Astro Foorumi

Siskoni soitti Ruotsista ja toivotti hyvää uutta vuotta kuulumisineen.

Eräs hänen lauseitaan oli: - Voi kun ihmiset joskus loukkaantuvat suorii sanoihini! Enkä minä voi olla muuta kuin rehellinen itseni.

Nyt hän oli kirjoittanut pitkän kirjeen vanhusten viikonloppuhoidoista. Ja etsi siihen apua, ettei sano 'liian suoraan' asioita.

- Enhän minä osaa lirkutella, nauroi hän. ;D

Ihana vesimies-siskoni! Siskona olen oppinut jopa puolustautumaan hänen rehellisessä ja hänen mielestään oikeudenmukaisissa kannanotoissaan. Kyllähän ne ovat menneet suoraan kohteisiin.  :-[

Mutta miten on? Loukkaako vesimiehen suorasukaisuus? Miten pärjäätte jutuissa hänen kanssaan?

loukkaa intiimissä suhteessa,jos olet herkkähipiäinen,
mutta sitten huomaa ettei vesimies edes ajatellut että sanomansa edes VOISI loukata,(myös  :askendentti: :jousimies::nä itellä sama vika?kuin myös 11 huoneen painotuksella)
eli hän ei tarkoituksellisesti loukkaa,
toisaalta vesimies on enämpi järkiperäinen kuin tunnepohjainen noin minun käsittääkseni,
eikä välttämättä ajattele yksilötasolla vaan suurempia kokonaisuuksia,
tai sitten enemmänkin asioita,yhteisten asioiden puolestapuhuja,kuin yksilön kohtaloon tai tunteisiin takertuva,
suuremmat kokonaisudet on saatava etenemään takertumatta yksityiskohtiin;voihan siinä talloa varpaita,jos sattuvat olemaan hollilla

Ajattelin juuri itse, että toisaalta pitäisin  :askendentti: :jousimies: :stä 'suorasuisempana' kuin  :aurinko: :vesimies: :tä ... mutta vaikea sanoa, koska itse olen molempia, enkä toisaalta pidä itseäni kovinkaan suorana. Tosin olen mielummin hiljaa, kuin kaunistelen... se ei liene suoruutta... :coolsmiley:

ehkä tässä tulee kuun merkitys esille,
millainen yhteys omaan kuuhun on,
silloin on herkempi myös toisen reagointiin

Veit sanat suustani, nimittäin meinasin lisätä tuohon, että esim itselläni varmasti vaikuttaa paljon  :kuu: ja nimneomaan kun on  :kalat: :ssa.

Minä olen koko ikäni elänyt eri vesimiesten kanssa, isäpuoleni oli vesimies sekä hänen kavereitaan, koulussa parhaimpia kavereitani oli vesimies ja sen jälkeenkin olen satunnaisesti törmännyt pariin. Kolme viimeisintä tyttöystävääni ovat olleet vesimiehiä, tai viimeisin on ihan vaan nettikaveri mutta kahden ensimmäisen kanssa olen asunut kimpassakin. Ensimmäisellä  :aurinko: :vesimies: ,  :kuu:  :neitsyt:,  :merkurius:  :vesimies: ,  :venus:  :oinas:,  :mars:  :oinas:   :Luonteeltaan tunnollinen ja mukava mutta sitten kun suuttui niin tuo oinas todella pääsi valloilleen   ;D  No tämä toinen sitten olikin todellinen "äijä" :  :aurinko:  :vesimies: ,  :kuu:  :kauris: ,  :merkurius:  :vesimies: ,  :venus:  :vesimies: ,  :mars:  :jousimies: ,  :jupiter:  :vesimies: ,  :saturnus:   :jousimies:   :-\ huhhuh, siinä oli asennetta kerrakseen. KAIKKI asiat tehtiin hänen mukaansa ja vain hän oli AINA oikeassa. Ei ainakaan neitimäisyyttä lisänneet nekään seikat että Maskuliinisuuspisteet 8 ja feminiini 2 ja ilma ja tuli molemmat 4, sekä vesi ja maa vain 1.  Äijäporukassa joikin aina kaljaa ja katsoi lätkää. Kävelikin miesmäisesti!
Mutta mitä enemmän opin häntä tuntemaan niin sitä enemmän hän uskalsi avata tunnepuoltaankin vaikka ne tunneasiatkin piti esittää silleen äijämäisen kuoren takaa.  Me olimme kyllä niin vastakohdat kuin jotkut vain voivat olla ja alussa pidin häntä itsekeskeisenä, mutta vesimiehet mun kokemusten mukaan näyttää välittämisensä monesti epäsuorasti, silleen "hyödyllisesti" esim. antamalla jotain konkreettista tai leipomalla kakun tms. Monesti kokevat tarpeen olla ehdottoman varmoja kumppanistaan ennenkuin sitä todellista kiintymyksen osoitusta alkaa tippumaan.

(Niin että kannattaa alkaa mun tyttöystäväksi niin joutuu heti luonneanalyyseihin  :D) 

Vaaka-mieheni vanhin poika on Vesimies ja nuorin Scorpioni.
Molemmat tarkkanäköisiä ja suoria jopa kierolla tavalla. ;D

He tiesivät jo heti ensimmäisestä tapaamisestamme,
että olen isän tyttöystävä, vaikka tapasimme isolla
ystäväporukalla ja olimme hurjan varovaisia
(emme esim. kosketelleet tai suudelleet tai puhuneet kuin rakastavaiset)
ja huijasimme minun olevan erään Vaa'an ystävän tyttöystävä.
-ei mennyt läpi. ;D

Molemmat menivät isänsä luo ja Vesimies-poika kohteliaan
tyyliinsä sanoi isällensä, että hienoa, että sinullakin on joku
(äidillään kun on myöskin uusi poikaystävä)
kun taas pikku Scorpioni-poika, vaati, että;
"Isi, kerro heti totuus, onko Alexa sinun tyttöystäväsi?"

 ;D :2funny: :D

 :aurinko: :kaksoset:;na,  :askendentti: :skorpioni:;na
ja  :kuu: :vesimies:;nä tulen mainiosti toimeen molempien
muksujen kanssa, enkä hätkähdä suoruuksia.

Adoptio äitini ja isäni ovat molemmat Veskareita,
joten suoruuteen olen tottunut. :)
Arska Kaksonen kaiketi rimmaa hyvin arska Veskarien kanssa
ajattelutavan suhteen? ???

olet kävelyllä vesimiesmiehen kanssa,
hällä on rakas koiransa mukana,
puhe kääntyy koiraan ja mies sanoo lopuksi että hänen elämänsä olisi aika tyhjää ilman tuota koiraa,
naisena tietysti heristät korviasi,entäs minä sitten??
mies katsoo sinua kummastuneena niinkuin ei olisi ymmärtänyt koko kysymystä,kuin sanoen että hei haloo,kävelen tässä vierelläsi,vieläkö sinun tärkeydestäsi pitäisi jotain vielä ääneenkin huudella,
tälläinen kokemus vesimiehestä,
että teot puhukoot puolestaan

Voin kyllä sanoa että loukkaannun vesimies-anoppini sanoista ja sanomattomuudesta. Hän onnistuu sanomaan aina jotakin joka saa minut ärsyyntymään ja pilaa päiväni kun näemme. En tiedä missä vika minussa vai anopissa.   :tickedoff:

Joskus huomaan jonkun ilmeestä, että oooops, nyt sanoin jotain, minkä tuo toinen kokee loukkauksena. Ja kun  en yleensä tarkoita loukata ketään. Mutta näköjään niin joskus tapahtuu. Sitten ei saakaan enää sanoja takaisin. Yleensä vahvojen merkkien kanssa (leijonat, oinaat ja joukkarit) ei ole ongelma niin suuri, ilmeisesti he kestävät hyvin ja aika suoraan  sanovat itsekin. Mutta herkemmät merkit varmaankin kokevat veskarit aikamoisina. Eikä me edes itse tajuta välttämättä, että toiset ovat loukkaantuneet mennen tullen.  :-[ ;D

Tunnen muutaman veskarin enkä ole heissä tunnistanut ns. "suoria sanoja". Tuntemani henkilöt ovat vieläpä hyvin eri ikäisiä ja yhteistä heille on ollut lähinnä miellyttämisen halu ja halu sulautua joukkoon

On minullakin erittäin mukava vesimiesystävätär, en todellakaan yleistä..Ajattelevainen ja ihana ihminen  :)  Anopilleni ei varmaan kelpaisi kukaan miniäksi ! Naisen pitää olla kuin hän ja tykätä samoista asioista muuten on kuin ilmaa hänelle..Mä sit olen alkanut käyttäytymään yhtä välinpitämättömästi häntä kohtaan  :o  Sitä saa mitä tilaa  ;D

Kyl toi suoraan sanominen on kai meidän vesimiesten vika. Tosin sanon asiallisesti, mutta suoraan. Mutta vesimies ei sano loukatakseen, vaan ei tosiaan ymmärrä, että toinen loukkaantuu. Kai se on niin, että sanoo mieluimmin henkilölle suoraan, kuin puhuu takanapäin. Ja sehän se vesimiehessä niin outoa onkin, että myös itse loukkaantuu helposti suorista sanoista. Mutta toisaalta myös unohtaa nopeasti.

Mutta onhan meillä vesimiehillä se toinenkin puoli, kun ollaan hyvällä tuulella. Kehutaan toista maasta taivaaseen ja sekään ei ole mielistelya, vaan kerrotaan niin kuin asiat on. Eli omituisia ollaan.

Olen vesimies-ystävistäni oppinut, että heille maailma on niin avara ja laaja, etteivät he osaa takertua yksityiskohtiin. Saatikka että heihin takerruttaisi. Kosmisia merkkejä!

Eräs ystäväni on ollut avoliitossa, nyt toista kertaa ja kun kysyin saako hän omaa vapautta minkä verran. Hän katseli minua ihmeissään ja sanoi että 'tottakai, sen verran kuin tahtoo'. Kerroin hänelle, että sehän on suorastaan harvinaista. Yleensä kaveri vaatii ajan itsellensä. - Minulla ei ole tullut mieleenikään että sellaista edes olisi, sanoi hän. - En vaadi toiselta, eikä toinen saa vaatia minulta.

Veskarina ja nousuvaakana + :vesimies: :venus: :vesimies: :merkurius: raivostuttaa kun joka sana pitää mielessään kääntää ja vääntää, ettei vaan loukkaa kahta läheistä ihmistä. Toinen on  :rapu: ja toinen  :kalat:. Välillä on hermot mennä näiden vesistelijöiden kanssa ja kompromissiin ei päästä koskaan. Olen kuulema loukannut jompaa kumpaa ja sitä täytyy tietysti itkeä kymmenen vuotta. Itse en sitä ole ainakaan tarkoituksella tehnyt, vaan sen takia että asiat joskus etenisi.

Nyt en pahemmiten enää neuvottele vaan ilmoitan mitä olen tehnyt. Näiltä kahdelta kun tuppaa mennä hyvätkin tilanteet ohi pelkästään sen takia, että kaikkeen suhtautuvat liialla tunteella. Ihmissuhteissa se on hyvä mutta tavallisten arkipäiväisten asioiden hoidossa huono asia. Toinen  :kalat:tietää herkkyytensä ja ollaan siitä myös keskusteltu, mutta  :rapu: ei myönnä vaan syy on minussa.  :buck2:

Minä kierrän Vesimiehet aika kaukaa ja olen todella pahoillani, jos joku ystävistäni alkaa seurustella Veskarin kanssa - sen jälkeen ei voida enää tavata. Äitini on Vesimies ja samoin siskoni mies, molemmat saavat minut välillä niin pois tolaltani että... Heistä on todella mukavaa sanoa asioita suoraan, mutta kun itse nousujouskarina jotain sanon niin olen kuin maanpetturi. Kuu Rapuna pidän asiat sisälläni, kunnes menee yli....

Vapauden tunnistan kyllä Vesimiehessä, eivät paljon perusta muiden rajoituksista, mutta kyllä minäkin nousevana Jousimiehenä olen aina ihmeissäni jos ja kun joku pyrkii rajoittamaan liikkumisen vapauttani. "Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät ovat ja pysyvät."

Mä taas pidän tuntemiani vesimiehiä sairaalloisen mustasukkasina kun heillä on niin huono itsetunto. Ja ovat kateellisia jopa omille lapsilleen heidän onnesta. Ilkeileminen ja toisen mielen pahoittaminen tarkoituksella kuuluu heidän tyyliinsä. Enpä ole koskaan kuullut sanaa anteeksi vesimiehiltä  :idiot2:
Mulle riitti 7 vuotta veskarin kanssa seurustelua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa riittämiin  :-\ Joten kokemusta on, en voisi kuvitellakkaan alkavani enää seurustelemaan veskarin kanssa..

En tiedä johtuuko sitten  :aurinko: :vesimies: :stani vai  :askendentti: :jousimies: : stäni, vaiko vain persoonastani ylipäätään, mutta  :aurinko: :vesimies: ;nä voisin tuon allekirjoittaa mitä nikki kirjoitti.

