Sateenkaaren päivä....27.08.2007 (Muokattu: 27.08.2007 20:18)
Tänään olen upoutunut lukemaan kirjaa, joka on odottanut lukijaansa jo pari kuukautta..... ja eikun jatkamaan. Ei sitä pysty lopettamaan ennenkuin viimeinen sana on luettuna. =)) Ihunainen hellepäivä =)))20.08.2007 (Muokattu: 21.08.2007 08:38) Tästä päivästä kehkeytyikin ihana hellepäivä. =)) Aamulla heräsin ajoissa ja hiukan kyllä harmittelin, kun näin niin paljon kaikkia hauskoja unia, jotka olisi ollut kiva katella loppuun. Kaikki lapset meni kouluun jo kahdeksaksi, joten aloittelin jo ajoissa pölyjen pyyhkimiset, imuroinnit ja lattioiden pesut yms (jotka olin suunnitellut tänään tekeväni) ja kaikki olikin valmiina jo ennen kymmentä. =) Sen jälkeen saapuikin ystäväni jutskailemaan ja kahville. =)) On ollut sen jälkeen vähän olo, että jotain tekisi mieli tehdä jonkun kanssa, mutta en keksi mitä ja kenen kanssa... =))) Tässä sitten ihmettelen... Ulkona on kyllä niin komee ilma, että sinne varmaan menen, jossen muuta niin istuksimaan. Ihan aamusella laitoin tähän blogiin sellaisen "runon", jonka löysin siivotessani laatikoita, mutta nyt kun oli tarkoitus kirjoitella lisää "humps" se napsahti tuosta vahingossa pois, enkä jaksa sitä uudelleen naputella. Kaikkea sitä löyyikin tuossa viime päivien aikana laatikoita siivoillessa. Löysin esim yhden kaapin avaimen, joka on ollut hukassa vuoden verran. Vihdoin sain sen auki ja pölyt sieltä pyyhittyä ja laitettua sinne jotain esineitä.(eteinen) ;) Korulipasta inventoidessani löysin korun, jonka olen aikoinaan Kreetalta ostanut. En ollut edes muistanut, että minulla sellainen on. =) Muistaakseni liittyy hedelmällisyyteen(-kin) ja voin sanoa että TOIMII! =))) Minun korustani on kyllä pudonnut yksi noista riippuvista "pallukoista", mikä sekin on hyvin symbolista. Jossain vaiheessa ajattelin teettää siihen uuden tilalle, mutten oikeastaan haluakkaan. Hyväksyn sen ja sitä minulle symboloivat tapahtumat sellaisenaan. =) Minulla onkin nuo transiitit vähentyneet tuolta.... =)) Oiskos vähän kevyempi olo =)) Tässä iki-ihana kuuntele tästä Minä joka Always love.... ja haluan sitoutua... =))) Sydämellä... ;)
Nurkkien putsaamista.....menneestä...18.08.2007 Kaunis on ilma, vaan kovin tuulinen. Nyt kun olen saanut lasten vaatteet inventoitua (omatkin vielä pitäisi), niin kävinpä "piirongin" laatikoiden kimppuun, sillä pitäisi jostain saada tyhjää tilaa, että saan DVD:t nätisti samaan säilytystilaan kaikki. =) Ohhoh, yllätyin, että siitä onkin niin pitkä aika kun olen viimeksi kaikkia kuitteja ja sopimuksia yms hävittänyt (yli vuosi). Tosin olen jotain joutunut varalta säilyttämään, mutta nyt tuntui, että menköön, jos joku perään kyselee niin kai ne tiedot jostain löytyy tarvittaessa. Meni sitten lopulta kaikki vahnan kodin paperit ja vanhat velkakirjat *skiipr, skraaps* silpuksi. Myös jonkun aikaa sitten pois myymäni auton kaikki vanhat vakuutus- ym paperit silppusin... Itseasiassa meni kaikki paperit, jotka liittyi edelliseen asuinpaikkaani. =)) ja ei kun jatkamaan... jalat vaan puutuu, tuossa lattialla kökkimisestä ja välillä on mukavaa istahtaa tuolille ja juoda kuppi kahvia... JIPPIIIIII !!!!!17.08.2007 (Muokattu: 17.08.2007 15:20) Olinpa sitten työhaastattelussa. =D))) Käsitin kyllä puheista, että haastattelut oli vielä meneillään eli ensi viikkolakin on tulossa haastateltavia vielä ja siksi olinkin vähän yllättynyt, kun sanoivat sitten, että koska voit aloittaa ja haluatko tämän työn, tuntuuko omalle ? No tokiinsa se tuntuu... Siinähän just kaikki se, mitä olen tähän elämän tilanteeseeni haaveillut. Ja voi miten paljon siinä työssä onkaan mahdollisuuksia ja etuja. Voin suorittaa alan ammatti-tutkinnon työaikana, myös saan opiskella samalla tätä omaa alaani, jos sitä jatkan. Saamme bussikortti etuja, pääsemme tutustumaan eri paikkoihin, liikuntaseteleitä yms yms ja tästä on mahdollisuus siirtyä vielä omalla toiminimellä samalle alalle, heillä on nääs kaksi puolta siellä. Mut mä alotan nyt vaan näin palkollisena. Ja mikä vielä oli