Astro Foorumi

Eli seuraavanlaista kysyisin, arvoisat astrolaiset: Mistä tietää olevansa vanha sielu?  Ja näkeekö se esimerkiksi käsien viivoista (paljon syviä viivoja = paljon elämiä)? Mainittakoon, että itse en - hyvin suurella todennäköisyydellä - ole vanha sielu :-[

Kiitos ja kumarrus viisaudestanne.

Michael kanavoinneissa on tällaisia määritelmiä, minun intuitioni komppaa näitä ja muistaakseni joku/jotkut muut kanavat ovat kertoilleet aika samankaltaista, tuohon alle kopsasin tältä sivustolta http://www.michaelkirjat.fi/jalleensynt.htm kuvauksen:


"Vastasyntyneessä sieluniässä sieluilla on vain vähän kokemusta ja sen vuoksi he usein hakeutuvat elämään yksinkertaista elämää rajatuissa olosuhteissa, kunnes kokemus fyysisellä tasolla olemisesta ei enää tunnu niin oudolta ja pelottavalta kuin alussa. Vastasyntyneiden sielujen tunnuslause on: "Ei tehdä sitä". Se on tunne, joka syntyy siitä, että kaikki on uutta sekä sitä ympäröivästä pelosta.

Lapsisielun iässä rajoittuneisuus vielä jatkuu, mutta ulottuu jo laajemmalle alueelle. Lapsisielut suuntautuvat usein aktiivisesti ulospäin ja saavuttavat silloin tällöin merkittävän asemankin, vaikka heiltä vielä usein puuttuu ymmärrys asioiden syvemmästä merkityksestä. Heidän ankarat käsityksensä asioista eivät rajoita pelkästään heitä itseään, vaan myös niitä, jotka ovat heidän ympärillään. Lapsisielujen tunnuslause on: "Tee se oikein tai älä tee sitä ollenkaan."

Selkeästi suurin määrä sieluja on tällä hetkellä nuoressa sieluniässä. Se on aikaa, jolle on tunnusomaista halu toimia; saada aikaan muutosta – tämä on sielujen mielissä päällimmäisenä. Usein nuorten sielujen toive on saada toiset pitämään itsestään tai sitten torjumaan heidät suoralta kädeltä. Tässä sieluniässä on paljon energiaa ainakin fyysisessä mielessä. Nuoren sielun tunnuslause on "Tee niin kuin minä sanon" ja pääpaino on sanalla "Minä". Maailman keskimääräinen sielunikä on nyt siirtymässä nuoresta kypsään.

Kypsät sielut suuntautuvat enemmän sisäänpäin ja pyrkivät ymmärtämään. Ei ole epätavallista, että kypsä sielu kamppailee tunteiden ja niihin liittyvän ymmärryksen kanssa koko tämän sieluniän ajan. Kypsän sielun tunnuslause on: "Tee se missä tahansa muualla, mutta älä täällä." Vaikea sielunikä, jota leimaa usin saippuaoopperadramatiikka ja syvä itsepetos.

Vanhoille sieluille on tärkeätä oleminen sekä kahtiajaon hyväksyminen fyysisen tason maailmaan liittyvien totuuksien ja Taon ja sisimmän olemuksen maailmankaikkeudellisten totuuksien välillä. Sielu on lähtöisin Taosta ja palaa siihen, koska se on osa Logosta. Vanhat sielut tuntevat vetovoimaa asioihin, jotka antavat heille mahdollisuuden olla niin häiriöttömästi kuin mahdollista ja tästä syystä monet vanhat sielut pyrkivät kiertonsa loppuvaiheessa elämään yhtä yksinkertaisesti kuin vastasyntyneet sielut. Vanhan sielun tunnuslause on: "Tee sinä omat asiasi, minä teen omani." Suomen keskimääräinen sielunikä on lähestymässä vanhaa sielunikää, mutta kestää vielä kauan ennen kuin voidaan sanoa, että kansakunta kokonaisuutena ilmentäisi tuota sielunikää."

Itse yksinkertaistan vielä näin:
Vastasyntynyt: Maagista ajattelua kun ei ymmärretä miten tämä taso toimii ja paljon karman tekemistä.
Lapsisielu: Kaikkien on tehtävä kuten minä uskon, tai Jumala tms. rankaisee aivan kaikkia
Nuori sielu: Se jolla on eniten valtaa/rahaa/kuuluisuutta kuollessaan, voittaa pelin.
Kypsä sielu: Kauniit ja rohkeat saippuaoopperaa loputtomiin, monimutkaisia ihmissuhdehärdellejä, itsensä hyväksymisen ongelmia.
Vanha sielu: Tekee ihan mitä lystää, ei piittaa mitä muut asiasta ajattelevat ja pitää näppinsä irti toisten ihmisten vapaasta tahdosta.

Michaelin opetuksiin perustuva testi:

http://www.gotoquiz.com/how_old_is_your_soul_1

Testin voi ottaa tosissaan tai sitten leikillään.

Kiitos teille, asia selkeni huomattavasti.

Testasin testiä. Se väittää minun olevan vanha sielu, mutta siinäpä ei kysyttykään olennaisia asioita jotta voisi määrittää tuon Michaelin määritelmän mukaan.

Olen omasta mielestäni nimittäin siinä kypsän ja vanhan sieluniän rajamailla, sen verran paljon on tässä inkarnaatiossa ollut nimenomaan sitä hirveää ihmissuhdesaippuaoopperaa ja itsensä hyväksymiseen liittyviä juttuja tuossa nuoremmalla iällä. Mutta kaipa tuo testi voi olla hieman suuntaa antava.

En ole koskaan oikein omaksunut tuota käsitystä sielun iästä tuollaisenaan. Se sana ikä jo jotenkin tuntuu oudolta ja epärelevantilta asiaa ajatellen.

Jos ajattelee yhtä ihmisen elinkaarta, jokaisen ikävaiheen omaavia luonteita tarvitaan maailmaan. Jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa. Ihmiskunta lakkaisi kehittymästä, jos maailmassa olisi vain saman ikävaiheen ihmisiä. Koska nuo sielun iän kuvaukset kuvaavat samoja asioita kuin yhden eliniän kehityksessä on, siten heitäkin jokaista tarvitaan tuomaan oma tärkeä palasensa kokonaisuuteen.

Ikä taas tuntuu epärelevantilta siksi, että kehitys on janan sijasta mielestäni kehä. Mitä kauemmas alkupisteestään kehittyy, sitä lähemmäs sitä jälleen kulkee. Koska mikään näistä vaiheista ei ole toista kehittyneempi, vaan ne ovat vain seuraava vaihe reaktiona edelliseen, jossain vaiheessa palaa takaisin siihen alkuvaiheeseen. Yhdenkin ihmisen kehityksessä usein vanhuudessa palataan arvostamaan yhtä yksinkertaisia asioita mitä lapsuudessa arvosti. Se ei silti tarkoita, että keskivaiheilla olisi jotenkin kehittymätön. Yksinkertaisuuskaan ei ole mikään päätepysäkki, vaan sen huonojen puolien siivittämänä kehä kulkee jossain vaiheessa jälleen eteenpäin. Toivottavasti joku ymmärtää, jokseenkin vaikea tätä on selittää..  :)

Apropo siellunvaelluksesta tuli mieleen sellainen teoria, en muista mistä olen siitä kuullut, että saman inkarnaation aikana meissä saattaisi vierailla useampi sielu. Eli, että sielunvaellusta tapahtuisi myös yhden ruummillisen kehon elämän aikana... Se ainakin osuisi minuun hyvin. Nimittäin niin suuria muutoksia on elämäni aikana tapahtunut ja jotkut asiat, jotka ovat ihan tässä elämässä koettuja tuntuu jotenkin niin kaukausilta ja vierailta tietyssä suhteessa...

/A

Tarkoitatko tätä Walk-in -ilmiötä? Käsittääkseni se on hyvin harvinaista, mutta olen joskus törmännyt tapaukseen, joka väittää olevansa tällainen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Walk-in

Edesmennyt laulaja Jim Morrison kertoi tarinaa liikenneonnettomuudessa kuolleista intiaaneista, joiden sielut tulivat osaksi hänen sieluaan. Morrison oli tuolloin lapsi ja hänen perheensä osui juuri paikalle onnettomuuden sattuessa.

Tästä on ollut sekä niissä Michael kirjossa, että myös tuoreemmissa kanavoinneissa:

Kun värähtelyt ovat nousseet kovasti planeetallamme, niin kaikki tapahtuu nopeammin:

Ennen ihmiset asuivat koko ikänsä suht samalla alueella, heillä oli yksi ammatti ja vähän liittoja, kun avioeroja ei juuri sallittu niin sitten ei avioiduttu uudelleen kuin leskeksi jäätyä.

