Koralliriutan symbioosi eri eliö- ja eläinlajien kesken muodostaa yhtenäisen toimivan kokonaisuuden. Jos jokin laji katoaa, koko koralliriutan elinympäristön ketju voi rikkoutua sen myötä. Pahimmillaan siitä seuraa koralliriutan autioituminen. Myös olosuhdemuutokset vaikuttavat koralliriutan hyvinvointiin. Jos veden lämpötila nousee, koko koralliriutan ekologinen systeemi on vaarassa vaurioitua. Tästä on monia esimerkkejä maailmassa. Suuret koralliriutat ovat hävinneet saasteiden tai veden lämpötilan nousun vuoksi. Elämä maapallolla on herkkää ja olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristöömme, kuten elämä koralliriutalla. Koralliriutta on pienoismalli toimivasta yhteistyöstä, joka johtaa parhaimmillaan kaikkien kukoistukseen. Huolimatta siitä, ovatko lajit keskenään vihollisia vai elävätkö ne yhteistyössä, ne ovat riippuvaisia toisistaan.

Yhteiselämä ihmisten kesken perustuu samaan

Huolimatta siitä, olemmeko samaa vai eri mieltä, olemme riippuvaisia yhteistyöstä. Kahtiajakoisuuden kulttuuri ei palvele kokonaisuutta. Mielestäni ei ole heränneisyyttä valita jokin puoli, ja olla muita vastaan. Heränneisyyttä on ymmärtää olevansa yksi osa kokonaisuutta, jossa ei todellisuudessa ole puolia. Vastakkainasettelu voi olla mielen suojakeino hallita omia tunteitaan. Silloin ei tarvitse katsoa itseään, kun näkee omat varjonsa muissa. Jos sisällä on paljon pelkoa, mitä ei ole vielä valmiutta kohdata, tämä psyyken suojakeino on toki nerokas. Aitoa turvaa se ei kuitenkaan luo. Ei itselle eikä muille. Taktiikka voi palvella turvattomimmalla hetkellä hyvin, mutta kääntyy lopulta itseään vastaan. Koska sillä tavalla ihminen ylläpitää omia suojamekanismejaan, mutta ei luo aitoa sisäistä turvaa. Puolustautuessa energia menee taisteluun, vain turvassa voimme kasvaa. Ja sisäisestä turvasta käsin voimme kohdata myös ne epämiellyttävimmät tunteet. Kun meissä on valmiutta katsoa itsessämme niitä varjoisia osia, jotka kollektiivissa tällä hetkellä ovat esillä voimakkaasti, me olemme osa ratkaisua.

Kaikki ihmiset eivät saa samaa siunausta tässä elämässä – mahdollisuutta herätä unesta

Kuitenkin useimmat vastustavat tuota lahjaa saadessaan sen, koska se herättää meissä kaikki kipumme esiin. Kipu ei koskaan tunnu kivalta, mutta on olemassa hyvää kipua, kuten kätilö sanoi lapseni synnytyksessä. Heräämiseen liittyvä kipu on hyvää parantavaa kipua, vaikka kokemisen hetkellä sitä voikin olla hyvin vaikea hyväksyä ja uskoa.

Kun ihminen on pohjalla omissa vaikeuksisssaan, hän ei välttämättä pysty näkemään siinä piilevää lahjaa.

On siunaus herätä, mutta siihen sisältyy valtavan tuskan läpikäyminen. Tuo tuska voi alkaa tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta. Varsinkin jos ulkopuoliset suhtautuvat siihen heikkoutena tai sairautena. Heikkoudeksi heräämisen kivut kokevat usein he, jotka pelkäävät vielä omaa kipuaan. On tuskallista sallia toisen käydä läpi jotain, mikä itseä pelottaa vielä liikaa. Vaikka pohjalla käyminen saa ihmisen näyttämään heikolta, hän itse asiassa saa silloin mahdollisuuden tutustua omaan vahvuuteensa. Ilman tuota pohjalla käymistä ihminen ei saisi mahdollisuutta tutustua syvimpään tuskaansa ja löytää itsestään voimia käydä se läpi. Tuon prosessin kautta ihminen kasvaa usein luottamaan itseensä vahvemmin ja löytämään itsestään sellaisia puolia, joita ei olisi ennen voinut kuvitella itsessä olevankaan. Tuon prosessin kautta on mahdollista kasvattaa luottamusta myös elämään. Vaikeuksien keskellä voi huomata, että jokin suurempi voima kannattelee.

