Astro Foorumi

Meidän selkärankaamme väännetty lause - kirous vaiko siunaus?
Miten ja kuinka tuo pitäisi ymmärtää/elää?

Esim. jos vaikka toivoisi itselleen helpotusta elämään, ja tuon lauseen mukaisesti ryhtyisi helpottamaan toisten elämää, niin eipä siinä oma elämä kyllä missään vaiheessa helpotu! Laiskat vaan peesais tekijän siivellä..

Vai onko ratkaisu epäitsekkyydessä?
Mut mitähittoa tuo itselleen toivominen sitten tekee tuossa lauseessa?

Vai onko se itelleen toivoma sittenkin jotain tiedostamatonta?

Ota tästä nyt selvää!

Kuinka tuo lause vaikuttaa elämässäsi?

Minä olen kääntänyt sen toisinpäin.
"Tee se itsellesi, mitä toivoisit toisille tehtävän."

Ainakin minulla se on toiminut paremmin näinpäin.

Koen asian olevan niin, että sitä mitä ei ole kokenut itsessään, mikä ei ole vielä osa itseään, sitä ei voi myöskään jakaa aidosti.
Koen, että me kaikki olemme yksilöitä, ja jos teen jotain suoraan toiselle siten, miten koen itse olevan hyväksi, teenkin itselleni jotain toisessa, enkä siis kunnioita toista. Yritän toisesta tehdä itseni kuvan, koska itse sen sitä ole.

Uskon, että mitään ei tarvitse tehdä sen jälkeen missään ulkoisessa kehyksessä, vaan vain olemalla oma itse.
Spontaanisti omana itsenä toimien, tilanteessa ja hetkessä, sitä toimii niin automaattisesti, että antaa toiselle sen, mitä toinen tarvitee, juuri siinä muodossa, joka toiselle on hyväksi, eikä siinä muodossa, mikä itselle olisi hyväksi.

Ensin siis priinsiippi kaikesta itselle ja sitten eikun elää...  :)
 :D

Lyhyempänä versiona;

"Sen minkä teet itsellesi, olet tehnyt samalla jo muille"

...että kantsii miettii, miten itseään kohtelee..  :angel:

Muihin kohdistettu huomio ja välittäminen on hienoa ja varmasti jokin kaunis teko tulee vastaan jossakin ja joltakin. Jos kaikki olisivat ilkeitä, itsekkäitä oman hyvän tavoittelijoita, mitä tästä tulisi...?
Mutta! Olen ottanut yhden uuden ns.lisälausekkeen tuohon;" jos et pidä jalanjäljistä naamallasi, älä makaa lattialla". Olen lopenväsyny oleen roskis ja kynnysmatto  :tickedoff: se on loppu. Tein itselleni sen mitä piti, suojelen itseäni  :smitten: ja sitä kautta taatusti olen parempi ihmisenä  :D

Itselläni tämä mantra on ollut aina muodossa:

Älä tee muille sellaista, mitä et toivosi itsellesikään tehtävän.

Ei ole tullut koskaan ongelmia tämän kanssa.

En taida osata noudattaa tuota ohjetta, enkä ole edes varma tiedänkö mitä toivoisin itselleni tehtävän.  :-[

Ennen kuin voi tehdä sen siten, että se toimii kaikkeudelle hyväksi eikä vain sille omalle egoilleen niin on syytä ensin ymmärtää sanat ITSE ja se MINÄ, sillä sen jälkeen motiivikin on vasta oikein!  ;) :)

Minä olen taas kääntänyt sen, toivo muillekin yhtä hyvää kuin itsellesi... :smitten:

No ehkä toi lause on vähän tökstöks-muodossa, mutta idea on kuitenkin se, että ei ajattele ja toivo pahaa kellekään, pyrkii tukemaan toisten unelmia ja tsemppaamaan... Jos menee liiaksi tekojen puolelle niin saattaa tulla hyväkskäytetyksi... Tästä minulla on paljon kokemusta. Olen tottunut olemaan se, joka tarjoo. Ihan mitä tahansa.

