Mahdollisuuksista

Tänä aamuna tajusin eläneeni sellaisenkin harhakuvan vallassa, että mahdollisuus tarkoittaa aina tilaisuutta johonkin ansioihin tai maineeseen liittyvään juttuun, jonka avulla siis pystyy kehittämään jotain uutta "suurta" ja muille hyödykästä.  Ha haa, itselleni tarjottiin jo vuosia sitten mahdollisuus jäädä pois työelämän pyörteistä, mutta vaikka sain haluamanikin työkyvyttömyyseläkkeen, olen kuitenkin aina silloin tällöin tehnyt yrityksiä palata työelämään - vaikkakin täysin omilla ehdoillani. ( Ajattelin nimittäin niin, että pääsin "hyllylle", jotta rauhassa  ja ilman paineita voisin kehitellä loppuelämääni!)

Omalla kohdallani mahdollisuus onkin ollut juuri tämä "vapaaherrattarena" eläminen!

Eli nyt en SUUNNITTELE edes, että perustaisin jonkin yleishyödyllisen yhdistyksen tms., vaan luotan, että teen sen vasta siinä tapauksessa, että ASIAT sitä vaativat, -eivätkä siis pelkät omat illuusioni tulevaisuudestani. Ihan samoin, kuin olen vuosia vakuutellut itselleni avaavani toiminimen vasta sitten, jos ASIAT sitä vaativat. ( Kuitenkin mielikuvitukseni tuottaa visioita tulevista mahdollisuuksista, joita sitten koetan yhä uudelleen toteuttaa jo nyt!)

Tämä tarkoittanee sitä, että mun on tosissaan tyydyttävä elämään jalat maassa NYT TÄSSÄ, vaikka olenkin uskonut jo niin tekeväni, mutta sekin toimii näköjään hetkellisesti. On kait kuitenkin realistista olettaa, että sama peli jatkuu kohdallani edelleen, muutta olen kuulolla.

Kuvittelua lienee sekin, että tuntisin suurta huojennusta, jos voisin lopettaa tuon visioinnin ja vain elää hiljaisesti päivästä toiseen. Pelkäänpä, että silloin elämäni muuttuisi perin värittömäksi ja yksitoikkoiseksi. Siksi ilmeisen mielelläni olen vaikka kylähullu mieluummin kuin kolossani nakerteleva hiirulainen, ja hyväksyn, että tämä kaikki vain kuuluu minun elämääni. Sen toki uskon myös, että itselläni on valta muuttaa sitä tietyissä rajoissa ja sitähän toki olenkin tehnyt. Eli loppujen lopuksi, kaikki on ihan hyvin ja piste.