Astro Foorumi

Elämääni koskettaa erittäin läheltä tapaus, jossa ystäväni joutui
silmittömän fyysisen väkivallan kohteeksi viime viikolla,
jolloin mies pahoinpiteli ja raiskasi törkeästi naisen
parin tapaamisen jälkeen.

Syy, miksi olen ollut pois foorumilta viime aikoina.

Tapahtumat sai alkunsa noin 8 viikkoa sitten,
jolloin ko. mies tuli juttelemaan ravintolassa naisen kanssa.

Ystäväni etsii uutta työpaikkaa ja ko. mies heti kättelyssä
kertoi työstään, asemastaan ja koulutuksestaan.
Nainen sanoi, että tämäpä mukavaa, koska hän etsii juuri
ko. alalta uutta työpaikkaa.

Asia johti sitten siihen, että mies oli innostunut auttamaan
ja numeroita vaihdettiin.

Mies lähti Itävallan ulkopuolelle konsultoimaan erästä
pankki -ja finanssialan businesta 6 viikoksi.

Hän kuitenkin halusi tavata naisen tämän jälkeen
ja viime viikolla palattuaan takaisin Itävaltaan
otti jälleen yhteyttä naiseen ja kutsui tämän illalliselle
keskustelemaan mahdollisesta business-mahdollisuudesta.

Illallinen keskusteluineen kesti n. 2 h
ja mies ajoi sen jälkeen naisen kotiinsa
täydellisen herrasmiehen elkein.
Ei seksiä tai edes vihjailua siihen.

Nainen kuvitteli miehen olevan homoseksuaali, sillä hän oli erittäin
feminiininen tavoiltaan, eleiltään ja puhetyyliltään.
Lisäksi hän ei naisen mielestä mitenkään kiinnittänyt häneen huomiota,
kuten normaali heteromies tekee.

Seuraavana aamuna mies soitti naiselle ja kutsui tämän
aamiaiselle toimistoonsa jatkamaan keskustelua työmahdollisuuksista.

Naisen saavuttua ja hetken keskustelun jälkeen mies kertoi,
että tiesi naisesta pankkitiliä myöden kaiken, sillä
hän oli seurannut naista 2-3 kk ennen kuin esitteli itsensä
ensimmäistä kertaa ravintolassa 8 viikkoa sitten.

Mies osasi kuvailla tarkasti hänen käyttämiään vaatteita,
ystävien ulkonäön, osasta jopa nimet ja paikat, missä
naisella on tapana käydä.

Mies kertoi, että oli seurannut naista autollaan eri puolille
kaupunkia. Ja tämä vain siksi, että nainen oli juuri sitä,
mihin hän tuntee vetoa.
Mies kertoi myöskin, että hänellä ei ole koskaan ollut tyttöystävää
tai vaimoa, eikä hän ole suurimmasta osasta naisista edes kiinnostunut.

Hän ei kuitenkaan omasta mielestään ole homoseksuaali,
vaikka koko hänen olemuksensa huutaa sitä.

Tapasin miehen itsekin ystäväni kanssa 8 viikkoa sitten
(olimme ystäväporukalla syömässä)
ja nyt myöhemmin poliisitutkinnan myötä
ja feminiinisempää miestä en ole vielä tavannut,
vaikka tunnen monia varsin feminiinisiä homoseksuaaleja.

No, mies työnsi ystäväni alas portaikosta noin 5 metrin matkan,
jolloin ystäväni menetti tajuntansa
ja mies raiskasi hänet tämän jälkeen.

Sairaalassa todettiin vaurioita eripuolilla kehoa päästä
varpaisiin, joista vakavimmat olivat aivotärähdys, murtunut polvi
ja niskanikamien vaurio ja raiskaus emättimeen.

Mies pidätettiin parin päivän päästä sairaalassa, jolloin
hän yritti tunkeutua naisen huoneeseen.
Sairaalassa naisella oli vartiointi suojanaan,
koska mies oli vielä vapaalla jalalla.

Mies on Mag. Dr.Dr. eli tupla tohtori ja omaa 4 tutkintoa
yliopistosta ja on opiskellut tähän asti elämästään,
eli n. 40 vuotiaaksi asti ja on astumassa työelämään vasta nyt.

Hän on opiskellut psykologiaa ja filosofiaa, kuinkas muutenkaan. :coolsmiley:

Oikeuden käynti on 2-3 viikon päästä.

Tässä siis tapahtumien kulku ystäväni mukaan.
Hänen kertomuksensa tukee teknistä tutkimusta ja vammoja.

Ystäväni Herbert, joka on homoseksuaali, sanoi heti,
että ihminen, joka ei ole hyväksynyt omaa seksuaalisuuttaan,
oli se sitten mitä tahansa, kylmyyttä, himokkuutta,
heteroa tai homoseksuaalisuutta tms,
voi omata erittäin epätasapainoisen mielenterveyden,
koska ristiriita omasta seksuaalisuudesta peilattuna muihin
on aina ristiriidassa hänen mielessään.

Tälläinen ihminen yrittää käyttäytyä kuin muut,
mutta sosiaaliset suhteet kärsivät ja jäävät yksipuolisiksi
ja huomio elämässä kiinnitetään johonkin "turvalliseen"
tekemiseen, kuten ehkä ko.miehen tapauksessa, jatkuvaan opiskeluun.

Miehellä on myös erittäin tiukka ja tuomitseva suhtautuminen
seksuaalisuuteen, alkoholin käyttöön ja jopa kahvin juontiin
ja ystäväni ja poliisin mukaan hän on hysteerisen siisti ja hygieeninen.

Kohtelias, sivistynyt ja hillitty käytös on "erittäin opeteltua",
eikä luontevaa poliisin mukaan.
Ajattelin itse samaa tavattuani hänet ystäväni kanssa 8 viikkoa sitten,
että onpa teennäisen ja hyvin, hyvin naisellisen oloinen mies.
Naisellisempi kuin monet tuntemani naiselliset naiset.


Ajatuksia oman seksuaalisuuden hyväksymisen
ja mielenterveyden yhteydestä?

Mielestäni ystäväni on oikeilla jäljillä siinä,
että oli oma seksuaalisuus sitten mitä tahansa,
mutta jos sen kanssa ei kykene elämään tasapainossa,
niin mielenterveys on vähintään vaakalaudalla.

Poliisin mukaan ko. mies on kärkkään tuomitseva ja arvosteleva
muiden seksuaalisesta käytöksestä ja näkee seksiä paikoissa
ja asianyhteyksissä, missä siitä ei edes mainita.

Kuulostaa todella trillerimäiseltä tapaukselta. Ennemmin tai myöhemmin tuollaiset käsittelemättömät paineet ja lukot purkautuvat,tässä näin ikävällä tavalla.Säälin tätä ihmistä että hän ei ole osannut käistellä omaa seksuaalisuuttaan,ehkä kotona on ollut tuomitseva suhtautuminen? Onneksi ystäväsi henki säilyi hötäkässä. Kun juoksen tuolla ulkona iltaisin (silloin kaupunki on kaunis ja ilma raikasta)pelkään toisinaan hieman raiskaajia. Mutta en koskaan usko että niin tulisi käymään. Tämä tapaus on hirmu hyytävä juuri senkin takia, että tapaus oli oikeastaan alkanut väijymisellä.

Niin... en nyt tiedä tuosta kuinka trillerimäinen tapaus tämä on,
"luonnollinen" tapahtumaketjuhan kuitenkin on kysymyksessä,
jossa on kaksi tarinaa samasta asiasta, ystäväni ja sen miehen.

Me koemme tuon väijymiseksi, mies koki sen kuitekin
ihastumiseksi ja joksikin romanttiseksi asiaksi kertoa ystävälleni,
niin pelottavalta kuin se kuullostaakin.

Mietin tuota, että jos seksuaalienergiansa keskittää "liikaa"
johonkin muuhun, kuten työhön tai opiskeluun tms. niin
olenko ihan ainoa, jolle tulee mieleen, että sitten kun
"tositilanne" seksuaalisessa mielessä tulee eteen,
niin ylilyöntejä tapahtuu ja tekijä ei edes tajua sitä? :idiot2:

Toinen asia, jos keskittää seksuaalienergiansa johonkin muuhun
tekemiseen, niin hämärtyykö rajat silloin normaalista seksuaalisesta
kanssakäymisestä ja ihmissuhteista? :idiot2:

Seksuaalienergia on kuitenkin vahvin energiamme,
luodaanhan sillä uutta elämää ja se on vaikea hallita,
jos sen kohdistaa muualle kuin tarkoitukseensa? ???

Onko siis ihan tervettä kohdistaa seksuaalienergiaa
johonkin muuhun?

Mietin myös sitä, että juurihan pahimmat hyväksikäyttäjät,
pedofiilit ja raiskarit löytyvät juurikin erilaisten uskontojen,
ideologien ja ismien ääriryhmittymistä.

Miksei siis myös yksilötasolla, kun vahva seksuaalisuus
kielletään ja suunnataan jollain ajattelutavalla ja/tai uskolla
johonkin muuhun? :idiot2:

Itsellänikin on henkilökohtaista kokemusta silmittömän väkivaltaisesta puistoraiskaajasta, jolta onneksi päästiin karkuun (en ollut yksin) ilman vakavampia vammoja. Tästä on kuitenkin ollut se seuraus, että Sashan kuvailemille tyypeille ei juuri minulta sympatiaa eikä ymmärrystä heru. Kuvottava tapaus oikeasti kaikkine jäljittämisineen yms.  :tickedoff:

Jotenkin tällaisilla tyypeillä korostuu se, että he sekä haluavat naisia, mutta kuitenkin vihaavat heitä. Syyt naisvihaan voivat olla moninaiset, esim. vaikkapa isästä otettu naisvihamielinen miehen malli, hankala äitisuhde, seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena tai petolliset naisystävät. Toisinaan epäilen todella pahimpia misogyynisia naissankareita kaappihomoiksi, etenkin jos he samaan aikaan ovat homofobisia. Mistä näistä aina tietää.

Joka tapauksessa täysin viattomat sivulliset saavat tässä kärsiä seurauksista, eikä se ole oikein.

Oikein sen sijaan on se, että ystäväsi tapauksessa on tehty rikosilmoitus.

Olen samaa mieltä (paitsi siinä etteikö tuossa olisi aineksia kunnon trilleriin). Olen kohdannutkin valitettavasti elämässäni juuri tuollaisen vakavan uskonnollisen ihmisen,joka sitten oli lapsiinsekaantuja :knuppel2:.
Eikö näitä tapauksia nousekin aika ajoin julkisuuteen missä pastori on käyttänyt hyväkseen opetuslapsiaan, joko lapsia tai aikuisia?
Kunpa ihmiset voisivat kasvaa ilmapiirissä jossa he vosiivat luonnollisesti löytää oman seksuaalisuutensa. Sitä ei vaan voi erottaa kuin veitsellä ihmisen kokonaisuudesta.

Ei minultakaan mitään sympatioita kyllä näille tekijöille tai yrittäjille. Todella, kuka voisikaan sympata näitä.

Mutta miten viattomasta ihmislapsesta kehittyy hirviömäinen lapsiinsekaantuja,raiskaaja tai pahoinpitelijä? Paha kiertää,kuten hyväkin.

Lisäys:

Mitä tulee noihin uskonnollis-ideologisiin ryhmiin, niin useinhan näissä pidetään seksiä jotenkin likaisena ja henkistä kehitystä jarruttavana asiana. Tämä voi pitää paikkansa silloin, jos seksuaalisuus on äitynyt addiktioksi sisältäen tyhjyyden tunteita ja ainaista tyydyttämättömyyttä. Tällöin pikku selibaatti voi tehdäkin ihan terää.

Sitä en ole kuitenkaan huomannut, että seksistä kieltäytyminen olisi ollut erityisen hyväksi sellaiselle ihmiselle, joka ei ole siihen valmis. Selibaatti tai seksikielteisyys ei kenestäkään sinänsä pyhimystä tee.

Tulee mieleeni raamatunlause (harvinaista minulta että raamatunlauseita viljelen :o):"parempi naida kuin palaa".

Eikä tarkoita naimisiinmenoa. Vaan ihan sitä ihteään ja että se tosiaan olisi parempi kuin palaa himon tulessa. Mutta kyllä liiastakin seksuaalisuuden korostamisesta elämässä voi nuppi seota. Aivan vanhanaikaisesti: kultainen keskitie olisi parasta näissäkin asoissa.

Siis kumpi tulee ensin,seksuaalinen tyyydyttymättömyys ja patoaminen, vaiko mielenterveyden häiriöt?

Lilli,

Täällä Itävallassa näyttäisi olevan jyrkempi suhtautuminen
raiskaajiin kuin Suomessa ja tekninen tutkinta erittäin tehokasta.

Ystävältäni otettiin DNA-testit kynnenalusia myöden
ja kaikki näkyvät vammat ja jäljet valokuvattiin.

Naisen on erittäin vaikea valehdella tai huijata raiskausta,
kuten myöskään miehen on vaikea kieltää tekoaan.

Nainen saa automaattisesti lakimiehen, sosiaalityöntekijän,
avustajan/tukihenkilön prosessiin ja henkinen terapia alkaa heti
yhtä aikaa fyysisen terapian myötä.

Koko prosessia ei voi pysäyttää, jos sen on kerran aloittanut,
kuten Suomessa voi perua rikosilmoituksen.

Täällä poliisien koulutus on pitkä ja yliopistopohjainen luonnetesteteineen,
joten idiootit harvoin pääsevät poliisiksi,
joten rikosilmoituksen teko on helppoa, vaikkakin raiskauksen jälkeen
täälläkin naiset välttelevät sitä.

Kysymyksessä on varmasti enemmän häpeä kuin viranomaisten suhtautuminen,
joskus myös se, että tekninen näyttö puuttuu;
ei siis ruumiillisia jälkiä tai vammoja ja mies on käyttänyt kondomia.

Joskus myös se, että nainen on naimisissa/suhteessa
ja ollut miehelleen selittämättömissä ja joutunut raiskatuksi.

Ystäväni ei myöskään ensin uskaltanut tehdä rikosilmoitusta,
koska pelkäsi, ettei pysty selittämään miehelleen,
miten joutui moiseen tilanteeseen.

Miehet kun voivat ymmärtää vähän mitä haluavat. ;)


Luulisin, että usein vanhempien/ympäristön mielenhäiriö -> tyydyttämättömyys/patotuminen
-> mielenhäiriö.

Siksi ajattelen, että epätasapainoisten ihmisten ei
pitäisi lisääntyä missään nimessä.
Harvoinhan lapsi on jo syntyessään mielenterveydeltään epätasapainossa,
kyllä ne vanhemmat sen aikaan saavat.

Tosin sen seksuaalisen tyydyttymättömyyden ja patoutumisen voi
aiheuttaa jokin muukin (väliaikainen) syy, esim. ruumiillinen sairaus
tai jotkin tekniset (esim. työ) olosuhteet,
joissa ei ole mahdollista toteuttaa
omaa seksuaalisuuttaan.

Joillakin ihmisillä voi riittää väliaikainenkin tilanne laukaisemaan
seuraavan askeleen kohti mielenterveyden horjumista.

Itse olen ollut huomaavinani myös runsaan pornografian tuijottelun vieraannuttavan miehiä todellisen elämän naisista. Sitä en tiedä, aiheuttaako tämä varsinaisesti raiskauksia, mutta seksiä se näyttää raaistavan todella paljon, naisia ei kohdella oikein edes ihmisinäkään vaan ihan itsetyydytyksen välikappaleina.

Niin raakaa kuin se onkin; what goes around comes around.
Eli toimii se toisin päinkin.

Yhdyn Bamboon ajatukseen.

Seksi ei koskaan ole samanlaista
ja kyllä minä ainakin välillä ajattelen seksin aikana niin,
että sillä ei ole p*skan väliä, nauttiiko mies seksistä
kunhan itse saan mitä haluan.. ::)

Ja viestiksi kaikille seksipoliiseille tällä saitilla;
Yllä oleva ei tarkoita todellakaan sitä,
että se on jatkuva tai edes ainainen ajattelutapa.  :coolsmiley:

Seksi ja sen aikana risteilevät fantasiat
ja ajatukset vain vaihtelevat eri kertoina. :)



Ystäväni kertoi tänään, että oli eilen ensimmäistä kertaa terapiassa.
Hän ilmaisi huolensa siitä,
että mitä hänen psyykkeelleen todella tapahtuu tässä prosessissa.

Hän kertoi, että paikalla oli vain naisia,
jotka toitottavat yhdestä suusta, että seksi on pahasta
ja kaikki miehet ovat p*rs'reikiä.

Hän sanoi, että vaikka trauma on suuri tapahtuman jälkeen,
niin hän ei suinkaan ole menettänyt normaaleja seksuaalisia halujaan,
eikä myöskään suostu inhoamaan 
kaikkia miehiä yhden arschlochin vuoksi,
jota taas nämä feministit ajavat takaa.

He eivät kuulema sallisi edes mies-juristia hänelle
ja pyrkivät hänen oman miehensä sulkemaan koko prosessin ulkopuolelle!

Tapaus on kuitenkin satuttanut hänen miestäänkin
ja ystäväni haluaisi, että hänen miehensä hyväksyttäisiin
terapiassa osaksi hänen elämäänsä, eikä suljettaisi ulkopuolelle,
koska kuitenkin hänen elämänsä on yhteinen hänen miehensä kanssa.

Samoin he ovat kehoittaneet häntä luopumaan toistaiseksi
yhteydestä hänen miespuolisiin ystäviinsä,
jota ei nyt ihan heti voi uskoa kovin terveelliseksi terapiaksi. ???

Joskus hyvä tarkoitus lyö yli kohtuuden.

Tällaisen tapahtuman jälkeen on enemmän kuin mahdollista, että ystäväsi alkaa osoittaa ns. post-traumaattisia stressireaktioita. Vaikka hänen asenteensa olisikin NYT positiivinen, niin paljon on kuitenkin töitä tehtävänä.

Tässä linkki PTSD:n oireista (englanniksi)

http://en.wikipedia.org/wiki/Post-traumatic_stress_disorder

Oletteko koskaan nähneet kabbalan elämänpuuta? Se on mielenkiintoinen.

Vaikka olen sitä mieltä, että armo ja anteeksianto ovat tärkeitä elämänläksyjä, niin on myös oikeus. Nämä kaksi haaraa sieltä elämänpuusta myös löytyvät. Se on sitten itsekunkin päätettävissä, milloin p*skakiintiö on täynnä, eli ryhdytään rajoittamaan väkivaltaisen tai hyväksikäyttävän osapuolen toimia niillä keinoin, mitä laki sallii.

Huh, kaamea tapahtuma, voimia ystävällesi!

Uskon itse siihen että jos seksuaalienergiaa (elämänenergiaa) patoaa niin sillä voi saada aikaan juuri tuollaisia kaameuksia. Ja todellakin, kuulostaa kieroutuneelta naisvihalta (-pelolta), mitä tyyppi ei kanavoi homosuhteisiin vaan sellaisenaan naisiin.  :o

Olipa kyseessä sitten karma tai ei, niin järkyttävät kokemukset vaativat erityistä huomiota, jotteivat ne pilaa koko loppuelämää.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että tiettävästi minut on raiskattu ja tapettu ainakin yhdessä aikaisemmassa elämässä. Nyt olen ollut samassa tilanteessa uudestaan ja minulla on mahdollisuus toimia siinä jotenkin. Myös tässä tapauksessa henkeä uhattiin. Vielä tämänkin jälkeen olen kokenut useita lievempiä raiskausyrityksiä. Läksy on aina sama: puolusta itseäsi.

Pitää muistaa, että karma ei ole mikään yksioikoinen silmä-silmästä-laki, vaan asioille haetaan tasapaino moninaisin keinoin.

Minunkin mielestäni elämässä selviää siten että ottaa vastuun - siis sillä tavalla että edellisessä elämässä on mahdollisesti tapahtunut jotain sellaista, mikä on johtanut tämän elämän tapahtumiin ja se miten nyt asennoituu kyseiseen asiaan, merkitsee. Ei itse tapahtuma ja kuka teki ja mitä vaan siihen asennoituminen (ie. hyväksyy että näin tapahtui ja tekee tarvittavat toiminnot - kuten tässä tapauksessa nainen teki rikosilmoituksen yms.)


Ja ennen kuin olet lähelläkään mitään tilannetta, vedä ympärillesi näkyvät rajat  ;)

Jep. Tästä syystä en kutsu juuri koskaan miehiä kylään enkä kyläile miesten luona, ellen ole 100% varma siitä, että he osaavat alkeelliset käytöstavat.

En ole lukenut kommentteja,ainoastaan tuon Sashan kertomuksen.

Ystäväsi Herbertin selitys miehen käytöksestä ja mistä se johtuu sai minut ahdistumaan.Siis fyysisesti sydän puristuu kokoon.
Luulenpa,että hän oli myös aivan oikeassa tämän miehen suhteen.

Olen kokenut tuon saman,tosin väkivalta ei päässyt tuolle tasolle.Mutta joskus mopo karkasi käsistä ja säikähdin,miten tuo kumppani muuttui.
Kaiken sen kaameuden jälkeen kysyin kerran puhelimitse,onko hän miettinyt seksuaalisuuttaan ja sen suuntautumista.En tässä yksityiskohtaisemmin kerro,mutta kerrankin rehellisesti vastasi,että on.
Siis juuri sitä,että naiset vaihtuvat tiuhaan ja mieltymykset sanoisinko melko erikoisia.
Minulle tuli mieleen siinä loppupeleissä,että hän kieltää mieltymyksensä miehiin.Se oli aivan selkeää.

Kaikki muukin meni samoin kuin tuolla Sashan kuvaamalla miehellä.Ylikorostunut erittäin kohtelias käytös ym.Alussa tarve seksuaalisuudessa tehdä kaiken siten,mitä OLETTAA naisen haluavan,jopa pitkävetisyyteen asti.
Mutta loputtomiin ei voi näytellä,ainakaan vähänkin pitempään kestävässä suhteessa.

En ole mitenkään säikky ja TUTUN ja TURVALLISEN kumppanin kanssa,kokeilen kyllä mielellänikin uusia asioita,mutta tästä puuttui turva.

En osaa sen kummemmin sitä selittää,mutta KIITOS kun jaoit tuon kipeän kokemuksesi!
Ystävättäresi tulee tarvitsemaan sinun ja muittenkin taholta pitkään tukea.Ja luottamuksen saaminen takaisin,, :'(

Kumpa nämä ihmiset tulisivat rohkeasti ulos kaapista,sen sijaan,että käyttävät aikansa koulutukseen ja oman itsensäkin pettämiseen.

SA on mestari irrottelemaan lauseita asian yhteydestä
ja voi minun puolestani painella tästä topicista
ajatuksineen huisin nevadaan,
syvälle sinne minne aurinko ei paista.

Nautinko pahuudesta?
Kyllä, esimerkiksi kohdistettuna tälläiseen mieheen,
joka tekee muille ihmisille tälläistä. :knuppel2:

Silti minä en raiskaa tai pahoinpitele heikompiani.
Olen täysin varma, ettei mahdollisen tulevan lapseni
tarvitse juosta joka viikko murtuneen raajan vuoksi lääkärissä
minun kiukutellessa, että v*tun kersa, kun menee "liukastelemaan". ;)

Toivoisin, ettei tämä ketju mene riitelyksi. Tässä on aineksia, jotka varmasti sopivat tuonne pahuuskeskusteluun, mutta tämän ketjun aihe liittyi raiskaustapaukseen ja seksuaalisuusasioihin. Eli koetetaan pitäytyä jokseenkin näissä asioissa.

