Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Henkimaailman ilmiöitä => Aiheen aloitti: Ikitosi - 25.11.2007 22:32:12



Otsikko: Anteeksianto
Kirjoitti: Ikitosi - 25.11.2007 22:32:12
Anteeksiantaminen
- tunteen vai järjen asia?

Miten henkinenihminen käsittelee epäoikeudenmukaisuuden, vääryyden, julmuuden tai kohtuuttomuuden esiinnostattaman katkeruuden, muuttaa sen anteeksiannoksi,
ja tarkoittaako se samalla uuden mahdollisuuden antamista??

Onko olemassa jotakin, mitä et voisi koskaan antaa anteeksi?


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: nikki - 25.11.2007 23:12:56
tämä ns. henkinen ?? immeinen on just sattumoisin löytänyt kartalleen asteroidin nimeltä Nemesis (128),
koston jumalattaren,joka itseasiassa onkin oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja,"jokaiselle ansionsa mukaan" -antaja ja se sijoittuu kartalla 2 huoneen kauriiseen ja oppositioon Logoksen kanssa ravussa niin sanoisinko jotta
tällä  pätevällä astrologisella aspektilla(selityksellä) tuo anteeksianto onpi hyvinkin sekä tunteen että järjen asia,
mutta koska Logos onpi tuolla Pluton huoneessa niin ehkä eniten sittenkin TAHDON asia,
ja kun kauris laskee vähiä varastojaan ja ravussa niitä kasvatetaan lisää niin enpä tiedä josko oon kaikkee itellekään anteeksi antanut,Logos pitää kiinni muistoissa mutta eivät ne
katkeraksi ole tehneet,mutteivat kyllä kyynelvirtojakaan vielä ehdyttäneet,mutta ilmeisesti tähänkin sitten auttaa saturnus,eli kronos eli aika,
ja kun tuo Nemesis on tätä nykyä  :jousimies: :ssä ja konjuktiossa Pholukseen niin josko tuo oikeudenmukaisuus
sitten tapahtuisi/sitä vaaditaan ja vääryyksiin puututaan ja
kullekin ansionsa mukaan (ja köyhät kyykkyyn..??)
oikeesti,eikös anteeksianto vaadi myös nöyrtymistä,
katsomista peiliin omaltakin kohdalta,
jos sitä anteeksipyytäjältä ainakin kysytään,nöyryyttä?


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Ikitosi - 25.11.2007 23:36:55
Osuma! Nikki -
tämä Nemesis on näköjään just nyt :aspect_con: mun nataali :vertex: :aspect_con: :kuunsolmu::ni -
ilmankos on ajankohtainen asia ;D

Totta, tunne ja järki seuraavat Tahtoa

Ja tahto tunnetta ja järkeä

Ja järki tunnustelee tahtoa
Tuntuu järjettömältä tahtoa... :crazy2:

Siis tiukka kysymys:
*Onko juttuja, joita et ehkä tahdokaan antaa anteeksi?* :knuppel2:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Hiisitär - 26.11.2007 00:10:22
Lainaus
*Onko juttuja, joita et ehkä tahdokaan antaa anteeksi?*

Ei minulla ainakaan. Anteeksiantamisen luonne tosin täytyy ymmärtää ensin oikein - lyhyesti se tarkoittaa, että tulee sinuiksi asian kanssa niin, ettei se enää loukkaa, kaivele tai satuta.

Niin kauan kuin tunnemme jotain ikävää toista kohtaan, jonka voisi selvittää anteeksiannolla, toimimme muusta kuin sielusta, todellisesta itsestämme käsin. Kannattaa muistaa, että niinkin "pieni" asia kuin anteeksiantamatta jättäminen jossain toisessa elämässä voi olla syynä siihen, että nyt jonkin ihmisen kanssa asiat vaan tahmaavat ja tahmaavat.

Niin kauan, kuin jokin asia sitoo meidät tänne emme ole oikeasti vapaita.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: nikki - 26.11.2007 00:12:21
no koskapa skorpionille seksi ja rakkaus ovat yksi ja sama pyhä asia ja molempiin sitoudutaan vahvasti 8 huoneessa (itsellä painottunut) niin oisko sitten enkoskaanikinämilloinkaanunohdaenkäanna-anteeksi nämä
pettämiset,ne kun ovat melkeinpä kuolemaksi piikkihännälle,
samalla pyhyydellä sitoudun ystävyyteen ja jos siinä toinen ns. pettää niin en kuuna päivänä kyllä unoha........
sisimmässäni muistan vaikken koskaan ilmoille kuuluttaisikaan,
en silti ole kostonhimoinen,minä vain muistan...