hieno yhteensattuma, niin toinen haastettelijoista oli juuri aloitellut sen alan opintoja ja suorittanut ensimmäisen vaiheen tutkinnon, jossa minä olen kouluttaja ja hoitaja. =) Oli muuten ensimmäinen kerta, ettei tarvinnut selittää, että mitä se minun alani oikein pitää sisällään. Jospa minäkin tästä skarppaantuisin taas tuota alaani enemmän harrastamaan ja päivittämään.... Ja mikä ihaninta, työaika on sopiva tämmööselle pikku koululaisten äidille. =))) Niin joo.... työsopimus alkaa 1.9. =))) Vähänkös oon nyt tohkeissani ja arvatkaa vaan miten suu kääntyi hymyyn ihan väkisin kun autolla ajoin kotio. =D)) Hymyilin siis automaattisesti kaikille vastaantulijoille. =D))) Ulkona on ollut melkoinen tuulenmylläkkä koko päivän. Tuli ihan joku laulu mieleen, jossa laulettiin "Ulkonaa tuulee...jne" muistan sävelen, vaanen itse laulua sen enempää. Ohhoijaa.... joskos jatkaisi kaappien siivoilua ja tavara/vaate inventaariota... .. nyt kun "jipiijipii" tunnelma alkaa tässä tasaantua ;) tuli mieleeni, että mihinkös olen taas menossa... Siis siinä mielessä, että minä olin saanut jostain päähäni melkein 20vuoden ajan, että haluan suuntautua lapsiin ja nuoriin. Noin kolmisen vuotta sitten kokeilin vahus-työtä ja yllätyin, miten antoisaa se on. Kesällä kokeilin yhtä työtä, jossa olin myös tekemisissä vanhusten kanssa ja taas se veti jollain lailla puoleensa, vaikka olen pitänyt pitkään kiinni tuosta "lapset/nuoret" teemastani.... Jokin siinä on vain niin antoisaa. Se elämänviisaus, joka iäkkäillä ihmisillä on, olkoonkin he sitten kuinka dementoituneita tms, silti se vain hehkuu läpi, se elämänkokemus. Kuitenkin minulla on hyvin vähän tuolta alalta suoraan kokemusta, mutta nyt vähän niinkuin "hyppään tuntemattomaan", koska eipä tuo "lapset/nuoret" teemani ole tuulta purjeisiinsa saanut. Heh, ja tulipas mieleeni, kun jonkinaikaa sitten kirjoittelin, että aina jossain kaupassa joku mummo tai pappa tulee juttelemaan minulle jotain.... että mikähän siinä on.... Jos haluaa lähteä etsimään merkityksiä kaikelle aiemmalle, niin ehkä ne olleet minulle pikku "vinkkejä". =)) Ja mistä sitä tietää mihin tämä kaikki johtaa ja kuinka kauan tällä alalla olen... ehkä tämäkin on polku johonkin toiseen... aika näyttää... Puhdistuskuuria...16.08.2007 (Muokattu: 16.08.2007 16:54) Tjaahans, eräs hyvin pitkään roikkunut asia saatiin nyt hoidetuksi. Tänään on pyörinyt tuossa nuo huoltomiehet ja muistinpas nyt mainita, että postilaatikostamme puuttuu edelleen nimi, vaikka olemme asuneet jo yli vuoden tässä. Mies oli hyvin avulias ja palvelunhaluinen ja kävikin ilmi, että hän on kesälomittaja, eikä kuulu huoltoyhtiön vakkari henkilöstöön. Sanoi antavansa noottia firmalle asiasta. Laittoi väliaikasen nimen dymo-tarralla ja tilaukseen sitten sen kunnollisen, jostain "kylttifirmalta". Mitähän tuo voisi symboloida, että nyt sitten vihdoin meidän postilaatikossa lukee nimi ? =)) Aloitin tänään Detox-puhdistukuurin. =)Tai itseasiassa kaksi; tavallisen ja Slim:in. Kaksi viikkoa nyt sitten latkin yrittimehuja. Saas nähdä puhdistuuko yhtään. Ortis MethodDraine Detox Semmottia.... Jaaha, puhdistautui vähän lasten vaatekaapitkin. =) Vanhempi tyttäristä inventoi vaatekaappinsa ja minä nuoremman ja lisäilin sitten hänelle isosiskoltaan pieneksi jääneitä vaatteita, jotka ovat säilyneet hyvinä ja muutenkin käyttökelpoisina ja sellaisia joita pitää. Nyt on vaan ylijäämänä jätesäkillinen tyttöjen vaatteita. Mihinkäs ne lykkäisi? Ei kukaan tarttis? (n.120-140cm) =D)) Kummasti tuli selkeyttä kaappeihin. Kauhia määrä ollut pientä tai muuten pitämätöntä vaatetta ihan turhaan viemässä tilaa. Lukasin tuolta tuota "sammakkoperspektiivi-moraali" ketjua ja tosiaan hienoja ajatuksia siellä. =) Itselle vain tulee mieleen, että yksi "suurimpia vitsauksia" on joko jalustalle nosto tai alas polkeminen. Siis tässä tapauksessa nyt ihmisten suhteessa eläimiin. Ajattelin niin, että meillä jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä ja hyvin erilainen. (kun vielä lisää vaikka kasvit ja