Onnea, terveyttä, rahaa ja rakkautta?

Sian Vuosi 2019

Kiinalainen vuosihoroskooppi 2019

Liity postituslistalle, niin lähetän sinulle kiinalaisen vuosihoroskoopin kaikista 12 horoskooppimerkistä.

Lähetin e-kirjan sähköpostiisi.
Tarkista osoite, se vaikuttaisi olevan puutteellinen.
Odottamaton virhe tapahtui. Kokeile hetken kuluttua uudestaan.


Odota hetki

Antamalla sähköpostiosoitteesi liityt postituslistalle ja saat Kiinalaisen vuosihoroskoopin 2019. Postituslistalta pääset pois yhdellä klikkauksella. Sähköpostiosoitettasi ei anneta eteenpäin.

Kirjaudu sisään

Uusi käyttäjä? Rekisteröidy tästä.

Maiju Palin

Maiju Palin

17.9.2019

vieraskirjoitus:

Suorittamisen kulttuuri kertoo henkisestä turvattomuudesta

Näen tämän hetken uupumus aallon johtuvan siitä, että kantokyky kollektiiviseen traumalastiin alkaa loppua ja ihmiset väsyvät taakkaansa.  Reagoimme niihin raskaisiin tunteisiin joita ei vielä ole saatu purettua ja laskettua alas, jotka olemme saaneet perintönä edellisiltä sukupolvilta. Olemme vauraampia kuin ennen. Materiaa on jopa liikaa, mutta silti henkinen turvattomuus on suurta. Kannamme edelleen sota-ajan traumoista johtuvaa turvattomuutta joka pitää meidän pakomatkalla karkuun omia tunteitamme.

Yhteiskunnassamme säädetään tiukkoja lakeja, kontrolloidaan ja valvotaan, mutta se ei tuo meille todellista turvaa

Se on kuin piikkilanka-aita joka pyrkii eristämään meitä omista kivuistamme. Todellinen turva löytyy sitä myötätunnosta millä pystymme alkaa katsomaan omia kipujamme ja esivanhempiemme, isiemme ja äitiemme kipuja. Näitä kipuja kohdatessamme tarvitsemme toisiamme tueksi. 

Sota-aikana, meidän kaikkien yhteisessä menneessä turva löytyi siitä, että oli vain jaksettava, kestettävä ja suoritettava. Jos olisi jäänyt sille sijoilleen se olisi tietänyt varmaa kuolemaa. Sodan jälkeen monilla ei ollut ruokaa, ei kenkiä, ei mitään. Toiset kiersivät talosta taloon tekemässä töitä. Keräämässä ansioita jotta saa edes vähän leipää lapsilleen. Oli tehtävä paljon työtä ja jaksettava enemmän kuin olisi jaksanut. Moni lapsi jäi vaille emotionaalista turvaa kun fyysisetkään tarpeet eivät välttämättä tulleet kohdatuiksi. Tuo aika on ollut niin monella tavalla karua, että tässä ajassa me jotka emme sitä kokeneet voimme vaan etäisesti  kuvitella.

Vaikka emme eläneet tuota aikaa niin traumat periytyivät, ankaruus ja turvattomuus periytyi. Sisäiset uskomukset tuolta ajalta ovat edelleen monen kyseenalaistamatonta  arkipäivää. Moni pakenee noita epämiellyttäviä tunteita suorittamiseen. 

”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi,
tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi.”
Matti Siirala, psykiatri

Vaikeneminen oli ennen kultaa

Aiemmin ajateltiin ehkä, että puhumattomuus säästää muita näiden kokemusten tuskalta.  Nykyajassa puhumisen arvo tunnetaan, mutta häpeästä on vielä murtauduttava. Moni samaistaa itsensä uskomuksiinsa, vaikka tosiasiassa ne on meidän kaikkien yhteisiä. Jokainen kärsii niistä yhtä paljon, siksipä ei ole ketään jonka pitäisi kokea niistä yhtään sen enempää häpeää.

