Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Henkimaailman ilmiöitä => Aiheen aloitti: Pikkusisko - 17.01.2007 00:05:38



Otsikko: kadotus
Kirjoitti: Pikkusisko - 17.01.2007 00:05:38
mihin perusturva häviää ja miten sen saa takaisin?






                                             :'(


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 00:11:50
mihin perusturva häviää ja miten sen saa takaisin?






                                             :'(

Ei se häviä mihinkään, vaikka joskus siltä tuntuisi. Luota siihen, että elämä kantaa. Voimia ja rakkauden valoa sinulle!  :smitten: :angel:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 17.01.2007 00:12:46
 ::)

Tätä oireyhtymää olen tänään käynyt läpi.
Oli kuin paikallinen maanjäristys olisi esiintynyt
keskittyneenä olemukseni ympärille.

Ennakoin kylläkin kohtaavani jotakin,
mitä en voi kuin käydä läpi toivoen parasta.

Se oli sellaista kannetuksi tulemiseen antautumista.

Nyt jo huomaan, kuinka siunauksellista (elämää puoltavaa)
moinen kokemusaaltoilu oli.

Silti olen vieläkin kuin vereslihalla.

 :angel:                                          


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Pikkusisko - 17.01.2007 00:13:38
no miten suhtautua siihen kun kaikki ympäriltä hiipuu pois... eikä mitään jää... paitsi pelko.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 17.01.2007 00:16:46
no miten suhtautua siihen kun kaikki ympäriltä hiipuu pois... eikä mitään jää... paitsi pelko.

Niin. Pitempiaikaisena pelko alkaa kristalloitua ihmisen ympärille sellaiseen muotoon,
jossa muunlaiset emootiot sävyttävät sitä.

Kunnes jäljellä voi olla aivan muuta kuin tunnistettavaa pelkoa.

Älä sulje sydäntäsi. Anna sen virtauttaa sitä rakkautta,
joka kaitsee pelkoakin.

Pelkohan sisältyy rohkeuteen tosi rakkaudessa.

 :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Pikkusisko - 17.01.2007 00:20:33
sattuu


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 00:22:13
no miten suhtautua siihen kun kaikki ympäriltä hiipuu pois... eikä mitään jää... paitsi pelko.

Silloin sinulla on hyvä mahdollisuus kohdata ja siten poistaa tuo pelko. Kaikki ei koskaan hiivu pois, vaan jäljelle jää aina se JOKIN.  :angel:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 00:23:15
sattuu

Voimia sinulle!  :smitten: :angel:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 17.01.2007 00:26:02
Voin juuri nyt todella jakaa tuon tuntemuksen, että "sattuu".  :-\

Sillä varsinaista järkeen menevää ratkaisua
eteen jymähtäneelle tilanteelleni
en vielä ole keksinyt,
joskin aion nukkua yön yli...

 :)



Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Pikkusisko - 17.01.2007 00:27:25
Älä sulje sydäntäsi. Anna sen virtauttaa sitä rakkautta,
joka kaitsee pelkoakin.

Kiitos Rauhis, Rakkauden valo ja Lilja.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 00:30:11
Voin juuri nyt todella jakaa tuon tuntemuksen, että "sattuu".  :-\

Sillä varsinaista järkeen menevää ratkaisua
eteen jymähtäneelle tilanteelleni
en vielä ole keksinyt,
joskin aion nukkua yön yli...

 :)



Voimia sinullekin!  :smitten: :angel:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: täysikuu - 17.01.2007 00:31:07
Onko niin, että kaikki hiipuu pois,vai se osa elämää jonka kuuluukin jatkaa matkaa eri suuntaan?
Jokaisella meistä on niitä totuuden paikkoja elämässä, kun katsotaan peiliin ja tyhjiin raameihin.
Hyväksyntä on vaikeaa, oli kysymyksessä mikä hyvänsä suurempi muutos tai ihmisten kaikkoaminen.
Hyväksyntä aloittaa uusi, uudella tavalla ja uusin keinoin koska
sinulle annettiin ja annetaan siihen mahdollisuus.

