Asunto-ihme

Ilmeisesti olen tehnyt jotain oikein; Kesäkuussa viimevuonna sanoin vuokraemännälleni hyvin varmana asiana, että muutan ennen seuraavia lumia. Ihmettelin varmuuttani jo silloin, ja vielä enemmän ihmettelin kesän ja syksyn kuluessa, kun ei uuden asunnon etsintään syntynyt mitään intoa. Lopulta koko asia unohtui, kunnes joulun alla alettiin remontoida yläkerran vastapäistä (siis nykyisen peilikuvaa) asuntoa, joka oli vaihtanut omistajaa. Vähitellen sain jakeluuni, että siinähän minulle uusi asunto kuin tarjottimella annettuna. Kun häiriön valittelulapun alareunassa vielä luki, että helmikuun alussa asunto vapautuu remontista vuokrauskäyttöön, kävin kiinni. 

Nyt olen saanut valita jopa värin keittiön kaappeihin! Aluksi tökki, että seinät oli maalattu vitivalkoisiksi, mutta nyt sekin on kääntynyt ilokseni, kun keksin sisustavani olohuoneen sijaan olemisen huoneen, eli meditointipaikan kaikille ystäville ja heidän ystävilleen sekä tietenkin itselleni. Ja uusi vuokraisäntä on iloinen, kun sai pitkäaikaisen asukkaan, joka jo tuntee talon tavat.

Nyt  käyn päivittäin läpi jonkin kaapin ja heitän pois mahdollisimman paljon, sillä toivon uudesta asunnostani väljää ja helpolla siivottavaa. Varastosta jo joutui roskiin pari säkillistä ja yhden verran vielä pidän siltä varalta, että joku sattuisi löytämään tarpeellista, minkä jälkeen menevät osa roskiin ja osa kirppikselle. Eli naatin muutostani pitkän kaavan mukaan, sillä uskon asuvani tulevassa tilassa niin kauan, kuin jaksan kiivetä rappuja kahden kerroksen verran. Edellinen asukas teki sen 90-vuotiaaksi!