Asunto-ihme

17.01.2012

Ilmeisesti olen tehnyt jotain oikein; Kesäkuussa viimevuonna sanoin vuokraemännälleni hyvin varmana asiana, että muutan ennen seuraavia lumia. Ihmettelin varmuuttani jo silloin, ja vielä enemmän ihmettelin kesän ja syksyn kuluessa, kun ei uuden asunnon etsintään syntynyt mitään intoa. Lopulta koko asia unohtui, kunnes joulun alla alettiin remontoida yläkerran vastapäistä (siis nykyisen peilikuvaa) asuntoa, joka oli vaihtanut omistajaa. Vähitellen sain jakeluuni, että siinähän minulle uusi asunto kuin tarjottimella annettuna. Kun häiriön valittelulapun alareunassa vielä luki, että helmikuun alussa asunto vapautuu remontista vuokrauskäyttöön, kävin kiinni. 

Nyt olen saanut valita jopa värin keittiön kaappeihin! Aluksi tökki, että seinät oli maalattu vitivalkoisiksi, mutta nyt sekin on kääntynyt ilokseni, kun keksin sisustavani olohuoneen sijaan olemisen huoneen, eli meditointipaikan kaikille ystäville ja heidän ystävilleen sekä tietenkin itselleni. Ja uusi vuokraisäntä on iloinen, kun sai pitkäaikaisen asukkaan, joka jo tuntee talon tavat.

Nyt  käyn päivittäin läpi jonkin kaapin ja heitän pois mahdollisimman paljon, sillä toivon uudesta asunnostani väljää ja helpolla siivottavaa. Varastosta jo joutui roskiin pari säkillistä ja yhden verran vielä pidän siltä varalta, että joku sattuisi löytämään tarpeellista, minkä jälkeen menevät osa roskiin ja osa kirppikselle. Eli naatin muutostani pitkän kaavan mukaan, sillä uskon asuvani tulevassa tilassa niin kauan, kuin jaksan kiivetä rappuja kahden kerroksen verran. Edellinen asukas teki sen 90-vuotiaaksi!

LAHJA LAHJASTA

21.12.2011

Mitäs jos laajemmastikin alettaisiin toteuttaa seuraavaa käytäntöä; Aina, kun saamme joltakulta jotain, tavaraa tai palvelua, antaisimme hänelle myös omasta puolestamme jotain. Kun esimerkiksi kaveri heittää autottoman ystävän kotiovelle, tämä antaisi vaikka pari euroa tai vaikka vain 50 senttiä tai jotain muuta pientä, mitä pitää matkassaan kaiken varalta.

Kysymys ei ole siis siitä, etteikö haluaisi ottaa vastaan toiselta mitään ilman korvausta, kuten tilanne usein tulkitaan, vaan, että annamme hyvän kiertää siinä samassa. Olemmehan jo ottaneet hänen tarjouksensa vastaan suostumalla kyydittäväksi! Jos kyytijä kieltäytyy ottamasta omaa lahjaamme vedoten ties mihin, voimme kertoa, että siten hän väheksyy lahjaamme. Kysehän ei ole kyydin maksamisesta, vain lahjan antamisesta. Entä miksi rahaa pidetään huonona lahjana? Mielestäni se on sopivan neutraali juttu, pitäisi sopia jokaiselle, sillä jokainenhan sitä kuitenkin käyttää. Eikä passaisi tyrehdyttää rahan pientäkään virtausta, sillä koskaan ei tiedä, milloin sen virtaus siitä yllättäen kasvaisikin?!

 

Hohhoi!

29.08.2011 (Muokattu: 29.08.2011 16:48)

Pari pannulappua on tullut valmiiksi. Ja tietenkin ihan omalla mallilla kirjottuina. Eikä tässä tarvitse tulla miksikään designeriksi sen vuoksi, kiitos!

Mutta tuo hohhoi kuuluu asiaan, joka vasta juolahti mieleeni: olen sitä ikäluokkaa, joka ensimmäisten joukossa pääsi koulussa ammatinvalintatesteihin. Tuloksista psykologi mainitsi mm., että minulla olisi voimakas pätemisen tarve. Kuuliaisena tyttönä olen sen jälkeen kovasti koettanut päteä! Lähes viisi vuosikymmentä on kulahtanut, kun olen koettanut löytää oikeaa alaa, jolla olisin todella pätevä! Sen puutteessa olen sitten esiintynyt hyvinkin pätevänä mahdollisimman usein. Kääk! Viikko-pari sitten vasta katsoin googlesta, mitä pätemisen tarpeesta selitetään. Ja eikö mitä! Se liittyy heikkoon itsetuntoon.

Jossittelua hiuka; JOS tämä testaaja olisi silloin kertonut suomeksi, että poden huonoa itsetuntoa, olisin kiireesti alkanut kehittämään sitä, nyt sen sijaa olen parhaani mukaan ollut pätevää!

 

JUGEND-PÄIVÄKIRJA

26.08.2011 (Muokattu: 29.08.2011 16:29)

Tänään olen selvittänyt itselleni, että ei todellakaan ole mitään "pitää" tekemistä muuta kuin se, mitä juuri NYT teen. Eikä minun tosissaan tarvitse olla "jotain" ollakseni uskottava, koska riittää mainiosti, että olen itseni vain. On kummaa, että vaikka järjellä olen voinut nämä asiat ymmärtää, "jokin" on silti sisimmässäni pitänyt yllä tuollaisia uskomuksia. Vihdoinkin, 20 vuoden prosessin jälkeen olen VAPAA toimimaan ja elämään. Ensimmäiseksi HALUAN aloittaa Jugend-projektin. Jugend on kauneinta, mitä ihmiskäsin on saatu aikaan. Kauneutta lisätäkseni olen viimevuodet pyörinyt taiteen ja taiteilijoiden piirissä. Ensikuussa on vielä toimeksi panemani näyttely vietävä läpi, mutta sitten sanon kiitos ja hyvästi kuvataiteelle. Olen saanut harrastuksesta paljon sekä sen mukanaan tuomasta yhdistystoiminnasta, mutta nyt jätän sen kaiken taakseni. Helmikuun vuosikokouksen jälkeen olen täysin irti. Seuraan jatkossa projektin edistymistä. Aloitan täysin nollasta. Leikkelin äsken vanhasta villakangastakistani palasia, joihin ensiksi aloitan kirjonnat. Koska pidän numeroistakin, seuraan projektini kuluja. Koetan kirjata kaiken, jotta parin vuoden kuluttua, jolloin uskon edenneeni niin pitkälle, että voin pitää aiheesta näyttelyn, voin nähdä, miten edulliseksi kaikki on tullut. Tarkoitukseni on tehdä ostokset kirppareilta. Siis siltä osin, kuin sieltä materiaalia löytyy. Tänä syksynä aloitan kirjonnasta ja keramiikasta. Merkkailin Jugedtyyli-kirjastani jo malleja, joita toteutan. Enää en tunne mitään tarvetta minkään omaperäisen luomiseen, riittää, että enennän jo kehiteltyjä muotoja.

Ihmeellisiä päiviä!

28.07.2011
Tänään sain takaisin kaksi viikkoa sitten kadottamani avaimen, kun lehti-ilmoitukseeni vastattiin ja kerrottiin se viedyn vaiheiden jälkeen poliisilaitokselle. Olin juuri tuntia ennen käynyt siellä tarkistamassa tilanteen, ennenkuin siis vein ilmoituksen lehden toimistoon. Eilen olin ystäväni nimipäivillä ja hänen miesystävänsä värväsi minutkin tekemään ohjelmaa pyöreille synttäreilleen ensi vuonna. Ei siinä mitään, mutta kun ne juhlat ovat kuulemma joko Lontoossa tai Pariisissa! Ystävätär laulaa kitaralla itseään säestäen ja mä tulkitsen runoja. Meidän bravuuri on esittää Leinon tekstiä laulun ja lausunnan vuorotteluna. Ja vielä pisteenä iin päälle, sain kommentin toissapäivän kirjoitukseeni. Kiitos Luonnonoikulle!