Kun maailma todellakin riittää - Hiljentyminen, veden nelonen

Palautteen anto on jännä juttu. Asiallinen palaute ja asiaton palaute on kaksi hyvin eri asiaa, ja joskus minunkin on vaikea erottaa niitä toisistaan. Minulle on annettu molempia, ja asiallisen tunnistaa siitä, että kun ajattelee, että onko tämä asiatonta ja henkilökohtaisesti loukkaavaa, vastaus on että no ei kyllä. Virallinen palaute ja jokapäiväinen palaute ovat myös mielenkiintoisia käsitteitä. Virallisen kanssa on omat sääntönsä, mutta jokapäiväinen onkin sitten eri juttu.

Jouduin tässä taannoin erään ihmisen arvostelemaksi, kun kehtasin olla eri mieltä hänen kanssaan. En vieläkään tajua, miten jotkut ihmiset kokevat tämän niin uhkaavaksi itselleen. Absoluuttisen totuuden (heidän totuutensa) kyseenalaistaminen lienee niin iso uhka, ettei sitä voi ilman epäreiluja heittoja painaa villaisella. Itse kun vain olen niin herkkä, niin ensimmäisenä on tietenkin päässä, että "no ehkä minä sitten olen sellainen ja tällainen kun se kerran niin sanoi". Mutta ei se asia niin ole, ei tuollainen käytös kerro sinusta, vaan siitä toisesta.

Veden nelonen, Hiljentyminen, näyttää keskellä lootusasennossa istuvan naisen, joka ei jaksa enää kuunnella ympäristöstä tulevaa palautetta. Nämä mukatärkeät ihmiset ovat muuttuneet haamuiksi, jotka eivät halua muuta kuin levittää pahaa mieltä, koska kenties nainen ei ole heidän kanssaan samaa mieltä. Nainen ei silti välitä siitä, hän kuuntelee itse itseään, ja pitää huolen siitä, että on itsensä kanssa koko ajan samaa mieltä. Mitä väliä niistä muista sitten enää onkaan. Totuus löytyy sinusta itsestäsi.

Ehkä sitä voisi joskus oppia siihenkin, ettei kuuntele, kun arvostelu persoonastasi perustuu epäreiluun määrittelyyn tai kapeaan katsantoon. Vaikeaahan se on, mutta auttaa mielenrauhaa.

annaelen