kivikunnat yms) Miten helposti sitä ihminen "ylentääkään" eläimen, siis kokeakseen ja todetakseen, että osaa arvostaa eläimiä. Eläimiähän inhimillistetään nykyään valtavasti ja toisaalla taas alennetaan(teollisuus ja tuotanto). Ylentäminen ei ole sen parempi kuin alentaminenkaan. Molemmissa riistetään eläimeltä sen oma paikka ja tarkoitus. Ihminen vain on sellainen, että niin mieluusti projisoi kaikkea emotionaalisesti(psyykkisesti) ulkopuoleleen ja ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä olemassaolevaa todellisuutta. Helposti mennään ääripäästä toiseen. Joko runnotaan ja alennetaan eläimet jalkoihin ikäänkuin ne olisivat vain tuotantovälineitä. Toisaalta taas eläimille asetetaan inhimillisiä piirteitä aivan liikaa ja yritetään ilmaista sen kautta omaa orastavaa arvostusta eläinkuntaa kohtaan. Kyllä kait se kaiken pyhyys on siinä, että hyväksyy jokaisen osasen oman paikan ja tarkoituksellisuuden siinä paikassaan, johon se on alunperinkin luotu. Niinkuin rakkaudestakin puhutaan vaikka lapsi-vanhempi suhteessa, sisältää se sekä ymmärrystä ja kunnoitusta, että rajojenvetoa ja lujuutta. Onhan se nähty miten kävi, kun lapsilta otettiin rajat pois, ei uskallettu olla vanhempi, ei uskallettu ottaa vastaan lapsen reaktioita pettymysten edessä. On niin tärkeää, että meistä tykätään vanhempina, vaikka sisimmissään lapsi huutaisi itselleen turvallista auktoriteettia ja vanhempaa. Suhteessa eläimiin on käynyt ihan samoin. Inhimillistetyt(tai ihmisen psyykkisen käsityskyvyn mukaan "jumalallistetut, maallistetut") ja ylijalostetut eläimet ovat terveydellinen riski. =)) Keskellä on paljon haastavampaa olla, kuin jommassakummassa ääripäässä, joissa voi tarkastella itseään ulkoisen palautteen ja uskomusten kautta. =)
Kosteaaa usvaa...15.08.2007 (Muokattu: 15.08.2007 22:38) Onpas kosteaa ja sumuista(usvaista?). Ei kovin pitkälle eteensä tuolla ulkona näe. Ilmassa on vesitihkua, muttei sada siis, vaan nähtävästi tuo kosteus vain tipahtelee alas. =) Jaahans sitä alkoi (eilen) sitten Chiron avautuva neliö Mars ja Neptunus avautuva neliö Keskitaivas. Saapi nähdä miten Neptunus sitten muotouttaa tätä työtilannettani. (kaksi paikkaa haussa) Tuo chironin transiitin tulkinta on mielenkiintoinen. Sisäinen mies käy läpi syvää murrosprosessia tämän transiitin aikana ja siksi joko miessuhteisiin tai omaan miehisyyteen liittyvät ongelmat nousevat voimakkaina esille. Syynä näihin mahdollisiin ongelmiin on aina jonkinasteinen epäonnistuminen omien energioiden suuntaamisessa itsellesi tärkeisiin asioihin. Mars edustaa kykyä kohdistaa oma luova energia omalta kannaltasi juuri oikeaan kohteeseen, jolloin koet sisäistä tyydytystä itse tekemisestä etkä niinkään tekemisen tuloksista. Sisäinen taistelijasi nousee puolustamaan henkistä oikeuttasi ja samalla velvollisuuttasi täyttää oma tehtäväsi pyhässä luomisprosessissa. Huomaat hermostuvasi ja käyttäytyväsi hyökkäävästi tilanteissa, joissa joku yrittää saada sinut toimimaan haluamallaan tavalla silloin kun se ei sinulle sovi. Ellet ole tietoinen tarpeestasi saada itse määritellä omat tekemisesi saatat käyttää tätä voimakasta energiaa myös toista ihmistä haavoittavasti, mikä ei tunnu kummastakaan hyvältä. Ajaudut yhä vakavampiin konflikteihin kunnes ymmärrät käyttää nykyistä energialatausta olosuhteittesi parantamiseen huonosti suunnatun hajottamisen sijasta. Kun tiedät päättäväsi itse omista asioistasi ovat myös kaikki ongelmat pois pyyhityt. Erittäin osuvaa, vaikka tuntuukin, että juuri tuota olen elänyt viimoisen vuoden, vaihtelevalla menetyksellä. Moni on suutahtanut kun olen kulkenut omia polkujani ja kuunnellut sisäisiä tuntemuksiani ja viestejäni. Monessa näissä tulkinoissa mainitaan, että "turha syytellä muita tai olosuhteita jne" , mutta en koe niitä omikseni sinällään. En yleensäkään niin tee. Toki tunnustan ja tunnistan mitä tunteita minulla nousee suhteessa mihinkin ja kehenkin ja siinä onkin ollut itsessä pitelemistä, että kestää muiden reaktiot, eikä ryhdy taas "kiltiksi tytöksi". On