Mode

Pätkä elämää voi olla todellakin filmiteollisuuden tuotteita kaameampaa  :(
Toivottavasti te jaksatte tukea ja selviytyä "hengissä" trauman käsittelystäkin  :angel: Oli jotenkin surullista lukea, että puolisokin sysätään sivuun, vaikka on hänkin haavoittunut tuosta ja terapian tarkoitus ei varmasti ole todistella kuinka syvältä miehet ovat ... Naisistakin löytyy hyväksikäyttäjiä ja oikeinkin pahoja fyysisen ja psyykkisen väkivallan tekijöitä... :tickedoff:
Alkuperäiseen pohdintaan...mielestäni seksuaalisuudella on suuri merkitys mielnterveyteen. Jos ihmisellä on on median antama käsitys miten ja mistä tulee nauttia, tai lapsuudessa saadut traumat mitä itse tai joku muu saa/ei saa tehdä tai täysin seksin kautta eläminen tai sen kieltäminen, yhtäkaikki ihminen ei voi olla silloin kokonainen ehjä persoona. Kun tämä sitten toteuttaa omaa persoonaansa, varmasti alitajunta ja sydän kärsii, oirehtii ja ehkäpä lisää asioiden ilmentymistä, joilla yritetään pitää kiinni em. opituista kontrollitavoista.
Näen sen noidankehänä joka pyörii ja pyörii, ruokkii itseään aina vaan tiiviimpään kehään...  :crazy2:

Lisäys: En tarkoita tällä ketään foorumilaisia

Ystävättäreni terapia tosiaan on alkanut perjantaina
ja hän on hiukan epäileväinen, mutta toki aikoo jatkaa sitä.

Hänelle on määrätty rauhoittavia lääkkeitä, joita ottaa silloin
tuntuu pahimmalle.
Kipulääkkeitä ja lihasrelaxentteja on monta lajia,
mutta hänellä on luun murtumia, lihaskipuja ja sisäelinkipuja
ja eri kipulääkkeet siksi.



Olen miettinyt ja koettanut kuvitella, miten itse olisin
toiminut samassa tilanteessa, mutta en tiedä,
mitä itsekään olisin voinut estää moisen. :idiot2:

Elämää ei kuitenkaan voi elää epäillen ja peläten kaikkia
ja kaikkea.

Jännä sinänsä, kun muistelin sitä, kun se mies tuli
juttelemaan pöytäämme ystävättäreni kanssa,
niin ystävättäreni sanoi, että ok, kiva,
mutta muljautteli silmiään kuin siinä olisi ollut joku
inhottava elukka, kun se mies ei nähnyt.

Kun se mies lähti, niin hän sanoi,
että jopas on erikoista, mutta katsotaan,
onko miehellä tarjota oikeasti business-kontakteja,
mutta teki eleillään selväksi, että ei pitänyt miehestä,
mutta työ-asioissa ei tarvitsekaan pitää kenestäkään.
Riittää, että hommat hoituu.

Karmaa entisistä elämistä, voi olla mahdollista.

Tuo mies on jännä siinä suhteessa, että omaa varsin
bodatun urheilullisen kehon, mutta sen eleet,
tapa puhua ja käytöstavat ovat huippufeminiiniset.

Ääni on kuin murrosikä olisi jäänyt hiukan kesken. ???

Hormoneja ja steroideja..? ???
Ainakin sen iho näytti hyvin tyypilliselle hormonisian iholle
ja ne lihakset ovat kyllä kookkaammat
kuin normaali urheilussa miehelle tulevat lihakset. ???

Voi toki olla mahdollista, että hiukan dramatisoin omassa mielessäni,
mutta miksei, jos sillä on tarvetta todistella "miehuuttaan",
kun muutoin on niin feminiininen..? ???

VOIMIA!  :smitten:

Puuh..! :buck2:

Tänään tämä juttu sai lisä-dramatiikkaa, jota ei tarvittaisi
sitten ollenkaan.

Eräs ystävämme, jota poliisi aikoo kuulla todistajana
jutussa, sanoi tänään, että aikoo puhua ystävätärtäni vastaan
todistelussa.
Hän sanoi, että toivottavasti poliisi ei tule soittamaan
ja kysymään häneltä mitään.

Syy ilmeisesti tähän on se, että ko. "ystävä" on homoseksuaali,
juuri kaapista ulos tullut ja hyvin nuori.
Hän on sanoo kaiken olevan ystävättäreni "omaa syytä"
ja hänen ei pitäisi "hyökätä" raiskaus
-ja pahoinpitelysyytteillä homoja vastaan.

Väkivallan tekijä nimittäin on ns. ei ulos tullut homoseksuaali.
Hänestä on tehty psykologinen arvio asiasta.

Järkyttävä temppu.  :buck2: :'(

En tiedä, olenko oikeutettu kysymään,
enkä voi mitenkään korvata apua täältä Wienistä käsin,
mutta jos jollakin selvänäköisellä on visiota,
miten tässä tulee oikein käymään, otan YV:tä mielelläni vastaan.

En pahemmin ole tutkinut tai kysellyt tarkempia syntymäaikoja,
en tiedä kuka hullu lähtisi edes kyselemään ventovieraalta,
etenkin rikoksesta epäilyltä. :idiot2:

Tieto syntymäpäivästä on peräisin poliisin kuulustelukirjoista.
En muista syntymävuotta, enkä valitettavasti ehkä koskaan
tule näkemään ko. asiakirjoja enään, ellei ystäväni halua
niitä joskus sitten vilauttaa.
Tuskin syntymä kellon aikaa löytyy,
mutta voit toki yrittää selvittää, mikäli haluat. :)

Sasha,

Suomessahan raiskaajien hyssyttely ja uhrien syyllistäminen on oikein tavallista. Näyttää samaa peliä olevan myös Itävallassa. Mutta minusta ystäväsi tapaus on niin räikeä ja väkivaltainen, että ei muuta kuin prosessi eteenpäin. Kaappihomous ei ole mikään lieventävä asianhaara.

Hmmm.. no enpä sanoisi, että hyssytellään.
Kyllä se on aika raaka peli täällä raiskareille
ja pahinpitelijöille
ja erittäin kovat tuomiot. :knuppel2:

Ainoat, jotka täällä ovat nousseet syyllistämään
ja hyssyttelemään, niin eräät homo-yhteisön jäsenet,
jotka ovat meuhaamassa kun taas jotakin syytöntä homoa kiusataan
ja kuinka kaappi-homoilla ei ole mitään oikeuksia
toteuttaa patoutunutta seksuaalisuuttaan. :buck2:

No.. tietyllä tapaa se on tottakin täällä.

Esim. poliisi suhtautuu varsin varauksella heidän sanomisiinsa,
koska valitettavasti, heitä täällä pidetään vähän sellaisina
häikäilemättöminä käärmeinä, jotka juonivat
ja kikkailevat kaikenlaista sontaa homo-tekosyillä
ja kun yksi homoseksuaali tekee jotain lain vastaista,
niin äkkiäpä löytyy silminnäkijöitä pilvin pimein,
joilla yritetään pelastaa tekijä pinteestä.

Tämä tapahtui juuri ystävälleni.
Hän oli raiskaus ja pahoinpitely tilanteessa päiväsaikaan 11-12
ja työtilanteessa.
Nyt on ilmestynyt homoseksuaaleja todistamaan,
että ystäväni vietti yötä tämän kaappi-homon asunnolla
ja "vähän raju yhdyntä" tapahtui yöllä,
vaikka ystäväni 3:n todistajan (joista yksi homo)
mukaan tuli takaisin kotiin illalla n. klo 22:00 illalliselta.

Tämä homotodistaja on muutanut kertomusta niin, että ystäväni
vain kävi kotonaan ja meni takaisin tämän raiskarin kanssa.

Tyypillistä.. >:(

No, tehtyä se raiskari ei pysty peittelemään, vaikka yrittääkin
saada asiat näyttämään sille, että kaikki oli sovittua.

Mitä te ajattelette yleisesti seksuaalisesta häirinnästä ja -väärinkäytöksistä?

Jotenkin tuntuu, että noita uutisia on alkanut putkahdella yhä enemmän tiedostusvälineistä. Jotkut jutut on aika hurjiakin, sellaiset teot jotka kohdistuvat lapsiin etenkin ovat sellaisia.

Itseni kohdalle on sattunut joitakin tapauksia, monet näistä aika lieviä, sellaisia  mille ehkä itse hymähtelen, pari muuta tapausta on saanut sitten minut laittamaan  isommankin stopin asialle. 

Mikä sellaisen ihmisen päässä on vinksallaan, joka tuollaiseen ajautuu?

Katsoin juuri yhden pedofiliaan syyllistyneen suomalaismiehen karttaa ja siellä oli ainakin leija ja  kaksi yodia, toinen osoitti neptunukseen  ja  toinen marsiin. Kartta oli muutenkin ”jännittynyt”, joten sikälikin aika otollista maaperää tällaisen häiriön synnylle.En uskalla laittaa hänen syntymäaikaansa tähän, ei kai olis oikein..

Entä uhrin kartalla?

 

Niin... itse olen tehnyt sellaisen havainnon kun lueskelin juttuja
ja psykologisia arvioita seksuaalirikollisista
ja mitä nyt näppituntumalla juttelin poliisin kanssa,
että tyypillinen seksuaalirikollinen on ihminen,
jonka oma normaali seksuaalisuus on tukahdutettu
tai tukehduksissa jostain syystä.

Kuitenkin seksuaalisuus on voimakkain energia ihmisessä
ja kun sitä aikansa panttaa, niin jossain vaiheessa ne padot
murtuvat ja silloin vain toivoo,
ettei ole viattomia sivullisia tiellä.

Miksi sitten joidenkin ihmisten seksuaalisuus on tukahduksissa..?
Tälläisiä syitä on varmasti lapsuuden kasvatuksessa saadut vaikutteet,
ismien, uskontojen ja ideologien tms. vaatimukset,
joissa ihmisen normaalia seksuaalisuutta pidetään huonona asiana
ja tällöin ihminen panttaa sen energiansa ja tuhoahan siitä syntyy.

Näin sanoi tutkiva poliisi ystäväni tapaukseen liittyen.

Ko. raiskaaja on erittäin feminiininen mies ja ns. kaappihomo,
mutta koska ei ole kykenevä ilmentämään sitä,
on sitten purkanut seksuaalienergiaansa opiskeluun
ja omaa 4 tutkintoa yliopistosta ja opiskellut n. 20 vuotta
ja nyt kun 4-kymppisenä on aloittamassa oikeaa työelämää,
se on muuttanut rutiineja arkielämässä
ja padot menivät rikki ystäväni kohdalla.

Moni ihminen tukahduttaa seksuaaliset tunteensa, siis ”himopuolen”, eikä heille välttämättä tule mitään rikollista käyttäytymiskaavaa. He osaavat kanavoida seksuaalienergian johonkin muuhun kuin itse aktiin. Yhdyntähän tai seksi ei ole ainoa keino, mihin seksuaalienergian voi valjastaa.  :)

Mutta kuvittelen  ymmärtäväni minkälaista tukahduttamista sinä tarkoitat. Tarkoitat sellaista tukahduttamista, missä seksuaalinen energia ei voi purkautua mihinkään, vaan se patoutuu ja patoutuu sisälle kunnes räjähtää. Oletinko oikein? :)

Tällaiset ihmiset varmasti ovatkin niitä vaarallisimpia, kuten sinunkin esimerkkitapauksessasi. Eivät he koskaan tule näkemään mitä ovat tehneet väärin, heiltä puuttuu empatianappula, kyky asettua toisen asemaan. He näkevät kaiken vain itsensä kautta.   Heille seksuaalisuus on jokin vakio, jonka he ovat oppineet jostain ja jota he toteuttavat ja hermostuvat jos toinen osapuoli ei jaa sama näkemystä heidän kanssaan.   He ajautuvat helposti tilanteisiin, joissa kohtelevat kaltoin toista osapuolta ymmärtämättä, näkemättä mitä ovat tehneet. Heidän lähipiirinsä yleensä näkee heidät hyvin lempeinä ja tasaisina ja siksi tuleekin usein yllätyksenä kaikki väitteet hyväksikäytöstä.

Seksuaalisessa häirinnässä on muuten hyvin tavallista, että sen kohteeksi joutunut saa kuulla syytöksiä valehtelusta ja ties mistä. Se on ihmisen defenssimekanismi ja valitettavan yleistä. Siksi en kaiketi hämmästynyt kun kerroit, että osa tuosta homoyhteisöstä ryhtyi puolustamaan väärintekijää. Toivottavasti ystäväsi muistaa, että hänen on turha syyttää itseään vaikka osa ympäristöstä hänessä syyllisen voi nähdäkin.

Vähän jäin miettimään että onkohan tämän asian ruotiminen tässä erityisen asiallista tai oikein uhria kohtaan. Vaikka kyseessä onkin toisessa maassa tapahtunut rikos. Mutta meillä(?) naisilla on paha taipumus ruotia pitkään ja perusteellisesti kaikenlaista, miettimättä onko touhussa järkeä. Ruoditaan sitten:

Ei ole uhrin, eikä edes poliisin asia yrittää ymmärtää mitä sairasta rikollisen päässä liikkuu kun hän tekonsa tekee. Sitä varten on ne omat asiantuntijansa, ja useimmiten he kyllä saavat sieltä jotain tongittua esille. Toki kukin tahollaan voi uskoa karmaan - itsekin uskon - mutta en menisi uhrille pokkana möläyttämään että sinut raiskattiin koska olit edellisessä elämässäsi tehnyt itse samoin toiselle.

Homoseksuaalisuus on kaikkein vähiten mikään syy jättää rankaisematta. Jokainen oikeasti homoudestaan ylpeä ihminen haluaisi kylmästi ja kliinisesti täydellisen tasa-arvon homojen ja heteroiden välillä, ja tämä tarkoittaa sitä että mitään etuoikeuksia ei lapsellisesti vinguta omalle itselle oman homouden perusteella. Onhan meillä aina kaikenlaista yrittäjää ja puliveivaria joka maassa joka käyttää mitkä hyvänsä seikat itsensä hyväksi. Täytyy vain toivoa että oikeus tapahtuu, ja jos ei tapahdu, niin sitten voi enemmän miettiä hengellisiä asioita että löytyykö lohtu jonkinlaisesta vakaumuksesta tms.

Jokatapauksessa paranemisprosessi voi olla äärimmäisen hidas, eikä kannata mennä siihen harhaan että kunhan tässä nyt kauheasti puuhastellaan kaikenlaisten kikka kuutosten parissa (homeopatia, NLP ja mitä näitä onkaan) niin johan saadaa asia pois päivänjärjestyksestä alta minuutin. Emme me ihmiset ole mitään koneita, jotka saadaan öljyämällä nakuttamaan taas entiseen tahtiin.

Erityisesti tulee kaikin tavoin välttää uhrin syyllistämistä - siitähän huolehtivat jo nuo kyseiset homoutta ääliömäisesti hyväksikäyttävät tahot, ja oikeudessakin varmasti puhutaan vielä p...skaa sen minkä ehditään. Jos haluttaisiin heittäytyä ovelaksi, mikä ei aina ole hyvä valinta tietenkään, niin uhrin pitäisi hyväksikäyttää naiseuttaan ja tehdä selväksi että häntä syyllistetään tässä koska hän on nainen ja päähänpotkittu sukupuoli. Siinäpä olisi sitten tuomarilla töitä kun pitäisi päättää kumpaa "sorsittua" tahoa pitää enemmän "ymmärtää".

Valitettavasti uhrit ovat aina tosi hyviä syyllistämään itse itseään. Olen itsekin ollut tilanteessa jossa olin lähellä tulla raiskatuksi, ja tottakai tuli myöhemmin mieleen että jos en olisi mennyt sinne ja jos en olisi ystävällisesti puhunut sille miehelle kun hän aloitti keskustelun ja jos ja jos ja jos. Pyh, emmehän me mitään jumalia ole että tiedämme kaiken ennalta ja osaamme kaikkeen varautua kuin jokin toimintasankari.

Joskus alkaa melkein oksettaa tämä menestyjien maailma jossa lyödään sillä että et pärjännyt jossakin tilanteessa ja tapahtui jotain mistä et heti tervehdy.

 :tickedoff:

Asiaa phut monessakin kohtaa Trinton,
mutta jännä juttu, että täällä Itävallassa ajatellaan niin,
että uhria kohtaan on hyväksi, että asiasta on julkista keskustelua,
kun suomessa ei näemmä saisi edes mainita tapauksesta
joka on sattunut edes toisessa maassa.

Suuri ero ajattelutavassa.

Suomessa on näemmä asenne suojella tekijää tekosyyllä,
että uhri kärsii, jos asiasta keskustellaan.

Ihmettelen myöskin sitä, että täällä astrossa oltiin ensimmäisenä
huolissaan sen tekijän elämän pohjan romahtamisesta,
vaikka uhrilta mennyt kaikki tapauksen myötä. :idiot2:

Mutta suomi on ainoa maa maailmassa, jossa voi raiskata lievästi.


Kirjoittelussani ei ole mitään yksityisyyttä loukkaavaa
ja nimiä tai mitään sellaista,
mistä tekijän tai uhrin voisi tunnistaa,
ei ole mainittu.

Uhri itse on lähtenyt puhumaan asiasta julkisesti,
koska toivoo, että se auttaa ihmisiä ymmärtämään,
mikä ja mitä raiskaus todellisuudessa on.

Hän on puhunut myös paljon siitä, miten
raiskaus vaikuttaa omiin sosiaalisiin suhteisiin.
Raiskaus ei koskaan koske vain uhria,
vaan raiskauksen kohteeksi välillisesti tulee myös perhe
ja ystävät ja niinkin itsestään selvyys kuin työ.

Uhria ei raiskata vain ruumiillisesti,
vaan uhrilta raiskataan koko elämä.

Uhri siis toivoo keskustelua asiasta, ihan yleismaallisesti,
koska joka ainoassa maassa tapahtuu tätä,
muuten en lähtisi kirjoittamaan tapauksesta tänne.

Ei se ihan noin mene, Sasha. Ei tekijää suojella sillä että asioista ei puhuta. Raiskaukseen liittyy niin järjetön häpeä ja syyllisyys, mitä ei voi rationaalisesti selittää - eikä sitä voi ymmärtää kukaan joka ei ole sitä itse kokenut. Ja jotta omasta (hyvin turhasta) syyllisyydestä pääsee läpi, tarvitaan aikaa ja tukea. Ei raiskauksesta voi puhua niin kauan kuin uhri ei siitä itse puhu - sehän olisi väkivaltaa uhria kohtaan. Ja se, myöntääkö uhri mitään edes tapahtuneen (itselleen ja sitten toisilleen) voi viedä vuosia. Sitten voi asioista puhua, mutta hyvin harva haluaa julkisuutta sille että on joutunut raiskauksen uhriksi. Asia on sen verran sensitiivinen.

Uhri puhuu asiasta julkisesti.
Se on esillä täällä lehdistössä ja paikallisessa tv:ssa.

Huomatutan kuitenkin, että tämä topic käsittelee
seksuaalisuutta ja mielenterveyden yhteyttä tekijän osalta,
eikä uhrin käytöstä, tunteita, ajatuksia tai sanomisia tapahtuneesta,
mutta näyttäisi sille, että tämä menee uhrin ruotimiseen. >:(

 :tickedoff: :tickedoff: :tickedoff:

Onko siinä jotain väärää mielestäsi vai pitäisikö ystäväni
tukkia suunsa ja hyssytellä, koska uhrin kuuluisi sinun mielestäsi
tuntea järjetöntä häpeää ja syyllisyyttä,
mitä aivan varmasti tuntee,
mutta onko se jokin syy olla puhumatta asiasta? ???

 :tickedoff: :tickedoff: :tickedoff:

Raiskauksen hyssyttelyyn ei pitäisi käyttää
tekosyynä uhrin häpeän ja syyllisyyden tunteita. >:(
Minusta niitä ei edes pitäisi korostaa uhrin tunteina,
koska sillä luodaan stereotypiaa sille,
miten uhrin pitäisi käyttäytyä, eli olla hiljaa siitä,
mitä tapahtui.

Minusta on syyllistävää puhua siitä, mitä uhrin kuuluu tuntea
tai puhua ja käyttäytyä. :tickedoff:

Häpeän ja syyllisyden tunteet kuuluvat tekijälle.

Lilli on kyllä enemmän kuin oikeassa kirjoituksessaan,
että suomessa syyllistetään uhria.

Miksei? Ei ymmärtäminen = hyväksyn tekosi.


 

Totta.

Tähän väliin vaan huikkaan... että itse ymmärsin tuon Ardithin viestin niin, että kaikki raiskauksen uhrit eivät välttämättä pysty/halua/kehtaa puhua kokemuksistaan julkisesti ja se heille sallittakoon.

Tottakai asioista on oikeus puhua -julkisesti tai ei - mutta kaikki ei siihen välttämättä kykene ja tämä on kyllä ihan ymmärrettävää. Puhumaan ei siis saisi myöskään pakottaa.

Häpeän ja syyllisyyden tunteet toki kuuluvat tekijälle, mutta tuollaisen kokemuksen jälkeen ne tunteet, tuntee uhri sitten mitä hyvänsä, ei kyllä välttämättä ole mitenkään järjellä selitettävissä.

Itse tiedän tuttavapiiristäni myös tapauksen, jossa koko karmea asia on tullut ilmi vasta vuosia tapahtuneen jälkeen. Uhri ei yksinkertaisesti voinut/kehdannut puhua siitä aikaisemmin, vaikka hänellä onkin paljon läheisiä ystäviä ja muuta tukiverkkoa..varsinkin kun tekijä löytyi lähipiiristä.

TÄH?! Jotenkin tässä ketjussa jokaisella tuntuu olevan niin merkillisiä käsityksiä että en kyllä pysy yhtään kärryillä. Minä kun olen saanut sellaisen käsityksen että nimenomaan ymmärtäminen joillakuilla tuntuu johtavan hyväksymiseen.

Minulle juttu menee näin:

1. Uhrin ei tarvitse ymmärtää tekijää, ei mitään hänen motiiveistaan, ajatuksistaan jne.

2. Uhrin ei tarvitse hyväksyä sitä että hänet on raiskattu.

3. Uhrin ei tarvitse syyllistyä.

Miten joku voi käsittää tämän asian täysin eri tavalla?

 ::)

Hyvä tietää että uhrin mielestä asiasta saa puhua. Itse jos olisin uhri, minua ei todellakaan kiinnostaisi kuulla tai tietää että joku puhuu emättimestäni julkisesti. Varsinkin kun pidän sitä sanaa äärimmäisen rumana, täysin riippumatta siitä mikä elin tai ruumiinosa se on. Vaikka korvaa kutsuttaisiin emättimeksi, niin silti se olisi minusta ruma. Seksuaalisuuteen en siis tätä nirppanokkaisuuttani liitä. Mutta jos liitetään, niin haluaisiko joku mies kuulla miten julkisesti puhutaan siitä että joku tunkeutui hänen peräsuoleensa?

Jos haluaa, asia on ok.

Ok.

Noin yleisesti ottaen kannatan toki avointa keskustelua ja varsinkin erilaisten rikosten uhreille mahdollisuutta purkaa tuntojaan. Mutta toivon että kukaan ei ota uhriudestaan itselleen sellaista pakkomiellettä että koko elämä alkaa pyöriä sen yhden ainoan asian ympärillä. Esim. USA:ssa käsittääkseni on yleistä että sattui mitä tahansa mullistavaa elämässä, niin heti mennään mukaan vertaisryhmään jonka jäsenet ovat kokeneet sen saman. Tällaisen toiminnan pitäisi antaa ihmiselle mahdollisuus purkaa pahaa pois, eheytyä ja siirtyä eteenpäin - vaikka toki arvet jäävät, henkiset vähintään. Mutta jos koko loppuelämä menee siellä ryhmässä hypätessä ja määrittelee persoonansa nimenomaisesti Raiskattuna Naisena, mitä muuta jää jäljelle? Ei paljon mitään.

Mutta koska tilanne on tuore, niin tämä oli tällainen yleisluontoinen ajatelma joka koskee tulevaisuutta joskus vuosien päästä!

- Itseäni nimittäin raivostuttaa kun miehelläni on sellainen asenne että hän ihailee naisia jotka eivät paljon kulmakarvaansa kohota jouduttuaan raiskatuksi. Eihän ihminen voi olla kivi jota mikään ei kosketa...!

Niin varmasti joillakin menee, mutta ei kaikilla. Luulenpa vaan, että meistä kumpikaan ei nyt ymmärrä mitä toinen ajaa takaa.  :D


Olen yllä kirjoittamiesi teesien kanssa 100% samaa mieltä. Kommenttiani  (ymmärtäminen ei ole = hyväksyminen)en tarkoittanut tuosta näkökulmasta, pahoitteluni etten viitsinyt useammilla sanoilla avata sitä jo silloin  :)

Varmaankin arvelit että jos ei ymmärretä, niin ei myöskään välitetä (uhrista)...