"Yhteishyvä" kuvaa lyhyesti .Ei tarvitse miettiä mitä "haluaa".

No,se PARATIISI  jokaisen mieleen ;)

Se aitona todellakin on juuri noin! Eli "YHTEISHYVÄÄ" se silloin saa aikaa, kun tekee sen oikealla motiivilla. Joka on sen pyyteettömänkin Rakkauden "avain".   :smitten:

Tuon lauseen minäkin omin ja se pätee. :)

Mutta mistäpä voi tietää, mitä toiset ei toivo itselleen?
Vai pitäneekö olettaa, että he eivät toivo sitä samaa mitä emme itse toivo itsellemme?

Viittaan tuon lauseen kääntämiseen;

Eikös se ole ihan sama... "oman hyvän käänteispuoli"?

 :)

Siinä ei olekkaan kysymys, että mitä toiset ei toivo. esim. Älä loukkaa toista, jos et toivo ite tulla loukattavaksi.

Mutta eikös silloin jää toinen näkemättä todellisena itsenään?
Kohtaamatta juuri sellaisena kuin on?
 ???  :)

Jutun idea on siinä, että TOISEEN ON PAKKO TUTUSTUA, jotta oppisi tietämään, mitkä hänen tarpeensa jo toiveensa ovat. On varsin selvää, että kaikki kaipaavat ravintoa, lepoa, hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kunnioitusta, mutta kaikki muu on melko yksilöllistä. En suosisi liiaksi omien toiveiden projisointia toiseen.

Tuon kieltomuodon kanssa voi toimia ventovieraidenkin ihmisten kanssa nopeita päätöksiä vaativissa tilanteissa.

No joo... kunhan nyt vähän 'kaivelin' ...  ???

jaspiksen sanoissa ajatusta minäkin olen lopen kyllästynyt olemaan
paskaämpärinä suojaudun ja puen oranssia päälle
Ympärillä on aina ihmisiä joissa on negatiivista energiaa oranssi
vahvistaa näiltä ympäristö MYRKYILTÄ

Mutta mehän ollaan erilaisia. Jos toinen haluaa hölistä ja toinen ei, niin pitääkö sitten kuunnella sitä toisen hölinää, koska hänhän vaan noudattaa Jeesuksen neuvoa?  :D

Se on suuri siunaus, kun sen oikein oivaltaa.  ;)

Kohtelee esimerkiksi toisia siis kunnioittavasti ja rakastavasti, jos haluaa itseäänkin niin kohdeltavan. Kaikki "hyvä" palautuu monin verroin takaisin (jossain muodossa) "hyväntekijäänsä". Eli tuo lause on samalla ikäänkuin itseään toteuttava.  ::)

Eikä se tarkoita sitä, että täytyy olla ns. liian epäitsekäs ja hyväksyä toisten hyväksikäyttö yms. Vaan tuohon pätee myös se samainen lause: tee toiselle mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Eli kun ei myöskään toivo hyväksikäyttöä yms. silloin ei anna sen tapahtua itselleen.

Voi tämän lauseen merkitys on niin selkeänä sisimmässäni, mutta kun yrittää sen sanoiksi pukea...  :uglystupid2: Ja muutenkin lause itsessään on helpommin sanottu kuin tehty. Kuitenkin todella laajavaikutteinen ja siunauksellinen lause todellakin, kun sen oppii oikeasti sisäistämään ja toteuttamaan elämässään.  ;) :angel:

No tuohan siihen juuri myös sisältyy.  ;)

'' Älä pilkkaa toisia, jotta et itse joutuisi pilkankohteeksi'' :knuppel2: mutta valitettavasti paljon on sellaisia jotka pilkkaa vaikka itse ei pilkkais  :-X moni tekee sitä mitä ei haluis itselle tapahtuvaksi, ei sekään sanonta aina päde!
Sitä saa mitä tilaa...no oon tilannut vaikka mitä, ja ei näy eikä kuulu  :o HÖH jotenkin outoja sanontoja ;D