Mahdollisuus uuteen on aina siunauksellinen asia ja kovalle ottava.
Ajattele että voit aloittaa alusta ja koota palaset uudestaan, mutta uusista ja kiiltävistä osista.

Älä pelkää ystävä hyvä, pelko vetää puoleensa vaan lisää pelkoa.
Miksi pelkäisit ja mitä?
Olet turvassa jumalan kämmenellä ,oikeesti, niinkuin me kaikki muutkin.
Pyydä ja kiitä ihan pienistäkin asioista. Ja kun mietit niin kiitokseen on aina aihetta, aina jotakin. Lähde siitä.
Silloin tunnet sydämessäsi liikahduksen ja tiedät, että et ole yksin koskaan.

Jos tilannne vaatii, tee aarrekartta;
toiveet, vaikka viisi
leikkaa sellaiset kuvat lehdistä,jotka tukee toiveistasi
liimaa kuvat kauniille tai kauniinväriselle alustalle
laita seinälle tai hyvin sinulle näkyvälle paikalle.
Kun ajan kanssa toiveesi katselevat sinua seinältä.....
......huomaat yhden.....
...useamman jo toteutuneen :angel:

Ei viikossa, mutta pitemmällä aikavälillä.

Tukea saat varmasti niin paljon kuin haluat, kun vaan pystyt ottamaan vastaan :smitten:

Iso Hali


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 00:51:14
Jostain syystä pitää laittaa nämä kuvat tänne...  ::) :angel:

(http://my.homewithgod.com/captaindream64/Photos/Comforting%20Angel.jpg)

(http://www.divinemercy333.net/angel_red_comforting_grief.jpg)


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 17.01.2007 00:52:01
Kiitos, täysikuu - sanasi olivat (kuten muidenkin)
kuin "ensihoitoa" minullekin!

Teenpäs viikonvaihteessa tuon aarrekartan - vihdoin viimein!!!

 :'( :)


Kiitos, Rakkauden enkeli - nuo laittamasi kuvat todella liikuttivat!

 :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: täysikuu - 17.01.2007 00:58:17

kuinka kuvilla on tosiaankin iso vaikutus, ihania ovat


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Lake - 17.01.2007 08:30:46
no miten suhtautua siihen kun kaikki ympäriltä hiipuu pois... eikä mitään jää... paitsi pelko.

Pelko mistä?


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Aion - 17.01.2007 10:47:02
Itse eräänlaisen myllerryksen toissapäivänä läpikäyneenä totean,
että se tunne ja ne ajatukset
jotka sillä hetkellä koin todellisina
ja jotka täyttivät koko olemukseni,
tarvitsivat ystävältä vain pari sanaa
jotka muuttivat kaiken,
auttoivat näkemään
sen minkä olin koko ajan tiennyt,
mutta jonka uskottelin itselleni olevan jotakin muuta
silloin kun mieltäni hallitsi
PELKO ja EPÄLUOTTAMUS tulevaan,
silloin kun kärsivällisyyteni tuntui venyneen äärimmilleen
ja näin tämänhetkisen tilanteeni
tummien lasien läpi
kieltäen todellisen rakkauden tunteen ja uskon tulevaan.

Ystäväni sanat valaisivat kaiken,
palauttivat näkövinkkelini todellisuuteen
ja nukuttuani yön yli
saatoin vain havaita kuinka
eilinen kiirastuli (joka oli tehnyt tuloaan jo kuukausien ajan)
oli ollut pelkkä koettelemus,
mieleni luoma harha
jolla oli tietyt yhtymäkohdat todellisuuteen,
mutta lopun olin kuvitellut ja värittänyt itse
muodostaen mitä mielenkiintoisimman inhimillisen draaman. ::)

Kun sen tajusin,
huomasin että olin päässyt sen ohitse,
minut oli vapautettu.
Ja tämä vapautus näytelmästä
sisälsi lahjan itsessään
ja kuin itsestään
olin päässyt henkisillä askelmilla eteenpäin,
läpäissyt kokeen,
päässyt sisään portista
jonka edellytys tuo hallinta,
sielun voima egon tarpeiden ylitse
oli ollut.

Sain siis yltäkylläisen palkkion ja rauhan välittömästi
oivallettuani mikä oli koettelemusteni tarkoitus
- tällä erää.

Matkahan jatkuu... ;)

Voimia kaikille
vaikeuksissa tasteleville!

Hypätkää askel ylös ja kaksi oikealle, ;)
katsokaa tilannetta sieltä
ja olette palanneet takaisin tiellenne.
Viisaampina kuin eilen.

Tuetaan toisiamme.
:smitten: :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Pikkusisko - 17.01.2007 18:55:53

Mahdollisuus uuteen on aina siunauksellinen asia ja kovalle ottava.
Ajattele että voit aloittaa alusta ja koota palaset uudestaan, mutta uusista ja kiiltävistä osista.

varmastikin, mutta kun kerta toisensa jälkeen tuntuu että kaikki menee palasiksi ja on taas nollapisteessä, ei aina ole voimaa jatkaa, ei aloittaa alusta uudelleen. Ei halua alkua, vaan olla joskus siinä missä oli hyvä olla. Ei aina jaksa että kaikki turvallinen viedään pois ja jää jäljelle turvattomuus. Mihinkään ei pysty tarraamaan kiinni ja mieli hajoaa kohta pirstaleiksi. Tai pahinta on se, ettei se edes hajoa vaan melkein hajoaa.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 17.01.2007 19:02:11
Niin, eikö tämä ole juuri se tilanne että on pakko stopata kun luulee että suhde toiseen toisi sen turvan. Näin lukisin rivien välistä?

Se on pakko löytää itsestä vaikka toinen lähtisi miljoona kertaa. Eräs pelossaan lähti, vaikka olisin vieläkin tässä hänelle. Olisin, jos peli olisi ollut toisenlaista. Pelollaan hän sai sen aikaan mitä halusi. Ystävyys hajosi. Kadotus?

Muistahan tämä; synnyt tänne yksin, lähdet pois yksin ja sinulla on aina oma sielu ja oppaat ja enkelit. Ole oman itsesi hyvässä olossa. Se on aluton ja loputon.

Kenestäkään muusta ei ole takeita.  :-*

Itse asiassa jos joku kokee suhteiden loput noin rajuina, ymmärrän miten sitoutumiskauhu syntyy.  ???


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Asterix - 17.01.2007 20:32:56
Perusturvallisuus syntyy siitä, että

A) viihdyt itsesi kanssa
ilman muita ja muiden kanssa.

B) sinulla itselläsi riittävästi rahaa asuntoon, ruokaan
ja välttämättömiin laskuihin toisin sanoen esim. työpaikka.

Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa
(ihmisten tulisi juuri keskittyä näihin kahteen asiaan)
niin kaikki muu mitä saat sen jälkeen,
on pelkkää plussaa.

Jos vaikka tapaat varakkaan miehen ja jossain vaiheessa
suhteen myötä myöskin varakkuuden etuudet loppuvat,
niin tiedät ainakin, että tulet toimeen sen jälkeenkin. ;)

Perusturvallisuus on siis riippumattomuutta muista ihmisistä,
toisin sanoen itsenäisyyttä.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Ippuska - 17.01.2007 21:31:59
Älä pelkää Yulunga, vaan luota, että kaikella ON tarkoitus  :smiley6600: :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Pikkusisko - 17.01.2007 21:43:23
työt JA ihmissuhteet samalla kertaa.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Ippuska - 17.01.2007 21:49:18
Vinkki: Hyväksyt kylmästi ne asiat joita et voi mitenkään muuttaa, muutat rohkeasti niitä asioita mitä voit - pää pystyyn  :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Dinah - 17.01.2007 22:12:57

varmastikin, mutta kun kerta toisensa jälkeen tuntuu että kaikki menee palasiksi ja on taas nollapisteessä, ei aina ole voimaa jatkaa, ei aloittaa alusta uudelleen. Ei halua alkua, vaan olla joskus siinä missä oli hyvä olla. Ei aina jaksa että kaikki turvallinen viedään pois ja jää jäljelle turvattomuus. Mihinkään ei pysty tarraamaan kiinni ja mieli hajoaa kohta pirstaleiksi. Tai pahinta on se, ettei se edes hajoa vaan melkein hajoaa.

