Astro Foorumi

Hei!

Lähdenpä utelemaan teiltä tämmöisiä: Näetkö auran? Millaisena sen näet? Onko sen näkemistä mahdollista opetella? Itseäni alkoi kovasti kiinnostaa kun asiasta lueskelin.  ;)

-Tulikukka-  :smitten:

Hei
Itseänikin kiinnostaa kyseinen aihe. Vaikkakaan en kyllä näe.

Mutta muistan lukeneeni jostain, että sen näkemistä voisi jotenkin opetella, siinä kirjassa oli jotain harjoituksia. Mutta en kyllä muista mikä sen kirjan nimi oli. Siitä on jo sen verran aikaa. :idiot2:

Mutta jos ihminen muutenkin "näkee" asioita, jotkut heistä pystyvät näkemään aurankin.

Täällä, joku näki minunkin aurani. Taisi olla nikki Sawotar.

En ole vielä kauaa pyörinyt täällä, mutta on tosi paljon mielenkiintoista luettavaa ja opittavaa. :D

Toivon, että saat joltain viisaammalta palautetta. :angel:

Minä näen aika usein vieraitten ihmisten auroja busseissa, metrossa ja junassa. Värit vaihtelevat vaalean keltaisesta - tumman harmaaseen. Enkan kerran kun huomasin näkeväni, auroja ihmisten yllä, olin ihmeissäni.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Näen kans ihmisten auroja satunnaisesti.. suurimmalla osalla vielä on harmaa ja lähellä fyysistä kehoa.. kun chakrat avautuu, laajenee myös aura.. sitten on niitä joilla on kaikenlaisia erikoisia juttuja aurassaan.. jollain on siniset renkaat pään ympärillä (näkyy hyvin kasvojen edessä).. toisilla päätä myöden sinivihreä nauha tai kultainen nauha..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Näen. Mutta jokainen näkee aurat, jos vain tahtoo.

Miten "näet" ihmisten aurat Sudenmarja, silmät auki vai kiinni paremmin? Ja mitä mieltä yleensä olette, onko lupa "kurkkia" toisten auroja. En tarkoita että olisi utelias, mutta voiko näkemistään yrittää estää, vaiko onko kyseessä loppujen lopuksi normaaliin kanssakäymiseen liittyvä juttu vaikkakin usein tiedostamaton. Eli luemmeko automaattisesti ja  huomaamattamme toistemme auroja, mitä mieltä olette?

 - Ursula

Silmät auki ja kiinni. Välimatkakaan ei ole este.
Itse en lue toisten auroja, laitan kanavat kiinni kun olen "normaali".
Tuntemukset, mitä saa toisista ihmisistä, on ikäänkuin auran lukemista.

En näe auroja, mutta kävin mielenkiintoista keskustelua tässä viime keväänä auroista kuvaamataidon opettajani kanssa. Hän puhui, että oli oppinut näkemään auroja istuskellessaan metsässä mökillään. Sanoi, ettei näe niitä aina, mutta kertoi mm., että ystävälläni oli juuri silloin hyvin kultainen aura.

Olen itsekin yrittänyt opetella lähinnä vain katselemalla puita, kasveja ja ohi kulkevia ihmisiä, kun kuljeskelen ulkosalla. Eräs nettituttuni sanoi oppineensa tällä "kunhan tarpeeksi ihmettelin maailmaa" -tavalla :).
Taidan myös kokeilla tuota käsiharjoitusta, jonka Evea neuvoi :).

Mieleeni tuli heti hulluja kysymyksiä... Noh, joskus on joku sanonut, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan, joten tässä tulee (jos joku joskus tykkää vastata (mitä en varsinaisesti odota, koska ne luultavasti selviävät minulle jahka tästä tulen enemmän elämää näkemään)):

Voiko aurojen näkeminen periytyä?
Onko auroilla kerroksia (luulisin, että olen joskus erottanut hyvin vanhan puun aurasta harmaita kerroksia)?
Kuinka kauan sinulla meni aurojen näkemisen opetteluun?
Voiko auran nähdä valokuvasta?
Ovatko lapset herkempiä näkemään aurat?
Katoaako aura, kun sen kantaja menehtyy?

Hyviä jatkoja kaikille.

Hei!

Näen auroja, mutta vain sen ensimmäisen kerroksen. Vaalean sumuista.. Usein ilmestyy yhtäkkiä, jos joku palaa intoa tai kokee vahvoja tunteita..