Nykyään taas ihan yksi sielu yhdessä inkarnaatiossa voi kerätä sellaisen määrän kokemuksia - ja siten samalla myös oppimista - johon ennen olisi tarvittu useita inkarnaatioita: Ihmiset vaihtavat ammatteja, asuinpaikkaa, puolisoa jne. nyt useaan kertaan yhden inkarnaation aikana ja saattavat myös muuttaa elämänsä suuntaa juuri niinkin suuresti kuin mitä yllä kuvailet.

Se ei tarkoita että olisit walk-in, vaan ihan vain sitä että sinäkin keräät yhdessä inkarnaatiossa enemmän kokemuksia kuin ennen niitä yhdessä inkarnaatiossa kerättiin. Tämä on nyt tullut mahdolliseksi nimenomaan värähtelyjen nousun vuoksi.

Tunnistan itseni kirjoituksestasi, minulla on menossa varmaan jo puoles tusinas ammatti ja saman verran on ollut vähintään myös elämäntavan ja elämänkatsomuksen muutoksia. Ja vaikka olen asunut koko ikäni yhdessä paikassa, on silti koko tuttavapiirikin mennyt uusiksi moneen kertaan. Ja minä en taatusti ole walk-in.  :)

Testin mukaan vanha sielu. Komppaan kyllä tota, ettei ennen 35v paljonkaan voinut päätellä sielun iästä mitään.. mutta mää oonkin vähän hidas hämäläinen  ;D Yksi ennustaja mulle joskus aikoinaan kertoi, että oon vanha sielu (silloin olin 21v), mutta et vasta 36 -> alkaa tapahtumaan.. Nyt on tuo maaginen luku mittarissa, katsellaan  :angel:

Juu, walk-in -ilmiö on vahvasti eri asia kuin elämä, jossa on karrutettu kokemuksia monen elämän verran.

Sielu ei ajattele asioista dualistisesti eli linjoilla kehittymätön/kehittynyt, se on fyysisen tason harhassa elävän ihmisen mielessä oleva juttu. Sieluntasolta katsottuna kaikki vaiheet inkarnaatiokiertoa ja sielun oppimista ovat tasan yhtä arvokkaita ja hyödyllisiä. Vain ihmiseksi inkarnoitunut arvottaa käsitteen 'kehittymätön' jotenkin huonompana kuin käsitteen 'kehittynyt.'

Mitkä ovat yksinkertaisuuden huonot puolet?  :o Minulta meni se lause ihan ohi.

Ja juu, Michael kirjat toteavatkin, että yhden elämän aikana käydään läpi suht samat jutut pienoiskoossa kehittymisessä, kuin käydään koko inkarnaatiokierrossakin.

Minua tämä sielunikäjuttu on auttanut ymmärtämään ihmisiä ja katsomaan heitä rakastavammin ja hyväksyvämmin:

Ei se liberialainen lapsisotilas ole pelkästään tietämätön ja ymmärtämätön, kun hän luulee että riisuutumalla alasti tai pukeutumalla naamiaisasuun tulee luodeilta haavoittumattomaksi - hän on vain vastasyntynyt sielu ja tottunut siihen että verhon toisella puolella ajatus luo suoraan asioita ja tuollainen voisi hyvinkin olla siellä mahdollista.

Ei se aborttiklinikoita räjäyttelevä fundamentalisti ole välttämättä paha eikä häiriintynyt, hän vain on lapsisielu joka aidosti luulee että Jumala todella rankaisee koko kansakuntaa, jos tehdään niitä asioita joita hänen Jumalansa synniksi määrittää.

Ei se pörssimeklari joka kerää hirveän määrän omaisuutta ole välttämättä pelkästään ahneudesta niin tekemässä, eikä tosi-tv tähtönen joka haluaa esille millä tahansa tavalla ole välttämättä pelkästään henkisesti epätasapainoinen: He ovat vain nuoria sieluja joiden sielunsuunnitelmaan kuuluu se kilpailu siitä, kenellä on kuollessa kerätttynä eniten rahaa/valtaa/kuuluisuutta.

Ei se jatkuvissa ihmissuhdesaippuaoopperoissa rypevä kaverini joka sitten vuodattaa asiasta minulle jatkuvasti ole välttämättä pelkästään ihmissuhderiippuvainen tms, hän on vain kypsä sielu jonka sielunsuunnitelmaan kuuluu käydä läpi juuri niitä ihmissuhdeasioita ja itsensä hyväksymistä.

Eikä se eräs englantilainen loordi (tämä on muuten ihan tosi tapaus) joka on viimeiset 20 vuotta kävellyt vain takaperiin ole hullu, hän vain on vanha sielu joka ei todellakaan piittaa pätkääkään siitä mitä muut hänestä ajattelevat.  ;D ;)

Jos pysytellään edelleen Michaelin opetuksissa, niin niissähän yksi ihmisikä on jaettu 7 sisäiseen monadiin. Periaatteessa ne ovat ihan tuttuja vaikkapa elämänkaaripsykologiasta. Esim. toinen sisäinen monadi on suomeksi sanottuna uhmaikä, 3. sisäinen monadi on teiniangsti ja itsenäistyminen vanhemmista ja seurustelusuhteiden nouseminen tärkeäksi. 4. sisäinen monadi voisi olla vaikkapa keski-iän kriisi, joka peruspsykologiassa ajoitetaan jonnekin neljänkympin tienoille, Michael-opetusten mukaan se koetaan keskimäärin ottaen n. 35-vuotiaana ja silloin todella se todellinen sielunikä tulee esiin, jos on tullakseen. Kaikille ei käy näin, vaan se jää egon ja ympäristön vaikutusten peittoon. Sitten jonnekin 50-70 ikävuoden väliin tulisi 5. sisäinen monadi, jolloin elämää katsellaan taaksepäin ja voidaan mahdollisesti kriiseillä, mikäli elämäntehtävä tuntuu vielä kovin keskeneräiseltä. Kolme sisäistä monadia on vielä mainitsematta, joista ensimmäinen on syntymä, 6. on hetki kun tajuaa kuolevansa ja 7. on itse kuolema.

Minulla tuo 4. sisäinen monadi on hyvinkin jo takanapäin ja se alkoi 32-vuotiaana. Aika hurjaa hommaa se oli, mutta sisäinen olemus tuli tosiaankin esiin sinä aikana. Siksi minä vähän liputan näiden opetusten puolesta, koska ne kestävät hyvin tällaisia "kenttäkokeita."

Hmm.. Niin. En tiedä - enkä osaa määritellä miten on; olenko walk-in, vai olenko jotain muuta.

Muutama vuosi sitten kuulin sellaisesta asiasta kun Human Design. Sattuman jälkeen päädyin käymään yksityisluennassa, vaikkei se alunperin minua niin kiinnostanutkaan - vaan se kurssi, jonka oli määrä toteutua Helsingissä. No se kurssi siis peruuntui ja minulle tarjottiin puoleen hintaan tämä Human Design - luenta ja ajattelin, että miksi ei..

Kun menin Eirassa tämän henkilön asunnolle jututti hänen englanninkielinen tuttavansa (sen tarkoitetun kurssin opettaja) minua ensin n. 15 min. Käärittiin tupakat, juotiin kahvia ja hän kyseli, että millainen elämäni on ollut. Selitin, että vaihtelurikas ja rankka. Kun sitten päästiin karttaani sanoi hän, ettei koko Human Design -uransa aikana ollut törmännyt yhtä monimutkikkaaseen karttaan. Ilmeisesti olen tullut oppiakseni monta asiaa, yhtäaikaa, rinnakkain ja minun rankat nuoruusvuoteni selittyy osin kuulemma ihan sillä, että tällaisen kartan omaavilla henkilöillä on monesti erittäin paljon koettavaa juuri elämänsä alkupuolella.

Mutta hei! Hän sanoi myös, että 30. ikävuoden jälkeen helpottaa ja sen tunnen jo! Täytän marraskuussa 30 - fiuh! Jospa se nyt sitten vähän hidastuisi tuo tahti...


Tuo walk in ilmiö tuntuu siksi mahdolliselta, että elmässäni tapahtui vuonna 2006 aika hurja juttu ja sen jälkeen olen jollain tasolla kokenut erittäin vahvasti, että en ole enää se sama tietoisuus tai sielu kun mitä olin ennen sitä. Ajoittain koen myös, että minussa on useampi sielu yhtä-aikaa...
Äh, tällaisia on vaikea selittää kuulostamatta täysin tärähtäneeltä.


Jatketaan..

