuntaan se alkoi muotoutua.

Olen myös usein huomannut siitä sellaisen asian, että kun ihmisen joku aisti on vajaampi, toiset aistit ikäänkuin korvaavat puuttuvaa aistia.
Itselläni on kehittynyt ehkä tavallistakin herkempi vaisto toisten mielialoihin ja sellaiseen nähden.

Toki tällainen aistivamma myös kasvattaa tietynlaiseen nöyryyteen elämään nähden. Kuuntelet tavallistakin tarkemmin kaikkea puhetta, sanoja. :smiley6600:

Ehkä se myös aiheuttaa halun pitää huolta kaikesta muusta omassa kehossa.
Puhumattakaan henkisen vahvuuden ylläpidosta. Jotta pystyy elämään edes osittain tasaveroisena muiden ihmisten kanssa.

Mutta olen myös huomannut olevani aika suvaitsevainen kaikkea erilaista kohtaan, johtuen omasta vajavuudestani.

Yhdyn 'siniseen liljaan' siinä, että meidän on pidettävä hyvää huolta tästä majastamme minkä olemme tälle matkallemme saaneet.
Jotta se kestäisi suuttumatta meillä niin kauan kuin tarvitsee.
Minulla on kokemusta siitäkin mitä tapahtuu kun laiminlyö oman kehonsa, silloin ei kyllä henkikään voi hyvin.


 :smitten:    maarita        :smitten:

En minäkään  :crazy2: mutta hauskaa on ollut - se jos mikä tekee Hengelle Hyvää  :laugh: :smitten: :-*

Näkökykyni on ollut lapsesta asti vajaa ja myös olen huomannut muiden aistien  tavallaan korvaavan sitä yhden vajaavuutta muiden vahvistukseksi.  ::)
Silmälasit onneksi korjaavat suurimmaksi osaksi  :coolsmiley:
 :smitten:

Minen osaa muuta sanoa vähän topicia sivuten omasta kokemuksesta vanhan sanonnan mukaan kuin että tyhymästä päästä kärsii koko kroppa, kyllä se sielun liikunto heijastelee kaikkinensa ruumiiseen tai siis kehoon, ja mun kohdallani näen kropasta sen miten menee, tällä hetkellä aika löysästi  ;D MUTTA kun pääsen taas KIINNI tähän yhteiskuntaan ja palaan henkisestikin ihmisten ilmoille niin huomaan sen alkavan vaikuttaa myös kehosuhteeseeni. Hmm, ai että tämmöistä tällä kertaa.. ???

Pääasianhan onkin, että sydän siellä kehossamme on nyt jo kohdallaan, koska se on sen Hengen pitämiseksi täällä päällä maan, aika tärkeä kapistus.
Ja sen silmin näkee monta uutta ja ihmeellistä asiaa, jos kehomme ei edes sitäkään hoksaa, ettei sen silmät olekaan ne ainoat, jotka Henki omistaa.  ;) :smitten:

 :smitten:

    >:(

     Olisko se sitten parempi, että koko foorumi olisi kuin,

     yhdet junan raiteet, jolla jokainen vuorollaan mennä

      jyskyttäisi kohti seuraavaa asemaa!! ?   :-\


                    :2funny:

Tämä oli hyvä!!!  ;D

Minä taidan kuulua siihen vähemmistöön tällä foorumilla, että fyysisyys on äärimmäisen tärkeää. Minä olen siis hyvin fyysinen ihminen, joten kehoni on minulle tärkeä. En varmaan ikinä menisi kauneusleikkauksiin, mutten tuomitse ihmisiä, jotka niin tekevät.

Minä vaalin kehoani liikunnalla ja jos joskus on pitempi paussi siinä, niin aika pian tulen ärtyneeksi ja alan tiuskia läheisille. Raskausajat varsinkin olivat tosi vaikeita henkisesti (ei fyysisesti, koska minulla ei ollut pahoinvointia laisinkaan) koska en päässyt liikkumaan yhtä ketterästi kuin ennen.

Hmm, voisko selitys olla siinä että minulla askendentin hallitsija sijaitsee juuri askendentillä eli fyysisen kehon osastolla...

TUO meni yli ymmärrykseni, mutta minulla ainakin OLI hauskaa  :D Sinun ansiostasi  :-*
Juna ja raiteet...  ::) ainahan joku jää vielä asemallekin  8)

Ja höpsista Kotkansilmälle!