Elämme jo suurelta osin yltäkylläisyydessä. Silmien edessä olevaa todellisuutta vääristää  kuitenkin tunteet ja traumalasti mitä me kannamme.    Tunteet luovat todellisuutemme. Näemme asiat tunteidemme värittäminä. Kun opimme ymmärtämään omia sisäisiä tuntemuksiamme, opimme muuttamaan todellisuuttamme. Kun opimme luomaan turvaa ja kohtaamista itsellemme, suorittamisen ja kontrolloinnin tilalle tulee myötätuntoa ja läsnäoloa.

Turvattomuus ilmenee niin monin tavoin

On harvinaista löytää aidosti kohtaavia ihmisiä. Melkein kaikilla on menossa jokin oma show tai agenda oman turvattomuuden peittämiseksi. Moni peittää tietämättömyytensä ja turvattomuutensa niin, että opettaa ja neuvoo muita. Heillä on vastaus kaikkeen. 

Kun olen saanut tutustua aitoa turvaa huokuviin ihmisiin niin olen huomannut, että aidosti turvassa oleva ihminen sallii itselleen ei tietämisen tilan. Pystyy kohtaamaan toisen ilman neuvoja ja auttamista. Tällainen kohtaaminen on niin parantavaa ja voimaannuttavaa! Tällaisessa tilanteessa pystytään sallimaan oma ja toisen keskeneräisyys. Ei tarvitse olla muuta kuin on. 

Turvattomuus on myös sitä, ettei uskalla pyytää apua

Ihmiset uupuvat etsiessään turvaa työstään, puolisostaan, addiktioista, täydellisestä ulkonäöstä, rahasta, materiasta, liikunnasta… He uupuvat, koska etsivät turvaa suorittaen sellaisia asioita joista sitä ei todellisuudessa voi löytää.  Suorittaja etsii turvapaikkaa tekemisestään ja uupuessaan tarvitsee ulkopuoliselta luvan levätä. Tämä yhteiskunta sitä ei liiemmin anna joten jos ihminen ei koe turvaa tarpeeksi asettuakseen omalle puolelleen hän jahtaa käärmeen hännänpäätä ja ajaa itsensä loppuun.     

Myötätunto ja hyväksyminen luo meille turvaa

Kun saa viestin toiselta, että olen rakastettu ja nähty vaikka kipuilen turvattomuuteni kanssa turvan kokemus kasvaa ihan itsestään. 

Kun ihminen päättää kohdata trauman aiheuttaman turvattomuuden  se vaatii sitoutumista. Huolimatta vastalauseista mitä se ympäristössä tulee takuu varmasti herättämään. Kohti eheyttä pyrkivä ihminen on usein sairaudentuntoisille uhka. Kaikki eivät halua parantua, koska se vie kipujen äärelle.

Parantuminen vaatii  myös sellaista sitoutumista jota tämä yhteiskunta ei useinkaan tue. Traumasta eheytyminen vaatii turvaa ja aikaa.

Turvaa luovat omat rajat

Mikä minusta tuntuu hyvältä ja mikä ei. Olen itse luonut sen itselleni sillä etten ole voinut taipua samoihin sääntöihin minkä mukaan suurin osa näyttää menevän. Eli suorittaminen ensin ja sitten vasta omat olot. Jotta olen voinut aidosti eheytyä on pitänyt alkaa kuunnella itseään. 

 Ihmiset reagoivat stressiin eri tavoilla, toiset mielellään ja toiset kehollaan. Tuo reagointi voi olla myös siunaus jos aidosti kuuntelemme kehomme viestejä. Silloin saa mahdollisuuden lähteä nopeammin siihen suuntaan joka vie aidosti hyvinvoinnin äärelle. Niiden asioiden äärelle mitä todella tarvitsee. Tärkeintä, että kuuntelemme omasta pahastaolosta kumpuavaa viestiä ja alamme toimia itsemme hyväksi.

