vuosi vaihtuu...31.12.2007 Mennyt haihtuu.... toivon niin, että osaltaan mennyt haihtuu ja jää sinne siksi mitä oli, enkä enää laahaisi mukanani mitään, mitä en tarvitse tänään. Silti tiedän, että jotain vielä mukanani kannan. Mietin kohta taakse jäänyttä mennyttä vuotta ja mitä kaikkea siihen mahtuikaan. Siihen on mahtunut niin paljon taas kerran. Positiivista menneessä vuodessa on ollut se, että koen vihdoin kalunneeni loppuun kaikki lapsuuteni "traumat" ja siitä minulla on kaunis "tulos". Tänään minulla on äiti ja isä, joita kohtaan en enää tunne kuin kiitollisuutta. Näen heidät vihdoin ihan joka solullani ja sydämelläni aivan eri tavalla, mitä koskaan. Se saa hyvän ja eheän olon sen osalta. Tuntuu hyvälle se miten aivan eri fiilis on olla yhteydessä omiin vanhempiini, mitä koskaan ennen on ollut. Tuntuu hyvälle, että voin sydämestäni aidosti toivottaa kaikkea hyvää ja jutella ja kuunnella. Enää en äidilleni sano; "joo", jos hän toivottaa hyvää päivää tms, vaan voin sanoa, "Kiitos samoin". Monelle tällainen on ehkä pieni asia, minulle se on suuri, hyvin suuri asia. Jotain kivoja transiittejakin menossa; Chiron yhtymä Merkurius
Oi Suuri Henki, jonka äänen kuulen tuulessa, ja jonka henkäys antaa elämän kaikelle maailmassa kuule minua. Tulen eteesi, yhtenä lapsistasi. Olen pieni ja heikko. Tarvitsen voimaasi ja viisauttasi. Anna minun kulkea kauneudessasi ja anna silmieni kauan ihailla punertuvan aurinkosi laskua. Tee käsistäni sellaiset, että ne kunnioittavat kaikkea minkä olet luonut, tee korvistani tarkat, että ne kuulevat äänesi. Tee minusta viisas, niin että saan tietooni asiat jotka olet kansalleni antanut, että löydän ne opetukset, jotka olet kätkenyt jokaiseen lehteen ja kiveen. En tarvitse voimaa ollakseni veljiäni parempi, vaan voidakseni taistella suurinta vihollistani - itseäni - vastaan. Tee minusta valmis tulemaan luoksesi milloin tahansa, puhtain käsin ja suorin katsein, niin että kun elämäni hiipuu kuin laskeva aurinko, henkeni voi tulla luoksesi ilman häpeää. - Keltainen Haukka, Sioux-päällikkö TOIVOTAN KAIKILLE ASTROLAISILLE LÄMMINHENKISTÄ VUODEN VAIHTUMISTA JA ILOA JA SYVIÄ KOKEMUKSIA UUTEEN VUOTEEN JA KIITÄN TEITÄ KAIKKIA, JOTKA OLETTE KÄYNEET KOMMENTOIMASSA JA LUKEMASSA JA JAKANEET TUNTOJA KANSSANI! KIITOS!  viimeisiä hetkiä...30.12.2007 
täällä jossain29.12.2007 "Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi, ole hyvä ja näytä se hänelle. Jos haluat antaa kukkasen, älä odota, että hän kuolee. Lähetä se tänään, rakkaudella. Jos haluat, sanot: rakastan sinua kotiväelle tai ystävälle lähellä ja kaukana. Elämässä veljeni, elämässä. Älä odota kunnes ihmiset kuolevat, rakasta heitä juuri nyt ja näytä, että välität. Tulet itsekin onnelliseksi ja opit antamaan onnea muille. Älä käy hautausmailla peittämässä hautoja kukkasilla, peitä jo nyt sydämet rakkaudella. Elämässä veljeni, elämässä."  "Sillä toivo on meille annettu
että lapsen silmät yhä iloa säteilisivät että säilyisivät lämpimät kädet tarttumaan lähimmäisen käteen kuivaamaan kyyneleitä istuttamaan ruusuja että ruusut kukkisivat sydämissä eikä haudoilla." haahuilua/oleilua....28.12.2007 Vietin kokopäivän kotona, mitä nyt kaupassa yhdessä välissä kävin. Mitään en ole tehnyt, tosin nyt ei ole mitään tehtävänäkään. Netissä olen surffaillut ja välillä pohtinut olotilojani. Kovin vähän olen muutenkaan ollut yhteydessä "ulkomaailmaan" näinä päivinä, kun olen kotona yksin ollut. Kaupassa kun kävin oli kassalla oleva naishenkilö minulle huomattavan kohtelias, muttei mitenkään teennäisesti. Jälkikäteen kotiin ajellessa tuli mieleen, että mahtoiko se viimeksi jotenkin jäädä hänen mieleensä, kun pakkasin siinä hänen myös ollessaan kassalla, erään vanhan pappan rollaattooriin ostokset ihan automaattisesti omasta halusta... No, sampa tuo. =) Muutenkin ihmiset hymyili paljon.... (ehkä minussa oli jotain huvittavaa) =P Ostin transiitti tulkintaa yhden kuukauden tuohon lisää, kun tuntuu olevan noita haastavia haasteita ja halusin kaivaa edes jotain kevymepää transiittia näkyviin =P No tammikuulle tuli yksi ja helmikuulle toinen. Mutta muuten tuntuvat kovin haastavilta ja vanhaa mallia itsestä joka tasolla repiviltä... Eihän minusta ole kohta mitään jäljellä (?) ;) Aloitin lukemaan kirjaa, jonka ostin ihan ekstemporee ajattelematta ja saas nähdä tuntuuko se sopivalla ja luettavalle. Alku oli ihan ookoo... (Osho;Rohkeus) Olisi kyllä tuossa melkoinen nivaska ihan oikeasti luettavaakin, sillä opiskelujen jatkuessa tammikuussa, on ensimmäisellä kerralla siitä jo tentti. Ja ulkona myrskyäminen jatkuu. Mitenköhän merellä(?) Mahtaako paatit kovin keinuttaa.... ********************************************* Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi. Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä, eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi. Hymy luo onnea kotiin, hyvää tahtoa liike-elämään ja on ystävyyden tunnus. Se tuo levon väsyneille, iloa lannistuneille, auringon paisteen murheellisille ja on paras vastamyrkky huoliin. Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa kenellekään kuin poisannettuna. Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen. Hymyile sitä heille. Sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse, kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä. ******************************************* Ulkona myrskyää...27.12.2007 Myrsky senkuin yltyy ulkona. Äsken kun kävin siellä "meditatiivisella" meinasi linssit lähteä päästä, tukka hulmusi ja meinasi pari kertaa tupakka lähteä sormista tuulen mukana. Tuuli oikein ulvoo nurkissa ja "puhelin langat laulaa". (sähköjohdot vipattaa ja ulisee) Laitoin tuossa hetki sitten kala-vihannes-aurajuusto"pataa" ja nyt on vatsa täynnä. Sauna lämpiää ja olen menossa sinne viettämään lämpöistä puhdistautumis hetkeä. Jonkinaikaa sitten otin pienet päikkärit. Tosin en antanut itseni vaipua syvään uneen, ettei tule "nukuttua" liikaa, vaan olin sellaisessa "rajatilassa", jossa ympristö ei vielä katoa ympäriltä ja annoin mielikuvien ja ajatusten lipua omaan tahtiinsa. Minulla kun on tapana "nähdä" tietyt sisäiset asiat, joko kuvina tai geometrisinäkin kuvioina, näin nyt harvinaisen selkein kuvin, jopa hieman huvittavinkin kuvin sen, millaisista mies-naissuhteista olen siirtymässä ollut seuraavanlaisiin. ;) Ne joista olen kasvanut (kasvamassa) ulos pikkuhiljaa näyttää siltä kuin nainen vetäisi kravatista miestä perässään ;) Mutta tämä "uusi malli" taas näyttää siltä, että mies ja nainen seisoo kasvotusten ja mies on ojentanut kätensä kohti naista kämmenet ylöspäin ja nainen on ojentanut kätensä kohti miestä kevyesti kämmenensä miehen kämmeniä vasten. Heh, aika korni ja pelkistetty mielikuva, mutta minulle siihen sisältyy paljon paljon kaikkea. Perhosenkin on helppo laskeutua ojennettuihin kämmeniin..... ************************************************** Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme ******************************* Missä taivas kohtaa meren, missä sateenkaari koskettaa maata, siellä minä odotan sinua. Missä tuuli kuiskaa, missä uusi tähti syntyy, siellä olet sinä. Kaukana toisistamme, kuitenkin vain ajatuksen päässä. Astun sateenkaarelle, tule sinä tuulen mukana minua vastaan. ********************************************  mars, mars...26.12.2007 (Muokattu: 27.12.2007 11:34)
MARS UPOKSISSA SKORPIONISSA Lainaus vielä näiltä ANYARAN-ESSEITÄ sivuilta; Onnentähdestä mitään tietämätön - ehkäpä vielä saturnisen suurristinkin omaava - saattaisi tuota kuunnellessaan tuntea houkutusta kehottaa masentunutta ryhdistäytymään, tällähän on kaikki ainekset hyvään elämään. Mutta ryhdistäytymiskehotukset eivät yleensä auta, masentuneesta Marsista - kuten kaikista masentuneista - tuntuu silloin vain, ettei toinen ymmärrä. Eikä yleensä ymmärräkään, masennus kumpuaa niin syvältä, että sen juuria toiset harvoin tavoittavat. Vaikka jaksaessaan voivat tukea masentunutta. Olemalla vain läsnä.
