Selkiytymistä ilmassa!

No niin, onpa seesteinen olo eilisen jälkeen.

Tulin maininneeksi tuon MerNep yhtymäni hankauksen. Nyt aivan konkreettisesti opin, mihin yhtymäaspekti haastaa: on siis pystyttävä erottamaan toisistaan asioita, joita koettaa ympätä yhteen. Vaikka sen on teoriassa tiennyt, niin sitä koettaa toimia kuitenkin jonkin vanhan mallin mukaisesti.

Aikanani ihailin niin kovin Sepon opetustyyliä, että se on jäänyt takaraivooni oikeana mallina. Ja vaikka viimeksi kesällä uskoin asian selkiintyneen itselleni, että haluan siis opettaa astrologiaa puhtaasti tekniikkana, jota sitten voi soveltaa eri tarpeisiin eri tilanteissa, niin syksyllä kun aloin yhden ryhmän olin jo autuaasti unohtanut tämän ajatukseni!

Eli toteutan astrologiaa jatkossa ainakin seuraavilla eri tavoilla: A)opetan sitä eri tarkoituksiin sovellettavana tekniikkana (kaipaa vielä hiomista, mutta oma opettelu-ryhmäni on jo olemassa, kiitos heille!) B) sen innoittamana kirjoittelen vapaasti leijuvia kirjoitelmia C) teen lyhyitä intuitiivisia tapaus- ja tulkittavan tilanne -kohtaisia tulkintoja.

Siitäkin olen saanut kiinni, miksi vaadin itseltäni (sisällöllisesti, en niinkään määrällisesti) liikoja. Syynä on epäonnistumisen pelkoni( olisikohan Kuu kvink Ven?). Se saa minut yhä uudelleen pyrkimään täydellisyyteen, josta sitten tipahdan. Mutta onnekseni olen sen verran lujaa tekoa, että en masennu epäonnistumisista, vaan saan niistä aina uutta puhtia koettaa edetä jotenkin uudella tavalla.

MERKURIUS

No mutta jippii!

Tietenkin on keskiviikko, kun vuorossa on Merkurius. Ja mitä tämä tuokin mukanaan?

Olin summaillut elämääni taas kerran, ja todennut, että edellisen Jupiterin kierroksen aikana minussa avautui taidemaalari, sitä edellisen aikana lausuja. Nyt kun uusi kierros on alkanut, halusinkin lähteä liikkeelle heti kierroksen alusta ja treenata kirjallista ilmaisutaitoani, nämä edelliset puhkeamiset kun tapahtuivat aivan kierrosten viimevaiheissa.

Minusta on ihan kiva aloittaa tämä treeni näillä astrologian sivuilla ja aiheilla, mut sen isompia ambitioita mun ei tarvi astrologian suhteen elätellä! Olin nimittäin jälleen kehittelemässä tapaani opettaa astrologiaa, kunnes sain itseni kiinni. Niin, että mistä?

Huomasin tietyn yhteneväisyyden kouluaikaisen käyttäytymiseni ja tämän hetken välillä. Aloin ihmetellä itseäni, että miksi tässä ratkon sudokuja niin ahkerasti, että se alkaa jo vaikuttaa riippuvuudelta, vaikka olisi vaikka mitä muutakin tekemistä. Joopa, kun aikoinaan olisi pitänyt lukea läksyjä, harrastin "autoerotiikkaa" ja pidin oikein kirjaa lukumääristä. Nyt kilpailen itseni kanssa sudokun ratkaisun nopeudesta.

Sitten muistin termin "sijaistoiminto" ja keksin paenneeni näihin "harrastuksiini" tilanteissa, jolloin vaadin itseltäni liikoja! Olisikohan tässä jotain yleispätevää? Nyt ainakin uskon, että kunhan kirjoittelen aiheesta, se saa riittää ja muuten käytän aikaani enemmän taiteiluihin. Niillä kun ilmaisen itseäni paremmin. Astrologia on loppujen lopuksi opeteltua asiaa, vaikka koetankin  elävöittää siitä puhumista omilla kokemuksillani ja olen mielestäni näppäräkin sen soveltamisessa arkiseen elämääni.

Minun on vain rohkaistuttava käyttämään ja näyttämään kaurismaista Kuutani enkä saa enää kiemurrella astrologian taakse! 

Katsotaan nyt sitten, vieläkö jatkossa ehdin kirjoitella, mutta olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. jonka tämä blogi on minulle antanut!!!

KUU

Kuulla ei ole omaa energiaa, vaan se on se osa meitä, joka heijastaa muista saamiamme vaikutteita. Kun näemme toisissa itsemme aiheuttamat reaktiot, katselemme "omakuvaa".

Kehossamme autonominen hermosto vastaa Kuuta.

Kuumme ilmentämiseen vaikutta jo raskausaikana saamamme vaikutteet äitimme tavasta reagoida ympäristöönsä. Vaikka istukka suojaa sikiötä pitämällä sen ja äidin verenkierrot erillisinä, se ei suojaa kehittyvää sikiötä äidin tunnetilojen kemiallisilta vaikutuksilta. Siten synnymme tietyn peruslatauksen kanssa, joka vielä vahvistuu äidin hoivissa. 

 Sen kivulloisemmaksi äidistä irtautuminen aikanaan tulee, mitä enemmän hän on muokannut lastaan vastaamaan omia ihanteitaan sen sijaan, että olisi vain elänyt omaa elämäänsä ja antanut lapselleen sen verran huomiota ja hoivaa kuin arjesta selviytyminen edellyttää.