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Ikitosi - 26.11.2007 01:24:52
Kiitos Kaarina :smitten:

Tätä hainkin, että kyllähän anteeksiantokin käy vain itsestä käsin, eli hyväksymällä itsensä tunteineen ja tarpeineen, anteeksi annettuine ja -antamattomineen.

Semmoista tekoa en meinaa millään haluta antaa anteeksi, jonka tiedän voivan tulla tehdyksi uudelleen.
Ikäänkuin pitäisin suojamuuria yllä anteeksiantamattomuudellani.

Kuvittelin, että kun jotakin perinjuurin hyväksyy ja ja antaa anteeksi, ei sitä tarvitse enää sen jälkeen joutua setvimään :idiot2:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: nikki - 26.11.2007 01:40:26
niin minäkin luulin,
olen hyväksynyt ja antanut anteeksikin,eli tahto ja järki on toiminut ja antanut seesteisen olon,-näin piti käydäkin-,
mutta ne tunnepirulaiset,
ihmisen tunnemuisti ei niin vain häviäkään,
ja jos tuo "vääryyden" tai what ever läpikäyminen onkin nostattanut paljon syvemmällä olleen vääryyden tunteen muistin pintaan,niin sen anteeksiantaminen ja unohtaminen onkin jo vaikeempi juttu,varsinkin jos se on tapahtunut ammoin lapsuudessa,jolloin käsityskyky on imeväisen luokkaa,
mutta onhan niitä neuvoja kuinka antaa vaikka jo kuolleille anteeksi ja saada mielenrauha,
sitä joskus mietin,että onko tarkoituskin, että joidenkin asioiden kanssa ON VAIN ELETTÄVÄ vai pystyykö niitä muuttamaan,
pystyykö tunnemuistia muuttamaan??


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: nikki - 26.11.2007 02:15:33
ehkä se tunne on sitten vain surua,joka nousee pintaan vaikka elokuvan tai musiikin vastaavasta sanomasta,
koska syy miksi niin on käynyt on selvillä ja ymmärrys
hyväksyy tapahtuman  saatuaan syyn selville,
eli anteeksianto on tavallaan tapahtunut,
puhdas surun tunne vain jäänyt,
hyvässä lykyssä myötäelämisen lahja?


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Chandra - 26.11.2007 13:40:51
Itse olen takunnut yhden ihmisen kanssa kohta kaksi vuotta.
LUULIN että olin antanut anteeksi noin vuosi tapahtumista,hokemalla jatkuvasti anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa.
Näin minua oli opetettu tekemään.
Kunnes vuosi tapahtumien jälkeen,kaikki tunteet vihasta ja inhosta lähtien nousivat niin voimakkaina pintaan,että voin huonosti,ylen annoin suorastaan. :buck2: :-\ :'(

Siitä sitten seurasi SYYLLISYYS.En kelpaa,en kykene.
Mikä minussa on vikana.
Olin kyllä pitänyt tätä anteeksiantoliturgiaani jokseenkin teennäisenä,koska se ei sydämestä tullut,mutta olin kuuliainen ja hoin yhä uudestaan,kun oli kerran sanottu,että jonain päivänä se sieltä aidosti tulee.

Sen pahoinvoinnin aikaan,unohdin koko anteeksi annon ja aloin viedä asiaa uudelleen eteenpäin.Kaikkea ei vain tarvitse hyväksyä.
Syyllisyys kuitenkin painoi anteeksiantamattomuudestani,eli nyt oli kaksi ikävää energiaa syövää voimakasta tunnetta. :-[
Kunnes Kaarinalta sain tuon neuvon,antaa anteeksi sille,ettei vielä kykene!!!! :o
Yes! :angel: :smitten:
Noinhan se menee!
En voi antaa anteeksi ennen kuin ymmärrän miksi ja mitä annan anteeksi.Mikä on ollut tämän tapahtuman ja tämän sielun opetus minulle.
Nyt on ollut jonkinlaista suruaikaa.Olen itkenyt paljon asiaa,mutta anteeksianto tulee sitten,kun olen siihen valmis.
Kun se tulee sydämestä asti ja voin tuntea aitoa myötätuntoa kyseistä henkilöä kohtaan.
Muuten se on vain tyhjiä sanoja peräkkäin.
Joten sydämestä lähtevä KIITOS tästä armahtavasta,vapauttavasta neuvosta Kaarina!  :angel: :smitten:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: selkälokki - 26.11.2007 17:14:36