Kotiin paluu..25.12.2007 Aamupuurot syötiin siskon luona ja lapset leikkivät keskenään siinä aamupäivän ja sitten pakkauduttiin autoon ja lähdin viemään lapsia isänsä luo. Lapsia siellä odotti melkeinpä toinen jouluaatto lahjoineen ja olivat aika innoissaan. =) Sovittiin sitten lasten isän kanssa, että lapset voisivat olla siellä lauantaihin asti, jolloin hän voisi itse tuoda lapset kotiin. Se olisi hienoa, sillä hän ei ole täällä vielä koskaan käynyt muuttomme jälkeen, eikä tiedä millaisessa ympäristössä lapsensa asuvat. Ajelin sitten siitä kotia kohti ja kuuntelin radiosta joululauluja. Vesa-Matti Loirin laulaessa minäkin yhdyin lauluun mukaan =D)) päästelin oikein sydämeni pohjasta ja kyyneleet vain tuli silmiini, kun liikutuin taas kerran näistä laulun sanoista. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä ja kuulemassa. ;) Vesa-Matti Loiri - Sydämeeni joulun teen sanat; V.Salmi On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen kertosäe: On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kertosäe (2x) On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään kertosäe (2x) Kotona sitten kannoin laukut sisälle ja vietin iltaani yksikseni ja nautin siitä hiljaisuudesta ja yksinolostani. Taisin jopa ymmärtää, mikä on se "kohta" joka yksinäisyydessä minut saa joskus itkemään kaipauksesta. Yksinoloa olen kaivannut ja omaa rauhaa ja tarvitsen sitä säännöllisesti, mutta kahden aikuisen välinen vuorovaikutuksellisuus niin kahden sydämen, sanojen kuin kosketuksen myötä, se on se, mitä aina välillä kaipaan. Lämmintä ja turvallista vuorovaikutuksellisuutta, jonka kautta voi piirtää myös omia "rajojaan", kokea sitä vasten elävänsä ja olevansa ihmisenä, naisena ja aikuisena ja kummajaisenakin rakastettu ja hyväksytty. Sitä minä kaipaan aina välillä. Taas tuo "sisäinen-mieheni" etsii itseään.. moneskohan "ohitus" tämä jo on.... Chiron neliö Mars Tässäpä minulle "työtä". Jotain minä en ihan oikeasti tässä ole oivaltanut. Tuon energia latauksen kyllä olen huomannut jo moneen otteesen, mutten kai ole löytänyt sitä rakentavaa väylää sille omassa elämässäni. Tunnen itseni niin tyhmäksi tämän transiitin edessä. Ehkä suurin virheeni on että yritän "puhaltaa eloa liekkiin", jonka olisi aika antaa sammua. Minulla tuo MARS on skorparissa ja 9 .huoneessa; Mars Skorpioni Onko muuten edes mitenkään johdonmukaista ottaa näissä transiiteissa huomioon näitä omia planeettasijainteja?? Jouluaatto24.12.2007 Lähdimme ajelemaan joulurauhan julistamisen jälkeen kohti lapsuuden ja nuoruuden seutujani lasten kanssa ja pakkasimme autoon paketit ja muut kapsäkit. Mummon(äitini) luona sitten söimme perinteisen jouluaterian ja esikoisenkin oli kanssamme. Illalla saapui siskoni lapsineen ja alkoi "lahja-hulinat". Tänä vuonna en hankkinut montaakaan lahjaa ja aikuisille vanhemmilleni ja siskolleni hankin lahajakortteja erilaisiin hoitoihin. Äitini oli kovin mielissään 2h:n aromaterapiahieronta-lahjakortistaan. =) Soin sen ilon hänelle mielihyvin ja tuli hyvä olo, kun hän piti lahjastaan se oli toivottu ja sopiva. Ekstemporee päätimmekin mennä yöksi siskoni luo, koska serkut eivät olleet pitkiin aikoihin leikkineet yhdessä. Mummolle/äidilleni tuli selvästi suruisa olo, koska oli odottanut meidän yöpyvän hänen luonaan. Lapset olivat niin intoa täynnä, etten raaskinut heiltä sitä serkkuilun iloa viedä. Itselle kyllä jäi surullinen olo äitini puolesta kun näin hänen kyynelsilmin kotiinsa jäävän. Soitti vielä perään jostain sinne jääneestä tavarasta ja molemmat itku kurkussa puhuimme ja selitin, että tullaan me mummolaankin vielä yöksi ja hän kyllä sitten ymmärsi lasten halun mennä serkkujen luo yöksi, vaikkei se sitä pettymyksen tunnetta sinällään pois vienyt. Kävin vielä esikoiseni luona kyysäämässä hänen pakettinsa hänelle ja viemässä joulutervehdyksen eräälle "ystävälleni". Siinä se ilta sitten meni lasten kihistessä ja riehakoidessa hetken ennen nukkumaan menoa. Juttelin siinä sitten hetken siskoni kanssa kaikenlaista. Huomasin taas miten olen muuttunut, vaikken vielä oikein osannut kuin mennä hänen kanssaan "siihen vanhaan minääni"... Jos asian näin voisi ilmaista. ;)
Kun venus yhtyy keskitaivaaseen =))23.12.2007 Jälleen tuli herättyä aamu kuudelta. Keittelin aamukahvit ja kirjoittelin blogia (kirjoitusvirheineen, joita en jaksa enää korjata. Näppäimistö reistailee ja namiskoita saa paukuttaa olan takaa) Yritin tuossa sitten vielä yhdeksän aikaan ottaa nokoset, mutta talo oli herännyt jo niin eloonsa, ettei uni tullut enää silmään. Makailin kuitenkin hiljakseen lämpimän peiton alla kauniin suolakide lampun valossa, jonka sain Rakkaalta Ystävältäni joululahjaksi ja annoin vain tunteiden kulkea, mennä ja tulla. Ikävä kyllä en ole saanut tälle Ystävälleni hankittua joululahjaa, vaikka tiedän mikä se tulee olemaan. Ja nyt sitä ei jouluksi enää ehdi hankkia, mutta se olkoon sitten Uuden Vuoden lahja ja lähtölaukaus alkavalle vuodelle. =) Niin, ajatuksia, tunteita ja tunnelmia kokiessani, minulle tuli taas hyvin vahvana tunteena (tämä on se intuitioni (kosminen kutsu) =D)), jonka tuntemukset ovat välillä niin vaikeita toteuttaa, koska se vaatii yleensä rohkeutta kohdata hylätyksi tulemista sekä muunkinlaista ymmärtämättömyyttä joiltain tahoilta ja ihmisiltä) esim. miten minun tunteeni siitä ettei ihmissuhteet ole pelkkää psyykkis-fyysistä tapahtumaa ja reagointia on juuri se asia, jonka edestä tulen tekemään valintoja ja elämään sen todeksi. Vaikkei sitä kukaan muu ymmärtäisikään. Olen kauan sen tiennyt ja tuntenut ja periaatteessa taaksepäin katsoessa jo lapsuudesta asti. Se tapahtuu vain hiljalleen eletyn elämän kautta ja elämän eri alueilla. Siksi esim minuun ei uppoa new age jututkaan(enää aikoihin), koska ne ovat myös vain psyykkistä. Tarkoituksena henkisyyden etsintä, muttei se koskaan löydy minkään teorian kautta. Ei ole "aurat", ei sielunvaelluksetkaan tai mitkään kanavoinnitkaan henkisyyttä itsessään. Teot voi olla sitä, kokemuksetkin, mutta eivät ne kaipaa mitään ulkoisia valmiiksi pureskeltuja oppeja. Ja toisaalta sama ilmiö on erilailla siinä, että ihmiset yrittää terapioida psyykkisesti kaikki inhimilliset puolet ihmisyydestä pois. Osa tahtoo Luojaksi itse, osa tahtoo kieltää Luojan! =) Olen hyvin monta kertaa tämän nyt tietyn aikajakson aikana elämässäni, joka periaatteessa on kestänyt jo vuoden (oikeasti koko ikäni, mutta joitain aikakausiahan sieltä voi erotella) ;) ja tiukinta vaihetta ollut ehkä viimeiset kolme kuukautta. Olen siis kohdannut tunteen, että minussa tapahtuu taas asioita, joita olen nähnyt tapahtuvan ihmisillä jotka tulevat uskoon tms. On jopa itseänikin hymyilyttänyt välillä tämä syvä matka joka kurkottelee korkeuksiin ja taipuu polvilleen mukautuessaan taas kerran elämän edessä ihmisen kokoiselle paikalle. Se mikä saa minut aina yllättymään ja hämmästymään, on se, että ainakin omassa elämässäni tämä tapahtuu monta kertaa. Ja luultavasti tätä jatkuu lopun elämän. Elämistä. =) Itsen muototumista. Niin, sehän on itsestäänselvää ajatuksena varmaan jokaiselle, mutta kun sitä asiaa oikein hiljentyy tuntemaan, niin kyllä sitä ihminen laittaa aikas helposti paljon hanttiin itsen kasvamiselle ja muutokselle. Itse elämälle ja ihmisenkokoiselle paikalleen. Tai jos sille antautuu, siitä pitää helposti tehdä jotain "ylevää": olen aloittanut henkisen kehityksen polun.... Ihan kuin elämä ei sitä olisi ilman muuta ja muuta ilman. Ilman että haluaa henkisen kehityksen jollain lailla määritellä johonkin muottiin ja elämänkatsomus tapaan tai oppiin tms, Satuin tuossa lukemaan transiittejeni tulkintoja ja sen verran ystävällisesti kritisoin Sepon tulkintoja, joskus tuntuu että ne pohjautuu jo siihen ajatukseen, ettei ihminen ole jo valmiiksi jotain voinut oivaltaa tai tehdä, vaan elämä on sellaista "raatamista" keppi ja porkkana systeemillä ja mitään et saa, ellet oivalla tai ole tehnyt jotain tiettyä muutosta. Jotenkin koen ne välillä hyvin suorituspaineistetuiksi. Ehkä minä vain tulkitsen ne niin, koska itse olen niin laiska ihminen enkä tykkää ollenkaan että elämä ruoskisi eteenpäin, vaan mielummin, että elämä kantaisi. =) Ylipäätään silti olen paljon saanut Sepon tulkinnoista tukea ja ymmärrystä joihinkin elämän vaiheisiini ja minusta ne ovat hyviä ja oivaltavia. Varsinkin ne tulkinnat ovat hyvin kuvaavia, joista voisi ainakin olettaa, että hän on itse ne kokenut omalla kohdallaan. Ja huumori aina mukavasti pehmentää näitä tulkintoja. Pienestä "kritisoinnista" huolimatta edelleen olen tulkintojen tilaaja ja suosittelen lämpimästi niitä kaikille. =)) *sanoo ystävällisesti hän* (ettei vaan potkita astrosta ulos) =))) En tiiä miksi nyt näin tässä "purkaudun" mutta Toivotan kuitenkin Kaikille Joulurauhaa sydämeen!! Uskot mihin uskotkin ihminen, on tärkeintä, että osaat uskoa, toivoa ja luottaa. Toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. En siis minäkään mitenkään "halveksu", jos joku pitää new agea henkisyytenä, sillä se ei myöskään estä ihmistä elämästä henkistä elämää. ;) Nämä on vain minun ajatuksiani ja tuntemuksiani ja minun tapojani kokea elämää nyt. Yksinäinen on tämä taival, jota nyt kuljen, mutta se on vahvistanut suunnattomasti uskoani, uskoani Elämän kantavaan voimaan, vaikka olenkin itkien polvillani huutanut sydämessäni armahdusta tuskaan ja yksinäisyyteeni välillä. Olen kokenut Elämän paradoksaalisuutta raadoillisimmillaan. Paljosta olen luopunut, mutta paljon olen myös saanut. Elämältä sydämeeni. Ja "pakko" laittaa tähän Sepon tulkinta, sillä vasta tänään tuota lukiessani silmääni pisti sieltä muutama niin osuva kuvaus, että hymyyn kävi suu. 23.12.2007 Venus yhtymä Keskitaivas  Alkaa: 21.12.2007 Päättyy: 24.12.2007Tällaisena päivänä saatat löytää työstäsi kokonaan uusia, puoleensa vetäviä piirteitä, tai jopa törmätä aivan uuteen, kiehtovaan mahdollisuuteen yllättävän tuttavuuden välityksellä. Useimmiten tämä aika toteutuu vain tavallista mukavampana päivänä. Tulet hyvin toimeen muiden kanssa ja nautit olostasi. Joskus Venus yhtymässä keskitaivaaseen voi kuvata omistautumista auttamis- tai rakkaudentyölle ja ehkä myös "uskoontulemis"-kokemusta. Samanaikainen oppositio keskiyölle nostaa kotielämässä tyytymättömyyttä sellaisia asioita kohtaan, jotka ovat oman sisäisen arvomaailman vastaisia. Kysymyksessä voi olla myös ihastuminen täysin nykyisestä poikkeavaan elämäntapaan jonkun sinulle rakkaaksi tulleen ihmisen välityksellä. Tuntemukset ovat hetkellisiä ja vaativat hitaiden planeettojen mukanaoloa voidakseen toteutua käytännössä. Lieneeköhän minulla tässä mukana noita hitaiden planeettojen liikkeitä, että tuo kaikki voisi toteutua??? Ainakin tuo Jupiter on tuossa jyllännyt todella kauan kuten Neptunuskin piipahdellut säännölliseen tahtiin.... en nyt muista tässä mitkä planeetat oli niitä hitaita... Huh, tulipas naputeltua... ;)
"loppu rutistuksesta joulurauhaan"22.12.2007 Heräsin aamulla jo "tikkana" kuuden aikaan ja keitin siinä aamukahvit ja koitin puuhastella kaikkea "hiljaista", ettei lapset häirinny, kun nukkuivat vielä. Pesin kaikki peilit ja pyyhin pölyjä yms. Koko päivän sitten siivoilin ja pesin saunan ja pesuhuoneenkin katosta lattiaan. Aah, mikä ihana puhtauden tuoksu saunaan jäi ja sinne onkin sitten ihanaa mennä joulusaunaan. Päivällä lähdin tyttöjen kanssa viimeisille ostoksille ja löysimme lisää oranssia pesuhuoneeseen. =) Ostettiin oranssi matto ja pyyhkeitä ja joitan pikku kamaa oranssina, mitä nyt kylppärissä voi tarvita. Meni jo vähän hysteerisen hulvattomaksi ostosreissumme, kun vuorotellen ehdotimme jotain oranssia, millä ei ollut edes mitään käyttöä. Esim lattiamopin vaihtopää, kahvimuki, tyyny, paistolasta tms ja sitä sitten hihittelimme kaupassa.(eikä me ostettu niitä kylppäriin, vaikka oransseja olikin ;) ) Ostin myös puisen wc:n pytyn kannen, mutta en sitä jaksanut enää alkaa asentamaan paikoilleen. Oli ihan liian monta ruuvia ja mutteria näin väsyneeseen olotilaan ja vanhempi tyttöni jo sanoikin, että älä äiti ala sitä asentamaan nyt, en jaksa sitä kuunnella. ;) (ärräpäitä asentaessa) Kotona jatkoin edelleen siivoushommia. Lopulta ennen seitsemää illalla kaikki alkoi olla kunnossa ja menin makamaan olohuoneen pehmeälle matolle katsellen jouluvalojen tuiketta, kynttilöiden tuiketta ja tuoksutellen joulun puhtauden tuoksuja ja siihen sitten simahdin tuosta vaan. Lapset minut siitä sitten herättivät, keskeltä olkkarin lattiaa. =O Taisin olla melko tööt, kun siihen tuosta vaan nukahdin. Kun kaikki on kunnossa, on vain niin ihanaa istua ja olla ja katsella ja aistia. Ihana tunne, kun kaikki on "kunnossa". Kaikki mitä voin ja osaan tehdä ja pidin täkeänä meille. Nyt ei tarvitse enää mitään hosua, vaan joulurauha saa laskeutua kotiimme. JOULUMAA Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy; kertosäe: Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista kertosäe2: Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha (sanat Juha Vainio)
viimeiset virastoasiat...21.12.2007
kummallisuuksien päivä20.12.2007 (Muokattu: 20.12.2007 18:50) Tämä päivä on kokonaisuutena ollut hieman "outo". Minulle hyvin tärkeä ihminen otti pitkästä aikaa hieman positiivsemmalla kannalta yhteyttä, vaikka sitten myöhemmin painotti, etten saa ilostua ja odottaa häneltä mitään. No en odota, en odota oikeastaan enää juurikaan keltään mitään. Olen asettunut sellaiseen tilaan, että nyt kaikki tahimiset ja oikeudenhakemiset ja anomukset tältä vuodelta tehty. Olen mitä olen ja tunnen mitä tunnen ja jos joku seurassani viihtyy, tulkoon luokseni. Ostin tänään itselleni joululahjaksi kaksi paitaa, joita olen kaiholla Indiskassa katsellut jo jonkin aikaa. Molemmat on niin pehmeää puuvillaa, että tuntuu kuin olisi iho ihoa vasten. =) Molemmat on tunikoita. Toinen niin huikasevan kirkkaan vihreä, lievästi turkoosiin taittuva, niin että sitä väriä joutuu oikein ahmimaan. =) Toinen taas on ruskea, jossa on oransseja ja muunkin värisiä kukkia ja sellaista virkattua neulosta pääntiessä. Olen tänään oivaltanut joitain asioita. Ja oivaltanut myös sen, ettei kaikkea oivaltamaansa pidä sanoa ääneen, vaan antaa muillekin mahdollisuus oivaltaa jotain omalta kantiltaan ehkä, tai kokea ehkä jotain tarvittavaa, tiedostamattomasti tai tiedostaen. Tämä ns.masennukseni, jonka syvissä syövereissä olen kokenut jo niin paljon, että ehkä joskus siitä syntyy jopa kirja... tai sitten ei... se on opettanut minulle sydämen kokemuksen kautta hyvin hyvin paljon. Monet juoksee moista asiaa pakoon ja pelkää sitä. Monella on hätä lohduttaa ja saada minut nousemaan ylös kokemasta sitä. Minulla itsellä on hyvin vahva ja turvallinen olo. Tiedän että "sieluni" tietää missää mennään ja tiedän, että "käsivarret" kantaa minua niinäkin hetkinä, kun tapahtuu jotain niin syvää ja niin pelottavaa, että voisi äkkiä juosta karkuun ja katsella vaikka vastineeksi ruusun kuvia. ;) Se vain ei ole minun tapani eikä minun elämäntarkoitukseni. Minä tallaan nurmella ja hangella (ja vaikka suossa ja kurassa) ja kaivan maahan kuoppia ja uppoan maankin ytimeen, mutta se ei estä näkemästä tähtitaivaan kirkautta eikä näitä ihania kirkkaanpunaisia auringonlaskuja, joilla meitä on siunattu nyt monena iltana. Tiedän miten moni ihminen pelkää tietyllä tavalla "masennusta" ja sille antautumista. Kaikkein tuskallisinta ja jopa joskus etovinta on seurata sivusta sellaisen ihmisen elämää. Siinä myllertää monenmoiset tunteet. Masennus on yksi elämän positiivisimpia kokemuksia, jos siihen asennoituu sillä tavalla, että sen voi siten ottaa. Se on sitä "jaakonpainia" itsen muutoksen ja itsen ymmärryksen kasvamisen tiellä. En koskaan tähän blogiin edes tule kirjoittamaan mitä kaikkea olen kokenut. Tuskin mihinkään tulen kirjoittamaan, vaan ne kokemukset on minulla siksi, että voin olla tukena joskus sellasille ihmiselle, joka käy läpi jotain saman suuntaista. Ihmisille jotka muuttuvat ja muuttavat elämäänsä arjessa ja inhimillisinä ihmisinä. Ihmisille, jotka luopuvat ihanteista ja haluavat olla tulla siksi mitä ovat juuri nyt ja tässä. Sitä autenttisuutta ;) Minua oikein hymyilytti, kun itse olen vuosikausia "pauhannut" synkronoinninsta.... ja varmasti olen samaa tarkoittanut.... sille on näköjään toinenkin nimi. Minä en usko egon kuoletuksiin, enkä muuhunkaan vastaavaan. Minä uskon "yhteistyöhön" kokonaisen inhimillisen itsen kanssa ja siihen "synkronointiin". =)) tai autenttisuuteen... ihan miten asian haluaa ilmaista... Mutta se siitä.... arki jatkuu ja olen mitä olen.... Oi Suuri Henki, jonka äänen kuulen tuulessa, ja jonka henkäys antaa elämän kaikelle maailmassa kuule minua. Tulen eteesi, yhtenä lapsistasi. Olen pieni ja heikko. Tarvitsen voimaasi ja viisauttasi. Anna minun kulkea kauneudessasi ja anna silmieni kauan ihailla punertuvan aurinkosi laskua. Tee käsistäni sellaiset, että ne kunnioittavat kaikkea minkä olet luonut, tee korvistani tarkat, että ne kuulevat äänesi. Tee minusta viisas, niin että saan tietooni asiat jotka olet kansalleni antanut, että löydän ne opetukset, jotka olet kätkenyt jokaiseen lehteen ja kiveen. En tarvitse voimaa ollakseni veljiäni parempi, vaan voidakseni taistella suurinta vihollistani - itseäni - vastaan. Tee minusta valmis tulemaan luoksesi milloin tahansa, puhtain käsin ja suorin katsein, niin että kun elämäni hiipuu kuin laskeva aurinko, henkeni voi tulla luoksesi ilman häpeää. - Keltainen Haukka, Sioux-päällikkö ******************** Sydämen pohjaan asti
kuka voi kurkistaa? Siellä on piilossa monta toivetta, unelmaa. Siellä on haave hento, kaipaus salainen. Sinä vain, Sinä, yksin nähdä voit kaiken sen. Vielä en tahdo muille kaikkea kertoa, kaikkea mikä on vielä unessa, nupulla. Isä Taivaan, hoida hiljaa jokaista unelmaa. Silloin se oikeaan aikaan siivilleen nousta saa. lempeää surunfiilistä19.12.2007 Tänä aamuna kaikki lapset lähti iloisina ja reippaina kouluun. Heh, liekö vaikuttavan, että heillä on oppilaiden joulujuhla tiedossa ja illalla on sitten vanhemmille oma juhla, jonne tulevat vain esityksissä olevat oppilaat. Joululoma lähestyy ja lapsetkin saa hengähdystauon koulupuurtamiseen ja aikaisiin aamuheräilyihin. Itelläni on jotenkin sellainen haikea surullinen olo. Itkettää, enkä oikein edes tiedä miksi. Tuntuu, että jätän hyvästi samaan aikaan niin monelle asialle, suhteille, tapahtumille ja erilaisille elämän vaiheille. Siis sydämessäni ja tunnetasolla. Olen ajatellut menettämisen tuskaa... monessa mielessä ja sitä, miten monesta asiasta ja suhteesta olen elämäni aikana luopunut ja miten paljon taakseni kaikkea jättänyt. En tiedä mistä tämä haikeus ja suru nyt tulee, mutta se on kuitenkin tietyllä tapaa lempeää, surullista ja kiitollisuutta sisältävää. Minulla on jo monta päivää ollut olo, että haluan mennä vaikka hautausmaalle kävelemään illalla, kun kynttilät tuikkii tai haluan mennä vain ihan tavalliseen jumalanpalvelukseen kirkkoon, ihan sinne taakse hiljaa huomaamattomana. Tiedän, että se auttaisi minua samaan tämän syvän tuhatvuotisen surun ulos lempeästi. Toisaalta jo senfiiliksen tunteminen, minkä kokisin siellä olevan, saa surun vyörymäään ja kyyneleet valumaan. En tiedä tarvitseeko enää edes mennä kirkkoon tai hautausmaalle. Toisaalta haluan kohdata tämän yksinäisyyden ja surun huipentuman jossain paikassa, jossa koen, että minua "tuetaan". Jalanjäljet Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet. Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi siitä Luojalta. ""Luoja, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin."" Luoja vastasi, ""Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."  uuvuttavaa "paperisotaa"...18.12.2007 (Muokattu: 18.12.2007 16:49) Tänään aloitin aamukahdeksalta muutoshakemuksen toimeentulotuki päätökseen. Sain siihen kulutettua kokonaiset neljä tuntia. =P Lopuksi täysin uupuneena urakasta toimitin vielä muutoshakemuksen paikan päälle. =P Olin kuin tyhjiin puserrettu sinappituubi. =P Ahdistikin vallan kauhiasti. Tuntuu niin turhauttavalle tahia tällaisten asioiden parissa, kun elämässä olisi paljon muutakin ja paljon tärkeämpää, johon energiaansa käyttäisi. Tosin tuo oli tärkeää. Minusta on niin epäoikeudenmukaista se kun ihminen on muutenkin heikoimmillaan, niin teoreettiset yhteiskunnan laskelmat ja tilastot jyrää alle jo heikommankin ihmisen. Kaikesta uupumuksesta huolimatta urakan jälkeen olo oli : "UGH"! Olen 'puhunut' ainakin. ;) Minulla oli suunnitelmissa tänään taas huiskia telan kanssa maalia seiniin, mutta tuo paperiruljanssi imi niin voimat, etten ole jaksanut moiseen projektiin enää ryhtyä. Jospa taas huomenissa olisi energiaa siihen käytettävissä. Tänään aion lämmittää saunan ja istua löylyn lämpimässä ihan rauhassa lasten kanssa. Huomenna illalla onkin lasten joulujuhla ja sinne olen menossa katsomaan lasten esityksiä. Eihän tässä ole jouluun kuin muutama päivä enää ja kaikki lahjat ostamatta. Melkein. Kummitytölle on jo aiemmin tullut ostettua paketti ja olen tilaillut jo valmiiksi aromaterapiahieronta lahjakortteja sekä jalkahoito-lahjakortteja lähimmilleni. En aio ostella mitään krääsää kelleen. Joulukuusta emme laita tänä jouluna ja se oli yhteinen perheen päätös. Aaton vietämme mummolassa ja lapsetkin ovat isänsä luona joulupäivän ja siitä eteenpäin muutaman päivän. itseasiassa joulukuusi sinällään ei edusta minulle mitään joulun sanomaa. Meille riittää siisti ja viihtyisä koti, joka henkii lämpöä ja valontuiketta, niin kynttilöin kuin silminkin. Vielä sentään olemme hitusen kaukana siitä joulun vietosta, josta olen haaveillut pitkään. ;) Tosin se liittyy sellaiseen jouluun, jossa "aattovuoro"on isällä lasten kanssa. Eli ehkä jo ensi vuoden jouluna. Erämaamökki korvessa, ei sähköä, vain takkatuli loimuaa ja kynttilät palaa. Suden- tai karhun taljoilla lekotellen loikoilen itselleni tärkeän ja rakkaan ihmisen vierellä ja olemme vain hiljaa tai puhumme niitä näitä. Nautimme jotain hyvää punaviiniä ja pientä suolaista. Metsästä kuuluu suden ulvontaa ja taivas on kirkkaan punainen auringon laskiessa. Rauha ja tyyneys on laskeutunut koko tienoolle ja sydämiimme. =D)))) Joopa joo.... nyt väsyttää jo kovasti vaikka ei ole vielä ilta edes kunnolla.... ehtisi vaikka maalata, JOS jaksaisi. On muuten melkoinen edelleen tuo transiitti rypäs.... Ai niin, kävin "nostamassa päivän kortin" ja siinä oli näin; Oletko Autenttinen?Autenttisuus tarkoittaa että sinulla on täydellinen luottamus omaan itseesi. Se tarkoittaa, ettet tee, tai ilmennä mitään siksi, että muut ihmiset sen havaitsisivat, vaan ainoastaan siksi että se on Sinulle Itsellesi tärkeää. Mikä on SINUN totuutesi? Miten ilmennät sitä, mikä parhaiten kuvaa todellista Itseäsi? Kun se mitä sinä tunnet, teet, uskot ja ilmennät ovat täydellisesti yhteneväisiä, silloin olet Autenttinen. Kysymys on Sinusta, ei kenestäkään muusta. *hymyilyttää*
psykolismiin tyytyminenkö?17.12.2007 Jälleen tämä päivä meni touhutessa ja sain pari kotiprojektia tehtyä valmiiksi. Illalla oli jo sitten tosi väsy ja puhkinainen olo. Alkoi oikein ahdistaa kunnolla ja itketti ja suretti ja yksinäisyydentunne pukkasi lujaa päälle kuin pendoliini raiteillaan. Ylipäätään en ymmärrä mistä uhkuu ja puhkuu se syvältä tuleva voima ja voimakas tarve muuttaa kotia, vaikka olen vielä kovinkin toipilas. Mutta hyvä niin. Päivällä juttelin erään ystävän kanssa puhelimessa, joka tekee myös "selvänäköisyys-tulkintoja". Kovin näki minut syvään maahan juurtuneena ja "energiani" kirkkaina ja aukinaisina. Sanoi, että olen kuin "puhdas valkoinen kirjan sivu", josta voin alkaa suuntaamaan mihin vain. Toki näki myös sen suuren tuskan ja surun, jota tässä käyn edelleen läpi ihmissuhderintamalla. Sanoi myös, että vaikka söisin "rotanmyrkkyä" se ei vie mihinkään alamaihin energioitani, jos ja kun tiedän, kulkevani omaa ainutlaatuista tietäni. Joopa joo....elämänkokemusteni tietäni... Ne asiat jotka laukaisivat depressioni aikanaan olivat tietty taloudelliset ongelmat, mutta sen lisäksi ja ehkä eniten juuri ihmissuhde rintamalla tapahtuva erittäin repivä tilanne. Kun tosiaan olen käynyt juttelemassa tuntemuksistani ja asioistani sair.hoitajan kanssa viikottain ja hän on minulle painottanut, että minun pitäisi osata kohdistaa vihan tunne ulospäin eikä sisäänpäin ja kovin myös ollaan mietitty psykologisesti, miksi minun on tunnetasolla niin vaikeaa päästää irti vanhasta suhteesta. Minulla on monena kertana käynyt mielessä, "ahaa elämys".... tässäkö tämä on nyt konkreettisesti edessäni eletyssä omassa elämässäni miten psykolismin vajaavuudet alentaa ihmisen robotiksi ja reaktioiden sätkynukeksi, jos se jää vain sille tasolle. Voisin vatvoa tätä kipuani jossain terapiassa vuosikaudet ja kaivaa tuhannen syytä psykologisesti, miksi ero ja luovuttaminen satuttaa niin kovasti.... lopulta väsyisin siihen kaikkeen, luovuttaisin, tyytyisin olemaan vain psyykkis-fyysinen robotti. Ajautuisin ehkä aikanaan uuteen suhteeseen.... jne... Jos kaikki ihmissuhteiden loppumisten tuskat ja varsinkin jos ne ovat tavallista kipeämpiä, vaikeampia ja jopa suorastaan niin tuskallisia, että kadottaa ajoittain jopa elämänhalunsakin, niin onko aina kyse vain psykologisesta ilmiöstä ja emotionaalisista tunteista? Vaikkakin ne saattavat olla hyvin totta, mutta jos annan asian käsitellä nyt niin, että suuri kipuni ja luopumisen tuskani johtuu VAIN siitä ja siitä traumasta ja aikasemmasta menetyksestä tai siitä, että olen ehkä lähesriippuvainen tai siitä, että suhteen kesto oli niin pitkä ja jopa ehkä syvä, antaudun itse psykolismin kapea-alaisuuteen. Minulle on muutaman kerran tullut mieleen heittää ajatus ilmaan, että mitä jos kyse voikin olla aidosta rakkaudesta? Mitä, jos rakkaus on muutakin kuin fyysistä kemiaa ja psykologista kiintymyksellisyyttä, josta voidaan parantua. Mitä jos ihmisellä on myös henkinen ulottuvuus, kyky rakastaa henkisesti ja sitoutua myös henkisesti. Mitä jos ihmisellä on halu antaa anteeksi ja pyytää anteeksi ja halu kasvaa samassa suhteessa. MITÄ JOS.... Ihminen on enemmäin kuin fyysis-psyykkinen-robotti? ;) Minä tiedän, että näin on, mutta sen elämistä askel askeleelta kokemukseksi on ollut melkoisen kivuliasta, mutta samalla sisälläni on kasvanut suuri varmuus, tyyneys ja voima, joka ylittää kaiken psyykkisenkin