Junia ja raiteita kaikkialta! Risteysasemathan ne niitä mielenkiintoisimpia ovatkin. Pitää vain olla tarkkana, ettei törmää pahasti.

Symbolisesti sekin voi tapahtua huomaamatta sitä edes itse.  :uglystupid2:

Voin olla väärässä.

Tuntuu että täällä keskustelun taso on tätä "minullapa on tälläinen, sinäpä olet tollainen"
sitten mittaillaan ja painitaan jollain todella älykkäillä metaforisilla kommenteilla
toisiaan vastaan niin kauan kunnes koko keskustelun pointti on kadonnut jonnekkin
logiikan epämääräiseen suohon.
Ajan tuhlausta toisin sanoen.

Jos nyt sitten puhutaan henkisyydestä, niin mitä vikaa
älyssä on?  :idiot2:
Tämän on itse asiassa aihe, josta olen ajatellut kirjoittaa
jo pitkään oman topicin, kunhan ensin kaikki pääsevät
kertomasta miltä itse näyttää, että päästään ikään
kuin painimaan oikeasti kiinnostavan aiheen kanssa.

Kuten jo aiemmin tuolla hiukan vihjaisin,
jos ei pysy itse keskustelussa mukana,
niin silloin siihen ei varmasti kannata silloin osallistua.
Henkilökohtaisuudet voi lähettää minulle YV:nä aivan hyvin
ja jättää topicit rauhaan niistä. :coolsmiley:

Kaurisenergiaa, minulla ainakin oli aika jolloin vallan kuvittelin tyyliin luovani itselleni lihakset  ;) hengen voimalla  ;D mutta ensi viikko näyttää kuka tipahtaa kun alkaa ihan oikea reeni, niinikään lasten jäljiltä -- fyysisyyteen keskittyminen on ollut seurausta hengen teoista, kun tietoisuus on vahvistunut on muskeleiden vuoro -- valmiimpi astumaan kehoni asukkaaksi ja maailmaan sellaisena kuten olen.

[hauishymiö]  ;) :smitten: :smitten:

Henki ja kroppa on kyllä tiiviissä yhteydessä ainakin täällä päin... Hengellä on tapana ilmaista kropan kautta, jos asiat on pielessä. Siis jos ei tajua pelkistä tuntemuksista, että jottain tarttis tehrä, niin kroppa kyllä ilmottaa. Jos ei ehdi mitään sairautta kehkeytyä, niin sitten vaikka nyrjäyttää nilkkansa karaokea laulaessaan (kyllä sekin on mahdollista!)... Sen jälkeen sai jonkun ihme myrkytyksen kun poltti tupakkaa kätevästi väärinpäin (sytytin filtterin ja kyllä maistui mielenkiintoiselle) sitten oksennettiin...

Tapahtuneen johdosta en aio hankkia humalatilaa itselleni pitkään aikaan. Tupakatkin jäi hyllylle. Karaokeen saatan vielä joskus mennä, mutta en aio eläytyä liikaa. Hyvä minä. Onneksi osaan nauraa itselleni...

Asterix,

En tarkoittanut pelkästään sinua henkilökohtaisesti.



Ajan tuhlausta.

     :)  Milloin se on parhaimmillaan?  sisään, vai

           ulos mennessään!! ?  Vaihtoehtoja on.

                       :'(  :-*  :angel:

                              :2funny:

Kerron helpon vitsin. Siinä menee
vaunut hourulaan. Se sijaitsee kukkulan takana.

Pysytkö vielä mukana?

Siinä ne sitten köröttelevät eteenpäin.
menevät ja menevät.

Et kai tipahtanut?


(http://www.wheelmeon.org/modern.jpg)




Tervetuloa hullujen huoneelle

Ngoko bwana kuko babapa tsugo. Ahgawa ba foni - litiumi. Se tarkoittaa, että kun olen notkea kuin jänis yllän piparipurkille ja henkeni pysyy säteilevänä ja kehoni notkeana - ja toisinpäin.

    ;)  Kiitos puma, voitko antaa merkin milloin

          hyppään mukaasi, olisi mukava tavata.

                   ::)  :angel:

tipahdan



Muista pidättää hengitystäsi  ;)

            :2funny:   Lienee ensimmäinen kerta, kun täytyy

                       lainata omaa,? ( puman ansiosta ).

                       Henkisyydestä = sisään ja -ulos,

                           HENGITTÄMISESTÄMME!!


                                   :2funny:

Kenelle tarkkaan ottaen lainaat omaasi
toteuttaaksesi tämän sisään- ja ulosliikkeen?