Voisin lisätä siihen "taustaksi" vielä sen, että myöskään ei sanota eikä tehdä, mitä ei tunneta. Ja toisaalta se, että joku voisi kokea veskarin itse hyvin loukkaantuvaksi tyypiksi, voisi johtua siitä, että veskari haistaa (vai  :kuu: :kalat: ) kilometrien päähän sanat ja teot, joilla ei ole sisäistä vahvaa tunnepohjaa. (eletään kultaisten käyttäytymissääntöjen mukaan, vailla aitoa tunnekokemusta)
Tyhjänpäiväiset liirumlaaarum-sanat ja keikailut on jotain mikä ei sytytä(?)
Suon itse sen kyllä muille jo nykyään ja voin joskus ymmärtää jopa että sen takana saattaa olla toisen aito tapa, vaikkei se edusta minulle itselle itsessäni aitoutta ihmisenä.  :)
Tunnerehellisyyttä koen itse ainakin vaativani itseltäni sekä muilta. Tietysti muilta sitä ei voi vaatia, ainoastaan ehkä odottaa tai hiukan edes toivoa.
Kyse saattaa pohjimmiltaan olla ainutlaatuisuuden ja yksilöllisyyden kunnioituksen kunnioituksesta.  ;)
Jokaisella kun on ainutlaatuinen ja persoonallinen tapansa pyytää anteeksi, kiittää ja osoittaa rakkauttaan.

Lienee vesimiehen haaste itse kääntää tuo "ulospäin/sisäänpäin" ja myös olevan monen  :vesimies: :hen kompastuskivi. Se mitä toivoo muilta, lienee vesimiehen oma haaste itselle.
Itse olen kokenut omassa elämässäni näin. Olen ottanut sen omaksi elämän haasteekseni. Yhdeksi niistä.

Harmi jos olette kohdanneet vielä elämänsä matkalla olleita ja keskeneräisiä ihmisiä ja tässä tapauksessa :aurinko: :vesimies: ;hiä ja harmi, että joudutte sillä perustein jakamaan ihmiskunnan ihmiset kahdentoista tyypin lokeroihin pelkän aurinkomerkin perusteella.   ;) (karrikoiden ilmaistuna)

Pyytäisin anteeksi kaikkien veskareiden puolesta, että pääsisitte irti tuosta "kaunasta" joitain kohtaamianne veskareita kohtaan, mutta en voi tehdä sitä, sillä en tunne omaksi taakakseni sitä, en itseäni velvolliseksi niin tekemään, yksilönä, persoonana ja keskeneräisenä ihmisenä.
 :2funny:

Kyllä, ehdottomasti! Kuulla on tässä varmasti suuri merkitys. Oma käsitykseni on tuo minkä useampikin jo totesi, että yleensä Vesimies ei loukkaa tarkoituksella, vaan ei osaa edes ajatella että joku voisi asiasta loukkaantua. Itse kun olen :aurinko: :kalat: ja :kuu: :vesimies:, omaan itsessäni molemmat puolet (ja sitä jouskarivaikutustakin löytyy). Kuitenkin kun Vesimies on nimenomaan kuumerkkini, en yleensäkään tunnetasolla ota arkipäiväisistä asioista itseeni - en siis varmaan edes "tajua" mistä kaikista asioista voisinkaan loukkaantua. Kalana kyllä "tunnenenä" on herkkä, mutta Vesimies-kuu auttaa antamaan tuntemusten tulla ja mennä saman tien. Esimerkiksi työkaverini, joka on :aurinko: :harka: ja :kuu: :kalat:, on selkeästi paljon herkempi ihmisten sanomisille ja huomaan usein esim. palavereissa hänen ilmeistään ja eleistään, miten hän ottaa itseensä tavoista, joilla toiset esittävät asioita. Kohteliaana ja pidättyväisenä ihmisenä hän ei kuitenkaan välttämättä sano mitään, mutta asiat saattavat pulpahtaa esiin joskus myöhemmin.

Tuo Esmiraldan vapausaiheinen kysymys oli hyvin kuvaava. Vesimiehelle vapaus on itsestäänselvyys!

Sisareni mies käyttäytyy juuri näin ja sisareni toimii usein kuin yksinhuoltaja, kun miestä ei näy mailla halmeilla. Samoin lapset ovat todella riippuvaisia äidistään ( :aurinko: :vaaka: ).  Kuvaavaa on mitä tytär ( :aurinko: :kaksoset: ) 8v. sanoi isälleen joulun aikaan, kun mies oli aamulla 6 aikaan lähtenyt mummolasta ja palasi takaisin illalla 18 kieppeillä: "Mä luulin että sä olit lähtenyt jo takaisin kotiin."

No en kyllä usko, että mihinkään aurinkomerkkiin kuuluu toisen mielen pahoittaminen tarkoituksella.
Täytyy olla tosi tehokkaasti vetäistynä herneet nenään, ennenkuin haluaa toista oikein tosissaan loukata, näin ainakin meikäläisellä.
Luulen, että jos on sellainen henkilö, joka todella haluaa satuttaa toista sanoillaan tms., niin kyseessä on joku muu ongelma, narsismia tms.
Olen muutaman sellaisen tuntenut itsekin, en tosin tiedä  :aurinko: - merkkejään, yksi oli ainakin  :harka: , mutta muut tuntemani härät ovat aivan erilaisia, mukavia.
Mielenkiintoista tosin olisi tutkia sellaisten "narsististen" ihmisten karttaa lähemmin, että minkälaisessa solmussa planeetat silloin ovatkaan.
Eikä anteeksi pyytäminen ole minulle ainakaan ongelma. Paitsi tietty jos en taas ole tajunnut, että joku on katkerasti loukkaantunut ja odottaa anteeksipyyntöä  :D

sen mitä itse veskaria tunnen...niin en pahoita mieltäni heidän sanoistaan.pikemminkin ihailen monasti tuota heidän taitoaan ilmaista asiat juuri niinkuin ne ovat..välttämättä mitään missään asiassa kaunistelematta.

mielestäni veskari ei ole myöskään ilkeä luonne ja heidän elämäntehtävänsä ei ole toisten loukkaaminen...ei sillä ei varmaan millään muullakaan merkillä...ymmärrän kyllä senkin piirteen jotta joskus on vaikea kestää veskareiden näkemää totuutta jota joskus itse on vaikeaa nähdä

veskari osaa myös pyytää anteeksi siinä missä muutkin merkit....veskarin tarvitsee mielestäni vain harvoin sitä tehdä...koska todella osaa heti sanoa niin kuin sydämessään tuntee eikä sellaista mielestäni koskaan tarvitse pyytää anteeksi...

Joskus tulee loukattua vahingossa, viljelen sarkasmia liian rankalla kädellä mutta yleensä vain kavereiden kesken jotka samalla aallolla. Välillä menee yli.
 Mutta olen myös herkkä itse loukkaantumaan josta muutamat totuuden torvet aina muistuttavat puhuttuaan suunsa taas kerran puhtaaksi.
En pidä ilkeyttä älykkyytenä vaikka nokkela ja teräväkielisemmät kyvyillään leveilevätkin oli merkki mikä tahansa.

Joo mä luulen että mun vesimies- anoppi on nimenomaan narsistinen ! Hän on jotenkin niin tunnekylmä ihminen, että ei  osaa edes iloita kenenkään muun puolesta. Mä itse kun iloitsen jostakin, niin heti se heittää vettä niskaan negatiivisena  :-\  Vanha kateellinen noita-akka  :2funny:

Viitaten edelliseen viestiini olen tuntenut monta vesimiestä hyvin läheltä ja kaikilla oli sama piirre; muista heitetään läppää ja vesimiehen tuttavapiirin onkin parasta osata nauraa itselleen. Mutta muuten ilmaelementeillä on hieman hankalaa nauraa omille heikkouksilleen kun on "totuttu lentämään muiden huolien yläpuolella". Ehkä se liittyy jotenkin tuohon vesimiesten kokonaisvaltaiseen ajatteluun, että kun he itse pääosin kiinnittävät huomiota isoon kokonaiskuvaan, niin he kokevat jotenkin olonsa tukalaksi kun siitä kokonaisvaltaisuudesta valitaankin yhtäkkiä tarkastelun kohteeksi yksi ainut henkilö, vesimies itse.


 

Esoteeriset astrologit sanoisivat, että anoppisi on jotain vailla, vesimiehen aurinkoloisto ei ole saanut elää. Hänellä on iso klumppi jossakin, suuresti loukattu ihminen. Voisit vähän kaivella ja kysellä. Voisit siten ymmärtää hänen käyttäytymisestään jotakin. Toivon viisautta sinulle, jotta 'et söisi sitä myrkytettyä omenaa'.  :smitten:

Tässä näkyy se Vesimiehen vapaudenkaipuun negatiivinen puoli. Lapsia jos hankkii, niin pitäisi myös muistaa että heille on oltava läsnä ja kannettava vanhemman vastuu. Jos vapaus mennä milloin itseä huvittaa on itselle noin tärkeä, ei pitäisi edes sitoutua mihinkään niin vaativaan kuin lapsiin. :(

Itse olen Vesimies-äidin kasvatti ja vaikka Kuu onkin Härässä, niin lisää Veskari-vaikutusta tulee Uranuksen ja Kuun yhtymästä. ASC on hänellä tiettävästi Ravussa.

Äitini on kyllä hyvä suustaan ja harvoin voisin hänen juttujaan loukkaaviksi sanoa, vaikka sellaistakin on tapahtunut. Paljon loukkaavampaa on ollut sellainen systemaattinen välinpitämättömyys, tunneköyhyys ja kaikenlainen heikkouden halveksunta (=lue tunteellisuus ja herkkyys). Äitini on ollut aina kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, sukututkimuksesta, kirjallisuudesta, matkustelusta yms. yms. ja kyllä minä etenkin pienenä tunsin olevani äidilleni pelkkä rasite. Hänellä oli erittäin kova kiire saada lapset sen verran itsenäisiksi, että voi itse keskittyä kiinnostavampiin asioihin.

Kaikki äitini tuntevat sukulaiset ovatkin sitä mieltä, että äitini olisi viihtynyt paremmin jossakin akateemisessa ympäristössä kuin maalaistalon emäntänä. Tosin hän tätäkin kautta on pystynyt toteuttamaan todellisia intressejään, joten tuskin hän kokee kykyjensä menneen hukkaan.

Minä sitten ihmettelen kertomuksia äideistä, jotka ovat kiinnostuneita lastensa asioista. Ei vaan meirän äiree, ellei asia koske työ- tai opiskelumenestystä.

Minäkin muuten olen Vesimies-äidin kasvatti, mutta äipällä jonkinasteinen :kuu: :aspect_con: :neptunus: :vaaka::ssa, nousuksi voisin epäillä Härkää (täytyisi joskus kokeilla rekata aikaa). Samoin törmäyskurssilla olen ollut herkkyyteni kanssa, joskin äidin Neptunus varmasti hiukan auttaa häntä ymmärtämään sitä ja minulla taas vastaavasti kuu Veskarissa lieventää omaa tunteellisuuttani. Silti olen huomannut, että hänen on vesimerkkejä ehkä vähän hankala ymmärtää.

Itselleni paljastui vasta myöhään, että äitikin on nuoruudessaan reissannut mielellään (tosin ei koskaan ulkomailla). Lapsia saatuaan hän on kuitenkin pysynyt meille kiitettävästi läsnä, tosin ei todellakaan ole sellainen äiti joka jatkuvasti soittelisi perään ja paapoisi. Onneksi. ;) Hoivaviettiä löytyy, muttei häiritsevässä määrin. Ainoastaan sen "minäolenainaoikeassa"-ominaisuuden kanssa tuli joskus nuorempana yhteentörmäyksiä, kun sitä löytyy molemmista. ;D

Meirän äireellä matkuskärpänen on puraissut viimeistään teini-iässä ja hän on kyllä reissannut melkeinpä viime vuosiin asti. Välillä hän toimi jopa matkanjohtajana ja matkusti siis ilmaiseksi. Nyttemmin terveys ei tahdo enää kestää matkustelua.

Työvelvollisuudet eivät ole juurikaan sallinneet vanhempien yhteisiä lomamatkoja (eikä Leijona-isää matkustelu ole niin paljon kiinnostanutkaan), joten ollessamme pieniä, yleensä joku lapsista pääsi äidin kanssa mukaan. Reissukärpänen pääsikin puraisemaan itseäni 6-vuotiaana, jolloin olin äitini kanssa ensimmäisellä lomamatkallani Kyproksella.

Tarina kuitenkin kertoo, että kun äitini lähti yksin joskus 60-luvun puolivälissä 2-3 viikoksi USA:han, niin tuolloin 4-vuotias isoveljeni oli tästä hylkäämisestä niin suivaantunut, ettei puhunut äidilleni hänen paluunsa jälkeen mitään pitkään aikaan.