Hei Yulunga ja kaikki muutkin!  :smitten:

Positiivisella ajattelulla voi saada ihmeitä aikaan, mutta minä koen myös toisaalta niin, että siinä vaiheessa kun olo on totaalisen paska, voi auttaa kaikista parhaiten se että saa (ja antaa itselleen luvan) olla maailman vähiten positiivinen ihminen ilman huonoa omaatuntoa. Kannustavat sanat ovat tietysti aina ihania, joskus vain kaipaa enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää kuin kannustamista. Ja kun tarpeeksi aikaa on kulunut, alkaa kuin itsestään löytää asioista myös hyviä puolia. Anna itsellesi lupa olla rikkinäinen, ei aina tarvitsekaan jaksaa!


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 23:02:31
Itse eräänlaisen myllerryksen toissapäivänä läpikäyneenä totean,
että se tunne ja ne ajatukset
jotka sillä hetkellä koin todellisina
ja jotka täyttivät koko olemukseni,
tarvitsivat ystävältä vain pari sanaa
jotka muuttivat kaiken,
auttoivat näkemään
sen minkä olin koko ajan tiennyt,
mutta jonka uskottelin itselleni olevan jotakin muuta
silloin kun mieltäni hallitsi
PELKO ja EPÄLUOTTAMUS tulevaan,
silloin kun kärsivällisyyteni tuntui venyneen äärimmilleen
ja näin tämänhetkisen tilanteeni
tummien lasien läpi
kieltäen todellisen rakkauden tunteen ja uskon tulevaan.

Ystäväni sanat valaisivat kaiken,
palauttivat näkövinkkelini todellisuuteen
ja nukuttuani yön yli
saatoin vain havaita kuinka
eilinen kiirastuli (joka oli tehnyt tuloaan jo kuukausien ajan)
oli ollut pelkkä koettelemus,
mieleni luoma harha
jolla oli tietyt yhtymäkohdat todellisuuteen,
mutta lopun olin kuvitellut ja värittänyt itse
muodostaen mitä mielenkiintoisimman inhimillisen draaman. ::)

Kun sen tajusin,
huomasin että olin päässyt sen ohitse,
minut oli vapautettu.
Ja tämä vapautus näytelmästä
sisälsi lahjan itsessään
ja kuin itsestään
olin päässyt henkisillä askelmilla eteenpäin,
läpäissyt kokeen,
päässyt sisään portista
jonka edellytys tuo hallinta,
sielun voima egon tarpeiden ylitse
oli ollut.

Sain siis yltäkylläisen palkkion ja rauhan välittömästi
oivallettuani mikä oli koettelemusteni tarkoitus
- tällä erää.

Matkahan jatkuu... ;)

Voimia kaikille
vaikeuksissa tasteleville!

Hypätkää askel ylös ja kaksi oikealle, ;)
katsokaa tilannetta sieltä
ja olette palanneet takaisin tiellenne.
Viisaampina kuin eilen.

Tuetaan toisiamme.
:smitten: :smitten:

:smitten: :smitten: :smitten: :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 17.01.2007 23:14:39
Olen löytänyt itseni sallimasta toistuvaksi tietynlaista
kohtelua - kohdelluksi tulemista.

Välillä näet ilmaantuu ihmisiä,
jotka tulevat kauttani virtautuvan tapahtumisen mukana.

He tekevät osansa siitä palveluksesta,
jolla pidän itseäni itsearvostukseni varaamassa olotilassa
- olotilavarauksen kentässä.

Ja olen huomannut,
että vaikka kuinka ponnistelisin
ollakseni Rakkaus muita kohtaan,
en silti voi pakottaa ketään "kohtelijaani"
näyttelemään puolestani rakkaudellisuutta,
jota en itselleni suo.

Sehän olisi samaa kuin että
jakelisin muille reikäisiä (= rakkaudettomia) ämpäreitä
ja huutaisin:

"Äkkiä vettä tänne rakkaudettomuuden kaivoon!"  :'( :tickedoff:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 23:23:02
Ja olen huomannut,
että vaikka kuinka ponnistelisin
ollakseni Rakkaus muita kohtaan,
en silti voi pakottaa ketään "kohtelijaani"
näyttelemään puolestani rakkaudellisuutta,
jota en itselleni suo.