Tai tarkemmin ajateltuna...
en halua tietää (ainakaan sitä minkä takia).

    ;D   Hei sun heiluvilles` , matka jatkuu, ympyrät

          pyörivät itsensä ympäri, ja kaikki on

             paikallaan, niikuin sovittiin!!

                     :smitten:

Ok.

Käyn huomenna siellä pornokaupassa.

..ja kuvassa ilmennyt osittainen "kuunpimennys" on vasta torstaina 7.9...

hmm...

Olen miettinyt miten se vaikuttaa kun Rahu on samassa huoneessa Kuun kanssa.

     >:(   Luulen, että nyt on menossa varsinainen LUUN

            pimennys, joka kyllä aikaa myöten johtaa,

              vaikka mihin outoihin altistumiin.

                              :-*

Toivottavasti siitä jää muutakin käteen kuin pelkkä luu.

Ja se mitä siihen käteen jää...

kukaan ei tiedä onko se pimeää  ;)

     ::)  PIMEÄÄ! Eikös sitä maailmankaikkeudessa ollut,

           sitä " pimeää " jopa 95% ja silleeen.

             Ja mitä siitä käteen jää, saattaa

              olla hyvinkin henk. koht. juttu.

                        :2funny:

Ei vaan.

Siihen jää!

(http://www.physics.utoronto.ca/~smorris/edl/icespikes/Ice_Spike_Inclined.jpg)

    :smiley6600:

     Hyvä juttu, tuohonhan vielä mahtuisi pari " lirausta ",

      sopivaa täydennystä, ja kunnon kuul´tuoppi olisi

        nautittavissa, kenties? AAMU saattaa sarastaa!!


                :2funny:      :smitten:

googletin sanat "kehon vapaus" ja tuli eteen pätkä ammattitanssija Tommi Kitin haastattelusta. en itse ole elänyt ammattitanssijan elämää mutta voin silti eläytyä ja ymmärtää mitä hän tarkoittaa :)




Tuollainen "suljettu järjestelmä" voi olla vaikka tavallinen arki...miten on oikeus liikkua esim. vaikkapa työympäristössä tai koulussa. Tai kun menee kylään...kun ryhtyy ajattelemaan, on yllättävän tarkat kirjoittamattomat säännöt sille miten kehon on soveliasta olla tilassa, siis silloinkin jos ei puhuta aggression fyysisestä purkamisesta.

tottakai tuollaisia suuntaviivoja tarvitaan (tyyliin älä laita jalkoja ruokapöydälle aterian aikana ;D ) mutta ne voivat mennä myös yli sellaisiin epäolennaisiin yksityiskohtiin että kehosta tulee "vangittu"...tyylillä "on käveltävä jäykästi etten vaikuta liian naiselliselta-ole iskemässä kaikkia-huora-" joo kärjistys, mutta tosielämästä naisen/tytön keholla tuttu.


tää viimeinen herätti minussa  :smitten: reaktion...ja myös naisenkeholla on oikeus tähän...vaikka se ei aina näytä olevan niin itsestään selvää, naisen keho vain naisen liikkumista varten, eikä ensisijaisesti katseen kohteena.

Itämaisen tanssin harrastajana minun pitää tähän väliin kertoa, kuinka olen onnistunut karistamaan 'länsimaista huntua' päältäni musliminaisen opettajan johdolla.

Meillähän on oma 'huntu' niinkuin hän esim. ilmaisee. Me lyömme koko kehomme eräänlaiseen muottiin. Emme osaa kävellä, emme liikkua, läntio ja kädet ovat jäykät kuin liimattuina.

Hän on opettanut oppilaitaan vapauttamaan lantion, löytämään käsien mahdolliset naiselliset liikkeet, kasvojen ilmeet, pään liikkeet ja hokkus pokkus! Kuinka paljon kehoni on yhtäkkiä nainen, särjetty se muotti, johon 'yleistyminen' sen pakottaa.

Joten täytyy sanoa, että viimeiset vuodet olen nauttinut aivan erilailla kehostani kuin ennen.

Tanssi kuin tanssi tekee monenlaista ihmettä, muuttaa ihmisen!
 

Metsis, kuulostaa ihanalta! :smitten:

Olen pitkään unelmoinut jostakin latino tai itämais-tanssiharrastuksen aloittamisesta, mutta en tiedä kannattaako kun olen hirveen huono harrastamaan mitään, mikä on sidottuna johonkin tiettyyn aikaan ja paikkaan!