uskallettava olla kokonainen, niin kai se oma polku löytyy. Paljon helpompaa olisi olla mustavalkoinen ja jokotai. Siis tietyllä erillä tapaa. On eri asia onko tuo jokotai valinta itsen sisällä vai ulkopuolella ensisijaisesti. Kehkeytyipäs tuosta usvaisenkosteasta ilmasta kaunis ja pehmoinen. Aurinko paistaa ja on tosi "rauhallisen pehmeä" ilma. Tuoksut ovat nyt mahtavat luonnossa. Vielä kastepisarat kimaltelee sateenkaaren väreissä timantteina nurmikolla ja kasveissa, kunnes siitä höyrystyvät pois. Mulla joku kumma sisäinen levottomuus. Istun tuolille, nousen ylös, käyn ulkona, tulen sisälle.... en osaa oikein mitään tehdäkkään. Kummasti tämä vahvistaa sitä tunnetta ja antaa motivaatiota vastaanottaa työtä kodin ulkopuolelta. Vaikka minulle hyvin tärkeä arvo, että lapsilla on vähintään toinen vanhempi tai joku aikuinen aina tavoittavissa, niin ihan selkeästi tämä kodin pyöritys ei ainostaan minulle riitä enää. Tarvitsen jotain omaa henkilökohtaista haastetta ja sisältöä elämääni tämän minulle tärkeän kodin ja lasten lisäksi. Ehkä olen sitä energiaani singonnut ja kohdistellut tässä viimosen vuoden aikana lähinnä ihmissuhteisiini.... eikä tosiaan ole "valmista" sillä saralla tullut ja ihmekös tuo.... =D)) Törmään myös siihen, että kärsvällinen odotus, keskeneräisyyden hyväksyminen on ollut tässä tapetilla. On ollut paineita ulkopuolelta: mene töihin, lapset pärjää ilman sinua, joutuu muutkin työssä käymään ja jättämään lapsensa yksin, mahtaakos sulla olla motivaatiota mihinkään työhön, kun tuonkin lopetat ja joskus niiden taustalta paistaa ajatus, että minulla ei saisi olla mahdollisuutta toteuttaa tätä arvoani, kun ei muillakaan (muka). Olen vain ajatellut, että eivätkö huomaa, mistä sellaisesta minä taas luovun, mitä heillä ehkä on, kun "saan laiskotella" kotona lasteni kanssa ja "leikkiä" että se on hyvä ja tarpeellinen arvo. ;))) Minulle tosiaan jo tämä on suuri juttu, että minulle on nyt tarjottu mahdollisuutta työhön, jota ei muiden mukaan pitänyt olla olemassakaan. ;) Työtä, jossa on säännölliset työajat ja lyhyt päivä (koulupäivän verran 9-14). Ja kaiken lisäksi minulla on alan kokemusta ja ala kiinnostaa minua kovasti. Vaikken saisi tuota paikkaa edes, niin nyt tiedän sen, että kyllä oma sydän tietää jotain omasta elämästä ja sitä kannattaa jaksaa kuunnella ja olla kärsivällinen, odottaa oikeaa hetkeä, eikä sinkoilla muiden odotusten mukana sinne tänne. Sitä tosiaan on mahdollisuus toteuttaa omia arvoja (jotka ovat myös eettisesti oikein tietyllä tapaa), mutta se vaatii, että tosiaan elää niin kuin puhuu, eikä märise olosuhteitaan taikka mene muiden mukana pelätessään menettävänsä jotain..... Täällä mielenkiintoista pohdintaa eläimistä ja eettisistäkin arvoista LUONTORETKI Käytiin parin tunnin kävelyretkellä iltapäivällä ja tuli otettua valokuvia. Laitan tähän pari niistä. *huoh* oli kyllä ihana reissu lapsien(+heidän ystävänsä)kanssa. Paljain varpasin kuljettiin ja välillä kivet nipisteli, välillä muta (lanta?) pursusi varpaiden välistä ja välillä heinät kutitteli. Nokkoset välillä poltti sääriä ja vieläkin ne kumottaa, mutta se ei ole ollenkaan huono tunne. (lääkettä vaan) Hiukan huvitti, kun vastaan tuli "komeissa" urheiluasuissa ja juoksukengissä ja hikinauhoissaan porukkaa ja minä senkun vaan pikkuhamosessa ja topissa paljain jaloin tallustin lapsi katraan kanssa.... en varmaan ollut kovin "tehokkaan ja coolin" oloinen =D)) En ainakaan urheilullinen... Me muuten nähtiin maailman isoin kastemato, maailman pienin etana kotiloineen, kirkkaan keltainen sieni joka kasvoi puun rungossa ja ihan just kuollut rastas ja vaikka mitä muuta SUURTA ja ennennäkemätöntä tässä maailmassa.... ;)))
Aika korkeaa tuo "rantakaisla"...
Olen ottanut tämän siten, että itse seison tuon puunrungon sisällä ja katson ylöspäin. =))
Inside old tree...
Ja tässäpä tuo kyseinen puu, jonka sisällä ihmettelimme...
Sammal on aina niiiiiin kaunista.....
Kunnioitusta herättävä "yksilö"....
Ja niin rauhallinen ja ihmisiä lähestyvä kuitenkin....
