Astro Foorumi

..suhteemme lopussa, että "people change". Siinäkö syy pätkäsuhteisiin? Ihmiset vaan muuttuu, sen sijaan että kasvaisi yhteen. Jos ihmiset muuttuu, niin ilmeisesti ei voi ollakaan rakkautta (siinä vaiheessa). Vai oliko kyse dopamiinihuumasta? Ei kai voi olla jos on vaikka 5 tai 10 v yhdessä. Kyllähän ne kaikki muuttui todellakin ja itse miettii mitä niissä muka sitten rakasti.

Jaa-a, pääseeköhän rakkauden ytimeen sittenkään analysoimalla asiaa, että mikä rakkauden merkitys on?  ;)

Muutenkin tuntuu että kaikki tekevät omiaan ja kulkevat paikkoihin ja koetan olla kohtelias eri suuntiin, vaikkei kiinnostaisi aidosti. Se on kummaa. On taidenäyttelyä, taiteilijaa, on bisnestä, on matkailua, henkistä ryhmää, osa kiinnostaa osa ei. Kaikki selittävät omaa juttuaan, kai siinä sitten täytyy koettaa päätellä mikä juttu on itselle.  ;)

Jos onnellisuus on tavoite, niin joko harmonisessa suhteessa tai sitten ei suhteessa lainkaan ainakin minä.  ;) Niin ja on tietysti monta asiaa mitä ne ei sano, esim jos vaikka olisivat jealous of me.. hauska kertoa yhdelle toisesta. Hahah.. oikeesti exillä voi ollakin tunteita, he voivat jossain mielessä palatakin kuvaan, tai sitten ei, kun vaikuttavat sulkeutuvan, mutta ehkä hekin jotain muistavat. Tai sitten etäisyys auttaa.

No, joo. Mutta ei sitä vekslaamista enää "olet tärkeä, et ole tärkeä" jne. Yksi exä (  :skorpioni: ) suositteli minulle oinasta  :oinas: , toinen (  :jousimies: ) leijonaa  :kuunsolmu: , kolmas ( :kauris:) oli astrosta ihan pihalla.  :2funny:  :smitten:

Mitä teille on jäänyt mieleen eri kumppanienne viisauksia??  :)

Nyt ensimmäisenä tuli mieleen ex-kumppanin viimeinen lause, kun lähdin;

" Pidä hauskaa "

 :2funny:  :2funny:  :2funny:

Ihmiset muuttuu. Seurustelin aikoinaan miehen kanssa jota en tänä päivänä rinnalleni osaisi kuvitella en sitten millään. Ihmiset kasvavat, välillä yhteen, välillä erilleen.

Miksi?

Miksi ihmiset muuttuu niin radikaalisti?  8)

Seurustelin opintojeni loppuvaiheessa yhden tyypin kanssa. Hänenkin opintonsa olivat loppusuoralla, ja työelämä meillä molemmilla edessä. Kummankin työpaikka vasta siinteli haaveissa, ja keskustelimme mahdollisen välimatkan vaikutuksesta suhteeseemme. Hän oli sitä mieltä, että "puolitoista tuntia ajomatkaa" oli hänelle se raja, kannattiko suhdetta edes yrittää pitää yllä  :uglystupid2:

Emme seurustelleet sen koommin  :2funny:

Meillä oli se 15 minuutin ajomatka ilmeisesti liikaa?  :2funny: :tickedoff:

Ihmiset muuttuvat sisässään, mutta kas kummaa kun jollakin hassulla tavalla se saattaa olla samalla tavoin muuttumista. Oman sisäisen elämän tarkastelussa on riittävästi tekemistä että ehtisi seurata sen toisenkin muuttumista. Erilleen kasvamisen karikot piilevät ehkä siinä että kumppanin olemista ja muutosta koskevat päivitykset omassa pääkopassa ovat vanhenneet. Jos oikein osaisi katsoa on kumpainenkin voinut muuttua - samaan suuntaan.

 :2funny: Niinpä!

Tekosyitä löytyy joka lähtöön! Juu ei...Onneksi tosiaan ei tarvinnut sitä tyyppiä kauempaa katella. En kestä tollaista nössömeininkiä...Ei meistä olisi paria tullutkaan, onneksi tajusin sen siinä vaiheessa. Kyllä se vaan niin on, että kun kerran kolahtaa niin se kolahtaa, ei sitä voi kilometreissä mitata!!!  :uglystupid2: :2funny:


Asiaa!  :coolsmiley:

se ihminen, joka minut liikautti elähtäneestä avioliitostani ulos, päästi minut myöhemmin vapauteen. Hän opetti minulle sen viisauden, että jos/kun rakastaa, hänet pitää päästää vapaaksi.