Miten henkinenihminen käsittelee epäoikeudenmukaisuuden, vääryyden, julmuuden tai kohtuuttomuuden esiinnostattaman katkeruuden, muuttaa sen anteeksiannoksi,
ja tarkoittaako se samalla uuden mahdollisuuden antamista??

Minulle anteeksi antaminen tarkoittaa lähinnä "irtipäästämistä" loukkaantumisen tunteesta.
Joskus se on helppoa, joskus vaatii sulattelua ja objektiivista näkemystä.
Saatan miettiä, että mikä tässä nyt niin kauheaa on juuri minulle ja miksi reagoin näin voimakkaasti.
Myös vastapuolen vaikuttimien miettiminen ja asettuminen hänen asemaansa voi auttaa. Mutta jokatapauksessa se loukkaantumisen tunteesta irtipäästäminen, on oma valinta ja kun sen jaksaa tehdä, on paljon keveämpi olla ja hengittää.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin uuden mahdollisuuden antaminen, ei ainakaan kaikissa tapauksissa.
Esimerkiksi parisuhteessa voisi olla niin, että annan anteeksi, mutta mahdollisuus yhteiseloon loppuu. Täytyy tunnistaa, milloin täytyy päästä irti loukkaantumisen lisäksi jostain muustakin.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 04.12.2007 20:54:42
olen antanut anteeksi sinulle Ikitosi, koska olen hyvä unohtamaan  :D ;)

pitää vielä antaa anteeksi itselle, ympärillä olijoille, eri mieltä oleville, ja sen sellaiselle

näinä mars retron aikoina

olen antanut anteeksi ex miehelle ja olemme todellakin sovussa- hänen lähtökohtansa ei ollut hyvä

mitä vielä joudun antamaan anteeksi (saan antaa) en tiedä.  :)


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Ikitosi - 23.01.2008 23:57:53
olen antanut anteeksi sinulle Ikitosi, koska olen hyvä unohtamaan  :D ;)

Aloituspostaukseeni palaten; suojeleeko anteeksiantaminen jotenkin siltä, ettei vastaavaa tapahtuisi sinulle enään uudelleen?

Ja tämä kysymys on osoitettu kaikille anteeksiannon todellisesta luonteesta keskutelun haluisille :)


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 24.01.2008 00:46:49
Jännä juttu. Oon viimeaikoina pohtinut todella paljon just tätä asiaa.

Luulen, että anteeksianto suojelee siinä mielessä, että kun seuraavan kerran tapahtuu jotain sinnepäin tai sama asia uudestaan, ei ehkä ole itselle tai sille toiselle niin ankara- vaan päästää helpommalla.

Esimerkki: viime suhteessa ex oli rahaton ja elarit paino päälle. Vihdoin sai työn, mutta kulkemiseen tarvittiin auto. No, minäpä maksoin nuo, ja pirun paljon muutakin. Murto-osan olen saanut takaisin, mutten rehellisesti sitä kyllä odotakkaan.
Tein sen rakkaudesta, hyvässä uskossa ja tarkoituksessa. Tekisin varmaan kaiken ihan saman lailla uudestaankin.
Hänelle olen antanut anteeksi, mutta itselle en.
Soimaan itseäni siitä, että olin hyväuskoinen hölmö.

Pala palalta kohti kokonaista tässä on kai mentävä.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Elämänilo - 24.01.2008 00:53:17
...
Ja tämä kysymys on osoitettu kaikille anteeksiannon todellisesta luonteesta keskutelun haluisille :)

Hei "IkitosI"

Vaikea asia
.