Minulla on tullut sellainen mielikuva (tässä prosessissa),
että jos ei ymmärretä,
niin ei myöskään välitetä.

Siksi asiasta puhuminen on tärkeää ja hattua nostan nöyränä
ja kunnioittaen ystävälleni, joka on lähtenyt taistelemaan
omassa tragediassaan myös samalla muiden uhrien puolesta
ja tekee todella jotain sellaista,
missä useimmat uhrit alistuvat kohtaloonsa ja jäävät
odottelemaan tuomitaanko syyllinen vai uhri.

paskat, ymmärsitkö tahallesi väärin? En todellakaan tarkoita sitä etteikö asioista SAISI / PITÄISI puhua vaan sitä että KAIKKI EIVÄT KYKENE PUHUMAAN RAISKAUKSESTA JA SILLOIN SIITÄ EI VÄKIVALTAISESTI VOI PUHUA ELLEI UHRI ITSE AVAA SUUTANSA.

Ja KYLLÄ, tämä johtuu uhria syyllistävästä kulttuurista (vielä pahempi katolisissa latinomaissa kuin Suomessa) - mutta asennemuutokset tapahtuvat hitaasti. Hienoa jos ystäväsi puhuu julkisuudessa, kaikki pisteet ja papukaijamerkki hänelle!

Minä en ole samaa mieltä kohdan 2 kanssa. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että jotta ihminen pääsee taas kokemuksiensa kanssa sinuiksi ja eheäksi ihmiseksi, käsittää mitä hänelle on tapahtunut ja tehdä jonkinlainen sisäinen sopu asian kanssa. Asia pitää jossain määrin hyväksyä, että voi elää taas "normaalia elämää" jossain vaiheessa elämäänsä. Vaikka asia on vaikea, niin sen sysääminen pois, kieltäminen ja ei-hyväksyminen ei johda mihinkään hyvään vaan mahdollisesti saattaa aiheuttaa suuria ongelmia ihmisessä itsessään, joka heijastunee hänen ihmissuhteisiinsakin jatkossa. Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että asia käsitellään esim. psykiatrin avustuksella ja päästään jonkintasoiseen rauhaan asian kanssa, eikä ihminen voi saavuttaa rauhaa asiassa, jota ei käsittele tai hyväksy jossain määrin.

Ja tiedoksi hyväksyminen ei ole sama asia kuin että sanoisi, että tapahtuma oli ok tai että se olisi ollut jotenkin oikeutettua - EI! Hyväksyminen on sitä, että tajuaa, että minulle tapahtui vääryys, mutta en voi murehtia asiaa koko elämääni, minun on mentävä eteenpäin ja annettava anteeksi itselleni ja käsitettävä, että näin vain tapahtui, mutta sille ei mitään mahda enää.

Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen,
että suu pitäisi tukkia.
Myöskään ei tarvitse olla arrograntti tai muuten epäkohtelias.



Sinulla ei ole aavistustakaan mistä puhut. :)
Itävalta ei ole latinomaa, myöskin kulttuuri
ja laki tuomitsee raiskaajat ankarammin kuin suomessa.
Rangaistukset ovat huomattavan paljon pidempiä
ja ankarempia kuin suomessa
ja oikeuskäsittelyt nopeita.

Tosin kyllä myös poliisitutkinta on tehokkaampaa
ja tarkempaa ja jos ulkoisia vammoja ei näy,
niin moni nainen jättää tekemättä rikosilmoituksen,
koska todisteet jäävät vainilaiseksi.

Täällä nimittäin voi nainen joutua itse syytteeseen,
jos tekijä todetaan syyttömäksi.

Suomessa ja Venäjällä ei ole hyvä tulla raiskatuksi,
mikäli katsoo tilastoja oikeuden päätöksistä
(suomessa lievä raiskaus laissa)
ja yleensä oikeuteen asti menneistä tapauksista.

Mikä sinua oikein riivaa?  :idiot2:

Hienosti kirjoitettu. :)
Ystäväni käsittääkseni on siinä vaiheessa,
että alkushokin, epäuskon ja tilanteen tajuamisen jälkeen
hän alkaa hyväksyä sen, mitä hänelle tapahtui,
mutta on eritäin vihainen ja katkera tekijälle.
Ja varmasi tulee olemaan vielä pitkään.

Hän käy terapiassa 3 kertaa viikossa tällä hetkellä,
ihan oikealla sellaisella,
joka on erikoistunut seksuaalirikosten jälkihoitoon,
eikä millään humpuukimaakarilla. ;)



Asiaa puhut. :)

Minä arvostan avoimuutta ja rohkeutta puhua asioista, mistä 'pitäisi' olla vaiti häveliäisyyden vuoksi tai sen vuoksi että se jokin tabu. Kun yksi uskaltaa, niin toiset uskaltavat perässä ja kaikki se peitetty ja nielaistu kärsimys vähenee.

Mutta arvostan myös sitä, että joku haluaa kaiken kätkeä ja kamppailla tunteiden kanssa yksin.

Olemme vapaita näihin valintoihin.

Nimenomaan itse useimmiten koen 'hyväksymisen' juuri siten että oli ok että rääkättiin ja on ok että jatkossakin rääkätään. Sitä minä tarkoitinkin ettei uhrin tarvitse alkaa uskoa että häntä saa kohdella kuin paskaa. Ja ilman muuta eteenpäin tulee mennä, mutta eihän sitä voi heti vaatia.

Anteeksi antamisen vaatiminen minusta ainakin on täysin älytöntä. Jokaisen joka vaatii anteeksi antamista muilta pitäisi osata kuvitella tapahtuma omalle kohdalleen. Antaisinko esim. minä anteeksi tuon mitä tässä on tehty? En ikinä. (Voi toki johtua erinäisistä erään ed. elämäni kokemuksista.)

Voisikin kai puhua enempi asian 'sietämisestä', eli oppii elämään sietäen sen että ylitse on kävelty, että ei pysty aina ja kaikkialla olemaan se superihminen ja sankari mitä meiltä varsinkin nykyään vaaditaan.

Ennen vanhaan raiskattu nainen oli automaattisesti liattu ja pilattu, ja heräsi epäilys että hän on itse aiheuttanut ahdinkonsa, jos ei muuten niin pelkästään syntymällä naiseksi (>Eeva). Mutta nykyään minusta tuntuu todellakin että tätä länsimaista yhteiskuntaa riivaa sellainen superihmisyyden ja täydellisyyden vaade, että jokainen joka ei pysty panemaan hanttiin raiskaajille yms. on surkea reppana joka ei vaan yrittänyt tarpeeksi. Muistellaan vaikka mitä kaikkea paskaa siitä Nataschastakin puhuttiin. Että hän oli itse juonessa mukana kun oli pedon vankina vuosikausia.

Em. tapauksen takia minulla onkin, valitettavasti, hieman vastenmielisyyttä Itävaltoja kohtaan...

Triton. Itse koen niin, että on myös mahdollista ja tärkeääkin antaa myös anteeksi kaikenlaisille väärintekijöille. EI siis tarvitse hyväksyä ja anteeksiantaa varsinaisesti sitä tekoa, mutta ihminen itsessään olisi hyvä oppia hyväksymään ja antamaan sille ihmiselle itselleen anteeksi, ei teolle... Menipä nyt vaikeaksi selittää mitä tarkoitan...  :idiot2:

No omasta elämästä voin selventävänä esimerkkinä kertoa, että olen antanut anteeksi koulukiusaajilleni, olen antanut anteeksi lastenkodissa työharjoittelussa ollessani minua päin näköä mäjäyttäneelle ja hiuksiani repineelle miehenalulle, olen antanut anteeksi eräälle minua seksuaalisesti ahdistelleelle miehelle. Olen siis antanut anteeksi niille ihmisille itselleen, enkä kanna kaunaa ja olen siten päässyt irti ja ylikin noista kokemuksista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että edelleenkään hyväksyisin tuollaisia tekoja ketään kohtaan. Vaikkakin kaikella tuollaisella ikävälläkin on tarkoituksensa....  ::)

Ehkä tämä on vähän ohi topikin, mutta en voi olla ilmaisematta.

Tuossa juuri kävi eräs uskonlahkon edustaja ojentamassa lehden, joka kertoo siitä, miten 1900-luvulla alkoi moraali rappeutua. Myönnän, että en ole edes lukenut,vielä, juttua.

Karvani nousi kuitenkin vähän pystyyn jo tuosta lauseesta. Ihmettelenkin, että moraalitaju, jos se nyt revitään auki sieltä missä sitä ennen on kovasti piiloiteltu vallan ja kunnian alla, niin onkin rappeutumista. Kautta historian, mitä olen lukenut, minusta tuntuu, että likaa vedetään nyt esiin enemmän kuin koskaan. Tottakai se silloin näyttää moraalin turmeltumiselta. Likaahan löytyy ja paljon.

Se että likainen on piilossa, ei edusta moraalin arvoja. Mutta totuus ja moraali ovatkin aina ristiriidassa keskenään. Ne kun käsitetään niin monella tavalla.

Juu, teoriassa ymmärrän sen että anteeksianto hyödyttää antajaansa, mutta itse en siihen lähde niin kauan kuin tuntuu vielä vähänkin vihaiselta. On asioita joita itse en enää ajattele katkerana - kun en ajattele niitä ollenkaan. Mutta väkisin anteeksiantaminen ei onnistu.

Jossain meditatiivisessa tilassahan voi kyllä tuntea yleisesti ja yhtäläisesti rakkautta kaikkia eläviä olentoja kohtaan, ja aivan varmasti elämien välisessä välitilassa tajuaa kuinka merkityksettömiä menneet kamaluudet olivat, koska eivät ne tavoita henkeä, vaikka ruumis ehkä tuhottiinkin tai mieli pahoitettiin yms.

Juu ei se anteeksianto ikinä väkisin, eikä ennen aikojaan luonnistu. Kukin omalla persoonallisella tavallaan muutenkin.  :smitten:

Tuotakin juu. Nyt on jo keskustelu mennyt niin pitkälle, että taidan toistaa vain edellisiä kirjoittajia (joien kanssa olen pitkälti samaa mieltä)

 :smitten:

Kyllä se kosto vaan on paras lääke.. 8)
Sen jälkeen voi miettiä sitä anteeksiantoa. ::)
Valitan, mutta minä olen vielä suhteellisen normaali ihminen,
enkä mikään valo-olento.  :angel:

Sain tämän tänään sähköpostitse eräältä ystävältäni:

Poliisin ja sairaalan mukaan nainen kidnapattiin yökerhosta ja raiskattiin useasti ja jätettiin sitten oman onnensa nojaan. Nainen ei muista mitä tapahtui mutta yrittää edelleen paljastaa raiskaajia.

Raiskaushuumeen Rohypnolin lisäksi uhrin verestä löytyi jäämiä Progesterex-nimisestä sterilisaatiolääkkeestä.

Lääkettä käyttävät nyt raiskaajat juhlien yhteydessä, raiskatakseen ja steriloidakseen uhrinsa.

Progesterex-lääkettä saa eläinlääkäristä isojen eläimien sterilisaatiota varten.

Huhu kertoo että progesterex käytettynä rohypnolin kanssa kutsutaan nimellä "date rape drug". Sitä laitetaan rohypnolin kera naisen juomaan.

Uhri on sitä juotuaan sellaisessa kunnossa että hän ei muista illasta mitään.

Progesterex liukenee juomaan nopeasti ja varmistaa sen, ettei uhri tule raiskauksen jälkeen raskaaksi. Näin ollen raiskaajan ei tarvitse pelätä että uhri tulee raskaaksi ja mahdollisista dna-testeistä jälkikäteen.

Lääkkeen vaikutus ei ole tilapäinen vaan
ikuinen!

Progesterex on kehitetty hevosten sterilisaatioon. Nainen tai naaras, joka saa lääkettä, ei tule koskaan saamaan mahdollisuutta tulla raskaaksi!

Raiskaaja voi saada ainetta eläinlääkäriltä. Ainetta on erittäin helppoa saada ja tämä lääke voi olla seuraava suosittu aine yöelämässä.

Löytyy jopa internet-sivuja missä neuvotaan miten ainetta käytetään.

Lähetä tämä kaikille tutuillesi - varsinkin naisille!

Ole varovainen kun olet ulkona - älä jätä juomaa vartioimatta vaan pidä drinkkiä silmällä!

Näe sen verran vaivaa että lähetät tämän eteenpäin. Ja miehet; kertokaa asiasta naisille ketkä tunnette!

Birgitta Olofsson
Sairaanhoitaja, lääkekandidaatti
Uumajan yliopisto

Kiitos!

Olipa sellaista tietoa, etten ole ennen tiennytkään. Huh huh! Kaikkea se ihmisen heikko puolisko keksii! Toivottavasti tätä tutkitaan enemmän.  ???

Tuo on ns. hoax-kirje. Koko lääkettä (progesterex) ei ole olemassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Progesterex

No woe...  :2funny: No hyvä tietää. Pitääpä infota ystävääni joka puolestaan oli saanut sen joltain toiselta, joka oli puolestaan saanut sen joltain toiselta...

Kaikkea ihmiset keksiikin.  :uglystupid2:

No,johan on markkinat..

Rakkauden valo, mistä sait motivation anteeksiantoon?

Sasha, jos me aina vain kostaisimme silmä silmästä, me olisimme kaikki sokeita (tässä sitaatti palstalta, yhä käyttökelpoinen).

Ja tuollaista huumeta tai lääkettä ei ole, netissä on helppo satuilla.

Minun mielestäni on pakko antaa anteeksi ja hyväksyä kaikki tapahtumat elämässä, sillä mitään ei saa koskaan tekemättömäksi. Anteeksianto on sitä että antaa anteeksi raiskaajan sielulle. Anteeksi antaa sen vuoksi että ymmärtää ettei raiskaajan ego ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin. Tuomitsee teon, ei sielua. Jos raiskaajan sieluun saisi yhteyden, tämä varmastikin "paranisi". Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä pahantekijän teot aina ja uudelleen. Mielestäni rikolliset tulee asettaa vastuuseen teoistaan. Vihaa saa tunteä, mutta kun kosto ei oikein ole mahdollista fyysisellä tasolla joutumatta itse linnaan - niin mielikuvatasolla pahantekiöitä voikin kiduttaa ihan rauhassa  ;D - mikä taasen puhdistaa energiatasolla. Tähän on olemassa terapiamuotokin (silmänliiketerapia). Kun itse toipuu, päästää irti myös menneistä tapahtumista ja silloin ne voi hyväksyä osaksi omaa historiaa katkeroitumatta. Anteeksianto on sen ymmärrystä, että me kaikki olemme täällä oppimassa elämää.

Jos mietitte oikein syvällisesti, henkiset ihmiset,
niin eikö  tässä maailmassa vallalla oleva
rangaistusmenettely rikoksen tekijää kohtaan
juuri ole sitä alkuperäistä kostoa puhtaimmillaan? ;)

Teet pahaa toiselle, kärsit rangaistuksen, eli koston. ;)

Jos rikoksen tekijöille annettaisiin anteeksi,
niin vankiloita ei tarvittaisi. :)

Minä kyllä luulen, että käytännön tasolla uhrilla,
jossain tapauksessa myös uhrin omaisilla,
rikoksesta selviytymiseen vie läpi kaikki mahdolliset
tuntemukset.

En oikein usko, että kukaan uhri tai omainen alkaa
harjoittaa mitään ismejä, uskomuksia
tai ns. "henkisen tien" oppeja selviytyäkseen.

Suurin osa heistä ei koskaan anna anteeksi tekijälle,
mutta myöhemmin hyväksyvät tapahtuneen osaksi elämäänsä.

Minä uskon ihmisen luonnollisuuteen
ja siihen, että luonto, eli ihminen itsessään pyrkii balanssiin
ja korjaamaan vauriot koetun trauman jälkeen
ja siihen kuuluu eri vaiheet kaikkine tuntemuksineen.

Olen tullut siihen johtopäätökseen toistaiseksi,
että jos tuota luonnollista ketjua häiritsee,
niin psyyke voi vinoutua tai tapahtuu ns. pakeneminen
johonkin uskontoon, ismiin, ideologiaan tms.
vaikkapa alkoholiin tai huumeisiin,
joka taas on rajoittava tekijä tasapainoiseen elämään.

En tiedä.. kunhan ajatuksia heittelen.. ::)

Sitä on hieman vaikea selittää, mutta tietynlaisen ymmärtämisen kautta. Olen niinsanotusti kokenut moton: "Kaikella on tarkoituksensa" todeksi elämässäni. Jostain syystä minun oli koettava nuo asiat. Nyt tiedän paremmin noita syitäkin. Sillä nuo kokemukset ovatkin pidemmällä aikavälillä vain lisänneet ymmärrystäni ja suvaitsevaisuuttani erilaisia ihmisiä ja ylipäänsä elämää kohtaan. En olisi sitä mitä olen tänään ilman noita kokemuksia, en olisi henkisesti yhtä vahva, enkä ymmärtäväinen. Kun minulla on ollut vaikeaa, voin ymmärtää jatkossa myös paremmin muita joilla on vaikeaa. Nuo asiat toki aluksi haavoittivat, mutta sitten kun niistä pääsee ns. yli niin sitä todella vahvistuu. "Se mikä ei tapa, se vain vahvistaa". Tietää selviävänsä kaikesta mitä elämä tuo. Motivaatiota sain myös siitä, koska tiedän että kukaan ei ole läpeensä paha, olen nähnyt näiden "väärintekijöidenkin" puhtaan, rikkomattoman ja täydellisen sielun, sen kaiken väärintekemisen kuoren alla. Kaikki on jollain tavalla kuulunut sielunsuunnitelmaan. Suurin ja kaikkein motivoivin syy anteeksiantoon on kuitenkin ollut se pyyteetön rakkaus kaikkia ja kaikkea kohtaan. :smitten: Se ei ole aina helppoa ja se vie aikaa, mutta siihen pystyy niin halutessaan jokainen: ANTEEKSIANTOON. Se puhdistaa, se eheyttää, se vapauttaa. :angel:

Minusta on mielenkiintoista, että uskonnoissa ja erityisesti suomalaisissa herätysliikkeissä (no, minulla on kokemusta lestadiolaisista) seksuaalisuus jotenkin liitetään usein naiseen. Nainen on se vaarallinen. "Pukeutukaa te tytöt niin että pojatkin pääsevät taivaaseen". Miehen seksuaalisuus on normaalia ja ok, mutta naisen ei. Naisen kuuluu olla joko kymmenien lasten äiti tai sitten elää ilman, yksin. Miesten elämä ei ole ihan näin selkeää... On sinänsä hullua, että kaikki seksuaalisuus muutoin kuin avioliitossa on kiellettyä, koska ihminenhän on seksuaalinen olento. Ei sitä voi sulkea itsestään kokonaan pois noin vain... 

Katsomme kaikkea naista ja hänen seksuaalisuuttaan vain länsimaisin silmin. Entä jos meitä on petetty ja olemme sokeasti uskoneet siihen mitä meille on sanottu. Petetty miehen pelon vuoksi. Pelon, että nainen olisi jotakin enemmän kuin mies. Senhän ei kuuluisi olla oikeastaan muuta kuin äiti ja äiti ja äiti, johon nyt miestäkin välillä tarvitaan ja jotakin houkutinta.

Kun taas muissa kulttuuriessa ja lännessäkin eri vuosisadoilla nainen ja naisen seksuaalisuus ynnä hänen kaunis vaginansa on nostettu suureen arvoon, kunniaan ja pyhyyteen.

Kirjoituksessani on nyt eräs kirja taustalla, jota lueskelen, tohtorin väitöskirja naiseudesta eri kulttuureissa ja vuosisadoissa nimeltä 'Vaginan tarina'.

Tulee kyllä mieleen haave, että nainen kaikkinensa nostettaisiin taas kunniaan tuon feminiinisen katsantokannan myötä, mitä on nyt vallalla pehmoineen ja diplomaattisine keskusteluineen lännessäkin. Mutta kuka sen paremmin osaisi tehdä kuin nainen itse. Ja meissä naisissa tärkeintä olisi juuri se, että lakkaisimme tiiraamasta toistemme tekoja ja tuomitsemasta toisiamme ja toistemme tuntoja, mitkä ovat hyvin erilaisia rajoitteineen ja pelkoineen.

Kaikella rakkaudella naiseuteeni!  :smitten:

Siksi, että jonkun toisen totuus ei välttämättä
ole totuus toiselle.  :coolsmiley:

"Henkisillä ihmisillä" helposti menee sen oman uskon/ismin/ideologian
tyrkyttäminen toisille henkisen väkivallan puolelle.
Siinä ei auta, vaikka sanoma olisi kuinka "rakkaudellinen". ;)

Joka ainoa uskomus, ismi ja ideologia tms. toimii
loistavasti, jos pysyy neljän seinän sisällä yksinään
(tietokoneen ääressä).

Arkielämässä kuitenkin joka ainoa ihminen joutuu
joustamaan muiden ihmisten kanssa paitsi omista periaatteistaan,
niin myös uskomuksistaan ja elämäntavoistaan.

Luulenpa että juuri siksi niin moni "henkinen guru" vetäytyy
yksinäisyyteen uskonsa/isminsä/ideologinsa kanssa,
koska se ei kestä arkielämässä ihmisten kohtaamisia
kysymyksineen, argumentteineen, kyseenalaistamisineen jne. :)

Loistava kysymys!
Pelkästään nykyisissä kulttuureissa on eroa valtavasti
ja jokainen niistä näkee omat vahvuutensa
ja toisten heikkoudet. :)

Historiaa tutkimalla naiseudesta saakin jo paljon irti. :)
Ajat vaihtuvat, kuten kulttuuritkin..
Mikään ei ole ikuista. :)

Hieman off topic, mutta pakko kommentoida. Minulla on ollut kyseenalainen kunnia rakastaa 6 vuotta ihmistä, josta ei koskaan sitä puhdasta sielua löytynyt. Sen sijaan mitä enemmän penkoi, löytyi vain sadistinen ydin, jota hän oli yrittänyt verhoilla säädylliseen kaapuun moninaisin keinoin. Periaatteessahan hän vaikutti kohtuullisen kunnolliselta ensi alkuun. Minulla meni todellakin näin kauan, ennen kuin tajusin, että hänessä mahdollisesti joskus majaillut puhtaus oli turmeltunut aikaa sitten.

Hänen elämäntarkoituksenaan on etsiä ihmisistä (erityisesti naisista) heikkouksia ja tuhota heidät näiden heikkouksien kautta. Siis oikeasti. Ja tyyppi vielä tietää oikein hyvin, mitä tekee. Sitten hän vielä muka viattomin silmin ihmettelee, miksi kaikki naiset rampautuvat henkisesti seurusteltuaan hänen kanssaan. Minua hän ei pystynyt rampauttamaan kuin hetkellisesti, mutta kyllä tämä kokemus on minua muuten muuttanut, luultavasti pysyvästi.

Tämä mies mm. nauroi makeasti, kun kuuli hyvän ja pitkäaikaisen ystävänsä tehneen itsemurhan.

En muutoin uskoisi tällaisia ihmisiä olevan olemassakaan kuin amerikkalaisissa kauhuleffoissa, ellen olisi itse sellaista hyvin tuntenut.

Voi Lilli!

Tulee mieleen eräänlainen psykopaatti... Minkä koulun oletkaan käynyt läpi!

Eräällä ystävälläni oli tämän kaltainen pomo. Hän taisteli pari vuotta vetäen pomonsa vastuuseen asioista mitä ei hyväksynyt. Yksi tämä naisten halventaminen. Meinasi ystävänikin kestokykynsä romahtaa. Mutta jaksoi ja voitti. Siinä eivät tahtoneet muut uskaltaa asettua ystäväni taakse.

Sitten tuo kähveli oli yllättäen eräänä aamuna häipynyt, jättänyt työn, jopa perheen ja piiloutunut jonkin uskonlahkon taakse. Mitähän ihmettä tuollaisten tyyppien päässä pyörii?!

Oli mikä oli, mutta aito pahantahtoisuus oli lopulta melko järkyttävä löydös. Jotkut ihmisethän ovat melko avoimesti aggressiivisia ja luotaantyöntäviä ja heitä tajuaa välttääkin, mutta tämä tyyppi on aluksi luottamusta herättävä ja hänelle kertoo omia asioitaan auliisti. Myöhemmin saa huomata, että niin luottamustasi muihin kuin kaikkea sanomaasi käytetään sinua vastaan.