Joskus hämmennyn ja keskittyminen ihmisen kertomaan asiaan häiriintyy.. alkaa tulla erilaisia aistumiksia..

Minä myös usein annan asian olla, enkä mainitse sitä toiselle ellei ole tuttu.

 :)

Värejä en vielä ole nähnyt..

Hei!

Minä näen auroja, jos katson niitä. Joiltain ihmisiltä se on vaikeaa, joiltain helppoa, mutta en näe niitä jos en "katsomalla katso". En tiedä miten sen teen kylläkään.
Kun ensi kerran näin auran, se oli vahinko ja mietin pitkään miten sen tein, ajattelin myös että näen omiani, mutta kun huomasin toisella toisenlaisen ja vielä muillakin erilaisia, tuli mieleeni että se ei voi olla muu kuin nyt se aura.

 

Mielenkiintoista! Itse olen mielestäni kyennyt juuri ja juuri erottamaan sellaisen harmaan sumuisen ohuen "kerroksen". Mahtaako sitten olla aura vai omien silmien haritusta...  ??? Olisi kyllä kiva oppia oikeasti erottamaan niitä. Ellei muuten, niin ihan mielenkiinnosta!  :laugh:

Sillä se taitaa alkaa. Se harmahtavan "hämyinen" joka kiertää ihmisen ympärillä. Minulla alkoi värit näkyä hieman sen jälkeen. Omalla äidilläni on keltainen aura, mitä lie sitten tarkoittaakaan, joskus jos hän on jostain kipeä sen näen väri muutoksesta hänen aurastaan. Hän aina ihmettelee mistä tiedän, kun hän ei niistä itse puhu.

Olen kahdesti nähnyt aurantapaisen. Se on ollut keltaisen ruskeaa ja vain muutaman sentin päästä ruumiista.

Mutta minulla on ystäviä, jotka näkevät auran. Tiedän etten voi koskaan valehdella heille, enkä mitään peittää.  ;D

Tiedän myös pienen pojan joka luetteli äidilleen missä minussa näkee minkäkin värisiä auroja. Se tuntui oudolta.

Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt kuin semmoista epämääräistä värähtelyä, vähän niinkuin asfaltista nousevaa lämpöä harmaan sävyistä.

Nytpä sitten näin ensimmäisen kerran (ja fanfaarit tässä). Katsoin valkoisia kaakeleita vasten käsiäni ja ensin näin sellaisen terävän täysin kirkkaan viivan ihan käden pinnan lähellä. Sitten vähän liikuttelin päätä ja avot. Turkoosi oli kämmenessä oleva värini, mutta ranteessa väri oli mielestäni enemmän vihreään päin.

Ja nyt äkkiä penkomaan mitä tekee turkoosilla värillä

Haleja teille  :smitten:

Ehkäpä tuon taidon todella voi opetella, jos osaa oikein katsoa ja oppii katsomaan ensinnäkin oikein.  :) Täytyy harjoitella, eiköhän taito kehity kun harjoittelee? Jos kerran kykenen erottamaan jotain, niin luulisi ettei ole mahdottomuus oppia näkemään myös värejä?  ???

Turkoosi väri tarkoittaa sitäkin, kun olemme tulemassa näkyväksi eli se on sen energian väri.  :angel:

Auran näkeminen voi olla myös hyvin raskasta.

Kun on väsynyt tai sairas, ei jaksa sulkea sitä pois, sanoo ystäväni.

Silloin hän ei uskalla esim. ajaa autoa tai kaihtaa menemästä ihmispaljouteen, koska kokee ikään kuin tuplaten asiat. Todellisuus on aineellista värähtelyä paljon rankempi.

Joten uskon jonkun kaitselmuksen tai enkelin myös ymmärtävän, milloin itse kullekin voi suoda tällaisia kykyjä. Niiden puutteesta voi siis olla myös iloinen.  :)

Minä ymmärrän sen siten, että tuon auran olemuksen voi myös TUNTEA värähtelynä. Oletteko kokeneet näin?

Joidenkin luona on niin helppo olla. Ja joidenkin raskas värähtely, usein torjuvana vaikuttaa minuun niin että saan heti vatsan kipeäksi. Auttaa jos voin mennä ja koskettaa, asettaa käden harteille ja kysyä 'voitko hyvin' tai 'mikä sinun on'. Kun asianosainen saa purettua huolensa, tuntuu minustakin paljon paremmalta. Hassua, että usein tällaiset ihmiset, jotka 'etsivät' ihmistä, kelle voi puhua, vetävät minua puoleensa.