Gmusic...Just niin, loruja riittää ja sanontoja kuhan vaan jaksaa keksiä lisää :D mutta toteutus on muuta voisi sanoa jopa mahdotonta :crazy2:

Kuten tuolla toisessa topicissa tuota just ajattelin, niin en hyväksy sitä ollenkaan kuuluvaksi tähän maailmaamme, jossa muut kulttuurit ovat tulleet lähemmäksi. Jo kulttuureissa on niin suri ero, ettemme todellakaan voi tietää toisen 'hyvää'. Jos minä tykkään halauksesta ja menen jotakin halaamaan, jolle se on kauhistus. Tai vaikka sanon kohteliaisuuden, se voi toisessa kulttuurissa olla toista.

Ja vaikka nyt tutummassakin piirissä. Olen yrittänyt joskus toimia tuon mukaan, niin olenpa saanut vihaisesti takaisin.

Mutta kuten toteatte, lauseen voi tulkita hyvin monella tavalla ja hyvin monelta kantilta. :smitten:

Olen kai niin turtunut muiden ihmisten negaatioihin, etten enää hirveästi välitä... Uskon juuri siihen että se minkä antaa, tulee aikanaan takaisin... Olenkin kehittänyt itselleni hyvin pitkän pinnan ja katselen toisten tökeröä käytöstä läpi sormien. Itse minä sitten nautin niistä omista hyvän omatunnon hedelmistä, kun olen ollut oikein mukava ja auttanut ihmistä, joka on joskus minut jättänyt pulaan...

Ehkä juuri tämän piirteen takia ystäväni sanoi mulle että olen ylpeä ja kuvittelen olevani niin paljon parempi kuin muut. Olkoon sitä mieltä sitten jos ei kestä, että joku oikeasti ihan vilpittömästi tekee muille palveluksia.

Tämä Isä Franciscuksen rukous täydentää tuota lausetta, eli siis sitä mitä minä koen tuon lauseen "tee toiselle se mitä toivoisit itsellesi" tarkoittavan.Sillä näen siinä toisessa Itseni.
Lainasin tän tuolta toiselta foorumilta... ::)

Isä Franciscuksen rukous:

Ainoa Jumalan silmä, joka tulee koskaan katsomaan sinua,
on toisen henkilön silmä, kun hän katsoo sinua.
Ainoa Jumalan käsi, joka tulee koskaan koskettamaan sinua,
on toisen henkilön käsi, kun hän koskettaa sinua.
Ainoa Jumalan ääni, joka tulee koskaan puhumaan sinulle,
on toisen henkilön ääni, kun hän puhuu sinulle.

Ainoa Jumalan silmä, joka tulee koskaan katsomaan toista
henkilöä,
on sinun silmäsi, kun sinä katsot häntä.
Ainoa Jumalan käsi, joka tulee koskaan koskettamaan toista
henkilöä,
on sinun kätesi, kun sinä kosketat häntä.
Ainoa Jumalan ääni, joka tulee koskaan puhumaan toiselle
henkilölle,
on sinun äänesi, kun sinä puhut hänelle.

Kun puhut, muista, että puhut Jumalan äänellä.
Kun kosketat, muista, että kosketat Jumalan kädellä.
Kun katsot, muista, että katsot Jumalan silmällä
Hänen omaa luomustaan.
 :smitten:

minäkin olen kokenut...että antamalla toisille sitä mitä haluaisin itselleni annettavan, en kuitenkaan saa toisilta automaattisesti sitä mitä haluaisin.

esim jos haluan tarjota kaikille seurassani vapauden olla mitä on enkä pyri määräilemään ja pakottamaan, niin tottahan juuri näin sitten tehdään minulle. eli jos annan vapautta , saan rajoituksia.

vaikka esimerkkinä...esimerkki voi olla mikä vaan.

oisko hyvä sitten niin että:

pyrin tekemään itselleni kaiken sen mitä haluan itselleni tehtävän, mutta en tee toisille mitään, vaan teen toisten kanssa, samoin en ole toisille mitään, vaan olen toisten kanssa...

mutta hei...tämä taas osoittaa sen, miten näillä sanoilla saa aikaan väännöksiä...ja ne käsitetään eri tavoin. mulle tulee aina tuosta toisille tekemisestä mieleen se, että nimenomaan pyritään aktiivisesti johonkin päämäärään toisessa, ja se haiskahtaa toisen muokkaamiselta itsensä mukaan.

sanat sanat sanat...


muoks. tuo jumalan ääni juttu oli kaunis, ja se saattaa auttaa käytännön tilanteissakin, antamaan ymmärrystä.