Näiden tyyppien tarkoitus on riistää muita niin paljon kuin mahdollista. Ihmishengellä ei ole mitään arvoa, ellei välinearvoa lasketa mukaan.

Omalla kohdallani pahinta on tietysti se, että ex pitää enemmän tai vähemmän kaltaisistaan ihmistä. Hänen tuttavapiirissään on mm. 2 yhteensä kolmeen murhaan syyllistynyttä miestä, väkivaltarikollinen, huijari sekä ex-ja nyx-tyttöystäviä, jotka ovat hänen jäljiltään todellakin rampautuneita ja vainoharhaisia. Minun kannaltani huono homma tässä on se, että suurin osa on ollut viime vuotisen eron jälkeen minun kimpussani syystä tai toisesta.

Exäni sadistisuus tuli ilmi kaikessa komeudessaan pari vuotta sitten ja muutenkin hänen tuttaviensa luurangot alkoivat paljastua kaapeistaan oikein kolisemalla. Olen ollut siitä lähtien jossain määrin huolissani henkeni puolesta, enkä usko olevani edes vainoharhainen, kun sanon näin. Kaikkeni olen tosin tehnyt, että olen päässyt eroon pahimmista tyypeistä.

Oletko muuttanut paikkakuntaa?

Onko sinulla tukijoita, perhettä taustalla?

Anteeksi, että kyselen, huolestuin vain...

Tarjolla tänään off topicia
Henkinen guruus ei nyt istu omaan puserooni, mutta tuossa on perää siten että joskus on pakko vähän vetäytyä oppiakseen itsestään, mikä on ismi ja mikä vain on. Mutta sen jälkeen ihmisten ilmoilla ei ole mitään hankaluuksia kun tietää missä seisoo, ei tarvitse sopeutua tai joustaa, koska ei näe semmoisia "vastuksia" kun toiselle edun antaminen tulee kuitenkin itselle takaisin. Siitä se ääliömäinen hymykin tulee naamaan..koska vaikka eteen tulisi joku hiomaton opetuksenkin paikka niin sen tajuaa ottaa vastaan. Mennä maailmaan ja oppia, sitten taas kyhnöttää keskenään, sitten taas käy maailmaa opettelemaan.. Mutta kyllähän sama koskee normaalistikin aikuistumista, kun tietää arvonsa ja toisten, tietää miksi on jotakin mieltä ja miksi toimii kuin toimii jne. eikä välttämättä tarvitse aikuis-ismeillä neljän seinän sisällä vaan elää möllöttää vaan.
Off topic viesti päättyy.

Tilanne on ollut kohtuullisen rauhallinen viime syksystä lähtien. Kaikki läheiset tietävät inhottavimmatkin käänteet suhteemme loppuajoilta. Ex itsessään ei erityisesti häiriköi minua enää. Yksi ilonaihe on ollut myös se, että exäni seuraan lyöttäytynyt kaksinkertainen murhamies sai lopulta vankeustuomion tapon yrityksestä. Niitä kahta murhaa ei ole voitu todistaa hänen tekemikseen. Sen sijaan exäni nykyisen naisystävän yhteydenotot alkavat mennä välillä jo häriköinnin puolelle.

Itse olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että tarinastamme tulee julkinen. Ei tietenkään oikeilla nimillä, mutta kuitenkin. Kirjoittaminen on ollut uskomattoman terapeuttista. Nyt vain seurauksia odotellaan.

Voimia sinulle Lilli!  :smitten:  :angel:

Uskon vahvasti kirjoittamisen terapeuttiseen vaikutukseen! Ja avoin julkisuuskaan tavalla tai toisella ei ole pahitteeksi. Siinä vain voi joutua jollakin tavalla kohtaamaan seuraamuksia.

Lykkyä tykö, Lilli

Onko Lilli kirjoittanut kirjan? Onnittelut siinä tapauksessa!

Enemmistö tuntemistani 'pahoista' ihmisistä on ollut enemmän omien kierojen ajatuspolkujensa ja pinttymiensä vankeja kuin varsinaisesti pahantahtoisia... Ovat vaan olleet kyvyttömiä ymmärtämään, mitä tekevät toisille.

Toisaalta Lillin kuvaileman psykopaatin ajatuksista ei pääse edes perille, jos ei tunne tyyppiä riittävän kauaa ja läheltä.

Mamma ei tietääkseni kirjoittele täällä astrossa. :)


Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi. ;)
Sinä et tiedä, mitä haluan ajatella ja ajattelen. :)

Yleisesti kaikille pohdittavaa yhdessä..

Mikä itseisarvo itseasiassa anteeksi anto on? :idiot2:
Kuinka se määritellään, mitä se on?
Kuinka tärkeä pointti se henkisellä tasolla oikeasti on,
etenkin, jos nyt ajatellaan, että kaikki mitä meille
tapahtuu, on jokin tarkoitus ja/tai se on sielun suunnitelmassa?

Onko anteeksi anto on hyväksymistä, että joku teki jotain
minulle ja olen hyväksynyt sen osaksi elämääni
ja jatkan omaa elämääni tekijästä välittämättä
tai häntä miettimättä?

Vai että hyväksyt ja unohdat ja sinulle ei ole ongelma
mennä kahville rikoksen tekijän kanssa myöhemmin ihan hyvillä mielin?

Mihin te vedätte "rajan" anteeksiannossa?

Jos olette todella rehellisiä, niin siellä on "rajat". :coolsmiley:
Niitä harvemmin vain ajattelee, vielä vähemmän tunnustaa.

Kirja on todellakin kyseessä, mutta oma tarinani on vain yksi muiden joukossa. Eli kooste-tyyppinen teos. Ilmestyy näillä näkymin syksyllä.
En kuitenkaan aio vielä mainostaa kirjaa sen enempää, lakimiehet tarkistavat tekstin ja katsovat, ettei kunnianloukkaussyytöksiä voida nostaa.

Ja mitä anteeksiantoon tulee, niin itselleni on äärimmäisen vaikeaa antaa anteeksi tahallisia, systemaattisia ja pitkäkestoisia loukkaavia tekoja, joita tekijä ei edes kadu. Se mitä voi tehdä oman sielunrauhansa eteen on se, että ei jää vihaan kiinni liian pitkäksi aikaa, koska se on todella sielua syövyttävää. Eli pitää tehdä voitavansa oman hyvinvointinsa eteen eikä keskittyä sen toisen osapuolen vihaamiseen. Väärintekijän voi saattaa vastuuseen teoistaan ilman erityisempää kostonhimon tunnettakin.

Uskaltaudutko Lilli paljastamaan henkilön astrologisia tietoja pääpiirteissään. Ei tietenkään liian tarkalla tasolla.  :) :)


 

astrofriikki, olen hänen karttaansa analysoinut eräässä toisessa ketjussa. Tässä sama teksti:

Kiitos.  :) :)

Aika harvinaista, että kaverilla on noin monta perääntyvää planeettaa.

Näin.  :)

Vielä tuosta exäni tapauksesta. Oma arvioni oli, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö vahvoin rajatilapiirtein. Lisäksi löysin häneen sopivan kuvauksen, mutta tämä ei ole missään virallisissa luokituksissa mukana.

http://www.ptypes.com/sadisticpd.html

Ex ei kuitenkaan ollut fyysisesti väkivaltainen (purki kuitenkin tuhovimmaansa tavaroiden hajottamiseen) eikä rajoittanut menemisiäni, vaikka toki sitä alkuun yritti.

Pelottavaa, miten kauan jaksoit uskoa exäsi hyvään puoleen...  ???
Voimia Lilli! Onneksi pääsit irti.

Minä kyllä jaan mielipiteen Lillin kanssa siitä,
että tuollaisia täysin vailla normaaleja emotionaalisia
ihmisiä on olemassa.

Ystäväni raiskanneen miehen psykologinen profiili
vaikuttaa sille, että se ei kykenevä tuntemaan normaaleja
tunteita ja sillä on hyvin opeteltu käytös ja tavat
peittelemään sitä todellista luonnetta.

Tyyppi on opiskellut psykologiaa ja tietää miten tulee käyttäytyä
ja elää ja opetellut sen, mutta samalla luonut
itsestään eräänlaisen Jekyl ja Hyde-kompinaation.

jassoo-- turha apuni on vedetty pois.

Tällaisia ihmisiä on todellakin olemassa, vaikka tiettävästi he ovat ihmiskunnassa melko marginaalinen ryhmä.

Onko tämä raiskaaja osoittanut mitään katumusta teostaan, tai tajunnut tehneensä väärin? Kunnon psykopaattejahan ei yleensä kaduta mikään muu kuin se, että jäi teosta kiinni.

Ei minkäänlaista katumusta.
Ainoastaan ylimielisyyttä
ja heittäytymistä uhriksi ja marttyyriksi tyyliin,
"Minähän halusin vain auttaa häntä (ystävääni)"

Hän on myös esittänyt syytöksiä, että ystäväni olisi
prostitoitu, mutta aika ristiriitaista, että
mies seuraa ja vainoaa "maksullista naista" ensin 2-3 kk,
urkkii pankkitiedot ja soittelee 10-20 kertaa päivässä
tämän vastaamatta puheluihin ja uhkailee, ettei ystäväni saa
tavata ketään muuta miestä jne.

Todella hullu mies. :buck2:

Pahalta kuullostaa. Toivottavasti ystäväsi pystyy pitämään pään kylmänä ja viemään oikeusprosessin kunnialla lävitse. Todistusaineistohan on raskas, mutta raiskaajakin on mitä ilmeisimmin hyvin älykäs mies niistä kaikista tutkinnoista päätellen, ja osaa taatusti etsiä puolustuksesta kaikki porsaanreiät, jos siellä sellaisia on.

Porsaanreikiä ei ole.
Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä uhri on aikaisemmin
tehnyt ja miten se tekeminen tulkitaan.

Se ei ole mikään tekosyy tai lupa raiskata tai pahoinpidellä toinen.
Ystäväni saa olla syyllistynyt vaikka rikokseen aiemmin
ja silti se ei oikeuta ketään raiskaamaan ja pahoinpitelemään häntä.

Raiskaus ja pahoinpitely on tapahtunut ja siitä on lääkärien
lausunnot ja valokuvat
ja sitä se mies ei saa tekemättömäksi, vaikka kaivelisi
kuinka ystäväni menneisyyttä ja tapaa kävellä tai käydä
Wienin Casinolla pelaamassa tai juhlia yökerhoissa.

Hieno homma. Toivon todella, että oikeus voittaa tässä tapauksessa  :)

Mamma ei tietääkseni kirjoittele täällä astrossa

*Vieläkin ihmettelen mihin tämä viittasi?

Kuka teki seksuaalisuudesta saastaista?

Olen kehittänyt tällaisen ajatuskaavion puolipiruuttani: koska raiskattua naista, useiden miesten kanssa ollutta naista tai seksistä avoimesti pitävää naista pidetään likaisena, täytyy olla niin että se lika siirtyy naiseen miehestä. Mikäli neitsyys on puhtautta, saasta ei kertakaikkiaan voi tulla mistään muualta kuin miehestä?!

Tuon voi vaikka heittää jonkun miehen silmille jos hän alkaa jotenkin osoittaa elkeitä siitä että naisen seksielämässä on jotain vikaa jos sitä on runsaasti tai yleensäkin on.

Mutta oikeastaan on aika surullista että miehet pitävät itseään niin saastaisina että heidän kanssaan olleet naiset saastuvat ollessaan heihin kontaktissa!

Siemennesteen voi pestä pois. Mikäli kyseessä on raiskaus, vauriotkin yleensä parantuvat aikanaan. Mielessä olevat kauhut voi verrata pahoinpitelyn jälkeisiin pelkotiloihin, minkä vuoksi nainen muka olisi jotenkin pysyvästi tahrittu tai likaantunut jos hänen kehonsa on ollut kontaktissa miehen kehoon?

Aivan loisto pohdinta Trinton! :)

Toinen juttu tuli tuosta mieleen johdannaisena;
Ystäväni peseytyy suurin piirtein 4-5 kertaa päivässä tällä
hetkellä, käyttää kaikenlaisia sisäisiä puhdistuskuureja
ja "myrkyttää" alapäätään erilaisin lääkevoitein ja kapselein,
vaikka hänellä ei enään ole mitään tulehdusta tms.

Hän myöskin ottaa yliannostuksena joitain lääkkeitä,
josta olen hiukan huolissani, koska sanoo,
että sen miehen kaikki DNA ja energiat sun muut pitää
kuolettaa, myrkyttää ja poistaa kehosta.

Mitä ajattelette hankisellä tasolla asiasta, kehollisestihan
hänessä ei ole enään muuta vikaa kuin polvissa? :idiot2:

Kaipa se tosiaan menee niin, että fyysiset vauriot on parantuneet silloin, kun ne todella fyysisesti ovat parantuneet.
Mutta psyykkinen puoli ja sen haavoittuminen, se onkin sitten jo yleensä paljon vaikeampaa.  :(
Se vaatii ihmiseltä rohkeutta ja myös helposti tukea ulkopuolelta. Varmaan suhteellisen pitkä prosessi.
Yleensä vielä tuollaiset rajut psyykkiset haavoittumiset (ja väkivallat ja raiskaukset) nostavat vielä kaikki mahdolliset aiemmatkin haavat pintaan. Usein jopa sellaiset kollektiiviset haavat, jotka on itselle omaksi omaksuttu.

Jos on vaikeaa psyyken tasolla käsitellä asiaa, se helposti juuri menee niin, että sen peilaa fyysiseen. Joskus kait sitäkin kautta jotain parannusta voi tapahtua, mutta että aika harvinaista kai...

Minusta ainakin on tärkeää se, että tällaisen julman kokemuksen kohdannut ihminen muistaisi sen, että hän on paljon enemmän kuin se "uhri", jolle nämä asiat on tapahtunut. Kannattaa varmaan yrittää ajoittain keskittyä myös siihen kaikkeen muuhun, mitä on ja mitä elämässä on, muuten saattaa olla vaarana, että keskittää minuutensa ainoastaan uhrina olemiseen ja minä kuva supistuu ja siinä on sitten jo aika syvällä ja vähissä voimavaroissa käsitellä asiaa ja eheytyä. (uhrilla en tarkoita marttyyria, vaan väkivallan ja raiskauksen uhria)

muoks.kirj.virh.

Olen lukenut tuossa juuri yleensä naaraseläimen käyttäytymisestä.

Eläinmaailmassa ihminen on niitä ainoita, jonka uros käyttäytyy raiskaavalla tavalla. Yleensä kirjoittamaton sääntö on, että naaras määrää sen kuka heihin saa koskea, kenen kanssa suostuu yhdyntää ja yleensäkin kenen siemennestettä hyväksyvät jälkeläisten siittämiseen. Useilla on lihaksisto, jolla he voivat sulkea itsensä ja jopa lihaksisto, millä he voivat 'sylkäsitä' huonolaatuisen sperman ulos itsestään.

Jos ajattelemme asiaa sielunvaelluksen ja myös biologisen kehityksen kautta, niin naisella vaistonvaraisena sukupuolena on olemassa tästä 'tieto'.

Siksikö tämä ylenpalttinen symbolinen puhdistuminen?

Ja kaiken kaikkiaan ihmettelen miksi ihmisen, hänen ihmeellisen järjen ja muun ymmärtämättömän kehityksen rinnalle on sitten noussut tuollainen raakuus!!??

Ihmettelemässä kanssanne...

Kopioin tähän tekstin eräältä toiselta sivulta:
 

Niin kauan, kun maailmassa vaeltaa vielä kehitysasteeltaan ja oppimäärältään alaluokilla olevia  sieluja, raiskauksistakaan ei päästä. Alaluokkalaiset sielut ovat aivan liian sidoksissa fyysiseen maailmaan, kehoonsa ja vietteihin kuunnellakseen sielunsa ääntä.

Uskon myös, että raiskauskulttuuri/-tapa juontaa juurensa tästä valheellisesta ajatuksesta, että mies olisi naista arvokkaampi ihmisenä ja sielullisena olentona. Mies saa tehdä naiselle aivan mitä haluaa kantamatta siitä mitään vastuuta.

Huomattavaa on myöskin se, että esimerkiksi antiikin ajan soturikansat raiskasivat myös kiinni saamansa vihollismiehet viedäkseen heiltä miehisen kunnian, hillitäkseen eloonjääneiden kapinointihalua (toisin sanoen syöstä miehet häpeään) ja ennen kaikkea alistaa heidät tällä naisten kaltaisiksi. Otetuiksi. Muiden miesten halveksimiksi. Omaan seksuaalisuuteen liittyy vahvasti siis myös tieto (yleensä tiedostamaton) omasta kunniasta ja arvostuksesta. Raiskaus on ehkä julmimpia ja tehokkaimpia tapoja viedä toisen kunnia, arvostua ja voima - valitettavasti myös raiskatun ympäristön silmissä.
Harmi vain, etten muista enää kyseisiä sotureita, tästä lukemastani tiedosta on niin hirveän kauan.

Käsittäkseni ihmissielulla on kyllä kyky säädellä fyysistä kehoaan aivan rajattomasti, jos se vain saa kanavansa tuohon auki. Silloin myös naisella on mahdollisuus pidäytäytyä raskaaksi tulemisesta. Tantrismissakin on hyvin tiedostettua se, että mies voi saada orgasmin ilman siemensyöksiä henkisten harjoitusten avulla. Mahdollisuutemme muokata fyysistä kehoamme, jokahan koostuu energiasta, on niin rajaton, että jos saisimme kanavamme auki, voisimme kasvattaa itsellemme vaikka toisen pään! ;D

Itseäni ei ole - luojan kiitos - raiskattu tässä elämässä, mutta jouduin raa´an raiskauksen kohteeksi 1700-luvun elämässäni ja kannan osaksi traumoja siitä vielä nykyäänkin. Saan paniikkikohtauksen (itku, hengenahdistus, paha olo), jos näen esimerkiksi elokuvissa raiskauskohtauksen.

Tuo oli mielenkiintoinen seikka tuo vertaus eläinmaailmaan > tarve päästä spermasta eroon.

Olen nähnyt hanhen raiskaavan toisen hanhen, tai ainakin kaakatus oli kamala ja hanhi hyppäsi toisen selkään. Olen myös kuullut jostain hiirieläimestä jossa uros lähes raiskaa naaraan, eli parittelee niin innolla että lopulta uros kuolee nääntymykseen...

Minustakin vaikuttaa että raiskaava mies ei osaa mieltää naista toiseksi ihmiseksi, yksilöksi. Nainen on vain este hänen ja orgasmin välillä jos heittäytyy niin hankalaksi ettei halua levitellä raajojaan. Olen joskus ihmetellyt kauhulla sitä suunnatonta vihaa mikä joistakin miehistä uhkuu naisia kohtaan siitä hyvästä että he eivät ole onnistuneet seurustelemaan ensimmäistäkään kertaa, ts. eivät ole saaneet seksiä. He syyllistävät koko naissukupuolen omasta kyvyttömyydestään tehdä itsensä haluttaviksi, ja pahimmat heistä kostavat sen sitten raiskaamalla.

Minusta olisi omituista vaatia toista ihmistä lainaamaan kehoaan johonkin vain mistä minä saan tyydytystä. Mutta toisaalta olen sitä minäkin joskus ollut puutteessa parisuhteessa ja ikäväähän se oli, kun saa miettiä että onko täys p-ska kun itseä haluttaa ja toista ei.

Mutta raiskaajahan ei mieti olenko nyt p-ska kun haluan NYT JUST HETI.

Hyviä pohdintoja. :)

Huomasin muuten yhden mielenkiintoisen jutun;

Suurin osa miespuolisista ystävistämme
pelkää tavata ystävääni. :idiot2:

Kaksi miespuolista ystävää on kysynyt minulta,
että vieläkö hänen ulkoiset vammansa ovat näkyvillä.

Kun kysyin syytä moiseen kysymykseen,
niin molemmat sanoivat, etteivät kestä nähdä
naisessa vammoja, kun tietää mistä ne ovat tulleet.

Huomasin myöskin, että ystäväni juristin (mies)
oli vaikea kuunnella yksityiskohtia tapahtuneesta
ja katsoa valokuvia vammoista, vaikka toki hän tekee
loistavaa työtä tässä jutussa.

Kenelläkään naisella ei ole ollut mitään vaikeuksia
kuunnella yksityiskohtia tai nähdä vammoja
ystäväni mukaan.

Mitä ne miehet pelkää siinä?  :idiot2:

Osa taas miespuolisista ystävistä on vähän
niin kuin liikaakin verenmaku suussa kostamassa tekijälle. :idiot2:

Raiskaushan ei ole edes seksiä, sen tarkoitus on nöyryyttää, saastuttaa ja häpäistä naista. Miehet näyttävät tajuavan tämän oikein hyvin ja uhri tietenkin tuntee olevansa juuri sitä, mitä tekijä on tarkoittanut: nöyryytetty, häpäisty ja saastunut, etenkin jos syyllistämistä jatketaan vielä varsinaisen raiskauksen jälkeenkin.

Kaikki fyysiset vammat ovat ikäänkuin muistutuksia tästä häpäisystä ja siksi niitä voi olla vaikea katsoa.

Minullehan tuo siis on tapahtunut, triplana samalla kertaa. Ne miehet kenelle olen kertonut asiasta, raivostuvat koska eivät kestä että olen kohdannut jotain niin kamalaa. Samoin isäni, joka olisi halunnut tappaa miehet, joita ei koskaan ole saatu kiinni. Kait joku miehinen suojelunhalu?

Elämänilo, mistä tuota Aconitumia saisi, ehkä vieläpä suht. edullisestikin. Sopisi tämän hetken tunnelmiin.

Lukiessani tätä ketjua minulle heräsi kysymys siitä miksi uhrit aina tuntevat syyllisyyttä tapahtuneesta?

Sehän on paradoksi.

Voisiko olla, että - jos karmaan on uskominen - raiskaus, tällä kertaa uhrin asemassa nostaa edellisten inkarnaatoiden tekojen seurausten tunteet pintaan? Eli alitajuisilla peloillamme(karma) tilaamme juuri ne kokemukset tähän elämäämme jotta voisimme antaa itsellemme vihdoin anteeksi.

Karma voisi olla hyvinkin oiva selitys tähän, sillä minä en edelleenkään usko, että asiat tapahtuisivat sattumalta, vaikka vapaa tahto meillä onkin.

Oma raiskaukseni silloin 1700-luvulla juonsi juurensa 1600-luvun elämästäni, jossa katkeroiduin nuorena teinivaimona täysin välinpitämättömälle miehelleni. Emme olleet pitkään naimisissa, sillä mies loukkaantui eräällä metsästysmatkalla ja kuoli haavan tulehduttua pahoin. Kuolivuoteella hän pyysi itkien anteeksi tekojaan ja vastasin, että hän saa anteeksi, vaikka todellisuudessa anteeksi annosta ei ollut tietoakaan. Mies kuoli onnellisena ja autuaallisena uskoen siihen, että olin antanut anteeksi, mutta itse elin katkerana miehiä vihaten lopun elämääni.

1700-luvulla kävi niin, että asuntoomme murtautui kaksi naamioitunutta miestä, joista molemmat raiskasivat minut. Tulin kaiken kukkuraksi tästä raskaaksi tietämättä koskaan, kumpi miehistä oli lapsen isä. Silloinen aviomieheni suhtautui minuun ihan ymmärtäväisesti, mutta lapsi oli aina muistuttamassa tapahtumasta. En voinut muuta kuin antaa miehille anteeksi heidän tekonsa saadakseni mielen rauhan ja voidakseni rakastaa lastani.

Eli, kun en 1600-luvun elämässäni oppinut anteeksi antamista, peli heitettiin osaltani kovemmaksi, kunnes viimein opin sen. Raiskaus täytti tuossa elämässä kaikessa hirveydessään minun elämässäni hyvin suuren tehtävän.