Jotain tässäkin oli... että piti kuvata.. =))) Koulutielle..."G-piste(henkinen) ajatuksissa"... =)))14.08.2007 (Muokattu: 14.08.2007 20:45) Nyt sitten alkoi lasten koulu-arki. Keiteltiin neljänviljanpuuroa aamiaseksi pitkästä aikaa. Näin ekana päivänä vein heidät sinne autolla ja tarjouduin myös koulun pihalle saattelemaan ja odottelemaan, jos siltä tuntuisi. Tytöt eivät tarvinneet siihen minua, mutta kuopus poikani hiukan empi. Halusi sitten kuitenkin mennä yksin ja yrittää etsiä koulukavereitaan ja muisteli kovasti mihin luokkaan pitäisi mennä. Jäin siihen autoon istuskelemaan ja katselin, kun kolme pientä lastani reput selässä tallusti koulun pihalle. Heh, kyllä siinä tuli liikuttunut olo. Tuo lasten viattomuus meni hyökyaaltona sydämeni lävitse. Siellä niitä lapsia kirmaili sadoittain, taas uuden aherrus kauden alkaessa. Mitähän niissä pienissä sydämissä ja ajatuksissa liikkuikaan. Miten moni meni iloisena tavaten ystäviään ja miten moni sydän sykkyrällä, yksin. Miten moni oli saanut lähteä kotoa turvallisesti ja hyvän aamiaisen syöneenä, miten moni jostain epävakaista ja turvattomista oloista. Suojelusenkelin voit kuunnella tästä Mä olen päättänyt (eli saanut alkuinspiraation) tehdä jotain uudistuksia kotiin. Olen tilannut kaikkea uutta kotiin ja nyt odottelen, että saapuvat ja pääsen hommiin. Tilailin uusia mattoja lasten huoneisiin ja keittiöön ja verhoja lastenhuoneisiin ja olohuoneeseen. Lisäksi vielä hankin wc:hen allaskaapin ja peilikaapin, jos se inspiroisi maalaamaan koko wc:n seinät nyt vihdoin uudelleen. Maalitkin on jo hankittu aikoja sitten, mutta pohjatöissä tuli pientä ongelmaa ja homma jäi silloin siihen. Aion maalata seinät kauttaaltaan pinkiksi. =) Kaapistot ovat valkoiset ja aion hankkia puisen pytynkannen vielä ja sitten tietysti tulee hankittua uusia pyyhkeitä ja mattokin varmaan, kun alkuun pääsee. Eli tiedossa ikkuinoiden pesua (uusia verhoja ei voi muuten laittaa ikkunaan) ja lattioiden perusteellista pesua ja ehkä huonejärjestyksien muuttamisia. (uusien mattojen myötä) =))) No voi kökkö sentään. Tulin kaupasta ja seinä-naapuri soitti heti. Heillä ja sitä seuraavassa asunnossa oli käynyt kosteus- ja homevaurio mittaajat, koska molemmat ovat sairastelleet paljon ja seinänaapurilleni on puhjennut myös tässä talossa asuessa astma. Ja hometta löytyi. =I Siinä menee nyt sitten ainakin ne kaksi asuntoa isosti uusiksi ja lattioita ja seiniä revitään auki. Munkin pitää nyt soitella tähän ne mittaajat. Luultavasti senänaapurit joutuvat evakkoon, sen verran mittava tuo remontti ainakin heille tulee. Jaahans.... enpä taidakkaan nyt alkaa tuota wc:n maalaus urakkaa, vaan odotan oman asunnon mittauksia. Kaikkee sitä tulee. Me itse ollaan asuttu tässä vasta vuosi ja koko rivitalo ei ole kuin 10vuotta vanha, mutta ehkä sitten hutkimalla tehty. Oispa siinä taas muutosta ja mylläkkää elämään, jos meilläkin remppa tulee....tai vaikka "evakkoon" jouduttas. =O Heh, surffailin netissä ja huomasin, että eräille sivuille mennessäni laskuriin tuli luku : Vierailijoita tällä sivulla: 11111. Olin siis yhdestoistatuhannessadasyhdestoista vierailija siellä... =D))) IHANAA! Nyt jyrisee kunnolla eli tulossa kunnon sade ja ukonilma. Toisaalta, tytöt lähtivät hetki sitten polkupyörillä uima-halliin muutaman kilometrin päähän, joten saattavatpa kastua uudelleen vielä uimisenkin jälkeen. Arvaanpa vaan, että saa sitten puhelinsoiton; "Tuu hakeen meidät!" =))) Miun kukkasii:
Pieni koulukirjojen päällystys operaatio takana ja vielä suurempi edessä... =P On tuon kontaktimuovin kanssa kyllä somplaamista. Joskus se luikahtaa niin hienosti ja tasaisesti kirjan päälle ja joskus sitten ei tahdo millään onnistua ja päällinen on kuin kuplamuovia. Tulipa tuossa mieleeni kun tosiaan olen lykännyt tuota wc:n remppaa marras-joulukuusta asti, niin ehkä siinä on puolensakin. Siksihän sitä lykkäillyt olen, koska pohjatöitä aloittaessani huomasin, että vanha maali lähtee paikoitellen kuin nahka suurina liuskoina seinästä ja myös katosta, joten tiesin siitä tulevan suuremman urakan. Kaikki irtoava maalihan on poistettava ja hiottava koko pinta tasaiseksi ja pohjamaalattava. Syynä oletin olevani tähän hilseilyyn sen, että joku on huonosti tehnyt alkuperäiset pohjatyöt. Keittiön seinässäkin tuota ilmiötä oli, mutta vain vähäsen ja se oli helppo korjata..... Mistäpä sitä tietää, jos siellä seinässä on tosiaan kosteutta...... Parempi siis etten ole ehtinyt mitään värkätä ja sössiä. Nyt katellaan ja ootellaan niitä home- ja kosteusmittauksia sitten tässä. HEH, on "pakko" laittaa tähän kuva. Paisteltiin tänään oikein munia ja pekonia ja kas, yllätys yllätys, mitä munasta pannulle tulikaan, kun rikoin munan siihen. =D))
Kaksosethan sieltä tuli =)))