Kitos Esmiralda vinkistä   :smitten:

Kyl mä yritän olla syömättä sitä omppua  ;)  vaikeeta vaan välillä ymmärtää et miks pitää olla ilkee kun vois olla mukava.
Joo kait sillä vaikeeta on ollu alkoholistimiehen kanssa(joka ei tosi ole juonu 20 vuoteen tippaakaan), mut miks ei lähteny meneen   :idiot2: pitääks sitä  negatiivisuutta ja katkeruutta viljellä ympäriisä  ???
Mä ite kun yleensä olen hirmu optimisti, niin tulen niin hemmetin huonolle tuulelle negatiivista valittajista jotka eivät löydä mistään iloa  :tickedoff:

Olen joskus miettinyt, että mulla on varmaan veskarit jotenkin erityisenä kiinnostuksen kohteena. Veskareita löytyy työpaikalta, ystäväpiiristä ja omasta punkastakin yksi kipale.  ;) Todellisia bessewissereitä ja totuuksien laukojia ovat, mutta anteeksipyyntö ei kuulu veskarin sanavarastoon. Osoittavat kyllä pahoittelunsa tekoina. Jotenkin olen kieroutuneen kiinnostunut veskarien sielunelämästä ja pidän heitä elämäni parhaina peileinä. Koska kyse on peilistä, niin koko tunneskaala on siis käytössä ja hernekin usein nenässä. Kuitenkin veskari on erityissuojeluksessa ja sen takia heille ei voi lopullisesti suuttua tai olla pitkään vihainen. Outoja otuksia kaiken kaikkiaan, mutta varsin ihastuttavia. Olen hyvin onnellinen saatuani yhden sormustettua. Mukavasti mukkelehtii tuossa kosketusetäisyydellä, mutta ei takerru kiinni. Veskarit on vähän niin kuin kissat - pehmoisia, suloisia, itsenäisiä, teräväkyntisiä. En suosittele heikkohermoisille.  :-*

Munkin elämässäni veskareita, äitikin on veskari,mutta ei todellakaan samanlainen kuin anoppini. Äitini on kannustava ja välittää muistakin kuin itsestään, välillä liikaakin  :smitten:
Sehän kiva että Atomi sinä olet löytäny veskarista rakkauden.
Minun ex-veskarini taas oli niin takertuva ja mustasukkainen,että en happea saanut   :buck2: Onneksi olen vielä hengissä  :smitten:

Tämä on kuin minun elämästäni. Oma äitini on ollut ja on edelleen juuri tuollainen. Ei häntä kiinnosta henkinen hyvinvointini, mutta kelpaan hyvin hänen pahanolonsa purkamiskanavaksi. Sen sijaan hän on oikein tyytyväinen kun voi kertoa kylillä että minullakin on töitä. - Ja kaikki asiat pitää tietenkin ilmaista negatiivisen kautta....

Koska äitini on "saunassa syntynyt" ei tarkkaa syntymäaikaa ole, mutta olen jotenkin pähkäillyt että joskus 18 kieppeillä olisi syntynyt.. Näin ollen hänen  :askendentti: olisi yhtymässä minun  :aurinko: . Merkurius olisi Kauriin puolella ja samoin Kuu, eli sieltä tulisi myös tunteiden puolelle tuota etäisyyttä ja karuutta. Myös Merkuriuksen ja Pluton opposition myötä "nostaa herkästi pintaan ristiriitoja ja kiivasluonteinen temperamentti aiheuttaa väittelyitä, joissa ei ota huomioon toisten mielipiteitä".

Ei ole minunkaan äitiäni kiinnostanut henkinen hyvinvointini, minun todellinen persoonani eikä myöskään ihmissuhdeasiat. Aika ajoin tuntui, ettei edes fyysinen hyvinvointini häntä kiinnostanut. Sairastuin myöhäisteini-iässä anemiaan, koska äitini mielestä minulle riitti ruokavalioksi pelkät perunat. Hän kyllä tiesi, että tietyt ruokalajit kuuluivat inhokkilistalleni, mutta eipä se häntä liikuttanut. Ainahan sitä perunaa oli kuitenkin tarjolla. Sain myös ihan vapaasti olla pari viikkoa 40 asteen kuumeessa ennen kuin hän arveli minun tarvitsevan lääkäriä.

Olisin varmaan kuollut nälkään ellen olisi jo melko varhaisessa vaiheessa oppinut ruoanlaittotaitoja...

Äidilleni ja ehkä myös isälleni on ollut tärkeintä kasvattaa lapsista työteliäitä järki-ihmisiä, eli jotain robottia muistuttavaa.

 Lilli, Kuulostaa ihan hirviöltä äitisi   ???

Edellinen sukupolvi teki tuota monelle lapsukaiselle, ja meidän sukupolvi se vaan haluaa helppoa rahaa ja uskoo kaikenlaisiin hörhöoppeihin, joissa jumaluus on milloin  mitäkin..  :2funny: :2funny: :D

Minäkin olen kasvanut perunalla ja ruskealla kastikkeella.  ;D
Ja myös anemiaa...
Äitini oli kyllä  :aurinko: :skorpioni:

Sanotaanhan niinkin, että vesimieslapsi syntyy tunnekylmään perheeseen(?)

Love and peace, en sanoisi äitiäni hirviöksi. Hän on päällisin puolin hauska ja lupsakka ihminen, jonka tunne-elämä on vain olematonta. Vaikka hän pyrkisi kohtelemaan muita oikein, niin aina se välinpitämättömyys ja kylmyys jostain paistaa läpi. Omalla kartalla kun vesi on hallitsevin elementti, niin olen ollut erittäin herkkä tunneasioille kun taas äidilläni vettä on kartalla olemattoman vähän. Jos hänellä tunne-elämää on, niin ainakin hän on sen erittäin hyvin peittänyt/lamaannuttanut, eikä kestä muissakaan ihmisissä tunteenomaisia reaktioita. Ne ovat heikkoutta hänen mielestään.

Noin yleisesti ottaen äidilläni on kartallaan eniten tuli-elementtiä, hallitseva merkki on Oinas, itselläni se on Skorpioni.

Samat ongelmat minullakin ravinnon suhteen, vaikka lapsena ollessani sain kaiken tarvittavan puutarhasta, mihin äidillä ja isällä oli intohimo.

Mutta...

isän ja äidin erotessa kaikki meni pyllylleen. Pieni kaupunkiasunto, liian vähän rahaa. Äiti ei ollut tähän syyllinen, vaan melkeinpä ahdinko, suru ja ymmärtämättömyys.

Tosin en ole vesimies, siskoni on ja tämä tällainen osuu hänen kuumerkillensä just nappiin. Äidillä ei ollut enää syliä ja hoivaa hänelle tarpeeksi, neljä vuotta minua nuorempi. On minunkin aika ymmärtää pikkusiskoani paremmin!! Kiitos siitä jopa astrologian!  ??? :smitten:

Juu, myös kuu-Vesimiehistä sanotaan joskus niin. Se on kuitenkin aikamoista yleistämistä, koska auringon & kuun aspektit ja "tärkeys" kyseisellä kartalla pitäisi ehdottomasti ottaa myös huomioon kokonaiskuvan saamiseksi. Esim. itselläni kuuhun kohdistuvat isommat aspektit ovat harmonisia, kuten sekstiili Venukseen ja Chironiin, eikä kuuni ole neliössäkään mihinkään.

Vaikka meillä ei olla perheessä tai suvussa koskaan oltu "halailijoita" eivätkä tunteet ole muutenkaan räiskyneet, en silti koe että olisin jäänyt mitenkään hoivaa paitsi lapsena, vaikka pikkusisarukset tietysti aina vievätkin tullessaan osan huomiosta. Ehkä äitikin on ison perheen nuorimpiin kuuluvana voinut itse jäädä turhan vähälle huomiolle, hän on myös menettänyt oman äitinsä nuorena. Itse kun olen esikoinen, niin se negatiivinen vesimiesmäisyys on kenties omalla kohdallani jo tavallaan lieventynyt: aurinko --> kuu. Vesimiestä ei myöskään löydy sisarusteni kartalta juurikaan.

Tuli noista menetyksistä mieleen, että ne tuntuvat kuuluvan aika yleisesti Vesimiesten ja Skorpionien lapsuuteen ja nuoruuteen. Vesimies-äitini isä kuoli äkillisesti äitini ollessa 17-vuotias. Hänen Skorpioni-veljensä oli tuolloin 14. Nykyinen miesystäväni on  :aurinko: :kauris: :aspect_con: :saturnus:,  :kuu: :vesimies:. Hän menetti äitinsä 13-14 -vuotiaana. Voi sanoa, että samalla hän menetti isänsä pitkäksi aikaa, koska äidin kuolema oli isän syytä ja hän joutui tästä rangaistuksensa kärsimään. Miesystävälleni ja hänen Rapu-veljelleen sijaisäitinä toimi sitten täti.

Kyseistä  :kuu: :vesimies:miesystävää kuvailisin vähintäänkin erikoiseksi tyypiksi. Kaksijakoisin persoona, minkä olen eläissäni tavannut. Enkeli ja paholainen samoissa kuorissa.

Ahaa, myös Vesimiehillä..? Täytyypä pitää mielessä. Itse olen yhdistänyt äitini äidin menetyksen lähinnä hänen Neptunus-kuu-yhtymäänsä, mutta ehkä Vesimies-aurinko sitten vielä vahvistaa teemaa.

Minunkin äitini menetti äitinsä ollessaan 15v ja hän on siis tuo  :aurinko: :skorpioni:.
No on kyllä isänkin menettänyt isänsä samoin hyvin nuorena/lapsena.
Minun esikoiseni  :aurinko: :vesimies:, menetti isänsä jo vauvana. Ja hänen isänsä oli taasen  :aurinko: :skorpioni: .
Siinä perheessä (lapseni isän) kuoli kaksi lasta muutamien vuosien sisällä ja sitten äiti (alle 50v) kuoli muutaman vuoden päästä sen jälkeen. Eloon jäi vielä kaksi lasta ja isä.
Olisikin mielenkiintoista tietää, millainen oli lapseni isän äidin syntymäkartta.

Harmillista ettei minulla ole monenkaan näiden ihmisten tarkkoja syntymätietoja.

Minä liitän Vesimieheen äkilliset muutokset monen muun seikan ohella, joten jos Aurinko tai Kuu on kyseisissä merkeissä, muutos voi koskea isää tai äitiä jopa äkillisen kuoleman muodossa. Tietysti Neptunuksellakin voi olla osuutta asiaan, äidiltäni esim. löytyy  :aurinko: :aspect_kvi: :neptunus: ja miesystävältäni  :aurinko: :saturnus: :aspect_sex: :neptunus:,  :kuu: :aspect_squ: :neptunus:.

Pikkuveljeni vaimoke on muuten myös  :kuu: :vesimies:, Aurinkomerkiltään hän on Leijona. Heidän suuresta perheestään kukaan ei ole kuollut, mutta muuttoja oli useasti. Tämä henkilö on hyvin avoin ja lämmin tyyppi, mutta aika erikoinen hänkin. Sellainen taiteellinen "peppipitkätossu". Jostain syystä hän ja isäni tekevät toisensa hulluiksi. Isä on  :aurinko: :leijona: :kuu: :kalat:.

Joku täällä sanoi,että vesimiehet eivät pyytele anteeksi. Minä puolestani olen sellainen anteeksi-sanan viljelijä ettei toista. Välillä ihan harmittaa, kun tulee vain pyydettyä anteeksi välttääkseni riidan. Inhoan riitelyä, ainakin turhaa sellaista.

En ole pitkävihainen ja ahdistun, jos joku josta itse pidän/ jota en tunne hyvin, on suuttunut minulle. Sellaiset selvitän heti.
 
Mutta osaan kyllä olla suorasanainenkin ja laukoa totuuksia, mutta vain sellaisille henkilöille, jotka koen tuntevani tarpeeksi hyvin.
Ja sitten jos oikein hermostun (harvoin) olen kytenyt sitä tunnetta pitkään sisälläni.
Muuten en halua loukata ketään, vahingossakaan, ja uusia tuttavuuksia kohdatessa olen aika ujo ja mietin sanojani tarkkaan.

Mutta jos jonkun merkin kanssa en tule toimeen, niin se on kyllä toisen vesimiehen. En naisen enkä miehen. Minulle liian kylmiä ja itsekeskeisiä ja okei, suorasanaisiakin useimmiten. Huumorintaju uppoaa kyllä, mutta liian suurina annoksina nuo muut tuppaavat pistämään liiaksi silmään.  :buck2:

Suorasukaisuudesta tuli mieleen, että olen usein kateellinen jousimies-ystävälleni (nainen) joka on hyvinkin suorasukainen ja ärhäkkäkin tarvittaessa :) Itse en uskaltaisi sanoa ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa ollessani tyytymätön johonkin. Ja häneltä usein kysynkin neuvoa halutessani suoran vastauksen.

Ja todellakin olen hyvin itsenäinen, tarvitsen omaa tilaa ja aikaa :) Ja siitä kertoo sekin, että aikaisin piti lähteä kotoa pois omilleen.. :)

Seurustellessani saa kumppani aikansa odottaa sitä 'ailaavjuuta' minulta ja usein kiinnostun henkilöistä vasta kun ne itse alkavat luovuttaa ja etääntyä. Liian tyrkyt, sitovat ja/tai omistuksenhaluiset eivät kiinnosta, toisaalta eivät myöskään mitkään ujostelijat, joista ei ota selkoa.

Ja itsehän olen
 :aurinko: :vesimies:
 :kuu: :neitsyt:
 :askendentti: :kalat:
 :merkurius: :kauris:
 :venus: :kalat:
 :mars: :kaksoset:

En ole vielä perillä noista merkeistä, että onko nuo kaikki olennaisia,mutta jospa joku viisaampi on paremmin perillä :)

Hei Jomakrima!

Sinulla on mukavasti noissa päämerkeissä ilmaa, maata ja vettä! Kyllä luulisi ihmisten sinun kanssasi pärjäävän ja varmaan pärjäät itsesikin kanssa.  :smitten:

Mutta katsopa mitä itseäsi peilaat muista vesmiehistä!  ;D Itseä kun on niin vaikea usein nähdä.