/A

Elämäkaaripsykologia taitaa sanoa siitä 4. monadista jotain sellaista, että silloin lakataan olemasta sitä mitä ympäristö odottaa olevan ja tullaan siksi mitä todella on. Minulla se tuli tasan 35 vuotiaana ja oli juurikin tuonkaltainen kokemus. Hienointa mitä minulle on ikinä tapahtunut, vaikka vaatikin aika monta vuotta työtä oman itsen kanssa.

Mutta sitten on niitä, jotka eivät sitä 4. monadia suostu tekemään, vaikka sisin itse kuinka siihen ajaa. Ja se sisin itse ajaa siihen erilaisilla kriiseillä joita ihmiselle hankkii, mutta joskus se ei vain tepsi. Toisaalta sellaisillakin inkarnaatioilla on varmaan oma tarkoituksensa, oppihan niistä sen miten kurjaa voi elämä olla jos ei suostu tulemaan omaksi itsekseen vaan jatkaa muiden odotusten mukaan toimimista. (Tai vaihtoehtoisesti ei toimi muiden odotusten mukaan, vaan elää suojaavan roolin alla niin että ei koskaan näytä sitä omaa itseään kenellekään.)

Löysin tällaisen:

"Do you ever feel you are not from this planet, timeline, or dimension? Do you feel that your soul came here to live out certain experiences ... then something life-changing happened and you became another person - more evolved with a mission to heal and help humanity? Such is the journey of the walk-in."

Tuo kyllä osuu, uppoaa ja kolahta... Ehkä oikeasti kuolinkin silloin. Wow.


/A

Ja vielä!

"The New Age walk-in belief system now includes a number of variant experiences such as channeling, telepathic contact with extraterrestrial intelligences, or soul merging, where the original soul is said to remain present, coexisting or integrating with the new one.

For the most part, walk-ins are higher frequency aspects of someone's soul, here to heal and help during this time of transition. Once they allegedly enter a person, often after a traumatic experience, serious illness, or New Death Experience, the person's grid consciousness is forever change always going from negative to positive. "

 :o

/A

Minulla on aina ollut päässäni varsinainen rysis, siellä on porukkaa vaikka kuinka paljon. Ne ovat kuitenkin kaikki persoonallisuuteni eri osasia.  ;D Minä itse asiassa ihan tykkään ajatella niitä erilaisina tyyppeinä jotka sitten keskustelevat keskenään.

Minä koin erittäin suuren määrän rankkoja asioita sinne 35 ikävuoteen  mennessä, näin jälkikäteen katsottuna selkeästi karman maksua - joillain sieluilla on taipumus kiirehtiä, eli horia ihan hirveät karmavelat maksettavaksi yhden ainoan inkarnaation aikana. Aina se ei edes onnistu - voi kuolo korjata, tai suljettu osasto. (Aika säkä oli ettei minulle niin käynyt, samankaltaisia kokeneille usein käy.)

Kyllä tavallaan tuntuu että olen ihan toinen ihminen kuin ennen sitä 4. monadia, mutta silti tiedän olevani se ihan sama sielu, enkä mikään walk-in. Jos elämänmuutos on todella suuri, saattaa ympäristön mielestäkin näyttää siltä että kyseessä on ihan eri tyyppi, mutta ihminen on sellainen että se pystyy kerrassaan kummallisen suuriin muutoksiin aina välillä.

Lajissa jota treenaan sanotaan 'kun liike lakkaa, alkaa kuolema.' Pätee aika lailla ihan ihmiselämäänkin.

Mistään minkä voi saada ilmaiseksi ei kannata maksaa; Human Design tuskin tarjoaa mitään mitä ei olisi muualta löydettävissä ilmaiseksi ja pikagooglaus tuotti taas kovia hintoja ihmetteleviä ihmisiä, homman huijaukseksi luokittelevia ihmisiä jne.

Ja sama tunne tulee, kun on tehnyt sen 4. sisäisen monadin, eli tullut omaksi itsekseen. Siihen ei tarvita mitään walk-inejä.  ;)

Tavallaan tuo jana, jossa päädytään yksinkertaisuuteen sanoo, että se yksinkertaisuus on kaiken päätepiste, josta ei enää kuljeta eteenpäin. Pysähtyneisyys, tai pysähtyneisyyteen pyrkiminen valaistumalla tms. ei sovi omaan ajatusmaailmaani siksi, että mikään tila ei ole täydellinen. Tai ennemmin se on sen aikaa täydellinen, kuin sen kuuluu olla, mutta sen epätäydellisyys tulee esille kun on aika muuttua. Yksinkertaistit tuolla vanhaa sielua siten, että tämä tekee mitä itse haluaa, en koe että tuollainen tila olisi mikään päätepiste. (Miksi muuten näitä sielun tasoja on vain nämä eikä enemmän? Itse pidän vastauksena siitä kehäajatuksesta, että vanhan sielun tason jälkeen palataan alkuun.) Koen tuon kehitysvaiheen kulkevan polkua (yhtenä mahdollisena esimerkkinä seuraavasti), jossa löydetään tasapaino toisten kunnioittamisesta ja siitä että jokainen elää omaa elämäänsä vierekkäin, jonka jossain vaiheessa huomaa olevan kohtaamatonta kunnioitusta ja tietyn aikaa tuota vaihetta eläneenä alkaa tuntemaan tarvetta kohtaamiseen, jolloin toimintatapa hiljalleen muuttuu.

Yksinkertaisuuden huonot puolet? Vaikka valitsee yksinkertaisuuden elämäänsä, se on yhtä lailla valinta kuten se että kokisi maailman monimutkaiseksi tai joksikin siltä väliltä. On vain näkökulma- ja hahmotuskysymys, miten yksinkertaisia tai monimutkaisia asiat maailmassa ovat. Huonot puolet on ehkä siksi väärä sana, enemmänkin on kyse siitä että kun toteuttaa yhtä toimintatapaa tarpeeksi kauan, se ei tuota enää mitään uutta ja uusi toimintatapa alkaa viehättämään. Tällöin vanha toimintatapa, jos se oli vaikka yksinkertaisuus, alkaa tuntua puutteelliselta ja siinä kokee huonoja puolia. Voi kokea esimerkiksi, että yksinkertaistaminen rajoittaa.


No, olipas teoreettista läpinää.  :buck2: Mutta vaikea tästä aiheesta muuten on puhua.  ::)

Ne jotka suorittavat 4.sisäisen monadin onnistuneesti loppuun ovat vähemmistö. N. 80% ihmisistä, Michaelin mukaan, jäävät monadin viimeisen vaiheen negatiiviselle äärirajalle. Mikä tahansa monadi pitää sisällään 7. vaihetta joissa on negatiivinen ja positiivinen ääriraja. Jokainen vaihe aloitetaan negatiivisen äärirajan kautta, ja positiiviselle äärirajalle siirtyminen mahdollistaa seuraavan vaiheen. 7.vaiheen positiiviselle äärirajalle päässeet ovat niitä jotka ovat kehittäneet yksilöllisen identiteetin ja voivat aidosti sanoa pitävänsä itsestään, kun taas negatiiviselle äärirajalle jääneet tietävät kyllä keitä ovat, mutta eivät voi sanoa aidosti pitävänsä itsestään. Mihin tahansa vaiheeseen jumittamaan jääminen ei ole "huonoa", vaan usein on kyse siitä että tuon vaiheen prosessoinnissa nähdään olevan jotain arvokasta. Pidetään mielessä että tämä monadi on vaikea, ja että elämme kulttuurissa joka ei varsinaisesti kannusta autenttisuuteen.

Muutama viikko sit tuli ohjelma jossa oli häriölapsia ja siinä lapsi kertoi että hänen päässään on monta tyyppiä ja ne kaikki moikkaavat eri äänillä.
Kerrottiin siis lasten mielenterveyshäiriöistä. Esim lasten bipolaarista häiriötä ei edes tiedetty olevan olemassakaan joskus kymmenen vuotta sitten.
Uuden ajan lapset, kristallilapset, indigot... jaa. Miks juuri nyt ja minkä takia niin ongelmaisia?
Mulla on oma käsitys että he ovat kaukaa tulleita jotka ovat halunneet koittaa elää ihmisenä tällä pallolla
Ymmärrän täysin ne raivarit, keskittymishäiriöt, unelmoinnit ym
On ehkä vaikeeta tajuta että se raivotapaus on liian herkkä tähän mestaan. Tullut kevyemmistä sfrääreistä tähän karkeeseen energiaan niin onko ihme että tulee outo olo.
Hyvä oli toi Eklen "Tee se missä tahansa, mutta älä täällä"

Mä meen nyt nukkuu t: vauvasielu

Tuosta, että on pieni marginaali sieluja, jotka ovat tulleet suoraan lähteestä - toisia taas, jotka ovat tulleet pitkän tauon jälkeen on paljon informaatiota saatavilla. Esim. sellainen hypnoterapeutti, kun Dolores Cannon puhuu nimenomaan tästä. Hänellä on asiasta näyttöä monen kymmenen vuoden hypnoosityön tuloksena. Youtubesta löytää hänestä paljon - tsekatkaa!