Uskon, että tämä värähtelyn tunteminen on samaa kuin näkeminen. Ihmettelenkin että voiko sen 'kuulla' tai 'haistaa' tai jopa 'maistaa'.

Keho voisi varmaan tarkentaa tämän asian???

kovasti näitä asioita ihmettelevä metsätonttu

Olen samaa mieltä, sillä itse koen aurat juuri noin värähtelyinä. En näe auraa, vaan tunnen sen.  ::)

En kyllä näe auroja, vaikka kuinka haluaisinkin. :-[ Olen yrittänyt opetella, mutta nyt se on vähän jäänyt. Kerran tuijottelin käsiäni ja olin näkeväni niissä sellaista mintunvihreää (olen joskus kuullut, että aurassani olisi tuollaista sävyä muutenkin), mutta en tiedä onko se vain sellaista "perussumua", jota syntyy kun silmät väsyvät vai oliko se tosiaan aurani väri. ???

Minusta silti tuntuu, että aistin ihmisissä kyllä intuitiolla jotain värähtelyjä ja vastaavia. Joskus kuvailen ihmisten antamia väristyksiä/värähtelyjä väreinä ja tunnetiloina. Joillain ihmisillä on tosiaan todella "raskas ympäristö" ja heidän lähellää on raskas olla. Samoin joidenkin ihmisten lähettämät värähtelyt ovat todella pieniä, suorastaan anteeksipyytäviä, joilllain lähtee vaikuttavia, joillain miellyttäviä "väristyksiä". Vaikea selittää. :D

Olen niitä, jotka "kuulevat auroja" - voiden esim. ennakoida sitä,
mitä on kehkeytymässä esiin vaikkapa bussipysäkin "rintamalla".

Kuuleminen on muutenkin se vahva osaamiskeskukseni.

Tavallaan kuulen värejä taikka värivaloa
taikka valon soivia väritaajuuksia.

Kuulemiseni on monissa kohdin elämäni polulla auttanut minua
mutta myöskin herkistänyt ja eloani pelkistänyt
- olenhan myöskin ollut hyvinkin "arka" kuulemaan "liikoja"...

Tiivistettynä:

Nautin värien kuuntelusta.
Kielennän myös helposti kuulemaani.
Myös numeroiden maailma tulee kauttani kuulluksi
ja kuulovaraisesti tulkituksi.

 ;D :angel: :smitten:

Hei Rauhan enkeli,

Kyvyllesi on tieteellinenkin nimi, joka on Synestesia. Tämä tarkoittaa sitä, että joillakin ihmisillä on kyky nähdä kuulemansa asiat erilaisina väreinä tai tuntea ne suussaan erilaisina makuina.

Mielenkiintoinen aihe, eikö vain...

Hyvä artikkeli, kiitos.  ;)

Kohdallani ei toimi sellainen, että mieltäisin tietyn sävelen tietynväriseksi
vaan pikemminkin kokonaisvaltaisemmin:
miellän tietyn sävelsarjan tietynsävyisten sävelten kokonaisuutena
- vaikkapa oktaaveittain sävyttyen.

Siten eri oktaaveissa soi vaikkapa perusvärien skaala vaihtelevan sävyisenä.

***

Yleensäkin eikö synestesia viittaakin siihen,
kuinka todellisuus on moniaistittavissa
eli aistinnettavissa kuten mitenkin ... ja miten kutenkin?

Tajunnan asetan keskelle ympyräksi.
Sitä ympäröivät tai kehystävät aistit.

Ihmisellähän on paitsi fyysisiä aistinelimiä myös nk. henkisiä aisteja,
jotka prosessoivat ulos- ("ulkoavaruuteen") ja sisäänpäin ("sisäkosmokseen").

Tietoisuus (valve-) liikkuu "tajunnanväliä" eli nousee ja laskee; valpastuu ja uinahtaa.

Djuu... ;D

 ::)

Hei!

Tuo kuuleminen kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!

Kuinka monivivahteisia, moniuleitteisia aistimme ovatkaan!

Minä ilmoittauduin juuri viikonloppukurssille, jossa keskustellaan chakroista, väreistä ja 'opetellaan' katselemaan auraa. Kurssi vain tupsahti eteeni, ystävä soitti ja näinhän sitä viedään.