Itse olen kuvitellut antaneeni kaikille anteeksi

Tänään asia tuli taas uudestaan esille
- olenko sittenkään tehnyt niin

Pikkuveljeni aiheuttaa äitini kautta harmia myös minulle,
joka on asia, joka toden totta "sapettaa" minua
- minulle harmi tulee äidin kiukkuna, pelkona, masentumisena

Olen kylmettänyt itseni niin,
että kuuntelen äidin murheet,
mutten anna niiden sotkea elämääni
- onko tämäkään oikea ratkaisu

Jääkö "piilokauna" vaivaamaan minua

Neljäs chakra = Emotionaalisen voiman chakra

Kyvyttömyys antaa anteeksi itselle ja muille
on pahinta myrkkyä
kehollemme ja mielellemme



:smitten: Elämänilo


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Chandra - 24.01.2008 02:41:39
Tärkeä ja aina ajankohtainen aihe.Kiitos IkitosI aloituksesta. :smitten:

En tiedä suojaako siltä,ettei vastaavaa tapahtuisi,mutta kokemuksemme joka tapauksessa suojaavat.
Oppii välttämään tietyn kaltaisia energioita omaavia oppeja.
Anteeksi antaminen on useimmiten helppoa,mutta jokaisella meillä varmaan noita vahvasti karmallisia asioita on/on ollut,jotka sitten ovatkin jo vaikeampia.
Kuitenkin se on itselle hyvin tärkeä ja helpottava prosessi,kun vihdoin on myös sydämen ja järjen tasolla tehnyt työn niin,että todella on irti kyseisestä asiasta tai ihmisestä.

Elämänilolle sanoisin,että ymmärrän sinun turhautumisesi tosi hyvin oman perheeni kautta.
Minä kun olen aikanaan pyörinyt poikani ongelmissa niin,että tytöt siitä kyllä joutuivat kärsimään.En sitä silloin niin ajatellut.
Nytkin vielä,jos päästän masennuksen tai huolen todella pintaan,aiheuttaa se heissä tietysti kiukkua ja turhautumista.
Hehän menettävät osan äidistään pojan huolille.
Iloinen,kiinnostunut ja kuunteleva äiti katoaa vähemmän kuuntelevaksi. :-[

Tottakai se harmittaa.Mutta jos vain ohimenevä vaihe,niin tyttärilleni olen sanonut,että olen nyt tällainen,joten jos ette halua huonoa mieltä itsellenne,niin nyt ei kannata soittaa.
Mutta minulta he silti aina veljensä asioita kysyvät,kun alkavat itse huolestumaan. ;D

Vaikea juttu.Anteeksiantoa vaan äidillekin,joka ei kykene päästämään irti.Ja veljelle,joka aiheuttaa huolta,sekä itselle,että joskus tuntee niin.

Helppo sanoa,vaan ei aina niinkään helppoa toteuttaa.
Minulla edelleen se yksi ja ainoa ihminen,jolle en oikeastaan edes halua vielä antaa anteeksi.Mitäs sitä valehtelemaan. :knuppel2: :tickedoff:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 24.01.2008 10:59:11
Ettei tapahtuisi uudestaan? Ainahan ihmiset kämisevät, erityisesti uskon asioista, ERITYISESTI netissä, joten who cares? Minä en semmoista ota vakavasti, todellinen bisnes pyörii muualla. Onhan sielläkin raakaa peliä, mut ei juuri niissä firmoissa missä olen.

Törkeille hyväksikäyttäjillekin on paras antaa anteeksi; ja sitten kiittää siitä tilanteesta kun voi miettiä, olisinko minä tuollainen ja miksi..<erittäin valveutunutta.. ;D


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Chandra - 24.01.2008 12:24:37
Joo,mutta nettijutut ja työpaikat eivät juurikaan heilauta minua. ;D
Netin voi aina sulkeA ja työtä vaihtaa.Eli suht helppoja asioita.

Perhe on jo hankalampi ja sitten nuo elämään tulevat ihmissuhteet,joista on tarkoitus oppia.
Kyllähän minä sille joskus anteeksi annan,mutta vasta sitten,kun se tosiaan on aitoa.En jaksa kuu skorpparinakaan ikuista vihan pitoa. ;D
Tää on kyllä ehdottomasti karmallisin tuttavuus tässä elämässäni,joten syytäkin on sen anteeksi annon joskus tulla aidosti. :D :smitten:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Ikitosi - 24.01.2008 13:14:41
Kaikkein läheisimmät ihmiset ovat yleensä, voisi sanoa jopa, uhrautuneet parhaimmiksi opettajiksemme. Suurta sielujen välistä rakkautta osoittaen he antavat meille ne parhaimmat kehittymisen mahdollisuudet, eli rankimmat kokemukset tässä elonkoulussa. He jaksavat sitkeästi huolehtia, ettemme pääse lintsaamaan.
Kuinka moni oli kouluaikana kiitollinen vaativalle ja ankaralle opettajalle, mutta myöhemmin on iloinnut siitä, että hänen opetuksensa tuli päntättyä?