Tapaus Steiner koulun pihalta.
Vanhempi menee tutustumaan kyseiseen kouluun;
Hän näkee, että yhtä oppilasta kiusataan ja tönitään ja kysyy koulun opettajalta, että miksi ette puutu asiaan?
Steiner koulun opettajan vastaus oli tyynesti; "Emme puutu siihen, koska se voi olla karmaa"
 :uglystupid2: :knuppel2: :crazy2:
(OT sorry)  ;)

kaikki vaikuttaa kaikkeen..


Demi Moore

Birth Date:
November 11, 1962
Birth Place:
Roswell, New Mexico
Birth Sign:
Scorpio

Demi Moore discovered early in life the power of her sultry Scorpionic sex appeal, coupled with the quiet warmth and charm of her Taurus Moon and the romantic aura of her Pisces Ascendant. Abandoned by her biological father before she was born, she grew up in a dysfunctional home, with an alcoholic stepfather who abused her mother and forced the family to move roughly 40 times – not unusual for a child with a Sun-Moon opposition. At the first opportunity, she dropped out of high school to become an actress and started her career as a pin-up girl.

Her career began to blossom when she won the role of Jackie Templeton on the ABC soap opera, General Hospital. As a member of the famous Brat Pack, she was included in the youth-oriented films St. Elmo's Fire and About Last Night. She joined the ranks of the highest-paid actresses of all time in the mid-1990's with a string of box-office bombshells, including Ghost, A Few Good Men, Indecent Proposal, and Disclosure. Demi also took a big chance with her public image by posing pregnant and nude on the cover of Vanity Fair. Her most recent film is Emilio Estevez's Bobby...

Minä uskon, että tämän elämäni aikan joudun vain näkemään kaiken rumuuden tästä maailmasta. Tulkintojen mukaan olisin elänyt hyvin hyvin suojattua elämää, joten sieluni on päättänyt nähdä elämästä toisen puolen. Ihan ok, joskin hiukka rankkaa  :buck2:  ;D

:coolsmiley:
Steiner-koulussa ymmärretään kyllä karmisia seikkoja
sekä yksilötasolla, että ihmisten välisissä suhteissa.
Ja mahdollisuudet sekä ymmärryskyky vuorovaikutuksellisille
tekniikoille niiden rakentavassa selvittelyssä on ihan jo opetusmetodien puitteissa.
Jokaisen opettajan persoonan oma karmallinen vaihe voi silti olla vaikuttamassa -
ihmisiähän hekin vain ovat  :)
Koko koulua tuskin silti tarvitsee korostaen leimata? ???

Olemmehan me kaikki täällä opettelemassa elämistä;
maailmallisten mahdollisuuksien lakeja tutkien ja tulkiten,
kaikilla elämänosa-alueilla, jokainen.
 :angel:

Uskotko tosiaan noin Ardith? Minun sieluni lie nähnyt tarpeeksi moskaa 90-l alkupuolella ja nyt haluaa lähinnä nähdä kauneutta, niin näenkin, töissäkään ei noita negatiivisia luonteita tule vastaan; en ikäänkuin tarvitse sitä kokemusta, että kokisin hyvän tarpeeksi hyvänä (kontrasti). En siksi ymmärtänyt miksi eräs halusi väkisin nähdä kriisiä ja verta - en vaikka hän kuinka "tekisi hyvää". Rajansa kaikella. Sitäpaitsi minusta hän lähinnä halusi oppia kontrolloimaan tapahtumia, kun oli itse kokenut kovia. Vaikka miten kysyin, mikä sinua tähän pakottaa, olet vapaa mies, niin ei..

Minusta tällaisesta voi myös vetäytyä pois. Ainakin kun karmat maksettu.

Onko jokainen valinnut kokemuksensa todellakin.. näinhän väitetään.   8)

No tuossa kauneutta haavoittuneille.

http://www.matton.fi/kuvat/cdt/flowers___plants/

Tuli mieleen myös suojeluhalu. Uskoisin aikoinaan olleen miesten tehtävä suojella naisia vihollisilta, kuin myös näin taata syntyvien jälkeläisten olevan heidän omiaan  ::) Vaikka tästä nyt ei varmasti nyt ole kysymys... kuitenkin uskoisin tuon verenmaun nousevan varsin primitiivisistä aivojenosista.
Kuin myös saattaa jonkin sortin "syyllisyys" myös yleisellä tasolla olla takana. "Yksi meistä miehistä" on alentunut toimimaan näin... laitetaan se ruotuun... lynkkausmieliala - kosto, mahtavatko olla samaa syntyperää ja myös jotakin hyvin alkukantasta...?

Tuo jossakin täällä heitetty pohdinta toisen osapuolen ottamisesta... en tarkkaan nyt muista kuka ja missä, mutta tuli mieleeni, että miksi ihmeessä nämä asiat ovat näin päin? Eli mies "ottaa" naisen ja se tekee naisesta likaisen/huonon yms. Teknisesti siis jos mietitään, niin nainenhan "ottaa" tai "joutuu ottamaan" miehestä. Se vain, ettei naisella ole mahdollisuutta valikoida sisälle saatua tavaraa (niin kuin olen ymmärtänyt mm. sorsilla olevan?), tekee tietysti naisen tilanteen herkästi peruuttamattomaksi.
Onko se "ottaminen" sitten rajattu ottajan tunnekokemukseen -orgasmiin. Se on otettu nautinto?!  :idiot2: Olenkin joskus heittänyt miehille, jotta miksi ei käsi siihen "pakko saada" tilanteeseen kelpaa? Vastausta en ole koskaan kuullut...

Kyllä vain. Mitä enemmän elmästä vetäytyy, sitä vähemmän elää.  :)
Se mitä maailma antaa, minä otan. Kävi miten kävi ja tuli mitä tuli.  ;D Selitykseni on minulle sopiva, en kaipaa mitään sadan vuoden takaisia karmanvelkaselityksiä sillä sellaiset vievät minut pois tästä hetkestä (kokeiltu on). En elä vielä sellaisella ikuisuustasolla...  :idiot2: ja ihan hyvä näin.  :)

Elämästä vetäytyy? Puhuimme elämän pimeistä ja ahdistavista kokemuksista..  8) miksi tämä vetäytymisasia tulee taas.. miksei voisi valikoida hyvää.. sinunko on ikäänkuin kaapattava kaikki mitä tulee.. miksi.

Voisin oikeastaan itsekin kantaa korteni kekoon aiheesta edelliset elämät ja seksuaalinen väkivalta...

Mielikuvieni mukaan olin toiseksi edellisessä elämässäni nainen Intian seudulla, ja lapsena silloinen isäni mahdollisesti käytti minua hyväkseen. Myöhemmin minusta tuli tanssijatar ja prostituoitu, ja koska palkkioni palveluksistani oli useimmiten joku koru, en nykyisessä elämässäni oikein viihdy korujen kanssa. Lisäksi tunnen vastenmielisyyttä katsellessani jonkin pirun Kamasutra-kirjan kuvia jossa isokokoinen mies häärää pienikokoisen naisen kimpussa... No, sattuuhan sitä kaikenlaista, mutta tuossa elämässä minut jalkavaimokseen ottanut pikkuruhtinas jostain syystä ympärileikkautti tai paremminkin silvotutti minut, ja se todella vaivaa etten ole saanut tietää että miksi. Oliko se rangaistus vai jonkinlainen koe, vai mitä ihmettä?

Jossakin tuota elämää edeltäneessä elämässä olin juoppo kalastaja joka pahoinpiteli vaimoaan, enkä tiedä mitä kaikkea lienen lapsillenikin tehnyt. En muista, ehkä onneksi. Jokatapauksessa vaimoni suku kosti ja yritti hukuttaa minut mereen, mutta minut söikin hai...

Tuota elämää aiemmin taas on saattanut olla elämä jossa olin viikinki ja jossakin päin Venäjää tai peräti Siperiaa otin paikallisesta heimosta itselleni vaimon, joka jotenkin petti minut. Siitä hyvästä tapatin kaiketi hänen koko sukunsa, ja minulle jäi syvä inho ja katkeruus naisväkeä kohtaan, mikä ilmeisesti purkautui väkivallaksi tuossa kalastajan elämässä... Näin se piiri pieni pyörii.

Edellisimmässä elämässäni ennen nykyistä elämääni olin sitten katolinen munkki, ja on mahdollista että Intian elämäni loppupuolella ehdin vielä olemaan buddhalainen nunnakin. Että äärimmäisyydestä toiseen! Joskohan se tasapaino varsinkin seksuaalisuudessa vielä tässä löytyisi... Nykyisin pystyisin kuvittelemaan että tulevassa elämässä jättäisin kaikki ääri-ilmiöt sikseen, jos nyt edes ollenkaan tulen olemaan missään tekemisissä seksin kanssa, koska ei se nyt niin tärkeää ole kun koko maailmankaikkeus avautuu avoimena edessä...

 :smitten:

No joo, ääripäästä toiseen, mutta mitäpä jos;
minä kiusasin pienenä Miaa koska hän oli minun mielestäni hölmö, helppo ja arka... hiukan myöhemmin Kössi kiusasi minua kun minä olin hänen mielestään hölmö, helppo ja arka. Viitekehys vain muuttui - koulusta  toiseen. Mutta tällä kertaa hiljennyin ja ajattelinkin, että nyt muistan kuinka kiusasin Miaa ja olinpa hölmö kun huomasin kuinka pahalta minusta tuntui kun joku osoitti minut hölmöksi, helpoksi ja araksi ja päätin, että annan itselleni sen hölmön, helpon ja aran kuvanitsestäni anteeksi ja olenkin viisas, voimakas ja rohkea ketä kukaan ei tietenkään halua kiusata. Tälläistä kutsutaa henkiseksi kasvuksi tai vapautumiseksi joka katkaisee 'karman'/pelon kierteen. Huom...annnoin itselleni anteeksi.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut tilata taas seuraavaan elämään vaikka Kössin ja Mian kanssa vastakkaiset asetelmat, mutta tällä antautumisella ja rakkaudenteolla(huom)itseäni kohtaan vapautin meidät kaikki tästä pinteen kierteestä.

Että, pieniä ihmeitä... rakkauden pihneitä -runoili kerran Kaika-

                  :-*
 :smitten: Viisas olet :smitten:

Hyvästi ja kauniisti kirjoitit kokemuksestasi, Theus!

Näinhän se kulkee monella muullakin, jos he oppisivat huomaamaan...

puhuin itseni kautta...

Theus ja Triton näinhän ne asiat on. Minä en usko kuitenkaan että asiat ovat JOKO/TAI vaan että on asioita jotka kumpuavat edellisistä elämistä - ja on asioita jotka kumpuavat tästä elämästä ja tiedostamattomasta.

Kiitos Elämänilo! Sorry muut tällainen off-topic -juttu.

"Määräsin" jo itselleni pari rohtoa, mutta noita homeopaattisia valmisteita ei löytynyt keskustasta. Täytyypä mennä seikkailemaan Hakaniemeen. Kommentoin sitten tuolla vaihtoehtohoitojen puolella, miten vaikuttivat.

Ööh, topicin aihehan oli muu kuin tuo "metafoorani"...  ::)
Heh, ilmiömäisen mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoi, jos jokin näkökulma asettaa kyseenalaiseksi heidän ihanteitaan (joihin on ehkä jopa samaistettu minuuden kokeminen)
Tärkeintä näyttää olevan osoittaa (itselle), että mitään "hätää ei ole", kunhan saa ihanteet selitettyä itselle jotenkin takaisin.

Tuo viittaus Steiner kouluun, ei ollut oma kokemus, vaan kuultua ja minusta se toi oleellisen pointin ja näkökulman tämänkin topicin aiheeseen, jos osasi oivaltaa, mitä se kuvasi suhteutettuna tähän aiheeseen.
Älkää peljätkö, ei minun kirjoittamani voi viedä teidän ihanteita.
 :smitten:

Inanna, ymmärsin, että ehkä alunperin halusit pikku kertomuksellasi osoittaa jotakin tähän topicin aiheeseen liittyvää, mutta tuodaksesi pointtisi esille, olisit voinut tehdä sen ehkä hieman harkitummalla tavalla?
hmm.. esimerkkisi, että jossakin koulussa kiusataan, ja siihen ei opettaja puutu perustellen, kuten sinä kerroit, voisi tapahtua missä tahansa, mutta, jostakin syystä, sinä nimenomaisesti halusit mainita sen Steiner-koulussa tapahtuneeksi.
Silloin, kun nimeää jonkin tietyn esim. henkilön, ihmisryhmän tai ajattelusuunnan tietynlaiseksi, saattaa luonnollisesti seurata, että erilaisia kokemuksia kyseisestä asiasta omaavat ottavat siihen noin niin kuin oikaisumielessä kantaa. Sellaisessa responssissa ei kai ole mitään ihmeteltävää?

Vai kaipasitko ehkä kuitenkin, jossain mielesi hämärillä perukoilla, reaktiota, josta voisit tehdä seuraavan päätelmäsi:
Tuon peilaaminen kertoo kyllä enemmän sinusta itsestäsi  :coolsmiley:

Mitä aiheen mukaisesti seksuaalisuuteen, mielenterveyteen, ja niiden karmallisuuteen tulee, vastauksessani (, jossa myös Steiner-koulua omien hyvien kokemusteni pohjalta puolustin) postaukseesi, tulee pointti mielestäni ihan selkeästi ilmaistuna:
Sekä:
Siinäpä taitaisi olla hyvä koulu meille kaikille  ::)

Mutta..

Ja opettajia olemme kaikki toisillemme  :)

Tämäkin pelko taitaa löytyä ihan sieltä omasta peilistäsi  ;)

Suloista !  :smitten:

Niin, sitä saa, mitä tilaa.  :)

Heh, niin, jos elää näkemättä itseään ja muita sellaisina kuin ovat.
Siinäpä aina häilyvä raja, osatako puhua asiasta, vai alkaako spekuloiman toisen "taustoja" omia mielikuvia vasten ja vastata niihin, vaiko asiaan, siten kuin se oli.   ;) :smitten:

Aiheena jatkukoon minun osaltani;  Seksuaalisuus ja mielenterveys.

Saat anteeksi  :smitten:

Itseasiassa, eikös topikin alkupostaustarinassa ollut ihan tähän liittyvä juttu; kuinka toinen oli tulkinnut toisen käytöstä/puheita ja luonut mielikuviansa synnyistä syvistä omaa maailmankuvaansa vasten, ja toiminut sitten niiden perusteella - ja vieläpä mielestään ihan oikeutetulla tavalla. (eikös se jotakuinkin noin mennyt?)

Kuva on voimakas,
sitä vasten näemme asiat
sellaisina, kuin kuvaamme sopii,
riippumatta siitä miten ne oikeasti ovat.
Ja itselleenhän tunnetusti on sokea -
omaa kuvaansa harvoin tulee kyseenalaistettua,
vaikka mahdollisuuksia
sen tarkistamiseen ja päivittämiseen
Kaikkeus kyllä antaa kaiken aikaa.

Luomme käsityksemme ihmisistä jo ensitapaamisella, ilman, että sanaakaan on vielä vaihdettu, tai jopa pelkän valokuvan perusteella, ennakkokäsitystemme pohjalta: silmien väri ("ruskeet pettää, siniset jättää ja vihreitä et koskaan saa"), hiusten väri (blondit ja punapäät esim.), vaatetuksen,... ym. perusteella, ja tämä kuva pysyy tiukassa.. Meillä on esim. ollut inhottava opettaja, jolla oli juuri tuommoinen samanlainen katse, tai naapurinpoika, jolla just samat maneerit...
Mikä tahansa piirre voi nousta muistoistamme minkä tahansa symboolina, johon sitten reagoimme.

Konfliktit ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tai väärinymmärrykset kommunikoinnissa voivat olla lähtöisin siis ihan mistä tahansa vaikka unohdetustakin lapsuuden kokemuksesta, mutta tiedostamattomalla tasolla vaikuttavat joskus voimakkaastikin elämäämme.

Voiko kuva, jonka olemme maailmasta luoneet olla täysin kieroutunut, meidän itse sitä lainkaan tajuamatta? Missä vaiheessa se menee mielenterveyden tuolle puolen, kuten aiheessa?
Omissa psykooseissammehan me kuitenkin kaikki elämme  :coolsmiley:

Muistan lukion psykan tunneilta, kuinka opettaja kiteytti juuri tätä asiaa meille. Ihminen luo käsityksensä ja mielipiteensä toisesta henkilöstä 20 sekunnin aikana ensi tapaamisesta, joten opettaja tähdensikin, että esimerkiksi työpaikkahaastatteluissa alku on ratkaisevin. Vaikka tämä 20 sekunnin aikana päähän muodostunut ensivaikutelma-mielikuva osoittautuisikin aivan vääräksi, ei psykologian opettajan sanomisien mukaan tämä ensivaikutelma-kuvitelma enää muutu.

Olen tuossa asiassa pikkuisen eri mieltä.

On kyllä olemassa ensivaikutelma tai mielikuva, johon liittyy helposti jokin assosioituminen jostakin toisesta ihmisestä. Mutta olemme myös enemmän.

Me olemme muutoksille myös alttiita. Me muutumme itse, mielikuvamme muuttuvat ja sitä myötä myös ne vaikutelmat, joita olemme ensin luoneet. Juuri se puoli ihmisessä, että se on kykenevä luomaan itse jotakin, liikuttaa myös mieliämme. Tietenkin tämä on hyvin yksilöllistä.

Näen suorastaan punaista, kun joku puhuu siitä 'ensivaikutelmasta' ja uskoo siihen aina.
Tällaista olen tavannut. Siis joillakin ensivaikutelma on yhtä sitkeässä kuin joku raja tai raami tai uskomus! Se peloittaa minua.

Kun ihminen voi muuttua, kasvaa, uudistua...

Jos ei itse, mutta se toinen.

Mielestäni psykologia on hirvittävän epäluotettavaa! :knuppel2:

Heh, en ole pyytänyt sinulta anteeksi. Hienosti toit esiin sen, miten ilman kohdetta heitetty bumerangi palaa heittäjälleen takaisin.
Oma kupla, itsepuhelua.
Nuo ensivaikutelmat yms. on reaktiivisen ihmisen juttuja ja perustuvat samaan alueeseen (psyykkisyyteen) kuten tuo itsensä kanssa jutustelu.
Psykoosi on muuten erittäin vakava psyykkinen sairaus.  :)

Hih, lainaan sulta vielä kerran:
Jonkinlaiseen reaktiivisuuteen eläminen kai ihan perimmiltäänkin perustuu -
kaikki toiminta, myös kaikki kirjoituksemme ovat reaktiota,
jokin on stimuloinut ilmaisunhaluamme.
(Aiemmin mainitsemaasi rektionaarisuutta en kuitenkaan allekirjoita.)

Henkilökohtainen todellisuutemme muodostuu realiteeteista, joihin ja joiden syntyyn meillä jokaisella on oma suhteemme. Harhaisuus määritellään suhteessa yleisiin realiteetteihin, joka on sama, kuin miten keskivertoihminen asiat kokee. Realiteettien määritelmä esim. jo Astro.fi-kontekstissa voi poiketa suurestikin yleisesti totutuista 'tavis'jutuista, ja jo siinä mielessä, jos oikein tarkkoja ollaan, voisimme kaikki saada 'psykoosissa'-leiman otsaamme.

Myönnän todellisuuteni poikkeavan tavanomaisesta, mutta että muodostuuko se vakavaksi vai hauskaksi, riippuu suhteestani siihen :D
*Kerroin tämän mielissäni itselleni, ja sain hyvät naurut * :2funny:

Ai mahoton.  :2funny: Ollaan "joukkopsykoosissa" sitten vaan.  :2funny:

Tunnustan 'joukkopsykoosin' itsellänikin!  ;D :smitten:

No jokohan on uusi energia muuttamassa raiskaajatkin.. sallikaa minun epäillä.  8)

Every outer event has its meaning and is connected with an inner issue that we will have to deal with. In this sense, there are no lucky or unlucky events, but only that which the Greeks called Kairos - the right moment.

Theuksen kommentti anteeksiannosta itselleen on virkistävä oivallus - kaiken kamalan keskellä sitä ajattelee että toiset tekivät niin ja minä tein niin ja piiri pieni pyörii, mutta harvempi koskaan muistaa että itselleenkin pitäisi antaa anteeksi.

Tietenkään sen anteeksiannon jälkeen ei pitäisi enää syntiä tekemän. Elikkä minua inhottaa ajatuksena sellainen esimerkkitapaus että lastaan lyövä äiti selittelee itselleen että äiti se on vähän väsynyt ja sen takia tuli lyötyä - ja lyöminen se senkuin jatkuu vaan. Ei itselleen anteeksiantaminen tarkoita sitä että saa käyttäytyä jatkossakin kuin ihmispaholainen.

Ja tästä voin siirtyä siihen mitä mieleeni juolahti kun nopeasti vilkaisin olikohan se Inannan juttuja. Ilmeisesti se Steiner-koulujuttu oli esimerkkinä siitä kuinka omahyväisiä henkiset ihmiset saattavat toisinaan olla; he antavat lastenkin käyttäytyä kuin pedot toisiaan kohtaan vain sen takia että siinä on taustalla mukamas joku ylevä henkinen ajatus.

Ei näin, ei todellakaan. Vaikka meillä olisi millainen ideologia ja kaikki omalle itselle tapahtuneet vastenmielisyydet olisi helpompi sietää vaikka karmaan ja sen sellaiseen uskomalla, niin eihän se saa sitä tarkoittaa että "ylevän" oppimme myötä annamme lasten ja vähäväkisten kokea kaikki kurjat ja kamalat sen takia että he ovat sen mukamas ansainneet.

Entäs jos karmanamme on se että meidän pitäisi kerrankin puuttua, sekaantua, ängetä siihen väliin ja välittää toisista?

 :knuppel2: :police: :angel: :buck2: :coolsmiley:

Näin minä itse koen, ainakin omassa elämässäni. Ihmset elää mielestäni aivan likaa ihanteissa ja ideologioissa ja hämääntyvät luulemaan sen olevan omaa todellisuutta. Siihen pohjautuu monet sodat ja muut täysin turhat riidat.
Minä koen vahvasti, että vastuu on otettava juuri nyt.
Sitä voi toki hiljaa mielessään hakea lohdutusta ja turvaa näistä ideologioista ja ihanteista, mutta että kyllä se elämä on tässä ja nyt ja se miten valitset, kertoo sinusta ja siitä mitä olet, eikä se mitä "paasaat".

Meidän on "puututtava ja sekaannuttava" silläkin uhalla, että jokin ideologia ei hyväksy meitä, emmekä sitä kautta voi kokea omanarvontuntoa.
 :)

:smitten: Asiaa puhut, tätä nimenomaan tulisi harjoittaa.

Välinpitämättömyys on kaikista pahinta,
suorastaan loukkaus elämää kohtaan,
egon erillisyyden ilmaus, torjunta Ykseydelle.
Jo atomirakenteeltamme olemme välittäjiä;
välitämme energiaa - koko ajan,
myös kaikkien sanojemme ja tekojemme kautta.
Täytyy kehittää tietoisuutta siitä mitä välittää. :coolsmiley:

Kannatan rohkeutta! :)
Omanarvontunto kai syntyykin ihan omien arvojensa tuntemisesta  ???

Mikään ideologia ei ole niin kaiken kattava, että sen taakse voisi elämä kokonaan piiloutua. Kaikki on punnittava ja arvioitava itse, ja kaikista mahdollisuuksista valittava omansa, ideologian nimeen katsomatta, niin rakentuu eheämpi kokonaiskuva maailmasta, ja kokonainen elämä.  :angel:

Niin miten kukakin asian kokee.
Niin minä koen, että omanarvontunto kasvaa siitä, että uskaltaa olla mitä on, omista ja muiden ihanteista huolimatta. Sydän on niin "raadollisen inhimillinen", se haluaa aina palauttaa ihmisen tähän hetkeen ja siihen mitä on juuri nyt.

