................................................

Hektisyyttä päivässä.. =))

Olipas hassu päivä. Aamulla juuri kun olin lähdössä töihin, tulikin soitto toimistolta ja koko päivä meni uusiksi. Joopa, joo, taas tämä alkaa...

Nooh, nopea vilkaisu kartalle ja sitten menoksi. Tuntuu jo ihan selkeästi tämän kaupungin ilmansuunnat ja kaupunginosat alkavan sillä tapaa hahamottua, että osaa jo ajella silleen vaan "intuitiolla" =D)) Elikkä siis oikeammin sanottuna muistista, ajattelematta sen enempää.  Minulla oli itselle entuudestaan tuntematon työtoveri tänään. Mukavas hölöttäjä-tyyppi, mutta armoton sähläri ja sohlari. =)) Voi mitä kaikkea tähän päivään mahtuikaan. Työtoverini pudotti mm:ssa kerrostalon parvekkeelta kauppakeskuksen katolle maton yms yms Ihmetteli ja päivitteli kun aikataulu k*see. Minä olisin saanut lyhennettyä käytettyä aikaa huomattavasti, jos olisi muutamat turhat jorinat ja sähellykset jättetty väliin. =) Mutta ihan hauskaahan tuo oli kaikkineen ja hän oli erittäin mukava ja työteliäs ihminen.

Työpäivän kruunasi kaiken sähellyksen jälkeen vielä hauska juttu. Lopuksi tyhjensimme auton toimistolle ja hänellä oli paljon vaihtovaatetta ja muuta siellä. Sen jälkeen lähdin ajelemaan yksin kohti kotia. Olin liikennevaloissa keskustassa, kun vierellä oleva autoni tööttäili ja huitoi kauheasti jotain. Ihmettelin, että mitä hittoa se siinä huitoo ja mesoo, en ainakaan ole mitään töpännyt ja jatkoin sitten vihreiden valojen vaihtuessa matkaani. Ajelin siis läpi keskustan ja about n.4km päälle ja kun pääsin kotipihalle, oli poikani siinä pihalla ja tuli heti ihmeissään sanomaan; "Äiti, miks sun auton päällä on kengät??

Pikkasen *reps* (-nauroin). Siinä ne oli nätisi, takaluukun päällä siististi vierekkäin, ihan reunalla, valkoiset kippurakärkiset nahkakengät. =D))) Ne olivat siis työkaverini kengät, jotka olivat toimiston pihalla jääneet siihen nököttämään, autoa purkaessa. Pikkuisen oli huvittavaa ajatella, että miltä se on näyttänyt viilettäessäni tuolla keskikapungin ruuhkassa ja sitten täällä laitamillakin. Kengät tosiaan erottuivat siitä hyvin, koska autoni on punainen ja kengät olivat valkoiset ja nätisti siinä takaluukun päällä. =D))) Todella ihmeellistä, että ovat siinä koko matkan pysyneet ihan reunalla vierekkäin ojennuksessa.  =D))

Ystävyyttä

Tänään olen ollut vaan ihan lunkisti. Aamupäivällä siivoilin silleen vain ihan lunkisti ja pikkuhiljaa. Ystäväni soitteli ja ilmoitti tulevansa kyläilemään iltasella ja sitten saapuikin. Meillä oli oikein antoisa juttelu-tuokio. Nauroimme, puhuimme niitä näitä, syviä ja "paransimme maailmaa". Välillä kyynel silmäkulmassa, välillä nauraen.

Minä olen tälläinen hieman jäyhä ihminen ja Ystäväni taasen sellainen erilainen, siis minuun suhteutten. ;) Silti sisäisesti meillä on valtavasti yhteistä.  No on ulkoisestikin. (yhteistä) Jännää miten sitä tosiaan kohtaa ihmisiä elämänsä varrella ja löytää "sielun-sisaria". Joskus veljiäkin. =) Pohdimme sitäkin, että mikä meissä ja elämäntilanteissamme nyt kohtaa, tukee ja aktivoi toisiaan. Sanoinkin, etten edes halua sitä määritellä itselleni, etten vahingossakaan pääse rajaamaan sitä, mitä voin kohdata hänen kauttaan. Tietysti nyt jotain tiedän, mitä hänessä arvostan ja mistä opin, mutta haluan jättää kaiken mahdollisimman avoimeksi. Kiitos kuitenkin elämälle taas kerran, että tämänkin ihmisen olen kohdannut! Hän on hyvin aito, avoin ja rehellinen ihminen. Ihminen, jonka seurassa voin olla oma itseni ja ihminen, joka tuntuu olevan kärsivällinen oman "jäyhyyteni" edessä. =))