Sisällä kuplii...13.08.2007 (Muokattu: 13.08.2007 12:53) Edelleen jatkuu lämmin ja kostea ilma. Aurinko kurkkii aina välillä. Huomenna alkaa koulut ja lapsia jo hiukan jännittää. Odottelen tässä, että lounastauko-ajat menee ohi ja sitten soitan toiseen tarjottuun työpaikkaan. Olen tässä kokeillut joitain töitä ja saanut monenmoista ehdotusta ystäviltäni ja sukulaisiltani, mikä työ minulle sopisi ja kohdannut arvostelua, kun kokeilen eri töitä, enkä pysy edes vakkari paikassa, koska koen, että se ei ole "oma paikkani". Minulla on sellainen tunne ollut pitkään, että "se oikea" työ on tulossa, joka vastaa tämän hetken tilannettani ja sitä mitä olen. Jotenkin tuntuu, että se on "muotoutumassa" minua varten ja pitää osata odottaa sitä oikeaa. Monen mielestä minun pitäisi tehdä erilaisia hoitoja, mutta itse en koe sitä enää millään lailla omakseni. Tiedän, että haluan tehdä jotain hyvin konkreettista ja "hoitoja" ei tarvitse irrallistaa arjesta joksikin omaksi erilliseksi alueekseen. Moni luonnostaan tapahtuva asia ihmisten kohtaamisissa on erillistetty ja kaupallistettu ja se ei sovi minulle. Postissa tuli tänään lähialueen kuntoklubin esite, enkä ollut edes tiennyt sellaisen olemassaolosta. Olen kyllä haaveillut jo pitkään, että aloittaisin kuntosalilla käynnit, mutta nuo keskustan klubit eivät ole houkutelleet. Tämä tuntui mukavalle paikalle ja siellä oli kiinnostavia muitakin palveluja ja kaikenlisäksi mainoksessa mainittiin, että heille käy liikuntasetelit. =)) Juurihan tuohon työpaikkaan, johon tunnen vetoa, sisältyy työnantajalta liikuntasetelit. =)) Nooh, nyt sitten kahtelen, että miten tässä asiat etenee... onko se minun paikkani vai ei. Nyt jo tunnen suurta kiitollisuutta pelkästään siitä, että mahdollisuus on tarjoutumassa. Ratkaisee kovin se, miten haastattelut menee ja katsovatko he, että olisin heille sopiva työntekijä. =))) *jännittää* Haastattelu perjantaina !!! =) Lyhyehkön puhelun jälkeen tuntuu vielä paremmalle tuo paikka. Työaika mitä loistavin pienten koululaisten äidille. (9-14). Noh, ehdin tässä hyvin laittaa ajan tasalle CV:n yms ennen perjantaita. Tulostimestakin on musteet loppu, joten ehdin nekin hankkia sitä ennen. Mitähän transiitteja perjantaille osuu... Päivä on siis 17.8.2007 (7) 17.8.2007 Merkurius sulkeutuva kolmio Nousumerkki Tämä transiitti on ihan kohdillaan silloin ja toki paljon muitakin menossa. 18.8.2007 Merkurius sulkeutuva neliö Neptunus Heh.... kuulostaa ihan minulta. =)) Tämä taas sopii kuin nappi silmään tai nenä päähän. Kokeilin erästä työtä kesä-heinäkuussa ja lopetin sen työnantajan ja ystävien vastahankaisuudesta huolimatta, koska en tuntenut syvällä sisälläni sitä oikeaksi työski minulle... 14.8.2007 Neptunus avautuva neliö Keskitaivas Minen ole kyllä kokenut toisaalta tuollaista mitään negatiivisen oloista mitä tuossa on. Olen kyllä "menettänyt" ja taakse jättänyt paljon ihmissuhteissa sekä työelämässä. Ollut "pahis", enkä kuunellut muita. Mähän olen ihan innoissani jo.... Saan tuon paikan tai en... =)) Born to Make You HappyHappy Feet vs Walk It Out
Puunrungon sisällä, vaanen ei "puun ja kuoren välissä" ....12.08.2007 (Muokattu: 23.08.2007 20:41)
Tässäpä sitten tupsahti tai hupsahti siis oikeammin ilmaistuna, tuo viikonloppu. Perjantaina sain postissa kahteen eri työpaikkaan yhteydenottopyynnön ja se jääpi nyt sitten maanantaille eli huomiselle. Toinen työpaikka vaikutti aika kivalta. Sopivaa osa-aikatyötä tähän elämän tilanteeseen. Ja sattumoisin minulla on pari työkokemustakin alalta. Juuri viimoisin työpaikkani, johon hain, jonka sain, mutta jonka lopetin koeajalla, liittyy samaiseen alaan osaltaan. Pidin työstä, mutta palkanmaksujen ja työaikojen kanssa oli hiukan liian vaikeaa. Hyviä etujakin tähän toiseen uuteen työpaikkaan tuntuu littyvän, on yksityislääkärin palvelut, liikuntaseteleitä ja mahdollisuus suorittaa samalla alan tutkintoja. Hmm... kuulostaa ihan hyvältä. Kauhiasti nyt näyttää olevan noita transiitteja minulla menossa... =O Tuo mars kolmio jupiter voisi jollain lailla liittyä tähän työpaikka juttuunkin *pohtii*. Minulla olisi tarkoitus jatkaa vuoden vaihteessa omatoimisesti toista vuotta alani opiskelua, ja olenkin toivonut, että löytäisin sellaisen työpaikan, joka osaltaan tukisi sitä ja antaisi mahdollisuuden sen myötä olla muutamia päiviä pois työstä ja olla koulussa.... Saapi nähdä... Mars kolmio Jupiter Eilen kävimme ihan extemporee ystäväni kanssa kävelemessä ja tutkailemassa lähiympäristön ulkoilureittejä. Vautsi vau, että löysimme tosi upean ja hienon reitin. Aurinko paistoi ja kävelimme paljain jaloin. Tuntui todella ihanalle kun hieno sora ja heinät kutitteli jalanpohjia. Reitin alussa mentiin tällaisten Ylämaan lehmien aitaukseen (sinne niiden valtaisien ja komeiden otusten joukkoon) ja osa reitistä meni sen valtavan aitauksen sisällä. Tämä oli sellaista merenranta suistoa ja kävelimme pitkin pitkospuita ja kaislat hipoivat päitämme. Välillä aina nousimme "tähystystorniin" katsomaan maisemia, merta ja muutakin. Reitti jatkui luonnonsuojelualueella ja siellä oli todella vanhoja suuria puita. Yhden puunrungon kyljessä oli aukko ja huomasin ,että mahdun sen sisälle ja kömmin kurkistamaan sinne. Hämähäkin seittejä siellä oli, mutta mahduin ihan hyvin seisomaan sen valtaisan vanhan puunrungon sisällä. Aika jännä tunne tuli, kun siellä seisoin, ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Puunrungon sisällä. Ikävä kyllä ei ollut kameraa mukana, mutta taidanpa jokupäivä käydä siellä uudelleen ja napsia vähän kuvia. =))