Kiitos Tuulispäälle isä Fransiskuksen rukouksesta. Tämä isä on minunkin lempipyhimyksiäni.

Ja Sign, tuotapa se usein juuri voi olla meidän kehittymättömyydessä ja yksinapaisuudessa, että aina on taka-ajatuksena (useinkin tiedostamatta) kun tehdään hyvää, että se koituisi lopulta itselle hyväksi. Ollaan hyviä, että tulisi hyvä mieli ja huomattaisiin kuinka hyviä tässä ollaan. Eräs tosiuskovainen sanoikin, että voit pettää muita, voit pettää itseäsi, mutta et petä jumalaasi.

Tuota...mitä ihmeen kieltä on 'muoks'?

öhmm...tuota, ei se taida olla mitään kieltä...  :-[  ;D

siitä on kauan kun on ollut äidinkielenopetuksessa. vai oisiko tää jotain uutta foorumislangia sitten? luultavasti olen matkinut sen joltain muulta, joka on käyttänyt sitä täällä, ja luullut että se oli hauska tapa ilmaista muokkaus. (eli jos tekstiä on muokattu jälkeenpäin...)

siis, muoks  :smitten:

Ahaa! Siis tätä foorumikieltä.  ;D
Ainahan se ammattisanasto syntyy!

Tät ei muoks..

ps. nyt muoks... eli emuoks edellä

Jotenkin tosiaan on joskus aatellut että tuota jo ja mitäpä jos.
Niin sitä piti sanomani että olen sortunut semmoiseen jeesusteluun siinä että olen kuvitellut toiselle tehtävän ja itsellekin toivottavan asian olevan hyvää, ihanaa, ystävällistä, kaunista, liipatilaa, mitä nuo sanat kutse illekin eli itse kullekin meistä tarkoittavat. Siis egojemme kielellä.

Tälläkin hetkellä tekemällä ns. "pahasti" sukulaiselleni eli torjumalla hänet teen auttamista hänen kasvulleen, itsensä kohtaamiselleen tilanteessa jossa en olekaan ainaisena tukena vaan hän löytäköön sen voimansa itsestään, sillä yksin on jokaisen oltava: löytääkseen itsensä, löytääkseen itsensä muissa, löytääkseen Yhden kaikesta. Kuten jossakin vaiheessa elämässäni - jos käänteisesti lähden ajattelemaan - olisin toivonut minulle laitettavan jarruja hommiini, rajoja, että joku oisi sanonut että lopeta. Ihan vain saattaakseen minut oikealle raiteelle - ja niin saatan nyt teoillani häntäkin valitsemaan raidettaan. Mutta voin tehdä toiselle vain sen rakkauden teon minkä olen omissa kokemuksissani tullut tietäneeksi lopultakin rakkautta olevan.

Tehkäämme myös itsellemme se minkä toivoisimme itsellemme tehtävän-  ::)

 ??? ee  ::) niin no  :smiley6600: en löydä sitä valo-suomi-valo-translaattoria netistä  :knuppel2: joo, nyt alkaa valjeta eikö?  :knuppel2: :knuppel2:

Joskus juuri tekemällä "pahasti", voi tehdä juuri sen "parhaimman" ja auttavimman teon. Juuri tässä piileekin sen jutun ydin ja tuon alkuperäisen lauseenkin viisaus. Eli on harjaannuttava näkemään kulloisellekin tilanteelle se paras, eli "niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän" vaihtoehto. Toisin sanoen on harjaannuttava näkemään tekoa pidemmälle, eli näkemään ne kulloisenkin teon seuraukset. Ei ole aina kovin helppoa...
 