Ideologioiden koen olevan "turvia ja kainalosauvoja", en yhdentekeviä, mutta jotain, mistä on luovuttava jossain vaiheessa, jos haluaa ja uskaltaa kasvaa todelliseksi itsekseen...siksi mistä jotkin ideologiat puhuvat "ykseyden nimellä"---
Tosin on niinkin, että meitä ihmisiä on niin erilaisia, että toisten pitää nimenomaan mieltää jotain ideologioista, kasvaakseen omaksi itsekseen ja taas toisten ,pitää niistä luopua... hmm.. tai ainakin olisi hyvä niin...
Sisäinen, ainutlaatuinen=ykseys laatuinen ideologia ja ihanne, on sitä jotain, mitä ehkä voisi olla hyvä kuunnella... :)

Viisi tiibetiläistä riittiä -kirjan mukaan länsimaalasiselle uskonnolliselle toiminnalle on tyypillistä seksuaalisen energiansa tukahduttaminen, koska kuvitellaan, että näin päästään lähemmäs Jumalaa. Voi itku! Ei tarvitse ihmetellä mieskeskeistä naisvihaa, mikä ilmenee esim. naispappeuden vastustamisena.
Kirjan mukaan seksuaalisen energiansa voi kuitenkin ottaa tietyn kuudennen riitin avulla itselleen elämänvoimaksi, joka ilmenee esim. lahjakkuutena taiteessa ja nuorekkaassa olemuksessa, mutta se vaatii fyysisestä seksistä kieltäytymistä. Tavallaan ääripäitä molemmat.

= ykseyden tila.  :smitten:

Se ettei ole enää mitään vastustettavaa tarkoittaa sulautumista kaikkeen,
näkemistä kaikessa tarkoituksenmukaisuuden
tärkeänä osana kokonaisuutta, kaikkine puolineen.

Ideologiat ovat siimoja tietoisuudenverkossa,
joka lopulta, kaikki siimat yhteen nivoutuneina
kattaa koko elämän kaikessa kirjossaan.
 :smitten: :smitten: :smitten:

ANTEEKSIANTO

Enkelit muistuttavat, että ihmiset ja tilanteet on lähetetty sinulle opettajinasi, tärkeimpinä opettajina. Ilman heitä sielusi ei voi kasvaa.
Ohjauksesi on luopua menneestä, vihasta, loukkaantumisista ja levottomuuksista.
Kun annat itsellesi ja muille anteeksi,
karmasi on pyyhitty pois sielun muistista.
Pyydä enkeleitäsi poistamaan vihaisuus ja syyllisyys. He ottavat kuormasi sinulta.
Anna anteeksi itsellesi ja muille.

Raiskauksesta julkisesti puhuminen auttaa varmasti monia muitakin uhreja jotka itse eivät ehkä uskalla puhua tapahtuneesta, luulenpa että aiheesta puhumiseen vaaditaan paljon rohkeutta, moni raiskauksen uhri voi häpeillä tapahtunutta. Kaikki raiskaajat, murhaajat, lasten hyväksikäyttäjät joutavat vankilaan, monia asioita voi ihminen antaa anteeksi mutta on myös asioita joita ei voi eikä pysty vaikka kuinka yrittäisi. Ainahan voi sanoa antaneensa anteeksi vaikka totuus olisi ihan muuta. Jos oma tytär raiskattaisiin moni täälläkin olija olisi varmasti raahaamassa raiskaajan vaikka itse sinne vankilan portille, tai repimässä munat irti omin käsin, ei varmaan monelle tulisi mieleen mennä halailemaan raiskaajaa ja hokemaan anteeksiantoa. Joskus nämä rakkautta, voimaa ja haleja jutut menevät vähän överiksi, maailma  on kylmä ja kova paikka, rakkautta ja halejakin tarvitaan, mutta niin myös rangaistuksia ja kuria. Eipä tässä ollut päätä eikä häntää, jospa joku saisi selkoa tästä minun höpinästä.

Niinhän minäkin koko ajan sanoin. Vapauden vieminen väärintekijältä - vaikka samalla tiedän että monet pahikset jatkaa vapaana, koska ovat sen verran ovelia - mutta yhtaikaa anteeksianto sielussa, että uhrin oma sielu on vapaa.

Antaa anteeksi katumattomalle on samaa kuin piirtää kuvioita veteen.


Sieluista minä en tiedä.

Mitä? En ole kostosta puhunut. Vankila rangaistus ei ole kosto vaan rangaistus rikoksesta, tai miten sen nyt haluaa ajatella. Kukaan ei pakota ketään raiskaamaan toista tai tekemään muutakaan rikosta, vastuu teoistaan täytyy kantaa. Anteeksiantoa ei varmasti pyyhi tapahtunutta mielestä, raiskaaja uusii monesti tekonsa.

Niin, Ykseyden ja anteeksiantamisen voi saavuttaa,
kun löytää sen opin, mitä tapahtuma on opettaakseen.
Silloin voi olla jopa kiitollinen kokemastaan.
Kuulostaa hurjalta, tiedän, mutta se on ihan totta;
myöhemmin voit huomata, että ainoastaan sen kautta, että olet jonkin kokemuksen läpikäynyt,
voit ymmärtää jotakin tärkeää asiaa - vain kokemuksen kautta voi todella samaistua.

Ei kuulosta hurjalta vaan naurettavalta, tuskin kukaan ihminen on kiitollinen raiskauksestaan, menkää vain kysymään raiskauksen uhreilta ovatko he kiitollisia että heidät on raiskattu. Ja jos uhri voi antaa anteeksi se melko varmasti tapahtuu pitkän ajan kuluttua jos sitten koskaan. Ihminen voi oppia elämään asian kanssa, mutta sen muistaminen tuottaa varmasti tuskaa ja kärsimystä ja pelkotiloja vielä kauan aikaa, ihmiset ovat erinlaisia, jokainen suhtautuu tapahtumiin omalla tavallaan, se mikä saa toisen elämän raiteiltaan ei hetkauta toista lainkaan. Raiskauksen uhri tarvitsee apua, tukea ja ystäviä. Ja kyllähän raiskauksesta oppii ainakin raiskauksen tekijä sen että rikoksesta seuraa rangaistus, niin että tottahan siihen opetuskin sisältyy. Ja vankilassahan on moni tullut uskoon, niin että sinne vaan henkisesti kasvamaan.

Kaikolle voisin kertoa omakohtaisen kokemuksen raiskauksesta, jonka annoin anteeksi. Tämä tosin tapahtui 1700-luvulla, kuten ehkä tiedätkin jos olet lueskellut tätä ketjua alusta alkean läpi :) Tuossa elämässä minut raiskasi kaksi huppupäistä miestä ja tulin siitä raskaaksi. En koskaan saanut tietää kumpi miehistä oli lapsen isä eikä kumpaakaan tekijää saatu koskaan tuomiolle. Muistan tapahtuman kuin eilisen ja saan raiskaustapahtumista, olivatpa ne elokuvissa, TV-sarjoissa tai kirjoissa, vähintään hyperventilaatiokohtauksen. Tuntuu siltä, kuin tuo kaikki olisi tapahtunut vasta hiljattain.

Tuon tapahtuman tarkoituksena oli opettaa minua antamaan anteeksi ja olin itse valinnut sen elämääni ennen syntymää. Sillä 1600-luvun elämässäkin minulla oli oppiläksynä anteeksianto, mutta koska en sitä silloin oppinut, piti panoksia toisin sanoen nostaa. Sielullisesti samaa asiaa jankataan niin kauan, kunnes se opitaan ja muistetaan. Itse jankkaan yhä naisena olemisen kunnioitusta TOSI monien naiselämien jälkeen.

Tietenkin  Kaiko, meillä jokaisella on oikeus ajatella miten haluamme, nähdä asiat miten haluamme eikä kenelläkään toisella ole mitään valtaa tulla sanomaan, että "tämä on totuus", koska maailmankuvamme ovat niin erilaisia. Siksipä mitään siitä, mitä olen sanonut, ei tarvitse uskoa, jos se ei tunnu sinusta hyvältä :)

Viimeistään sitten, kun kuolemme, saamme tietää, mikä on ollut kaiken tarkoitus - myös raiskauksen.

Mutta kyse tässä ketjussa ei varmaan ollut siitä pitäisikö raiskaajalle antaa anteeksi vai ei, jokaisella on asiasta se oma mielipide. Toivottavasti Sashan ystävä toipuu ja jaksaa eteenpäin.

AthaMaarit, anteeksi mutta minua ei vakuuta nämä edellisten elämien jutut, en tiedä uskonko moisiin, minä olen tässä ja nyt enkä tiedä olleeni mitään muuta kuin mitä olen nyt.
 

Itse olen todellakin kokenut törkeän raiskausyrityksen 14-vuotiaana ja muistan sen edelleenkin, yli 25 vuotta myöhemmin kuin eilisen päivän. Kyllähän kokemuksesta oppii aina jotakin, mutta mieluummin olisin jättänyt tuon kokematta. En todellakaan muistele sitä kiitollisin mielin.

En myöskään koe kiitollisuutta siitä, että ex-mieheni osoittautui kammottavalla tavalla sairaaksi ihmiseksi. Mielestäni olen tehnyt arviointivirheen haksahtaessani häneen ja tämän asian kanssa on nyt vain elettävä, tekemättömäksi asiaa ei saa.

Minulla on raiskatuksitulemiskokemus ihan tästä elämästä.
Tiedän siis, miltä SE tuntuu, ja millaisia vaiheita sen
läpiprosessoiminen sisältää.

Ja voin ihan vilpittömästi sanoa,
että sitäkään kokemusta en enää vaihtaisi pois,
niin paljon olen sen kautta oppinut.

Tämä on toki ollut rankan mutta syvällisen,
sieluni sopukoihin porautuneen prosessin tulos.
                          :angel:

Miettikää nyt tätä maailmaa.
Onko oikeasti olemassa paljoa naisia ketä ei ole yritetty raiskata tai ole raiskattu.  :idiot2: :tickedoff:

Lilli, sinäkin kuitenkin toivut ikävästä miehestä. Niinkuin minäkin, niinkuin me kaikki. Itse olen kiitollinen että kukaan ei kuitenkaan tuolla tavalla ole vahingoittanut. Ehkä olen niin vahva sitten tai jotenkin aurani suojaa?

Se on vakavaa, se on pahaa, mutta toivon että k.o nainen saa vammoistaan toivuttua myös iloa elämäänsä, vilpittömästi. Voisiko hän viettää jonkun aikaa jossain spa´ ssa, parantolassa tms lepopaikassa?

(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:tkLTgt3Dn18kXM:http://www.tapiolankuoro.com/pics/Joy-kansi.jpg)

Kun olen näitä raiskausjuttuja lukenut, tulee väkistenkin silmät sirrillään mieleen eräs juttu.

Huomatkaa kuitenkin että todellisuuden ja mielikuvien välillä on laskemattomia laajuuksia...mutta kun olen joskus lukenut (totta vai ei)seksuaalisista mielikuvista, joissa useat naiset kertovat, että he kuvittelevat että joku tai jotkut raiskaavat heitä.

Onko siis olemassa myös tämä (aiheeseen liittyen) kaipuu seksuaaliseen kanssakäymiseen tällaisten mielikuvien kautta vaikkakin sitten pakottamalla jos ei muuten tohdi.

Siis äärimmäisyyksistä toiseen. Raiskaus on aivan kauhea asia! Toivooko joku todella tulevansa raiskatuksi myös? Siis onko olemassa mielen sopukoissa niin suuria pelkoja tai paineita, että vain raiskaus voisi sen vapauttaa?

Hm...ihan sellainen tunne, kuin menisin tuliperäiselle alueelle...

Esmiralda, tuollaisia fantasioita varmaan on olemassa. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että todellisuus ja fantasia ovat usein täysin eri maailmoista.

Fantasioissa tilanteen hallinta on kuitenkin aina itsellä, mielikuvia saa kehitellä juuri niin kuin huvittaa. Todellisessa tilanteessa - jos siis raiskauksesta puhutaan - naisen tahtoa ei kunnioiteta millään tavalla ja juuri tämä tekeekin tilanteesta nöyryyttävän ja esineellistävän.

Minä vaihtaisin kokemukseni pois koska tahansa - Mitään hyvää se ei tuonut elämääni, vaan 10 vuoden tuskaisen polun ja monta eri terapiaa. En ole katkera sillä olen selvinnyt kaikesta, mutta kenellekään en tuota kokemusta toivo!!!!!  :o

Eivät toivoisi jos tietäisivät mistä puhuvat. Liittyy hallinnan menettämiseen ja sen kautta antautumiseen.

Kun kuitenkin esoteeriset opit selittävät että kaikella on tarkoituksensa!

Mietin vain mitä ihmeen tarkoitusta raiskaajan teolla ja mitä ihmeen tarkoitusta raiskattu siinä kokee? Kuten tässä jo, moni on anteeksiannolla oppinut jotain, mitä on varmaan vaikea selittää itselleenkään.

Ja tämähän kaikki heijastuu myös historiallisesti yhteiskunnan kautta. Kyllä sekin ääni vielä kuuluu meillä Suomessakin, että kun nainen on sellainen 'viekoittelija'. Ja että miehet sitten saa olla heikkoja!!

Siksi minä ihailen niitä jotka tuovat näitä juttuja avoimesti esiin vaikka siinä on oma mieli ja nahka vaarassa. Tuollaiset historialliset käsitykset ovat hyvin syvälle juurtuneite eikä niitä tuo valoon muuta kuin esilletulo ja asioiden rohkea käsittely!

Siksi jokaisen tuki on heille tärkeä!

Tarinoita on monia ja ne menevät pitkälle ajassa taakse päin. Yksi on rajattomuus - omat rajat.

Minä olen kiitollinen siitä, että minua ei ole raiskattu ja olen pahoillani siitä että jotkut täällä ovat joutuneet sen kokemaan. En ymmärrä miten anteeksianto vapauttaa sielun jos kyseessä on tälläinen asia, minä olen antanut eräälle läheiselleni anteeksi kun hän loukkasi minua pahasti ja särki sydämeni vuosia sitten, en ole vapaa vaan asia piinaa ja vaivaa minua vieläkin ja se palaa mieleen yhä uudelleen vaikka miten pinnistelisin. Tekijähän siinä oikeastaan saa vapautuksen kun hänelle annetaan anteeksi, en tarkoita että pitää kostaa ja hautoa asioita vihamielisesti, mutta anteeksiantokaan ei aina riitä sen oman olonkaan helpottamiseksi, ja edelleenkin olen sitä mieltä että raiskaajan kuuluu saada rangaistus teostaan, ja jos puhutaan rakkaudesta ja anteeksiannosta, niin eikös rajat ole rakkautta,opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin, pahoista teoista seuraa rangaistus joka on kestettävä.Raiskaajaa ei pidä puolustella ja pakottaa uhria antamaan anteeksi tai vielä mennä uhrille sanomaan että jonakin päivänä sinä olet kokemastasi kiitollinen, entä jos uhri saa vakavia vaurioita? menettää kyvyn saada lapsia, saa sukupuolitaudin... (opetus siinä varmaankin sitten on se että älä luota ihmisiin) En varmaankaan osannut selittää asiaa niinkuin sen ajattelin.

Hyvin selitetty Kaiko. :)

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Itselläni on kokemusta muunlaisista pahoista loukkauksista
ja se laittaa todella miettimään anteeksiannon merkitystä
ja rakkaudellisia rajoja.

Rajat ovat todellakin rakkautta, enkä usko siihen
(kristilliseen) paatokseen, että kaikki pitää antaa anteeksi.

Omiin kokemuksiini perustaen, voi olla todella
tuhoisaa itselleen, jos yrittää ja pyrkii antamaan
anteeksi sellaisia loukkauksia, joille yksinkertaisesti
ole unohdusta tai tasoitusta.

Olen mieltänyt "kaiken anteeksi antavat" ihmiset
yleensä sellaisiksi, joilla ei ole kokemusta
erittäin pahasta
(esim. ruumiillisesta ja vapautta riistävästä) loukkauksesta.

Anteeksiannolla ja anteeksiantamattomuudella ei oikeastaan
mitään merkitystä omasta mielestäni, siis kokemuksiini vedoten.
Asian hyväksymisellä kokemukseksi ja elämän jatkumisella
sitäkin enemmän. :coolsmiley:

Kaiken anteeksiantamisen ei tarvitse liittyä, eikä se ainakaan minulla liity mihinkään uskontoon eikä ismiin. Kaiken anteeksiantavillakin voi ja on (kuten minulla) hyvinkin rankkoja, pahoja ja loukkaavia kokemuksia takana.

Mutta minun mielestä kenenkään eitarvitse, eikä ole pakko antaa anteeksi jos ei itse halua. Kukin tavallaan eikä ketään väheksyen. :smitten: :angel:

RV, olet TODELLA valoa, huh!  

"en ole vapaa vaan asia piinaa ja vaivaa minua vieläkin ja se palaa mieleen yhä uudelleen vaikka miten pinnistelisin. "

Sitten sinun on tehtävä jotain. Minä olen antanut anteeksi ja elämä on mukavaa. KUKA sanoo muuten että fyysinen sattuminen, jalka poikki olisi sen ISOMPI asia antaa anteeksi kuin se, että on tunnetasolla tai henkisesti loukattu? TAI vaikka nettikeskustelussa? Sama asia - anna anteeksi (eikös unohdus ole jollain tasolla sama asia), elämä eteenpäin, nauti, pidä hauskaa.

Kaiko, miksi toistat asiaa? Eikös kaikki olleet täällä sitä mieltä että vapausrangaistus on ratkaisu tässä tapauksessa?

Muuten noista fantasioista; Esmiralda, kyse lienee ajatuksesta että joku on kanssasi intohimoinen. Väkivaltaa ja loukkaamista kukaan tuskin todellisuudessa kaipaa. Ellei nyt ole hieman suuntautunut..

Eikös muuten Ardith ollut kokenut tarpeeksi pahoja, antoi silti anteeksi? Onko tässä nyt kilpailu siitä ketä on piesty eniten? Mitä siinä MENETTÄÄ jos antaa anteeksi? To forgive and forget- (mitähän tuo muuten merkkaa, give and get, antaa ja saada..hmm).  ;)

Viereisestä topicista!

Sitä voidaan käyttää ja on käytetty monin, monin eri tavoin, mm. luomistyökaluna. Seksuaali- tai elämänvoimaenergialla on kuitenkin kaksi merkittävää väärinkäyttötapaa. Yksi on sen käyttäminen hallitsemiseen ja toinen on sen tukahduttaminen. Se mitä te vastustatte, pysyy. Jos siis tukahdutatte tai kiellätte tämän energian, te lisäätte sen voimaa ja energiaa normaaliin verrattuna. Havaitsette sen monissa omissa rakenteissanne maan päällä. Antakaa sen vain virrata lävitsenne. Se ei vahingoita teitä. Se ei voi vahingoittaa teitä. Se on itse asiassa omaa elämänvoimaenergiaanne, ja se tuntuu hyvältä. Se virtaa lävitsenne, koska tämä energia muodostaa Kodin.
 
Sitä on paljon enemmän täällä Kotona kuin voisitte mitenkään ymmärtää, sillä energia, jossa me elämämme koko ajan, on sitä energiaa, jonka te tunnette seksuaalienergiana olemuksessanne. Te vain koette sitä hyvin lyhyitä jaksoja. Me elämme siinä koko ajan. Isäntä sanoo: "Haluan mennä Kotiin. Haluan mennä Kotiin." Kerromme teille, että koette tätä nyt päivittäin. Se on alkamassa muuttua, koska tätä te teette. Sen sijaan että menisitte Kotiin kokemaan tätä, tuotte sen maan päälle. Olette luomassa taivasta omassa uudessa inkarnaatiossanne maan uudessa energiassa, ja sitä varten te olette täällä. Se oli suurin toiveenne ja olette jo ylittäneet sen.  

Ei fantasia ole mikään toive. Päässä saattaa pyöriä vaikka mitä, eikä se tarkoita että haluaa toteuttaa niitä juttuja. Ainoastaan sairaat ihmiset toteuttavat jokaisen mieleen läikähtävän ajatuksensa.

Raiskatuksi tulemisesta fantasioiva ei varmaankaan vain uskalla myöntää omia halujaan itselleen, ja asettaa mielikuvissaan toisen ihmisen vastuulliseksi haluamisesta ja aktiivisesta toiminnasta. Ne taas jotka oikeasti raiskaavat olettavat että jokainen ihminen on velvollinen tulemaan osalliseksi heidän ajatustensa toteuttamisesta käytännössä. Vaikka väkisin.

Ei siinä sen kummempaa.

Minun on hyvin vaikea käsittää minkä vuoksi jotkut ihmiset eivät tajua että ajatuksilla, tunteilla ja todellisilla teoilla fyysisessä maailmassa on selvä ero. Jäävätköhän jotkut niin lapsen tasolle, että he eivät kykene hillitsemään itseään sen vertaa että kun mieleen tulee hakata jotain kepakolla päähän niin se on heti välittömästi mentävä ja tehtävä?

Olen itse ollut välillä aika aggressiivinen ihminen, mutta kun oivalsin että voin mielessäni lyödä kumppaniani silloin kun hän on raivostuttava, se auttoi hillitsemään haluja lyödä oikeasti.

 :knuppel2: :uglystupid2: :angel:

On puhuttu kostosta. Eikö raiskaus ole sinänsä miehen kosto naiselle, äidille, tai mille lie mielikuvalle, mikä pitää tehdä todellisuudessa?

Olen samaa mieltä tässä, että se, mikä pyörii toiveiden tasolla
ajatuksissa, toteutuu. ;)

Ystäväni fantasisoi tulevansa raiskatuksi ja sen sitten sai.
En lähde tuomitsemaan häntä siitä, koska se ei ole relevanttia
oikeudellisesti katsottuna,
mutta asiaa voi miettiä henkiseltä kantilta. ;)


Tosin ajattelen myös niin, seksuaalinen ihminen kun olen,
että ns. "raiskausta" fantasisoivien naisten
masokistisissa mielikuvissa ns. raiskaus on jotain sellaista,
joissa kuitenkin loppuviimein hallinta ja ohjakset on naisella.

Todellisessa raiskauksessahan nainen menettää kaiken mahdollisen
ihmisarvonsa, oikeutensa
ja tilanteen hallinnan viimeistä piirtoa myöden
ja siksipä se onkin raiskaus, eikä mitään
rajumpaa kinky-leikkiä turvasanalla ja omalla vapaalla tahdolla
alistumista toisen valtaan. ;)

Sado/masokistisilla seksuaalisuudella rajuudestaan
huolimatta ei päästä siihen,
mitä todellisessa raiskauksessa tapahtuu.

Niissä leikeissä joka tapauksessa on aina alistuja,
joka tekee sen omasta vapaasta tahdostaan.
Sillä ei siis ole mitään tekemistä rikoksen teon kanssa.

Kannattaa siis olla varovainen, mitä fantasisoi
ja tehdä todellinen ero todellisen raiskauksen
ja rajun seksin/SM-leikkien suhteen.

SA, Mitäpä minun pitäisi asialle tehdä? Minä tunnen mitä tunnen. En ole sanonut etteikö elämä olisi mukavaa, joskus se on joskus ei, sellaista se elämä on, ja enkös sanonut että minäkin annoin anteeksi? Anteeksianto ei pyyhi muistia. Ja suuret pahoittelut jos minun juttuni meni saman toistoksi. Jokainen antakoon sen anteeksi minkä pystyy, ja unohtakoon jos unohtaa ja minä unohdan hetkeksi tämän ketjun niin en rallattele samoja rallatuksia.

 ::) Mitäpä muutakaan anteeksianto on,
kuin asian hyväksymistä kokemukseksi,
ja elämän jatkamista ?

Kyllä terve ihminen kykenee pidättäytymään jokaikisen ajatuksensa välittömästä toteuttamisesta. Tiedän kyllä että henkisten asioiden kimpussa pakertavat ihmiset haluaisivat että ajatuksetkin olisivat alati "puhtaita" ja myönteisiä, mutta mielestäni tässä kiskotaan ruusunpunaisia kakkuloita silmille ja lopulta voidaan päätyä tilaan jossa ihminen kiusaa itseään jatkuvilla neuroottisilla syytöksillä kun havaitsee ettei kykenekään hallitsemaan jok'ikistä ajatustaan. Eikö ihmistä voisi edes sen verran armahtaa että toteaa että okei, ajatelkoon mitä lystää, kunhan ei toteuta niitä ajatuksiaan? Eikö edes siitä voi kiittää ja kehua että jättää lähimmäisensä rauhaan vaikka millainen horna myllertäisi omassa päässä?