NÄITÄ POLKUJA TALLAILIN, KATSO TÄSTÄ :))) Muutenkin oli jotenkin kovin "eläinpainoitteinen" viikonloppu. Perjantaina orava kurkisteli takaovesta sisälle ja silleen jännästi huiskutti häntäänsä puolelta toiselle. Kävi kokeilemassa joka puutarhatuolia ja kovasti touhusi kaikkea. Lauantaina pikkulinnut kokoontui tuossa lähi sähkölangalla ja tekivät sellaisia ryhmälentoja tästä pihan yli ja kuului vain sellainen jännä kymmenien siipien havina, aina kun yksi parvi meni yli.... Olikohan muuten pääskyjä..... Nyt sunnuntaina tuli rastas tuohon, ihan metrin päähän minusta ja istuskeli siinä ja kilitteli minua. Sekin sitten poukkoili siinä joka tuolissa ja tsiikaili pihaamme, ennenkuin pois lähti. Juu ja fasaanit nyt muutenkin joka päivä tässä vierailee ja jänöset silloin tällöin, mutta kovin nyt kaikki tulivat niin liki..... =))) Ja ei ollut video- eikä tavallinen kamerakaan siinä hollilla.... kuten yleensä käy... Toisaalta, jos kurkistelisin sitä tapahtumaa linssin läpi, tuntuisi, että menettäisin sen hetken aitona.... Ajattelin, että voisin vaikka lotota tänään. =D)) Aika harvoin noita pelejä harrastan ja laitankin aina vain rivin tai kaksi. Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin pelitililleni tulleen lottovoiton! =)) Nooh, ei nyt ihan pääpottia, mutta yli kymppi oli tilille tullut. Nyt ei mene "omaa" rahaa moiseen pelaamiseen sitten. Mitähän sitä ihan oikeesti tekisi, jos joskus voittaisi lottovoiton, pääpotin??? =)) Hauskaa joskus haaveilla miten sitä käyttäisi miljoonan tai kaksi.... =)) Aloitin muutama päivä sitten vaihteeksi kunnon vitamiini- ja rasvahappokuurin. Tarkoitus aloittaa myös puhdistuskuuri. Aina sitä näköjään tarvitsee jonkun "varoituksen", että alkaa miettiä, pitäisikö jotain muutosta ruokavalioon tai terveydelle tehdä. Minulta alkoi muutama viikko sitten lähteä hiuksia päästä tavallista enemmän. Joka pesun jälkeen oli melkoinen tukko lattialla. =I En tiedä onko sillä mitään tekemistä, että vaihdoin juuri sitä ennen kampaajaa ja sen jälkeen (hänen värjäyksensä jälkeen) tuo hiustenlähtö ja kuivuminen alkoi ja myös päänahka ärtyi. =/ Taidanpa palata entiselle kampaajalle. Nyt vaan odottelen, että vitamiinit ja rasvahapot alkavat vaikuttaa. Olen päänahkaa hoitanut öljyillä ja hoitavilla shampoilla ja hoitoaineilla. Melkoisen tuhdisti aloitan nyt vitamiinit, mutta hiustenlähtö ja päänahanärtyminen on todella voimakasta. Jos ei apteekkien rohdot ala vaikuttaa, pitänee mennä oikein ihotautilääkärille. Aloitin esim Priorin ja Acomax kuurit ja hoidan muutenkin nyt hiuksia ja hiuspohjaa Acomax tuotteilla. Lisäksi sitten rasvahapot yms. Move Your Body
Pieniä suuria sydämiä....06.08.2007 (Muokattu: 06.08.2007 13:51) Taas avautui mitä kaunein ja aurinkoisin kesäpäivä. =) Lapset (tytöt) nukkui kavereidensa kanssa takapihallamme teltassa yön ja sieltä kuului melkoisen myöhään höpinää ja kihinää ja kikatusta. Siinä piti useampaan otteeseen käydä vaatimassa hiljaisuutta. Ihan jo suht myöhään yöllä menin vielä ulos savukkeelle ja kas, vieläkin osa tytöistä valvoi ja he juttelivat hiljaa syntyjä syviä sydän avoimena ja tunteella. En voinut olla kuulematta, mutta en voinut myöskään ilmaista, että kuulin, niin oli syvät ja riipaisevatkin juttunsa. Liikutuin kyyneliin asti, kun vanhempi tyttäreni sanoi; "Minulle äiti on kaikista tärkein ihminen maailmassa ja inhottavinta on, jos äiti on jostain vihainen". =I Siellä he vertailivat, kuka kellekin on tärkein ja mikä on itsessä huonoin puoli ja mikä asia huolestuttaa elämässä...mitä pelkäävät jne... Noh, en jäänyt vartavasten kuuntelemaan, vaan annoin heille rauhan jutella keskenään, sillä nuo asiat ei ollut tarkoitettu kenenkään korville kuultaviksi. Kuulin vain pienen siivun ja se sai miettimään pienen ihmisen sydämen suuruutta ja niiden tunteiden suuruutta... Muistelin, miten itsellä lapsena, tunteet oli suuria siellä vielä pikuisessa sydämessä. Miten tosia ne olivat ja ovat ja miten helposti me aikuiset emme tässä arjessa muista sitä. Miten niitä helposti ohittaa ja ei keskity kohtaamaan sitä lapsen sisäistä maailmaa. Siis näitä oikein suuuuuria tunteita, joita ei arjessa niin edes ilmaista, vaan ne on siellä taustalla kokemuspankissa. Voi noita pieniä ihmisiä ja heidän suuria sydämiään. Olkoon tämä päivä omistettu suurille tunteille! =) Mikähän transiiteistani voisi liittyä tällaiseen..... ?