Jos astrologisesti miettii, niin hänhän on minun laillani asc jouskari ja se varmasti meitä "yhdistää". Hän on  aurinko vaaka ja vaakojen kanssa olen aina tullut toimeen jostain syystä. ( i'm aurinko veskari)

=) Hieno ihminen kuitenkin ja persoonana kunnioitettava, niinkuin kaikki meistä, jos uskaltaa tutustua syvemmin! =)

Jahkajahkajahkailija.... minäkin olen... ehkä sitä peilaan juuri elämäni vaakoihin. Yhtä lailla jahkaan ja mietin kuin hekin...  Yhden vastauksen vain olen löytänyt.....  tämä hetki tämä hetken tunne, elä ja ilmaise se! =) 

IHANAA! - viikonloppu - =)))

Aah, työviikko takana ja kaksi päivää saa olla lähtemättä yhtään mihinkään, ellei sitten vain halua lähteä. Perjantai oli vähän outo päivä. Aamulla vielä muuttui työ"kohteet" ja aamupäivän olin yksin ja piti käydä toimistollakin pari kertaa. Grrr.... ja taas alkoi puheet siitä, että minua tarvittaisi toisella puolella töissä. Ei helkutti sentään, onko tämä pitkäänkin tätä vehkaamista ja joudun aina vaan toistamiseen painokkaast tekemään selväksi, etten tee töitä toiselle puolelle... Sopii hyvin tuo tänään taas "esiin astunut" Mars neliö Pluto.

Mars neliö Pluto

Tarkka: 18.9.2007
Alkaa: 14.9.2007 Päättyy: 22.9.2007
Marsin tehdessä neliötä syntymäkarttasi Plutolle on todella syytä toivoa, että olet osannut viimeisten kuukausien aikana seurata ahdistavien tuntemustesi antamaa viestiä ja luopunut sellaisista tekemisistä, jotka eivät kuulu sinulle. Tämän muutaman päivän mittaisen jakson aikana sellaiset päivittäiset toimesi, jotka jostain syystä ovat kosmisen muutossyklin vastaisia tulevat epäonnistumaan välillä hyvinkin dramaattisesti.

Vaikka tämä transiitti yksistään ei pysty mitään osaa elämästäsi kokonaan pysäyttämään, niin kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä kannattaa tällaisena aikana seurata hyvin tarkkaan, sillä tulemalla tietoiseksi näiden hankaluuksien todellisesta sanomasta pääset hiukan myöhemmin helposti irti sinulle ja kosmiselle järjestykselle haitallisista asioista elämässäsi. Tietoisuus vapauttaa sinut löytämään todelliset motiivisi, jotka aina palvelevat elämäntehtäväsi toteuttamista. Vaikeuksia on siis luvassa sitä enemmän mitä pelokkaammin olet suhtautunut sinulle tärkeiden muutosten ja uudistusten toteuttamiseen elämässäsi.

Jos taas olet rohjennut näennäisen itsekkäästi pitää kiinni omista tarpeistasi ja omista mielipiteistäsi silloinkin kun läheisesi nostavat asiasta metelin tai itkevät silmänsä turvoksiin tai ottavat kaatokännin jne. menee tämä aika ohi aiheuttamatta mitään vahinkoa tai ongelmia.

Noh, luultavasti juuri ensi viikon aikana tulen tahimaan ja selvittelemään edelleen tuota työasiaani. Jospa saisin maanantain palaverissa tehtyä asiaa vielä selvemmäksi mitä viime viikolla. Minusta on vain outoa, että jaksavat pommittaa ja yrittää. Pidän sitä jopa jollain lailla epäkunnioittavana käytöksenä. Aion kyllä kertoa oman kantani yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärtävät.  Minä en tee työtä, jolla en koe olevan sisältöä ja tarkoitusta, se on vissi. On kummaa että ihmiset ei tajua, että ihmiset sairastuu, jos tekevät itselle merkityksetöntä työtä. Varmaan löytyy ihmisiä, jotka pitävät sellaisesta josta minä en. Ugh! =)

Heh, yksi asiakas kysyi eilen minulta, että oletkos sinä suomalainen? Vastasin, että kyllä olen ja hän sanoi, että olet ihan ulkomaalaisen näköinen, kun olet noin tumma. =)))

Hapankaalia... =))

Taasen oli kiva työpäivä. Kyllä tämä onkin vaihtelevaa, monipuolista ja antoisaa työtä. Hyvin mielenkiintoista. Eilen jo tuossa tuumailin, että aikanaan taidan tästä aikaansaada jonkinlaisen yhteenvedon naputellen tekstiä. =) Saas nähdä.... ensin toki on kerrytettävä kokemuksia tässä ajan kanssa rutkasti..