Meissä kaikissa on paitsi omat henkilökohtaiset tunnemuistomme,

myös paljon sellaista suvun mukana kulkevaa taakkaa, joka on periytynyt. Näiden lisäksi käymme asioita läpi myös kollektiivisella tasolla. Aivan kuten koralliriutalla olevat eliölajit, olemme symbioosissa toistemme kanssa. Tietyt teemat ovat pinnalla ajan hengen mukaisesti ja jokainen meistä käy niitä läpi omalta tietoisuuden tasoltamme. Joillekin tuska tuntuu siltä, että se pitää väistää, toiset taas tiedostavat siinä piilevän mahdollisuuden kasvamiseen. Aina kun tuska ilmaantuu, se on meille lahja. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä tuolla oudolla paketilla juuri sen mitä itse haluaa. Joko ottaa vastaan ja avata, tai torjua ja laittaa syrjään.

Oman heräämisemme kautta me voimme avata kivun suoman lahjan eteemme ja alkaa tutkia sen sisältöä. Alamme löytää elämästä asioita, joita emme ennen nähneet tai uskoneet todellisiksi. Saamme prosessin myötä hetkessä elämisen, oman voiman ja ihmettelemisen lahjan. Yhtäkkiä näkeekin arvon sellaisissa pienissä asioissa, mille ei ennen osannut sitä antaa. Tunnemöykkyjen takaa alkaa sittenkin aurinko paistaa niin kuin aina sateen jälkeen. Mitä syvemmälle tuskaamme uskallamme katsoa ja mitä syvempiä itkuja itkeä, sen kirkkaammin aurinkomme omassa sisäisyydessä saa tilan loistaa.

Kun luottamus heräämisen prosessiin alkaa olla niin vahva, että tuska ei ensimmäiseksi herätäkään enää pelkästään pelkoa, vaan uskon ja toivon siihen, että sen kautta päästään läpi johonkin aivan uuteen, ollaan melko selvillä vesillä. Mutta kun ollaan vasta matkalla keräämässä luottamusta ja tuska lyö aaltoina, vaistomainen reaktio on välttää sitä. Mitä enemmän itsessä on sietoikkunaa vaikeilla tunteille, sen enemmän voimme noutaa itseämme kotiin menneisyyden kivuilta. Sietoikkunan laajuus vaatii sisäistä turvaa, ja sitä kehittämällä meillä on paremmat mahdollisuudet kohdata itseämme. Mitä enemmän meissä on turvaa, sen paremmin voimme ottaa vastaan kaikkea itsessä esille nousevaa.

"Ihminen seisoo omassa varjossaan ja ihmettelee, miksi on niin pimeää."
- Zeniläinen sananlasku

Yhteiskunnassamme opetetaan, että kivusta pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, usein lääkkeiden avulla. Tämä on luonnollinen seuraus siitäkin, miten olemme oppineet piilottamaan tunteemme ja pitämään niitä hävettävinä. Mutta tunteet kuuluvat meihin, ne ovat luonnollinen osa elämää ja on olemassa myös hyvää kipua. Muistan, kun kätilö puhui minulle poikani synnytyksessä, että luota siihen, että tämä on hyvää kipua.

Synnytin poikani ilman lääkkeellistä kivunlievitystä

Kipu yltyi paikka paikoin niin kovaksi, että olisin ollut valmis ottamaan mitä tahansa kipua helpottavaa. Synnytystuska ylitti täysin sietokykyni rajat ja järjen. Oli hetki, kun pyysin epiduraalin, mutta kun se oli valmis annettavaksi, en ottanutkaan sitä. Luotin, että minun ei tarvitse jaksaa enää kauan. Poikani syntyi tästä päätöksestä tunnin päästä. Niissä kivuissa tunti oli ehkä elämäni pisin.

Seuraavana päivänä olin edelleen shokissa kivusta. Minun kanssani olleet ihmiset ja heidän antamansa tuki saivat minut kuitenkin synnytyskokemuksen arvioinnissa antamaan synnytykselleni numeroksi 9. Koin, että minua kuunneltiin, minua tuettiin ja minulle oltiin läsnä. Se korvasi kaikki kivut, joita matkalla koin. Ja lopulta kaikki meni kuten piti. Mutta jouduin kohtaamaan jotain minulle ennestään tuntematonta. Menin synnytykseen luottavaisin mielin, mutta se osoittautui joksikin, mihin ymmärrykseni ei vielä ennen sitä riittänyt. Nyt tiedän paremmin. Ymmärrykseni siitä, mitä kipu voi olla, on kasvanut.

Herääminen uudenlaiseen tietoisuuteen voi tapahtua samalla tavalla. Joudumme kohtaamaan paljon vaikeiden tunteiden aiheuttamaa kipua itsessämme. Kipu tulee tunteista, mitkä olemme ehkä aina oppineet ja tottuneet ohittamaan. Tuntuessaan tuo kipu voi olla niin valtavaa, että tuntuu kuin sitä olisi mahdotonta kestää. Varsinkin jos kipu tulee tietoisuuteemme suurella volyymilla. Harvassa ihmisessä on heti niin paljon turvaa, että suurta henkistä kipua kohti mennään tarkoituksella.