Hänen rakkautensa minuun ei ole koskaan vähentynyt. Hän vain hyväksyi sen, ettei hän ole minulle se, mitä etsin... ja ystävyytemme on kaikesta huolimatta syvää.  :)

se on se  :aurinko: kasissa  ;D tuloillaan

hih  ;D nii!  :o huuuuuuuu  :o

 ;D   :2funny:

elämä muuttaa kovasti ihmistä.. minunkin exä muuttui naps tosta noin vaan ja pilasi sen mitä meillä nytkin olisi voinut olla. Niin ja eihän aina ihminen muutu huonoon suuntaan, mie olen ainakin muuttunut paremaan suuntaan vaikka nyt itse sanonkin..

 :D

Minusta olisi itseasiassa aika huolestuttavaa, jos ihmiset eivät muuttuisi elämänsä aikana mihinkään suuntaan. :o Ainahan ne muutokset eivät ole vapaaehtoisia taikka mukavia (ei henkilölle tai tämän lähipiirille), mutta on se parempi kuin jämähtää paikoilleen. Olla kasvamatta ja kehittymättä, pysyä vaan siellä tynnyrissänsä ;)

HÖH! Minun exäni varmasti voisi sanoa saman


mutta mepä olemme molemmat onnellisia erosta, koska siten hänkin pääsi kasvamaan kun ei minun mukanani pysynyt!

Mutta kun muututaan niin paljon, että ensin ollaan sängyssä, puheväleissä, välitetään ja sitten ei mitään merkitystä toisella. Tavallaan NYT juuri tässä pisteessä se on minullekin vapauttavaa, en välitä heistä, mutta suhteiden kuohussa se tuntuu julmalta, tarpeettoman sellaiselta.

"Hänen rakkautensa minuun ei ole koskaan vähentynyt. Hän vain hyväksyi sen, ettei hän ole minulle se, mitä etsin... ja ystävyytemme on kaikesta huolimatta syvää. "

Lucky you! En voi sanoa samaa.

Tuota muutosta ehkä tarkoitan, että miten se toinen ennen niin tärkeä suljetaan KOKONAAN pois. Miten se merkitys voi mennä ihan täysin? Ja se poissulkeminen aletaan jossain vaiheessa suhteen loppua aika äkillisesti, joskus jopa ilman syytä(ni). (Tämä oli vuoden 2006 lopputilanne kaikkien ennen niin rakkaiden kanssa, kaikkien)

nimim Uranus sq Moon

Olen alkanut ymmärtämään, miksi jotkut eivät halua olla tekemisissä joidenkin toisten kanssa;
se on sen jonkun ihmisen seurassa tuleva epämiellyttävä tunne, jota ei halua elämäänsä.

Joskus tuskallinenkin tietoisuus siitä, että sen tietyn, ehkä muuten ihan kivankin ihmisen kanssa tekemisissä oleminen, ehkä ihan vaan hänen läsnäolonsa, olemuksensa, sanansa tai jokin eleensä aiheuttaa toistuvasti sen väristyksen.. Jonkin henkilökohtaisen kivun, esim torjutuksitulemisen, riittämättömyyden tai ahdistuksen -tunteen..

Ja se toinen ei välttämättä ollenkaan ymmärrä tai millään tavoin edes tiedosta, mitä tai miten sen tekee, vaikka asiasta olisikin puhuttu.

Sehän voi tietenkin juontua jostakin aiemmasta kokemuksesta, ja olla joku juttu, joka pelottaa, tai mitä ei vielä kykene kohtaamaan... Joka tapauksessa siinä aktivoituu sellainen primitiivinen itsesuojeluvaisto, joka saa välttelemään sellaisen tunteen aiheuttavaa ihmistä. Eikä siinä välttämättä tarvitse olla mitään sen henkilökohtaisempaa.

Niin, tai haluttomuus kasvaa henkisesti.