Niinhän se on... Eli kaikenlaista toisten käytöstä itseä kohtaan ei tarvitse suvaita. On oikeus ja rakkaudellistakin joskus sanoa nyt riittää, et voi kohdella minua noin.  ;)
Sinä ansaitset kaikkein parasta kohtelua. :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 17.01.2007 23:32:42
Kuitenkin... on eri asia uskoa ansaitsevansa
kuin suoda itselleen sitä, mitä on päättänyt antaa muille.

Käytännön esimerkki:

Häirikön ilmaantuessa saatoin kuvitella,
että minussa on jotakin,
mikä ansaitsee tuon pöllytyksen
- että minähän se olenkin hänen
pöllytyksensä "innoittaja".

Sen sijaan että olisin päättänyt suoda itselleni
sitä turvaa, mitä hyökkääjältä näemmä puuttui
heijastaakseni sitä hänenkin "uusioturvakseen".

 :-\ :angel: :-*


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.01.2007 23:38:42
Nii-ih, juuri niin.  :D :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Asterix - 17.01.2007 23:40:36
työt JA ihmissuhteet samalla kertaa.


Jos ymmärsin oikein, niin...

Työtä ja ihmissuhteita EI KOSKAAN pidä sekoittaa.

Jos rakastut jonkun työpaikallasi olevan kanssa,
etenkin jonkun ylemmässä asemassa olevan kanssa,
niin ala katsoa uutta työpaikkaa
- Varmuden vuoksi.

Voit pelastaa p*rseesi ja mahdollisesti myös kasvosi
myöhemmältä nöyryytykseltä, jos suhde lopahtaa
tai ilmenee muita ongelmia
ja voit olla varma, että niitä tulee.

Työpaikkaromanssit harvoin, hyvin harvoin onnistuvat
ja vielä harvemmin voit jatkaa
entisessä asemassasi työpaikallasi.

Tämä jo siksi, että jos suhde tulee julki työpaikalla,
niin olet kerännyt koko muun henkilökunnan
vihat/kateuden niskaasi maireista hymyistä huolimatta
paitsi työpaikkakultasi ja voit olla varma,
että he savustavat sinut jollain tavalla ulos.

Jos sitten onnistut yksityiselämässä v*ttuunuttamaan
työpaikkakultasi, niin voit olla varma,
että työsi tulee kärsimään.

Ihmiset ovat raadollisia. :buck2:

Tsemiä ja nenä pystyyn!
Elämä ei pysähdy vielä tähän. ;)


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Yulunga - 18.01.2007 00:10:57
Tällä kertaa EI ollut työn sisällä ihmissuhde... sekin on kyllä koettu  ;D

On sellainen tilanne, että asiat luisuu käsistä. Tiedän, että kaikki mitä kirjoitatte on totta. Olen nyt itkenyt monta tuntia putkeen ja se helpottaa. Oudointa tässä on se, että ajatuskin siitä, mihin/keneen vielä tarraisin aiheuttaa sen, että tuo asia/ihminen tekee jonkin sellaisen liikkeen, että kiinni pitäminen käy mahdottomaksi.  :-X

Se on nyt sitten menoa. Ei auta kun alkaa uskoa, että jotain suurta on pakko tulla tilalle, nyt jää niin paljon vanhaa taakse.  :'(

huh.  :o  "isä meidän joka olet taivaissa..."

Luoja henki, joka olet maailmankaikkeudessamme.
Pyhitetty olkoon olemuksesi, tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun, niin maan päällä kuin maailmankaikkeudessakin.

Anna minulla tänä hetkenä ja aina tästä eteenpäin
kaikki ne opetukset, joita tarvitsen
ja anna minulle usko, että olen nyt ja tulevaisuudessa
rakastettu. Että maailmankaikkeus kantaa.

Anna minulle anteeksi kaikki ne pahat sanat ja teot, joilla olen aiheuttanut ongelmia muille ihmisille
sillä minäkin annan anteeksi kaikelle sille
mikä minut on saanut pelkäämään.