Herääminen ei usein tapahdukaan omasta valinnasta

Yleensä herääminen tapahtuu jonkin tragedian tai vakavan pysäyttävän tapahtuman seurauksena. On luonnollista pyrkiä välttelemään kipua. Tämä heräämisen kipu on kuitenkin hyvää kipua, kuten kätilö synnytyksessäni totesi. Kun meillä on ymmärtäväisiä tukihenkilöitä ympärillä, synnytys sujuu hyvissä käsissä. On tärkeää tukeutua muihin ja hakea apua, kun tuntuu, etteivät omat voimat riitä.

Hankalaksi avun hakemisen voi kuitenkin tehdä se, että kaikki avuksi tarkoitettu ei ole meille hyväksi. Paras apu on sellainen, joka antaa meille erilaisia vaihtoehtoja, joista valita. Valintaa tehdessämme voimme kuunnella vaistoamme.

Kuulin tarinan miehestä, jolla oli koteloitunut perhosentoukka huoneistossaan

Eräänä päivänä, kun perhonen oli kuoriutumassa, mies näki sen kamppailun ja halusi auttaa perhosta. Hän avasi koteloa niin, että perhonen pääsee nopeammin ulos. Tuo miehen apu kuitenkin vahingoitti perhosen luonnollista kuoriutumisprosessia niin, etteivät sen siivet auenneetkaan, kun se oli ulkona. Joskus hyvää tarkoittava apu ei toimi eduksemme.

Valitettavasti kukaan ei voi käydä omaa kuormaamme läpi, emmekä voi tehdä sitä kenenkään muun puolesta. Se on jokaisen oma tehtävä. Mutta voimme saada muiden turvallisen läsnäolon tuolle tapahtumalle. Aivan kuin kukaan ei voinut synnyttää lastani puolestani, mutta pystyi antamaan tapahtumassa tukensa. Yhtälailla jokaisen meistä on kohdattava oma pimeytemme ja tuotava valo sinne itse. Tuon pimeyden läpi meneminen on ihmiselle niin arvokas asia, että olisi lähes pyhäinhäväistys viedä tuo lahja ihmiseltä pois. Prosessin tueksi voimme kasvattaa luottamusta itsessämme ja toisissamme uskomalla, että meissä on jotain vielä enemmän kuin ehkä itse vielä näemme. Toivo on kaikkein tärkeintä säilyttää vaikeina aikoina. Sen avulla kiipeämme kohti valoa.

Kun suhtaudumme kasvun aikana tapahtuviin kipuihin sellaisina kuin ne ovat,

kasvukipuina, ne näyttävät meille uuden polun toisenlaiseen todellisuuteen. Todellisuuteen, jossa rakkaudella on yhä suurempi merkitys. Tuo rakkaus lähtee jo heräämisen prosessissa liikkeelle ja se leviää myötätunnon kautta maailmaan. Meidän on tuskan keskellä opittava rakastamaan itseämme. Se on yksi heräämisen valtavista lahjoista. Kun opimme rakastamaan itseämme keskeneräisenä ja vastasyntyneenä, ja kun talutamme itsemme pimeydestä elämään uusin siivin, olemme löytäneet voimamme. Tähän tarvitsemme usein ensin peilausta muilta. Kun olemme tuskan keskellä, emme voi saada suurempaa lahjaa kuin sen, että joku sanoo meille meidän olevan täydellisesti hyväksyttyjä ja rakastettuja juuri nyt. Kaikessa keskeneräisyydessämme. Tai kun kuulemme jonkun menneen tuon prosessin jo edeltä. Silloin voimme saada uskoa, että pimeys päättyy joskus. Tarvitsemme rakkauden ja toivon ylläpitämiseen muistutusta toisiltamme. Ja ehkä sen kautta alamme itsekin muistaa paremmin toivon ja rakkauden olevan syntymäoikeutemme.

Heräämisessä piilee kauneus

Älä usko niitä, jotka sanovat, että heräämisen aiheuttama kipu tekee sinusta huonomman tai heikomman. He eivät vielä itse ole paranemisen portailla tarpeeksi lähellä nähdäkseen, että kipu kuuluu paranemiseen. He eivät voi siksi nähdä, mitä sinä käyt juuri nyt läpi. Anna heidän olla tietämättömiä ja ehkä jonakin päivänä sinä voit suoda heille heidän heräämiseensä sen turvallisen läsnäolon, jota itse kipujesi kohdalla kaipasit. Sekin on sinun lahjasi heräämisestä.