Olen jännässä pisteessä; kaikki pelkäävät kanssani kasvua, mutta siltikään en halua olla sellainen joka uskoo ihmisten muuttuvan kun vähän reikitetään. Hmm.. tässä tapauksessa oli kyse muutoksesta parempaan, siis tässä kommentissani.

Eli tuosta syystä minäkään en halunnut heidän aiheuttamaansa EPÄMIELLYTTÄVÄÄ tunnetta. Kun välit menee poikki, ne menee. Heistä vapautuminen poisti just tuota sotkuista pimeää tunnetta, mistä sawotarkin sanoi minulle yv:nä että "näkyy sellainen likainen kuva, parempi ettet ole tekemisissä."  ;)  > hyvä, vapaa olo ennen sotkuja-juuri tältä tuntui mm matkallani. Leffa vaan muistutti menneistä.

Ihmiset siis muuttuu, mutta kenties erilaisiksi, ei välttämättä henkisemmiksi.  8) He vaihtavat pelinsä kohdetta.

Se itsesuojeluvaiston aktivoiva tunne voi olla myös paine ja vaatimus kasvuun -
että toinen :coolsmiley: odottaa kehitystä ja muutosta ja henkistymistä ja ...
koko ajan pitäisi kasvaa, olla enempi ja parempi...  :knuppel2:

Se on rasittavaa. Sellainen karkottaa varmasti vapaammille vesille.

Ei, vaan toinen ON henkisesti kehittynyt. Se seura on ilmeisesti vaativaa, vaati jotain tai ei. Eikö vapautta ole juuri henkinen vapautuminen? Sitähän monet ei käsitä.

Toivon ettei tarvitse toistaa 2006 viestejäni tänne. Kaikki exäni OLI halukkaita kasvamaan henkisesti ainakin alussa, ainakin jonkin aikaa, ennen kuin palasivat vanhaan elämäänsä. Eli sitä halua oli kans.

Yritän koko ajan olla sopivan alhaalla tasolla, ettei vaan olis liian vaativaa.. hohhoijaa..  ja yhtaikaa eräät väittää että rakkauskehot ja parisuhdemuutokset on nyt just tulossa..  :knuppel2: ;)

Itsensä himmaaminen on tuttua - koettaa antaa toiselle pärjäämisen mahdollisuus  :-X

Mutta se ei ole rehellistä, koska silloin et ole oma itsesi, vaan yrität miellyttää, ja ihmiset vaistoavat sen, ja se saa olon tuntumaan epämukavalta ennenpitkää molemmista.. Se on alentavaa molemmille.

Sen sijaan, kun olet oma itsesi vahvuuksinesi ja heikkouksinesi, hyväksyen oman keskeneräisyytesi, ja keskityt omaan kasvuusi, voit hyväksyä toisenkin sellaisena ja sellaisessa kehitysvaiheessa, kun hän on, ja antaa sille toiselle vapauden olla vastuussa omasta kasvustaan - sillä vain omasta vapaasta tahdostaan voi kasvaa. Ja jokainen valitsee itse miten ja millaiseksi haluaa kasvaa..
Jos sinä olet kehittyneempi, voit olla esikuva johon pyrkiä. Mutta seurattavaksi esikuvaksi sinut kelpuutetaan vain kun olet oma loistava itsesi rehellisesti, himmaamatta itseäsi tai toista.

Kohdista pyrkimykset ja odotukset ainoastaan itseesi.  :-*

En suoraan sanoen halua kasvaa henkisesti nyt enempää, vaan hoidella bisneksiä ja odotella mitä elämä tuo.  ;)

Sinulla on vapaus tehdä just niinkuin tahdot  :)

ja kuinka moni mies kestää naista, joka on esikuvallinen..?

Miehet ei kestä mitään ja minä en miehiä. Hyvä diili!  ;D

Kaikki me olemme esikuvia toisillemme, kuka missäkin asiassa, 'hyvässä ja pahassa'.
Tarvitsemme esikuvia, koska opimme katsomalla, kuuntelemalla, matkimalla ja yhdistelemällä.

Itseriittoisuus, se ettei tarvitse ketään, on omien tarpeiden torjuntaa. Sen juuret saattavat juontua lapsuuden "Oleppas reipas"-kokemuksiin, jolloin on pitänyt pärjätä, ei ole saanut tarvita, on pitänyt osata jo.

On vaikea myöntää olevansa heikko, tarvitseva, osaamaton; keskeneräinen.. Mutta vain sen hyväksymisen kautta avautuu mahdollisuus maailman kohtaamiselle, uuden omaksumiselle, kasvulle.