Noh.
Mä olen ymmärtänyt että kyseessä olis enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen ja henkiset asiat enemmin kuin materia. Joten yritän kohdella ihmisiä niin kuin haluan minua kohdeltavan. Hyväksyn, yritän hyväksyä, ihmisen sellaisena kuin se on ja pelata sen mukaan... Välillä homma on aika raskasta, varsinkin kun huomaa ettei toinen tee samalla lailla, vaan menee sen oman mallinsa mukaan jatkuvasti huomioimatta muita, vaikka kyse on yleensä että toimimme ryhmänä... Kyse siis töistä.

Välillä tuntuu että pitäis antaa piut paut hyväntahtoisuudelle ja täräyttää tuutin täydeltä kaikki asiat painaa toinen maan rakoseen jotta se ymmärtis... mutta ihmisen tuntien niin ei tule käymään, koskaan.. joten jatkan samaan vanhaan malliin... pääsen helpommalla. heh.

Eihän ihminen sille mitään voi jos ei ymmärrä mitä muiden ymmärtäminen ja tilaa antaminen merkitsee.

Kyllä puolensa täytyy pitää!!!

Saahan sitä kaikkea toivoa, mutta en ole löytänyt mitään universaalia lakia, johon tuon vaittämän toiveikkuus perustuisi.

Ennemminkin maailmassa tuntuisi toimivan samankaltaisuuden periaate.

Samankaltaiset kokemukset, esimerkiksi, ovat tehokkaita yhteenkuuluvaisuudentunteen vahvistajia. Samoin samat kiinnostuksen kohteet. Tai samantyyppinen asenne.
Ja koska nimenomaan yhteenkuuluvaisuudentunteesta (liskoaivojen laumaoppi) kumpuaa halua edistää omaa hyväänsä toisten hyvyyden kautta, tarvitaan siis itsensä kohtaamista ja hyväksymistä toisessa päästäkseen yhteiseen hyvään.   
Toiselle sen tekeminen, minkä itselleen kokisi hyväksi, ei ole sen paremmin itsensä kuin sen toisenkaan kohtaamista, vaan omien tarpeidensa projisoimista siihen toiseen.

Kuinka siis olemme näin harhautuneet otsikon hokemaan?
Ikäänkuin ajatuksena olisi toisen olemassaolon siirtymä itsemme jatkeeksi, kuten varhaislapsuuden äiti-lapsi-symbioosissa, jossa omakuvamme oli täysin peilautumaa ulkoisista palautteista, ilman yksilöimätöntä yhteyttä itseemme.
Sekö on siis tila, johon tuolla otsakkeen lausumalla halajamme?
Tilaan, jossa samankaltaisuuden kautta syntyvä aito kahden yhtymä (ikuisuuden 8 ) on itsen erillisyydenkokemuksen puutteessa pelkkä puhdistumaton nolla?
Onko vallalla siis kuvitelma siitä, että viestin kulkiessa maailman ympäri, se ei mitenkään muuttuisi?
Muistaako kukaan rikkinäinen puhelin - leikkiä?  :smiley6600:

Ikitosi, mutta kysehän on karman laista; sen niittää minkä kylvää... Mielestäni se on tarpeeksi tunnettu ja toteutuvaksi todettu universaali laki. Eihan kukaan tätä varmaan ajatellut niin, että jos minä ostan kaverille auton synttärilahjaksi, jotta hänen on pakko antaa minulle auto synttärilahjaksi... Vaan ehkäpä niin että kun annan itsestäni jotain hyvää, valoa ja rakkautta, se palautuu minulle jotakin kautta joskus... Ei välttämättä heti, eikä samalta ihmiseltä tai edes ihmiseltä ollenkaan. Sitä saa mitä tilaa.. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.. :)

Minulla ei ole varmaan mitään erityistä annettavaa kenellekään (paitsi tylsyyttä ja p*skaa), joten miten odottaisin keneltäkään mitään sen kummempaa itselleni?
..joo tää on taas näitä itseinho-päiviä :-[

Niin, ehkä kysymys kulminoituukin asenteeseen ja pyyteettömyyteen.
Karmaa luomme joka tapauksessa teimmepä tai jätimmepä tekemättä mitä tahansa.
Kaikki tulee takaisin - syyn ja seurauksen lailla,
ja kaikki on jatkuvassa muutoksessa - energian laadun lailla,
mutta jotta se tulisi takaisin puhdistuneempana, sen täytyy itse läpäistä itsensä - energeettisen virtauksen lailla.