Hyvin uteliaana odottelen heinäkuun loppua siis!

metsätonttu

Kääk - mie huomasin just että näen keltaisen auran edessäni istuvan ihmisen yllä.
Tai sitten  olen istunut liian kauan koneella ja silmät tekevät temput ja saavat kaiken hehkumaan tietokoneruudun tavoin.  ;)

SuPi

...kiintoisa aihe. Värit ovat ihania.

Mietimpä vain, kauanko yleensä menee kun oppii näkemään aurat? Tuntuu, että olen oppinut huiman nopeasti, tunnistan energiavirran käsissäni kun sormia liikuttelen niitä toistensa lomassa. Voin tottakai vain kuvitellakin :D. Olen hyvin herkkä uskoinen.. Tuntuu vain, että seuraavalle asteelle pääsy on vaikeampaa, en erota auraa ihmisillä.

Näen sen harmaana, joskus hentoina väreinä -vahingossa tai kun oikein keskityn.

Tunnen sen myös värähtelevänä energiana ja lämpönä. :smitten:

Kyky nähdä aura jonkinlaisessa muodossa on minulla ollut aina. Aikuisuudessa taito oli "kadoksissa" vuosikymmenen ajan, kunnes nyt olen sen löytänyt uudelleen. ;)

Näen usein sellaisen "hennon hehkun" ihmisten (ja myös kasvien, jopa esineiden ympärillä), mutta en tiedä, onko kyseessä aura. Värejä en näe. Kolmevuotias tyttäremme sen sijaan sanoi eräänä päivänä ihan "muina lapsina" että äiti on sininen ja isä vihreä :). Mahtaakohan hän nähdä, hmm?

Hyvin mahdollista. Siitä alkoi ystäväni lapsen näkeminen, indigo-lapsi. hän on nyt 10v ja keskustelee sujuvasti henkien kanssa ja ajelee häiriöhenkiä pois, on yhteydessa jopa mikaeliin... mielenkiintoinen poika. Osaa parantaa käsillään jne... ala harjoittaa häntä, treenaamaan... muista vaan että hänen kannattaa pitää asia salassa sitten koulussa... ettei tule ongelmia, kaikki eivät voi käsittää todellisuutta ja pitävät näitä uudenajan lapsia jopa hulluna, syöttää psykoosilääkeiä jne. Mutta se on raskas taival lapselle tuo näkeminenkin. tämä poikakin aina välillä ahdistuu niin näkemästään, näkee joitakin asioita mitä ei vielä ymmärrä... katsoo mun auraa ja näkee tuon tumman kohdan sydämmen kohdalla ja pyytää lopettaa tupakoinnin... tämä oli n. 2kk sitten ja nyt todettiin mulla rytmihäiriö...

Voimia teille!!!

Itse näen myös, mutta se tupsahti tossa 7kk sitten. Itselläni aurassa valkoista ja violettia, vähän keltaista. Oikeestaan tuo valkonen on keskitynyt oikeaan käteeni, sillä minä parantelenkin. on ihanaa aina tysyydessään katsoa käsiään kuinka ne kipinöivät, nostavat höyryä...
En tykkää katsoa muitten auroja ellei minua siihen pyydetä, se on vähän tunkeutuvaa. ei sitä ala toisen vaatteitakaan riisumaan luvatta. Sitä voi nähdä asioita mitä ei halua, vaikka jollaan sukuilaisella mustaa keuhkoissa ja tajuta että jaa... sillä on keuhkosyöpä... joten näen, mutta en viitsi hirveesti katella....

Tuntuu, että opetteluni hedelmät ovat nyt valumassa hukkaan.. en tunne energiavirtaa lähes ollenkaan, vaikka tunsin sen hetki sitten selvästi. Onko normaalia, että joskus sitä näkisi ja tuntisi helpommin kuin toisinaan?

Olen oppinut näkemään ihmisten ympärillä vaaleamman kehän, ja näyttää sille tää hiljalleen alkaa mukaan tulla värejäkin. Tänään ensimmäisen kerran huomasin hehkun hieman voimistuneen ja hentoja, vaaleanpunertavia sävyjä kun siippaani salaa tiirailin.  :) Onko näin, että joidenkin ihmisten auran näkee helpommin ja joidenkin huonommin? Ja vaikuttaako ihmisen henkinen tila auran erottumiseen?