Näitä meidän lapset jaksaa ihmetellä kesästä toiseen. On muuten aikas otuksia kun niitä katselee läheltä.... pikku dinoja.. =)
Tänään sydän avoinna.... katso niihin sydämiin, joihin et ole kiinnittänyt niin aina huomiota, lasten, vanhusten, kaikkien.... varsinkin sellaisten ihmisten, joihin et tavallisesti kiinnittäisi huomiota.... ei niinkään niihin, jotka näyttävät rakastuneilta yms, vaan niihin, jotka elävät arkista arkeaan.... Mitähän heidän sydämissään liikkuu juuri nyt ? Mitä pelkää "kadunkulkija", mitä kaipaa ja rakastaa hiekkakakkuja tekevä lapsi, vanhus sairasvuoteella, kotiäiti kauppareissulla, liikemies kokouksessa... I'm sorry <-on muuten katsomisen ja kuuntelemisen arvoinen video
Nyt on elokuu ja minä olen viljaa....05.08.2007 (Muokattu: 05.08.2007 21:14) Onpas tässä vierähtänyt tovi ja vaihtunut kuukausikin jo elokuulle =) Aurinko helottanut jo täydellä loistollaan useamman päivän. Ihanaa olla ulkona, laittaa ruokaa ulkona ja vain olla ulkona. Meillä oli erittäinen antoisa viikko. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja lisää entuudestaan tuttuihin. Nautimme risteilystä ja muutenkin kaikesta ihanasta, leppoisasta, riemukkaasta.... kaikkea tuohon viikkoon mahtuikin. SYKSYN SÄVEL (Juice Leskinen) Katu täytyy askelista Jollain symbolisella tavalla tuon laulun sanat sopivat menneeseenkin viikkoon hyvin. Eritoten; Kun tulen kiinni sinuun Jotenkin niin ihana olo! ..."vieraat" lähtivät tänään. Toisaalta ihanan leppoisaa olla vain oman perheen kanssa, mutta samalla huomaa, miten kuitenkin lopultakin on melkoisen antoisaa ja rikasta, jos perhe olisi suuri. Pieni kaipaus nyt...Ehkä olen löytänyt sen paikan itsessäni, jossa saan kokea vapautta ja yksinoloa sisälläni, eikä tarvitse sitä raivata enää ulkopuolelleen. Ehkä. Niin monia asioitahan ihminen yrittää ratkaista ulkoisesti, ulkoisia muutoksia tekemällä, koska ei saa niihin otetta sisällään ja käsitellyksi niitä, koetuksi niitä. Itse olen niin "rakennettu", että teen mielummin ensin sisälläni muutoksia ja sitten ulkoiset muutokset tulevat lahjana ja sellaisessa muodossa, että voin antaa elämälle vapauden toimia uomissaan....minusta on jotenkin hienoa ottaa vastaan "yllätyksiä" elämältä, paljon hienompaa kuin olla kaikki langat omissa käsissä. Jännää sinänsä huomata, miten sitä elämässä vaihtuu olemisen tila. Jossain vaiheessa oli hyvin tärkeää tiedostaa oma luomisvoima ja ottaa siitä vastuu ja käyttää sitä. Nyttemin, viimeisen vuoden aikana olen jollain lailla "relannut", asettunut ikäänkuin ihmisen kokoiselle paikalle ja siinä on tosi hyvä olla. Kuitenkin takana se tiedostamisen vaihe, jossa oppii oman vastuunsa, omasta luomisvoimastaan ja nyt hypyn tehneenä hauraaseen erehtyväisyyteen, ihmisen kokoiseen paikkaan, koen ettei kyse olekkaan siitä, ettei vain nyt "tajua" miten "jumalallinen"ihminen on, vaan jotain ihan muuta. Se on jotain hyvin arkista. Paluuta juurille. Toki on luopumisen tuskaa ollut joskus siitä "omavoipaisuudesta", mutta toisaalta se joku vahva kokemus, että sitä on kuitenkin vain pisara meressä ja jokainen on.... meitä on jotain suurempaa, tuo sellaisen hyvin rauhallisen olotilan. Jotenkin sitä oikein haluaa täyttää sen oman paikkansa arjessa, oman persoonansa kummallisuutensa, ottaa sen vastaan, ymmärtäen, että juuri siinä se juju nyt onkin. Hyväksymisessä. Palatakseni menneeseen viikkoon ja sen tapahtumiin, mietin, että uudet ihmissuhteet kyllä ovat helposti alussa niin antaumuksellisia, ettei niitä arjen kiemuroita ole vielä "häiritsemässä ja ahdistelemassa"(herättelemässä). Olen kuitenkin yllättynyt, etten tuntenut missään välissä ahdistuneisuutta tai olisi kaivannut jotain yksinoloa, kun "vieraat" olivat meillä tiistaista sunnuntaihin. Minulta hyvin outoa. =))) Jotain tapahtuu elämässäni... monella tasolla... En koskaan ennen ole aloittanut ihmissuhdetta tällaiselta pohjalta.... elämä tulee taas ja yllättää minut... kun en osaa olla varuillani ja kaikki langat käsissäni. =)))
Love Story <-animaatio
Vanha tammi....03.08.2007 (Muokattu: 23.08.2007 20:28) |