KATKERUUDESTA

Syyspäivän tasauksen kriisini toi silmieni eteen tosiasian, että olen kantanut sisälläni katkeruutta ja sen vuoksi tuntenut olevani raskaasti sidottu äitiini.

Eihän kiltti voi olla katkera - siksi olen selittänyt sen pois mm. kohtalonyhteyksillä ja sielujen tehtävillä perustellen.

Tosiasia on kuitenkin ollut, että juuri tämä kieltämäni katkeruus on saanut minut sulkemaan äitivastuun ulkopuolelle toiset sisarukseni ja uskomaan vahvasti, että äidin vanhuus on vain minun käsissäni. Tarkoitan siis näitä käytännön toimia, pohjimmiltaan tietenkin hän itse on siitä vastuussa!

 Olenkärsinyt ja vikuroinut ja oikutellut ja tuskaillut ja valvonut ja...

Tuntui ihmeeltä siinä puolukoita peratessani ja vetistellessäni joutua myöntämään, että on katkera tietyistä lapsuutensa kokemuksista, siksi ne jatkuvasti tulevat mieleen.

Nyt kyllä onnittelen itseäni, että siinä hoksasin kysyä asiaa itseltäni, eipä ole milloinkaan ennen tullut sitä tehneeksi!

Mutta kansanomainen sanontahan kuuluu, että kovan edessä koiraskin poikii!