Toivoisi, että tällaisten lasten vanhempien tietoisuus lisääntyisi, jottei näitä ns. ongelmia hoidettaisi lääkkeillä tai ylipäätään ajateltaisi, että kyseessä on jokin psyykkinen sairaus. .. Äh, se on jotenkin niin raivostuttavaa, miten kohdellaan ihmisiä.

Tuli mieleen tuosta, että kristallilapset on käsittääkseni niitä, joilla vähemmän on mitään ongelmia minkään suhteen - elävät vaan autuaana; tosin tietty paljon riippuu myös minkälaiseen ympäristöön ottaa ja syntyy... Luojan kiitos ihmisten tietoisuus on avautumassa ja tietoa helpommin saatavilla.


Täytyypä muuten lukea noista monadeista ja Michaelin opeista (?)


Ekle, olet aika kova mimmi torjumaan ja päättelet asioita nopeasti. Sellaisiakin, jotka kenties sinun on mahdottomuus tietää; kuten esim. se, että olenko minä nyt Walk in vai en. Daijasin kyllä, että sinulla oli kenties halu rauhoitella, muttei sellaiselle oikeastaan ollut tarve.

Human Design on nyt vain yksi monesta jutuista, joita on saatavilla. Tottakai ne sillä rahastaa - mutta kyllähän rahastetaan astrologiallakin! Kaikki maksaa, ei kai se, että se on kallista tarkoita sitä, että itse juttu on jollain tavalla läpikotaisin mätä? :)

!  :angel: !

Tosin ymmärrän kyllä pointtisi tuosta rahastuksesta sinänsä. Koen itsekkin niin, että joku hoito-, itseopiskelumateriaali tai vaikkapa henkisyyteen liittyvät tiedot tai opit tulisi olla kohtuuhintaista, jotta kaikilla olisi niihin mahdollisuus. Monestihan näissä tällasissa kalliissa retriiteissä esim. on mahdollisuus anoa alennusta jos on alhaisemmat tulot jne.

Ristiriita syntyy osittain myös siinä kun toisen pitäisi saada jokapäiväinen leipänsä itselleen ja perheelle työstä, joka periaatteessa on ihmiskunan palvelua.. Hankala yhtälö.



/A

Yksinkertaisuus ei ole sama kuin pysähtyneisyys, ainakaan minulle. Niillä ei itse asiassa ole minun maailmassani välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa; ihminen voi jämähtää pysähdyksiin vaikka kuinka monimutkaiseen elämään. Minulle yksinkertaisuus on sitä, että olen rauhoittanut elämäni liialta hälinältä - ei ole nettiä eikä televisiota kotona ja viihdyn hyvin yksikseni. Silti liikettä ja kehittymistä tapahtuu minussa koko ajan.

Vanha sielu ei välitä siitä mitä muut ajattelevat mutta toisaalta  pitää myös visusti näppinsä erossa toisten ihmisten elämästä. Kun on tehnyt tarpeeksi karmaa inkarnaatiokierrossaan ja maksanut sitä takaisin, ennen pitkää oppii olemaan tekemättä karmaa - olemaan puuttumatta toisten vapaaseen tahtoon - ja myös olemaan rakkaudellinen sillä tavoin ettei anna toisten tehdä karmaa itsensä kanssa - eli ei anna toisten puuttua omaan vapaaseen tahtoonsa ja siitä helposti seuraa se ettei sitten tarvitse myöskään piitata pätkääkään siitä mitä muut itsestä ajattelevat. Jos piittaisi, he pystyisivät manipuloimaan sitä vapaata tahtoa...

Minun maailmankuvassani vanha sielunikä ei olekaan mikään päätepiste, ei sitä välttämättä lakkaa inkarnoitumasta tänne vaikka voisikin - sittenhän tämä elämä vasta alkaa olla juhlaa ja nautittavaa kun tajuaa miten tällä fyysisellä tasolla kannattaa toimia ja sen sinne vanhaan sielunikään mennessä yleensä tajuaa. Ja sitten kun alkaa olla tylsää täällä, aloitetaan uusi inkarnaatiokierto aivan uudessa keinotekoisessa pelikentässä eli universumissa olevalla aivan toisenlaisella planeetalla. Roolipelitermein, koska ne tähän elämän peliin hyvin sopivat; aloitetaan uusi pelikampanja uudessa pelimaailmassa.  :D

Kait meillä on niin rajallinen kyky ymmärtää ja ilmaista jotain niinkin suurta asiaa kun sielua ja sen erilaiset ilmeneminmuodot. Itselleni on sanottu että olen hyvin vanha sielu mutta päivätajunnassani olen kun mikäkin teini  ;D ;) Tosin unien kautta ja joittenkin näkyjen kautta olen tajunnut sen että olen erilaisilla kehitysasteille, hieman riippuen aiheesta ja elämäntilanteesta. Sain kerran tutustua sellaiseen olentoon joka oli niin pihalla siitä mitä maapalolla tapahtui eikä ymmärtänyt ihmiskehoa laisinkaan ja tämä olento oli vain täynnä rakkautta.
Jotenkin koen että taitaa sitten olla loppupelissä aika iso juttu tulla tänne. Ja mitä lasten sairauksiin ja mielenterveyshäiriöihin tulee niin ainahan joku meistä on täällä viemässä kehitystä eteenpäin, joten kait hekin ovat osa tätä suurta suunnitelmaa.

Ei, minun tarkoitukseni ei ollut rauhoitella (eipäs lueta sinne rivien väliin...).

Minun kommenttini ovat sitä mitä ovat, koska tunnistan itseni näistä walk-in kuvauksista ja tiedän kuitenkin satavarmasti, että en ole walk-in. Minä tarkoitan sitä, että tietyllä kombinaatiolla persoonallisuutta ja elämänkokemuksia voi saada ihan samat fiilikset kuin walk-inillä. Samoin olen tunnistanut itseni monista muistakin esoteerisista kuvauksista joista kuitenkin tiedän että en ole sellainen.

Toimintahäiriöisessä perheessä tai ympäristössä lapsuutensa viettäneillä yleinen oire on, että tuntee olevansa kuin alien, aivan erilainen kuin muut ja toiselta planeetalta kotoisin, vaihdokas tms.  Minähän en nyt väitä, että kaikki jotka niin kokevat ovat toimintahäiriöisessä ympäristössä kasvaneita, vaan sitä että se tasan sama tunne voi tulla sekä siitä että oikeasti on kotoisin jostain muualta ja siitä että on kasvanut tietynlaisessa ympäristössä. Ja onhan se hitsin paljon mageempaa ajatella että hei olen hieno alien, kuin ajatella että jaahas, olipa minunkin lapsuuteni ympäristön olohuoneessa jonkinlaisia virtahepoja ja täytyypä tehdä se kova työ että niistä pääsee eroon.  ;)

Pois-sulkeeko sitten nämä toisensa? Sen, että on toimintahäiriöisestä perheestä ja paljon työstettävää aikuis-iässä ja se, että olisi kotoisin aivan jostain muualta?

/A

Jäin miettimään näitä walk-in tapauksia ja se täytyy varmasti olla aika hemmetin iso muutos noin kokonaisvaltaisesti. Siinä menee kaikki ikään kun uusiksi. Mietin että tämä toinen sielu on pitänyt olla lähettyvillä todella kauan jotta oppii kyseisen ihmiskehon toimintaan, psyykkeeseen jne. Mielenkiintoisia juttuja.

Ei, eivät tietenkään poissulje. Mutta se occamin partaveitsi: Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi

Mutta näen potentiaalisen ongelman: Olipa ihminen sitten muualta kotoisin tahi ei, jos hänellä on myös se toimintahäiriöinen lapsuus ja hän laittaa tuon tuntemuksensa vain ja ainoastaan sen piikkiin että on muualta kotoisin, hän saattaa jättää sillä verukkeella käsittelemättä ne toimintahäiriöisen lapsuuden seuraukset - eli jättää sen 4. sisäisen monadin tekemättä.