Onko vihjeitä siihen, miten omaa auraa voi vahvistaa?  :angel:

Luulen, että on merkitystä. Ainakin minä näen helpommin (niinä harvoina kertoina, kun olen jotain onnistunut näkemään) jos hankilö on todella vihainen. Pikkusiskoni auran näin, kun hän oli siinä tavallisessa teiniangstisessa tilassaan..  :D

Näen auran, jos tietoisesti "vaihdan kanavaa", mutta en näe kävellessäni ihmisten parissa, sillä se rasittaisi liikaa. Näen ihmisen kentän, ja siinä voi olla usein mustaa tai kentän eri puolet eivät ole kohdikkain vaan ovat epätasapainossa. Usein tällaisilla ihmisillä on surua tai mieli on jotenkin tasapainoton.

Minä en oikeastaan näe auraa (vaikka muuten selvänäköinen olenkin), vaan minä ikään kuin tunnen sen. Siitä välittyy minulle tietty tunne ja aistin ihmisten mielialojen vaihtelut ja asiat aurasta, ennen kuin niitä ääneen sanoo. Olenkin todennut monille tästä hämmästyneille, että minulta ei voi pitää mitään salassa - joka on välillä valitettavaa, kun aistii toisen aurasta asioita, jotka eivät minulle kuuluisi.

Tunnen aurat myös fiktiivisten hahmojen kohdalla ;)

Kiitos teille kun muistutitte minuakin jälleen asiasta.
Vuosia sitten kun elin erittäin epävakaata aikaa, olin alttiimpi näkemään toisissa ihmisissä ja myöskin luonnon omia auroja. Nyt en ole ikäänkuin "muistanut" seurailla asiaa. Luonnossa voin nähdä kauniiden kasvien ympärillä valkoisen ja puhtaan säteilevän energian, jota voi ilmeisesti auraksikin kutsua. Silloin vuosia sitten näin vain muutamien ihmisten auroja, ne olivat usein kellertävän ruskeita. Ehkäpä näinkin vain heijasteita silloisesta omasta elämäntilanteestani, eikös ruskean keltainen viittaa sairauteen tai johonkin huonompaan energiaan??

Nyt siis keskittymään taas asiaan ja katselemaan auroja!! ::)

Hei

Olisisi kivaa nähdä ihmisten auroja. Siitä voisi olla apua elämässä. Onko kuinka harvinaista nähdä ihmisten auroja? Ja kun on nähnyt voiko sitä ohjailla, milloin haluaa nähdä ja millon ei? ???

Minun mielestäni auran näkeminen on kiinni siitä ihmisestä ketä katsoo. Siis omalla kohdallani on näin. Monesti luennolla näkee innostuneen luennoitsijan sinisen tai keltaisen auran, tai jos joku on voimakkaasti uskossa niin aura on lila. Samoin vaaleanpunaisen näen voimakkaana, toisinaan vihreänkin. Muita värejä en ole nähnyt.

Itse olen hyvin LÄSNÄ tuossa tilanteessa. Ja täysin vahingossa siis. Yrittäminen ei tuota tulosta.  8)

En näe muutaku Aurajoen joskus.

Itse olen menossa syksyllä kurssille jossa opetellaan näkemään ja kokemaan auroja. Odotan IIIInnolla!

En näe auroja,ainakaan vielä, mutta joidenkinihmisten energiat vaikuttavat hyvin voimakkaasti.
Joidenkin ihmisten seurassa saan migreenin. ???
Liekö he jotain energiasyöppöjä, vai mistähän johtuun...
Heidän kanssaan tulee ensin hyvin raskas olo ja sitten kun lopulta pääsen eroon, saankin kävellä pilleripurkille. Omituista. Kai pitäisi oppia välttämään heidän seuraa.

Ensiksi kiitos omasta näkemyksestäsi :)
Se kurssi saattaa hyvinkin olla mielenkiintoinen  ::)

:2funny:   :2funny: *kömpii lattialta takaisin tuolille*

Toivottavasti et sinne missä minä kävin. Aivopesupaikka. huih.

Tämä on ehkä vähän tyhmä kysymys,mutta en ole varma joten kysyn kuitenkin  ;D
Elikkä onko kaikilla ja kaikella aura?  ???

Kaikilla ja kaikella on Aura.
Aura on sitä Jumalallista energiaa, joka säteilee yli fyysisten rajojen.