Anteeksianto alkaa arvostuksesta saamaansa kokemusta kohtaan.
Rakastakaa vihollisianne.
Olkaa kiitollisia. :angel:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Chandra - 24.01.2008 17:49:22
Kyllä olenkin ja monelle! :smitten:

Oppi ankaruudessaan tosiaan on mennyt perille monissa asioissa.
Mutta tätä vänkään vielä,koska istun koulunpenkillä.Tämä luokka on vielä kesken.Ja tiedän kyllä,että itse olen myös harvinaisen sinnikäs opettaja,ja siksi kumpikaan ei pääse helpolla.Mutta toivon suuresti,että joskus voimme vielä nauraakin tälle,tai että sillä on molemmille elämän mittainen opetus. :angel:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 24.01.2008 19:17:29
Mitä väliä on ihmisten kitinällä

bisnes on tärkeetä. Numerot on puhtaita. Ihmiset on täys tunne ja hengen ongelmia. Siinä teille lakonisesti.  8)

Pakko antaa anteeksi mutsille jolla pyörii sama kela päässä kuukaudesta toiseen boyfriendistani, joka ei ole edes vakavaa, tottakai annan anteeksi (molemmille  :rapu:) on vaan vähä tylsää.

Uhri? Opetus? Olis ees hauskaa..


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 26.01.2008 14:01:39
Mun mielestä taas ihmisillä on väliä, olkoon bisnes missä haluaa  ???.

Anteeksiantaminen on ainakin mulle tärkeää. Kun tiputtaisi kiviä painavasta repustaan.
Harmikseni kuulun niihin (anteeksi yleistys), jotka muistavat viellä vuosienkin päästä kuka sanoi kenelle ja mitä. Eikä siitä ole mitään iloa eikä hyötyä.

Olis ihanaa jos vois deletoida nuo tuollaiset asiat, kun jokainenhan täällä tekee koko ajan parhaansa  :smitten:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 14:03:48
Kun oppii huomaamaan ihmisten psykologiassa tiettyä toistoa.. kun huomaa että joku ei henkisty vaikka vuodesta toiseen sitä odottaa.. jaksaako silloin ihmisten oikkuihin suhtautua vakavasti?

Ihmiset luovat liike-elämän, on tietty kyse vähän siitä missä bisneksessä ollaan. Mutta numerot ovat silti helpompia kuin ihmiset!  ;)

No minä olenkin tällainen hassu tapaus. 6500 viestiä, huh.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 26.01.2008 14:09:53
Olen kuullut, että universumissa kaikki tapahtuu aina oikeassa ajassa, ja ettei kukaan ole "henkisempi" kuin toinen. Kaikki ovat siis oikeassa kohdassa oikealla ajalla  :smitten:

Miten sitä sitten vois edes verrata kuka on henkisempi kun toinen?
Sehän sama kun alkais siihen väittelyyn kuka rakastaa enemmän  ???

Menihän taas aiheesta ohi että heilahti.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 14:11:49
Mutta minä joudun ainakin antamaan anteeksi, kun eräät renkuttavat samaa vanhaa levyä. Eikö-

esim vanhempieni sukupolvi elää aina uudestaan sodan kauhut, ja eihän minulla ole sellaisesta kokemusta, paitsi kun olin itse soturina jossain elämässä tai sotajoukkojen/hallitsijoiden kanssa..  ;D


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 26.01.2008 14:19:44
Joudut? Kuka siihen pakottaa?
Eikö se lähde ihan omasta halusta, jos on lähteäkseen.. ???


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 14:21:48
Olet oikeassa mutta jos en elä muiden pelkoja, sekin loukkaa heitä. On siis valinta että loukkaantuu.