Lisäksi on sitten vielä yksi juttu joka liittyy siihen toimintahäiriöisen lapsuuden käsittelyyn: Siihen ryhtyminen on hyvin tuskallista, koska silloin on usein pakko myöntää, että vanhemmat eivät aina toimineet lapsensa parhaaksi ja täytyy myös käsitellä kaikki vanhempiin kohdistuvat vihantunteet. Ja siihen hommaan  meillä on eräs sisäänrakennettu esto: Meidän kaikkien sisällä on se savannilla asuva metsästäjä-keräilijä lapsi, jolle mikä tahansa vanhempiin kohdistuva negatiivinen tunne tarkoittaa välitöntä hylätyksi tulemisen uhkaa ja siten välitöntä konkreettista kuolemanvaaraa. Tämä on täysin alitajuinen juttu, mutta se tekee usein sen että ihan mikä tahansa tekosyy kelpaa jotta voi väistää sen lapsuuden traumojen ja vanhempiin kohdistuvien vihan tunteiden käsittelyn. Niinpä tuollaista 'olen muualta kotoisin' selitystä näkisin hyvinkin helposti käytettävän mahdollisuutena ohittaa välillä aika tuskallinenkin toipumistyö.

Omalta kohdaltani kyllä tiedän satavarmasti että olen nimenomaan inkarnoitunut jatkuvasti tälle planeetalle, voin lainata Kryonia ja sanoa että olen rakastunut ihmiskuntaan. Tämä planeetta ja ihmiskunta ovat kiehtova seikkailu sielulleni.

Mielenkiintoinen ketju tämä. Miten voi muka tietää että on pelkästään tänne inkarnoitunut?
Mistä tiedät ettet ole ollut muualla?
Kyllä minä muistan muutaman elämän tällä pallolla mutta sit on joku muu mesta tai muutama. Ei tarkkaa muistikuvaa mutta niin lempeä, kevyt energia, hyvä olo on siellä toisessa paikassa. Sen tiedän mutta en osaa yhtään tarkempaa kuvata sitä

Minä tiedän sen ensinnäkin intuitiolla, joka on se tärkein vempele näissä asioissa, joissa mitään  konkreettisia todisteita mistään ei ole edes saatavissa - ja se ettei todisteita ole saatavissa on tarkoituksellinen osa tätä elämän peliä.  ;)

Tiedän sen myös siitä, että muistan useita inkarnaatioita tältä planeetalta, vanhimmat niistä useiden tuhansien vuosien takaa.

Muokkaus: Ehkäpä myös vielä lisäksi siitä, että tunnen todella tämän planeetan kodikseni, eikä minulla ole mitään muistikuvia tai unia ikinä mistään muunlaisista paikoista. Kaikki uneni tapahtuvat suorastaan tylsässä määrin juuri tasan ihan päivätajunnan kaltaisessa maailmassa. Välillä tuntuu tylsältä kun kuuntelee toisten kaiken maailman lennokkaita unia...   :)

Niin, tai mistä tiedät, ettet ole koko ajan jossain muualla samanaikaisesti?

/A

Entäpä jos tämä selittyy sillä, että keholla on solumuisti. Ehkä kokemukset tallentuvat kehoomme, josta niitä sitten ajan myötä "puretaan"..



Niin siis ihmisen defenssit estävät häntä kehittymästä. Olen kyll itsekkin huomannut sen, että jopa meditaatio voi olla tietyllä tapaa koukuttavaa ja onhan sellainen avaruus-asioihin keskittyminen tietynlaista pakenemista todellisuudesta. Schizoid character structuuriksi taitavat sitä kutsua. ("I DO NOT want to be here - I escape.")

Tuli myös mieleen, että se millainen kokemus on itsestään johtunee myös siitä mitkä chakrat ovat aktiivisia ja mitkä eivät. Esim. jos kolmas silmä on erittäin pitkälle kehittynyt ja ensimmäset 3 vähemmän, niin lienee todennäköisempää, että yksilö kokee vahvasti tällaisten mystisten asioiden olevan vahva perusta hänen todellisuudelleen..
Itämaisten lääketiedeen näkökulma on taas se, ettei henkilö tarkkaile ympäristöään omasta keskuksestaan... tai niin selitetään mielenterveysongelmat.



Jännä... Täytyy sanoa, että olen kyllä ilmeisesti sen verran vieraantunut maailmasta, etten edes tiennyt, että tuo on yleistä. Sinänsä  valitsen seurani nykyään aika tarkkaan.
Jokatapauksessa, Kiitos jälleen tästä tietopaketista!


Voit hyvinkin olla oikeassa. On se kyllä aika tärkeää pysyä maadottautuneena - jostain syystähän me tänne kutienkin olemme tulleet.
Tosin näen sen kyllä pikemminkin niin, että se toipumistyö vain muuttuu raskaammaksi jos sitä välttelee eli ei sitä voi minkään valtakunnan pakenemisellä välttää...tai edes viivästyttää. En tiedä sitten millä tavalla joku 8 h / meditaatiota päivässä vaikuttaisi ihmiseen...

Todella koskettava tuo sinun viimeinen lauseesi siitä, että olet rakastunut ihmiskuntaan. Se on hienoa.


/A

Mutta olenhan minä: Vain noin neljännes sielunenergiasta mahtuu ihmiskehoon. Se loppuosa on siellä todellisessa moniulotteisessa universumissa toimittelemassa ihan  muita asioita samaan aikaan: Osa siitä on ns. suunnitteluistunnossa, jossa järjestellään muiden sielujen kanssa tämän elämän tärkeitä kohtaamisia ja synkronismeja, osa siitä on edellisen inkarnaationi vielä elossa olevien läheisten opassopassa mukana, osa siitä on minun omassa opassopassani ja osa ihan vain varmaan elbaa ja laulaa omaa ylistystään soluna Jumalan ruumiissa.  ;D :D

Mutta jos nyt ihan konkreettisesti vastaan kysymykseesi: Intuitioni sanoo ettei ole. Ja jos olisin, niin mitä väliä sillä on, kun tämä sielunosa tässä ihmiskehossa kuitenkin on täällä ja tykkää olla täällä?

Kunnia sinne minne se kuuluu: Tuo on suora lainaus Kryonilta; hän sanoo olevansa rakastunut ihmiskuntaan.  :)

(Kryon on siis 'magneettimestari' joka on samanlainen sielu kuin meidän kaikkien, mutta ei ole ollut koskaan ihmiseksi inkarnoituneena, vaan palvelee ja auttaa ihmiskuntaa. Häntä kanavoi mm. Lee Carrol ja muutama muukin kanava.)

Se vain, heti kun kuulin sen kanavoinnissa, jotenkin osui kohdalleen: Ihmiskunta on vain niin käsittämättömän kiehtova ja olen aina tuntenut suurta kiinnostusta kaikkeen mikä siihen liittyy, kulttuurihistoriasta lääketieteen kautta psykologiaan.

Joo. Joskus kun lueskelee henkisistä asioista kiinnostuneiden ihmisten juttuja, niin tulee mieleen, että henkisyys on pelkästään jotain kehon ulkopuolista toimintaa ja että täällä Telluksella tallataan jossain määrin zombie-tilassa. Sielun energiat ja kehon energiat on kovin vaikea saada harmoniaan. Tietysti joillakin vielä lapsuuden traumat ja kaltoinkohtelu ovat aiheuttaneet sen, että rutiininomaiseksi minän puolustuskeinoksi on kehitetty jokin dissosiatiivinen menetelmä, esim. vaikka kehosta poistuminen. Tämä on erityisen yleistä seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneilla lapsilla.

Omassa elämässään läsnäolemisen taito onkin "huuhaa-ihmisille" varsin mittava haaste.

ihan pakko tuosta walk-inistä vielä sanoa, että harmi kun en muista mistä luin aiheesta ihan hiljattain.. mutta eikös siihen vaadita aikas paljon ja se on hyvin harvinaista.. Esim. kooman aikana tämä voi ennemminkin olla mahdollista tai jonkun hyvin dramaattisen leikkauksen myötä.. sydänleikkaus tai vastaava.. tarvitaan jonkinlainen pidempi aika sielun vaihtumiseen ja siihen, että uusi sielu tottuu uuteen ruumiseensa..