Muistaakseni Kirlian-kuvaus (yksi aurakuvauksen muoto) aloitettiin juuri kuvaamalla kasvien auroja.

Olisi kyllä mielenkiintoista ihan nähdäkin auroja, minä kun aistin ne :) tosin en pistä pahakseni sitä etten niitä näe, aistimalla olen päässyt pitkälle. Monet läheiset ovatkin ihmetelleet miten aina tiedän miltä heistä tuntuu. Monesti olen vähän liiankin samaistuva, itsellekin tulee paha mieli jos läheisellä on. Tietty iloisuuskin tarttuu, se on todella ihana tunne :)

Näen myös enneunia tai joitakin "pätkiä" menneestä omasta/jonkun toisen ihmisen elämästä. Välillä on tullut ihan säikähdettyäkin, kun on nähnyt jonkin karmivan asian ennalta ja se toteutuu  :-\ onneksi asiat ovat enimmäkseen iloisia. Koskaan en ole tiedossani olevaa tapahtumaa yrittänyt estää, tulee vain sellainen tunne, että ei ole lupaa siihen. Niin ja vielä tuokin, että näen haamuja (nykyään onneksi harvemmin)  :uglystupid2: pitäisi varmaan hoitoon hakeutua  :D no nyt meni vähän jo  ohi aura keskustelusta.

Mutta kuitenkin itse yritän harjoittaa jollakin tapaa tuota aurojen näkemisen lahjaa, koska luulisin pystyväni siihen, kerta jos pystyn aurat aistimaankin. Aika näyttää...

Huomasin, että kahden minulle rakkaimman ihmisen seurassa minulle niin, että kun pidän heitä kädestä käsissäni kihelmöi :). Toisella heistä, ystävättärelläni on hieman vahvemmalle tuntuva kihelmöinti, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olen tuntenut hänet poikaystävääni kauemmin.

Olen jo pitkään haaveillut näkeväni auroja. Se rupesi kiinnostamaan jokin aika sitten. Haluaisin "opetella" kyseisein taidon.  :smitten: Olisiko kenelläkään vihjeitä yms.

En ole oikein missään hyvä ja haluaisin opppian jonkun upean "erityis" taidon  :) Jos joku vaan edes jotain kyseisestä aiheesta tietää jotain hyödyllistä ja mielenkiintoista, voisitko ilmoittaa minulle...  :smitten:


T: ...Haaveilija...

En ole varma ovatko ne auroja joita näen, mutta väsyneessä tai kyllästyneessä olotilassa kun katse vähän 'jäätää', näkyy sivusilmällä erilaisia väriutuja muiden ihmisten pään takana ja harteilla, joskus myös käsillä. Kerran suihkussa näin jalkojeni ympärillä myös sellaista sinistä (=
  Toisinaan koulussa kun opettaja selittää jotain, niin väsyneenä sitä seuratessa alkaa havaitsemaan niitä värejä siinä. Parikin opettajaa on tehnyt niin, että kun alkaa innoissaan selittää käsillä jotain, käsien ympärille muodostuu juuri tuota utua. Toisen opettajan käsien tausta alkaa hehkua vaaleanpunaisena, johtuisiko siitä että hän on niin omistautunut tuolle valokuvaukselle jota opettaa ja nauttii siitä... Toisen opettajan käsien ympärille ilmaantuu oranssia utua...

Mä olen nyt viikon verran opetellut näkemään auroja. Koska olen muutenkin hyvin värirakas ihminen, niin ajattelin, että kyllä mä varmasti myös näen auran värit, jos vaan haluan.

Ite aloitin tuijottamalla omaa kättäni. Pari päivää meni, ja näin vaan välillä sellaisen valkoisen udun käteni ympärillä, en muuta. Ajattelin jo luovuttaa, mutta en sitten luovuttanutkaan. Tällä hetkellä näen käteni auran värin, se on sini-vihreä. Peilistä katsoessani pään ympärilläni on kullankeltainen aura, joka muuttuu hartoiden kohdalla sinertäväksi. En näe auraa vielä oikein kunnolla, värit ovat hailuja, ja usein aura katoaa, kun keskittymiseni herpaantuu.

Eilen näin mieheni pään ympärillä vihertävän auran. Lapsiltani en näe, ne kun peevelit liikkuvat koko ajan  ;D

Eli kyllä sen voi harjoitella, eikä kannata luovuttaa parin päivän päästä jos mitään ei näy.