Kaikki tällaiset newage oivallukset menevät kuin vesi hanhen selästä, esim että "vedät puoleesi sen mitä pelkäät, ellet valitse eläväsi rakkaudessa." He pelkäävät > tapahtuu paha asia > mikä heille todistaa että näin se on. Vai onko sattumaa että "pahassa ulkomaalaiskaupunginosassa" kukkaro viedään/katoaa..

no en tiedä, ehkä silmät aukeaa taas erään Kuuban matkalla.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Chandra - 26.01.2008 14:24:58
Eppana,kirjoitit viisaita. :angel:

Noin sen minäkin olen kuullut,jokainen omassa kohdassaan.
Ja minäkin tunnen ihmisiä kohtaan huomattavasti enemmän rakkautta,tai mitä vain tunteita,kuin koneita,tai numeroja kohtaan.

Myös pitkä muisti,ikävä kyllä.Mutta kyllä olen sitä anteeksi antoa joutunut opettelemaan ja osittain sujuu jo luonnostaan.
Samoin on anteeksi pyytämisen laita.

Ei ole henkistä mittaria,millä katsoa kenenkin henkisyysastetta.
Katuojan puliukko voi olla paljon henkisempi,kuin suuryrityksen johtaja ja anteeksi vain,mutta todennäköisesti onkin,koska ei saa kaikkea kultalautaselta.
Minusta raha on välttämätön paha,joka tuo vain riitaa ja onnettomuutta.Ja joskus se vielä tulee poistumaan hallitsemasta ihmisiä.Sitä päivää odotellessa,,, :angel:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 14:26:54
Hmm.. entäs jos joku on läheisriippuvainen.. eikä oivalla.. pitäisi aina vaan rakastaa ja jaksaa oikkuja.. toki ihmisiä kuuluu rakastaa henkisellä tasolla, se ei vaan tarkoita sitä että oppisivat saman elämän aikana..

kaikkea.

Piti antaa anteeksi sillekin exälle, joka luuli että raha tulee poistumaan, mannaa sataa taivaasta, talous kaatui, tuli asumusero, mies luikki toiseen kaupunkiin todellisen tilanteen keskeltä..

jotenkin on helpompi antaa anteeksi se, että joku ei tiedosta kuin se, että haihattelee, vaikea sanoa. Molempi olisi parempi, että tiedostaisi syy-seuraus ja hoitaisi käytännönkin..


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 26.01.2008 14:34:14
"Kurjuus vaatii seuraa" -tätä lausetta olen päässäni pyörittänyt vaikka kuinka kauan.
Yksi ystävyys-suhde on jähän jäissä, koska en suostunut tähän..erittäin sekava soppa  :'(

Myös oman äitini kanssa käsittelin tätä asiaa ihan joulun kunniaksi.
Hän kertoi omista peloistaan ja pahoista oloistaan, kuuntelen tottakai, mutta sanoin myös että ne ovat hänen , eivät minun ja että ajattelen asioita erilailla.
Annoin anteeksi äidille paljon asioita sen keskustelun jälkeen, vaikken vieläkään ymmärrä lähelläkkään kaikkea-tuskin koskaan ymmärränkään.


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 26.01.2008 14:41:59
Tulipa viellä mieleen tällainen: "Et voi nähdä kenenkään muun silmillä, et tuntea toisen sydämellä"


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 14:43:31
Oikein.. minunkin pitäisi.. varmaan "kuunnella". En tiedä, enkelini ei sanonut että yksityiselämäni tarkoitus liittyisi mitenkään jonkun ulkopuolisen pelkoihin..

on takuuvarma etten elä keskivertoelämää, joten.. 


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: eppana - 26.01.2008 14:52:20
Mitä jos oikeasti kuuntelisit, etkä "kuuntelisi". Älä nyt suutu tai ymmärrä väärin, yritän selittää mitä tarkoitan.

Oma kokemus: Kaikki edelliset kerrat kun yritin puhua äitini kanssa menivät pieleen, koska olin minänä kuuntelemassa ja keskustelemassa.
Nyt jätin itseni pois-siis jostain syystä olin paikalla jotenkin muuten, henkenä, sieluna tms joka kuunteli eikä ego.