Emmehän me siementä niitä, vaan laihoa, joka siitä kasvaa.
Ja peltoa jos ravitsemme itsellemme maistuvalla murkinalla, ei se siitä ravitu, eikä sato sen paremmin kasva.
Ainoastaan, jos kohtaamme omat yksilölliset tarpeemme, voimme kohdata toisenkin yksilölliset tarpeet.
Jos peltomies arvostaa itseään peltomiehenä, ja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan, hän kykenee arvostamaan myös peltoansa, ja kohtaamaan sen tarpeet projisoimatta siihen omiaa.
Ja kohta ovat kaikki niiiin tyytyväisiä  :smitten: :smitten: :smitten:

Kohdatessasi itseinhon itsessäsi, kykenet havaitsemaan ja kohtaamaan sen toisissakin -> empatiakykysi kehittyy

Ja mikäs sitä peltoa paremmin ravitsis kuin p*aska  :D

Tuohon ajatus tulee väkistenkin mukaan ihmettelemään.

Ikitosi, puhut samankaltaisuuden periaatteesta.

Kyllähän me vedämme ja meitä vetää puoleensa vaarallisen paljon samankaltaisuus. En tiedä, jotkut sanovat, että 'ollaan samoilla aaltopituuksilla' jne. En tosiaankaan tiedä, onko tarkoitus näin, koska silloinhan pysähdymme johonkin leppeään turvalliseen olotilaan, missä ei tarvitse taistella eikä suurempia fundeerata.

Kun juuri erilaisuus olisi se, mikä voisi tuoda muutosta ja laajenevaa ajattelua, myöskin sitä pelkoa, ymmärryksen rajallisuutta ja ahdistusta. Mutta ...

Uskon siihenkin että tarvitsemme samankaltaisuutta kuin keitaana erämaassa, mutta varmasti yhtä paljon tarvitsemme erikaltaisuutta kasvaaksemme, muuttuaksemme ja ehkä myös niittääksemme sitä mitä sinne kylvämme. Outoon maahan kylväminen onkin erilaista, arvaamatonta.

Mutta en ole leikkinyt tuollaista puhelileikkiä. Mitä se on? :coolsmiley:

Minäkin jäin miettiin tota puhelinleikkiä, et mikä ihme se on.. :)

Puhelinleikissä kuiskataan ensimmäisen keksimää juttua eteenpäin, jolloin se matkan varrella yleensä väistämättömästi muuttuu, jokaisen kuullessa sen sanoman omilla herkkyyksillään. 

Leikki liittyy siis harhakäsitykseen asioiden samankaltaisesta kuulemisesta/ymmärtämisestä.
Me kuulemme sen, mihinkä meidän aiempien kokemustemme perusteella herkistetyt anturimme herkiten reagoivat.
Emme siis välttämättä laisinkaan sitä, mikä on tarinan kertojan tarkoitus.
Toki siitä oppii paljon itsestään, omista sisäisistä kaikuhäiriöistään..
Mutta todellinen kohtaaminen syntyy yhteisestä tunnekokemuksesta.

Kokiessaan tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi vapautuu olemaan hyväksytysti oma itsensä.
Se on kokemus olla pyyteettömästi rakastettu  :smitten: :smitten: :smitten:

No, onhan tuo tuttu leikki, juoruksi sitä täällä päin on nimetty!  ;D
Sanot taivaallisen kauniisti tuossa:

"Kokiessaan tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi vapautuu olemaan hyväksytysti oma itsensä."

 :smitten: :smitten: :smitten: