järkky juttu

Tämän päivän AL sisälsi kirjoituksen siitä, miten me toistamme vanhempiemme tapoja ym.

Eräs äidissäni ärsyttänyt piirre on ollut se, että hän elää asiat etukäteen ja kyselee asioita, joiden aika ei vielä ole! Ja saa hassuja vastauksia, tietenkin.

No, aikani olen pelännyt, että mun on huolehdittava äidistäni oman aikani kustannuksella, olen nähnyt kauhukuvia siitä, miten joudun tuottamaan hänelle pettymyksen ja ohjaamaan hänet vanhainkotiin sen sijaan, että huolehtisin henk. koht.

Nyt kun alkaa tulla tilanteita, joissa on tosissaan kysymys siitä, että viekö hän minun voimiani vai ei, onkin ihan ok että hän esim. tulee ja viettää useamman päivän jaksoja luonani.

Itsekin olen siis "maalannut piruja seinille" eli kuvitellut tulevia tilanteita omista senhetkisistä lähtökohdistani käsin. Kun oma kypsymisprosessini on edistynyt, olen tullut äitiä kohtaan suvaitsevammaksi ja miksei kehitys jatkuisi edelleen.

Siis: lakkaanpa murehtimasta tulevaisuutta, enkä anna äidin murehtimisten tarttua itseeni. Kai oli jo aikakin saada tämä jakeluunsa edes  Saturnuksen toisen paluun kohdalla! Vaikka teoriassa olen tietty käsittänyt asian jo aikoja sitten, niin tiedon soveltaminen käytäntöön vain näyttää käyvän perinjuurin kankeasti, äh, puh!

Tietoisuus-kuuri

Hankin eilen Aloe-juomaa, ajattelin ottaa taas "tietoisuuskuurin", kuten  keväällä nimitin silloista erää. Huomasin nim., että aloeta maistaessani tietoisuus lähti avautumaan vauhdilla.

Eikä odotukset pettäneet tälläkään kertaa; jo tänään on vaikutuksia  ilmennyt.

Viimeviikolla kirjoitin siitä pelokkaasta ihmisestä, joka koettaa pompottaa muita, ettei paljastuisi. Tänään sitten sain käsittää, että mä pelkään hillittömästi mihinkään porukkaan menemistä. Syy: olen ollut henkisesti niin kovin  hyväksikäytetty, että pelkään minkään lähipiirin kommentteja tekemisistäni tai että he asettavat joitain odotuksia mun jutuilleni!

Nyt vain sattuu olemaan niin, että en saa yksin ja omissa oloissani pysyttelemällä ideoitani toteutetuiksi, mun on auttamatta suostuttava jonkin asteiseen kanssakäymiseen saadakseni asiani eteenpäin!

Hyväksikäytetyksi tuleminen  siinäkin oli taustalla, kun olen kipuillut äitivanhan ruikutusten kynsissä.  Tai siis olen lietsonut itseeni uskoa, että mun on oikein tehdä omia juttujani ja käydä äitiä jelppimässä vain siinä määrin, kuin se ei häiritse itseäni. Itsepähän saa niittää, mitä on kylvänyt, eli todellakaan mun ei tarvitse hänen tilannettaan parantaa omani kustannuksella. Onhan se tietenkin surullista, että ihminen on haaskannut elämänsä, ts,. jättänyt sen elämättä kun on vain koettanut elää kaikenmaailman opetusten ja luulojen mukaan. Näen nyt elävän esimerkin seurauksista, joihin en totisesti toivo itse joutuvani.

Siksi on tärkeintä elämässäni säilyttää  mielenkiinto elämään tekemällä asioita, jotka innoittavat.

Hierojani kertoi jättävänsä vanhainkotityönsä ja keskittyvänsä hieromiseen, koska hän kokee, ettei hänen sijaisuustöitään arvosteta.

Siihen, minä, että eikös olekin niin, että jos työnsä kokee tyydyttäväksi, ei odota muiden arvostusta! Hän varmaan kokee antavansa paremman panoksen hierojana.

Ja sitten sudokua pelaamaan!

Skorpparimietteitä

Skorpionin mustavalkoisuus on ilmeisesti sitä, että hän näkee asioista eri puolia. Mutta jos on dualistisuus päällä, hän jäsentää ne jokotaiksi.

 Kun sitten pystyy avartamaan ajatteluaan ja näkökykyään, huomaakin, että asioihin on monen monta näkökulmaa. Sitten ei enää ole niin tärkeää edes valita, kun huomaa itsensäkin pyörivän mukana olemassaolon virroissa.

Ja pelosta; Runoissa puhutaan kuoleman portin avoimuudesta tai sen avaamisesta. Olen huomannut usein kuulijan säikähtävän, joku on kysynytkin, että ei kai kirjoittaja tarkoita itsemurhaa. Ei tietenkään! Itse käsitän asian niin, että kysymys on vain kuoleman hyväksymisestä ja siitä seuraavan vapauden  saavuttamisesta.

Mitähän tämä on?

Olin luvannut eräälle nuorelle äidille katsella hänen lastensa karttoja. Kun äsken aloin kirjoittaa sähköpostia hänelle, niin muutaman rivin jälkeen näppis temppuili, tai siis tekstin korjaaminen toimi kummallisesti.