Keskustelu oli mahtava, koska omat kokemukseni, tunteeni jne eivät olleet mukana..en taida osata selittää :-[


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Chandra - 26.01.2008 15:38:31
Osasit selittää! :)
Takkuilin tuon saman asian suhteen ainakin 15vuotta.
Kun yritin hyvällä ja pahalla,lahjomalla ja kiristämällä (siis taas lahjontaa)tuota poikaani saada tajuamaan,missä kulkee. :uglystupid2:
Ei siitä mitään tullut!Kauhea riita ja soppa vain paheni,kun omat tunteeni jylläsivät siinä mukana.

Kun löin hanskat tiskiin ja sanoin,että nyt et tule kuin selvinpäin ja tee mitä lystäät omalla ajallasi,mutta humalassa on turha soittaa,niin johan muuttui. :o
Kaksi sarvipäätä,samana päivänä syntynyttä kaurista mitteli voimiaan ja tahtojaan.

Nyt kun hän on tullut silloin tällöin,on keskustelu aivan toista luokkaa.
En kysele,kuuntelen kyllä,mutten panikoi enää.
Hän kertoilee hyvin vapaasti asioistaan silloin kun on sillä tuulella ja minä otan vastaan,kun olen sillä tuulella.

Nyt kulkee omaa elämänpolkuaan,enkä ole sotkemassa hänen sielunsa suunnitelmaa.Kovin paljon on sitä omatoimisuuttakin tullut,kun en enää tee kaikkea valmiiksi.
Mutta eivät välimme siitä ole kärsineet,vaan siihen on tullut jotain aivan uutta,parempaa.

Hän on kyllä suostunut joskus opettamaan minua paljossa! :angel:


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 20:54:26
Noh, en jaksa selittää asiaa kovin pitkälle, mutta

-jos jollain on eri maailmankuva, pelätään eri maita ja sen sellaista
-ja samalla nuuskitaan asioitani ja huolehditaan
-niin enkö väistämättä kyllästy jo asiaan

Näin k.o henkilön tänään, isäni on vielä rasistisempi. Ennen kaikkea he ovat poliittisia kun puhutaan eri maista, minä katson sieluja. Hyvin harvoin jaksan katsoa ohjelmia Hitleristä, Putinista, Bushista, vaikka samalla sukuaterialla haukuttiin sekä ryssät että jenkit! Ja sitten keskustelu siirtyi Lähi-Itään. Jos planeetan hallinnosta pitää puhua, niin yes, lapsen kengissä ollaan, kansat taistelee toisiaan vastaan ja minä olen ollut planeettahallinnossa ennenkin kuten 2 tuttuani, joita sukuni ei todellakaan käsitä  ;D .  ;) Muissa galakseissa ei oo tällaista-

No se oli juuri kuten joukkarille sanottiin. Anna arvostelijoiden höpistä ja poistu.
Vai olisiko oikeasti pitänyt kuunnella sitä miten eri maissa lahdataan ihmisiä ja kansaa arvostellaan päättäjien mukaan? Suomella on paljon anteeksi annettavaa ja kyllä, tänne muuttaa koko ajan ulkomaisia meidän veronmaksajien kiusaksi ja viemään naiset jne (tutustuin juuri pariskuntaan jossa mies on musta ja selvisi että partnerini, siis nainen, siskon mies on musta lääkäri). En yksinkertaisesti ole kiinnostunut puhumaan asiasta jos taso on mikä on! Siis itseäni ei kiinnosta kuin vaaleat ja sporttiset-. Media yhtenäistää kulttuurit muutenkin. Noh, jos tätä on ajateltava niin eräs sanoi, joskus sielukumppanit vaan syntyy sellaisiin maihiin, joilla on "pahaa karmaa" keskenään, edelleen tämä ei ollut mielessäni alussa. Koska olemme kaikki lopulta samanlaisia.

Juuri sain enkeliltä viestin, että älä pakota erästä henkisyyteen, ja sitten pitäisi tivata uskomuksia, kun kyse oli vähän muusta.. saisihan senkin jutun nopeesti pilalle.