kivun. Keskenään ne käyvät vielä kovaa "jaakon painia" edelleen sisälläni, sillä se vaatii minulta voimaa ja rohkeutta tuoda esiin oma kokemukseni, jota "ujostellen" esittelen psykolismiin taipuneessa yhteiskunnassa. Psykolismiin antauneille ihmisille. Tukijoita ei tälle saa, ei todellista kokemukseen ja sisäiseen varmuuteen pohjautuvaa. Minä uskon henkiseen rakkauteen, pyhään rakkauteen. Minä en kuitenkaan tunne omakseni minkäänlaisia "parisielu-oppeja" yms, sillä minusta nekin ovat psykologismia vain kermaan kuorrutettuna. Aito henkinen rakkaus koetaan syvällä sydämessä, sielun sopukoissa syvänä tunteena ja elettynä elämänä. Intuition lähteestä pulppuavana samoin kuten taideluomukset ja runotkin. Ja heti jos asetan sille jonkin teoreettisen määritelmän, olen tehnyt siitä pelkkää psyykkis-fyysistä kemiaa. Tekoja tässä nyt syvästi sitoutuen sydämessä. Niin minä uskon. Kuitenkaan unohtamatta ja väheksymättä inhimillisyyttä ja psyykkistä ja fyysistä puolta ihmisessä. Ei ne mihinkään katoa, tai toisiaan pois kumoa. Ne kuuluu ihmisyyteen ja osaksi sitä. Mutta jokainen valitsee tiensä itse. Olen monta kuukautta (vuosia) kasvattanut tätä pientä siementä sisälläni. Vaalinut sitä pientä hiipuvaa liekkiä sydämessäni, joka on jotain syvää määrittelemätöntä uskoa ja toivoa ja jopa varmuudeksi hiipivää syvää kokemusta. Aion vaalia sitä edelleen. Vaikkei koskaan sydämeni enää kohtaisi toista sydäntä, jossa palaa samanlainen liekki, joka kertoo uskosta ja toivosta siihen että ihmiselläkin on kyky pyhään rakkauteen. Jokainen voi, kaikki vaan eivät tiedä, että voivat. Jokainen haluaa, kaikki vaan eivät tiedä, mitä haluavat. Jokainen saa mitä ajattelee, kaikki vaan eivät ajattele, mitä ihan oikeasti haluaisivat. Jokainen uskoo olevansa positiivinen, kaikki vaan eivät tiedä, mitä sana tarkoittaa. Jokainen osaa antaa neuvoja, kaikki vaan eivät perusta niitä kokemukseen. Jokainen on päättänyt joskus näyttää mihin hänestä oikein on, kaikki vaan eivät koskaan päätä, milloin tuo joskus on. ' maalailua.... taivaanrannan ja seinien..16.12.2007 Tänään heräsin jo aamu kahdeksalta ja olen puuhaillut niitä näitä. Tyhjännyt eteisen tai tuulikaappi tuo taitaa olla. Tehnyt esivalmistelut maalausta varten. Kauhiaa teippaamista ja suojaamista, kun on lämpöpatteri yhdellä seinällä ja niitä putkia. Esitöihin menee aina enemmän aikaa kuin itse maalaamiseen. Nyt on eka kerros kuivumassa. Hui kun on huikean näköistä =P Oikein kunnon pinkki. Melko maukkaan näköinen ulkoapäin, kun ovessa on pieni ikkuna. Tulee sellaista oikein makean pinkkiä valoa ulos. Ajattelin laittaa siihen punaisen nojatuolin ja sellaisen ison taulun, jossa on punaista ja pinkkiä ja oranssia ja muitakin värejä vähän.... Joku naulakko vielä ja valmiina onkin jo kirkkaan punainen kenkäteline. =P Päivällä ajelin huonekaluliikkeeseen ja sain veloituksetta ihka uuden keittiön pöydän. Ostin pöydän noin vuosi sitten ja sen pintalakkaus on lähtenyt kulumaan normaalissa käytössä rumasti ja tuli tehtyä reklamaatiota ja nyt on taas ihka uusi keittön pöytä. Toivottavasti siinä nyt on pinta priimaa ja kestää meidän käytön. Oli mukavaa pitkästä aikaa ajella transiitilla. =P Mikä lie, mutta tykkään ajella isoilla autoilla, varsinkin pakuilla. =)) Kohta lähdenkin hakemaan lapsia ja sen jälkeen voinkin jo maalata toisen kerroksen seiniin. Hymyilyttää oikein tuo väri, on sen verran hulvattoman näköinen. =))) lököilypäivä15.12.2007 (Muokattu: 15.12.2007 20:05) Edelleen näyttää noita transiitteja olevan menossa melko liuta. Ihan suhtkoht osuvaa kaikki tulkinnat. Eilen tosiaan sitten menin ystäväni kanssa vähän rentoilemaan keskustaan. Ihan ookoo reissu, mutta ei kyllä oikeastaan jaksa tuo "yöelämä" tuossa muodossaan enää kiinnostaa. Ainoa ilo siinä on tanssiminen, jos sattuu olemaan tarjolla omia rytmejä innostavaa musiikkia. Dj ei ihan ollut kyllä samoilla linjoilla kanssani ja mielestäni hän soitti lähinnä "disco-humppaa", eikä kunnon musiikkia, josta pidän. Nukuin tosi pitkään. Ja nyt olen vain lököillyt koko loppupäivän ja alkaneen illan. Samalla kyllä tuolla lappo tyhjentää vanhaa akvaariota, joka pitäisi saada tyhjäksi ja puhtaaksi uusille toisille asukeille. Kovasti mielessä olisi tuulikaapin maalaus ja soudan ja huopaan asian kanssa, aloitanko vai enkö. Se olisi niin hyvä tehdä kun lapset ei ole kotona, kun kuitenkin kulkevat ovesta ulos ja sisään ja on vaikeaa välttyä koskemasta märkään maaliin ja muutenkin sitten siitä on ahdasta kulkea. Katson nyt iskeekö inspis kunnolla pääsenkö sanoista tekoihin asti tänään. Eihän minulla kiire tässä mihinkään olisi, vaikka menisi sen kanssa yöhön asti. Eilen kävin pikapikaa lemppari-myymälässäni Indiskassa ja jos olisi ollut enemmän aikaa ja rahaa olisi mukaan tullut melkoinen määrä vaatetta ja jotain tavarakin. Ajattelin ensi viikolla hakea sieltä yhden tosi ihanan tunikan ainakin. Se oli niin pehmeäkin ihoa vasten. Yksi pitkä toppi tuli kyllä ostettua. Sellainen kultamusta harvaneuleinen. En silti laittanut sitä illalla päälle, koska oli niin viluinen olo. Olen monasti ajatellut sitä, että vaikka nurisen ja kaipaan parisuhdekumppania, niin tiedän tämän vaiheen olevan minulle hyväksi ja sen aikana minulla on mahdollisuus löytää paremmin sitä ihan omaa itseäni myös niinkin pinnallisella tasolla kuin vaate- tai hiustyyli. Olen huomannut miten helposti sitä naisena hakee tyylinsä muodista, joka hyvin pitkälti perustuu siihen näkökulmaan, että se tietyllä tapaa korostaa naisen tietynlaista "seksuaalisuutta". (no onhan sitä vaikka mitä säkkiä ja rytkyä tarjolla, mutta kuitenkin) Haluan täysin irrottautua jokaisesta alitajuisestakin sellaisesta tyyli-ripauksestani, joka pohjautuu massautettuun muotiin tai jollain tasolla valmiiksi pureskeltuun ajatusmallin naisen seksuaalisuuden korostamisessa. Tai muotilehti ilmiöihin, julkkisten luomiin tyylisuuntauksiin yms. On paljon piilossa olevaa tuollaista, eikä sitä helpolla huomaa, miten itsekin on koodautunut kaikken vallalla olevaan kauneusihanteeseen yms. Ylipäätään hyvin moni muoti-ilmiö pohjautuu johonkin "fantasiaan" ja toisten toiveiden täyttämiseen. Ihan oikeasti, kun oikein tarkasti ja suoraan asiaa miettii, niin näin on paljoltikin. Jos loisi illusionäärisen mielikuvan, että asuu autiolla saarella yksin. Käytetävissä olisi kuitenkin kaikki mahdollinen materiaali. Jos lähtisi toteuttamaan omaa tyyliään täysin sisältäkäsin ja pohjalla se, ettei oman tyylin tarvitse täytää mitään ulkoista kuvaa, millanenkohan olisi jokaisen oma ainutlaatuinen ja persoonallinen