Karmallinen rakkaus -mitä tarkoittaa?

(1/3) > >>

Daniella:
Hei kaikille, uusi astroilija täällä esittäytyy  :)
Haluaisin nyt teiltä kaikilta vinkkejä, neuvoja ja näkemyksiä seuraavaan asiaan.
Elämässäni on ns. karmallinen rakkaus. Tämä tieto perustuu yhtälailla omiin, vahvoihin tuntemuksiini kuin heilurin ja useiden eri näkijöidenkin sanomisiin. Tätä ihmistä, exääni, olen rakastanut siitä hetkestä asti kun hänet näin, ja hän on mielessäni aina. Välillämme vallitsee uskomaton vetovoima, eikä kukaan ikinä ole saanut ajatuksiani yhtä sekaisin kuin hän. Tiedän, että hän on ollut mukana entisessä elämässäni ja tulee olemaan tulevassakin mukana.
Ongelma on se, että tämä henkilö ei ole se, kenen kanssa olen yhdessä tällä hetkellä. Rakastan nykyistä kumppaniakin, tottakai,  mutta näiden kahden rakkauden välillä on niin selvä ero, että välillä oikein hirvittää ja tunnen itseni pahaksi ja petolliseksi ihmiseksi vaikka tiedän olleeni kaikilla tavoin hyvä kumppani tälle nykyiselle  :'(
Tiedän, että tämän karmallisen rakkauteni kanssa yhdessäolo ei ole mahdollista juuri nyt, sillä henkisesti hän ei ole lähimainkaan valmis kypsään ja tasapainoiseen suhteeseen.
Eräs näkijä kuvasi suhdettani nykyiseen kumppaniini "karmallisesti vähäpätöiseksi", sillä olenpa hänen kanssaan kuinka kauan tahansa niin minut on kuitenkin tarkoitettu tälle toiselle. Silti suhde nykyiseen on hyvä, seesteinen ja rauhallinen.
Olenko kamala ihminen, kun rakastan kahta miestä? Mitä kaikkea karmallinen rakkaus tarkoittaa, mistä se syntyy ja mihin päättyy? Olisin niin onnellinen, mikäli sydämeni olisi siellä missä järkikin eikä minun tarvisi enää miettiä tätä toista henkilöä, mutta valitettavasti ei vain onnistu. Tiedän, että minun pitäisi elää tätä hetkeä nykyisen kumppanini kanssa, sillä meidät on tällä hetkellä tarkoitettu yhteen vaikkei hän minulle olekaan Se Oikea (paremman ilmaisun puutteessa ;). Mutta ihmettyttää vain, mikä voi olla kohtalon tarkoitus kun laittaa minut yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa minun ei ole tarkoitus olla yhdessä ja johon suhteeni on "vähäpätöinen" kaikista hyvistä puolistaan huolimatta? Eikö tämä ole väärin tätä nykyistä kohtaan vaikkei hän itse ikinä saisikaan tietää totuutta ja eläisi kanssani onnellisena?
Olen miettinyt näitä asioita pääni puhki. Välillä uskottelen itselleni, että kyse on sellaisista ennalta määrätyistä asioista joille en edes voi mitään ja sitten välillä tunnen uskomatonta syyllisyyttä  :-\ Ahdistaa hirveästi.
Onko kenelläkään kokemuksi karmallisesta rakkaudesta? Päätyvätkö karmallisen rakkauden osapuolet aina joka elämässä yhteen, tavalla tai toisella? Onko tämä rakkaus sitä kaikista suurinta ja aidointa, jonka tarkoitus on tapahtua ja joka voittaa kaikki esteet tieltään?
Kaikenlaiset näkökulmat asiaan olisivat tervetulleita. :)

pluto:
Kuulostaa niin tutulta...
Etsipä näiltä sivuilta hakusanalla kaksoisliekki, saatat löytää arvokasta tietoa.
Minä ainakin löysin.
Ja jos tämä karmallinen ihmissuhteesi on kaksoisliekkisi, ei ole niinkään sanottu, että hänen kanssaan pitäisi fyysinen elämä viettää. Kaksoisliekkisi kanssa olet yhtä aina ja iänkaikkisesti ja erillisyyden tunne on pelkkää harhaa.
Eli sinuna hoivaisin edelleen tuota nykyistä suhdettasi, johon tunnut olevan tyytyväinen.