Suljin koneen ja ajattelin alkaa alusta: sähkö katkesi hetkeksi vieden tekstin mukanaan!

No, päätin jättää kartat vielä hautumaan - ehkä aloitin liian "syvältä".

 Aamulla herättyäni mietiskelin hetken tuota TUSKAA, kuinkas muuten.

Ikäänkuin näin, miten itsekkyys palaa pois kärsimyksessä. Itse asiassa "epäitsekkäät" teot vain vahvistavat itsekkyyttä, siis jos haluaa toimia epäitsekkäästi. Siksi olisikin parempi kärsiä tuskansa ja elää sen jälkeen huoletta.

Taitaa tuska juuri olla se "Kauriin portti", jota olen pohdiskellut. Ni-in, sen jälkeen koittaa Vesimiehen vapaus!

Kärhämä odotettavissa?

Olen odottamassa yhden porukan päätöstä siitä, saanko heidän tiloistaan itselleni jonkinmoisen toimitilan.

Tänään kuulin, että eräs joukossa heittää kapuloita rattaisiin, vaikka useimmat joukosta puoltavatkin minun mukaan ottamista.

Tämän hetken diagnoosini tilanteesta on sellainen, että olen nyt tekemisissä ihmisen kanssa, jota hallitsee pelko. Koska hän pelkää heikkoutensa paljastumista, hän koettaa hallita porukkaa. Porukan varsinainen keskushahmo on nimittäin kertonut ao henkilön aiemmista edesottamuksista, jotka ilmaisevat tämän haluavan pitää langat käsissään.

Jess! Tämä hyväkäshän haluaa torjua minut juuri siksi, että ainakin alitajuisesti tietää, ettei voi hallita minua. En aio suostua hänen pyyntöönsä tehdä tarkkaa selkoa tulevasta toiminnastani! Ilmassa on niin monenlaisia mahdollisuuksia ja tarvitsen vain paikan, jossa niitä on mahdollista toteuttaa ja piste.

 Minun puoltajani puolestaan tuntevat itsensä loukatuiksi siksi, että heidän arvostelukykynsä on asetettu epäilyksenalaiseksi.

Kun minut aikanaan kutsutaan "kuultavaksi", kylläpä saavat kokea yllätyksen kun kerron diagnoosini heille. Eli ongelma ei olekaan mun tekemiseni, vaan tämän yhden jäsenen pelkojensa kohtaamattomuus, ja tiedän meidän muiden pystyvän tukemaan häntä avautumisessa!

Oli muuten kiva lukea kommenttejanne, ne olivat niin kilttejä ja myönteisiä. Olen kasvanut niin kriittisessä ja naljailevassa ympäristössä, että aina aristelen sitä, miten ajatukseni otetaan vastaan, huomaan.

No niin, sitähän tämä  kirjoittelu nyt onkin, - mun on näinkin asetettava itseni  arvostelun kohteeksi. Ei muuta kuin tulta päin!

Kirjoitan vielä muutaman rivin ihan vain kokeillakseni, miten toimii tuo, että hiukan muutin tunnustani.

Vihdoin oma blogi!

Onpa jännää, että henk.koht. 6-päivänä juuri sain aikaa aloittaa oman blogin kirjoittamisen. Saapi sitten nähdä, miten tiiviisti tätä tulee tehtyä.

Erityistä tyytyväisyyden aihetta tällä hetkellä koen siitä, kun viikonlopulla kolahti E.Södergranin runo TUSKA. Takavuosina olin ärsyyntynyt, kun Seppo aina puhui tuskasta ja kärsimyksestä. Ajattelin silloin, että minä ainakin tulen puhumaan onnellisuudesta ja ilosta jne. !

Nyt sitten pystynkin näkemään, miten ratkaisevan tärkeää tuskan kokeminen on oman kypsymisen kannalta. Samoin kuin sen, että kuinka paljon ihmiset haaskaavatkaan energiaa torjuakseen tuskan ja kärsimyksen  Huhheijaa!

No, tietenkin tässäkin on jälleen huomioitava asioiden aika ja paikka, niin, itse asiassa on olennaista se, että ITSE rohkenee kokea tuskaa kun sitä on tarjolla, eikä toisaalta suostu säästämään toista tuskalta, jos sen vaihtoehto on oman elämänsä hukkaan heittäminen. Ja tarkoituksella hankittu kärsimys tuskin myöskään voi johtaa minnekään?

Mun mielestä vielä nykyäänkin turhan moni elää Kalojen aikakauden ihanteen, itsensä uhraamisen, lumoissa. Vesimiehen aika kait selvimmin eroaa edellisestä juuri siten, että nyt ihmistä eteenpäin vievä voima tarvitsee toimiakseen korostuneesti riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.

 Joopa joo, siksi tuskaileva lähimmäinen on ollut niin ärsyttävä, kun en ole tajunnut tuskailun ja kärsimisen eroa. Tuskailija kun vain syyttelee muita. Jos hän sen sijaan suostuisi kokemaan kärsimyksensä, hän olisikin hiljaa!

No niin, taidankin tästä avata telkun ja katsoa sitä lopun iltaa, kun vielä voin. Aion nimittäin jättää digilähetykset katsomatta, ja täyttää iltani vaikka blogeilemalla ja treenaamalla uutta lausunta-ohjelmistoa.