Heh.
Hyvinkin mahdollista, että nuo ominaisuudet löytyvät itsestäni ja en siksi niistä pidä  ;D Mutta hulluksihan sitä tulisi jos joutuisi oman kopionsa kanssa elämään  :angel:

Onpas omakohtainen aihe! Olen Vesimies ja hyvin suorasanaisen henkilön maineessa. Uskoisinpa jopa että ärsytän aika monia ihmisiä, ainakin aluksi. Useimmiten ajattelen, että heidän ristinsä on vaan kasvattaa vähän paksumpi nahka, etteivät loukkaannu turhasta. En koskaan tarkoita pahaa, yleensä päinvastoin. Koitan pitää nämäkin ihmiset sen verran lähellä, että saan heidät hurmattua ja he tajuavat etten oikeasti ole ilkeä tai ajattelematon (no, ehkä vähän ajattelematon)  :D Erityisesti ystävät saavat osansa suorista sanoista, mutta he onneksi jo osaavat suhtautua asiaan oikealla keveydellä. On tällä kolikolla kuitenkin kääntöpuolensa: tunteista en osaa oikein puhua. Tai osaan puhua: hypoteettisella tasolla, kierrellen, kaarrellen ja käännellen. Mutta en suoraan esimerkiksi romanttisten tunteiden kohteelle. (Mikä on sinänsä jännä koska venukseni ja merkuriukseni ovat kaloissa).

Olen myös muuttanut hyvin monta kertaa nuoresta iästäni huolimatta. Nytkin polttelee, että täytyisi päästä eteenpäin. Ja kelläpä ei elämään liittyisi menetyksiä...

Olen vasta viime aikoina ystävystynyt toisten Vesimiesten kanssa. Usein he ovat aluksi vähän ärsyttäneet tai pelottaneet, mutta sen yli kun päästään niin yllättävää sukulaissieluisuutta olen löytänyt. Ehkä kyse on jonkinlaisesta avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Eräskin Vesimies-kaverini on hyvin erikoinen ihminen, yleensä muiden kommentti hänestä on "siis se on vaan niin outo, ettei sitä pysty käsittämään, käyttääköhän se jotain"  :D itse viihdyn hänen seurassaan loistavasti, nautin keskusteluista, joista ei hei:n jälkeen pysty ennustamaan mitään. Ihana virkistävää. Ja onhan se mukavaa olla olematta aina se seurueen omituisin  :)

Allekirjoitan anteeksipyytämättömyys syytöksen. Nykyään olen jo oppinut pyytämään anteeksi, mutta harvemmin tarkoitan sitä todella. Pystyn ymmärtämään miksi joku on loukkaantunut, mutta en ymmärrä miksi minä olisin ainoa syyllinen ja siten anteeksipyytäjän roolissa. Tarvitsen jonkin muunkin syyn kuin sen että jostakin nyt tuntuu joltain. Hankala selittää. Maailmassa on suurempiakin epäkohtia kuin se, että satuin sanomaan vähän kärkevästi jossain keskustelussa. Ihmisten pitäisi vaan muistaa, että olen hyvällä asialla, hyvän käyttäytymisen ja toisten huomioonottamisen puolella.  :) Ja aina ystävien puolella! Ystävyys on pyhää.

 Nuorempana ihmettelin miksi ympärilläni olevat vesimiehet eivät näytä tunteistaan juuri kuin ne päättäväisyydet. Jos se harvoin sattui olemaan jonkinlaista välittämisen näyttämistä niin senkin vesimies oli itse päättänyt  ;D Joskus nuorena ja tietämättömämpänä ajattelinkin heidän vain pelkäävän noita omia tunteitaan ja siksi kapinoivan niitä vastaan kunnes nyt ymmärrän enemmän vesimiesten tyypillisiä luonteenpiirteitä. Minusta monet heidän tunnekömpelyytensä ovat suorastaan suloisia kun niihin osaa suhtautua   :smitten:   Olenkin useaa vesimiestä kädestä (tai mahasta) pitäen omalla esimerkilläni näyttänyt että omille heikkouksilleenkin voi nauraa. Vesimiehiltä taas olen oppinut tuota päättäväisyyttä jota heissä ihailen  8)

Täytyypä myöntää tuo päättäväisyys ja toiminta. ;)

Kun rapu vasta haaveili ja suunnitteli, oli vesimies-sisko jo puolitiessä tekemässä samaa hommaa. Tässä tätä siskoilukokemusta.

Nojuu, täytyypi tässä tuikata lusikka tähänkin soppaan ja kysäistä vähän tarkempaa luonnekuvausta  :kuu: :vesimies: :stä..

Nimittäin nykyinen ukkoseni on :kuu: :vesimies: (on  :aurinko: :vaaka: :askendentti: :neitsyt: ). Pistää kieltämättä mietityttämään, koska meillä on :kuu: :aspect_opp: :kuu: , eli itse olen  :kuu: :leijona: . Onkohan tuosta sitten miten harmia normielämässä, pitänee kait sitten vain oppia hyväksymään toisen erilainen reagointitapa sekä eroavaisuus tunne-elämässä.. :idiot2: Nimittäin meikäläinen kun reagoi kiivaasti, usein myös yli ja olen myös aika taitava mököttäjä (ehkä sitten lepyn, jos saan riittävästi haleja ja puseja, heh!), niin mies taas on oikein viilipyttyjen viilipytty, tuntuu siltä, ettei herralta pinna katkea edes kireämmässäkään tilanteessa.. ??? Meikäläinen olisi varmaan samassa ajassa ehtinyt vetää jo 1000 palkokasvia nenäänsä.. :crazy2:

Herra itse sanoi, että on ehkä pienoinen kapinahenki, ei suostu noudattamaan muiden sanelemia ohjeita, olemaan muiden lattiamatto tai istumaan toivottuun muottiin.. Haluaa selkeästi myös tilaa itselleen. Noo, perinteinen perhemalli ei oikein istu meikäläiselle, niin hiukka epäperinteisempi mies ehkä on parempi vaihtoehto.. ;)  Mutta on erittäin avulias, auttaa siis mielellään ihmisiä ja välittää ihmisistä - ehkä johtuu juuri tuosta  :kuu: :vesimies: :stä, eli ystävät ja ihmiset ylipäänsä on tärkeitä, sitten kun herralla on vielä  :askendentti: :neitsyt: :ssä, mikä tuo tiettyä herkkyyttä sekä halua auttaa muita ja on vielä diplomaattinen ja seurallinen  :aurinko: :vaaka: , niin siinähän sitä herkkua kerrakseen.. On meikäläisellä jotain opeteltavaa ko. miekkosesta, kun itsekin osaisi olla noin huomioiva..:)

Mies kuitenkin näyttää tunteensa melko selvästi, kaipaa hirmuisesti hellyyttä ja on kova hellimään itsekin.. Tosin haluaa myös välillä sitä omaa tilaa - se tosin passaa meikäläiselle,  :aurinko: :jousimies: :lle :)  Sen sijaan tunteista sekä henk.kohtaisista asioista puhuminen naamatusten tuntuu olevan aika vaikeaa (msn:ssä juttu sen sijaan luistaa paremmin), olisikos syynä sitten  :kuu: :aspect_squ: :merkurius: ja  :merkurius: :skorpioni: .. Osoittaa tunteensa siis paremmin elein kuin varsinaisesti sanoin.

No joo, tulipas taas höpistyä..

Oppinut, että kuuvesimiestä sanotaan 'oudoksi tapaukseksi' ja taas kuuleijona haluaa olla huomioitu vähän liikaakin välillä. Hyviä opettajia olette varmaan toisillenne!  :smitten:

Kunhan sinä annat sitä tilaa toiselle tarpeeksi, etkä ahdistavasti sido tai nurkkaa aseta, ja toinen muistaa aina huomata sinut kiitoksella ja rakkaudella, niin hyvä tulee!

Hyvää elämää teille!  :D

Minulla on yksi ainoa kokemus vesimies miehestä ja en kyllä toista halua kokeakaan. :buck2:
Moista lirkuttelijaa ja nuolijaa saa hakea,eikä suoruutta ja ryhtiä lainkaan. :uglystupid2:

Mutta naisissa on paljon veskari ystäviä. :D
Heidän kanssaan tulen poikkeuksetta hyvin toimeen ja ihailen suoruutta.
En jaksa miettiä mitä kukakin jollain lauseella tarkoitti,eikä vesimies-naisten kanssa todellakaan tarvitse miettiä.
Uskaltavat puhua vaikeistakin asioista ovat sitten minkä ikäisiä tahansa.
Naisista vesimiehet ovat ehdottomasti luotettavimmat ystävät,eivätkä lörppää selän takana! :smitten:

 :o


 ???


 ::)


 :-*



Kaunista...
Täällä  :kuu: :vesimies:  :angel:
..ja mitenkähän olenkaan onnistunut syntymään
kaiken tämän kukkuraksi  :aurinko: :kaksoset:,  :askendentti: :skorpioni::ssa
ja näyttääpä tuo  :merkurius: pahuslainen myöskin olevan  :kaksoset::ssa
ja  :mars: :oinas::ssa. :-*

Shit... ::)

Verbaali-ammuksia kait lähtee kuin tykin suusta. :-X

Kyllä tuota miekkosta voisi kuvata todelliseksi outolinnuksi, ajatukset kulkevat ihan eri rataa kuin valtaosalla, on jotenkin sellainen syvällisempi ajattelija ja käsitykset maailmasta eroavat jonkin verran muista.. Sanoinkin sen hänelle, että on ihan erilainen mies kuin muut mihin olen törmännyt - ja edelleen olen samaa mieltä! Tosin ihan perinteinen miehenmalli ei oikein istu meikäläiselle, kun olen kuitenkin moninkertainen  :jousimies: - ja rakkaudessa kaipaan myös sitä tilaa, rajoittava mies ahdistaa ( :venus: :jousimies: ) :)

hmmm...miesystäväni on (jälleen kerran) vesimies mutta ei se ainakaan mulle uskalla suoraan sanoa mitään, ehkä kiertoteitse (asc  :skorpioni:), no, itse olen kyllä varsinainen pommien tiputtaja, en varsinaisesti tarkoita mitään pahaa, sanonpahan vain oman mielipiteeni. ja kun kaikki ei tykkää jos asioita sanotaan .
Ja ton suorasukaisuuden liitän ehkä enemmin jousimieheen kuin veskareihin. Itselläni  :jousimies: mc:n merkki (jupiter tosin 1:ssä), eli voisko tulkita että ulospäin annan ehkä "kova, paha suustaan" -vaikutelman. Vesimiestä voisi olla sen verran että mun asc nousee kauriin loppuasteilla joten 1 huone on enemmän vesimiehestä kokonaisuudessaan kuin kaurista. :tickedoff:

Mc82 kyseli kuu-Vesimiehistä - no, itse sellaisena olen jäävi tuosta outoudesta sanomaan, mutta :aurinko: :kalat: tuskin kohdallani varsinaisesti järkevöittääkään yhdistelmää. ;D Kyllä sellainen tietty erilaisuuden kokemus varmasti kuuluu kaikkien vesimiesvaikutteisten elämään.

Teillä kun kuut ovat vastakkaisissa merkeissä, niin teemat tunne-elämässänne liikkuvat molemmilla siellä egoistisuus vs. humanitäärisyys -asteikolla. Vastamerkkejä kun ovat, niin Vesimiehessä on tavallaan aina ripaus Leijonaa ja päin vastoin. Kysymyksessä ovat saman teeman eri ääripäät ja yhdistäviäkin tekijöitä varmasti on, vaikka näennäisesti voitte tuntea olevanne tässä suhteessa aivan erilaiset. Ihmiset lienevät tavalla tai toisella molemmille tärkeitä, Veskarille ehkä enemmän isompien ryhmien kautta ja Leijonalle pienen, tärkeän sisäpiirijoukon (perhe, ystävät). Leijonalla saattaa myös aina olla tietty hierarkia jota soveltaa, Vesimies taas vannoo tasapuolisuuden nimiin.

Pelle Miljoona (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pelle_Miljoona) on muuten mielestäni aikas hyvä esimerkki originellista Vesimies-miehestä arvoineen ja ajatuksineen. Muistelen jotain lukemaani 50-vuotishaastattelua hänestä, jossa totesi ettei edelleenkään omista asuntoa ja maailmalla reissaaminen sen kun jatkuu. :) Juokse villi lapsi, moottoritie on kuuma.

Oh yeeesss! That's me! ;D Tähän kun vielä lisätään voimakas neptunus-painotus, niin johan sitä ollaan herkkiä. No joo, mutta todellisuudessa en koe olevani edes niin herkkä kuin moni muu - otan kyllä helposti itseeni, syytän itseäni paljon ja loukkaannun aika helposti, mutta toisaalta en loukkaannu ihan pikkuasioista (Kuitenkin olen  :aurinko: :kauris: :venus: :vesimies:) ja en anna paljon painoa täysin vieraiden ihmisten mielipiteille. Sen sijaan jos joku läheinen sanoo jotain vähänkin loukkaavaa, niin kyllä vedän rapukuoren päälleni aika nopeasti! Mutta jos esim. joku ihan vieras ihminen tulee vaikka haukkumaan päin naamaa, niin todennäköisesti vain nauraisin ja toivottaisin hyvää päivän jatkoa. ;D

Mutta noin muuten on sanottava, että kaikkein pahimmat ja julmimmat kommentit olen kuullut  :aurinko: :vesimies: :kuu: :askendentti: :skorpioni: suusta. Ne ovat sellaisia kommentteja jotka jäävät tuonne alitajuntaan ja joka kerta kun alat nukkua tai jotain niin ne tulevat sieltä jostain mielen syövereistä esille. Aivan karmeita lauseita. Yh....

