Paniikkikohtaus - Rajoittaminen, pilvien kuningas

Minä sain eilen paniikkikohtauksen. Tekijöitä oli monta, mutta haluan puhua niistä isoimmasta, tulevasta syksystä ja gradun kirjoituksesta. Viimeksi gradua kirjoittaessa olin masentunut, kaamosmasentunut, stressaantunut, yksinäinen ja henkisesti lukossa. Mikä ei tietenkään ollut mikään paras tilanne olla. No, tämän syksyn gradun kirjoitus vie minut suoraan vastakkain näiden sisäisten demoneitteni kanssa, joita en vielä selvästikään ole valmis kohtaamaan.

Pahinta tuossa ajassa oli, että pidin itseäni kuin kivestä tehtynä, robottina. Hymyilin kuin ohjelmoituna, mutta kotona vätvysin viikon ilman suihkussa käyntiä tai kuukauden ilman tiskausta. En suostunut ajattelemaan sitä tilannetta, mikä minut siihen jamaan oli ajanut, elämisen sijasta operoin. Tein itsestäni elävän patsaan.

Rajoittaminen on nimenomaan tällainen kortti. Se on toisaalta varoitus, toisaalta neuvo. Siinä on faraota muistuttava mies, joka istuu kivisellä valtaistuimella, ja on niin kontrollissa itsestään ja ympäristöstään, että on muuttunut osaksi tuolia, osaksi kiveä. Hän ei voi kääntää enää päätään, mutta hänen ei oikeastaan tarvitsekaan, koska kaikki on hänen valtansa alla.

Kuten useimmassa kortissa, tässä on hyvä ja huono puolensa. Hyvä kortti tämä on tilanteissa, joissa vallitsee kaaos, ja kehottaa jämäkkyyteen ja itse asiaan keskittymiseen. Huono kortti tämä on silloin, kun käsillä on jotain, mikä pitäisi käsitellä ottaen kaikki huomioon, koska se varoittaa automaatiosta, kapeakatseisuudesta. Henkilökorttina Rajoittaminen on maskuliininen, ja henkilö jolle tämä kortti nousee ensimmäisenä pakasta, on määrätietoinen ja kontrollifriikki, kenties sortuu joskus kylmyyteen ja liialliseen rationalisuuteen.

Tämä kortti olkoon toisaalta neuvoni, toisaalta varoitukseni. Keskity tähän hetkeen, älä anna menneisyyden vaikuttaa. Toisaalta, älä jähmety ajatuksissasi, pidä avoin mieli. Pidä huolta, että hymyillessäsi jokainen hymy olisi aito, ei automaatio.

annaelen

Huolehtimisesta - Luottamus, veden prinsessa

Kaikenlaista on tämän tyttösen mielen päällä. Syksyllä olisi gradun teko, ja yksityiselämässä on nyt päätös edessä, jahka kerään tarpeeksi voimia sen tekemiseen. Edellinen kirjoitus on sikäli vielä ajankohtainen, että samasta asiasta on kyse, mutta kun tietoa keräytyy, niin valinnantekokin tulee erilaiseksi.

Jotenkin sitä huolehtii joskus aivan liikaa. Entä jos tekee väärät valinnat, entä jos ei jaksa pitää niistä kiinni, entä jos niitä katuu koko elämänsä. Entäjosentäjosentäjos. Dr. Philin iskä sanoi hyvin, että huolehtiminen on vähän kuin keinutuolissa istumista, mihinkään ei pääse mutta onpahan jotain tekemistä. Joskus pitäisi vaan uskaltaa ja luottaa siihen, että tekee oikein. Luottaa itseensä ja kykyynsä pitää huolta itsestään.

Luottamus-kortti on juuri asian ytimessä. Siinä on henkilö, joka tipahtaa vapaalla pudotuksella kohti maata, mitään ei näy häntä ottavan kiinni. Mutta jutun juju onkin, että se joka hänet ottaa kiinni, on kortin alareunan alapuolella, eli ei näkyvissä, mutta silti siellä. Siitä kortin nimi: Vaikka näyttäisi ettei pelastusverkkoa ole, se kumminkin aina on. Ja siihen pitää luottaa.

Verkko on aina läsnä. Aina sitä jotenkin pärjää. Nyt pitää vain jatkaa miettimistä.

annaelen

Joskus on oltava itsekäs - Kahtiajakautuminen, pilvien kakkonen

Pilvien kakkonen on kortti, joka esiintyy valitettavan usein luennoissani. Siinä henkilö riippuu kahden palikan välissä, sormet toisaalla, varpaat toisaalla, ja jokainen, joka on piirrettyjä katsonut, tietää että tuo tyyppi tipahtaa tuosta millä hetkenä hyvänsä. Itse löydän itseni juuri nyt samaisesta tilanteesta.

Jännä miten ihminen osaa huijata itseänsä uskomaan, ettei valintaa oikeastaan täydy edes tehdä. Että kyllä sitä pärjää ilman sitä, että sen voi tehdä myöhemmin, että ainoastaan ulkomaailma vaatii tätä päätöstä etkä sinä itse tai se henkilö, jota valinta koskee. Sitä luo itselleen illuusion, jossa kaikki on hyvin, vaikka mikä tulisi eteen. Mutta aina se illuusio särkyy. Utopiat eivät toteudu yleensä käytännön syistä. Opin sen kantapään kautta.

Kahtiajakautuminen edustaa skitsofreniaa, jossa eletään kahdenlaista elämää, kahtia jakautuneena. Jos joku osaa sovittaa nämä kaksi puolta toisiinsa, niin olkoon hyvä ja opettaa minullekin, sillä minä en sitä tämän kevään aikana ainakaan oppinut. Todisteena on se kahtia jakautuneena olon paha olo. Parhaimmillaan se on euforiaa, pahimmillaan se on helvettiä. Olisiko siis aika tehdä se päätös, kummalla puolella elää? Itselläni on edessä vaikea päätös, vaikkei ihan näinä päivinä. Mutta minun täytyy tutkia omaa utopiaani, kuinka todennäköinen se on, ja kuinka paljon tuskaa siitä mahdollisesti koituu. Jos vastaus on "liikaa", tiedän sitten, mitä tehdä, vaikka se sattuisikin.

Sydän ja järki ovat perivihollisia. Ainakin minun tapauksessani.

annaelen

Kun maailma todellakin riittää - Hiljentyminen, veden nelonen

Palautteen anto on jännä juttu. Asiallinen palaute ja asiaton palaute on kaksi hyvin eri asiaa, ja joskus minunkin on vaikea erottaa niitä toisistaan. Minulle on annettu molempia, ja asiallisen tunnistaa siitä, että kun ajattelee, että onko tämä asiatonta ja henkilökohtaisesti loukkaavaa, vastaus on että no ei kyllä. Virallinen palaute ja jokapäiväinen palaute ovat myös mielenkiintoisia käsitteitä. Virallisen kanssa on omat sääntönsä, mutta jokapäiväinen onkin sitten eri juttu.

Jouduin tässä taannoin erään ihmisen arvostelemaksi, kun kehtasin olla eri mieltä hänen kanssaan. En vieläkään tajua, miten jotkut ihmiset kokevat tämän niin uhkaavaksi itselleen. Absoluuttisen totuuden (heidän totuutensa) kyseenalaistaminen lienee niin iso uhka, ettei sitä voi ilman epäreiluja heittoja painaa villaisella. Itse kun vain olen niin herkkä, niin ensimmäisenä on tietenkin päässä, että "no ehkä minä sitten olen sellainen ja tällainen kun se kerran niin sanoi". Mutta ei se asia niin ole, ei tuollainen käytös kerro sinusta, vaan siitä toisesta.

Veden nelonen, Hiljentyminen, näyttää keskellä lootusasennossa istuvan naisen, joka ei jaksa enää kuunnella ympäristöstä tulevaa palautetta. Nämä mukatärkeät ihmiset ovat muuttuneet haamuiksi, jotka eivät halua muuta kuin levittää pahaa mieltä, koska kenties nainen ei ole heidän kanssaan samaa mieltä. Nainen ei silti välitä siitä, hän kuuntelee itse itseään, ja pitää huolen siitä, että on itsensä kanssa koko ajan samaa mieltä. Mitä väliä niistä muista sitten enää onkaan. Totuus löytyy sinusta itsestäsi.

Ehkä sitä voisi joskus oppia siihenkin, ettei kuuntele, kun arvostelu persoonastasi perustuu epäreiluun määrittelyyn tai kapeaan katsantoon. Vaikeaahan se on, mutta auttaa mielenrauhaa.

annaelen

Kun mitään ei voi menettää - 0, Narri

Narri on kortti, joka löytyy sekä Zen tarotista että tavallisesta tarot-pakasta. Niiden kummankin viesti on sama: Ihan sama mitä tehdään, koska ylemmät voimat ovat suojelemassa. Kortissa onkin narriasuun puettu henkilö, joka onnistuu poimimaan kukkia vaikka kuka muu olisi jo tipahtanut vuorenkielekkeeltä. Hän luottaa siihen, että joku suojelee.

Ei saa aliarvioida Narrin voimaa. Nostin tämän kortin ihan vasta itselleni, ja sillä sekunnilla lakkasin huolehtimasta. Saman neuvon annan kaikille, jotka kortin neuvoksi saavat. Lakkaa huolehtimasta, sillä mitä tahansa tilanteessa tekeekin, joku muu huolehtii siitä, ettei lopputulos ole vaaraksi tai huono omalta kannalta.

Huolehtiminen on ihmiselle luontaista. Minulle ehkä jossain määrin enemmän kuin jollekin toiselle. Minä haluan suojella itseäni ja muita, pitää huolta että mitään vaarallista ei ole näköpiirissä tai että mikään ei uhkaa. Tälläkin hetkellä minulla on meneillään suojelutaika, ihan varan vuoksi, ettei mitään vakavaa satu. Mutta siinä vaiheessa kun Narri tuo oman (lyhytaikaisen, mutta tehokkaan) siunauksensa, minun ei tarvitse enää miettiä yhtään mitään.

Mikä tässä sitten suojelee? Mikä voima asuu narrin jalan alla, ettei se painu läpi tyhjyyden kohti rotkonpohjaa? Siihen kun osaisi vastata niin olisi viisas ihminen :) Mutta haluaisin ajatella että olen oman kohtaloni suojeluksessa. Että minun on tarkoitus olla huolehtimatta, että voin luottaa siihen, että mitään pahaa ei oikeasti tapahdu vaikka unohtaisinkin joku ilta jatkaa suojelutaikani loitsuamista. Minulla on kaikki voitettavana, eikä mitään menetettävää. Ja siihen pitää nyt luottaa, niin kauan kuin Narri muistaa minua suojella.

annaelen