Sellaista. Perspektiiviä voi todella zoomailla.  ;)


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Elämänilo - 26.01.2008 21:25:39
Hei Ystäväin

Anteeksianto puhdistaa Karmaa

Puhtain ajatuksin, puhein ja teoin
pääsen irti menneisyydestäni

Jos olen tehnyt jotakin toista vastaan,
pyydän saada  ja antaa anteeksi


:smitten: Elämänilo


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 26.01.2008 21:33:28
Saatan tosiaan yhtä hyvin joutua antamaan anteeksi tälle boyfriendillekin hänen käytöksestään, tai siis.. miten siihen suhtaudutaan että välillä sulautuu toisen kanssa, sitten taas ollaan erillisiä, en todella tiedä (kaikkihan on vain kokemusta ja tuntuu että sillä hetkellä *natsaa* aina kun tavataan). Ehkä minäkään en halua olla aivan yhtä? Pian kai se selviää mihin ollaan menossa, ens viikolla.. ilmoitin että keskustelen juuri politiikasta ja hän ihmetteli, eikö sukulaisillasi ole muuta aihetta. Hyvä kysymys.

Mitä minulle pitää antaa anteeksi? Se, että ? kanssani pitää käsitellä kaikenlaista enkä minäkään lupaa mitään tietty..



Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: daana - 31.01.2008 16:13:50
Hei  :)

Mielenkiintoinen aihe ja halusin myös itse osallistua siihen, joten tässä on minun mielipiteeni anteeksi annosta.

Itse olin ennen sellainen ihminen, että jos minua loukkasi tai teki minulle jotain ikävää niin vihamiehen saa minusta kyllä loppuelämäkseen. Näin ajattelin ja nämä ajatukset ja loukatut tunteet patosin sisääni. Jokainen luokattu tunne oli kuin tiiliskivi ja kun on monta kiveä niin niistä sain itselleni muurin ympärilleni. Loukatut tunteet muhivat muurin sisällä ja toivat minulle paljon fyysisiä oireita ja sairauksia.

Minut pistettiin elämässäni tilanteisiin jolloin minun piti muuttaa ajatusmaailmaani.
Minut pistettiin selkä seinää vasten ja ulospääsy siitä oli oppia antamaan anteeksi itselleni ja muille. Kun opin antamaan anteeksi itselleni ja hyväksymään myös omat negatiiviset tunteeni ja väärät ajattelumallini kasvoin ihmisenä. Opin peilaamaan omia tunteitani ja sitä kautta minulle tuli halu antaa anteeksi muille. Muistan sen vapauden tunteen jonka koin kun oivalsin, että olin pystynyt antamaan anteekin henkilöille jotka olivat minua jollain tavalla elämässäni loukanneet.

Uskon, että kun ihminen kokee elämässä täydellisen nöyrtymisen hetken, hänen sydämessään on silloin puhdasta anteeksi antoa.

Minua auttoi myös tämä. Joka ilta kun menin nukkumaani niin sanoin itselleni kolme kertaa. Minä annan itselleni anteeksi ja lopuksi sanoin. (henkilön nimi jolle haluat antaa anteeksi )T..... minä annan sinulle anteeksi. Kun sanot tätä mielessäsi niin alitajunta rupeaa työstämään anteeksi antoa. Kun toistat tätä niin alitajunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa toiveesi.

 :smitten: Daana


Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Elämänilo - 31.01.2008 17:35:56
....
Loukatut tunteet muhivat muurin sisällä ja toivat minulle paljon fyysisiä oireita ja sairauksia.
...
Uskon, että kun ihminen kokee elämässä täydellisen nöyrtymisen hetken, hänen sydämessään on silloin puhdasta anteeksi antoa.

Minua auttoi myös tämä. Joka ilta kun menin nukkumaani niin sanoin itselleni kolme kertaa. Minä annan itselleni anteeksi ja lopuksi sanoin. (henkilön nimi jolle haluat antaa anteeksi )T..... minä annan sinulle anteeksi. Kun sanot tätä mielessäsi niin alitajunta rupeaa työstämään anteeksi antoa. Kun toistat tätä niin alitajunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa toiveesi.

Hei "daana"

Tuota samaa tekniikan minäkin olen käyttänyt

Tuulikki Saaristo: Taikasanat; miksi antaisin anteeksi



:smitten: Elämänilo



Otsikko: Vs: Anteeksianto
Kirjoitti: Verninia - 06.08.2012 01:40:27
Joskus anteeksiantaminen on pitkä prosessi. Niin kun moni muukin asia. Järki tulee tässä ensin, sen jälkeen tunnemylläkkä jonka läpi pitää raivata rakkaudella.