Tänään opin valimistamaan hapankaalia, oikeen silleen perinteisesti. =P Eipä olisi ensimmäiseksi tässä työssä tullut mieleeni, että opin työpäivän aikana hapankaalin valmistuksen ja teen sitä. =)) Kyllä tämä vain niin on, että jos minun tehtäväni on palvella, niin vastaaasti saan kyllä mahdottoman paljon myös itsekin ja tulen "palvelluksi". =)) Juuri sellaista ihanan vastavuoroista "antamista ja saamista", missä ei kumpikaan osapuoli suoranaisesti pyri antamaan/jakamaan jotain, mitä kuvittelee toisen tarvitsevan, vaan se tapahtuu pinnan alla.... "vahingossa", aidosti, vilpittömästi ja kunnioittavasti. Kohtaamalla ihminen ihmisenä, juuri sellaisena kuin on tässä hetkessä. Käytännössä, ajessa, tekoina ja sanoina. =)

Tuli tuohon sinkkuus/parisuhde topiciinkin osallistuttua tuolla foorumilla:

Sinkkuuden hinta

Ite koen niin, että jonkun olemisen muodon "oikeana julistaminen" tai korkealle korokkeelle julistaminen, kertoo lähinnä siitä, että itsellä ei ole vielä sisällä sellaista 'tasa-painoa' näiden asioiden suhteen. Toisekseen, miksi ihminen ylipäätään hakee niin vimmatusti joko sitä ikuista-sisäistä-rauhaansa ja tasa-painoaan tai vastaavasti jotain hektisyyttä ja vapautta tms... Miksi ihminen haluaa niin vimmatusti "tulla valmiiksi" kesken elämänsä(?) Olen huomannut, että jos ihminen on yksinäinen, hän kokee, että se on liian keskeneräisen ihmisen merkki ja ei kykene myöntämään sitä itselleen ja elämään niitä tunteitaan läpi, vaan hakee jotain ihmeellistä, jopa eksoottista (new agea ehkä) ulkoista muotoa tuolle kokemukselleen. Ylentää kokemuksensa. Vaikka todellisuudessa alentaa. Kaikesta tehdään suurta teatteria itselle ja joskus toisillekin. On niin vaikeaa olla ihminen. =))

Jotenkin tuntuu, että ihminen kokee, että ei voi kokea itseään hyväksi/henkiseksi/hyväksytyksi ellei omaa jotain täydellistä ihmissuhdetta. Jotain ihmissuhteen kuvaa, joita omat arvot ja toisten arvot, ovat ryydittämässä. Nyt olen valmis "henkiseen suhteeseen" tai "tasa-painoiseen suhteeseen"..... Hmm.... Eikö kaikki suhteet ole sitä? Eikö yksinäisyyskin ole sitä? Onhan se totta, että ihminen kasvaa kun kokemuksia karttuu ja ikää tulee ja ihmissuhteet ja itsetuntemus kasvaa ja muokkauttuu, mutta että mikä kiire toisaalta on perille... Siis tietyllä tapaa... Ihmisyyttä ja inhimillisyyttä epäkunnioittavat suhteet on tietty hyvä osata päättää ja jatkaa eteenpäin.... mutta että kun on erakko vaihe, ollaan sitä ja kun kaivataan läheisyyttä, hakeudutaan ihmissuhteisiin, miksi tehdä niistä mitään sen kummemepaa "henkisen kasvun numeroa"?? =)))

Onpa tässä aikas jänskää elää omaa elämäänsäkin nyt eteenpäin. Olen tiedostanut ja hyväksynyt sen, että jonkinasteista yksinäisyyttä ja jakamisen kaipuuta tunnen, mutta että ei se aja minua enää mihinkään hätiköityihin ihmissuhteisiin. Olen todennut, että näin on. Se ei vaadi mitään reagointia sen enempää. Sen verran tässä on elämä kieputtanut viimosenkin vuoden aikana, että ei sitä osaa enää elää kuin hetken kerrallaan. Uskoa, toivoa ja rakastaa, eikä määritellä miten ja kuka ja missä.... =))))

HAPANKAALIN TEKO-OHJE:

Tämä on siis yksi tapa tehdä, tapoja on kuulemma yhtä monia kuin tekijöitä. =))

Tarvitset;

-Kaalin (tarpeen mukaan yksi iso tai pieni tai useita erikokoisia)

-Porkkana

-Hapanta maustatonta joguttia, piimää tms ( asodofilus, bifilus yms)

-kuivatettua hapanleipää

-kuminaa

-kannellisia lasipurkkeja ja pieni ja iso "puunuija" tai vastaava survin(vaikka lasipullo).

