viikko sitten....

Tuli tieto, että kälyni sairastaa keuhkosyöpää. Oli viipalekuvauksessa, ja tulokset tulivat: Syöpä on levinnyt kaikkialle elimistöön, ei voida hoitaa.

Olemme niin shokissa, ettemme osaa edes puhua siitä. Mieheni kätkee asian pinnan alle, että jaksaa päivän kerrallaan.

"Syöpä" sananakin on kauhistuttava!!!!

Ottanee jokin aikaa, ennenkuin sen asian todella mieltää, että se4e on nyt loppu. Mitään muuta ei voida tehdä, kuin antaa kivunlievystä.

Kun jaksaisi itse olla vahva tuki miehelleni, kun tarvetta on. Kälyn syntymäkarttaa on vaikea tehdä, koska ei tiedetä aikaa mitenkään ja anoppi on jo 92, joten hältä on turha kysyä.

Siksi toivonkin kaikkia, jotka tämän lukevat lähettävät meille voimaa, kestää tämä kurimus, sillä tämä on katastrofaalinen elämänvaihe tällä hetkellä, kaikin puolin.

NÄKÖKULMA/ILTA-SANOMAT 25.7.2012/MIKA KOSKINEN

KUN SUOMI HYVÄSTELI EURON

Kesä 2012 jää historiaan kesänä, jolloin Suomi henkisesti hyvästeli €rkin.. Niin teki moni muukin euromaa, jonka osaksi on tullut maksajan osa.

Osallistuin 2. kesäkuuta Suomen EU-edustuston talousseminaariin. Puhe oli euron, €rkin, tulevaisuudesta. Etenkin pääministeri Jyrki Kataisen esityksestä ja olemuksesta kuulsi pessimismi. Ensimmäistä kertaa? Niin ainakin itse koin. Myös komissaari Olli Rehn oli vaisu.

Otsikoin juttuni sanaparilla ”Painajainen Uhkaa”. Espanja ei silloin vielä ollut tukiluukulla. Nyt on, ja uutta raha-anomusta odotetaan näinä päivinä. Painajainen täällä, erityisesti kun muistaa, mitä talousviisaat sanoivat vuosi sitten: ”Espanja on liian suuri pelastettavaksi, siihen ei muiden rahat riitä”.

Juhannusaaton aattona, kun moni suomalainen oli jo lähtenyt kesäloman viettoon, kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n puheenjohtaja Christine Lagarde vaati täydellistä talousunionia €rkin ainoana pelastuksena. Se oli kovaa tekstiä. Juhannuksesta johtuen uutinen jäi kuitenkin vähälle huomiolle. Lagarden viesti kriisikokousta Luxemburgissa pitäneille euroryhmälle oli, että yhteinen raha ei voi toimia, jos sen ympärille ei luoda todellista ja täydellistä talousunionia, siis liittovaltiota pankkiunionieniin, yhteisvelkoineen, yhteisvastuineen. Lagardea säesti EU:n komissio.

Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen vastasi tiukasti: ”Emme halua nähdä sellaista unionia, jossa kannamme vastuuta toisten veloista ja taloudesta. Uskomme siihen, että jokaisen maan täytyy jatkossakin hoitaa omaa talouttaan ja velkojaan”.  Ei yhteisvastuuta on koko eurokriisin ajan ollut – vähän venytettynäkin – Suomen kanta.

Mutta se on myös umpikuja ja vahva signaali euroalueen hajoamisen puolesta. Kääntäen Lagarden vetoomus tarkoittaa, että yhteisvaluutta on mahdoton ajatus itsenäisten valtioiden liitossa. Se on nähty, Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa. Olipa €rkin kurssi mitä tahansa, se on liian kova näille kilpailukykynsä globalisaatiossa kadottaneille maille. Kehuttava ei ole Italiankaan tilanne.

Varmaan ongelman tunnustavat myös Kataisen hallitus ja VM:n virkamiehet. Totuutta ei vaan poliittisista arvovalta- tai kriisin eskaloitumiseen johtuvista syistä tohdita ääneen sanoa. Onneksi on muutama uskalikko. Tilanne muistuttaa -80-luvun Suomea. Harva rohkeni sanoa julkisesti, että Neuvostoliitto luhistuu sosialismiinsa, vaikka konkurssi kolkutti jo ovella. Mitä euroalueen hajoamisesta seuraa? Mika koskisen mukaan, siitä asiantuntijat ovat eri mieltä. Eräs seikka on kuitenkin varma. Kilpailukykynsä hoitaneet maat pärjäävät jatkossakin.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Stareyesin kommentti: Jään mielenkiinnolla seuramaan kuinka €rkin käy!!!!!

PÄÄKIRJOITUS URJALAN SANOMAT 12.7..2012

EUROKRIISI KOETTELEE SUOMALAISTA OIKEUSTAJUA

 Euroopan rahaunionin kuumimmillaan vellova kriisi saa koko ajan tummempia sävyjä ja esiin tulee odotusten mukaan uusia pommeja. Etelä-Euroopan maat ovat peräjälkeen käsi ojossa vauraammanpohjoisen suuntaan, myöntäen samalla, kakistellen, että ovat hoitaneet omat asiansa vastoin yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Pohjimmiltaan kriisissä on kyse siitä, että osa rahaliittoon kuuluvista maista ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan budjetti- ja talouskurissa. Kreikka valehteli systemaattisesti usean vuoden ajan valtion taloudellisesta tilanteesta. Myös Espanjan ja Italian tapauksissa on ollut pinnalla epäiltyjä muiden rahaliiton jäsenmaiden harhaan johtamisesta, maiden tilanteen esiintuomisessa.

Kreikkaa päätettiin tilanteen paljastuttua pelastaa muiden eurovaltioiden rahalla ja samalla maalle lyötiin kovat ukaasit siitä, miten maan pitää itse korjata talouttaan muun muassa kiristämällä verotusta ja leikkaamalla sosiaalietuuksia. Kreikan valtionvarainministeri myönsi lopulta viime viikolla, että säästötoimet eivät ole sujuneet lainoittajien vaatimusten mukaisesti, ja maa hakee uutta hätäapua aikaisemmin sovittujen lisäksi, selvitäkseen elokuussa erääntyvistä lainoistaan.

Euroopan maiden tukeminen ja viimeiseksi operaatio espanjalaisten pankkien suorasta rahoittamisesta muiden valtioiden rahalla, koettelee suomalaisten oikeustajua. Ankaran verotuksen alla eläneistä (Suomen) kansalaisista ei tunnu mitenkään päin kohtuulliselta lähettää Suomen rahaa maille, joissa verotus on erittäin alhainen ja sosiaalietuudet silti – erityisesti – Kreikan tapauksessa – vielä Suomen monipolvista järjestelmääkin paljon avokätisimmät, osin järjettömin perustein. Suomi maksoi aikanaan ainoana osapuolena toisen maailmansodan seurauksena määrätyt sotakorvaukset sekä Yhdysvaltojen myöntämät sotalainat. Muutenkin maan vauraus on seurausta tunnollisuudesta ja nöyryydestä sekä säästäväisyyden hyveestä. Tämän kauppaaminen raikulivaltioille ei nyt tunnu oikealta.

Suomea on kuvattu EU:n mallioppilaaksi, joka mukaan päästyään, on yrittänyt olla aina myötäkarvaan isommille jäsenvaltioille, saadakseen hyväksyntää. Nöyristely sopii lähes läpi historiansa vieraan vallan alla eläneelle Suomelle, mutta samalla yhä voimakkaammiksi käyvät äänet, jotka vaativat selän oikaisemista. Yllättäen tätä tulkitaan Euroopassa rajusti: SUOMEA SYYTETÄÄN NYT EURON TUHOAMISESTA, Espanjan ja Italian valtionlainojen korkojen noususta ja viihteellisemmin amerikkalaislehti pitää eurokriitikkojen kärkimiestä Timo Soinia 7. vaarallisempana henkilönä maailmantaloudelle. Suomesta tuli hetkessä merkittävä valtio Euroopassa, kun maamme kärkiministerit olivat pakotettuja julkisesti kritisoimaan rajatonta yhteisvastuuta.

Pakotettuja siksi, että kriittisyys Suomessa kasvaa. Kriittisyydestä suuri osa tulee siitä, ettei tarjolla ole riittävästi kiistatonta tietoa siitä, MITÄ HYÖTYÄ eurosta on Suomelle ollut ja on tulevaisuudessa, jos rahaliitto kalliisti pelastetaan? Toisaalta euron hajoamisen tai Suomen irtautumisen vaikutuksista ei ole sen enempää faktaa pöytään laitettavaksi. Tätä tietoa kaivattaisiin, jotta saataisiin leveämpi selkänoja kansalaisten puolelta. Tässä ei auta sen enempää kaunistelu, kuin populismikaan, koska valheen jäljet ovat lyhyet, loppuivathan ne Kreikassakin aikanaan.