Vaikka kaksoselle tyypillisesti olen aika "eleikäs" ja liikkuvainen, tunnistan kyllä hyvin itsessäni tuon suomalaisen tönkköyden ja jäykkyyden. Havahduin siihen itse asiassa viimeksi 20min sit parvekkeella istuessani, huomasin vaan et aijaa, mullahan on hartiat kiinni korvissa. Koko ajan joku paikka ihan jäykkänä. Ei hjyva.  :buck2:

Jep...koko fyysisen olemassaolon voi nähdä tanssina. Joo, tanssi on hyvin...parantavaa :) Minusta tuli surullinen kun olin ilman sitä.


Hyvin sanottu...ja uskon että se johtuu ei siitä että "suomalainen kehotyypi on jäykkä" ROSKAA...se johtuu aineettomista ilma elementin asioista, siis asenne ilmapiiristä...jos kehosta siis mielen tasolla tehdään jotenkin öh..syntinen? siis vaikka eletään 2000 lukua ja eikä meillä ole mitään uskonnollista diktatuuria...niin silti naisen kehossa eläjään kohdistetaan erilaisia asenteita jota ei välttämättä sanota ääneen mutta se tulee sitten ilmi kiertoteitse käyttäytymisen muodossa.

en missään tapauksessa halua mitään sukupuolisotaa tähän, mutta voin puhua vain omasta kokemuksestani tässä kehossa eläneenä.

iloinen keho on oikeassa ja oikeutettu. kehoni oli joskus iloinen ja utelias...(tuli mieleen tuosta Tommi Kitin nuoruudenmuistelusta)ja ne seksuaalisuuteen liittyvät palautteet tuli ihan itseni ulkopuolelta. silloin masennuin, että kehossa oleminen tarkoittaa siis sitä että on aina "seksuuaalinen kommentti", koin sen itse ensisijaisesti liikkumisvälineenä ja olemassaolon instrumenttina...jonka olemassaoloa on kiva tutkailla ja testailla.

se tuli kyllä mieleen kuitenkin sukupuolieroista kulttuurissa...että otetaan esim nuoren miehen/pojan keho: hyvässä kunnossa ollessaan, ilman paitaa puutarhatöissä, rantalenttistä rannalla...=urheilullinen, tervehenkinen, hyväksyntää yhteiskunnalta, suosiota vastakkaiselta sukupuolelta...ihailua...ilon aihe yhteisössä...tervehenkinen urheilullinen nuorimies!

Mutta tytön naisen keho vastavassa iässä: hyvässä kunnossa ollessaan, iloinen ja peloton, aktiivinen keho, (viestittää:en häpeä itseäni enkä kainoile...mutten myöskään ole aggressiivinen)...samoissa tilanteissa kuin vastaava pojan keho tulos on hieman eri : voi saavuttaa noita positiivisiakin palautteita yhteiskunnalta, mutta myöskin paljon sellaisia mitä tervehenkinen nuorimies tuskin koskaan saa...vaikka toimii ihan samoin puittein naisen keholla.

en tiedä ovatko ajat muuttuneet, mutta aina ei ole vapautunut ja olemistaan rajoittamaton, "tervehenkinen" naisen/tytön keho ollut ilon ja ylpeyden aihe, samoin kuin pojan... ;)

Tuo on kyllä niin totta! Sopii moneen muuhunkin, mikä täältä suomesta katsottuna näyttää 'ulkoiselta kahleelta' jossain muussa maassa naisella, onkin meillä itselläkin täällä näkymättömämmässä muodossa, sisällä sykkyrässä. Kehossa.

Minulle tanssi on jonkinlainen 'purkautumiskeino'...  ???
Olen piiiiitkään haaveillut jostain latinalaisesta tai itämaisesta tanssiharrastuksesta, mutta aina 'muka' esteeksi tulee se tietty aika ja paikka, jossa se kulloinkin järjestetään.
Olen sitten purkanut tätä 'sisäistä tanssiani' ulos jossain 'yökerhoissa' aina joskus ja kun en usein käy, voitte kuvitella, että sitten mennään eikä meinata...  :buck2: Parin kolmen kuukauden 'tanssi-padot'lähtee vyöryämään...  :D
Ja kun en ole lavatanssityyppiä, niin noin se on tähän asti mennyt..
Nyt kyllä on parasta alkaa miettiä jotain tanssiharrastusta, sillä alkaa olla aika koominen näky kun tämänikäinen nainen menee yökerhoon joraamaan niin että nuoremmat jää jalkoihin..  :-[ :crazy2:

Klassinen baletti ehkä alunperin on luonut 'tanssijan muodot'. Hoikka, muodoton, kevyt, siro.

