Onnea, terveyttä, rahaa ja rakkautta?

Metalli-Härän vuosi 2021

Kiinalainen vuosihoroskooppi 2021

Liity postituslistalle, niin lähetän sinulle kiinalaisen vuosihoroskoopin kaikista 12 horoskooppimerkistä.

Lähetin e-kirjan sähköpostiisi.
Tarkista osoite, se vaikuttaisi olevan puutteellinen.
Odottamaton virhe tapahtui. Kokeile hetken kuluttua uudestaan.


Odota hetki

Antamalla sähköpostiosoitteesi liityt postituslistalle ja saat Kiinalaisen vuosihoroskoopin 2021. Postituslistalta pääset pois yhdellä klikkauksella. Sähköpostiosoitettasi ei anneta eteenpäin.

Astron joululahjaideat

Lahjat läheisillesi nopeasti, ilman ruuhkia!


Sisään

Astrokalenteri

Astrokauppa

Astro Akatemia
Kirjaudu sisään

Uusi käyttäjä? Rekisteröidy tästä.

Maiju Palin

Maiju Palin

16.7.2019

vieraskirjoitus:

Rakkaudettomuuden perintö

Saamme rakkaudettomuuden usein perinnöksi. Se on jokin sukupolvelta toiselle kulkeutunut häpeällinen kohta ihmisyydessä, jota ei ole haluttu katsoa  ja kohdata vaan se on mieluummin vaiettu, ohitettu tai kielletty. Se mikä ei ole tullut aiemmin jaetuksi tai kohdatuksi, se jatkaa suvussa kulkuaan kunnes joku on valmis kohtaamaan sen.

Rakkaus perimmiltään on  oikeutta olla olemassa, hyväksyntää tulla nähdyksi ja kuulluksi kaikkinensa. Rakkaudella ja hyväksynnällä on parantava vaikutus, ne vapauttavat energiaa käyttöömme. Hyväksyntä vapauttaa meidät olemaan avoimia ja kohtaamaan muut ihmiset aidosti. Häpeä ja kieltäminen taas vie energiaamme, koska ne vaativat aina strategioita, jotta voisivat lymytä näkymättömissä.

Meillä jokaisella on oma kokemuksemme rakkaudettomuudesta

Kun olit lapsi vanhempasi saattoivat uhrata aikaa enemmän  työlle, alkoholille, harrastuksille, sisaruksillesi tai televisiolle kuin sinulle. Olet ehkä menettänyt toisen tai molemmat vanhempasi liian aikaisin. Vanhempasi ehkä erosivat kun olit lapsi tai ehkä sinut on adoptoitu. Ehkä et tullut muuten vain ymmärretyksi ja et saanut kaipaamaasi huomiota. Ehkä olit sopeutuja, kiltti tyttö, näkymätön lapsi. Kasvoit ymmärtämään ja näkemään muiden tarpeet mutta omasi jäi toissijaisiksi. 

Meistä lähes jokainen on saanut jonkinasteisen rakkaudettomuuden kokemuksen kantaakseen, – ja parantaakseen. Meillä kaikilla on työnä luoda isompaa rakkauden kokemusta maailmaan, ja useilla se alkaa siitä, että parannamme ensin sen osan itsestämme joka jätettiin hoidettavaksemme

Ihmissuhde ei voi paikata rakkaudettomuutta itsessä

Oletpa ihmissuhteessa tai yksin, kukaan toinen ei koskaan voi täyttää rakkaudettomuuden aiheuttamaa vajetta sinussa. Tuo kipua hohkaava tyhjä kohta on yleensä niin tuskallinen kohdata, että siihen päälle me yritämme keksiä kaikenlaista oheistoimintaa. Ihmissuhde on yksi yleinen laastari jota siihen koitetaan sovittaa.

Rakkaudettomuuttamme ei kuitenkaan kukaan muu voi paikata kuin me itse. Parhaassa tapauksessa toisen ihmisen tuki tuo ehdottomasti korvaamatonta lempeyttä tuskan kohtaamiseen, mutta kipu on kohdattava itse.  Rakkaudettomuudesta johtuva tuska tarvitsee korjaantuakseen ennen kaikkea omaa läsnäoloamme ja kohtaamista. Sukupolvia kestänyt tuska vaatii  parantuakseen huomiotamme joskus vain lyhyen hetken,
– sen välttely taas voi viedä koko eliniän.