Sitäpaitsi aurojen harjoittelun myötä näen kaikkea muutakin hassua  :D Näen ulkona ihan selvästi erilaisia kauniita energiavärähtelyjä. Näiden näkeminen alkoi eilen.

voiko auroja nähdä pimeässä ? mietin sitä tässä pari päivää sitten  :)

Toisaalta miksipäs ei voisi nähdä. Ainakin Kolmannella Silmällä aistimalla aura havaitaan aistimalla, ei fyysisesti näkemällä, jolloin valon määrällä ei ole merkitystä.

Juu, Isarea, ei kannata luovuttaa.  :) Mä uskon, että kaikki pystyy ainakin jollain lailla näkemään auroja, jos vain jaksaa opetella. Ohan se vähän turhauttavaa vahdata omaa kättään pari päivää, kun mitään ei näytä tapahtuvan, ja mä sain päänikin kipeäksi niinä parina ekana päivänä.  :D

Mun mielestä tärkeintä on hokata se tapa millä pitää katsoa, ei siis niinkuin katselisit tavallisesti kättäs, vaan sun silmien pitää olla vähän niinkuin toisella tasolla. Mä luulen, että se päänsärkykin johtui siitä, että silmät joutui opetella käyttämään uudestaan joitain lihaksia, joita ne ei oo herran aikoihin käyttänyt.

hei! luin vastikään jostain että auran voi nähdä kun katsoo omaa varjoaan veden pinnalla aurinkoa vasten :) meinaan kokeilla.

Joskus vahingossa olen nähnyt parinsentin paksuisen kirkkaan/vaalean tai sinertävän kehän jonkun ympärillä, ja senkin vain hetken. Minusta kuitenkin tuntuu, että lapsena näin niitä useammin.

En tiedä näenkö, mutta jotain sinne päin ehkä. Näen helposti valkoisen ohuen hötykerroksen, joka saattaa alkaa hohkamaan väriä mutta joka katoaa kun liikauttaa silmiä. En sitten tiedä, onko vain näön haritusta. Tästä seurauksena näkökenttään ilmestyy myös kaikenlaisia muita ilmassa leijuvia kuvioita, niinkuin silloin, jos katsoo kirkkaaseen valoon ja kääntää katseena pois. Silloin näkökentässä näkyy kaikenlaisia erivärisiä möhkylöitä. Minulla tämä kuitenkin tapahtuu myös auraa katsoessani, mikäli niitä oikeasti näen. Voipi olla sillä haritusta myös. Äsken kun testasin niin kädelläni hohkasi turkoosi väri.

Aivan sama juttu täällä. Ja mistä sitten tietää, että näkeekö mitään vai harittaako se näkö vaan!! ;D vaikeaa!

Hei.
Herätin vanhan aiheen, ei kai se ole kiellettyä? ???
No, joka tapauksessa, minä näen auroja. Ne ovat utuisia (joillaki ihmisillä selkeämpiä), lähinnä värejä suurimmaksi osaksi pään ympärillä. En ole opetellut, tämä taito on ollut minulla aina. Kerran näin ihmisen ympärillä valko-harmaan auran ja järkytyin kovasti. Harkitsin jopa ilmoittamista viranomaisille, mutta minua olisi varmasti vain sanottu hihhuliksi... Tämä kykyni on siis joskus hiukan vaikea, kun tietää enemmän kuin muut, se herättää oudoksuntaa - en voi puhua tästä muille kuin ystävilleni, jotka myös näkevät auroja. Kerran näin jopa kissani auran, mutta se oli haalea ja katosi nopeasti. Olenko erityinen?

Erityinen siina mielessa, etta me kaikki olemme. :) Sinulla on hienosti aktivoitunut lahja. :) Saat olla ylpea siita. Monet henkisen polun kulkijat yrittavat nahda auroja vuosikausia siina onnistumatta. :)