*Puhdista ja paloittele kaali ja porkkana(kuori) ja tee niistä sopivan kokoisia paloja raastamiseen suikaleiksi. Raastaa voi käsin taikka yleiskoneella.

*Survo survimella kaali-porkkana-suikaleraaste seosta ajatuksella niin pitkään, että se alkaa mehustua kunnolla.

*valuta suodattimen läpi jogurtti tai piimä ja lasipurkkiin erottuu kirkas neste. (hera erottuu) Lasipurkin pohjalle about sentti tuota kirkasta nestettä. Riippuen purkin koosta.

*Lisää nesteeseen pari pientä palaa kuivatettua hapanleipää ja kuminaa ja päälle kerros mehustunutta kaali-porkkana seosta.

*survo/nuiji nyt purkissa tuo tiiviiksi ja toista sama niin kauan kunnes lasipurkki on aivan täynnä.

*Ilmaa ei saisi jäädä purkkiin. Maustamiset on makuasioita ja jotkut saattavat laittaa vaikka valkosipulia johonkin väliin. Joka väliin ei välttämättä tarvitse laittaa ruis/hapanleivän paloja.

*Sulje lopuksi kansi tiiviisti ja jätä purkki huoneenlämpöön vähintään kolmeksi viikoksi. Hapankaali on valmista about kuukauden ja miksei pidemmän hapattumisen jälkeen.

=))

Työnkuva kohillaan.... =))

Oikein oli kiva olo kun töistä kotiin tulin. Olin itekin yllättynyt, miten tyynen rauhallisesti, mutta järkymättömästi pidin kantani ja se tuotti tulosta. =)) Nyt on työnkuvani selkeä myös työnantajalle. =))) Heh, vaikka luulisi niin jo olleenkin, mutta ainahan se ei niin mene. Tunnen olevani oikein motivoitunut nyt työhöni. Aloitankin jo huomenna itsenäisen työn ja se pikkuusen jänskättää, mutta ei pelota. Sellaista ihan kivaa jännitystä ja odotusta.

Kyllä se vain omalla kohdallani on niin, että mielummin saan vaikka vähemmän palkkaa(tai olen ilman hienompia titteleitä), kuin teen sisällyksetöntä työtä. (itselleni) En oikein koskaan ole osannut ajatella niin, että työtä tehdään siksi, että saadaan rahaa, vaan siksi, että siitä saa jotain henkistä sisältöä ja kokee olevansa tarpeellinen ja tekevänsä myös eettisten ja inhimillisten arvojensa kautta jotain tärkeää. Ei siis ulkoisesti suurta, vaan juuri jotain sellaista "pinnan alla tapahtuvaa". Työ itsessään palkitsee ja on myös haastavaa. Se on hieno juttu. Rahapalkka on sitten mukava vielä kaupan päälle ja tietysti hyvin tervetullutta ja tarpeellistakin. Ei oikein ilmankaan sitä elä. =))

Vauvan syntymä...

Huis, hais... =))

Nytpä sitten sellainen enempi kunnon työpäivä takana ja tuntuu hyvälle... Mutta aika näyttää...

Keskipäivällä oli pieni hetki luppo-aikaa, bussia odotellessa ja kiertelin kauppatorilla. Aah, että siellä olikin niin tuoreita, tuoksuvia ja herkullisen näköisiä hedelmiä, vihanneksia, juureksia, marjoja, yrttejä, sieniä jne  Sinne pitänee mennä jokupäivä ostoksille. Namsk! =))

Tämä päivä on mennyt lähinnä siivoillessa... siis ilta.

Fiilikset jees ja odottavat... eipä kai tässä muuta... arkea.. =)))

Kohta taidan tuntea tämän kaupungin hyvinkin. Tänäänkin tuli taas kaksi entuudestaan tuntematonta kaupunginosaa tutkailtua.  Ja joka päivä tulee lisää.... =)