Mutta on tosissaan myös sanottava, että monet pahiten minua loukanneet ihmiset ovat olleet jostain kumman syystä Jousimiehiä...Pahinta tässä jousimiesten loukkaamisessa on se, että jos sanot että loukkaannut, niin he eivät oikeasti ymmärrä, koska se ei heistä ole mitenkään loukkaavaa mitä he ovat sanoneet - mikä tekee niistä loukkaavista sanoista entistä hirveämpiä, koska tavallaan väittämällä, että "eihän tuossa ollut mitään kauheaa", joutuu menemään itseensä ja syyllistämään itseään vielä sen loukkaavan sanan lisäksi siitä, että sattui loukkaantumaan siitä ja olemaan niin "tyhmä ja pinnallinen ja lapsellinen" että otti itseensä.  ::)

Pahinta näistä tosissaan tekee se, että kukaan näistä pahimmista loukkaajista ei tietenkään ole sitä anteeksipyytelevintä tyyppiä. Jos ihminen pyytää anteeksi ja ymmärtää sanoneensa pahasti, niin unohdan asian saman tien, mutta jos ihminen ei pyydä anteeksi, niin jollain tavalla a) ajattelen että hän sitten halusi todella sanoa sen mitä sanoi b) uskoo olevansa oikeassa sanoessaan mitä sanoi c) ei näe siinä väärää, että sanoi sen ääneen.

Kaikilla meillähän on huonoja puolia ja ilkeitä ajatuksia toisista, mutta se miksi sanoo ne ääneen ja katuuko niitä jälkeen päin, on ratkaisevaa.

heh, tämä mene nyt aivan ot, mutta savolaisethan yleisesti "ajattelee", että vastuu on kuulijalla...Oisko veskareissa vähän samaa vikaa.... ::)

Ei ainakaan tässä veskarissa  ;D
Minä olen sitä mieltä, että vastavuoroisuudessa vastuu on niin sanojalla(tekijällä) kuin kuulijallakin(vastaanottajallakin).
Itseasiassa en koe mitenkään johdonmukaisesti ajateltuna olevan mahdollista, ettei vastuuta olisi molemminpuolin.  :)

Täytyy myöntää että joskus saatan laukoa liiankin suoraan asioita muille. Itse loukkaannun enemmän siitä, kun kehutaan (tai voisi sanoa nuoleskellaan) vaikka tietäis itse että ei ole sitä mitä toinen väittää. Seurustelin jellonamiehen kanssa ja hän yleensä otti nokkiin vaikka puhuin aina totta, sitten hän vaati anteeksipyytöä mutta miksi pyydän anteeksi jos olen jotain mieltä asioista? Jos oikeasti teen väärin, silloin pyydän anteeksi. Ystäväni kylläkin ihailevat suorapuheisuuttani, mutta uudet tuttavuudet voivat suhtautua siihen vähän kielteisesti. Inhoan oikeasti pepun nuolemista ja minä en semmoseen imarteluun voisi ikinä alentua.!! Kehun sillon kuin on kehuttavaa!  :) Eli siis ei toi suoraan puhuminen aina ole negatiivista sanottavaa, se on useimmiten positiivisella tavalla suoraa :)
Mutta joo.. joku sanoi ettei tule toimeen vesimiesten kanssa: Minulla sama juttu, paitsi äitini kanssa synkkaa hyvin mutta en ikinä voisi seurustella vesimiehen kanssa!  ;D

Aikas jännä juttu on että omalla kohdallani ainakin nämä "loukkaavat" Vesimiehet ovat kaikkein läheisimpiä ihmisiä... Työkavereina on kaksi Vesimies -naista, eivätkä he yleensä lauo mitään loukkauksia, reilusti vain jutellaan; ovat muuten täysin toistensa vastakohtia luonteiltaan, joten se kertonee Aurinkomerkin vähäisestä merkityksestä tässäkin tapauksessa.

Voisiko yhdistelmä  :aurinko: :vesimies: /  :askendentti: :neitsyt: tehdä ihmisestä "totuuden torven" ?

Mun kokemusten mukaan helmikuun alkupuolella syntyneet ovat monesti niitä totuudenlaukojia (jos karkeasti käsittelee pelkkää aurinkomerkkiä) Tammikuun puolella olevat taas ovat niitä "jalat maassa tyyppejä" ja sitten mitä lähempänä helmikuun kalamerkkejä, sitä enemmän kalamaisia piirteitä alkaa löytyä, eli silloin on vähän 50/50 niitten totuudenlaukomisten ja kalamaisten piirteiden kanssa. Tällaisiin ihmisiin minä olen törmännyt, toki muut merkit voi monesti olla etusijalla  :)

Siis, hassua ?  :o

Onko kuussa ja kuussakin eroja?

Meni hieman ohi tuo sun kysymys ( täällä päässä hieman pätkii)  :laugh:

Yksi kuuhan meillä vain on, mutta siis...

tuo taisi olla pohojanmaan murretta vähän tuo 'kuussa'.  ::)

Mutta ihmettelin, että onko merkeillä eroja missä kuukaudessa on synnytty, siis samalla merkillä tosiaan kuten kerroit?

Kyllä mun näkemysten ja kokemusten mukaan  :o Tai ei välttämättä just sen kuukauden mukaan, mutta jotenkin jos on syntynyt jonkun aurinkomerkin alkurajoilla ja loppurajoilla niin luulen nähneeni sellaisissa ihmisissä eroja vaikka olisivat muuten samoja aurinkomerkeiltään, mutta tietenkin kun horoskooppi on niin laaja kokonaisuus, niin tuollaista havaintoa on vaikea millään tavalla lyödä lukkoon. Nyt tuntuu siltä että jauhan vähän mitä sylki suuhun tuo (tai minne näppäimistö sormia vie), joten lopettelen  :2funny:  Lähinnä tarkoitukseni oli nostaa uusia ajatuksia ja näkökulmia  ::)

Minä olen kyllä ajatellut samoin kuin Vuffi.  :)
Itselläni on  :aurinko: :vesimies: 2astetta siinä lähellä  :kauris: :iin rajaa.
(sideerisesti olen  :aurinko: :kauris:)
Ja olen siis syntynyt 22.1.
Kaikki itse tuntemani  :aurinko: :vesimies: :het, ovat syntyneet helmikuun puolella.
Olen kokenut heidät "periaatteellisemmaksi" kuin mitä itse olen.
Tosin itseään on muiden näkökulmasta melko hankalaa arvioida.
Noh, kuitenkin olen saanut parit (minä yksinkö?) ;) "riidat" aikaseksi toisen  :aurinko: :vesimies: :hen kanssa siitä, että olen "rönsyillyt" ja muuttanut mieltäni fiilisten mukaan. Molemmat heistä oli sitä mieltä, että jos näkemättä sopii jotain (tai ei edes sovi, vaan avaa aiheesta keskustelua), niin se on lukkoon lyöty ikuinen vala. Minä taas olen sitä mieltä, että tsiikaillaan ensin mitä se todellisuudessa on live fiiliksissä ja sitten tehdään lopullinen päätös....  ???
Voi olla että toisen kanssa löi kipinät  :kuu: :den välillä.  ;D
Minä  :kuu: :kalat: ja hän  :kuu: :vesimies: .
Ylipäätään olen monasti juuri  :kuu: :vesimies: :het kokenut hitusen koviksi ja tylyiksi ja jäykiksi(tunteettomiksi). (se mitä heitä olen tavannut tai tuntenut, mutta en tiedä mistä sitten lopulta johtuu)
 :)

Voi tossa olla jotain perää, että kuukaudella on väliä. Äitini on helmikuun vesimies ja hänessä on jotain kalamaista. Hän on paljon herkempi kuin minä ja vaikka hän puhuukin suoraan, hän osaa ilmaista sen hienotunteisesti ottaen huomioon toisenkin siinä. Aika haaveilija-tyyppiä (minähän en muka katsos haaveile...  8) ::) )

Minun avomies on vesimies, itse olen vaaka... ja hyvin usein loukkaannun avomieheni sanoista!

Monet jutut kuulosti ihan hirveän tutuilta. Olen päätynyt siihen, että kevereiden kanssa avomieheni on oikea jees-mies eikä ikinä sano kavereilleen pahasti. Minulle kyllä tulee hyvin loukkaavaakin ja henkilökohtaista sanomista. Minä kyllä kaivan sen anteeksipyynnön esiin, vaikkei se luonnostaan tule!

Sellaisten "ilkeyskohtauksien" jälkeen aina epäilyttää, että kannattaako sellaisen kylmän vesimiehen kanssa edes olla, kun ei se kuitenkaan mitenkään erityisesti juuri minua kaipaa. Ja jos epäilyistään puhuu, se on vähän kummissaan, tajuaa jollain etäisellä tasolla ne jutut eikä se vaikuta sen käytökseen mitenkään.. En sitten tiedä onko se vesimiesmäistä vai ihan oman avomieheni erityispiirre!

Äitini myös on vesimies ja häntä ihailen valtavasti. Hän toimii järjestössä ja pelastaa maailmaa... Hänkin sanoo suoraan muttei koskaan niin pahasti kuin avomieheni. Niin.. äitini on syntynyt tammikuun lopulla, avomies helmikuun puolivälissä.

Kokemukseni vesimiesten sanomisista on kyllä joskus kolahtanut aika pahastikki, mutta en ole niistä loukkaantunut. Ovat noin yleisesti vain sellaisia sanaseppoja, että välillä on vastuu kuulijalla  :D Mutta kun itse heitän samalla mitalla takaisin, niin kylläpä menevät hiljaisiksi ja alkavat änkyttää jotain  ??? Siis yksikin kaverini heittää välillä niin mahtipontisen överiä juttua ja jokainen paikalla olija, jos ei hykertele, niin ainakin katsoo, että kukas se taas on pölisee ja päästelee suustaan sammakoita  :tickedoff:  :idiot2:

Tuo miten merkit jaottuvat eri kuukausille, on mielenkiintoista.

Se voisi selittää joidenkin merkkien monet erot!? Tietenkin siihen liittyvät monet muutkin seikat. Mutta kun joskus vain tuntuu, että miten voi olla niin kaksi erilaista ihmistä vaikka ovat samaa merkkiä!  ???

Ja uskon, että juuri vesimies kosmisena merkkinä korostuu siinä kauriin ja kalojen välissä. Olisko näin?

Vesimiessiskoni on syntynyt myös helmikuussa ja on tällaisia kamalan herkästi vetistäviä ihmisiä. Ja helposti hamuaa suuren joukon siipiensä suojiin. Mm. kun hän on remontoimassa suurta vanhaa taloa, hän sanoo, että ei hän sitä itselleen, vaan haluaisi kaikki lähimmäiset ja ystävät sinne. Haaveilee minuakin sinne yläkertaan taiteilemaan.

On totta, että läheisemmälle tulee varmaan heitettyä aika rankkaa läppää...Tosin mie suutun harvoin, mutta sitten kun tekstiä alkaa tulla, niin sitä kanssa tulee ja saa ukko kuulla kunniansa ihan korkojen kanssa. Mie kyllä yleensä aina pyydän anteeksi (jopa silloinkin, kun "syy" olisi hänessä), enkä osaa vihoitella pitkään. Joskus olen päättänyt, että nyt kyllä mökötän vaikka kuin pitkään, mutta en jo huomaakaan, kun olen höpötellyt vaikka mitä ja paha tuuleni on haihtunut. Että tälleen täällä.
Mutta kenellekäs sitä purkaa ellei sille, johon luottaa? En ole sitäpaitsi tavannut aviopuolisoita/avopuolisoita tai vuorostaan sisaruksia tms. tosi läheisiä ihmisiä, joille ei tulisi riitaa, ja jotka ei loukkaantuisi toistensa sanoista...Itse ajattelen niin, että oikeaan hyvään ystävyys/rakkaussuhteeseen kuuluu myös riidat ja se, ettei välit mene poikki, jos välillä tuiskahdetaan suuttua.

Auts,..kuulostaa mun faijalta joka on  :aurinko: :vesimies:

Mä oon saanu kestää mitätöimistä ja väheksyntää, halveksuntaa koko elämäni..Ja just Rosen-terapiassa kuulin että, äiti jolla oli menojalka kovasti vipattanut ei ollut läsnä, mutta ei sen enempää isänikään..En tiedä miten kysyisin että missäs mahdoit olla..Voin vaan kuvitella reaktiota. ( Varsinkin kun oon aina saanu kuulla siitä kuinka hän oli nuori ja hän hoiti ja hän ja hän, ja mitää en arvosta kun olen niin kiittämätön..huh)
Noh...seuraavaa perhejuhlariitaa odotellessa(siis ei tod toiveikkaasti) , tulee varmaan taas aukaistua sanaista arkkua kun ensin kuuntelee pari tuntia naljailua siitä miten vähän oon saanut työelämässä aikaan.. :-X :-\ :knuppel2:

Itse äitinä yritän opetella olemaan pojalle läsnä, helppoa se ei ole, varsinkaan kun mallit on mitä on.

Ja kyllä sitä kai itsekin tulee sanottua asiat loukkaavasti välillä mutta kun ne ajattelee omassa päässä jotenkin toisella tavalla, ja tajuaa vasta jälkeen päin että se varmaan loukkasi. Mutta kyllä mä ainakin osaan vaikka soittaa perään ja sanoa että ei ollut tarkoitus loukata. Anteeksipyytämisessä ei ole mitään vaikeaa niin kauan kun toinen pysyy asialinjalla.

Mutta siltikään, itselläni aikas veskapainotteista, silti aika paljon pahaa saa tehdä ennen ku musta saa sillä tavalla ilkeää tai tarkoituksella häijyä. Musta tuntuu että pysyn liikaakin asialinjalla vielä siinä vaiheessa kun vastapuoli on ladannut vaan lataamisen ilosta vanhoja virheitä, toisen fyysisiä/psykkisiä ominaisuuksia tai muita sopimattomuuksia..

että sellasta..