Kun opettelemme kuuntelemaan ja kunnioittamaan itseämme tiedämme kyllä itse mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Itsemme kyseenalaistaminen on usein tämän tiellä. Ongelmaksi itsensä syrjään laittaminen on muodostunut, koska olemme lapsesta asti tulleet omien tarpeidemme kanssa kyseenalaistetuksi ulkopuolelta. Tässä yhteiskunnassa on yleisesti vallalla se malli, että omat tunteet ovat vain haitaksi, ja ne ovat lähinnä häiriötekijä. Tunteet ovat häpeällisiä. Siksipä omia tunteita ei kuunnella vaan ne laitetaan syrjään mahdollisimman kauan. Niin kauan ettei se enää ole mahdollista. Kun jaksaminen loppuu.

Päätäntävalta oman jaksamisen suhteen on usein myös ulkopuolisen auktoriteetin puntarissa. "Ai, en ole tarpeeksi sairas, selvä." Vaikka oireet olisivat minkälaisia. ”On vain jaksettava.” Olemme kasvaneet niin vahvasti kyseenalaistamaan itseämme, että moni alkaa epäillä "ehkä vain kuvittelen kaiken.” Kyseenalaistamme itsemme armottomasti: ”Mahdankohan oikeasti tuntea näin?”

Tämä malli on täysin luonnollinen,  koska emme ole tulleet hyväksytyiksi ja nähdyiksi, tai emme ole saaneet mallia, että on ok kuunnella omia tuntemuksiaan. 

”Näin herkkä ei saa olla.”  ”Näin ei saa tuntea.” ”Ryhdistäydy!"

Herkkyyden ja tunteiden kieltäminen on itseasiassa sairastuttanut koko yhteiskuntamme. Ja sen seuraukset on nyt näkyvillä. Onneksi tässä ajassa piilee mahdollisuudet kohdata ja parantaa syvä turvattomuus ja sen aiheuttamat ongelmat. Turvasta käsin rakennamme myös terveempää yhteiskuntaa. Kun alamme käytännössä kunnioittaa omia rajojamme ja tehdä hyvinvointiamme tukevia valintoja olemme mukana kaikkia parantavassa muutoksessa.  

 Ulkoisista asioista emme koskaan voi löytää aitoa turvaa koska kaikki mitä näemme ja voimme koskettaa on katoavaista. Sen sijaan hetkissä ja läsnäolossa itsellemme ja toisille voimme löytää paljonkin turvaa.

Olemme kollektiivisesti alkamassa parantua syvästä turvattomuuden tunteesta jota taumaattinen historia on meille aiheuttanut. Tähän tarvitsemme toisiamme, yhteyttä, yhteisöllisyyttä ja uudenlaista puhumisen kulttuuria vaikenemisen sijaan. Yhteydestä itseen ja toisiin voimme luoda todellisen ja aidon turvasataman. Tuossa kohtaamisen turvassa on aidosti mahdollista parantua kaikista menneen kivuista.

Ystävällisin terveisin
Maiju Palin

VIIKON TUOTE: Sisäinen Soturi -tulkinta opettaa Sinut arvostamaan kaikkea itsessäsi. Vasta sitten, kun olet sinut itsesi kanssa, voit olla sinut muun maailman ja ympäristösi kanssa. Kun näet itsesi ’soturina’, olet valmis kohtaamaan tyynesti ja luottavaisesti kaiken, mitä elämä päättää eteesi tuoda.

Palaa Maiju Palin blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Maiju Palin

Oman unelmaelämäni askelmerkit olen löytänyt arvoistani ja inspiraation kohteistani. Kirjoittaminen on suurin intohimoni ja saan toteuttaa sitä oman työni kautta. Intuitiivisuus ja selvätietoisuus toimivat kompassina matkalla. Olen oppinut, että haasteet elämääni olen saanut löytääkseni oman voimani. Aitous ja itselle uskollisena eläminen on suuri voimavara tässä ajassa. Olen harjoitellut näitä taitoja intensiivisesti omalla polullani ja tahdon tukea kirjoituksillani myös muita samaan omassa elämässään. Kotisivuni löytyvät osoitteesta www.kultainensulka.com

Maiju Palin

Kommentit



- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Kommentoi kirjoitusta

Viestin lähetys onnistui
Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan
Lisää puuttuva tieto




Odota hetki ...