tyyli. Jo työpaikoilla on omat tyylinsä vakiintuneet, on bisnestyyliä yms.. Kaikenlisäksi nuo välillä täysin typerät ja tuulesta temmatut stailaus jutut... mikä sopii millekin ja mikä ei.... välillä näkee niin roisia tyylinmuutoksia, että surettaa ihan "uhrin" puolesta =D))) No joo se siitä... =)) Kaikkea sitä tuleekin ajatelleeksi. Omaloma ja uusi"kampaus"14.12.2007 (Muokattu: 14.12.2007 10:30) Tänä aamuna onkin jo hieman rauhoittuneet fiilikset. Siitä en näköjään pääse kai koskaan mihinkään, että olen niin tunneihminen alusta loppuun asti. Sitten kun joltain tuntuu, se tunnetaan pohjanmaan ja sfäärien kautta. =)) Puolilta päivin menen kampaajalle ja katsotaan mitä saadaan "loihdittua" tästä risukosta. Minulta tosiaan on parin edellisen kuukauden aikana lähtenyt varmaan puolet hiuksista päästä. Onneksi se on loppunut jo, mutta kovin on laihialaiset suortuvat. =I Kovasti haluaisin tyvikohotuksen, mutta en tiiä laittaako näin huonokuntoiseen ja miten edes onnistuisi, koska minulla on tuolla joukossa uutta hiuksistoa, joka on about 4cm pitkää... Voisi olla hassun näköinen, jos ne nousee sieltä vielä rivakammin pystyyn. Mutta kahtellaan, nyt. Kampaajalta saa yleensä jotain mukavaisia vinkkejä uudistumiseen. Laitan tähän oikein makoisan ja kivan linkin, jonka kautta Hyvä Ystäväni ilahdutti minua ja olen itsekin käyttänyt jo jonkun verran tätä palvelua, minusta tosi kiva ja herkullinen idea! Kannattaa käydä tsiikamassa =) SININEN HETKI YSTÄVÄLLE LINKKI Nyyttikestit rumbaa (vai sambaa) mieluiten Paso doplea13.12.2007 (Muokattu: 14.12.2007 08:16) Melkoinen rumba päivä ollut aamusta iltaan, niin henkisesti kuin fyysisesti. Melkoista pyöritystä kelan(-kin) kanssa ja nyt edessä sitten valituksen tekeminen ties minne tahoihin ja pitäisi lakipykäliin tutustua, mihin sitten vedota. Nyt just ei niin jaksaisi, mutta niin se vaan menee, että silloin kun ite on henkisesti ja psyykkisesti loppu, niin "julkishallinto" ottaa heti hampaisiinsa ja pyörittää ja jyrää minkä ehtii. Eihän niiden apua tule pyydettyäkään muuta kuin tällaisessa tilanteessa, jossa on jo valmiiksi kaikki asiat päin per**ttä. Eilen soitin kelaan ja kysyin puhelimitse, että onko nyt varmasti työnantaja toimittanut kaikki lääkärinlausunnot sinne kelaan. Ynseä (elämäänsä kyllästynyt) virkailija sanoi, että kokous on silloin ja silloin ja jos jotain papereita uupuu, pyydämme ne kirjallisesti ja sitten ne toimitettuani, menee taas seuraavaan kokoukseen jne. Kysyin vielä, että voisitko nyt kuitenkin katsoa siitä koneelta ja varmistaa asian, kun tässä on kohta kaksi kuukautta jo päätöstä odoteltu. Virkailija vain mumisi jotain omiaan. Tänään sitten menin paikan päälle ja kas, vielä tosiaan puuttui yksi toimittamaton paperi, joka toimitin samointein kelaan. Siis uskomatonta toimintaa.... Kiehuin niin pyhää raivoa koko sotkusta kotiin tullessa, että itku siinä pääsi. Tänä jouluna ei sitten ole lahjoja eikä muutakaan. Vastikkeet rästissä kahdelta kuukaudelta jne... Jooh, hain toimeentulotukea ja ne vasta pyörittikin. Sairaana kokosin elämänkerran verran papereita sinnekin ja siellä ne muhi taas jossain pinossa useita viikkoa ja sain pari satkua ja sitten johonkin pykälään nojaten perivät vastaavasti kelan ruhtinaallisen sairauspäivärahani itelleen, kun joskus jaksavat ja ehtivät päätöksen tehdä. *valivalivali* Mutta olen niin korviani myöten tätäkin byrokratiaa täynnä ja vaikka viimeisillä voimillani kaivan esiin kaikki lakipykälät ja teen valituksen. Konttaan vaikka paikan päälle jossen sitten enää muuta jaksa. Toimeentulotuessakin ottivat huomioon lokakuun tuloni, muttei menojani, koska ne on maksettu niin lähellä marraksuuta ja teoriassa käytettävissä marraskuun menoihin. Arrrgghhhh.... No se siitä! Kaipaan ihan hirmuisesti seuraa ja suoraan sanottuna mies-seuraa..... Nekin on tässä hiton depressiossa kaikonneet, vähäisetkin... Senkin puolesta olen puhkunut ja uhkunut ja välillä taas tulee tunne, että mitä hittoa sitä enää jaksaa yrittää mitään, kun jokapuolelta vain sataa pas*aa. Eipä siitä voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että olen vain niin hirvittävän luonteinen ja vastenmielinen ihminen, että kaikki kaikkoaa ympäriltä ja levitän vain pahaa oloa. Eniten tympii se kun joku sanoo, että toki susta välitän ja susta välitetään ja mikset ymmärrä omaa arvokkuuttasi, kun sitten kuitenkaan kukaan ei tule lähelle, ei osoita sitä.... heliseviä sanoja... kolisevia tynnyreitä, jotka vielä pitää minua niin tyhmänä, että luulevat moisten tyhjien sanojen menevän läpi.... Sorry nyt vaan jos joku tätä lukee, mutta alkaa olla taas kerran mitta täysi "elämän opetuksia". Alaston -T:Tabermann- (vai särkyykö?) Sentään saatiin jotain positiivistakin päivän aikana aikaan. Uusi akvaario on nyt kondiksessa ja siellä kalat nyt ihmeissään ui ja seikkailee uusissa ja suuremmissa tiloissa. Aika kaunis "elementti" olohuoneessa. On muuten hm... itäisellä seinällä, jos nyt oikein hahmotan. Olisikohan perheen ja terveyden alueella, jos tsiikailee tuon toisen baguan pohjalta. Toisaalta jos ottaa koko kodin huomioon, se on runsauden alueella ja ilmansuunta taitaa olla lähempänä kaakkoa... jotain sitä suuntaa. Katselin nyt miten muotoui olohuoneessa nämä feng shuilliset systeemit, niin työpöytäni meni itsensäkehittämisen alueelle ja pöytäkin on nyt vahvaa ruskeaa puuta, ennen se oli lasipöytä. Muutenkin se on nyt viihtysämpi ja siistimpi. Koilliskulmassa tuo pöytä kyllä on.... hmm.. Kaikkein kaunein ja esteettisin alue tuli pohjoisseinämästä, joka baguan mukaan on uran etenemisen alueella. Parisuhde alueelle tuli sohva, jossa on paljon pörröisiä tyynyjä ja tiger-shaali yms, mutta tosiaan ikkunnnalla nököttää suuri yksinäinen puinen kirahvi. ;) Hyvin kuvaavaa. Olen vuosia jo etsinyt sellaista joko puista tai keraamista isoa patsasta, jossa mies ja nainen on kietoutunut yhteen. Vielä en ole löytänyt sellaista, joka tuntuisi sopivalle. Hmm.. heh, kuvaavaa sekin. Silmäni vaatii, että muodot ovat kauniit ja että patsas on tarpeeksi suuri. En keräile mitään pikkuesinekrääsää ollenkaan. Vähintään saisi olla 40cm korkea, mielummin enemmänkin. Vaikka tässä olen kipunoinut sitä, että parsiuhdeasiat on päin peetä... tai niiden olemattomuus tai niiden laatu, joita jossain muodossa olisi "tarjolla", on sellainen, mikä ei välttämättä kyllä vastaa enää sitä olemustani, joka oikeasti olen. Uskon sisimmissäni, että tämä on siirtymävaihetta ihan erilaiseen parisuhteeseen, joka aikanaan minut yllättää "tulemisellaan". Mutta kipeetä ottaa luopua vanhoista