Vanha sananlasku menee että tie helvettiin on hyvillä aikeilla silattu. Meillä on ihan tarpeeksi mielenterveysongelmista kärsiviä ilman sitäkin että jonkinlaisen henkisyyden nimissä ihmiset saadaan piinaamaan itse itseään syyllisyydellä jokaisen ohikiitävän ajatuksensa takia.

Ei, ei se erottaminen ole vaikeaa. En usko. Jos on terve.

 :coolsmiley:

Apropoo... Ei ajatustensa vihaaminen aiheuta muuta kuin niihin takertumisen. Parempi kuin tukahduttaa ja inhota niitä on tarkastella niitä neutraalisti ja kenties selvittää että mistä ne kumpuavat. Tai antaa niiden mennä ohi huomioimatta niitä erikoisemmin.

- Mutta en toki oleta että kommentoimani ihminen välttämättä tarkoitti että pitäisikään itseään kytätä jatkuvasti (toivottavasti ei?), tulipahan nämä asiat vaan mieleeni.

 ;)

Hmmm... ::)
Minä käsitän anteeksiannon toisella tavalla,
mutta en väitä, että se olisi väärä tai oikea
tai olisin oppinut sen oikein. ;)

Minun käsitykseni anteeksiannosta on se,
että kun annan anteeksi jollekin hänen tekonsa,
niin jatkan elämää samalla tavalla hänen kanssaan
kuin ennen hänen tekoaan,
eli puhtaalta pöydältä teon unohtaneena
ilman katkeruutta, kostoa, vihaa tai surua tms. tunnetta.

Ko. ihminen siis pysyy elämässäni sillä tavalla
kuin ollut ennen tekoaan.

Siksi sanon, että on tekoja, joille ei ole
anteeksiantoa, eli unohdusta ja puhdasta pöytää. ;)

Eli sinussa kasvavaa katkeruutta, kostoa, vihaa, surua tms. kitkemättömästi ruokkivat
kuopaiset kokonaan pois elämästäsi, välttyäksesi tuntemasta ko. tunteita?

Se ei ole anteeksiantoa, kuten totesit,
mutta onko se asian hyväksymistä kokemukseksi
ja elämän jatkumista, jos niiden edellytyksenä on torjunta? ???

Tarkoitan, että kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta kaiken voi hyväksyä kokemukseksi, ottaa vastaan sen tarjoaman opin, jolloin se on täyttänyt tehtävänsä elämässäsi, ja muuttuu tai katoaa itsekseen, ilman että itse teet asialle mitään.
Silloin esim. luonteenalaatunsa vuoksi kurjuutta tekevä ihminen voisi hyvin jäädä elämääsi todellakin kurjan tempun jälkeen, kun olet hyväksynyt siitä saatavan opin. Ja asenteesi näin koko kurjuutta kohtaan muuttuneena, et tule sellaista enää kohtaamaan, hänen tai kenenkään muunkaan kurjimuksen tekemänä.
Mutta niin kauan kun et ole sitä kurjuuden tuomaa viestiä vastaanottanut, sitä lähetetään säännöllisin väliajoin uudelleen, eri ihmisten välityksellä, erilaisissa paketeissa.


Tätä jäin pohtimaan, että jos jokin asia ei vaikuta millään tavalla, ei tee mitään muutosta, niin onko se tavallaan mennyt hukkaan?
Kaikkihan muuttuu koko ajan, myös ihmissuhteet ovat kasvun ja kehityksen jatkuvassa dynamiksessa - ja anteeksianto vaikuttaa yleensä voimallisesti valaisevasti suhteessa kaikkeen...

Ei minulla ole tarvetta jatkaa ikävien ihmisten seurassa, vaikka asiat olisi unohdettu, johtuen siitä että kaikki eivät muutu mukaviksi. Sen verran älyän. En väitä että "uusi energia muuttaa nyt meidät kaikki" jne, pahojakin juttuja tulee esiin jatkuvasti, kenties johtuen siitä että ihmisillä on menneissä ja tässä elämässä aina jotain ongelmia.

Nämä kanssanäyttelijät voivat olla karmallisesti sidotut tai ei. Ei asioihin tarvitse jäädä roikkumaan siinäkään luulossa, että tätä kamalaa pitää vielä kokea- tästä tulikin mieleen eräs keskustelu, jossa kysyin toiselta, "voisinko jotenkin muuttua" ja hän sanoi "ihmiset eivät muutu" koska varmaan tiesi, että itse ei ainakaan vähällä muutu. Oikeastaan halusinkin juuri tuon kuulla, se osoitti jotain. Enkä varsinaisesti halunnut muuttua mukailemaan häntä.

Siksipä ei tarvitse pitää kaikkia elämässään enää, vaikkei jaksa enää inhota tms, kostaminen on aivan turhaa jne.

En ymmärrä allaolevasta yhtään mitään. Tulevaisuudessa tulee olemaan vastaavia tilanteita, sotia jne ihan yhtä lailla.


"Eli se totuus, ettei mikään täällä maan päällä energiana koskaan häviä, on se vanha energialakimme, joka tulevaisuuteemme nyt on muutettu. Eli se tarkoittaa nytkin jo sitä, ettei tämän kaltaisia keskustelujakaan muuten käydä kuin vain sen takia, ettemme enää siirtäisikään tätä vastuutta karmalla jollekin vaan otamme ja muutamme kokonaisen ajatusketjun. Eli se aloitus tapahtui jo ENNEN kuin toimmekaan kokonaisuuteen ajatustakaan siitä, mitenkä tulevaisuutemme on jo luotu eli emme enää koskaan kykenisikään "sotkemaan" sitä! "

Yhä vaikeatajuisempaa..terveet ihmiset eivät luo ajatuksellaan tulevaa?? Näinkö muka edellinen sanoi?

"Eli tarkoitatko tuolla, että ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka osaavat ajatella "terveesti", eivät ajatuksellaan luo tulevaisuutta vaan ainoastaan ajattelevat sitä olevaiseksi. Eli silloin puhutaan kyllä egoillemme teoista, koska ne tapahtuvat silloin ainoastaan alitajunnasta ja sitenhän tämä koko astraalimielemme eli harhamme on luotu!  Undecided"

hmm... eikö keskustelun aihe ole "seksuaalisuus ja mielenterveys"?

siis hetkinen....raiskausfantasian ja raiskauksen, joka on vakava rikos ihmisyyttä kohtaan, mitähän yhteyttä niiden välillä olisi?!

tuskin raiskaus johtuu uhrin  aikaisemmista fantasioista-mitä ikinä ne lienevät...kyllähän ihmiset kuvittelevat kaikenlaista- miksi väkivalta viihde, television etsiväsarjat ja kauhuelokuvat muuten olisivat niin suosittuja? eiköhän se raiskaus johdu sen raiskaajan mielenterveydestä, häiriintyneestä suhteesta itseen, naisiin, rakkauteen ym. Usein tällaiset miehet hakeutuvat sellaisten naisten seuraan joilla on huono itsetunto ja eivät osaa torjua, vetää rajoja.Eli siis etsivät uhreja. On tapauksia, joissa huonolla itsetunnolla varustetut naiset jopa säälivät miehiä, joiden seksuaalisuus on väkivaltaisella tavalla vääristynyttä!!! Eikä ole mitenkään yllätys, että ihminen jolla on heikko itsetunto fantasioi alistumisesta ja kokee sen "oikeutetuksi"!!!

SOLIDAARISUUTTA SISKOT!!!!!

Eiköhän ole niin, että vaikka kuinka henkistynyt olisikin, ei kaikkeen voi itse vaikuttaa?! Ei "henkisyys" ole mikään totaalisen hallinnan väline!

Vai mitä mieltä olette siitä, että jotkut miehet metsästävät sydämiä, saavat naisen rakastumaan ja avautumaan, ja sitten heittävät yhden-kahden illan jälkeen "roskikseen"? Johtuuko tämä siitä, että nämä naiset ovat halunneet tulla "dumpatuiksi"?

Tiedostamattaan, kyllä - sielulla on tarve tuntea dumpatuksitulemisen kokemus. :angel:

En minä nyt vaan oikein jaksa uskoa että jokainen ajatuksemme suorastaan vaatii väistämättä tulla toteutuneeksi. Jos puhutaan asioista ihan suoraan, niin esim. minä itse en kykene saamaan seksistä orgasmia jos en pyöritä tietynlaisia fantasioita päässäni aktin aikana, ja näihin ajatuksiin liittyy elementtejä jotka todellisuuteen vietyinä olisivat pahimmillaan rikollisia. Koska olen nainen en tietenkään voisi toimia siten kuin mielikuvissani miehet toimivat jotakuta mielikuvitusnaista kohtaan. En voi uskoa että seuraavassa miespuolisessa inkarnaatiossani tulen jotenkin väistämättä suorittamaan todellisuudessa nuo mitä päästäni löytyy. Paremmin ne voivat olla menneiden elämieni tapahtumia joissa olen itse tehnyt pahaa tai kärsinyt toisten teoista, mene tiedä.

Peräänkuulutan vain sitä että ihmisellä pitää vielä nykymaailmassa olla vapaus edes ajatella mitä sattuu, sillä ylenmääräisestä tukahduttamisesta ja itsensä pelkäämisestä ja vihaamisesta ei tule kuin hulluksi. Eiköhän aikanaan elämiemme varrella kaikki "sairaat" ajatuksetkin putoa pois kun ihmisenä kasvamme ja kehitymme. Mutta itse en suostu luopumaan orgasmeistani vain sen vuoksi että en saisi ajatella ja kuvitella juttuja jotka eivät ole totta minun elämässäni.

Ja jos joku jossakin niitä toteuttelee, niin se ei liity minuun. En ole jumala niin että minun ajatukseni manifestoituisivat jonkun piruparan kautta joka ei kykene hallitsemaan itseään.

 ::)

Eläköön fantasiat!!!! Siellä olemme vapaita. Vai olemmeko?

Eikö fantasiat ole kuitenkin jollakin tapaa todellisuuden harjoitteluakin. Kyllä jokaisen olisi kuitenkin hyvä kysyä itseltään, miksi kuvittelen tällaistä, mitä olen jäänyt paitsi?

Sillä fantasioidenkin maailma on jotakin juuri sinusta itsestäsi kertovaa. Vai kiellätkö sen?

Kuitenkin uskoisin, että ihminen on aidoimmillaan omissa fantasioissa. Ja sitä pitää saada olla!!!

Pakkohan ihmisen on fantaisoida pelkäämättä että ne toteutuu!! Minä olen tappanut ties kuinka monta ihmistä (purkanut energoitani - jopa yksi terapiamuoto on sellainen!!!) mutta tuskin tulen koskaan ketään tappamaan, koska mielikuvien avulla tunteet on purettu eikä niitä enää muista hetken kuluttua!  ;D Se on työskentelyä! Uutta energiaa virtaa sisään sitä mukaa kun vanhaa lähtee pihalle!

Sehän on lapsen tasoista ajatella, että "äiti on tyhmä, voi kun äiti kuolisi --" ja sitten kun jotain tapahtuu niin lapsi on ihan p***ana kun AJATTELI jotain pahaa!

PIENTÄ RAJAA IHMISET!!

Voiko raiskattua naista enempää syyllistää kuin sanomalla: "HÄN FANTASIOI RAISKAUKSESTA JA TULI RAISKATUKSI!"  :uglystupid2:  :uglystupid2:  :uglystupid2:

Ohi aiheen että pärähtää!
Vastaan tähän, mutta voitko ystävällisesti
pysyä jatkossa aiheessa? :police:

Mitä tekemistä anteeksi antamattomuudella ja katkeruudella
on toistensa kanssa? :idiot2:
Ne ovat kaksi aivan eri tunnetilaa ja käsitettä.
Katkera voi olla, vaikka kukaan ei olisi tehnyt mitään pahaa.

Se ei automaattisesti tarkoita sitä,
että katkeroituu tai kostaa tms. jos ei (kykene) anna anteeksi jotain.

Asian/teon voi silti hyväksyä osaksi (mennyttä) elämää
ja jatkaa iloisin mielin kohti tulevaisuuta,
vaikka ei antaisikaan anteeksi jotain.

Lainasin Kaarinan tekstiä,
kun se on niin hyvin oivallettu. :)

Ardith, kukaan ei syyllistä raiskauttua hänen fantasioistaan.
Raiskaus on kamala rikos miten päin vain ja kenellekään
ei ole lupaa tehdä toiselle pahaa,
vaikka tämä fantasisoi siitä.

Kaarina ja minä puhumme tuosta ajatuksen voimasta
hiukan toisella tasolla kuin syyllistämistasolla.

Ajatus on liikkuvaa ja muuntuvaa energiaa,
vai näetkö ympärilläsi mitään,
mikä EI olisi ollut ensin jonkun ajatus? ;)

Minä kyllä vakaasti uskon, että me vedämme puoleemme
sitä, mitä ajatuksissamme pyörii.

Jos ajattelee olevansa huono jossain asiassa,
niin silloin on huono siinä.

Voi kysyä hyvin, miksi jotkin naiset aina
valitsevat väkivaltaisen tai juopon miehen kertatoisensa
jälkeen.
Kysymys on siitä, miten he ajattelevat itsestään ja miehistä.

Ei ne väkivaltaiset miehet joka naisen luo kävelle,
vaan se tarvitsee tietylaisen naisen tietylaisella ajattelutavalla
ja siinä se.
Se ei ole sen kummempi natsaus toisiaan hakeville "puoliskoille".

Liittynee topicin aiheen kokemusten käsittelyyn.  :)


Katkeramielinen kai etsii katkeruuden aiheita, tarkoitat?
Sen voin ymmärtää erillisenä anteeksiantamattomuudesta keskustellessamme.
Mutta entä kun on tapahtunut jotakin - miten määritellään anteeksiantamaton?
Eikö siihen nimenomaisesti liity jonkinasteinen katkeruus, ahdistus tai vähintäänkin asian välttely?


Poissa silmistä, poissa mielestä?

Mielestäni vasta silloin on antanut anteeksi, kun tekijän kohtaaminen tai aihe
ei enää aiheuta juuri minkäänlaisia, ainakaan kovin voimakkaita tunnetiloja,
vaan sen sijaan jopa kiiollisuutta siitäkin koetusta kokemuksesta ja opista.
Silloin ne on hyväksynyt osaksi mennyttä elämää,ja niiden kanssa, välttelemättä, voi elää,
mennä iloisin mielin kohti tulevaisuutta. :smitten:

Ehkä kyse on käsite-eroista, mitä tarkoitetaan anteeksiannolla, -antamattomuudella tai katkeruudella :smiley6600:

Ehkä pitäisi erottaa fantasiat ja ajatuksella luominen toisistaan? Ajatuksella luominen vaatii aika paljon usein tietoistakin ponnistusta eri tietoisuuden osa-alueiden yhteistä toimintaa- ja siis varsin kokonaisvaltainen ja energiaa vievä prosessi. Satunnaiseti ohimenvät ajatukset, joille ei anna voimaa,ja joita ei OIKEASTI toivo tapahtuvan, eivät oikeastaan ole ajatuksella luomista, sillä koska sen pitäis olla tietoista.eikö?Seuraamuksia ajatuksilla voi olla,erityisesti jos ne ovat itsepintaisia ja pakonomaisia... Mutta paras on jos ei anna energiaa näille ajatuksille, esim. vihan tai syyllisyyden muodossa.JA tietenkin on jos toivoo vilpittömästi paljon hyvää, niin mikäs sen parempaa!Erityisesti näistä tietoisesti tehdyistä toiveista ja ajatuksista kertyy sitä karmallista vastuuta - näin uskoisin.

Avonaisuus kollektiiviselle ali-tai ylitajunnalle voi tuoda yksilön päähän ajatuksia, jotka ovat hänelle vieraita- oudot "fantasiat" periaatteessa voi ilmetä näinkin. Myös enteet jotka tulevat valvetilassa voivat joskus tuntua fantasian kaltaisilta, varsinkin jos niitä ei ole tottunut tunnistamaan... (kaikki eivät näitä intuition viestejä osaa heti ottaa onkeensa)Myös ihan "mekaanisesti" mieleen siirtynyt ympäristön häly voi aiheuttaa outoja "ajatuksia" (tai pikemminkin ajatuksen kaltaista mölyä)päässä. Tämä lisätäkseni näkökulmaa niistä ajatuksista, ja siitä kenelle ne "kuuluvat"...


Jos pyrkii pitämään mielensä peilin puhtaana , niin kyllähän ne oudot fantasiat varmasti katoavat kun mieli kirkastuu... :) :)
Mutta tähän ei varmasti kenenkään kannata ajatuksiaan tukahduttamalla pyrkiä.Antaa ikävien ja häiritsevien ajatusten vaan häipyä tyhjyyteen, eikö? Syyllisyyden kantaminen/ syyllistäminen ei kai mitään auta? vai mitä?

Ikitosi, tämä on minun luoma topic aiheesta
seksuaalisuus ja mielenterveys. :)

Anteeksiannosta voit keskustella täällä;
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=11330.0;topicseen

hmm... onhan tässä perää.. tässä muuten kuvataan nyt sitä tilannetta, josta aiemmin puhuin- eli huonon itsetunnon ongelmaa.

kyllähän ihminen monessa asiassa on sitä mitä uskoo olevansa-mutta kuinka usein on kysymys siitä että ihminen uskoo siihen mitä on? tulee myös mieleen tapauksia, jossa ihminen hirveästi uskoo itseensä, mutta sitten ei kuitenkaan onnistu...

haluamme kuitenkin olla elämämme "puikoissa", hallita sitä-ehkä fantasioissa voi myös olla kysymys tästä - elämän, edes kuvitellun hallinnasta?

uskoamme koetellaan...

..Ja sielläkin siitä keskustelen  :)

Kerrohan minulle, oi topicin luoja ja omistaja, miten kirjoittamani nyt poikkeaa aiheesta?
Puhe on ollut kai raiskatuksi tulemisesta, siihen johtaneista seikoista, sekä sen jälkikäsittelystä? ???
Vai mahdoinkohan vain tehdä liian vaikeita kysymyksiä sulle :coolsmiley:
                                        ;D

Tämähän on nyt osiossa Henkimaailman ilmiöitä, eli vastaukset saavat sitten virallisesti olla tosi henkisiä ja ufoja.  ;D

::)  Niin.

Jokainen meistä on yhtä lailla syyntakeellinen kuin syyntakeetonkin itselleen tehtyyn vääryyteen.

- Ja tässä myös ovatten neutralisaation ainekset.

Eli sitä ei menetä, minkä laittaa kiertoon.

:)

No, itse en ainakaan edes kuvittelekaan ettäkö olisin itse jotenkin puhtoinen tai koskaan mitään pahaa tehnyt ja että mielikuvituksessani pyörivä aineisto ei mitenkään liittyisi mihinkään joka on joskus ollut todellisuutta jollekulle - tahtoo tietysti sanoa menneille inkarnaatioilleni. Fiktiotakin kirjoittaessani olen myöhemmin aina havainnut että lähes kaikki mitä mukamas "keksin" onkin jollainlailla tapahtunut minulle ammoisina aikoina.

Minä en ihan usko sellaiseen ettei meidän välillämme olisi mitään rajoja niin että jokainen ajatuksemme menee välittömästi toisen ihmisen kiusaksi ja riivaajaksi. Joku tarkoitus erillisyyden kokemuksella ja fyysisillä toisistaan irrallisina kehoillakin täytyy olla. Hengen ytimessä oletan että kaikki olemassaoleva on yhtä, Yksi, mutta fyysisellä tasolla haluan välillä kokea erillisyydenkin koska arvelen että se jotenkin liittyy tässä-ja-nyt tapahtuvaan "Jumalan" manifestoitumiseen. Olemme kenties Jumalan unia ja meillä jokaisella on omat unemme, kaikki olemassaoleva on eräänlainen fraktaalikuvio jossa samat teemat toistuvat pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa - mutta kaksi kuvion "kärheä" ei välttämättä kosketa toisiaan vaikka juuressa ne ovatkin yhtä.

Herääkin jopa kysymys että hakevatko jotkut raiskaamisen kautta epätoivoisesti yhteyttä jota he eivät sitten kuitenkaan voi saada fyysisellä tasolla...?! Auttaisiko raiskaajaa jos hänet johdatettaisiin oivaltamaan että yhteys, todellinen yhteys, löytyy vain Hengessä ja Hengestä? Ei yhdestäkään maisesta kehosta.

Raiskaus-dilemmaa ei kuitenkaan saada ratkaistua sillä että naisia joiden päissä tapahtuu raiskausfantasioita syyllistetään siitä että joku jossakin raiskaa oikeasti. Tällä menolla jokainen kirjailijakin pitäisi viedä tuomioistuimen eteen, koska mokomat tapaavat kaikenlaisia juttuja kuvitella ja vielä kirjoihinkin pistää, jopa murhia.

 :crazy2:

 ::)

Seksuaalienergia voi tavallaan hyppiä silmille
eli käyttäytyä viruksen tavoin.
Aivan kuten se "jumala-virus", jonka ihminen loi kuvakseen
ilman että ensin olisi kaivanut todellisen alkukuvansakin esiin.

Mutta mitään ei ole menetetty... koska se laitettiin vain kiertoliikkeeseen.
Nimittäin se itsetuntemuksen vivahteistuminen.

Mikä tietää sitäkin, että harhaa vasten voi ennakoida
todellisen tulemuksen.

Kauttaan ja muidenkin välityksellä.

 :)

Tuosta syyllistämisestä:
mielikuvat kutsuvat itsensä vastaavuutta kertautumaan kanssaan.

Siten mielikuva kärsimyksestä, jossa itse on tuottajana,
tilaa käteismaksutusta kauttaan, sitä tilillepanon kohtaloa.

Kaikella on aikansa maan päällä.

Ja kun "se on täytetty", ollaan kokonaan uudella taajuudella
sen mukaisine toteutumineen.

Toteutuma on uuden olemassaolon solutietoisuuden keskiössä.

Eikös joku nainen joskus kirjoittanut kirjan "Miestä ei voi r.."..

Anteeksi Sasha, jos en pysy topicissa, mutta täytyy nyt vähän purkaa ajatuksia.

Lainaan tuohon Tuliruusun lausetta, mielestäni hän puhuu asiaa.

Ehkä pitäisi erottaa fantasiat ja ajatuksella luominen toisistaan?

Seksuaalisuus ja mielenterveys liittyvät mielestäni myös ajatus- ja fantasiamaailmaankin. Moni juttu lähtee sieltä ajatusmaailmasta käsin, myös fantasioimalla. Nämä kouluampumis- ja muut räjäytysjutut esimerkiksi. Ja myös seksuaaliset pakkomielteet, joita ei muuten voi purkaa tai jos ulkomaailma ei luo puitteita niiden purkamiseksi, räjähtävät pahana ulos.

Fantasiat! Jos niillä luo maailmaa, niin sittenhän kaikki dekkarikirjoittajat luovat kirjoissaan pahaa maailmaa ja taas niitä lukevat jatkavat sitä.

En usko että kuitenkaan ihan näin on, vaikka Kaarina siihen viittaa.
Fantasioilla on myös toinen puoli purkavana ja puhdistavana voimana.
Minulla ainakin! Niiden kauttahan voivat purkautua tietyllä lailla myös pakkomielteiset ajatusrinkulat.

Silti uskon myös ajatusvoimaan, kun se kohdistetaan itsestä ulos, joko hyvänä tai heikkona. Tottakai jos itseään ajattelee heikkona ja mitättömänä, se heijastuu kehon kuvioissa ulos ja siihen liittyy toistenkin ajatukset. Samoin käy vihaiselle ajatukselle. Ajatus vetää puoleensa ja vahvistuu. Se voi kasvaa jopa odotetuksi ilmiöksi.

Yhtä hyvin kaunis ajatus vahvistaa ympäristöä.

Mutta missä kulkee fantasioiden, ajatusten ja toiveiden raja? Ne helposti lipsuvat, uskoisin. Siksi itsekontrolli ja -tutkailu ajatusten ja fantasioidenkin rinnalla voisi olla joskus terveellistä.

Minkä tahansa energian tukahduttaminen pitkään vinouttaa ihmisen mieltä. Seksuaalienergia on yksi voimakkaimmista energioista ja tuollainen juuri oman minänsä, oman seksuaalisuutensa kieltäminen, totaalinen tukahduttaminen ei  kyllä voi johtaa mihinkään muuhun kuin persoonallisuushäiriöön. Vaikuttaa vakavasti sairaalta ihmiseltä. Tosin psykopaatti/sosiopaatti olisi jätäänyt kertomasta edesottamuksensa ja vaan jatkanut huijaamista hyväksikäyttöä yms.