Se muoto on hyvin vahvasti meissä. Juuri juttelin erään iloisesti pyöreän naisen kanssa, joka huokaili, että 'kyllä hänkin aloittaisi itämaisen tanssi, mutta kun pitäs saada tätä roppaa ohuemmaksi ensin'.

Hän ei siis tiedä!

Hän ei tiedä, että itämaiseen tanssiin kuuluvat juuri nimenomaan muodot!
Laiha nainen kun ei näytä miltään tässä tanssissa. Olen kulkenut festivaaleja ja yleisö on hurrannut aivan hulluna juuri heille, joilla on muotoja ja se miten niitä on saatu liikkumaan. Viimeksi menimme joukolla kiittämään erästä 'vanhaa palleroa', joka tanssi iloisena olemassaolostaan ihanan varmasti ja rytmikkäästi. Arvatkaa tykkäsikö hän?

Nuorena harrastin sambaa, josta tykkäsin, mutta kyllästyin siihen diivailuun siellä. Tanssiharrastus olisi mullekin todella tärkeää, pitää kai aloitella sitä taas vaikka ensin kotosalla yksin. En vaan malta sitten pysyä paikallani vaan alan liikkumaan ympäriinsä. Ei oikein onnistu jossain isommassa porukassa, ellei sitten paritanssissa.
Alkmenelle tiedoksi, että olimme juuri laivalla viettämässä hääpäiväämme ja tulihan siellä jorattua ihan nuorison keskelläkin.  :D

 ;D Ettei vaan olisi oltu samalla risteilyllä..  :D nimittäin itse olin juuri myös viime viikonloppuna.... *joraamassa*  ;)

Tanssi  :D lempiharrastukseni ollut aina  :-* vaikkakin vain lavatanssit  :smitten:
Nainen siinä vain on niiiiiiin riiiiiippuvainen miehen viennistä  :-\ mutta sittenkun hyvän tanssijan/viejän kohtaa, niin se onkin kuin Jin'in ja Yang'in kosminen tanssi  ;) :smitten:

Nyt kun muutama ylimääräinen kilo ei ole lähteäksen, niin taidanpa minäkin hakeutua itämaisiin tanssiharkkoihin  ::) :) :-*

Ei oltu viime viikonloppuna, vaan noin kolme viikkoa sitten. Laivalla onkin yleensä varsinkin viikonloppuisin kiva jorausmeininki. ;) Pyysimme bändiä soittamaan lempikappalettamme "Mombasaa", mutta eivät soittaneet, sen sijaan vetivät (upeesti tosin) "Nahkatakkinen tyttö" ja Highway to hell" oman ohjelmansa mukaisesti.  ;D

Tässäpä tätä nykyajan meinikiä mitä henkeen ja ruumiiseen tulee...

("Lookin' Good" -Jamie Cullum)
 
"Long as you're lookin' good...

You can win the admiration,
Of the current population,
You can be star,
Long as you're lookin' good!

You have made the main connection,
You can win the next election,
Don't care who you are,
Just leave them mesmerised, give their eyes a picture to play with,
And you will be so surprised at how much you can get away with!
Long as you're lookin' good!

Let that be your main credential,
You'll get treatment preferential,
It's a rule that's still essentially iron-clad,
Remember you can' look bad,
Long as you're lookin' good!

You can tell the world to shove it,
Show 'em crap and make 'em love it!
Uh!
You can run their life,
Long as you're lookin' good!

They'll believe you walk on water,
Even trust you with their daughter,
Sometimes with their wife,
Don't have to know a thing, just look like you're a sensation,
Don't have to dance or sing to get that standing ovation!
Long as you're lookin' good!

You can show up late for dinner,
Play the saint or play the sinner,
A blag, a crank, a rank beginner,
Or just a cad!
Remember you can't look bad,
Long as you're looking good!
Long as you're soundin' good!"

Ja mielestäni MTV roiskeläppävideoineen tulisi lailla kieltää -no ei vaisinkaan! MUTTA onpahan vanhemmille aina enemmän ja enemmän haastetta saada lapsensa TODELLA ymmärtämään kuinka merkityksetöntä ulkonäkö LOPPUPELEISSÄ on.. mutta täällä PINNALLAhan se on kaikki kaikessa, valitettavasti.