No kyllä loukkaannun ainakin tämän Tammikuun Veskarini sanoista,
silloin kun ne tulee.  >:(
Hän pyrkii kyllä tietoisesti pitämään sanansa kauniina
niin pitkälle kuin mahdollista, mutta kun saan sen oikein suuttumaan,
kyllähän sieltä tekstiä tulee. ::) :P

 :kuu: :vesimies: nä minulla on myöskin, että taiteilen
"vappunaamarin" kanssa vaikka kuinka pitkälle,
vaikka oikeat tunteet olisivat ihan muuta,
mutta koska olen  :askendentti: :skorpioni: ja  :mars: :oinas:,
niin kyllä se naamari tippuu huomattavasti paljon nopeammin
kuin herralla ja tekstiä tulee sitten :aurinko: :merkurius: :kaksoset::n
tähdittämänä. ::)

 

Lähipiirissä vain 2  :aurinko: :vesimies:. Naispuolisen kanssa en enää juuri ole tekemisissä, koin sen hankalaksi kun hänen avonsa on  :aurinko: :oinas:, niinkuin minäkin, joten ymmärsin enemmän sen miehen näkökantoja kuin  :vesimies:...

Miespuolinen  :vesimies: ystäväni on suora sanoissaan. Hassu piirre-ja joskus  :knuppel2: :tickedoff:- hänessä on se, että jos puhuu ongelmastaan, hän mielellään neuvoo ja suuttuu kun et ole kirjaimellisesti noudattanut hänen neuvojaan  :buck2: ;D
Tämä henkilö on silti yksi rakkaimmista ihmisistä. Hänen kanssaan voi puhua aivan kaikesta  :smitten:

Eppanahan sen sanoi! Veskari on armoton besserwisser ja aina neuvomassa vaikkei asiasta mitään edes tietäisi. Kyllä se ihan oikeasti silloin tällöin ottaa päähän, mutta toisaalta se veskareille ei voi olla pitkään vihainen. Heidän kanssaan voi puhua ihan kaikista asioista ja kun minä olen kauriina tietenkin masokisti  :crazy2:, niin eikös se veskarin suoruus ihan ruoki kauriin tarpeita?   ;)   :2funny:  Minä en ainakaan vaihtaisi omaani mihinkään muuhun merkkiin.   :knuppel2:

Mieheni on Vesimies ja poikani on Vesimies ! Paras ystäväni oli Vesimies, mutta hän kuoli nuorena :(!
Totta hitossa loukkaannun heidän puheistaan tämän tästä, mutta en ota oikeasti "nokkiini" ! Annan oikeasti ja sievästi palautetta asian oikeasta laidasta jolloin "kärki" häviää ja silloin on kaikki ok :)! Minäkin kun olen niin suora  ::)!

No älä! :D ;D :2funny:

Veskarit ei ole itsekään ilmanmerkkien mukaisesti pitkävihaisia,
joten ei niille vain voi vihoitella kauan.

Esim. Veskarini on laillani myöskin  :kuu: :vesimies: (itse olen  :aurinko: :kaksoset:)
ja meidän riidat on jo 5 min päästä unohdettu niin
kuin niitä ei olisi edes ollutkaan! :D

Joskus sivulliset ovat ihmeissään tuosta,
että hyvänen aika, sehän sanoi justiinsa sitten
aika kuule pahasti ja sinä vain jo naurat
ja puhut toisesta aiheesta! ;D :2funny:

No tuolla on kääntöpuolensakin.
Veskarin kanssa rakkaudessa ei kannata paljon
turhiin rutiineihin turvautua, koska jokainen päivä
on aina uusi uusine kujeiluineen ja Vesimies pitää
valloittaa, yllättää ja hurmata uudelleen
-siis pitää yllä kipinää tai se sammuu.

Tosin minulle :aurinko: :merkurius: :kaksoset: :askendentti: :skorpioni:
ja :kuu: :vesimies: :nä salaperäinen, etäinen ja älykäs
Vesimies on kyllä loputtoman mielenkiintoinen tapaus. ::) :P

Kysynpä onko myös näin:

Vesimies pitää tietynlaista vapautta mennä ja tulla ilmastaan selviönä.

Minulla on ystävä, nainen, jonka kaikkein suurin kysymys on naisiin nähden: Minä en voi kuuna päivänä ymmärtää, miten ne alistuvat miehen komenneltavaksi, ja että pitää kysyä kaikkia menojaan, jotka kuitenkin estetään. Miten ihmeessä ihminen voi siten elää?

Jos tämä pitää paikkaansa, niin tässä varmaan yksi ylin aihe, millä voi toista omistavaisempaa ystäväänsä loukata heti.

Ja tosi, että heidän pitää saada järjestää päivän menu. Järjestin kerran siskoveskarilleni yllätyssynttärit. Hän melkein loukkaantui. Ja sitten minä, kun hän suoraan sanoi, että kai tämä oli viimeinen kerta, hän järjestää juhlat itse, jos tahtoo. Hyväähän minä vain tarkoitin. Eipä silti. Katkera kai hän on minulle vieläkin, sillä sinne kutsuttu miesvieras vei sisaren vihille asti, josta sitten kuitenkin erosi surullisen vaiheen jälkeen (heidän pieni tyttärensä kuoli).

Joten eikö ravut ole surullisen kuuluisia näistä tällaisistakin järjestelöistä, olen jossakin lukenut. Opinpahan jotakin.  ;) Siis menepä koskemaan vesimiehen vapauden persoonaan!

Mutta silti ihailen ja rakastan sisartani! :smitten:

Näin me opimme toisiltamme!  :smitten:

Kyl mä komppaan itsestäni kaiken ton mitä tos alla lukee :D En oo pitkään vihanen, ja myöskin tykkään jos mua yllätetään kaikella kivalla joka päivä :smitten: ja rutiinit ovat hirveintä hel***iä mitä tiedän.. :buck2:

Oma vapaus ja tietty asioiden hallinta kruunaa kaiken :) Jos joku päivä on sellainen, ettei huvita tehdä mitään ja silti pitäs jotain saada aikaseks, ni en oo kovin tehokas en sitten alkuunkaan. Joku toinen merkki saattaa sillon saada itestään irti mitä ihmeellisimpiä supervoimia, mut mä mieluummin kaivaudun peiton alle ja oottelen sateen laantumista (kuten just tänään). :uglystupid2:

Joskus (tai vissiin jopa aika usein) sanon asioista suoraan, ja ihmettelen kun ihmiset sitten ovat nyrpeissään sen jälkeen, ja jos en saa palautetta että olen jotain tehnyt väärin niin en myöskään itse pidä siitä mitään suurta numeroa ja ihmettelen toisten edelleen jatkuvaa murjotusta tms.. Mut ollaan me veskarit silti niin rakastettavia :smitten:

Vesimies: Vesimies-mies ei ole välttämättä hyvää aviomiesainesta vaihtelunhalunsa ja sitoutumispelkonsa takia. Hänelle tuottaa vaikeuksia pelkkä ajatus sitoutumisesta yhteen ihmiseen ja perheeseen. Tämä tähtiradan vapautta rakastava merkki vaihtelee kumppania huoletta lennosta. Vesimies-miehet  rakastavat itsenäisyyttä ja vapautta, ja pienikin vinkki kumppanilta sen menettämisestä saa Vesimiehen kävelemään ovesta ulos. Vesimiehen saa pidettyä itsellään, jos antaa ymmärtää, ettei tarvitse tätä mihinkään. Kannattaa myös osoittaa, että hänellä on täysi vapaus mennä ja tehdä mitä vaan. Vain täydellinen vapaus herättää Vesimiehessä sitoutumisen tarpeen.

Johan on vesimies :P

(PS: Tämä on yleistävä kuvaus Vesimiesmiehistä)

TH
Ootko ihan varma, että toi oli just veskarista eikä jousimiehestä? Noh, ukko kun ukko  :P :2funny:

Riippuu kyl varmasti hyvin paljon muistaki aspekteista ja konjunktioista yms. koska itsessäni en esim. tuota sitoutumiskammoa tunnista yhtään pisaraa. Saattoi ehkä joskus olla jokin pieni epäilys siihen suuntaan, mut ei kyl oo sen jälkeen ollu sellasia oireita, jopa päinvastoin.. Muutenki noi yleistykset meitin aurinkomerkistä on jotenki hassuja :) Kaikkien kans kyl tuun toimeen ja kaveripiiri on laaja, mut noi sitoutumiskammot ja "vapauden menettämisestä" johtuvat ovesta ulos kävelyt eivät kyl oo ainaska kuvauksia tästä veskarista :) Jokainen sitä omaa tilaa kaipaa jonkin verran, mut en tiiä oonko mä ny siitä jengistä yhtään sen erilaisempi sitten.

Vesimihestähän tämä. Nyt kun aloin aivonystyröitäni oikeen kunnolla kaivelemaan, niin kuulkaas, kyllä tää kuvaus meni ihan nappiin veskarista. Tunne erään tällaisen vaikean tapauksen; en edes oinasmerkeissä ole tavannut tänlaista vaikeastin tavoiteltavaa :buck2: ;D

Jep jep, täällä vesimiesnainen ja tunnistaa itsensä sitoutumispelosta...

Joo, voi siinä joku perä olla. Mutta ainakaan omalla kohdallani se ei ole ikinä tarkittanut sitä, että laukkaisin ns. kukasta kukkaan. Vaan pikemminkin sitä, että itselläni säilyy vapaus tehdä omia asioita, eikä toinen voi liikaa määräillä. En ole aina halukas sopimaan asioita kovin paljon etukäteen, niissä asioissa olen hieman sitoutumiskammoinen...Mieluummin sopisin tapaamiset yms edellisenä päivänä, :)

Takana pari ex-miesystävää joista molemmat  :aurinko: :vesimies: ja kyllähän nuo aika vapaudenhaluisia olivat..

Puhumattakaan itsestäni, joskus sitä riivatun sisäistä irtautumispainetta siinä vaiheessa kun homma alkaa mennä vakavaksi..Sellainen tunne mikä pakottaa jossain vaiheessa repimään itsensä vapaaksi.. :knuppel2:

Viime vuosina kyllä helpottanut hieman :)

Onneksi  :askendentti: :leijona: :aspect_con: :kuu: tuntuu tasoittavan menoa. Voin ajatella kypsyneeni jopa sitoutumiskykyiseksi "aikuisten oikeesti" mutta saa nyt sit nähdä.. :) ;D

Selkälokki on oikeassa eli veskari ei liitele kukasta kukkaan, mutta vapautta huutaa ja vaatii muuten. Sitoutumiskammo on ilmeinen. Oma veskarini vannotti, että menee naimisiin kanssani vain ja ainoastaan sillä ehdolla, että saa olla ihan villi ja vapaa ikuisesti. Minähän lupasin ja aviossa ollaan. Eipä tuo vieraissa juokse, mutta järvelle pitää päästä kun mieli tekee. Siihen ei mulla ole mitään sanan valtaa.  ;D

Tuon kyllä allekirjoitan itsestänikin, vaikka tykkään että joku ohjastaa mua ja sanoo mitä tehdä, mutta jos mä jotain haluan välttämättä tehdä niin älköön sitä kukaan yrittäkö estää :D :angel:

Myöskin hyvin uskollinen oon, ei tulis ees mieleen satuttaa ketään itselle rakasta vastoin toisen tahtoa, tulee paha mieli pelkästä ajatuksestakin..

Vesimies on kyllä mielenkiintoinen merkki. Paras tyttökaveri vuosien ajalta on  :vesimies:, ja häntä kuvaa juuri se että ikinä ei saa ystävänä ottaa itseensä jos hän joskus laukoo jotain... koska tiedän ettei hän sitä pahalla sano. 

Hän itse taas on niin vapaudenkaipuinen tapaus että avioliitto jonkun kanssa on varsin mahdoton; hän kokeili mutta pieleen meni. Hän liikkuu mieluummin ystäviensä seurassa ja touhuaa kyllä paljon, mutta liian tiukka suhde olisi hänelle kauhistus.

Mutta itsellänikin kun on tuota Vesimiestä kartalla enemmän kuin Kaurista, niin osaan olla loukkaantumatta. Tai sitten olen vain kuunnellut liikaa Lauri Tähkää.  ;D (pohojalaaset sanoo suoraan)

Joskus mietin kyllä vesimiessiskostani näinkin: Hän haluaa olla vapaa ja haluaa pitää siteet kaikkiin.

Tällä hetkellä hänellä on niin ihana ja laajakatseinen (taisi muuten olla myös vesimies) mies, että hän hyväksyy siskolleni myös sen, että kaikki exät (niitä on noin kolme tai neljä) käyvät tervehtimässä siskoa ja myös häntä.

Onko se avarakatseisuutta, avaramielisyyttä, suurta lojaalisuutta, anteeksiantoa vai onko se peräti jonkin sortin hallinnan tarvetta ja halua pitää kiinni kaikista suitsista....olla kaikille tarpeellinen omalla tavallaan, jopa exien uusille tyttäystäville?

Ei hän sillä koreile, ei kerskaa sillä...ihan kuin se olisi hänelle ihan tavallista arkipäivää.  ::)

En minä ole moiseen pystynyt! :(

No huh!

Minulla Venus-Vesimiehenä on hyvät suhteet exiin (paitsi ex-aviomieheen) ja olemme ystäviä.  Rapu taas sanoo ettei hän halua olla missään tekemisissä exien kanssa, eli ystävyys olisi täysin mahdotonta. Itselleni taas on ihan ok olla ystävä exän kanssa, mutta ei tietenkään niin että hän kävisi täällä.

Mutta motiivi tuohon? Se olisi kiva tietää. Vesimiehistä kun puhutaan niin veikkaisin avaramielisyyttä.  ::)

Siinäpä se, rapujen omanapaisuus, sekin usein kovan kilven alla.  ;)
Mutta kuten tiedät, siellä kilven alla on niin paljon pehmeää, rakastavaa ja lämmintä ... se tiivistyy sinne.

Minulla on pikku Lilith kyllä Vesimiehessä, että jos jotain ymmärtäisin henkilökohtaisestikin siitä avaramielisyydestä...ainakin pyrin siihen. :coolsmiley:

Niimpä!  Ravuissa on niin paljon hyvää että...  ;)

Ehkäpä tosiaan ymmärrät sen Lilithin kautta. Itselläni se on Kaksosissa.

Hassua.. Mun elämässä tuo on kyllä toiminut aina, paitsi niiden kanssa jotka ovat jääneet katkeriksi suhteen päätyttyä, pari kappaletta :aurinko: :skorpioni:,.
Toista yritin auttaa ymmärtämään suhteen aikana että täytyy olla lastensa äidin kanssa tekemisissä, kun ei olisi millään halunnut, mutta kyllä se siitä sitten taipui ja oppi. Ottihan se jopa muhunkin tässä yhteyttä joku aika sitten, vuosi erosta..

Olen kyllä tutustunut myös parin exän (:aurinko: :vesimies: ja :aurinko: :vaaka:) uuteen tyttöystäväänkin ja ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole.

En tiedä voiko sanoa ettei halua päästää irti kaikista siteistä vaan jotenkin sen kaveruus vaan tulee automaattisesti eron jälkeen.. ainakin itselle. En mä niiden perään soittele koskaan, mutta usein ne sitten kaveriksi jäävät tai ottavat yhteyttä myöhemmin.

Vesimerkkisistä existä oon huomannu sen että ne haluaa olla yhteydessä mutta eivät sitten jotenkin pysty, ajautuvat haluamaan enemmän ja kun eivät saa, niin välit katkeavat hetkeksi..Kunnes taas ottavat yhteyttä jotain kautta..Se on niin hassua ;D

Luulen että loukkaantuminen tulee siitä, kun Vesimies ei ajattele tunteella selvittäessään jotain asiaa tai riitaa vaan kertoo oman näkökantansa kaunistelematta. Ja kun taas tietyt kanssaihmiset ajattelevat asian tunteiden kera niin se on liikaa.

Itse tajuan monesti vasta myöhemmin loukanneeni jotain ihmistä , ja tajuan jälkeenpäin että voihan, "se ehkä ymmärsi sen näin kun mä taas ajattelin sen ihan vaan yksinkertaisesti näin, faktat faktoina (tuntui miltä tuntui)"..

Minulle on muodostunut sellainen kuva, että  :vesimies: on kykenevä
normista poikkeavaan suhteeseen hyvin usein
ja itse  :kuu: :vesimies::nä en ole tästä poikkeus.

Lähes jokainen tuntemani :vesimies: elää jollain tavoin
erityisjärjestelyissä suhteessaan esim.
että on avioliitossa ja elää eri osotteissa ja/tai omaa toisenkin rakkaan
läpi koko elämän.
Tunnen kolme tälläistä  :aurinko: :vesimies:-miestä.

 :vesimies::lle ei myöskään puolison taustat ole mikään este.
Tunnen neljä  :aurinko: :vesimies::tä, joilla on ex-prostitoitu vaimona
ja tavannut vaimonsa niin, että on ollut asiakkaana
ja sitten niin monia  :vesimies::iä, joilla on puolison lapset kuin ominaan
tai sitten muutoin adoptoituja.

 :vesimies::t antaa anteeksi hyvin paljon ja heille ei ole
suhteen loppu, jos puoliso/kumppani pettää, vaikka tosin ne
ei siitä pahemmin pidä.

 :vesimies: saattaa pyrkiä ottamaan auttamisellaan kontrollin toisesta,
vaikka se muuten on niin vapautta rakastava..
-siis omaa vapauttansa rakastava. ::)

Tosin nyt puhuu kokemuksestaan 
:aurinko: :kaksoset:  :askendentti: :skorpioni: ja niin.. :kuu: :vesimies:   ::) :P

Paitsi minä, en anna petosta anteeksi ja jos annankin niin suhde jatkuu ainakin mun osalta jäätävänä siihen asti kun kyllästyn ja otan ritolat ;D

 :aurinko: :vesimies: faijani on kyllä samanlainen ja eräs  :aurinko: :vesimies: ystäväni...

Ja niinhan se on taas, siihenkin vaikuttaa moni laatu kartalla.

Luulen että monet  :vesimies: pitoiset pistää omat lystit pystyyn siinä vaiheessa, niinku mäkin tein nuorempana..(eikä siihen tarvittu edes konkreettista pettämistä, vaan "pientä petosta" kuten flirttiä tai ärsyttämistä/loukkaamista tarkoitusperäisesti)

ja kylhän tuo   :askendentti: :kuu::leijona: vaikuttaa mutta silti..

Minähän en oinaana pidä siitä että joku alkaa laukomaan mulle suoria sanoja. Ai että, oispa jännä ottaa yhteen Vesimiehen kanssa ;D

 ;D ;D :2funny: Noh noh..

Eikös ne oinaatkin lauo aika suoraan :D ;D

Siinähän se juju just onkin. Laukoo, laukoo, mutta en tykkään toisten laukomisista ;) En loukkaannu, mutta se aiheuttaa aikoisia laukomisia takaisin.

*köh,köh* Täällä olisi yksi  :aurinko: :vesimies: ,  :askendentti: :skorpioni: ,  :kuu: :oinas: ,  :merkurius: :vesimies: :-[ ;D
Taidan kyllä joskus töksäytellä aika pahastikin,jos ihmisten ilmeisiin on uskomista  :-[ :P
En itse näe/koe sanojani loukkaavana,rehellinen yritän olla,koska se on sellainen piirre, jota arvostan muissakin :)
Jonkin verran selkärankaa pitää olla.8)
Tosin  :venus: :kalat: :na otan joskus itsekin nokkiini muiden puheista,mutta ei se maailmaani kaada :angel:

Vesimiehenä olen pyrkinyt eroon suoraan sanomisista, siitä kun ei aina hyvää seuraa.....mutta jos on tuttu kaveri, niin sitten saatan sanoakin, jos jotakin sanomista on. Yks Kauris-tuttavani ottaa vastaan suorat sanat, mutta ei tee mitään asioilleen, valittaa vaan aina samoista jutuista uudelleen - noin puolen vuoden välein. Pyrin välttelemään tapaamisia....

Se mihin minä vesimiesten (-naisten!) kommenteissa reagoin on useimmiten niiden typeryys, siis ne eivät osu maaliinsa vaan kertovat enemmän oman egonsa ympärillä pyörivästä veskarista itsestään - ja hänen omista heikkouksistaan. Kyllähän se hämmentää, kun joutuu ottamaan vastaan ilkkumista asioista, jotka kuvaavat ilkkujaa, eivät kohdetta. Ei se raivostuta, mutta se saa pitämään etäisyyttä vesimie...naisiin  :smitten:

Havaintojeni mukaan en ole suinkaan yksin mielipiteineni. Tuttavapiirin pahin pain in the ass on hyvin ystävällinen ja empaattinen veskarinainen, jonka ystävä on PAKKO olla (tai itket ja olet), joka kuitenkin koko ajan  laukoo noita "totuuksiaan" ja kikattaa päälle. Ja jos ei halua kuulla lisää niin hän muka loukkaantuu ja loukkaa lisää  :angel:

Etenkin miespuoliset tuttuni kammoavat tätä tätiä kuin ruttoa. Henkisen työn tekijänä ja parantajana hän on todella taitava, mikä on ironista. Ihmisenä syyntakeeton moukka.

Oma lapseni on veskari eikä koskaan loukkaa ketään (teatraalinen kyllä on ajoittain), nousuvaaka, pitääkö sitten kaiken vain sisällään, en tiedä.

Mä oon ite kans nousuvaaka ja luulen että se osittain liittyy tämän inkarnaation ongelmien ratkaisuun, eli se henkinenpolku löytyy kyllä ja ennemmin tai myöhemmin se vie sitten mukanaan tämän "aina tulevaisuuteen 20v muita edelle katsovan lapsosen" ;D Vesimiehiksi inkarnoituvat (vissiin etenkin nousuvaaka painotteisiksi?) tähän elämään sellaiset ihmiset jotka ovat karmaa kerryttäneet aiemmat elämät täyteen, ja tässä elämässä ovat tulleet sitä polttamaan pois, näin ainakin itselle on käynyt. :angel:

"jonka ystävä on pakko olla.." ei kuulosta vesimieheltä.. Mun ymmärtääkseni vesimiehillä on erityinen kyky antaa vapaus muille ihmisille.. ::)
Mitähän muuta ko.rouvalla mahtaa olla kartalla, kannattaa varmaan katsastaa jos mahdollista.. ;)
Ja onhan se aina merkki kun merkki, kiinni omasta henkisestä kasvustakin..

Jokaisella merkillä on omat hyvän ja pahan ääripäänsä. En ole minäkään itse asiassa ajatellut millainen olisi pahin mahdollinen veskari. Pitääpäs kysyä ukolta tuosta sohvalta.  :)

Esmiralda ja Kauris, huomasin keskustelunne vasta nyt, joten pakko kommentoida! Olen seurustellut kolmen  :vesimies::n kanssa, joista kahteen pidän satunnaisesti yhteyttä edelleen. Kolmaskin on sinänsä ihan ok, mutta no... narsisti ::)  Tuli mieleen, että veskareiden on ehkä siitä syystä helppo säilyttää ex:t kavereina, että ovat usein seurustellessaankin ensisijaisesti hyviä ystäviä ja siinä sivussa sitten rakastavaisia. Näinhän se menee, ainakin minulla  :D  

Välitän noista ystävistäni edelleen kovasti ja toivon heille kaikkea hyvää. Oli esimerkiksi ihanaa kuulla pitkäaikaisen avomieheni menneen naimisiin ja perustaneen perheen - hän kun oli kovin lapsirakas aina. Parisuhteessa tuli kyllä erittäin selväksi, ettei meillä ollut enää yhteistä tulevaisuutta, mutta minusta ainakin tuntusi kurjalta hylätä hyvä ystäväkin rakkauden ruostuessa. Emme ole missään vaiheessa roikkuneet toisissamme (kerrasta poikkihan se aikanaan oli), mutta silti on kiva kuulla välillä, miten heillä menee. Ja veskareita kun ollaan, tämähän toimii puolin ja toisin  :D

Ehkä siinä on sitä avarakatseisuutakin sitten, en tiedä  ;) Tosiaan ihan tavallista arkipäivää minullekin, joten ymmärrän hyvin siskoasi. Toisaalta ymmärrän kyllä senkin, etteivät kaikki halua olla missään tekemisissä ex:iensä kanssa - usein siihen on hyvä syy myös.

Kiitos Minerva sanoistasi! Olen oppinut ihailemaan siskoani. :smitten:

Tosin eräs Kauris-ihminen (ei mieheni) ei voinut ymmärtää moista olemista ollenkaan tutustuessani siskooni.

Ja eräs Härkä-ihminen sanoi, että
"siskosi ei tiedä 'oikeasta rakkaudesta' mitään".  :(

 :neitsyt:-miehelläni on onneksi  :uranus: aksendentilla, joten ymmärrystä "noita omituisia vesimiehiä" kohtaan löytyy  ;D


Olen tätä muuten miettinyt?! Ovatko  :vesimies:-tunteet sitten jotenkin niin laimeita? Paha mennä sanomaan, koska olen ilma-immeisenä tätä maata tallannut aina,  :kuu: :kaksoset: myöskin. Kyllähän erot ovat vaikeita olleet ja riidat pahoja, mutta jotenkin ne vaan työstää, näkee omat virheensä ja pyytää ja antaa lopulta anteeksi. Pikkuhiljaa alkaa taas muistaa, että olihan se toinen loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi heikkouksineen päivineen - eihän sitä huonoon olisi rakastunutkaan  ::)  Ja siitä sitten viriää se ystävyys, ajan kanssa.

Kuka mittaa rakkauden?  :o

Uskon että jokainen tuntee. Ja jos rakkauteen liittyy piinavaa katkeruutta ja tuskaa, kuten Härkä-ihmiselläni, niin silloin jotain jää kieppumaan itsen ympärille. Onko se rakkautta?
Vesimies osaa päästää irti. Kyllä minun siskoni on ollut onnensa kukkuloilla ja itkenyt monia katkeria kyyneleitä.  :'(

Hmm...minä kyllä tunnen vesimiehiä, jotka itsekin pystyvät nauramaan tuolle pakkomielteelleen pitää isoa hovia, siis kymmeniä ihmisiä ympärillä, joita kutsuvat (sydän)ystävikseen, vieläpä aika isoon ääneen paino sanalla YSTÄVÄ  ;D Ja jos sitten joku ei olekaan niin innostunut tuosta ystävyydestä, niin veskarin on lähes mahdotonta kestää torjuntaa. Myös miesten ja naisten välisissä suhteissa tämä näkyy: veskari kertoo omahyväisenä ihailijoistaan jotka todellisuudessa kammoavat koko tyyppiä.