Minulla itselläni ei ole ollut elämässäni läsnäolevaa isää. Hän teki itsemurhan kun olin reilu kaksi vuotias. Samalla kertaa hän halusi viedä meidät lapset mukanaan. Se oli hyvin lähellä, että hän olisi onnistunut perhesurma-aikeissaan. Olin teho-osastolla kaksi viikkoa toipumassa vammoista joita teko minuun jätti. Minä kuitenkin selvisin, isäni ei.

Jo isän poissaolo jättää jonkinlaisen tyhjiön, mutta minä sain väkivallan teosta jättiläismäisen trauman. En pelkästään kokenut tulevani hylätyksi, vaan koin olevani jollain niin syvällä tasolla epätoivottu, että koko olemassaoloni oli väärin. Minunhan piti kuolla, niin ”väärä” olin.

Tuollaiset uskomukset tapahtuneesta  tallentui alitajuiseen osaan minua, jonnekin minne pieni lapsi varastoi kokemuksiaan. Muistin ulottumattomiin, vaistonvaraiselle alueelle.

Kun tuo trauma aktivoitui minussa lapsena se oireili  psykosomaattisina tuskallisina selittämättöminä kipuina, teini-iässä masennuksena ja aikuisiällä päihdeongelmana, itsetuhoisuutena ja vahingollisina ihmissuhteina. Kesti pitkään ennenkuin aloin haluta tai osata  ottaa vastuuta omasta tuskastani.

Yhtenä  päivänä tein vakaan päätöksen. Lopetin pakenemisen. Aloitin matkan joka vei minut kipujen äärelle. Aloin kohtaamaan tuskaani jonka rakkaudettomuuden kokemus minuun jätti. Tuon matkan seurauksena vapauduin rakkaudettomuuden perinnöstä. 

Tunteita ei voi järkeillä

Tunnetasolle ja hyväksynnän tilaan voi olla vaikea päästä, koska olemme tottuneet elämään mielentasolta. Järkeilemme, selitämme tai vähättelemme. ”Meillä ei ole oikeutta kokea näin.” Tai tuntuu liian pahalta kokea se tuska mikä meissä on ja siirrämme sitä tulevaisuuteen kaikin tavoin. ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”

Emme kuitenkaan aidosti voi paeta sisäistä todellisuuttamme. Tunteet seuraavat koko ajan meissä. On jo tutkittua tietoa miten tunteet aiheuttavat sairauksia, niin mielen kuin fyysisen kehonkin tasolla.  Voimme parantaa itseämme kohtaamalla itsemme rehellisesti.

Tunteita rehellisempää mittaria ei olekaan. Jos jokin tuntuu pahalta, siinä on meille jokin viesti. Viesti ei välttämättä ole se, että kokemus olisi meille pahaksi, vaan se muistuttaa meitä jostain menneestä ja nostattaa meissä pintaan jotain joka joskus tuntui pahalta. Siksi kokemus voikin tässä hetkessä olla meille lahja. Lahja paranemiseen.

Kaikki kokemukset on varastoituneet meihin, vaikka emme niitä tiedosta muistavamme. Siksi pakeneminen on sikäli järjetöntä. Tunnetaso on sellainen minne logiikan, selittämisen tai järjen avulla ei pääse. Tunnetasolle pitää mennä kokemaan sinne varastoituneet tunteet. Ne pitää ”nollata” hakemalla ne luokse, viipymällä niiden luona, läsnäolevasti, täydesti hyväksyen ja kokemalla ne uudelleen hyväksynnän kautta.

Meillä on nyt aikuisina mahdollista antaa itsellemme sitä läsnäoloa jota joskus jäimme vaille 

Tunteita ei pysty analyyttisesti ohittamaan tai selittämään pois. Tunteissa ei tarvitse myöskään velloa tai märehtiä. On mahdollista antaa itselleen turvaa vaikeassa tunteessa pelkästään olemalla, hyväksymällä, että tältä tuntuu nyt. Lohduttaa itseään, että minun ei tarvitse paeta vaikeata tunnettani. Oman hyväksyvän läsnäolon tilassa tunne saa tuntua ja nousta ja sitä kautta eheytyä.