malleista(suhteista). VAIKKA on juuri niitä toisenlaisia kaivannut ja unelmoinut, niin silti tämä kivun ja tuskan vaihe on elettävä ensin. Ei voi tehdä hyppyä ilmassa, vaan on juurevasti koettava, jokainen hetki matkalla. On itsenkin hyvä kasvaa tulevan suhteensa arvoikseksi. ;) Lapset oli tosiaan kampaajalla/parturilla ja vein heidät hiukan "parempaan" parturiin ja voi miten he olivat tyytyväisiä sen reissun jälkeen. Kuopus-poikakaan ei ole koskaan aiemmin ollut parturissa käynnin jälkeen noin tyytyväinen. Sai oikein uusinta uutta mallin, joka kasvaessaan muuttuu vielä muodikkaammaksi. =) Samoin tytär oli hyvin tyytyväinen. Toinen tytöistä ei tällä kertaa halunnut mukaan. Eikä maksanut yhtään sen enempää kuin sellainen, jolla ei ole taiteellista silmää tai joka osaa vain lyhentää hiuksia, mutta ei leikata muotoon. siivousta-muutoksia12.12.2007 (Muokattu: 12.12.2007 22:58) Tänään sitten oikein rivakoin ahkerasti. Koko olohuone meni uusiksi, eikä yksikään huonekalu tai esine taida olla samalla paikalla kuin ennen. Lisäksi vielä aloitimme uuden vähän suuremman akvaarion perustamisen ja voi sitä vesileikkiä ja lutraamista, kun pesin uudet pohjasorat yms. Tulipa kunnon ihokuorinta käsiin, kun vatkasi niitä soria vedessä niinkauan, kunnes vesi oli täysin kirkasta. Sitä tuli aamukahdeksasta huhkittua taukoamatta ilta yhteentoista ja sitä olikin sitten jo melko puhkinainen olo. Tulin melkeni nokilleni raputkin alas lopuksi kun kömmin portaita yläkertaan. Siinä oli jalat jo ihan makaronia ja jäi yksi rappu väliin väsyksissä... Sinänsä jännää, että vaikka on ihan väsynyt, niin joku kauhea muutos- ja siivous-buumi vain on päällä. Tuntuu, että kaikki vain kotona on saavatava uuteen uskoon ja järjestykseen. Lasten vaatteetkin on inventoitu jälleen kerran ja omatkin vielä pitäisi. Huone kerrallaan olen perusteellista siivousta ja muutosta tehnyt. On se silti hieno fiilis kun koti on uudessa kuosissa ja siisti, vaikka vain huone kerrallaan. Olen yhtäkkiä alkanut kaipaamaan ihan kauhiasti ORANSSIA väriä. Ajattelin tuon sauna ja kylppärin"osaston" jollain lailla sisustaa oranssilla, vaan eipä tähän aikaan vuodesta sitä väriä ole paljoa tarjolla, kun on joulu-väri ja -hiluvitkutin sesonki meneillään. Silti aion jostain sitä väriä loihtia. Jospa viikonloppuna jaksaisi kiinnostua hiukan shoppailusta, vaikken shoppailu-ihmisiä olekkaan. ja kai sitä vielä voisi muutaman paketinkin hankkia joillekuille jouluksi. En ole oikeastaan mitää jaksanut vielä hankkia.
Oranssi Hmmmm... =)) mukavaista viikkoa (?)10.12.2007 (Muokattu: 12.12.2007 22:25)
Maanantai 10.12.2007
parhaita lahjoja09.12.2007 (Muokattu: 09.12.2007 13:00)
hauras päivä08.12.2007 Tänään olen vaan oleillut ja jotain pientä puuhastellut. Päivällä iski joku alakulo, tyhjyys ja tietynlainen ahdistunut olo ja tuli itku, vaikken mitään varsinaista syytä keksinyt. Tokiinsa vain oleillessani mieleen jostain pulpahteli monenmoisia ajatuksia elämästä ja meistä ihmisistä ja siitä miten me käyttäydymme, mitä puhumme..... mutta lopun viimeksi, miten vähän meillä on niitä tekoja, joita suumme ylevänä pulputtaa ja vakaasti vannoo. Miten paljon tärkeämpiä lopulta kuitenkin on teot kuin sanat. Kauniille veljille (sisarille?) Kun olin ruma ja nilkku, kun kärsimysten häkkiin minut lukitsivat kohtalon teljet, välinpitämättöminä ohitseni kuljitte, kauniit veljet, näkyi silmistänne kylmyys ja ilkku. Kun ympärilläni sarvinen vanne Kun vailla kuorta Kun itkin heikkouden kuumia kyyneleitä, minut, vaarallisen, lujemmin kahlitsitte penseyden kylmin köysin. Kun kapaloni katkoin, kun tien omaan voimaani löysin, kukaties minun velvollisuuteni on kiittää teitä. -K.Sarkia- Ostin pari päivää sitten sellaisen "kullatun" patsaan, joka vain kiehtoi. Kerran jo laitoin sen takaisin kaupan hyllyyn. "Mitä sitä turhaa krääsää keräämään", mutta palasin sen kuitenkin lopulta ostoskoriini nostamaan. Olen yrittänyt päivän mittaan kaivaa siitä jotain tietoa ja jollain lailla se liittynee Intian "mytologiaan". Intialaisen legendan mukaan opaali syntyi seuraavasti: kolme jumalaa Brahma, Shiva ja Vishnu kilpailivat mustasukkaisesti erään kauniin 'kuolevaisen' naisen rakkaudesta. Tästä suuttuneena ikuisuuden jumala Eternal päätti muuttaa naisen usvaksi. Näin kävikin ja tunnistaakseen rakastumisensa kohteen Brahma, Shiva ja Vishnu lahjoittivat kukin oman värinsä usvalle. Brahmalta nainen sai taivaan sinisen värin. Shiva lainasi hänelle liekehtivän punaisen värisävyn. Vishnu rikastutti usvaa kauniilla kullankimalteella.
*parhaimpia reseptejä perjantaille*07.12.2007 (Muokattu: 08.12.2007 23:19) Resepti *********** ERO Päätimme unohtaa rakkautemme, päätimme kulkea eri teitä toisiamme muistamatta. Mikä mieletön päätös se oli! Ikäänkuin katkaistun oksan jälki koskaan voisi umpeutua näkymättömiin puussa! Nauraen ja kalvennein kasvoin raastoimme rakkautemme punaista liljaa ja murskasimme hehkuvat terälehdet jalkaimme alle. Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla. Sen elämänvoima oli hirveä nähdä. Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti äänettöminä hätähuutoina. Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta, ja ilmaan nousi verinen huuru. Sen lävitse yhtyivät katseemme kuin kahden murhaajan, ja me käännyimme pois kauhistuen toistemme silmiä. (Katri Vala: Kootut runot (1924-1942))  siivousbuumia..06.12.2007 (Muokattu: 08.12.2007 10:16)
elämänmakua05.12.2007
Ystäviä ei hankita. He liukuvat elämäämme miltei huomaamatta, vähitellen, ja jäävät siihen. -Elämän suurimpana lahjana ***************** Tosiystävä kävelee silloin sisään, kun koko muu maailma kävelee ulos. *************** Katso uskolla ylöspäin, toivolla eteenpäin, rakkaudella sivullepäin, kiitoksella taaksepäin. ****************
tekstien hävitystä =I04.12.2007 (Muokattu: 07.12.2007 22:32)
ihminen03.12.2007 Riitä itsellesi, ihminen, äläkä ripustaudu muihin, sillä elämä toisten varassa on elämistä lainaeväin.
Etsi itsestäsi, ihminen, äläkä ulkopuoleltasi, sillä itsessäsi sinulla on rakennusainekset aivan kaikkeen.
Mene itseesi, ihminen, mutta tule ihmeessä myös ulos, sillä ellet tee mitään sillä, mitä itsestäsi löydät, olet seisovaa vettä ja pilaannut.
Anna itsestäsi, ihminen, äläkä siinä kitsastele, sillä voi tulla päivä, jolloin sinulla ei enää ole mitään annettavanasi.
Ennen kaikkea- elä elämäsi, ihminen, äläkä tyydy pelkkään olemiseen, sillä mitään murheellisempaa ei voi olla kuin elämä, joka on jäänyt elämättä. -Raili Malmberg- talvella siemeniä maahan ?02.12.2007 Joulukuu-Vesimies
|
Oranssi