Jos palaan noihin vanhempiin viesteihin, niin itselle myös sanottu, että olen vanha sielu ja määrityksistä myös itseni tunnistanut, mutta tiedän silti, että olen siellä alkutaipaleella vielä.. esim. jos on nuori vanha sielu, kypsän sielun tunnusmerkkejä vielä löytyy ja on siinä siirtymisvaiheessa.. ja silloin myös sitä omaa karmaa maksetaan pois eikä uutta tehdä.. mistä olikin jo aiemmin mainintaa..
 Tämä on kyllä mielenkiintoista elämää, koska mikään ei ole itsestäänselvyys.. olen kokoajan vaihtamassa ammattia ja kaikki asiat kiinnostaa, mutta mitään ei kerkeä tehdä.. mitään silti ei edes välttämättä jaksa tai halua tehdä.. hyvin hämmentävää.. tätä soppaa vielä mullistaa kummalliset ihmissuhteet ja omat karmalliset sairastelut.. ihan selkeästi olen menossa lujaa vauhtia eteenpäin ja yritän mahdollisimman paljon saada tehtyä pois asioita alta.. neljäkymppisenä kuulemma rysähtää oikein kunnolla kaikki päälle ja siitä on jo enteitä.. onneksi on vielä 10 vuotta aikaa tuohon, että saa itsensä valmisteltua.. :)
Positiivisena asiana tämän uuden ajan tiimoilla olen huomannut miten todella monet ihmiset ottavat nämä "huuhaa" asiat enemmän ja enemmän tosissaan ja heille on kiva kertoa asioista ilman että heti tulee skeptisiä vastalauseita vastaan.. vaikka meillä paljon onkin nuoria sieluja joukossamme, kokeneempien sielujen määrä myöskin lisääntyy ja sitä kautta tietoisuus asioista.. mielenkiintoista seurata miten tämä yhteiselo oikein muuttuu ja jatkuu.. :)

Se on kun kruunuchakra tai kolmas silmä aukeaa liian nopeasti. Haaste onkin ottaa ne energiat sopivasti ja alussa voi pipo mennä aika sekaisin. Mutta näen tämän jonkinlaisena innostumisena ja sitten kun suurin viehätysvaihe on läpikäyty niin tilanne useasti rauhoittuu ja tasoittuu. Muistan kuinka itse kävin tämän vaiheen lävitse. (Tämä oli Lillin jutusta jatkoa.)

Niin totta, minullekkin tuli aiemmin mieleen se, että sittenhän on kaikenmaailman vaiheita, joita meidän tulisi kaikilla olla oikeus rauhassa läpikäydä.


/A

Jep. Esim. tästä syystä minä suhtaudun hyvin skeptisesti esim. kanavointeihin tai uskonkappaleisiin, joissa väitetään ihmiskunnan tietoisuuden nousevan jollain tietyllä kellonlyömällä. Omien havaintojeni mukaan ihmiset kehittyvät omaan tahtiinsa, eikä ketään voi pakottaa sellaiselle tietoisuuden asteelle, jolle hän ei ole valmis.

Onhan se nyt jotenkin hullua ajatella, että jokin tietty päivä kaikkien tietoisuus on noussut tai herännyt.. Ennemminkin niin, että tietoisuus on noussut yleisellä tasolla ja ihmiset ovat kaikenkaikkiaan valmiimpia, mutta senkin vaikutuksen huomaa vasta pitkällä aikavälillä.. Ja vaikka joku olisikin heräillyt asioihin, ei se sitä tarkoita, että hän on valmis kaikkeen.. Hiljaa hyvä tulee.. Huomaa sen myös omalla kohdallaan, että vaikka kuinka olisi kiinnostusta eteenpäin.. Asiat tapahtuvat omalla painollaan ja hyvä niin.. on aikaa sulatella ja tiedostaa asioita..

Niin, kanavointien mukaan vain pikkuinen prosentti ihmisistä on kiinnostunut tällaisista hengellisistä/henkisistä asioista ja se on ihan juuri niinkuin pitääkin, jokainen toimii oman sielunsuunnitelmansa mukaisesti.

Mutta kummallisesti vain on alkanut ihmiskunta toimia eri tavoin heti 21.12.2012 jälkeen (Kryon maintsi elokuussa 2012 että tuon päivämäärän jälkeen alkaa tulla näkyviin se että energiat ovat olleet nousussa jo 18 vuotta) - esimerkkinä ne Intian joukkoraiskauksen tuottamat mielenosoitukset, jotka ovat kyseisessä maassa aivan ennenkuulumatonta.

Eli ei se värähtelyjen nousu saa ihmisiä yhtäkkiä hengellistymään, vaan saa heidät toimimaan tietoisemmalla ja erilaisella tavalla kuin ennen ihan maallisessa elämässään. He rupeavat vaatimaan rehellisyyttä ja integriteettiä vallanpitäjiltä, medialta, uskontokunnilta, ihan vaikka pysyisivät ateisteina tai agnostikkoina tai ihan minä tahansa.

Sitä se ihmiskunnan tietoisuuden tason nousu tarkoittaa, ei sitä että yhtäkkiä valaistuttaisiin tai hengelistyttäisiin tai mitään sellaista. Ihan maallisessa toiminnassa se muutos alkaa näkyä.

En tarkoittanutkaan, että yksinkertaisuus on sama kuin pysähtyneisyys, vaan että päätepiste on sama kuin pysähtyneisyys. Minua kiinnostaa miten sielu kehittyy tuon vanhaksi sieluksi kutsutun vaiheen jälkeen, mitä sen jälkeen tulee. O0

Täällä muistaakseni on joskus keskusteltu, että näistä henkisistä teorioista saa helposti tuollaisen pakokeinon tai egon buustausvälineen. Jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja sopeutumattomaksi yhteiskuntaan, voi korvata siitä aiheutuvan pahan olon ajattelemalla, että on indigo, vanha sielu yms., termejä joiden "ylemmyyttä" buustataan niin, että voi kokea olevansa jotakin merkityksellistä. Tämä on suuri kysymys myös siinä miksi aihetta kohtaan on paljon skeptikoita, heidän silmissään se näyttäytyy lähinnä tuollaisena. Moraaliheitto myös henkisten piirien puoleen - miksi ihmeessä näitä termejä pitää buustata niin mahtipontisesti? Mutta, eniten ne taitavat olla ne pelkkä myynti mielessä olevat toimijat, jotka sille linjalle lähtevät.

Juu, ne voivat hyvin toimia buustausvälineinä fyysisen tason dualismin harhan vallassa oleville, jotka kokevat vanhemman sieluniän olevan jollain tavoin paremman kuin nuoremman sieluniän.

Samoin ehkä se itsepetos voi olla sitä, että jättää ne vanhat traumat käsittelemättä, jos pistää ne vaikka sen piikkiin että onkin walk-in tai ekaa kertaa täällä tms, jolloin se itsepetos tuottaa sen että se 4. monadi jää tekemättä.

Toisaalta itsepetoksen kokeminenkin on sielulle arvokas oppimiskokemus. Se sielu kun ei arvota yhtään mitään dualistisesti vaan pitää aivan kaikkia kokemuksia yhtä arvokkaina.

Eihän henkiset piirit ja asiat ole ihmisyydestä erossa. Tottakai näitä egon buustaamisia saa mistä vain. Toisaalta ne voi samalla kyllä avata uusia näkökulmia myös. Minulle kun sanottiin että olen todella vanha sielu niin juuri minusta tuolloin tuntui, olin henkisesti niin väsynyt ja loppuunpalanut. Mutta samalla ihmettelin miksi en sitten ole viisaampi  ;D Joten koen sielun, tai sisäisyyteni ikuisena eikä tietyn ikäisenä mutta kait nämä määritelmät on annettu että saadaan jonkilainen käsitys tai kuvan sielusta ja sen mahdollisesta kehityksestä.

Ekle,

En usko, että kukaan sellainen sielu, joka olisi walk-in tai tullut suoraan lähteestä jättäisi näitä traumojaan käsittelemättä. Itseasiassa olisi ihan mielenkiintoista päästä juttelemaan tällaisen tietyllä tavalla kehittyneen sielun kanssa - ehkä on olemassa jotain, jota he voisivat meille opettaa. Esim. jokin tapa, jolla käsitellä traumoja tai karmaa nopeammin tai sulavammin...

Jankutat nyt tota samaa, se meni varmaan kaikille jo perille ensimmäisellä kertaa.



Onkohan ne tähdet tänään jossain agressio - asemassa kun tulee minunkin puututtua ihan ihme juttuihin täällä...


/A

Minä koen traumojen käsittelyn yhden inkarnaation sisäiseksi  maalliseksi asiaksi, kun taas karma on inkarnaatiokierron kokonaisuuteen liittyvä juttu.

Karmasta voi sanoutua kokonaan irti, olen itse tehnyt niin ja kummasti elämä rauhoittui. Sen sijaan ne maalliset traumat, ne vain täytyy käsitellä ihan maallisinkin keinoin, mutta toisaalta siihen voi olla tosi paljon apua esim. energiahoidoista jotka antavat voimaa hommaan ja itselleni tuli synkronistisesti eteen aina juuri oikealla hetkellä sopivaa tietoa ihan siihen maalliseen työhön. Joten siihenkin tavallaan tulee mukaan se hengellinen aspekti sillä tavoin. (Tosin järjestys oli minulla se, että ensin ne maalliset traumat pois systeemistä ja sen jälkeen alkoi tulla eteen sitten tietoa näistä hengellisemmistä asioista esim.  juuri siitä karmasta irtisanoutumisesta.)

