Alkuteksti:
Kukapa meistä ei kaipaisi tietää, että olemme tervetulleita levähtämään elämän huomassa? Että rakkaus, huolenpito, merkityksellisyys ja turva ei ole kiinni siitä, miten paljon teemme, kuinka oikein toimimme, tai mitä pystymme antamaan toisille. Jos voisimme löytää jostain sen tiedon, että olemme rakastettuja ja kaikki on hyvin, voisimme kenties ensimmäistä kertaa sitten lapsuutemme, rentoutua oikeasti.

Mutta entä jos ainoa tapa löytää tuo tieto, on luottaa ja rentoutua elämän huomaan?

Mitä voin tehdä, että voisin luottaa?

Kun istun alas kontemploimaan, eli tunnustelemaan, asiaa nimeltä luottamus, mieleeni tulee ensimmäisenä näkymiä siitä, mikä kaikki ilmentää sen puuttumista.

Elämän suunta on ollut minulle tärkeä asia suuren osan aikuiselämääni. Selkeä suunta on kuitenkin myös toisinaan korvannut luottamuksen, tai ilmentänyt sitä, että en luota.

Olen tehnyt elämäni aikana paljon erilaisia henkisiä harjoitteita. Säännöllinen meditatiivinen harjoitus on yksi eniten antaneista asioista, jota suosittelen niin elämän laadun kuin henkisen avartumisen kannalta kenelle tahansa. Toisinaan harjoituksiin nojaaminen ja niiden tekeminen kuitenkin perustuu pyrkimykseen päästä jonnekin, tai jopa pelkoon siitä, että ei pääse jonnekin, jos niitä ei tee.

Vähemmän, ei enemmän

Kysyin kerran vuosia sitten eräältä oppaaltani mitä voisin tehdä enemmän, että tulisin lähemmäs itseäni ja luojaani. Hän kumartui suuntaani, katsoi minua silmiin ja kysyi ”noinko vähän sinä todella luotat elämään?” Kysymykseni perustui siihen ajatukseen, että minun täytyy tehdä se. Vastaus oli tuolloin myrkkyä egolleni, eli lääkettä sielulleni, koska se paljasti sen.

Luottaminen tarkoittaa myös luottamista sinuun

Toisinaan olen huomannut, että luottaminen, tai antautuminen, voidaan tulkita passiivisuutena. Sanat ”minä luotan elämään” tai ”kyllä elämä kantaa” voivat toden totta joskus kuulostaa jonkin suussa siltä, että henkilö välttää oman vastuunsa ja osuutensa. Jos pelaamme itsemme pelistä pois, emme oikeasti luota elämään. Jos luotamme siihen, luotamme myös itseemme. Siihen, että mikä tahansa tilanne on pohjimmiltaan hyväntahtoinen, tarkoituksenmukainen ja lähtöisin siitä yhdestä lähteestä, jota me kaikki olemme. Siihen, että mitä tahansa elämässä kohtaamme, meillä on voimavarat sen kohtaamiseen. Siihen, että minulle, sinulle, meille jokaiselle on olemassa paikka tässä elämän suunnitelmassa, juuri sellaisena kuin olemme.

Luottamuksen puutetta ilmentää se, että meidän on aina tiedettävä, ymmärrettävä ja selitettävä asiat älyllämme. Se, että laitamme kasvoillemme naamion, jotta meidät hyväksyttäisiin. Nojaaminen uskontoihin ja uskonnollisiin johtajiin tai poliittisiin elimiin. Egoon ja egomme muodostamaan elämään.

Emme voi ohittaa sitä, että lopulta joudumme luottamaan elämään

Palaan jälleen ajattelemaan sitä hetkeä, jossa kysyin mitä voisin tehdä enemmän, jotta tulisin lähemmäs itseäni ja luojaani. Kysyin, koska kaipasin lähemmäs luojaani. Mutta myös siksi, että minua pelotti. Entä jos en pääse sinne? Entä jos vaivannäköni ei riitä? Mitä jos teen vääriä asioita? Mitä jos minulle ei olekaan paikkaa? Onko siellä näkyvän elämän takana jotain?

On kuin olisin yrittänyt ohittaa sen pelottavalta tuntuvan askeleen, nimeltä luottaminen. Luottaminen tuntui, kuten se egolle usein tuntuu, hallinnasta luopumiselta. Tietämättömään astumiselta. Sen sallimiselta, että suunta tai päämäärä eivät ole täysin selviä. Sen sallimiselta, että elämä voi avautua moniin suuntiin, jopa ennalta tuntemattomiin.