Olen kokenut, että joskus oman tuskan parantaminen on juuri näin ”yksinkertaista.”

Se tuntuu tuskalliselta, – tuskan kokeminen on aina sitä, mutta muuta emme välttämättä tarvitse.

Kun ihmisessä itsessään alkaa olla tarpeeksi rakkautta itseään kohtaan tämä alkemia on mahdollista

Aihe on synkkä, koska kipua aiheuttava tunne on pahin mahdollinen. Väistelisimme sitä mielellään viimeiseen asti. Kuitenkin se kuinka paljon olemme valmiita kohtaamaan tätä kipua määrittää pitkälti elämäämme.

Voisiko tuo kipu kuitenkin loppujenlopuksi olla ystäväsi? Voisiko tuosta tuskasta saada kevyemmän kohtaamalla se tosiasiana, asiaan kuuluvana, meille annettuna tehtävänä? Voisimmeko saada vertaistukea jo siitä ajatuksesta, että melkein kaikilla on samanlainen tehtävä? Emme ole yksin.

Vaikeat ja kipeimmät asiat  yhdistävät meitä ihmisyydessä eniten

Kysymys ei ole vain meistä. Kysymys on myös läheisistämme ja lapsistamme. Niin kauan kuin välttelemme oman tuskamme kohtaamista siirrämme sitä lapsillemme, ja se kulkee perintönä eteenpäin  kunnes joku pysäyttää sen.

Kaunat, katkeruudet, pelot, epävarmuudet ja häpeä ei poistu ennenkuin ne kohdataan ja hyväksytään. Ne eivät poistu piilottamalla, pakenemalla, valehtelemalla, puhumattomuudella tai kieltämällä. Nuo tunteet siirtyvät sukupolvelta toiselle perintöinä joita kukaan ei valinnut tai halunnut oikeasti. Ne kulkee eteenpäin taakkasiirtyminä. 

Voisitko sinä olla se lenkki ketjussa joka katkaisee tuon jatkumon?
Voisitko sinä kasvattaa rakkautta rakkaudettomuuden tilalle itsessäsi?
Olla läsnä omille haavoillesi, omille rakkaudettomille kohdillesi ja vapauttaa itsesi tuskasta kohtaamalla se suoraan? Jos vastasit kyllä, miten voisit tehdä tästä kokemuksesta lempeämmän itsellesi? Olet jo kärsinyt, miten voisit pudottaa sen harteiltasi?

Voisitko ottaa apua vastaan ja valita kohdata itsesi ja tunteesi rehellisesti.
Oman kokemukseni mukaan matkaa ei tarvitse tehdä yksin.
Kun teet päätöksen lähteä matkaan maailma tarjoaa juuri sen tuen kuin tarvitset.  Loput voimat tulet löytämään itsestäsi, uskotpa sitä tai et. Sinä olet vahvempi rakkaudessa kuin uskotkaan.

Ystävällisin terveisin
Maiju Palin

VIIKON TUOTE: Sisäinen Soturi - opi hyväksymään ja rakastamaan itseäsi  juuri sellaisena kuin olet.

Palaa Maiju Palin blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Margie Marketta Mylläri blogi hakemistoon

Hallitse postituslistan asetuksia / Liity postituslistalle

Maiju Palin

Oman unelmaelämäni askelmerkit olen löytänyt arvoistani ja inspiraation kohteistani. Kirjoittaminen on suurin intohimoni ja saan toteuttaa sitä oman työni kautta. Intuitiivisuus ja selvätietoisuus toimivat kompassina matkalla. Olen oppinut, että haasteet elämääni olen saanut löytääkseni oman voimani. Aitous ja itselle uskollisena eläminen on suuri voimavara tässä ajassa. Olen harjoitellut näitä taitoja intensiivisesti omalla polullani ja tahdon tukea kirjoituksillani myös muita samaan omassa elämässään. Kotisivuni löytyvät osoitteesta www.kultainensulka.com
kultainensulkablogi@gmail.com

Maiju Palin

Facebook kommentit