Jaa, että kun on kerran jotain ketjussa sanonut ja sitten tulee eteen aivan uusi näkökulma (tämä itsepetos) johon sama asia myös tuntuisi liittyvän, niin sen mainitseminen on sitten jankkaamista?    :2funny: ;D

Vanha sielu täällä. Tää maailma on nähty jo aika monta kertaa, eläimenä ja ihmisenä ja toiminta on juuri tuota minä teen mitä lystää- kuten vanhan sielun kuvauksessa kerrotaan.

Kyllä minullakin tulee tällainen mieleen. Pidän aika vastenmielisenä sitä ilmiötä, että vanhemmat antavat lapsilleen mahtavia nimikkeitä ja lataavat heidän niskaansa kohtuuttomia odotuksia. Riippuu hieman piireistä, mitä nämä nimikkeet ovat, mutta kuvitellaanpa 1-vuotias sitten tulevaksi presidentiksi tai Jeesukseksi, niin kysehän ei ole muusta kuin vanhempien omista projektioista, eikä siitä, mitä lapsi oikeasti on ja mitä hän on suunnitellut elämällään tekevänsä. Entäs jos lapsi onkin ihan tavallinen? Joutuuko lapsi pelkäämään koko ikänsä sitä, että tuottaa vanhemmilleen pettymyksen kun ei ollutkaan sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan?

Mikäli Michael-entiteettiä on uskominen, niin keskimäärin ottaen suomalaiset ovat kypsässä tai vanhassa sieluniässä tällä hetkellä (olisiko 10 vuotta vanha tieto, tilannehan elää koko ajan). Eli jos arvelee täällä olevansa vanhahko sielu, niin osuu todennäköisesti oikeaan, mutta vanhahkoja ne ovat muutkin!  Itsetutkiskelun tarve on näissä kahdessa sieluniässä vahva ja sosiaalinen tilaus sekä internet on mahdollistanut sen, että samanhenkiset ihmiset voivat kokoontua erilaisille foorumeille (nimettömyyskin on näissä piireissä etu tiettyyn rajaan asti) tai etsiä tietoa hyvinkin moninaisista lähteistä.  Televisiokin on ollut ehkä 90-luvulta lähtien täynnä rajatietoaiheisia sarjoja, eikä niitä olisi, ellei niille olisi katsojia. Eli tietoisuus on kasvanut, koska oudoistakin ilmiöistä keskustellaan julkisesti. Jopa tiedepuolelle on myönnetty suuria tutkimusmäärärahoja ihmisten paranormaalien kokemusten selvittämiseksi, eli sellainen tyystin torjuva asenne on kaiketi lievenemässä kaikkein rationaalisimmissakin piireissä.

Minusta se on vaatinut paljon myyräntyötä, jotta henkiset ilmiöt ovat tulleet ulos sieltä häpeällisestä kaapista ja muuttuneet melkein hyväksyttäväksi asiaksi.

samaisissa Michaelin opeissa mistä tässä on jo puhuttu, niin vanhan sieluniän jälkeen tulisi vielä Transsendentaalinen eli yliaistillinen taso esim. Gandhi.. sekä sen jälkeen ääretön sielu.. esim. Buddha ja Jeesus
näiden jälkeen ei sitten enää inkarnoiduta.. nämä ovat ilmeisesti hyvin harvinaisia..

Onko kellään tietoa miten sieluniät määritellään? Sielunvuosissa, elämien määrässä tms? Sielunkierron mitta yleensäkin?

Musta jotenki vanhanaikaisee työelämän mallii on mahdoton sopeutua, mutta samoin käsittämättömäksi muuttuvaan teknologiahömppäarkeen, jossa mitä epämääräisimmät ilmiöt, arvot ja täys tyhjyys ovat nousseet merkitykseensä.
Välillä sitä on ihan pyörällä päästää, että mikähä tuoki on ja muista vaa yksinkertaisuuden menneisyydestä.

Jokaisella sieluniällä on omat kehitystehtävänsä. Sielu siirtyy uusiin kehitystehtäviin sitten kun aiemmat on opittu. Elämien määrällä ei ole merkitystä.

Jos aloitat tämän ketjun alusta, niin sieltä heti toisesta viestistä löytyvät lyhyet määritelmät. Määritelmät ovat peräisin Michael-kanavoinneista. Muistakin lähteistä löytyy sieluniän määritelmiä, esimerkiksi Michael Newtonin kirjoista, joissa tiedot on hankittu hypnotisoimalla tuhansia asiakkaita. Newtonin kirjoissa korostetaan, että esimerkiksi herkkä luonne ja kiinnostus New Age-tyyppiseen henkisyyteen eivät ole varmoja merkkejä vanhasta sielusta, vaan vanhoilla sieluilla on hyvät elämänhallintataidot ja paljon kärsivällisyyttä. He ovat useimmiten tyynen lempeitä ja suuntautuvat mieluiten palveluun, joskin muiltakin elämänalueilta heitä löytyy.

Kypsyyttä ei voi varmastikaan mitata pelkästään elämien määrällä tai eletyillä vuosilla vaan sillä, miten erilaiset kokemukset ja tehtävät on käsitelty. Jotkut ovat luupäitä, hakkaavat päätä seinään samoissa asioissa elämästä toiseen, kun taas toisilta homma luistaa paremmin. Michael Newtonin kirjoissa sielun edistymisen tunnistaa myös sielun väristä. Nuorimmat sielut ovat valkoisia ja väri vaihtuu hissukseen punertavien sävyjen kautta kohti keltaista, vihreää ja sinisen sävyjä. Syvän  tummansiniset ja violetit sielut eivät enää inkarnoidu. Keltaisilla sieluilla ja sitä vanhemmilla sieluilla on jo opastehtäviä, joita voidaan hoitaa inkarnoituneenakin.

Voiko oman sielunsa värin saada jostain selville?
Ja entäs sielut, joiden ei tarvitsisi enää tulla tänne, eli jotka ovat käyneet kehityksensä läpi, mutta haluvat tulla kuitenkin?  :)

Tuossa Newtonin aineistossa sielun värit selvisivät hypnoosissa. Hänhän hypnotisoi asiakkaansa elämien väliin, joskin siinä selvisi kyllä entisiäkin elämiä. Ensialkuun Newton luuli, että kaikki sielut olivat valkoisia, koska tällaisia tuli hänen vastaanotolle eniten. Sitten selvisi, että näin ei ole. Siinä vaiheessa, kun vastaanotolle tuli ihmisiä, jotka tulivat selvittämään jotakin neuroosia tm. ongelmaa, kehittyneempiä sieluja oli vähemmän, mutta sitten kun sana kiiri Newtonin työstä, vastaanotolle alkoi tulla enemmän kypsempiä sieluja.

Jos ei tarvitsisi enää inkarnoitua, maan päälle on todennäköisesti valittu tehtävä oppaana.

Muistelisin olleeni Markku Mannisen luennolla joskus vuosia sitten ja hän sanoi katsovansa sieluniän siitä, missä huoneessa kuu on. Tiedän, että tästä ei ole apua, kun en muista tarkemmin. Mutta kannattanee googletella Mannista.

forestflower,

juu Manninen käyttää tuollaista systeemiä. Tosin kyseessä ei ole kuun huone vaan kuunvaihe. Hän käyttää vain kolmea kuunvaihetta uusikuu, täysikuu ja vanhakuu, joille kullekin tulee kokoa 120 astetta. Uusikuu kuvastaisi nuorta sielua, täysikuu keski-ikäistä sielua ja vanhakuu vanhaa sielua. Tässä on vain se vika, että tulkinnoissa 33% mahdollisuus osua sattumalta oikeaan, mikä on minusta pikkuisen liikaa.

Kiitos Lilli korjauksesta. Olin muutenkin aika pihalla siellä luennolla - jos kyllä muutenkin astrologian parissa.

Omasta mielestäni minulla on valkoinen sielu, tosin silloin Marja Pennasen ynm muiden tulkinta siitä että ole hyvin, hyvin vanha sielu ei pidä paikkaansa.

Oli niin tai näin niin olisi kyllä kivaa tietää värin jos olen itse tulkinnut väärin, mahdollista sekin.

Toisaalta en koe tämän niin tärkeäksi aiheeksi.

Sen tiedän että tyttäreni oli osittain mun oppaani ennen syntymäänsä.

Olisin kyllä itsekin kiinnostunut käymään LBL-hypnoosissa, mutta tällä hetkellä Suomesta ei taida löytyä yhtään koulutettua terapeuttia. Michael Newton itse kuoli muistaakseni viime vuonna, mutta ehti kouluttaa kyllä joukon hypnoterapeutteja myös tällaiseen työhön. Joitakin kertomuksia olen lukenut ihmisiltä, jotka ovat LBL-regressiossa käyneet. Yksi sessio saattaa kestää tuntikausia.