Tunnistan myös sen, että tuohon aikaan minulla ei vielä ollut samalla tapaa kosketusta itseeni. Siihen itseeni, joka on enemmänkin kuin jokin aine, kuin jokin tieto tai konsepti siitä, kuka olen. Jotain, jonka voin tuntea, havaita ja kokea, mutta jolla ei kuitenkaan ole muotoa.

Oli vaikeampi luottaa, kun en vielä tuntenut sitä jotain, johon voin luottaa ja nojata. Oli vain ajatukseni, kehoni ja emootioni, joihin luottaa. Kun kosketuksen itseen on elämän aikana menettänyt isossa määrin, luottamus siihen palautuu pienin askelin, oppimalla tuntemaan tuon itsensä.

Mitä luottamus on ja miten se vaikuttaa?

Huomioni siirtyy siihen, mitä luottamus sitten on.

Se on levollisuutta. Sen levottomuuden raukeamista, joka syntyy kykenemättömyydestä laskeutua tähän ja nyt. Sen tietämistä, ei mielessä, vaan sydämessä, että minusta pidetään huolta. Hienovaraista avautumista, joka seuraa siitä, että asetun ja rentoudun myös sydämessäni.

Kun luottamus tapahtuu minussa, tätä kirjoittaessanikin, alan tuntea fyysisyyden miellyttävyyden. Koko keho alkaa tuntua enemmän, kutittaa miellyttävällä tavalla ja tuntua nautinnolliselta. Sydämeni avautuu hentoisesti ja alan vastaanottaa. Tunnistan, että ennen tätä rentoutumista, sydämeni ei ollut avoin ottamaan mitään vastaan. Kaikki ympärilläni näyttää ja tuntuu valoisammalta, pehmeämmältä ja hyväntahtoiselta, vaikka on pilvinen päivä. Ei ole kiirettä. Tämä tässä, tuntuu merkitykselliseltä. Minä tässä, tunnin merkitykselliseltä. Suljen silmäni nauttiakseni siitä todellisuudesta, jonka kanssa olen nyt kosketuksissa, rentoutuessani luottamaan.

Luottamus ei ole älyllinen prosessi. Vaikka kuinka sanoisin luottavani, tai ajattelen haluavani luottaa, luottamus on jotain muuta. Se on sitä, että minussa oleva jatkuva pyrkiminen lakkaa. Että egoni luopuu ja raukeaa.

Voidessani päästää irti, saavun kosketuksiin yksinkertaisuuden kanssa. Helppouden, nautinnollisuuden, helpotuksen ja vastaanottamisen kanssa. Tilan, jonka tunnistan tarpeelliseksi.

Palaan jälleen keskusteluun, jossa kysyin mitä voisin tehdä enemmän. Ei kyse ole enemmän tekemisestä, vaan sen vähenemisestä. Jatkuvan sisäisen liikkeen helpottamisesta, jotta voin rentoutua olemaan tässä ja nyt. Kun olen tässä ja nyt, tiedä oikealla hetkellä oikean tekemisen ja oikean tavan. Jos en voi luottaa, olen kokoajan irrallaan siitä tilasta, jossa todellisuus ravitsee, huolehtii, tukee ja kantaa minua. Toimimassa omilla rajallisilla voimavaroilla, sen sijaan, että seisoisin ja ammentaisin perustasta, joka kantaa koko maailmaa.

Lopputeksti:

Mikäli haluat tutustua mestariin ja itseesi paremmin, sekä ammentaa lähteestä yhdessä hänen ja muiden kanssa, voit tulla mukaan Perusluottamus -retriitille. Retriitti järjestetään 26.-30.10.2022. Lue halutessasi lisää tästä linkistä.

Terveisin
Mestari Harun

Palaa Mestari Harun blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Maiju Palin blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Arto Virtanen blogi hakemistoon

Tästä Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Evgenia Nyyssölä blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Margie Marketta Mylläri blogi hakemistoon

Tästä Irene Länkinen blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Tästä Talvetar blogi hakemistoon

Tästä Tiina Tolvanen blogi hakemistoon

Kommentit

lue lisää

- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

lue lisää

- {{reply.name}} / {{formatDate(reply.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

Vastaa tähän kommenttiin ( {{ comment.replyComments.length }} vastaus. vastausta. )

Piilota

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.

Odota hetki ...

Kommentoi kirjoitusta

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.