Mene syvemmalle kykyysi, opettele ymmartamaan eri varien merkityksia, opettele ymmartamaan tunteita ja vaistoja, mita nama aurat ja energiat sinulle kertovat...Opettele tuntemaan kykysi!  :smitten:

joo näen auroja.mutta ne ei sen näköisiä kuin niiden "pitäisi" olla. vain harvoilla näkyy kehon ulkopuolelle etäälle erottuva aura.
toisaalta uskon että ihmisjoukoillakin voi olla samaa energialatausta. tältä näyttäisi esim kun tulee ulkomailta suomeen: monissa ihmisissä on jotain samaa energiaa, jonka voi sitten aistia alkavan koskettaa itseäänkin taas. näiden ihmisten auroja on hankalampi nähdä. poikkeukselliset tyypit erottaa selkeämmin. esim. olen nähnyt vain yhdellä ihmisellä laajan turkoosin / vaalean sinisen värisen auran, joka uloittui ainakin puolitoista metriä kehon rajojen ulkopuolella. tämä henkilö onkin erittäin poikkeuksellinen - yksilö mitä suurimmassa määrin.

saman henkilön aurat myös saattavat vaihdella, ja jos on kyseessä hyvin epävakaa henkilö, ne voivat vaihdella paljonkin. tuttujen / ystävien aurat heijastavat myös heidän tunteitaan minua kohtaa, joten tuttujen aurojen lukeminen yleisellä tasolla ei ehkä onnistu. mutta onpahan helpompaa huomata, millä tasolla joku ihminen kokee minut, mitä herätän.

sen verran tuosta aurojen näkemisen opettelusta.. se tulee sitten "sivutuotteena" kun on kehittänyt meditatiivisia ominaisuuksia. uskon että se tapahtuu sitten kun on sen aika, herkkyys ja valmius on olemassa. toki sitä voi omalla elämällään edesauttaa! ihan simppeleillä meditatiivisilla harjoitteilla, ehkä varsinkin jotka tehdään ryhmässä, ja jotka avaavat kokemaan ympäristöä myötätuntoisesti. sanoisinkin että myötätunnon kehittäminen on oleellisinta, jos nyt ihan välttämättä kuitenkin haluaa tätä asiaa alkaa kehittämään : )

heh, tuntuu että minulla riittäisi juttua auroista vaikka kuinka! : ) hih.

Kerro toki lisää, minua ainakin kiinnostaa kuulla  :)

hauska kuulla.

muutaman kerran on käynyt mielessä, että jos alkaisin ihan kirjoittamaan näitä kokemuksiani ja näkemyksiäni ylös. kerran itseasiassa kokeilinkin, ja juttua vaan tuntui riittävän!

en koskaan ole yrittänyt nähdä auroja. taipumus avautui minulle aikuisuuden kynnyksellä kun tein intensiivisesti kehon ja mielen yhdistäviä harjoitteita (mm. jotain vanhaa zen harjoitusta) selvänäköisen opettajan johdolla. sitten yhtäkkiä erään harjoituksen aikana aloin nähdä energioita. aluksi se oli hämmentävää, enkä kertonut kenellekään. sydän sanoi että luota, mutta minua pelotti. aivan kamalaa nyt ajatellakaan, mutta aluksi yritin jopa tukkia tätä kykyä myrkyttämällä tupakalla itseäni. aivan kauheaa, nyt kun ajattelen! ( muuten: tupakka on käsittääkseni erittäin huono aine henkisessäkin mielessä. se haavoittaa sekä henkeä että ruumista, ja altistaa jopa erittäin huonoille energioille. ja se myös vääristää selvänäköisiä kykyjä.)

kyky voimistui sitä mukaa kun kykenin luottamaan siihen ja havaintoihini. välillä kun olen ollut hyvin herkkänä, ja esim. joogannut paljon, olen nähnyt auroja selkeämmin ja jatkuvasti. se on aikamoisen jännittävää! esim. kun ei tiedä pitäisikö reagoida auraan vai siihen mitä ihminen esittää, miten hän pyrkii tulemaan nähdyksi ja kuulluksi. jos ihminen ei kuuntele itseään, hänen auransa ja käytöksensä puhuvat nimittäin hämmentävästi eri suuntiin. aina tämä ei tarkoita tahallista vilpillisyyttä, vaan joskus  olen esim. nähnyt ihmisen joka on täynnä  rakkausenergiaa, mutta joka pelokkaana ihmisenä piiloutuu outoon, jopa tylyyn käytökseen.

ja muuuten, ihastuksen/ ilon tunteisiin liittyvät "aurapurkaukset" ovat yksi ihanimmistä auroista, kun iloaura ikäänkuin "kurkottaa" kohti toista ihmistä tai olentoa hyväksyvästi. ja niitä saattaa olla helpoin myös salkuun nähdä, ehkä juuri siksi aurassa tapahtuu silloin muutos :)