 Entä missä rakkaus? Lapsi kokee rakkautena kaiken huomion, minkä äiti itselleen suo, hehän ovat lapsen kokemuksen mukaan yhtä. Sen sijaan äidin jatkuva huomion antaminen lapselle saa tämän tuntemaan itsensä  kontrolloiduksi ja/tai hän kokee äidin ylenmääräisen huomion myös vaatimuksina.

Muutaman vuoden iässä rakkautta on se, että saamme olla sellaisia kuin olemme. Se ei tietty tarkoita, että meidän pitäisi saada tehdä, mitä tahansa. Ne ovat eri asiat.

Kuitenkin on niinkin, että kaikki, mitä vanhemmat tekevät lastensa suhteen, on rakkautta. Rakkaus kun on KAIKKI. Siksi nyt tuntuu, että kierrän kehää tämän asian kanssa. Eli jälleen kerran: kaikki on niin kuin pitääkin, huolimatta siitä, miten se on!!! On vain elettävä elämäänsä niillä eväillä jotka on saanut ja olosuhteisiin mukautuen!

Se äitiydestä, entä se Kuun edustama naiseus?

Ainakin se pitää sisällään vastaanottamisen. Jos nainen alkaa määräillä ja hallita miestä, hän ei ole enää vastaanottavainen. Omassa elämässäni kokeilin tätä esim. niin, että pyysin miestäni tuomaan kukkia. Sain sitten huomata, että niiden pyydettyjen kukkien vastaanottaminen ei ollut yhtään kivaa, hänhän vain totteli!

Eipä siitä mihinkään pääse, kyllä vastaanottavaisuua aina pitää sisällään jonkin asteista alistumista ja ainakin nöyryyttä. Mutta ei hätää, ne ovat ominaisuuksia, joita miehetkin omaavat. Siis kysymys ei ole sukupuoleen sidotuista asioista, vaan yleis inhimillisistä piirteistä, onhan se Kuu miehenkin kartalla!

Jos Kuun merkki ja elementti kertovat tavastamme reagoida, niin Kuun aspektoimien planeettojen edustamien asioiden keskinäinen suhde on sitä, mitä seurailemme ja havainnoimme mielellämme ympäristöstämme.

 Pojallani on Kuu kovin aspektoitu ja hän elää  syrjäisessä ympäristön tarkkailijan osassa ja kokee lisäksi, että häntä itseään tarkkaillaan. Hän kunnostaa taloaan ja tonttiaan niin, että olisi suojassa naapureiden ja ohikulkevien katseilta! Voin vakuuttaa, että hän on ollut lapsena todella ihan konkreettisen tarkkailun kohde, illat pitkät vain istuimme ja seurailimme hänen isänsä kanssa poikamme puuhastelua. Ihmettelimme ja ihailimme häntä niin, että televisionkin avasimme usein vasta iltauutisia varten!

Astroesseitä I

AURINKO

Aurinko on lähtökohta siksi, että se kuvaa perusenergiaamme puhtaimmillaan, sitä, mitä vain olemme.

Luonnossakin aurinko paistaa kirkkaimmin pilvettömältä taivaalta. Oman elämän pilvettömyys voidaan käsittää niin, että aurinkomme tiellä ei ole esteitä, kuten sisäisten ristiriitojen aiheuttamia jännityksiä. Varmaan jokainen tiedämme, että esim. lihasten jännitykset haittaavat aineenvaihduntamme prosesseja hidastaen tai estäen elimistön kuona-aineiden poistumista.Silloin ne kertyvät kuin risut padoksi purossa. Majavan pesänrakennuksessa tällainen virtauksen estäminen on tarkoituksenmukaista, muttei omassa elimistössämme.

Kun kuona-aineet jäävät elimistöömme, elintoimintamme hidastuvat, liikunta käy vaikeammaksi ja vähäisestä liikunnasta seuraa lopulta aivojemme toiminta-alueen kutistuminen. Lopulta saatamme olla tilanteessa, jossa  kykenemme vain makaamaan paikallamme hokien minä, minä, minä.

Vaikka onkin niin, että energia on yksi, me ilmennämme sitä monin eri tavoin, riippuen yksilöllisistä valmiuksistamme, joihin siis vaikuttavat paitsi jo syntymässä ja lapsuudessa saamamme eväät, myös elämämme aikana tekemiemme valintojen seuraukset. Tämä päivä on summa KAIKESTA, mitä olemme nykyisinä persooninamme kokeneet. Lisäksi meissä vaikuttaa myös kaikki, mitä solumme atomejamme myöten ovat olemassaolonsa aikana kokeneet. Ja jos ymmärrystämme ja kokemuksiamme on aikojen kuluessa rajoittaneet opit ja muut uskomukset, oma ymmärryksemme käy yhä rajoittuneemmeksi.

Jotta pystyisimme paremmin erittelemään itseämme ja elämäämme, meillä on apunamme planeettojen ja muiden astrologisten symbolien tarjoamat vertaukset. Kenellä on varaa jättää ne hyödyntämättä?

Muita planeettoja tarvitaan siis kanavoimaan ja muuntamaan Auringon antamaa energiaa. Samalla kun jaottelemme itseämme ja elämäämme näiden planeettojen suhteen, saamme paremman otteen niihin. Onhan helpompi edetä asia kerrallaan, kuin koettaa ratkaista koko elämän arvoitusta yhtenä kappaleena!

Jo muinaiset kreikkalaiset osasivat jaotella Olympon erilaisten jumalien yhteisöksi. Samoin suomalaiset puhuivat veden, metsän tai ilman jumalista. Jumaluus on yhäkin helpommin käsiteltävissä jakamalla se ihan jokapäiväisessä elämässämme vaikuttaviksi osa-alueiksi, joita planeetat astrologiassa edustavat.