Jokainen valitsee esikuvansa tiedostaen tai tiedostamattaan. Kenenkään esikuvaksi ei voi väkisin ryhtyä.
Ainoastaan hyväksyä oman esikuvan tarpeen, valitsemalla hänet huolellisesti ja huolehtimalla omasta esikuvallisesta käytöksestään, voi päästä jonkun tietoiseksi esikuvaksi.

 

Sellainen joka ei pitkässä juoksussa kuulu kanssasi yhteen, toki poistuukin kuvasta, enemmän tai vähemmän mukavasti. Sen opin kun rakkaus loppui, siis "jokin muuttui". Kun toinen muuttuu, sinun tunteesi muuttuu. Siis sinäkin muutut.  :-*

Kaikki muuttuu...

Tunteetkin toki muuttuvat.
Tunteiden nimenomainen tarkoitus on syventää ymmärrystä.  :-*

Kieltämättä tämä asia on aiheuttamassa lievää kauhua, koska joka suhteen lopussa oli kuitenkin se rakkaus.

Miten uskoisin että seuraava ei vain muuttuisi kesken kaiken?

Viimeinenkin sanoi "ei minulla ole mitään juttelua vastaan, en vain välttämättä tiedä mikä muuttui." Se "ystävyys" jälkeenpäin oli tekohengitystä.

Taisin lukea vain sellaiset kirjat onnelliseen kohtaan asti kuin "Astrology and past lives". Siinä he vain tapasivat ja olivat onnellisia. Nyt pitäisi uskotella itselleen että "koimme jotain mitä piti kokea, karmaa" tms.

Olisi jo vähän yksinkertaisempaa touhua.

Niissä kirjoissa ei yleensä lukenut "toinen oli kehittyneempi ja toinen juoksi pois.".. :-\ :-* :coolsmiley:

minä ainakin uskon että tosi rakkautta on olemassa,eikä sitä sikkoin todellakaan ainakaan kilometreinä lasketa.yulungan kanssa olen aika pitkälle samoilla linjoilla...joskus kannattaa osata päästää irti vaikka kuinka rakastaisi jos homma ei toimi.

Tiedän tiedän, irti on jo päästetty aikoja sitten..  :knuppel2: olen jo varmaan päästänyt seuraavistakin irti..  :2funny:

TOI OLI EHDOTTOMASTI PARAS..  ;D

Tuli jostakin vaan mieleen..

Kerran exäni sanoi erotessamme syyksi sen, että minun kanssa ei voi elää siksi koska " jätän aina pesukoneiden hanat sulkematta, vaikka kone on pysähtynyt".

 :2funny: :2funny: :2funny:

Lupasin parantaa tapani ja olen aina sen jälkeen sulkenut hanat. Seurustelu jatkui siis.
Olisi silloin pitänyt olla sulkematta hanoja - vesivahingongin uhalla,
olisi monelta muulta harmilta säästynyt!

jaa minä ajattelin että sinulla on VIELÄKIN ne hanat auki..  :2funny: :D

 :D :2funny: ;D

Nyt on ainakin pyykkikoneen hana auki  :2funny:

-Ihan vaan periaatteen vuoksi  :2funny:

Tienne ovat siis erillään. 8) Ei risteydy johdot.

Sepolta. Muuten hauska kommentti hänellä lopussa; kaikki meni oikein koska olen nyt onnellinen. Pitänee alkaa olla onnellinen.  :angel:

"Muutos johtaa aina parempaan elämään. Jos rakennat suhteesi niin sitovaksi, ettei siinä ole hyvä olla, niin silloin on vielä harjoiteltava itsenäisyyttä omissa oloissaan. Vain sillä tavalla oppii elämään omaa elämäänsä ja osoittamaan aitoa rakkautta.

Tulen kyllä korjailemaan tekstejäni olemassa olevaa suhdetta paremmin rakentavaan muotoon, mutta kehotukseni oman tien valitsemisesta tulee sekin vain tehostumaan entisestään. Valinta on osattava tehdä tietoisesti joka päivä. On tiedettävä mitä haluaa ja elettävä sen mukaan ennen kuin kumpikaan voi olla onnellinen.

Kumppania on haettava kunnes sen löytää. Joskus se tapahtuu useamman eron kautta ja hyvä niin. "