Totta kai nousumerkkikin vaikuttaa tähän, mutta jotkut aurinkomerkin ominaispiirteet näkyvät kyllä hauskalla tavalla karikatyyreinä aikuisessakin ihmisessä. Se pystyykö ihminen hymyilemään omalle käytökselleen kertoo sitten kypsyydestä   :smitten:

Ja KAIKILLA merkeillä on tietysti omat heikot kohtansa, tämä nyt vain esimerkkinä kun veskarista on kyse.

Jännä juttu,..Mulle on vaan niin vieras ajatus tuo että pitäisin hyvänä ystävänä ihmisiä jotka "kammoavat selän takana".. Mikä lie merkkisijainti vaikutta sitten mulla sillä tavalla että yleensä vaistoan ihmisten todelliset ajatukset (varmaan  :kuu: ykkösessä) ja sen verran multa löytyy ylpeyttä ettei tulis mieleenkään kaveerata sellaisten kanssa joista yhtään vaistoaa vastenmielisyyttä, päinvastoin..
Mutta sitten jos ajattelen niin tuttavapiiri on mullakin laaja, se sitten taas ketä niistä voi kutsua ystäviksi on toinen juttu. tai edes sydän-sellaisiksi.
Mielestäni "torjunnan kestäminen" tekee jotain ristiriitaa vapaudenkaipuun ja sen vapauden antamisen kanssa, mikä kuitenkin pitäisi olla vesimiehille tyypillistä. ja eikö niitä sanota välinpitämättömiksikin..  ???

Alkaa kuulostaa puolustuspuheelta :D :2funny: ;D

Mun faija on  :aurinko: :vesimies: ja erakko viimeisen päälle, ei tunnu kaipaavan ystävää jos toistakaan,..Vaikka kyllä sillä niitä pari löytyy mutta ei se tykkää haalia ihmisiä ympärilleen eikä oo muutenkaan kovin seurallista tyyppiä.

Itse tykkään kun tuttavapiiri on laaja ja se on erityisen mukavaa kun niitä on erilaisia, eri tyylistä, -näköistä, jne..Varsinkin kun voi puhua eri asioista jamuuta, sehän rikastuttaa. Mutta ei niitä kaikkia voi ystäviksi kutsua.

Kyllähän Vesimies on enemmän yksin viihtyvä erakko, kuin toisten seurassa viihtyvä  ;). Tunnen niiiiiin monta Vesimiestä, ettei voi olla enää sattumaa  ;D! Mm. oma mies ja poika on + liuta ystäviä  :)!

Minusta suorat sanat pitäisi olla sitä normaalia kommunikointia, ja tässä :vesimies: auttaa meitä kaikkia psyykkis-mentaalis-emotionaalisessa kasvussa. :)  Kaikenlaisista valkoisista valheista ja korulauseista on vain harmia:

http://www.hs.fi/viivijawagner/1135250636590

(ei ehkä liity ihan täysin aiheeseen mutten malttanut olla linkittämättä)

Juuri niin, Nousukuu!

Päänsilittely ja imartelut oikeassa paikassa voivat lohduttaa, mutta suorat sanat kasvattaa. Niitä pitää kasvaa myös kuulemaan. Aina ne silti enemmän tai vähemmän tuntuu kipeiltä.

Siskoni Vesimies on ollut minulle myös kasvunsisar ja voin vain kiittää hänen suoruudestaan!  :smitten:

Hassua, minä olen vesimiesnaisena saanut enemmänkin sellaista palautetta että minusta pitää kaivella asioita tietoon kun en saa sanotuksi.  ;D Mutta toisaalta jos saa kaiveltua sanat ulos niin sitten yleensä myöskin sanon mitä mieltä ihan oikeasti olen.

Joissakin tilanteissa tosin mietin pidemmälle että kannattaako sanoa ihan suoraan asioita. Esim. meillä oli kerran työpaikalla hirveän huono ilmapiiri, minulle oltiin oltu todella inhottavia ja ilkeitä ja yritin kovasti tulla uusien ihmisten kanssa toimeen. Sittenkun asiaa puitiin ja minultakin pyydettiin anteeksi, ja vaikka olisi niin kovasti tehnyt mieli laukoa ajatukset päin näköä niin jätin kuitenkin sanomatta. Pidin siinä tilanteessa tärkeämpänä että tulemme kaikki toimeen keskenämme ja nielin ylpeyteni. Enkä siis ole alkuunkaan ujo ja siinä tilanteessa se olisi melkein ollut ihan "hyväksyttävää" että olisin sanonut mielestäni kaikki mitä todella ajattelen.
Se kuitenkin kannatti, ilmapiiri työpaikalla muuttui takaisin normaaliksi mitä en olisi uskaltanut edes unelmoida.

Aloin just sanomaan samaa, että veskarithan nimenomaan kiertelee ja kaartelee ja välttelevät viimeiseen asti joutuvansa mihinkään tulitaisteluun mukaan..Veskarit on monesti hyvää pataa kaikkien kanssa, mikä ei välttämättä paranna heidän luotettavuuttaan ns. "sydänystävien" joukossa...Toisaalta heidän kanssaan on vaikea ajautuakaan riitoihin, mukavia hyvän päivän tuttuja :) Veskarimiehet puolestaan ovat pahimpia kieroilijoita parisuhteessa mitä voi vaan olla...En jaksa laittaa perusteluja ;D 

^Väitän kyllä olevani nimenomaan suositumpi "sydänystävien" keskuudessa kuin hyvänpäivän tuttujen.  ;D Ja tämä siitä syystä että puolustan ystäviäni varmasti paremmin kuin itseäni. Ja valitsen tarkkaan kelle edes näytän ihan pohjimmaisen luonteeni, hyvänpäiväntutuiksi jäävätkin ne jotka omasta mielestäni eivät osaa arvostaa epäitsekkyyttä toisissa eivätkä omaa sellaista luonnetta itsellään.  :)

Kamelikontti puhuu kuin vesimies, tai ainakin kuten siskoni!

Vaikka olen rapu, minussa on jotakin hyvin paljon kaksosmaista, eli jengityyppiä. Jotenkin vain ympärilläni on joskus niin paljon ihmisiä, etten sitten ehdi mihinkään...vaikka olenkin vanhemmuuteen pikkuisen rauhoittunut.

Siskoni Vesimies joskus minua moitti ihmetellen että onko minulla ketään 'oikeaa' ystävää, kun tuollaista jengiä aina pyörii ympärilläni. Vähän sitä ihmettelin, käynhän useankin kanssa hyvinkin syvällisiä keskusteluja, vaikkakin vain ehkä kerran kaksi vuodessa. Ja on aina niitä sydänystäviä, joita kuitenkin säilytän vähän hiljaa aarteina vain.

Mutta sisko paasasi, että ei sellainen elämä ole oikeaa minulle itsellenikään. Hänellä oli aina pari hyvää ja uskollista ja sitten iso väli muihin. Tosin hänkin on sitten 'vanhemmuuteen' vähän enemmän avautunut, kun on joutunut kantamaan vastuuta isoistakin ryhmistä ja yhteen aikaan haaveili jopa sellaisesta yhteisöstä, että kerää kaikki yksinäiset luoksensa. Uskoin täysin siihenkin, koska Vesimies on uskottava, luotettava ja suora. Hän on myös hyvin laajasti ymmärtävä ja ajatteleva ihminen. Ainakin siskoni. Eikä varmasti ollenkaan sellainen omaan napaansa tuijottava, kuten minä rapuna useinkin.

Ai kun oikeastaan kiva analysoida teidän kauttanne siskoani, joka asuu niin kaukana, että tapaamme ehkä vain kerran vuodessa, mutta hyvin lujat ja lämpimät välit.  :smitten:

Oma äitini on vesimies. Hänellä on viesimiehessä myös  :merkurius: :venus: :ceres:. Koenkin että hän edustaa sellaista aika perinteistä vesimiestä. Tässä ketjussa oli todella paljon asioita, jotka tulivat heti äidistäni mieleen, vaikka täytyneekin sanoa, että itselläni ei ole ihan hirveästi negatiivista sanottavaa.

Aikaisemmin oli puhetta niistä menetyksistä, niin äitini molemmat vanhemmat ja pikkuveljet kuolivat hänen ollessaan nuori, joten todellakin allekirjoitan tämän asian.

Ja niin siitä suorapuheisuudesta, niin äitini kohdalla olen enemmänkin kokenut asian siten, että hän ei pysty valehtelemaan ja sen takia hänen puheensa vaikuttavat välillä hiukan suorilta. En usko, että hän koskaan olisi sanonut minulle mitään pahasti loukatakseen, ainoastaan silloin hän saattaa sanoa ilkeästi jos häntä on ensin loukannut pahasti, mutta pyytää kyllä anteeksi. Toisaalta hän kyllä vaatii myös sitä että toinenkin pyytää anteeksi, tai ehkä tämä on vain sellainen vesimieskasvattajan juttu, että aina pitää pyytä anteeksi ja yön yli ei jätetä vihoja. 

Hänellä on myös erittäin korkea moraali, eli siis juuri mainitsemani valehteleminen on hänelle ahdistavaa. Myöskään syrjimistä ja kaltoin kohtelemista hän ei suvaitse. Liitän myös hänen vesimiesmäisyyteensä sen, että hän on pienestä pitäen ollut sellainen heikkojen puolustaja. Hän on kuulemma pikku tyttönä mennyt puolustamaan luokan kiusattua poikaa, koska ei voinut katsella vain vierestä.

Ja niin ne epätavalliset suhteet tulivat mieleen. Koen ainakin, että äidilläni ja isälläni on ollut jokseenkin erikoinen suhde. Koko heidän suhteensa ajan isäni on ollut matkatöissä, joko kotimaassa tai ulkomailla. Hän on ollut kotona aina viikonloppuisin ja lomilla, joten äitini on ollut oikeastaan yksin aina arjen ja hoitanut siinä samalla kolmea lasta. Joten ehkä äitini on tässä saanut osansa vapaudesta, eikä sitä ole niin paljon tarvinnut hakea muualta.

Tietyllä tapaa huomaan kyllä äidistäni asioita mitä tässä aiemmin on kirjoiteltu, sitä, että joillain vesimiesten kasvateilla ei ole oikein ollut ruokaa pöydässä. Niin kyllä meillä on ollut aina ruokaa, mutta äitini tosin vihaa ruuanlaittoa ja leipomista, mutta tekee sen velvollisuudesta, joten jos hän olisi vastuuttomampi niin varmaan lämmintä ruokaa ei juuri olisi ollut =D

Äitini on myös erittäin taiteellinen ja hänelle on tärkeää toteuttaa elämässään omia unelmiaan.

Niin ja tuli mieleen vielä tuosta suorasukaisuudesta, että äitini on suvun ja ystäväpiirinsä keskuudessa osittain myös sellainen hiukan pelätty omien korkeiden ihanteidensa vuoksi. Esimerkiksi monet hänen ystävänsä pelkäävät mitä äitini ajattelee jos he ovat esimerkiksi koheltaneet baareissa ja säheltäneet siellä mitä sattuu. ^^ Joten äitini  suorasukaisuus ja "selkäranka" ovat osalle pelottavia, minulle ihania asioita.

Tuli vaan sellainen mieleen, että kun on niitä äitejä, että meidän lapset ei tee mitään pahaa, niin minun vesimiesmamma ei kyllä todellakaan kuulunut tähän kastiin. Hän ennemminkin uskoi, että kyllä te nyt olette jotain pahaa tehneet tai ainakin teissä on osasyy. =D Lapsena se oli inhottavaa kun muiden vanhemmat puolustivat henkeen ja vereen omia lapsia ja äidilläni oli ehkä realistisempi kuva, mutta näin vanhemmiten sen kyllä tajuaa. Äitini ei vain kokenut asialliseksi ruveta haukkumaan muiden lapsia ja ruveta riitaa haastamaan. En siis koe, että vesimiehet olisivat mitään riidanhaastajia.

Mielestäni oikeastaan kaikki se näkyy hänen syvänjään sinisistä silmistään, ne ovat oikeastaan minulle se, mitä vesimiehet ovat. Ennen kaikkea rehellisiä ja herkkiä, idealisteja. =)

Yhdyn Inin ajatukseen tuosta rehellisyydestä! Ne ystävät, mitkä minulla on Vesimiehiä, ovat rehellisiä.
Ei varmaan kaikki, sillä rehellisyys, uskon, on piirre, joka ei ehkä näy kartalla eikä merkeissä, vaan on usein ympärstön vaikutteita ja pelkoa, jota peitetään.

Mutta ymmärtääkseni Vesimies-merkki parhaimmillaan ei siedä mitään lepertelyä eikä nuoleskelua, vaan sanoo rehellisesti, mitä ajattelee ja miten asiat näkee. Ja voi sillä pelotella, kun totuushan on aina johonkin paikkaan iskevä. Näkisin, että Vesimiehellä on selkeä, suoraviivainen ja realistinen tapa suhtautua asioihin, paitse että hän näkee ehkä enemmän ja laajemmin kokonaisuuksia.

Saturnalia...mitä jos et olekaan liian outo tyyppi. Ehkä se on vain sinun oma asenteesi. En minä ole kokenut sinua oudoksi. Minusta osaat kauniisti kohdata ihmisiä, kirjoituksissasi ainakin, lojaaliin ja avarakatseiseen tapaan. Ja onhan meillä itse kullakin hyvin paljon purtavaa ja opiskeltavaa!