Mutta itselläni on opastehtäviä, joten sielun värin on pakko olla vähintään kullankeltainen.

Ahaa.

No sulle Lilli kyllä sopii tuo opastehtävä.

Itse tulin siihen tulokseen että sieluni on kyllä kieltämättä hyvin vanhanaikainen jos ajatellaan että eletään sentään 2000-lukua.

Ehkä se sisäinen ristiriita ja opit kuulunee päivittää itsensä tähän aikaan, edes joissain määrin. Tosin näin vanhemmiten olen alkanut jo pikkuhiljaa olemaan tästä kiitollinen myös omalla tavallani.

Ihan kaikkiin hömpötyksiin en lähde enää mukaan. Joskus mulla oli kausia jolloin tunsin itseni hyvin, hyvin vanhaksi ja väsyneeksi.

Mutta kaiketi näille lienee monia näkökantoja ja tulkintoja.

On aika normaalia, että itsensä tuntee vanhaksi ja väsyneeksi jonkin kuluttavan elämänvaiheen jälkeen. Välillä mietin, ovatko nämä tunteet enemmän fyysisiä vai henkisiä. Ehkä molempia. Minulla oli viimeksi sellainen vaihe joskus 10 vuotta sitten, jolloin kaikenlaista kasaantui ja olin todella lähellä burn outia. Sitten yksi päivä olin yltä päältä hiessä ja tunsin, että nyt tulee kuolema. Raahauduin sänkyyn (n. 10 askelen ottaminen oli todellinen voimainponnistus) ja "kuolin". Ihan kuin olisin pudonnut synkän metsän lävitse omaan pohjaani, mistä löysin rautanyrkin sydäntäni pusertamasta. Tämän kun löysin, nyrkki aukeni ja minulla oli välittömästi parempi olo. Puolisen vuotta akkujen latausta ja sitten olin taas pirteä kuin peipponen!

Nyt olen ollut taas jossain määrin väsynyt, mutta se lienee normaalia pienten ja energisten lasten äideille.

Totta.

Kyllä tässä viimevuosina on tullut kantapään kautta opittua hiljentämään tahtia.

Jo kolmen lapsen äitina ja ex reissutöissä on opettanut sen että kaikessa ei tarvi aina loistaa ja mitään ei menetä vaikka ei ole kaikessa niin aktiivisesti mukana.

Onneksi 3 burn outtia on opettanu enemmän hiljentymään ja kuuntelemaan sydäntä. Päätehtäväni tässä elämässä on kuitenkin ollut äityis ja kaikki yritykseni palata työelämään on mennyt pieleen ja kaikki ovet on suljettuna.

Nyttemin osaan jo paremmin suhtautua tähän vaikka sivulliset näkee varmaan asian pelkkänä vastaoinkäymisinä.

Nuoresta iästäni huolimatta musta tulee mummi ensi keväänä ja tämä saa sydämeni ihan sikkuralle  :smitten:

Tulipa tässä mieleen että tuntevatko vanhat sielut enemmän viisautta?

Jossain määrin tunnen itseni vielä 45 v hyvin kakaraksi ja taas toisilla osa-alueilla enemmän kypsäksi  ;D

Ehkä liittynee kokemuksiin ja kokemattomuuteen.

Itselleni viisaus on sitä, että pystyy oman kokemuksensa läpi tai kautta katsomaan asioita objektiivisesti, ettei enää samaistu täysillä niihin tunnemyrskyihin, vaan pystyy näkemään  myös kolikon toisen puolen.

Hih, täällä on mittarissa kohta 41 ja koen hyvin vahvasti olevani 41 vuotta NUORI, ennemmin kuin vanha. Mutta taas jos vertaan itseäni muutaman vuoden nuorempiin kavereihin, jotka rypee vielä ihan alkutekijöissään, niin koen kyllä tietynlaista kypsyyttä ja sellaista "vanhemman viisautta", pystyy tsemppaamaan, että sekin vaihe loppuu ajallaan.

En ole kyllä tuntenut itseäni kakaraksi koskaan ja vaikka minulla on suhteellisen pitkä lapsuus (leikin 15-vuotiaaksi asti), niin sitten kun se loppui, se loppui. Sisäinen lapsikin kasvoi isoksi jo aikoja sitten. En missään nimessä kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea eikä kaikista mahdollisista asioista ole kokemusta (ainakaan tässä elämässä). Uusia asioita tulee aina välillä eteen ja jos niiden opettelusta jaksan innostua, niin bueno. Oikeastaan yksi elämäni suurimmista huveista on paneutua johonkin uuteen ja tuntemattomaan.

Olen facebookissa yhdessä ryhmässä, jonka jäsenet ovat omasta mielestään vanhoja sieluja, tai ainakin he kokevat sopivansa yleisiin, kirjallisuudesta löytyviin määritelmiin. On sitten eri asia, ovatko he/minä oikeasti vanhoja sieluja. Joka tapauksessa yleisiä piirteitä tuntuu olevan:

-Myers-Briggs -persoonallisuustestissä tulee n. 75%:sti tulokseksi INFJ, INFP, INTJ tai INTP. Loput 25% on intuitiivisia ekstrovertteja. Havainnoivat S-tyypit ovat todella harvassa.
-Ovat usein erityisherkkiä, kuten muotisana kuuluu sekä empaattisia. Jotkut ovat suorastaan empaatteja, ts. empatiakyky on erittäin suuri ja koetaan joskus ongelmaksikin.
-Lapsuudessa paljon haasteita. Vanhemmilla usein mielenterveysongelmia, narsismia, alkoholismia. Jotkut tuntevat olevansa ainoita avarakatseisia muutoin ahdasmielisessä ympäristössä.
-Yleensä vaikeimpana elämänvaiheena pidetään teini-ikää, jolloin kiinnostuksen kohteet eroavat räikeästi ikätovereista. Kiinnostus kohdistuu usein taiteeseen, historiaan, tekniikkaan, biologiaan, psykologiaan, terveyteen tai henkisyyteen.
-ryhmän jäsenet voivat kärsiä ahdistuksesta tai masennuksesta, mutta he kykenevät näihinkin asioihin pureutumaan varsin syvällisesti. Ymmärtävät hyvin itseään ja muita
-Ryhmä on iso. Siitä huolimatta monia muita ryhmiä vaivaavat loanheitot, raivarit, riidat yms. ovat harvinaisia.
-Henkisyys ei välttämättä ole ollut läsnä lapsesta lähtien, mutta alkaa vetää puoleensa jossain vaiheessa elämää. Myös erilaiset heräämiskokemukset ovat yllättävänkin tavallisia. Kaikki eivät usko reinkarnaatioon, mutta valtaosa kyllä.
-Vastenmielisyys dogmaattisia oppeja kohtaan.
-Rakkauselämässä usein suuria vaikeuksia. Kuitenkin myös kohtaamiset sielunkumppaneiden kanssa yleisiä (mikä ei tee niistäkään helppoja suhteita)
-Yleistä ryhmän tunnelmaa voisi kuvailla kaikesta henkisestä materiaalista huolimatta hyvin maadoittuneeksi ja vakaaksi. Monissa muissa henkisissä ryhmissä mennään korkealla ja kovaa ohuessa yläpilvessä, mutta täällä kuitenkin se elämänkokemus ja silkka maalaisjärkikin on vahvasti mukana.

Kiitos tästä.

Melkein kaikki natsasi.

Mietin että voisiko olla niin että hieman vanhemmilla sieluilla on enemmän kapasiteettiä selvitä hyvin vaikeista elämäntilanteista? Se voisi selittää myös se miksi toisilla on niin rankkoja taustoja myös.

Tulipa mieleen myös indigot ja kristallit. Ovatkohan hekin vanhoja sieluja?

Juuri nuo elämänhallintataidot erottavat ainakin Michael Newtonin mukaan vanhemmat sielut nuoremmista. Eli ei vanhat sielutkaan vaikeuksilta välty, he vain osaavat vain kohdata vaikeutensa rakentavasti. Tämän prosessin seurauksena on useimmiten kasvu.

Minuakin kiinnostaisi mennä LBL-regressioon. Ulkomaille ei vain ole mahdollista lähteä.

Minun sieluni väri on luultavasti keltainen tai vihertävä, olen unisymboleiden kautta tulkinnut asian näin. Vielä on siis matkaa siihen, että olisi vanha sielu, joka ei inkarnoituisi maan päälle. Minun lapsissani on yksi, joka on selvästi vanha sielu, hän on aivan omaa laatuaan suhtautumisessa asioihin sekä viisaudessaan. On mielenkiintoista seurata, kuinka lapsen ruumiissa elävä vanha sielu sopeutuvat elämään keskenään.  :)