Tällaiset jutut on aina kamalia. Mieleltään sairaat ihmiset kun ei ole niin helposti tunnistettavissa, voivat olla todella hurmaavia. Toivottasti ystäväsi toipuu tästä eikä itse saa vakavia traumoja, eikä pyri tukahduttamaan tunteitaan ja energioitaan. Onneksi hänellä on ystäviä jotka välittää!

Meruska

Kyllähän monella menee "pullat ja puurot" sekaisin kun sekoittaa keskenään "think" ja "intention" merkityksen.
Ajatus ei luo oikeastaan kuin mielikuvia... emotionaalista omaa maailmaa... sen voi valita, toteuttaako vai ei.... Ihan rauhassa voi siis asioita miettiä ja ajatella ja järkeillä, ei siihen maailma kaadu  ;)
# aie
# aikomus
# päämäärä
# pyrkiminen
# pyrkimys
# tarkoitus
# tarkoitusperä
Ovatkin sitten jo ihan eri asia... jos nyt kaivellaan tuolta se "todellinen" mitä se on.... ehkä jopa voisi käyttää sanaa intuitiokin..
Sillä luodaan, jos sitä käytetään....

Fantasiat, ne liittynee ajatusmaailmaan ja jokainen "terve" osaa niitä käyttää luovasti ja vaikka jonkinlaisen taiteen ilmaisuun taikka vaan tekemisen laadun muokkaukseen.

Tosin kun nuo "maailmat" sotketaan keskenään, se kuvio ei ole kovin johdonmukainen ja selkeä eikä niin 'puhdaskaan'. Se näyttää melkoiselta "sokkelolta" ja "tukkoisuudelta", jos sen "maalaisi sielun silmin" nähtäväksi.  ;)

Älkää unohtako että jotkut mielenterveysongelmat ovat puhtaasti kemiallisia. Ja puhkeavat elämän murrosvaiheissa ihmisillä joilla on peritty taipumus geeneissä. mm. skitsofrenia, bipolaarisuus. Vika ei aina ole kodissa tai vanhemmissa. Jotkut voivat jo syntyessään olla mieleltään sairaita, aivojen toiminta jo syntymässä erilaista. Niin sähköisesti kuin kemiallisesti.
On myös totta että elämässä tapahtuneet traumat (kasvattajat yms. asiat) voivat aiheuttaa ihmisissä vinoutumia joka aiheuttaa, meidän näkökulmasta, sairaan käyttäytymisen. Persoonallisuushäiriöisen käyttäytymisen.

Tai näin minä sen ajattelin. Mutta sairas synymästä tai ei, niin eivät teot kyllä sen enempää hyväksyttäviä ole. Tuomio kuuluu kaikille jotka, syystä tai toisesta, vahingoittavat toista.

Meruska

Tuota noin. Minusta tässä korostetaan ehkä liikaa tätä "uhrin fantasiaa" ja sitä miten ihmiset vetävät puoleensa asioita. Tai ehkä se on hyvä selvittää. Se mikä tässä lähinnä tökkii on ajatus, että kaikki (sairaatkin ihmiset) löytävät sen jumalaisuutensa, kun näin ei tule lähivuosina - vuosisatoina? käymään. Olennaista kai lie se, onko kyseessä yksilön ongelma, sattuma, karman koulu tms.

En kaipaa osoittelua joka osuu väärin, tarkoitin tässä EDELLEEN Sashan kertomaa tapausta. Tarkoitin, että tuskin on syy naisessa joka on houkuttelevasti PUKEUTUNUT tai ajatellut, kuvitella jos tuo olisi argumentti oikeudessa. Toivottavasti ei enää viitata siihen, että olipa sillä lyhyt mekko. TARKOITIN että miehellä on ongelmia, joten naista syyllistetään.

Fantasiamaailma on myös meidän luovuuden maailmaa, seksuaalista energiaa, näkisin.  ::)

Onneksi ihminen itse on pystynyt luomaan tai näkemään kanavia itsestään miten sitä kaikkea voi konkretisoida ja vahvistaa 'minän olemista'. Kaikki luova toiminta, tanssi, laulu, maalaus, kirjoittaminen ja tientenkin se vuorovaikutteinen kaunis seksi. Jos toisen saa onnelliseksi, näkisin senkin onnistuneeksi luovaksi toiminnaksi.

Ja kuten Meruska, Sasha ja monet muutkin, uskon, että KAIKKI, ymmärtävät että se voima on luotu virtaavaksi. Jos se ei liiku, saa sairaus otteen. Toki on ymmärretty erilaiset luovan terapian muodot, jossa pystytään raottamaan ja raivaamaan sen energian kanavointia ulos.

Pysytäänpäs nyt aiheessa ja vähän aiheen vieressäkin (;D) ja jätetään ne syyttelevät sormet näppäimistölle.

Kävin muuten AM sivullasi, minusta on jotenkin hauskaa että graafinen taiteilija moderoi meitä. Eroottinen taide on varmaan aihe sinänsä - ei kovin heiniäni.

Miksi ei saa kysyä missä on mielenkiintoisia miehiä, jotka eivät koskaan tekisi väärin? Nimittäin itse huomasin, miten viileäksi voi nk lain ja kurin puolella oleva ihminen tulla - sehän meni hänen seksuaalisuuden kieltämisekseen ja ken tietää, miten sekin purkautuu, no joo. Toisaalta toinen mies joka teki kaikenlaista kapinallista, omasi toisaalta sydämen ja puolusti heikompia - kait.

Yhtä asiaa ihmettelen edelleen, eli tilannetta missä joku joutuu väkivallan uhriksi - ehkä fyysisesti hento nainen? Olen itse liikkunut suurkaupunkien yössä (Pariisi Lontoo New York Berlin Barcelona jne), mustan musiikin kehdossa jossa tehtiin turvatarkastukset ovella, olen mennyt tuntemattomienkin mukana monta kertaa, tein sitten jotain tai ei - kukaan ei ole koskaan yrittänyt mitään vastoin tahtoani. Tätä jäin miettimään.

Syyttelyt? Hmm... korulausein saa siis heitellä mitä tahansa, mutta omaa näkemystään suoraan ei saa ilmaista, OK!
En häiritse enää.
PSt. Kiitos kun poistit viestini, joka ei sovi tälle foorumille.
 :)

Hei Inanna! Ajattelin juuri meilata sinulle, älä ota vakavasti! Mene jonkun mukavan tyypin luo..  :D

Meitä on moneen lähtöön :D Eikä taiteeni ole mitenkään eroottista omasta mielestäni, esimerkiksi bondage-taiteesta pidän sen esteettisyyden, en eroottisen merkityksen takia. Kahleet, remmit, PVC-asut ym. ovat silmääni erittäin esteettisiä ja kauniita. Sama juttu gore-taiteen kanssa - veri, tikkaukset ja arvet ovat kauniita.

Mutta ei siitä enempää, ei kuulu tähän aiheeseen :D

Poistin viestejä, koska näin ne toisia käyttäjiä loukkaaviksi. Jos olette poistoista sitä mieltä, että olen tehnyt väärin, voitte kysyä mielipidettä vielä toisilta modeilta. Itse seison tekojeni takana. :police:

No, onpa erilainen maku meillä taiteessa..  ;D

TODELLAKIN! Hyvä pointti ^Soul´s Adventure^! Tämä on hyvin surullinen tosiasia - varmaan suurin piirtein kaikkien raiskausrikosten kohdalla näin tapahtuu. Jostain syystä syytä etsitään aina naisesta...

Mutta naisten alistamiselle onkin todella pitkät perinteet!!! Ja ketkä tämän viime kädessä ovat mahdollistaneet: No naiset itse tietenkin! Syyllistämällä "epämoraalisia" "huonoja" naisia -jättämällä vaille tukea vääryyttä kohdanneet!

Antiikin Roomassa raiskatut naiset tuomittiin kuolemaan eli siis tapettiin! Miehet -eli siis rikoksen tekijät jätettiin henkiin. Itse asiassa saatettiin jättää vaille tuomiota! Rikos ei kohditunut naiseen -vaan hänen holhoajaansa,isään tai aviomieheen.

Vielä nykyäänkin on monessa maailman maassa aivan tavallista tuomita nainen raiskauksesta. Joskus se tapahtuu sosiaalisesti. Esim. Italiassa oikeus ei tuomitse - mutta sosiaalinen ympäristö pitää naista syyllisenä. On kuulemma vielä yleinen näkemys, että miehen "luonto" on sellainen, "että pitäisi tietää mitä ne tahtoo"... Sairasta?

Erityisesti islamilaisissa maissa törkeä kaksinaismoraali kukoistaa - käytännössä mies sitä miehinsenpi, mitä voimakkaammin toteuttaa "luonnollisia" halujaa. Naiselle tätä ei suoda. Eli miten nämä miehet, sitten täyttävät sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristönsä vaatiman "miehisyyden"? Suosittelen lukemaan esim. Nawal El-Sadawin (vankilaan kirjoistaan tuomitun  egyptiläisen lääkärin) kirjoja aiheesta "naisten ja lapsien hyväksikäyttö".

Ja kyllä täältä pohjolastakin löytyy tapauksia, jotka puhuisivat karua kieltään ettei täälläkään käsityksemme seksuaalisuudesta ole aina terveimmällä mahdollisella tolalla: Hyävksikäyttöä katsotaan läpi sormien. Nuoriin tyttöihin kohdistuvaa ahdistelua ei esim haluta nähdä,ei oteta vakavasti..... Ihmiskauppa on valitettavasti myös meidän lähitodellisuuttamme. Ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa erityisesti koti-oloissa on eurooppalaisesti verraten huomattavan paljon.

Haluan muistuttaa kaikkia arvon sisaria, että naisten äänioikeudesta on vasta kulunut satavuotta! Naisten ihmisoikeudet ovat todella tuoreita: Vielä keskiajalla saattoi naisen tapettuaan selvitä luovuttamalla jonkun kotielämen "isännälle" korvaukseksi.

Että tältä pohjalta ihmiskunta ponnistaa!  :buck2:(Ilman mitään ironia...)

Pardon, mutta jos ihmisen ajatukset tuosta noin vaan ilmenisivät maailmassa, niin mikseivät ne ihmiset jotka ovat tietentahtoen kerääntyneet yhteen meditoimaan ja luomaan parempaa maailmaa ole saaneet oikein yhtään mitään aikaiseksi? Eihän se nyt voi niin olla että kielteiset ajatukset ovat aina vahvempia kuin positiiviset ajatukset ja ainoastaan "paha" meissä voi ilmentyä?

Eiköhän tässä maailmassa ole jo ihan tarpeeksi pikkulapsia jotka ovat suutuspäissään erehtyneet toivomaan vaikka äitinsä kuolemaa ja myöhemmin kasvavat täysin vinoon kun pelkäävät oman ajatuksensa jotenkin oikeasti vaikuttaneet elämässä - varsinkin jos äiti esim. kuolee syöpään kun lapsi on 10-vuotias.

Entä sitten nämä skitsofreenikot, psykoottiset jne.? Pitääkö heitäkin syyttää pahoista ja sairaista ajatuksistaan?

Ja että oikea aivopuolisko voittaisi... Silloinhan vallitsisi epätasapaino jos toinen aivopuolisko dominoi. Vasen ei ole mikään pahuuden tyyssija, siellä on verbaalisuus ja sen sellainen, ja ei kai tässä nyt väitetä että on pahuutta puhua ja kirjoittaa? Olen nähnyt kuvan joogista jolla oli korostunut toisen aivopuoliskon toiminta - olisiko ollut oikean, ja hänen kasvoistaan toinen puoli oli ikäänkuin näivettynyt ja toinen uhkui energiaa. Ei se näyttänyt toivottavalta tilanteelta.

Tasapaino syntyy mielestäni siitä että hyvä ei tapa pahaa (jolloin hyvästä tulisi paha) vaan siitä että noustaan näiden yläpuolelle. Kiihkottomasti tarkastellaan miksi mitäkin tapahtuu.

Erityisesti seksuaalisella tasolla mielenterveys on todellakin hyvin heikoissa kantimissa. Olen tässäkin elämässä kaikenlaista nähnyt ja kuullut kun ihminen ei voi hyväksyä itseään esim. homoseksuaalisuutensa takia. Nykyinen elämä on menneiden summa, mutta ei ole meidän asiamme lähteä tuomitsemaan EIKÄ hyväksymään muiden tekoja. Mitä ihmeen jumalia me muka olisimme...

Mutta eiköhän tässä ole jo materiaalia tullut tarpeeksi minunkin osaltani. Tottakai olemme vastuussa jokainen itsestämme, mutta syyllistäminen ei hyödytä mitään.

 :angel:

Kirjoitat viisaasti Triton :smitten:

Tässäpä selkeästi kiteytettynä erittäin tärkeä henkisen kehityksen oivallus :smitten: :smitten:

Vaan puhun kyllä pelkästään ja ainoastaan ja vain asioista enkä tunteitannekaan voi näin ollen mitenkään estää valikoitumasta siten vapaasti, että ne kullekin lukijalle sen omanlaisen vapauden näiden sanojeni teoilla esittää.

*Kyseessä on sinunKIN kohdallasi se, että totuutesi ei välttämättä ole absoluuttinen.

Ehkä niin, että jos seksuaalienergiaa ei padottaisi, vaan sen annettaisiin virrata (kasvatus) niin maailmassa ei olisi kieroutumia eikä sellaisia silloin tulisi yhdenkään ihmisen mieleen. HAA!  :coolsmiley:

Vähän samoin kuin Hitler toteutti kollektiivista energiaa suuren kannattajajoukon avulla.

MUTTA uhri ei ole vastuussa mielikuvistaan - vaan se joka näitä kollektiivisia kuvia alkaa toteuttaa.

Oikeus on kokoontunut ensimmäisen kerran jo.
Siellä paljastui, että mies on valokuvannut ystävääni salaa
kamerakännykällään, kun hän on poistunut kotoaan,
syönyt ystäviensä illallista, kävellyt kadulla ja shoppaillut.

Kuvissa olen myös minä mm. mukana.  :buck2:
Me emme ole tietäneet
salakuvauksesta, mutta mies on esittänyt olevansa
ystäväni poikaystävä oikeudessa ja siksi hänellä on kuvia.
Ainoassakaan kuvassa mies ei esiinny yhdessä ystäväni kanssa,
mikä on outoa siihen nähden,
että mies väittää heidän seurustelleeen kauan.

Ystäväni on naimisissa.

Kuvia on ajalta jo ennen kuin ystäväni on edes ensimmäistä
kertaa tavannut miehen. -> pitkäaikainen seuraaminen

Koska siellä on kuvia ja mies vakuuttaa rakkauttaan
ystävääni kohtaan oikeudessa ja että raiskaus oli
tavallista seksiä ja ruhjeet ja vammat tulivat kompastumisesta
portaissa ja poliisi mitä ilmeisemmin on hiukan muutellut
rikosilmoitusta, sinne oli ympätty mm. vääriä osoitteita
ja käsityksiä ja asioita, jotka saavat ystäväni näyttämään
valehtilijalta (mies on vaikutusvaltainen ja tod.näk. tehnyt jonkinmoisen diilin poliisin kanssa)
ja..
miehen puhelimen paikannustiedot ovat tutkittu, mutta ei
ystäväni, joka todistaisi, että ystäväni ei ole esim.
viettänyt ainuttakaan yötä ko. miehen luona, kuten se väittää,
niin näyttää sille, että rikollinen on ystäväni ja mies saa teostaan
shampanja pullon. :tickedoff:

Siellä on monia väärinkäytöksiä poliisin taholta ja
ensimmäinen oikeudenkäynti oli epäoikeuden mukainen ystävälleni.
Hänelle mm. tehtiin kysymyksiä ja hänet keskeytettiin jo puolesta sanasta joka ainoan vastausyrityksen jälkeen.

Hänen juristinsa on vetämässä asian EU:n tuomioistuimen
tarkasteltavaksi.

Asiaan voi vaikuttaa miehen korkea asema ja korkea koulutus
ja/tai ystäväni ulkomaalaisuus. Hän ei ole itävaltalainen,
mutta on naimisissa itävaltalaisen miehen kanssa.

Ystäväni oli vammojensa vuoksi 5 päivää sairaalassa
ja kaikki DNA-testit spermasta ja valokuvat vammoista ovat
mustaa valkoisella.

Oikeuteen on myös ilmestynyt todistaja, joka väittää,
että ystävälläni oli vammat jo ennen miehen tapaamista
ko. päivänä. Huomioitavaa on se, että kukaan ei tarkista tämän todistajan taustoja ja kertomusta
ja siellä on todistajia monia, jotka tietävät, että ystäväni oli kykenevä kävelemään vielä ko. perjantain aamuna ennen
tapaamistaan tämän miehen kanssa puolilta päivin,
eikä hänessä ollut ainuttakaan mustelmaa.
Täällä on jo täysi kesä ja ihmiset pukeutuvat varsin kesäisesti.

Ko. mies konsultoi myös lasten psykiatriassa ja siellä on ollut
aikaisemmin epäilyjä tästä miehestä.
Silti sekään ei näytä painavan vaa'assa.
Se mies yritti maksaa ystävälleni huomattavan summan rahaa,
että hän unohtaa koko asian ja ei tee asiasta rikosilmoitusta.

Hän mitä ilmeisemmin on toiminut aikaisemminkin näin
ja nyt joku poliisi on tekemässä hyvän tilin tai saa suhteilla
jotain parempaa, koska tutkiva poliisi on vaihtunut
käsittelyssä ilman ilmoitettua syytä.
Mieshän oli aluksi pidätettynä ja vankilassa noin viikon verran.

Että tälläistä..
Täysin selkeä ja todistettava rikos on manipuloitu päälaelleen.

Ei voi muuta kuin toivoa, että ystäväni
selviää tästä voittajana.

Minäkin toivon että ystäväsi selviää voittajani. Aivan järkyttävä juttu, tuntuu kuin ystävääsi nöyryytettäisiin uudestaan.

Psykopaatti asialla. Harmillista. Voimia. Suosittelisin kyllä edelleen jotain hoitola-regressiokäyntiä naiselle. Jotain vaihtoehtoista.. uskon että näitä löytyy K- Euroopasta, siis lääkärien lisäksi.. saisi ihan vaikka energiakehonsa tasapainoon, jos pitää alkaa taistella.

JA nuo korkeammat voimathan voi pyytää avuksi. Huuhhuuh, 5000 viestiä. Nyt alkaa SA´n karsintakierros taas.!  :angel:

Kamalaa. Toivon myös todella että oikeus voittaa - jossain vaiheessa.  :-[

Ei ole sinänsä yllättävää, että raiskaaja yrittää luikerrella vastuusta keinolla millä hyvänsä. Kuvauksen perusteella tämä oli jopa odotettavissa.

Se mitä voit ystäväsi puolesta tehdä, on pysytellä tiukasti hänen tukenaan ja kerätä yleensäkin mahdollisimman suuri tukijoukko hänen puolelleen. Ei ole edes väliä sillä, onko tukijoilla arvoa todistajina, mutta tämä on hyvin tärkeää hänen jaksamiselleen.

Älykkäillä psykopaateilla on nimittäin sellainen kyky, että he osaavat kääntää mustan valkoiseksi ja saavat tervejärkisenkin epäilemään omia kokemuksiaan ja muistiaan. Tämä ase häneltä olisi otettava välittömästi pois.

Eli mitä enemmän ystävälläsi on mustaa valkoisella (kirjallista ja kuvallista todistusaineistoa) omasta puolestaan, sen parempi.

Kauheaa! Mutta vielä ei ole ratkaistu.  :o

Tukea täältäkin!  ???

Tänks Ikitosi; ja Kaarina, en kokenut mitään kovin kummoisia negatiivisia tunteita, korostin vain joitakin asioita ja sinä puolestasi korostit sitten toista puolta ja näin tulee useampi kantti katseltua.

 :)

Tulipa tässä mieleen lukiessani näitä kirjoituksia että eräänä päivänä keskustelin naispuolisten työkavereideni kanssa ja jokaisella meillä on ainakin yksi ystävä joka on raiskattu ja ainakin yksi ystävä joka on tullut pahoinpidellyksi ja jokaisella meillä oli kokemusta seksuaalisesta väkivallasta tai olimme päässeet karkuun hyökkäystä. Se on kamalan yleistä... Pistää vihaiseksi!

Tulee mieleen tuollainen kollektiivisen miehuuden häviämisen olotila tässä yhteiskunnassa!

Ääh, tiedänkö itsekään mitä taas puhun. Mutta...

Koen tähän ikään jo tullessani ja paljon maailmaa nuuskiessani, että miehinen maskuliinen elämänkatsomus on jotenkin kärsimässä tappiota. Tarkoitan sillä sitä, että yleensäkin feminiininen katsantokanta ja voimavara on valtaamassa alaa ensin henkisellä puolella ja alkaa näkyä myös ulkoisena muotona. Mies kokee olevansa nujerrettu. Tarkoitan yleensäkin miehisyyden sellaista pimeää puolta, joka on ollut hallitsemassa ainakin läntistä maailmaa parin tuhannen vuoden ajan.

Kyllä minäkin myönnän raiskausyrityksiä ja loukkauksia miesten taholta. Olen tuntenut 'vihaa ja katkeruutta'. Kun työskentelin joskus baarimikkona, sain kuulla monen 'lyödyn miehen katkeruuden'. Kyllä nainenkin osaa jo puoliansa pitää eikä tarvitse paljoakaan tehdä, kun miehen ego kärsii munaskuita myöten.

En tarkoita puolustella miehiä enkä heidän tekosiaan. Mutta ihmettelen, onko nämä vuosikymmenet jotenkin muutoksen kouristuksia, nurkkaanajetun miehisen vallan vihamielisyyksiä. Niin monet miehet suorastaan vihaavat naisia samalla kun tietävät tarvitsevansa heitä.

Nyt jos koskaan tarvitaan viisaita äitejä meidän pojillemme! Miten voisimme ohjata heitä kunnioittamaan enemmän sekä itseä että naisia?

Kiitos viesteistänne. :)
Näyttää sille, että mies on suunnitellut
koko raiskauksen jo monia kuukausia etukäteen
ja pedannut tilanteen ja jäänyt odottelemaan
sopivaa tilaisuutta.

Kysymyksessä on todellakin psykopaatti
ja ystäväni on hänelle pakkomielle.

Ystäväni juristi aikoo tuoda tämän esille
puhelintietoja ja paikannusta käyttäen.

Mies soitteli ystävälleni kymmeniä kertoja
päivässä ja lähetteli satoja tekstiviestejä,
joka kertoo pakkomielteestä ja yrityksestä kontrolloida
ystäväni elämää.
Hän mm. välillisesti uhkaili häntä siitä,
että hän ei saa tavata esim. muita miehiä.

Ystäväni on lähettänyt hänelle kokonaisuudessaan
ainoastaan 2 tekstiviestiä, joissa ensimmäisessä
hän ottaa huumorilla moisen lähestymisen ja toisen,
missä hän pyytää miestä
jättämään hänet rauhaan.

Kummasti tää juttu elää ja laajenee...hmmm, kun mielestäni alkutekstissä kerrot,että kyseessä oli työhaastattelu,tai jokin sen tyyppinen tapaaminen. :idiot2:

Anteeksi vain jos kyseenalaistan koko tarinan tai ainakin osan siitä, sillä mikäli minulle olisi joku soitellut ja tekstaillut,niin enpä olisi missään maailman tapauksessa kiinnostunut edes siitä työtarjouksesta. ???
Järkikin sen olisi sanonut,että jokin muu on kyseessä...
-kyseenalaistaja  ;D-

Tämä siis jälkeen raiskauksen, kun ystäväni oli jo sairaalassa
ja sen jälkeen kun hän oli poissa sieltä.
Sitä ei tapahtunut aikaisemmin raiskausta.
Raiskauksesta on kulunut jo 5 viikkoa, joten aikaa on ollut.

Laitan aiheen kiinni, kun näyttää menevän asiattomuuksien puolelle.
Aihe ei ole sopiva siihen.

Kiitos keskustelijoille.