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia,
iankaikkisesti,

amen.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 18.01.2007 00:24:56
Se on nyt sitten menoa. Ei auta kun alkaa uskoa, että jotain suurta on pakko tulla tilalle, nyt jää niin paljon vanhaa taakse.  :'(

huh.  :o  "isä meidän joka olet taivaissa..."

Niin. Nyt sanoisin, että olet asian ytimessä.  ;) Amen.  :smitten: :angel:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Rauhan enkeli - 18.01.2007 00:37:07

Anteeksi, että omin lupineni hieman analysoin tätä tekstiäsi
omaa tilannettani vasten...  :-\

Lainaus
Luoja henki, joka olet maailmankaikkeudessamme.
Pyhitetty olkoon olemuksesi, tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun, niin maan päällä kuin maailmankaikkeudessakin.

Arvostan sinunkin tahtoasi - sillä täytyy vain löytyä toimivampaa ilmaisua - olethan jumaluutesi ilmentymä kuten kanssaluojakin.

 :)

Lainaus
Anna minulla tänä hetkenä ja aina tästä eteenpäin
kaikki ne opetukset, joita tarvitsen
ja anna minulle usko, että olen nyt ja tulevaisuudessa
rakastettu. Että maailmankaikkeus kantaa.

Annan sinulle kauttani välittyväistä opetuksettomuutta:
sellaista armoa, jota itsellenikin juuri tässä koettelevalta tuntuvassa tilanteessani toivon.
Ehdotonta hyväksytyksi tulemista. 

:'(

... Ei mitään opittavaa, vain muistettavaa ...

Lainaus
Anna minulle anteeksi kaikki ne pahat sanat ja teot, joilla olen aiheuttanut ongelmia muille ihmisille
sillä minäkin annan anteeksi kaikelle sille
mikä minut on saanut pelkäämään.

Ei paha ole kenenkään kenkäkään
vaan yhtä puristaa vainen liikaa.  ;)

Ihanaa tuo, että kerrot pelkääväsi - sama tunnistaa saman.

 :( :-\  :angel:


Lainaus
Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia,
iankaikkisesti,

amen.

Niin kuin sinunkin on valtakunta, voima ja kunnia
nyt ja tässä hetkessä aina läsnäollen.

 :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Irish - 18.01.2007 00:50:20
'Ota tuskani pois', minä sanoin.
Olit vain hiljaa.
Katsoit kun kuljin
loputtomia kauhujen tunneleita.


'Ota pelkoni pois', minä sanoin.
Olit vain hiljaa.
Katsoit kun vieralin
ulvovien aaveiden luolissa.


'Ota suruni pois', minä sanoin.
Olit vain hiljaa.
Katsoit kun itkin
kunnes silmäni kuivuivat.


'Ota yksinäisyyteni pois', minä sanoin.
Olit vain hiljaa.
Katsoit kun lähdin pois
sydämeni yksinäisistä kammioista.


'Opeta minua rakastamaan', minä sanoin.
Olit vain hiljaa.
Katsoit kun ymmärsin
että sinä opetit minua koko ajan.


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Ippuska - 18.01.2007 10:16:20
Yulunga, miten kaunis, puhdistava ja vahvistava rukous  :angel: :smitten:
Amen sille :smitten:

Irish, miten kaunista  :'( :smitten:


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Yulunga - 18.01.2007 12:20:39
VOI ETTÄ TE OLETTE IHANIA.  :'(  :'(  :'(


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 18.01.2007 18:38:37
Miksi takerrut niin kovasti?

Minä koetin kyllä rakentaa, mutta muutaman kk surun jälkeen en kokenut "tarrautuvani". Sitä vaan ajauduttiin eri teille, kun toinen ei juuri tehnyt mitään.

Sitä voi olla ihmeen vahva olo sotkujen loputtua. Minulla ei ainakaan ole yhtään tarraava olo.  ;)


Otsikko: Vs: kadotus
Kirjoitti: Dinah - 18.01.2007 19:23:54
Onpa koskettavia värssyjä teillä!  :'(