Tuskin kukaan meistä on saanut helppoa ja vaivatonta polkua, vaikka se ulospäin joskus siltä näyttäisikin. On helppo ihastella perhosta, joka on kömpinyt kuorestaan ja levittänyt siipensä kaikessa väriloistossaan. Emme kuitenkaan koskaan voi tietää, mitä tuo perhonen joutui käymään läpi ollakseen juuri nyt tuossa. Emme tiedä, mitä se tunsi sillä hetkellä, kun se punnersi itsensä ulos kotelosta. Sama epävarmuus meidänkin on siedettävä omassa kasvussa ja luotettava siihen, että tulee päivä, jolloin meilläkin on kauniit siivet.

Kaikki eivät saa mahdollisuutta herätä vaan moni kulkee kuin unessa kohdusta hautaan saamatta koskaan tietää millaisia mahdollisuuksia uskomustemme ulkopuolella piileekään. Herääminen mahdollistaa elämän kokemisen täydemmin, kaikkine puolineen. Se tutustuttaa meidät itseemme ja samalla ihmisyyteen. Ja se luo suuremman vapauden luoda meille tiedostavasti elämää, minkä syvällä sisimmässämme tunnistamme olevan meitä varten.

Itse näen mielenterveyshaasteet myös eräänlaisina shamanistisina riitteinä suurempaan voimaan

Ainakin ne tarjoavat siihen valtavan mahdollisuuden, jos uskallamme katsoa omaan pimeyteemme ja oman sukumme läpikäymättömiin vaiettuihin kompastuskiviin. Teemme kollektiivisella tasolla niin suurta paranemistyötä käydessämme läpi omia ”henkilökohtaisia ongelmiamme”, että sitä voi kutsua parantajan poluksi. Emme me paranna tätä maailmaa ulkoisen kautta, vaan juuri sisäisen työn avulla. Sillä tavalla meillä on toivoa muuttaa tätä maailmaa. Omien heikkojen kohtien katsominen rakkauden silmin on suurinta parantamistyötä itseämme ja koko maailmaa kohtaan. Se vaatii uskomattoman suurta rohkeutta, urheutta ja nöyryyttä elämän kipujen edessä. Jokainen, joka on käynyt heräämisen polun läpi, on tehnyt sankarimatkan itsensä kanssa.

Sisäistä turvaa vahvistamalla luomme pohjaa kohdata itsessämme syvempiä ja vaikeampia tunteita

Sisäisen turvallisuuden tunteen vahvistamiseen voi vaikuttaa itse ihan jokainen. Kun alamme ymmärtää, mitkä asiat sisäisen turvan tunteeseen oikeasti vaikuttavat ja millä tavalla voimme itse tuoda itsemme turvaan, tässä hetkessä, elämämme muuttuu monin tavoin rennommaksi ja helpommaksi. Turvan tunne on kriittinen tarve ja pohja kaikelle kehitykselle. Siksi juuri siihen on niin tärkeä panostaa. Olen koonnut kattavaksi paketiksi kaikki ne olennaiset asiat, joiden avulla olen itse onnistunut vahvistamaan sisäistä turvan tunnetta. Vahvista sisäistä turvan tunnetta - verkkokurssi tarjoaa sinulle konkreettisia oivalluksia ja työkaluja sisäisen turvan tunteen vahvistamiseksi pysyväksi osaksi elämääsi.

Vahvista sisäistä turvallisuuden tunnettasi -verkkokurssini on saanut loistavaa palautetta niin traumaterapian, tunnetaitojen ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta kuin asiakkailtakin. Astro asiakkaana saat minulta kurssin tarjoushintaan 59€ / norm. 69€. Tarjoushinta tulee ostovaiheessa syöttämällä kohtaan kupongin koodi: astro. Tarjous voimassa 7.11.2021 saakka. 

Tutustu ja tilaa kurssi täältä

Terveisin
Maiju Palin

Kurssilla on täysi tyytyväisyystakuu

Ellet jostain syystä koe saavasi kurssista apua omaan sisäisen turvallisuutesi kasvuun ja turvattomuuden vähenemiseen ajan myötä, niin palautan maksamasi summan takaisin tilillesi ilman kyselyitä kuluttajasuojan lain mukaisesti.

Palaa Maiju Palin blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Margie Marketta Mylläri blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Kommentit

lue lisää

- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

lue lisää

- {{reply.name}} / {{formatDate(reply.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

Vastaa tähän kommenttiin ( {{ comment.replyComments.length }} vastaus. vastausta. )

Piilota

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.

Odota hetki ...

Kommentoi kirjoitusta

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.