Olen itse sanonut tällä foorumilla monesti ja sanon sen taas:
Rakastan sitä miestä, jota pidän kaksoisliekkinäni, toisena puoliskonani, nyt ja aina, mutta ikinä hän ei voi uhata nykyistä parisuhdettani. Rakkaus nykyiseen mieheeni on aivan erilaista, muttei yhtään sen vähempiarvoista.

Rakkauden enkeli muistaakseni jossain tekstissään sanoi jotain sinne päin, että jos rikot jotain kaunista vastaan "maallisessa" suhteessasi, rikot samalla jumalaa ja kaksoisliekkiäsi vastaan. Äh, en kyllä muista ihan tarkkaan, saatoin juuri pistää Rakkauden enkelin suuhun ihan vääriä sanoja...
Lienee parasta että etsit itse, foorumilla on kirjoiteltu aika paljonkin aiheesta.

Rauhan enkeli:
:coolsmiley:

Mitä se sellainen rakkaus on,
joka rakastaa yhtä, koska täytyy (= "on tarkoitus"),
ja toista, vaikka ei saisi (= "exä")?

*

Olen näkemättä rakkauteen kuuluvan karmallisia pakotteita.

Rakastamisen tulee lähteä vapaaehtoisuudesta
ja päätyä muiden vapauttamiseen itseltään.

Toista on muista huolen pitäminen
- niistä, jotka on saattanut riippuvaisiksi itsestään.

Mutta nämäkin "nuolet" lähtevät aikanaan mualimaan,
jos ei aiemmin niin sitten...
viimeistään "arkkumme" hyvästeltyään.

**

Kenenkään ei ole pakko elää "karmallisessa suhteessa".
Siis suhteessa, jonka ajattelee pakottavan itseään
pysyttäytymään siinä, tuli mitä tuli.

Paitsi milloin on:
tarkoitteisiin eli täytymisiin ehdollistuminen
karkoittaa rakkauden
ja rampauttaa ihmisen
nojautumaan välttämättömyyksiin.

Että on jotakin vain muiden rakastamana... :-\

Vaikka aidoimmillaan onkin aina
ensin Rakkaus
ja siitä seuraa rakkaudellisuus.

***

Ulkopuolinen "sopivaisuus-kultti" se meitä ompi estänyt
tunnustamasta rakastavamme yksiä, kaksia jos kolmansiakin
kuten ainakin Rakastettuamme.

Silti on vain uniikkeja rakkaussuhteita;
ei ole toista samanlaista Rakastettua.

****

Ketään ei ole tarvis sitoa itseensä,
jotta tulisi enempi rakastetuksi.

Rakkaus näet lähtee aina Itsestä ja palaa takaisin Itseen.

Jos ei ole ketään, jota rakastaisi,
lienee korkea aika aloittaa
oman itsensä rakastamisella.

Ja jatkaa "Itsen" määrityksen laajentamista
kattamaan kenet hyvänsä "mahdollisen rakastetun".

Päätös rakastaa itseään kuten "poissaolevia"
kutsuu heidät luoksemme
eli päättää eristäytymisemme niistä,
joiden kanssa olemme
erottamattomasti yhtä.

*****

"Pakko" ei koske edes kuolemista:

Voin jättää ruumiini, mutta viipyä rakkaitteni luona.

Silti heidän ei ole tarkoituksenmukaista sitoa
rakkauttaan minuun,
joka tuolloin elän jo tietoisesti
heitä hyväilevässä
Rakkauden meressä.


::) :angel: :smitten:

Daniella:
Kiitos Plutolle vinkistä, kävin lukaisemassa kaksoisliekistä.   :) En ole oikein ajan tasalla kaikista näistä termeistä (sielunkumppani, parisielu jne), että mitä eroa milläkin on. Kaksoisliekin kuvaus tuntui monellakin tapaa sopivan minuun ja exään muun muassa siinä, että tunnen kokoajan olevani hänen lähellään vaikken todellisuudessa olekaan. Ja minulle on kerrottu, ettei tämä entinenkään ole henkisesti ikinä jättänyt minua tai poistunut luotani. Kohdallamme uskon monestakin syystä, että meidät on tarkoitettu yhteen fyysisestikin vielä tämän elämän aikana vaikka luultavasti siihen meneekin vielä pitkä aika. Meidän suhteemme ei kaatunut aikoinaan siihen, että tunteistamme olisi tullut liian sisarellisia tms vaan juuri siihen, ettei tämä toinen ihminen ole valmis kunnolliseen suhteeseen. Luulen siis, että minun on käytävä läpi suhteeni tähän nykyiseen ennen kuin sitten joskus on minun ja tämän entisen aika olla yhdessä.
Tyytyväinen olen tähän suhteeseen nykyisen kanssa, mutta onnellinen olen ollut ainoastaan tämän entisen kanssa  :( Elämä olisi niin paljon helpompaa jos voisin olla ajattelematta häntä, mutta siitä asti kun tapasin hänet, hän on ollut mielessäni ja sydämessäni. Jospa tämä vielä joskus helpottaisi :-\ Kiva kuitenkin kuulla, että muillakin on samantapaisia kokemuksia.

*Pia*:
Hei Daniella  :smitten:

Kiitos avoimesta kirjoituksesta!

Kukaan meistähän ei osaa antaa Sinulle valmiita vastauksia, ei kukaan ulkopuolinen, mutta ulkopuoliset voi toki olla Sinun tukenasi ja antaa erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä  :)

Itselläni heräsi muutama kysymys, joka kenties Sinun olisi ihan hyvä kysyä Itseltäsi:

Mikä on se tekijä/tilanne joka laukaisee tämän ikävän ja osaatko sanoa mistä se johtuu?

Kenties tuon kautta pääsisit käsiin omiin emotionaalisiin tarpeisiin jotka eivät vielä ole täytetty.

Syyllisyys uskon johtuvan siitä, että et ole ollut ihan rehellinen nykyistä kumppaniasi kohtaan, koska hänhän ei ilmeisesti tiedä että koet/tunnet näin entistä kumppaniasi kohtaan.

Sielu voi aina huonosti jos sen tarvitsee salata ja tuhkahduttaa asioita rakkailta ihmisiltä, johon kuulut myös Sinä Itse  :smitten:

Sielu pyrkii aina rehellisyyteen/avoimuuteen, sekä Itseään ja Muita kohtaan, sillä syyllisyys on aina merkki siitä, että olisi aika tutkailla missä mennään ja mikä tuon syyllisyyden aiheuttaa.

Näin voimme korjata tuon tilanteen ja eheyttää Itsemme, eli voimme kaikinpuolin paremmin  :)

Häpeähän on se tunne, jonka koet kun tunnet erilailla entistä kumppaniasi kohtaan ja et kenties ole tottunut, että monia ihmisiä voi rakastaa, toki tässä on enemmänkin kyse siitä, että miten, entinen kumppanisi sai sinut tuntemaan, kenties syvemmin ja intohimoisemmin?

Puhuit että entinen kumppanisi ei ole vielä valmis tasapainoiseen suhteeseen.

Itse näkisi myös, että maailmankaikkeus kyllä järjestää kaksi sielua yhteen, kumppanuuteen kun molemmat ovat siihen valmiita.

Kenties Sinullakin on sellaisia asioita jotka olisi hyvä selvittää ennen kuin voisitte olla yhdessä?

Esimerkiksi sen, että miksi koet onnellisuutta vain hänen kanssa?

Onko kenties hieman epäreilua pistää koko elämäsi onnellisuus yhden ihmisen harteille, vastuu kokonaan yhden varaan?

Entäs muu elämäsi?

Ystävät , työ, harrastukset, Sinä Itse, Oma Elämäsi?  :angel:

Kenties olisi ihan hyvä punnita, millainen elämä haluaisit elää, miksi ja millä perusteella?

Mistä/miten voisit herättää tuon Onnellisuuden esim Itsessäsi, tekemällä sellaisia asioita jotka täyttävät sydämesi Onnella ja Ilolla, niin että voisit sitten kenties kohdata entinen kumppanisi, jos niin on tarkoitus, olemalla Avoin maailmalle, suoden monen muun Ihmisen jakamaan Onnea kanssasi.

Kulje sydän Avoimena, vailla mitään ennakko-odotuksia, mielikuvia, niin uskon että asiat kyllä järjestyvät!

Muistathan olla lempeä Itsellesi!

Oikein paljon Voimia Tiellesi  :smitten:

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu