Aina yksi askel eteenpäin
31.03.2013 (Muokattu: 31.03.2013 14:20)
- Voiko ihminen jäädä kehityksessään pyörimään paikallaan?
Markiel: Ei voi. Tosin on niin, että ihminen kehittyy paikallaan pyörien. Tehän ette liiku henkisesti mihinkään. Jostakin johonkin liikkuminen näet liittyy teidän oleiluunne olemassaolonne kentällä, ruumiillisuudessa ja aika-tila-sidonnaisuudessa. Teidän olosijakeskeisyydessänne. Paradoksaalista kyllä te olettekin paikallaan junnaavimmillanne eniten juuri silloin, kun te itse voitte kokea liikkuvanne aktiivisesti koko ajan.
- Miten ihminen sitten edistyy kehityksessään?
Markiel: Etenemällä koko ajan askel kerrallaan. Joskus, kuten sinun elämässäsi juuri nyt, onkin haastavinta tiedostaa kehittyvänsä pysyttelemällä paikoillaan. Olemalla kärsivällinen, lempeä, joustava, sopeutuvainen ja luottavainen. Optimisti on pikemminkin jolla, eikä suinkaan pikavene.
- Mistä minä tiedän, mikä on kehittymistä ja mikä ei?
Markiel: Oikeastaan aina, kun sinä voit kokea itseltäsi kysyttävän tai vaadittavan, odotettavan tai toivottavan jotakin lisää, kuten suoriutumista, onnistumista ja selviytymistä.
- Tarkoitatko, että elämä on suoriutumista?
Markiel: Elämä hakeutuu selviytymistilaan koko ajan. Se on sitä, että jotakin on aina menossa elämässänne. Jokin hankkiutuu eteenpäin, kiitos teidän heräämisenne tähän päivään ja jaksamisenne hakeutua tästä päivästä eteenpäinkin.
- Onko kyse prosessista?
Markiel: Elämässänne on kyse itseään täydentävästä meneillään olemisesta taikka pyörimisestä oman akselinsa ympäri. Elämä on pyörä. Se on kehämäinen taivallusvalikkonne.
- Mutta... onko tämä pakollista taivallusta?
Markiel: Eläminen sinänsä perustuu paineistukseen. Teitä ohjastetaan eteenpäin. Solujanne ravitaan ja hermojärjestelmiänne energisoidaan. Lihaksianne jäntevöitetään. Teitä ajetaan elämässä suoriutumisen kokemuksiin. Ja ellei näin ole, te ette myöskään ole pitkään elävinä olemassa. Silti te olette olemistanne olemattakin.
- Mitä järkeä on olla olemassa olemattakin?!
Markiel: Järkeä on siinä, että olette olemassa. Tämä teidän elonne on järkitouhua. Siinä järki ohjaa teidän kulkuanne ja elämänne järkeistymistä aina vain eteenpäin ja eteenpäin. Järkiperäisyys on sitä, mikä toimii tai mikä on toiminut ainakin tähän asti. Ja ellei jokin elämässänne toimi, niin teidän järkenne perkaavat sitä elämästänne pois. Siksi kannattaa olla yhteistyössä ja kääntyä tuen puoleen silloin, kun neuvottomuus valtaa mielenne. Järki on jotakin, mitä löytyy kaikkialta ympäriltänne. Sitä tarjoavat vuorovaikutus ja sosiaalinen ympäristönne. Kannattaa siis aina jättää mahdollisuus avulle, jota ette tienneet olevan olemassakaan. Sitä voi näet tulla vastaanne heti kulman takaa.
- Entä kehityksen kehitys sitten?
Markiel: Hyvä pointti! Kehitystä pitääkin aina ja jatkuvasti säätää uudelleen. Tehän ette suinkaan ole täällä toteuttamassa kenenkään ja minkään tahon valmiita kehitysmalleja, vaan mallintaminen kuuluu teille itsellenne. Te olette mallintajia kehityksellenne jokainen.
- Mitä tarkoitat?
Markiel: Te ette ole myöskään sitä varten olemassa, että se on "jonkun tahto". Eli kyse ei ole kenenkään tahdonmukaisuuden palvelemisesta. Kukaan ei myöskään anna teille lupaa olla olemassa. Tilaisuuksia kylläkin.
- Mitä tahdonmukaisuus sitten on?
Markiel: Se nyt ei varmastikaan ole alistumista ennakolta määrättyyn kehityssuunnitelmaan. Näinhän teille on järjestään opetettu. Päähänne on iskostettu "tapaa" elää oikein ja ainoalla sopivalla kaavalla. Nyt kuitenkin on niin, että teiltä ei odoteta mitään, mitä ette päätä toteuttaa elämällänne.
- Sehän merkitsisi melkoista vapautta!
Markiel: Vapautta se onkin, että eläjä päättää elää parhaan valintansa ja vapaan tahtonsa mukaisen riemuelämän.
- Tässä rämpimisen oloisuudessa kuules... riemu voikin olla kaukana!
Markiel: Riemu on olentanne soittoa - sitä, että päätätte aina olla ensin ja vastakin. Se on sitä, että te itse uraatte omia polkujanne, mihin sitten mielenne käykin ja kehityksenne suuntautuukin. Ja vaikka löytäisitte itsenne kuopasta...
- Voinko minä päättää kehittyäkin toiseen suuntaan?
Markiel: Kun niin päätät ja kun yleensäkin päätät jotakin kehityksesi suhteen, silloin sinä oikenet siihen. Se, minkä valitset, on näet sinun suorin tiesi. Kehitys on yhtä kuin "aina seuraava askel". Mitä valitsetkin, sille ja sen kautta löytyy eteenpäinmentävyyttä. Ainoa "raja" näet on rajattomuus itse. Sen kun tajuat, ymmärrät tilaisuutesi käyvän aina voitoksesi jatkoa silmälläpitäen.
- Entä, jos en tällöin tyydytäkään muiden minulle asettamia tavoitteita?
Markiel: Silloin sinä et vaan täytäkään heidän odotuksiaan. Ethän olekaan heille mieliksi. Et myöskään tottelevainen, suostumaisillasi saati nöyrän kuuliainen seuraajana.
- Sehän on... tuomittavaa!
Markiel: Sinun ei ole tarkoituksenmukaista kehittyä muita varten, vaan heidänkin ylitseen. Te ohitatte jokainen toinen toisenne. Huomaatte sen ehkä viimeistään silloin, kun jonkun läheisenne kuolema hiljentää kaikki häntä kohtaan asettamanne odotukset. Mitä te näet voisittekaan enää häneltä vaatia? Ainoastaan hiljaisuus jää jäljelle silloin, kun jokainen lentää omaan vapauteensa.
- Olemmeko me eläjät kuin... häkkilintuja?
Markiel: Kehittyminen on kuin pallon eteenpäin pyörittämistä. Olettehan kuin kuulia, jotka vierivät suuntaan, jonne niiden painopisteen kallistuminen ja näin syntyvä etupainotteisuus on niitä kiepauttamassa. Se menee ihan luonnostaan niin. Myöskin silloin, kun te pähkäilette oikean ja soveliaimman ratkaisunne kanssa. Nyt sen voimme jo sanoa ihan lyhyesti tiivistäen: kehitys ottaa oman tilansa.
- Onko kehitys jotenkin kuin... vapaus itse?
Markiel: On hyvä ja terveellistä kyetä aina näkemään tilaisuutensa tulleen silloinkin, kun elämä tuntuu ja vaikuttaa paikoilleen jämähtäneeltä. Aina on otettavissa pienen pienikin askel kehitykseen. Joskus sitä voi edustaa pelkkä syvään hengittäminen tai katsominen toisenlaisestakin näkökulmasta. Toisinaan pysähtyminen onkin etenemistä.
- Tästä tulee mieleen muutos.
Markiel: Kehitys toistaa omaa hyörinäänsä oman muutoksensa asialla. Sitä kehäytyminen on. Näennäisesti samanlaista, mutta tarkemmin tutkittaessa aina johonkin uuteen teitä ohjaavaa elämänmenoon mukaistumista. Muutos, muuntuminen ja mukaistuminen kun ajavatkin yhtä ja samaa eli ne ovat kehityksen asialla.
- Kehityksenä muutokseen ja muutoksena kehitykseen...
Markiel: Niin, aivan kuten oleminen tajuntaansa ja sen tajuaminen, että on!
- Olen aina liikkeessä, vaikka tiedostankin olevani paikoillani läsnä.
Markiel: Liikkumaton liikuttaja on elämä itse, sykkivänä, virtaavana ja etääntymistensäkin kautta taas yhteen kokoontuvana keskiönä.
- Mihin aurinkokaan karkaisi...
Markiel: Ellei jokaisensa eli säteensä matkaan - vainkohan tullakseen takaisin sen kautta, että kohtaa vain itseään, mihin matkaakin (= olemassaolonsa perustaan).
- Mikä sitten on kaiken kehityksen tarkoitus?
Markiel: Se ei ole - nimenomaan EI ole - kenenkään ja minkään tahon toiveiden ja tahtomusten täyttäminen. Se on - nimenomaan ON - kunkin itsensä eteenpäin kulkeutumisen koko kaari sellaisena kuin se mahtuukaan ilmenemään ja koetuksi tulemaan äärettömän, rajattoman ja ikuisen liikkumatilassa, joka on tajunta itse.
- Määrittelemistä voimme aina jatkaa..., kuten selittämällä, mikä onkaan "tajunta itse".
Markiel: Se on... ilmenemätön, olematon ja kokematon; muistamaton, suorittamaton ja ilmaisematon. Teidän mahdollisuutenne. Se, mihin teistä on. Mielikuvituksenne. Ja paljon muuta sen lisäksi, mitä olette jo valinneet näiksi olemassaolonne hetkiksi ikuisuuteenne mentävyytenä. Olettehan kuin aluksia. Ja kaikki yhdessä kuin uljain purtenne. Se Valkea Laiva.
- Uppoamaton, ainainen, selviytymiskykyinen...
Markiel: Teistä todella on siihen, että otatte edes yhden vaivaisen askeleen ja laitatte siihen kaikkenne. Te kykenette rajoittamaan koko valtaisaa yhdessä-olentaanne käsittämään perin juurin suljetun olotilanne kaikessa todellisuudessaan, kuten myös minimissään. Ja aina siellä on kuin onkin ovi vastassanne. Porttina itsenne toisenlaiseenkin kohtaamiseen.
- Aina yksi askel eteenpäin -- se olkoon tieni huomiseen.
Mitä guru-ilmiö kertoo ihmisestä?
30.03.2013 (Muokattu: 30.03.2013 22:04)
Markiel: Te etsitte yhtäältä ulospääsyä minuudestanne ja toisaalta sisäänpääsyä itseyteenne.
- Mitä se merkitsee?
Markiel: Te tiedätte olevanne "kaikki mitä on". Kuitenkin te rajoitutte olemaan jotakin jossakin jolloinkin. Jokainen teistä.
- Jokainenko meistä?
Markiel: Jokaisen ollessa erillisyysosanen kokonaisuuttanne eli tuota "teitä" taikka "meitä".
- Mutta eikö... kyse olekin ainoastaan vivahteesta silloin, kun mitään selvää rajaa ei ole siinä, mistä yksi alkaa ja mihin toinen rajoittuu?
Markiel: Taikka... linsseydestä. Siitä, että jokainen hahmottaa ja aistii, tiedostaa ja mieltää tavallaan, omintakeisesti.
- Mitä gurut sitten ovat suhteessa meihin, jotka heitä tavoittelemme ja heistä (ehkäpä) opimme?
Markiel: Guru on ihminen, joka vetää tietynlaista roolia. Se voi olla tehtävärooli, mutta myöskin tapa esiintyä julkisuudessa. Ja muistaen, että julkisuus alkaa siitä, että on joku toinen sinun lisäksesi.
- No perustuuko guruus sitten illuusioon eli kuvitelmaan juurikin siitä, että edes voisi olla ketään toista?!
Markiel: Kyllä vaan - guruus on osa illuusiota. Olemassaoleilunne kuvitelmien karkeloa oman itsenne tai minänne arvoituksen ympärillä.
- Mitä guruudesta sitten... jää jäljelle?
Markiel: Jotakin, mitä pitää täydentää. Näin siksi, koska tehän olette aina matkalla.
- Matkalla? Johonkin uuteenko?
Markiel: Te ette tule milloinkaan pääsemään perille niin kauan kuin oletatte olevanne matkan päässä siitä.
- No voihan... Sehän kuulostaa jotenkin niin lohduttomalta.
Markiel: Paitsi että... Jos nimittäin... lopetatte etsintänne ja päätättekin olla perillä siinä, mihin vaellatte.
- Mitä se muuttaa?
Markiel: Se avartaa. Sen myötä te alatte olla perillä jo vaeltaessanne. Kuten te rupeatte olemaan todella silloinkin, kun miellätte olevanne matkanteon päässä tavoittelemastanne.
- Dharmastako; tarkoituksestako?
Markiel: Niin. Tarkoitus on siinä, että te osoitatte olevanne yhtä kuin tarkoituksenne. Tämä kysyy teiltä päätöstä. Niin, ja valintaa myöskin...
- Eivätkö päätös ja valinta ole yksi ja sama?
Markiel: Päätös käynnistää tahdon liikkeen eli halunne mukaisen toiminnan alkaen ajatuksesta ja jatkuen siitä sitten puheeksi ja teoksi asti.
- Kyllähän valinnassakin näin tapahtuu.
Markiel: Valinta on passiivisempaa. Päätös näet edellyttää jonkinlaista toimintasuunnitelmaa. Kun te jätätte jotakin valitsematta, niin tällöin te ette suinkaan ryntää suorittamaan sitä - ettehän?
- No emme... kai... sitten.
Markiel: Päätös päättää edeltävän päätöksenne, jollainen on myöskin päättämättömyytenne.
- No kyllähän valintakin korvaa valitsematta jättämisen valinnan!
Markiel: Valinta on teidän aatoksenne tai ideanne. Päätös puolestaan ajaa teitä eteenpäin, käytäntöön ja näkyviin tuloksiin.
- Miten me sitten saatamme tahtomme liikkeeseen, jos kerran tahto on jo toteutuneessa muodossaan olemassa?
Markiel: Tahdonliike onkin haluntaa, kuten aikomuksenne ilmenee päättäväisyytenä.
- Pieniä käsitysvivahteita...
Markiel: Ja kuitenkin kyse on hyvinkin suurista luomisen kaarista!
- Mitä guru-ilmiö kertoo ihmisestä?
Markiel: Ainakin sen, että te haette varmistusta sille, mitä tahdotte ja aiotte olla aina seuraavaksi ja sitä seuraavaksi. Te toisin sanoen kaipaatte johdatusta, viitoitusta - ja avitusta.
- Onko se huono asia?
Markiel: Ei suinkaan. Guruhan on teidän jatkeenne - hän täydentää teitä "neuvomassa itseänne". Tehän se olette, jollaisena gurunne kohtaatte. Eihän perimmäisesti olekaan ketään toista - ei neuvojaa, ei opastajaa eikä "väärässä" olemisenne todistajaa. Tuomitsijakin on aina teitä itseänne, kuten myös se armas puolustuksenne, jota olette voineet nimittää vaikkapa suojelusenkeliksenne taikka silkaksi toivoksenne.
- Hyvä sitten.
Markiel: Tästä on hyvä jatkaa.
Askeleet suuntina elämän suuntimolla
22.03.2013 (Muokattu: 23.03.2013 00:25)
Markiel: Näinkin voi ajatella - näinkin voidaan tarkastella luomisen joogan askelia yhdestä viiteentoista. Taikka olentajoogan 7 (8) askelta ja tajuntajoogan (8) 7 askelta. Muistaen, että kyse on peilauksesta kahden toisiinsa nähden tulevaisen ja meneväisen kehän välillä.
- Kiertyväisen...
Markiel: Niin. Tutkimmehan monopolia...
- ... Magneettista sellaista!
Markiel: Joka pysyy esillä 15 askeleen taikka niistä muodostuvan sävelikön avulla.
- Mitenkä siis... askeleet näyttäytyvät suuntina elämämme suuntimolla?
Markiel: Pitäisiköhän meidän ensinnä määritellä, mikä oikein on "elämän suuntimo" - voisitko sinä, ihminen, tehdä sen?
- Minusta elämän suuntimo on kokonaissuuntautumista aluttomuudessa ja loputtomuudessa. Kehäytymisenä minä senkin ymmärrän. Ei kuitenkaan minkään toistumana vaan pikemminkin kerrannaistumana taikka versioitumana.
Markiel: Tapahtuminen todellakin suuntautuu toistumattomalla tavalla aina johonkin uuteen ja siitä edespäinkin kehkeytyen. Näennäinen toistuminenkin paljastaa sitä tutkivalle uniikin luonteensa eli kerrannaistumisen. Kaavaa ei olekaan se, mikä näyttää samanlaiselta vaan samanlaisettomuus - muuntuvuus.
- Miten olentajoogan 1. askel sitten suuntautuu?
Markiel: Oleminen... suuntautuu päivänvastaiseen eli vastapäivään. Oleminen on tulentoa.
- Miten se voi olla mahdollista? Mehän aina menemme eteenpäin -- suoraa päätä kohti jotakin uutta...
Markiel: Te kierrätte vastapäivään silloin, kun ympärillänne tapahtuu monenmoista, mutta te (sen sijaan) olette. Olemistahan ei tarvitse tekemällä tehdä. Se on oikeastaan mahdotonta. Näin siksi, koska tekeminen hakeutuu tilaan, joka on sitä itseään... eli tekemistä!
- Pysymmekö me paikallamme? Olemmeko me paikoittuneita??
Markiel: Ottakaamme heti vertailuun edellä jo mainittu olentajoogan 2. eli tekeminen. Sen myötä meidän on helpompi hahmottaa, että tekeminen suuntautuu eteenpäin. Sen se todella tekee. Ja tällöin tekeminen suuntautuu...
- ... Myötäpäiväänkö?! Tavoittelemiseenko!?
Markiel: Niin. Te ikään kuin heitätte tekonne luotanne jonnekin eteenne. Tähän verrattuna oleminen tulee aina teitä vastaan siinä "kepin nokassa", jota tekemisillänne niin kovastikin tavoittelette.
- No sittenhän... oleminen tosiaankin on tulentoa! Onko kyse "huomenesta" -- siitä, mikä tulee seuraavaksi ja sitä seuraavaksi?
Markiel: Tässä kohtaa joku teistä varmaan kysyy mielessään, eivätkö ihmisen teot sentään jää hänestä jälkeen - kuten vaikkapa seurauksina ja edesvastuuna kunkin omista teoista ja tekemättä jättämisen tekemisistä.
- No niinpä!
Markiel: Jälleen meidän on hyvä ottaa tukea seuraavasta olentajoogan 3. askeleesta eli ilmaisusta.
- Meneekö se jonnekin... selkämme taakse?
Markiel: Ei suinkaan. Sen suunta on "oikealle". Ojennathan kätesi ilmaisemaan sitä, että olet luomassa tähän maailmaan uutta. Ilmaisussahan on aina ajatusta, joka konkretisoituu.
- "Oikea ojentaa, vasen vastaanottaa"...
Markiel: Ja vasemman virkaa hoiteleekin olentajoogan 4. askel eli tulkitseminen.
- Niinkö?!
Markiel: Sydän edustaa ihmisessä vastaanottavaisuutta. Kun sydän on avoin, ihminen on syli auki vastaanottamassa kaikkea kohtaamaansa. Ja sydämellään ihminen myös tulkitsee toisellakin tapaa eli... sydän ymmärtää.
- Mennäänkö jo eteenpäin... Mitä suuntaa olentajoogan 5. askeleessa eli kuvittelussa sitten on?
Markiel: Siinä on "hyvän paimenen suuntaa" ylöspäin, josta siis puuttuu vetäytyminen, peruuttaminen ja pakeneminen. Kun näet ihminen ottaa vaarin ajatuksistaan, tunteistaan, käsityksistään ja uskomuksistaan, niin hän on aina peränpitäjänä turvaten niiden selustaa, jotka painelevat hänen edellään ja jotka hän on ottanut kontolleen. Teillä on mahdollisuudet mihin vaan, mitä ikinä kuvittelettekin. Riittää, että kaitsette omaa luomisnäytelmäänne ottaen siitä täyden vastuun.
- Perässätulijoina siis... Vaarin vartijoina. Kuka, ellen viho viimein minä itse jonon tai lauman hännillä!
Markiel: Niin. Sen sijaan olentajoogan 6. askeleessa eli harhaamisessa te sukellatte elämänne syvyyksiin. Sitähän tietoisuutenne valovoimaisuus edustaa. Te otatte selvää eli huomionne ja tarkkaavaisuutenne valo löytää perille kaikkein salatuimmistakin arvoituksista. Te siis kuljette tällöin alaspäin selvittelemään olemassaolonne kysymyksiä.
- Olentajoogan 7. askeleessa eli "olematta olemisessa" me varmaankin näemme jo joka puolelle...
Markiel: Pitää paikkansa. Sellaistahan liikettä "ylösnousemus ja elämä" juurikin edustaa - joka puolelle avartumista. Ja toisaalta merkitsevää antautumista ylöskohotetuksi tulemiseen ja itseensä sisäistymiseen...
- Olentajoogan 8. askel "oleminen olemistaan" on varmastikin paikallaan pyörimistä, vai mitä?
Markiel: Sitähän se spiraloituminen sielunistuimeltanne käsin merkitsee. Tällöinhän te olette myös perillä siitä, mihin vaellatte. Teidän ei siis tarvitse mennä minnekään eikä tavoitella mitään.
- Etenemmepä nopeasti tänään...
Markiel: Ja niinpä jatkammekin askellusta tajuntajoogan merkeissä. Sen 9. askeleesta, joka on laajentuminen ja suunnan ollessa "kaikkialle". Siinähän te olette kuin ainakin valonsäteitä, joita ei pidättele mikään niiden läpäistessä tiensä kaikkialle virtautuen...
- ... Voidaksemme jälleen kokoontua yhteen tajuntajoogan 10. askeleen merkeissä!
Markiel: Kokoontuminen todellakin on aina meneillään laajentumisenkin aikana ja koko maailmankaikkeudenkin loitontuessa alkuräjähdyspisteestään. Suuntana ollessa "yhteen, kokoon". Ja tiedekin alkaa ymmärtää, kuinka "kaikki onkin löydettävissä kaikesta" - kokoontumassa yhteen ja keskittyen itseensä omassa ikuisuudessaan.
- Mielestäni... tajuntajoogan 11. askeleen eli "ulottumisen" suuntana voisi olla tietoinen läsnäoleminen siinä, mitä sitten kohtaammekin. Tämähän on kuin onkin hyvin suurta urhoollisuutta kysyvä suunta, koska siinä etenijän todella pitää pysyä valitsemassaan suunnassa!
Markiel: Kyse on "urhoollisuuden säteestä" taikka sädemiekasta. Eikä liene sattumaa, että jokaisen luomisen askeleen eräs määrittelytapa on sädeopillinen.
- Tajuntajoogan 12. askel, ehtiminen, on siitä jännä, että siitä on löydettävissä kehämäisyyttä.
Markiel: Ehtiminen todella suuntaa viimeistelemään luomisen kehän. Kaikelle on aikaa. Se ei ole loppunut milloinkaan. Ainoastaan ajankäyttötavat vaihtelevat, kuten käsitys myöhästymisestä vaiko eri aikaankin saapumisesta.
- Tajuntajoogan 13. askel, asettuminen, jotenkin muistuttaa 10. askelta, koska niissä molemmissa on havaittavissa täydelleen tapahtumista.
Markiel: Niinpäs onkin. Kohdalleen asettuminen on suuntautumista paikalleen, niin että loksahdus vaan! Tapahtuminen ei näet koskaan mene "väärin" vaan niin kuin on käydäkseen.
- Sitten onkin jäljellä enää kaksi tajuntajoogan askelta. Niistä 14. eli täydentyminen muistuttaa ainakin minua siitä, että meidän kannattaa aina nähdä prosessiin mentävyyttä kaikessa tapahtumisessa.
Markiel: Tällöin suuntana voisi olla vaikkapa täyttymys ja siihen hakeutuminen sekä sen suominen - niin itselleen kuin muille.
- Entä sitten jäljellä oleva tajuntajoogan 15. askel eli ilmaantuminen?
Markiel: Sen suuntana on mikäpäs muu kuin "mahdollistumiseen". Empimisen sijaan luominen ei koskaan ole pelännyt sitä, mitä mistäkin seuraa, kun jotakin on tapahtuakseen. Se on vain ottanut sijaa ilmaantumiselleen eli tullut mahdolliseksi. Kyse on persoonattomasta tulennosta eli tilautumisesta.
- Hupsista! Näinhän me kävimme koko 15-sävelikön läpi yhdessä ehtoossa...
Markiel: Tässä ne tulivat pintapuolisesti esitellyiksi elämän suuntimon suuntavalikkona.
- Ovatko nämä askeleet todella valittavissa?
Markiel: Te valitsette niitä koko ajan ja vieläpä yhtenäisesti. Kysehän on toimivasta kokonaisuudesta, joka viimein muistuttaa liikutinta.
- Liikutinta?
Markiel: Luomisen jooga käsittää olenta- ja tajuntajoogan. Niissä kummassakin on seitsemän askelta plus yksi yhteinen askel, jota nimitämme sielunistuimeksi. Ja tässähän te olette kuin jumal´aluksenne kapteeneita kukin!
- Tarkoitatko merkabaa?
Markiel: Kyllä, mutta tarkoittaen ei mitään teidän teknologioittenne tuottamaa synteettistä kuljetinta vaan... liikutinta.
- Mitä eroa on kuljettimella ja liikuttimella.
Markiel: Teidän kehonne on kuljetin. Näin siksi, koska te olette siinä läsnä. Ette siis "kehollisesti läsnä" vaan läsnä kehossanne. Te asutte siinä. Ja vaikkei kehossanne olekaan pyöriä alla, niin se tarjoaa teille kunnon kyydit elämienne mittaan.
- Tuon minäkin ymmärrän, mutta...
Markiel: ... Liikutin on jotakin sellaista, mikä pitää teidät liikkeellä, olittepa sitten kehossanne taikka ette. Kyse on elämänliikunnosta ja kehityksenne liikunnosta myöskin. Nimenomaan kehityksen kohdalla kehonne toimii kuljettimena ja teitä ohjaa sisäänne rakentunut tai sisäkohtainen liikuttimenne eli merkabanne.
- Ahaa, siis...
Markiel: ... Me olemme näiden keskustelujen kautta esitelleet itsellemme sitä mainiota liikutinta, mikä meitä ohjaa elämässämme eteenpäin silloinkin, kun itse emme ole siitä edes tietoisia. Kehostannehan te olette sangen tietoisia elämänne alusta sen loppuun asti. Liikutin on jotakin, mikä... saa teidät elämään, pysymään hengissä ja vieläpä edustamaan jumaluutenne täydellistä tahtoa.
- Minkälaista on "täydellinen tahto"?
Markiel: Yksinkertaisesti kuvailtuna täydellisen tahdon ei tarvitse yrittääkään saada tahtoaan perille siitä, mikä sitä on.
- Täydellistä tahtoako?
Markiel: Niin. Täydellinen tahto on toiselta "nimeltään" elämänne kehä. Jos te elätte, te olette edustamassa tahtonne perille pääsyä. Jos te ette elä, tahdolla ei ole missään muodossa merkitystä.
- Tahtoko tavallaan syntyy... elämän kehän myötä?
Markiel: Teidän ei tosiaankaan ole milloinkaan ollut saati tule olemaankaan millään lailla tarkoitus palvella minkään tahon tahtoa. Teillä on valinnanvapaus, joka merkitsee samalla tahtomisen vapautta. Kuitenkin on aina hyväksi nähdä, mihin tahdollaan suuntautuu...
- Kysehän on kotiin pääsemisestä.
Markiel: Sinne te ette voi olla pääsemättä, koska kotinne pitää teidät jo sisällään. Ettehän voi kuin ainoastaan rajoittua itseltänne. Jostakin rajoittuminen ei kuitenkaan tarkoita eikä merkitse - eikä siitä myöskään seuraa - erotetuksi tulemista siitä kokonaisuudesta, jonka yhtenäisosanen kuka hyvänsä teistä aina on olemistaan olemattakin.
- Onko yhtenäisosanen jotakuinkin samaa kuin jakamattomuusosanen?
Markiel: Kyllä. Sellaisiahan me yhdessä olemme - yhtä ja samaa. Sitä samaa yhdenmoisuutta monenmoisinakin.
- Tässä taisikin sitten olla kaikki tänään?
Markiel: Suuntaa suuntimollenne pienessä viitepaketissa sulatettavaksenne. Me tapaamme vielä. Tarkastelumme etenee syvempään ja syvempään suuntaan.
- Kiitos, Markiel.
Tajuntajoogan 15. askel: ILMAANTUMINEN
20.03.2013 (Muokattu: 20.03.2013 23:05)
Markiel: Ennen kuin oli mitään, ei niin yhtikäs mitään, piti mahdollisuus tähän ilmaantua.
- Oliko sen ihan pakko?
Markiel: Ajatelkaa nyt - jos mitään nimettävää ei ole, eikä minkään sortin havaitsijaa, niin mitä silloin vallitsee?
- Ei mitään.
Markiel: Mistä sen tiedätte?
- Ei niin mistään.
Markiel: Ja kuinka kauan moinen tiedottomuus kestäisi?
- Ei mitään tietoa.
Markiel: Olisiko sillä edes mitään väliä?
- Kenelle ja miksi... siitä olisi väliä?
Markiel: Sillä ei kai sitten olisi merkitystä...
- Niin.
Markiel: Ajatelkaamme ihmistä, joka on päättänyt kuolla. Ihmistä, jolle mikään muu ei enää merkitse mitään; ei ole mitään, minkä vuoksi pysytellä elävien kirjoissa.
- Niin?
Markiel: Olisiko se teistä kurjaa? Olisiko se surkuteltavaa?
- Meidän kannaltamme ehkä, mutta ei välttämättä hänen.
Markiel: Miksi ei?
- Ihminen, joka haluaa vain kuolla..., VAIN haluaa kuolla. Se on hänen määränpäänsä. Tavallaan se on hänen elämänsä huipennos.
Markiel: Miksi sitten on niin tärkeää... jonkun pysytellä elossa?
- Jotta elämä jatkuisi ja jottei elämä tuhoutuisi tuhoutujan mukana taikka seurauksena.
Markiel: Miksi ihmiset usein haluavat "viedä muita mukanaan", kun kyse on heidän halustaan lopettaa elämänsä siihen paikkaan?
- Kysyt kuin lapsi, Markiel...
Markiel: Kysyn ja tivaan, koska päivän teema vie meidät lapsenkaltaisuuteen.
- Minkälaista lapsenkaltaisuus on... enkelin näkökulmasta?
Markiel: Lapsenkaltaisuus on verhoamattomuutta, teeskentelemättömyyttä ja aitoutta. Luonnollisuutta kerrassaan. Lapsi on niin peittelemätön, spontaani ja avoin. Suorakin. Vangitsematon.
- Kysyit, miksi itsensä tappajat tempaavat muita mukaansa rajan taa.
Markiel: Jotakuinkin...
- Vastaan spontaanisti, että... he nyt vaan eivät halua lähteä yksin. He eivät myöskään halua jäädä yksin sinne, mihin arvelevat päätyvänsä, eikä vähiten ennen aikojaan.
Markiel: Ahaa. Te haluatte siis seuraa, minne matkaattekin. Hyvää matkaseuraa. Mutta onko matka hyvänlainen?
- Se riippuu siitä, mihin ihminen matkaa tehtyään valinnan.
Markiel: Minkälaisen valinnan?
- Valinnan oikean ja väärän, sopivan ja sopimattoman, kielletyn ja luvallisen taikka viisaan ja hullun välillä.
Markiel: Yhden ainokaisen valinnan... kahdesta rajatusta vaihtoehdosta?
- Niin.
Markiel: Entä, jos valinta kahdesta ei jääkään ainoaksi "kohtalokkaaksi" valinnaksi?
- Silloinhan kyse on uudesta valinnanpaikasta.
Markiel: Ja onko se samalla... uusi mahdollisuus?
- Kyllä se on... uusi tilaisuus valita uudelleen jos toisinkin.
Markiel: Lohdullista...
- Elämä on.
Markiel: Nyt pääsemme asiaan - päivän teemaan. Kokoavaan sellaiseen.
- Niinkö?!
Markiel: Tajuntajoogan 15. askel on ILMAANTUMINEN, eikä se ole alkanut saati päättynyt hyvin pitkään aikaan...
- Onko ilmaantuminen aina tulollaan?
Markiel: Se on tulemuksenne. Ilmaannuttehan synnyttämään kokijan, kokemuksen ja koettavan ynnä tilan, jossa kokemuksia tapahtuu.
- Käsitän nuo muut, mutta mikä se sellainen "kokemuksia tapahtuu" -tila on?
Markiel: Tapahtumatila taikka -paikka, jossa jotakin tapahtuu siten, että on kokija, kokemus ja koettavuutta.
- Onko se tajunta?
Markiel: Vai... onko se tajuntaa?
- Yhtä hyvin voisi kysyä, onko elämä elämää!
Markiel: Niin, onko?
- Elämä on elämää eli meneillään.
Markiel: Tajuntakin voisi olla meneillään, mutta onko se?
- Jos tilaa pidetään tajuntana, niin enpä väittäisi tilan olevan meneillään, vaan...
Markiel: ... Käytettävissä.
- Veit minulta tilan.
Markiel: Otinhan sen käyttöön.
- Merkitseekö ilmaantuminen sitä, että tajunta ei alakaan olla meneillään eli tapahtumassa vaan tajunta otetaan käyttöön ilmaantumistarkoituksessa?
Markiel: Ilmaantumismielessä, kyllä. Siinä teetetään ilmaantumista - sijaa ilmaantumiselle.
- Kuka sitä ilmaantumista teettää?
Markiel: Joku, joka on päättänyt olla.
- Liikkeessäkö? Tulollaanko?
Markiel: Ilmaantuminen tähtää olemiseen ja olemalla te teette itsenne havaittavaksi.
- Miten niin muka; entä jo olenkin ihan yksin -- ihan kaikkiallisen ja loputtoman yksin?
Markiel: Voittehan olla ainoastaan silloin, kun olette suhteessa johonkin.
- Tila-avaruudessako?
Markiel: Juuri siinä. Otattehan sijan jonakin jossakin jolloinkin. Suhteessa johonkin muuhun, kuten havaintohorisonttiin tai kehonne tuntemuksiin olemassaolostaan.
- Onko keho olemassa?
Markiel: On. Ja te - siinä mukana!
- Entä, jos me emme halua olla siinä mukana?
Markiel: Silloin te vetäydytte kehostanne taikka lähdette kehossanne muualle. Jälkimmäisessä tapauksessa te otatte ja viette kehonne, minne sitten päädyttekin.
- Entä, jos vetäydymme kehostamme?
Markiel: Te läpäisette sen totaalisesti. Te matkaatte kehonne sisään, ettekä ole enää kehossa vaan keholuomassa.
- Mikä se sellainen "keholuoma" on?
Markiel: Teidän kehoavaruutenne. Ei näet olekaan moniaita kehoja ilman että niistä on kulkuyhteys kaikkialle. Ja siten... te päädytte yhteen ainoaan keholuomistilaan.
- En vieläkään tajua...
Markiel: Keholuoma on teidän kaikkeus-luomanne äärellisyydessä eli keholuomistilassa. Koko ilmentynyt avaruuksienne ja kaikkeuksienne kudelma mikrosta makroon ja toisinkin päin.
- Nyt menee ompelukerhoiluksi...
Markiel: Sitähän te teettekin. Te "kudelmoitte" eli synnytätte kauttanne lisää ja lisää keholuomaa. Kunnes... teitä on niin monta kuin jaksatte pitää lukua kehokerrannaisistanne.
- Onko meitä lopulta ihan päättömästi?
Markiel: Sekin on ihan mahdollista. Tila, jossa ilmennytte, on itsessään rajaton. Te voitte edelleen ulottua mihin tilaan hyvänsä. Ja ettettekö te miljoonapäisinäkin mahtuisi pisteeseen, josta aukeaa sisään päin avaruutta!
- Sisäavaruus vaiko sisäavaruutta?
Markiel: Sisäavaruus löytyy sisäavaruudesta. Tehän paikannatte sen silloin, kun määrittelette olemassaolevaksi tietyn sisäavaruuden. Sen sijaan ilmaus "sisäavaruutta" viittaa siihen, että teitä ei voi pidemmän päälle rajoittaa pysyttelemään kehossanne muuten kuin iskostamalla teihin luuloa siitä, että olette yhtä kuin rajatun oloinen kehonne. "Sisä- tai ulkoavaruutta" on yhtä kuin laajentuvuutta.
- Miksi ihmeessä me päädyimme keskustelemaan tällaisesta?
Markiel: Olemme osoittamassa, kuinka ilmaantuminen ei edellytä tilasidonnaisuutta. Sen ei myöskään tarvitse tulla jostakin ja päätyä johonkin. Ilmaantuminen voi sen sijaan kylläkin olla meneillään.
- Jatkuvana prosessinako?
Markiel: Meneillään olemisenne kehitysliikkeenä eteen- ja taaksepäin.
- Mutta eihän ole mahdollista, että kehitys menisi taaksepäin?
Markiel: Eipä tosiaankaan. Kehitys suuntautuu aina eteenpäin, mutta kehitysliike on niin eteen- kuin taaksepäisyyteenkin kykenevää. Ja tiedätkö nyt jo kertoa, miksi?
- Kehitys suuntautuu suoraan eteenpäin, mutta myöskin... suoraan taaksepäin. Eli kyse onkin suoraan etenemisestä sinänsä. Se, onko kehitysliike edistävää vaiko jätättävää, riippuu suhteellisista tekijöistä, kuten siitä, mikä ihmiselle kulloinkin merkitsee eteen- tai taaksepäin menemistä.
Markiel: Olen kanssasi samaa mieltä. Ymmärränhän teidän kehittymistänne - ei koskaan takaiskuihin päätyvänä vaan ne läpäisevänä. Tehän ette useinkaan saisi, mutta teidän täytyy...
- Joskus on pakko rikkoa sääntöä vahvistaakseen säännönmukaisuudenkin muutosta...
Markiel: Tämä on ollut hieman vaikeatajuista keskustelua tänään.
- No niin on!
Markiel: Ilmaantuminen sen sijaan on niin spontaania ja harkitsematonta, että se ei edes kysy neuvoa, mihin sen pitäisi suuntautua. Se näet tapahtuu välittömyydessä - ei luvallisuudessa. Sille ei ole olemassa kehotusta eikä käskytystä. Ei myöskään kieltoja eikä ukaaseja.
- Miten niin ei muka?
Markiel: Ilmaantuminen tekee mahdolliseksi sen, mitä sitten valitsettekin. Te aivan kuin tartutte kiinni narunkerän nipukasta ja vedätte narunpäätä esiin.
- Sitähän se käytettävyyskin merkitsee.
Markiel: Olla annettavissa jotakin... merkitsee myös piisaamista.
- Naru ei tällöin jää vetäjän käteen.
Markiel: Sitä ilmaantuminen tosiaankin on. Sitä piisaa, mitä heruu; sitä heruu, mitä piisaa. Tässä ei olekaan kyse "tekemällä ilmaantumisesta" eli manifestaatiosta. Kukaan ei järjestä tajunnallista ilmaantumista hokkus-pokkuksella. Sehän ei ala, ei urkene eikä käynnisty. Ja silti te vedätte esiin uusia ja taas uusia tilaisuuksia saada kokea sitä, mitä on olla ilmaantumisen seurauksena. Siitähän alkaa olemisenne koko tarina.
- Eikö oleminen synnytäkään ilmaantumista?
Markiel: Aina kun te olette, te voitte ilmaantua joko manifestoitumalla eli "ilmaantumalla aivan kuin tyhjästä" taikka aivan konkreettisesti osoittamalla olevanne olemassa "tästä pisteestä tuonne noin".
- Ilmaantujina.
Markiel: Tajunnallisessa ilmaantumisessa ei todellakaan ole ilmaantujaa. Ei ole tekijää eikä tekoa, joka kohdistuisi jollekin saati mihinkään ilmaantumisen muodossa. Mikään ei perimmäisesti ilmaannu tarkoituksella. Ilmaantumisella ei tällöin olekaan päätä eikä häntää.
- Muodoton, muotoutumaton, muotoa ottamaton ilmaantuminen -- siitäkö tässä askeleessa on kyse?
Markiel: Kyllä, kyllä ja kyllä. Tajunnallinen ilmaantuminen on paradoksaalista kyllä ihan tajutonta. Toisin sanoen siitä ette ota selvää muuten kuin olettamalla näin käyneen. Ja niitä selitysjärjestelmiä teillä onkin riittänyt...
- Ettäkö oletamme jotakin ilmaantuneeksi?
Markiel: Niin. Ja muistattehan nyt, että aina tällöin te puuhastelette manifestaatio-oletuksienne parissa. Jossakin ollessa taikurinhatun... Ei siis ole ihmetekoja, ellei joku ole niitä suorittamassa. Näin olemisen kentässä, vaan ei kuitenkaan tajunnan piirissä. Jos te haluatte todella matkata ihmeiden takaiseen, niin teidän tulee ensin kohdata kaikkea outoa ja kummallista kohtaan tuntemanne pelot, ennakkoluulot, empimiset ja odotukset. Kaikenlainen mystifiointi kertoo enkelille siitä, kuinka te ihmiset oletatte jotakin ilmaantuvan teidän lisäksenne.
- No tietysti me oletamme! Olemmehan itsekin muukalaisina ties missä...
Markiel: Vaan kun... tajunnan "puolella" ilmaantuminen ei esiinny. Sitä ei ilmene. Se ei heijastu teidän havaintohorisonttiinne millään tavoin.
- Eikö millään tavalla?!
Markiel: Tosi ilmaantuminen ei hae seuraa eikä tee numeroa. Sillä ei ole tavoitehakuisuutta. Se on kuten tahto.
- Eikö tahto sentään aina haikaile jonkin perään?
Markiel: Haluhan siihen pyrkii ja sitä tavoittelee. Tahto on jo perillä siinä, mihin se on tahtosuuntautunut. Tahto on kuin sateenkaari, jonka toisessa päässä on aarre.
- No niin, se siitä tahdon pyyteettömyydestä. Rikkauksiahan sekin vain kokoaa...
Markiel: Tahto ei odota saavansa tahtoa perille. Jumala ei ole sellainen eikä toimi niin.
- Millainen Jumalan tahto sitten on?
Markiel: Jumala toimivana eli kohdalleen asettuvana. Ihminen se toimii yrittäen saada tahtoaan perille tai sopiakseen jotenkin itselleen arvoituksellisen "korkeamman tahdon" suunnitelmiin. Ollakseen mieleinen...
- Onko edes "korkeampaa tahtoa"?
Markiel: Ei, jos sellaiseen täytyy erikseen pyrkiä ja mukautua. Ainoastaan "luotu tahto" käyttäytyy niin.
- Onko luotu tahto "alempi tahto"?
Markiel: Luotu tahto on halujen vaihtelua saamisten ja menetysten välimaastossa.
- Se on: elävässä elämässä!
Markiel: Niin. Sen sijaan "perimmäinen tahto" on ironista kyllä perimmäiseltä luonnoltaan tahtovapaata eli mihinkään pyrkimätöntä, mitään tavoittelematonta ja myöskään mistään paitsi jäämätöntä. Riskiä ei ole silloin, kun tahto ei pyri välttelemään ja kun mikään ei muodosta sille vajetta täydelleen toteutuneeksi tulemisessaan.
- Tahto on... niin kaunista!
Markiel: Ja kaunis... niin perillä!
- Onko jo tullut aika päättää tämä askellus?
Markiel: On tullut. Näin siksikin, koska me emme ilmaantuneet tänne tekemään millekään tulennolle esiinmarssia. Kukaan ei ole ilmaantumassa kauttamme. Ja silti...
- ... Ilmaantumisemme voi vain jatkua jatkumistaan.
-----
Markiel: Nyt on tauon paikka. Hetki hengähdystä. Kirjoitusvapaata aikaa. Jos joku kaipaa jotakin, niin se on rivien välissä. Kaikkien näiden kirjoittamiemme sanojen, lauseiden ja virkkeiden väliin mahtuvassa "oman ajattelunne vallassa". Ennen kaikkea se, mitä etsitte, piilee omassa vastauksessanne. Kysynkin nyt lopuksi vaan ei loppujen lopuksi, miten tämä lukemanne litania onkaan saanut teidät katsomaan eri tavallakin sitä, minkä näette ja näkemään toisinkin sen, mihin katsotte. Muutos on aina taaksejättämisen avain; kuolema on vain irrotettu kuori teidän jälkeenne. Olettehan aina uusi. Joka hetki tuore ja arvaamaton. Toistumaton, uniikki ja ikuinen. Jatkuvan tulentonne tilassa.
EPILOGI:
- Kuule, Markiel...
Markiel: Niin?
- Mistä ikuinen tulee?
Markiel: Siitä, että te koette olevanne hetkellisiä. Ajatella, että te uitte valtameressä ja sitten havaitsette sen pisarat. Yksi toisensa jälkeen. Mennen, tullen. Samalla teille muodostuu käsitys, jonka mukaan ääretön, rannaton meri on kuin onkin teidän käsissänne. Keskellä hiljaisuutta, joka te itse olette. Sitä on ikuisuus - mielenne johtumaa vainen.
Tajuntajoogan 14. askel: TÄYDENTYMINEN
19.03.2013 (Muokattu: 19.03.2013 22:24)
Markiel: On hyvä aina jättää ovea raolleen uusillekin tilaisuuksille. Ja vaikka tilanne näyttäisi miten paikoilleen jähmettyneeltä tahansa, kyse voikin olla väistyvästä asetelmasta.
- Entä, kun mahdollisuudet hupenevat ja innostuskin katoaa?
Markiel: Tyhjentyminen ja täyttyminen vuorottelevat. Välillä täytyy keskittyä tilintekoon ja sitten taas on vuorossa uudelleen tai uuteen sijoittaminen. Täydentyminen on osa elämää, vai kuinka?
- Kyllähän se niin on...
Markiel: Eilen käsittelimme tajuntajoogan 13. askelta eli "asettumista". Tänään me etenemme kohdalleen asettumisesta TÄYDENTYMISEEN, joka usein merkitsee täyttymyksellistä kokemusta.
- Orgastistako?
Markiel: Sitäkin. Huomionarvoista täydentymisessä on sekin, ettei se kestä.
- Eikö???
Markiel: Täydentymiseen liittyvä huipentumisen tai huippukokemuksen tuntu katoaa ajallaan siinä missä kaikki teidän harhaamiseenne liittyvät kokemukset. Elämässä ohimenevyys on vallitseva tosiasia. Mikään ei kestä. Sen sijaan elämä itsessään voi vain jatkua jatkumistaan.
- Täydentyminen on kaiketi uudelleenmuotoutumista?
Markiel: Niin. Sellaista tasapainottamista myöskin; jotakin lähtee pois ja jotakin tulee tilalle. Ja jos jokin kehityssuunta on hakenut huipentumistaan, niin sen käytyä toteen edessä on laskuvaihe osoituksena luonnollisesta tasapainottumisesta.
- Luonnon dynaamisesta tasapainosta...
Markiel: Kyllä vaan. Täysi tila tyhjenee ja tyhjä tila täyttyy - ja vajekin täydentyy.
- Mistä se... huippukokemus sitten tulee?
Markiel: Vapauden tunteesta - siitä, että te ainakin hetkellisesti kykenette liitämään vailla sidonnaisuutta yhtikäs mihinkään. Silloinhan teistä voi tuntua siltä kuin aikakin pysähtyisi.
- Puhut flow-tilasta...
Markiel: Leijuminen voi tosiaankin tuottaa suuren täydentymisen kokemuksen. Siinä te keveilette hetken aikaa vailla totunnaisuutenne rajoittuneisuutta. Kohoattehan jonnekin tavanomaisuuden yläpuoliseen tilaan ja tunnelmaan. Nautinto on tällaista kohottautumista. Eräässä mielessä tuskan kokeminen on päinvastainen kokemus.
- Miten niin?
Markiel: Tuska vangitsee. Se pudottaa teidät kuin siipensä taittaneen linnun ja sitoo synkeään olotilaan, kuten myös mielentilaan.
- Mitä eroa on olotilalla ja mielentilalla?
Markiel: Ainakin se, että mielentilassa te suhtaudutte olotilaanne tai sen menettämiseen. Esimerkiksi menneiden haikailu on mielentilassa reagoimista johonkin menettämäänne. Silti te ette voi menettää mitään, jos yhä katsotte olevanne siinä läsnä, taikka sen olevan läsnä siinä, missä kulloinkin olette - sydämessänne.
- Mikä tekee täydentymisestä askeleen?
Markiel: Kaikki tajuntajoogan askeleet ovat abstraktioita. Ne eivät fyysisty. Sitä ei tee laajentuminen, ei myöskään kokoontuminen, ei liioin ulottuminen saati ehtiminen. Myöskään asettuminen ei itsessään ole konkreettista vaan vasta se, kuinka asettuminen ilmenee. Ja tänään me huomaamme, kuinka täydentyminenkin on abstraktio. Askeleet ja niiden ilmenentäminen ovat kaksi eri asiaa.
- Entä olentajoogan askeleet (1 - 8)?
Markiel: Verrattuna tajuntajoogaan olentajoogan askellus ilmenee välittömästi joko ulkoisessa taikka sisäisessä maailmassanne. Ei kuitenkaan 8. askel, jossa te olette olemistanne ja vaikkette olisikaan. Sen sijaan 1. askel eli oleminen on käytännön olentaa, joka purkautuu sanoiksi ja teoiksi asti. Aivan niin, ajatuksiin emme pääse konkretiana käsiksi muuten kuin että te ilmaisette itseänne sanoin ja puhein, vieläpä telepatialla. Edelleen askeleet toisesta seitsemänteen ilmenevät välittömästi...
- Miten muka? Eihän 5. askel eli kuvittelu välttämättä näy ihmisestä ulospäin?
Markiel: Silti te kuvittelette konkreettisia. Kysehän on ulkoisen maailmanne kuvaamisesta, kuten myös sisäisen - vaikkapa tuntemustenne. Te maalaatte, te musisoitte ja te visualisoitte kaikenlaista. Samoin 6. askeleessa te harhaatte ihan konkreettisissa kuvioissanne, mutta myöskin "mielenne maisemissa". Ja huomaatteko, kuinka te tekemällä teette olentajoogan askeleita todeksi elävässä elämässä!
- Tosiaankin. Ja tajuntajoogan askeleet puolestaan pikemminkin tapahtuvat. Ne etenevät omana kehkeytymisenään. Tosin myös niistä tai niiden mukaan seuraa tuloksia; niillä on vaikutuksia ja seurauksia.
Markiel: Olentajoogan 7. askel, olematta oleminen, on siitä jännittävän konkreettista, että siinä askeleessa te jätätte tekemättä.
- Jätämme tekemättä?
Markiel: Tehän olette olemattakin, mistä seuraa, että te esimerkiksi vaikenette puhumisen sijaan. Tavallaan te siis muodostatte "tekemisen varjon", ja siinäpä meillä onkin hyvä tunnusmerkki teidän ylösnousemuskierteellenne! Se näet merkitsee vetäytymistä toiminnasta - tehän siirrytte jonnekin sisäisyytenne rajan taa...
- Sitäkö nirvanaan vaipuminen merkitsee?
Markiel: Nirvana on poisliukumisen tilaisuus. Te tulette ylös temmatuiksi vajentumistanne seuraavaan täydentymisenne olotilaan...
- Minne?
Markiel: Takaisin todelliseen itseenne. Siihen "olemiseenne olemistanne" kokonaisina.
- Sielunistuimeenko?
Markiel: Sielunistuin on itse asiassa kolmiomainen. Siinä ovat edustettuina "oleminen", "olemistaan" ja "olemattakin". Buddhan tyyni lootusasento kolmiomuodossa kertoo sen draamattomuudesta paljon. Sitä voittekin mietiskellä.
- Monihan sitä varmaan on mietiskellytkin...
Markiel: Käykääpä mielessänne läpi kaikkia olentajoogan askelia ja verratkaa niitä sitten tajuntajoogan askeliin. Mehän olemme jo maininneet aiemmassa keskustelussamme tajuntajoogan jäljellä olevan eli 15. askeleen, joka on...
- ... Ilmaantuminen. Siitä minun pitikin kysyä...
Markiel: Annapa tulla.
- Ilmaantuminen on minusta kylläkin varsin konkreettista toimintaa. Miten tuollainen nimitys soveltuu tajuntajoogan askeleelle?
Markiel: Olethan sen itse muotoillut.
- Ai minäkö?
Markiel: Sinullahan oli pohdintaa siitä, kuinka ihmeessä kykenet ilmaisemaan 15. askeleen sanallisesti...
- Pitää paikkansa.
Markiel: Ilmaantuminenhan ei tarkoita manifestoitumista. Jälkimmäisessähän jotakin tulee jo luotuu olotilaan ikään kuin putkahtaen esiin. Sen sijaan ilmaantuminen ei tällä kertaa tulekaan suoritetuksi vaan se etenee koko ajan - se on alinomaa meneillään.
- Onko kyse prosessista?
Markiel: Päättymättömästä sellaisesta, kyllä. Prosessiin mentävyydestä. Eikä sille alkuakaan näy...
- Jos minä esimerkiksi ilmaannun kadunkulman takaa, niin siinä prosessissa on selkeämmin erotettavissa alku ja loppu. Astunhan jonakin jostakin esiin ja vakiinnutan läsnäolemiseni, taikka sitten minä erkanenkin taas jo pois.
Markiel: Sen sinä todellakin teet! Sen sijaan tajuntajoogassa olennaista on kehkeytymisen jatkuvuus, alkamattomuus ja loputtomuus. Kysehän on ikuisuuden, rajattomuuden ja äärettömyyden ilmaantumisesta ja käymisestä ilmi nimenomaan olemisenne kautta. Sitten tajuntajoogassa on myös sellainen puoli, jota voimme kutsua mahdollistamiseksi. Jotakin näet tulee ilmenemään sen kautta, että sille on tilausta.
- Tilausta?
Markiel: Tarkoittaen tilan levittäytymistä jatkuvalla menolla esiin käytettävyydeksi. Sitähän mahdollistuminen on. Ne piilevät resurssit...
- No niinpä tosiaankin! Onko tajunta itsessään tila?
Markiel: Tila, jota ei tehdä eikä aikaansaada; joka ei ryhdy eikä rupea. Teidän rakentumaton olosijanne.
- Tila on siis yhtä kuin olosija?
Markiel: Kun te alatte olla, te toteutatte itseänne sijassa, olonne sijassa. Sehän on tilanne.
- Mikä "tilanne" sitten on?
Markiel: Tapahtumakeskiö. Vähän kuin... toiminnan alttari. Näettekö nyt, kuinka tietoisuus on ja toimii jossakin tilassa. Se ilmenee valovirtana tai sähkömagneettisena verkkopiirinä ja sen kautta tapahtuu kaikenlaista. Luottehan siitä...
- Tietoisuutemmeko kautta?!
Markiel: Eihän ole väliä, mitä tapahtuu, ellei kukaan ole sitä tiedostamassa. Ja kun toisaalta tiedostatte, niin te osallistutte itseään voimaannuttavaan ja energisoivaan kanssaluomiseen. Tietoisuutenne on kyllä... poikaa!
- Ahaa, universaalisessako mielessä?
Markiel: Tietoisuus on poika isälleen, joka on tajunta. Tietoisuushan ei tule synnytetyksi tajunnan kautta (toisin sanoen tajunta ei tekemällä tee tietoisuutta), mutta ilman tajuntaa te "olette vaan"; teitä ei ole olemassa tietoisuusolentoina. Näinhän poika ei tunne isäänsä...
- No mikä sitten toimii pojan äitinä?
Markiel: Jokin, mikä synnyttää tietoisuuden; jokin sellainen, mikä ensin hautoo ja heti perään saattelee synnytyskanavaansa oman hedelmänsä - rakkauden hedelmän!
- No mikähän se voisi olla?
Markiel: Minä ymmärrän sen olevan tai sellaisen olemisen. Sinä puolestasi voit tietämällä nimetä äidin pojalleen.
- Ai voinko? Nooh... Voisiko sellainen olla ajattelu?
Markiel: Niin... Kumpi onkaan ensin, tietoisuus vai ajattelu - ja kumpikohan niistä jää jäljelle toisen lakattua olemasta?
- Lakattua olemasta? Pitäisiköhän meidän matkata nirvanaan tutkimaan olemattomia...?
Markiel: No entäpä jos sinä olet tietoinen, niin... ajatteletko sitä ennen kuin tulet tietoiseksi siitä, että olet tietoinen.
- Toisin sanoen tiedostanko minä omaa tietoistumistani?
Markiel: Niin.
- Mielestäni minä ajattelen milloin mitäkin, mutten välttämättä keskity tiedostamaan tietoistumistani. Pikemminkin vasta vähitellen minä tulen tietoiseksi siitä, että minulla on ajatuksia erillään tietoisuuteni tarkkaavaisuudesta. Siihen asti olen pikemminkin... yhtä kuin ajatukseni. Samaistunhan omiin mielenliikkeisiini ikään kuin... ne olisivat minä itse!
Markiel: Onko niin, että syntymäsi jälkeen sinä lienet samaistunut omaan kehoosi ja vieläpä ympäröivään maailmaan... kuin ainakin itseesi?
- Kyllähän muuten, mutta minulla ei vielä tuolloin tainnut olla käsitystä eikä havaintoa "itsestäni".
Markiel: Eli sinäkö itsenä et ollut vielä tuolloin... olemassa?
- Ilmeisestikään en. Minä ainoastaan olin. Ilmenin ja olin jotenkin läsnä kehollisesti, mutta myös maailmallisesti. Olin siis jotakin jossakin jolloinkin...
Markiel: Osaatko nyt jo sanoa, kumpi "sinua" oli ensin - ajattelusi vaiko tietoisuutesi?
- Luulenpa alkaneeni mieltää olevani siinä, omissa rajoissani, vasta sen jälkeen, kun "minua" oli jo jonkin aikaa ollut olemassa.
Markiel: Sinua?
- Jotakin sellaista, mikä oli jo läsnä, esillä ... ja voimassa. Ei kuitenkaan mitään henkilökohtaisesti minua. Pikemminkin jotakin, mikä vain jatkui... tultuaan jostakin. Synnyttyään tähän maailmaan - ja kyllä: reagoituaan ensin järkytyksellä omaan syntymäänsä ja pois joutumiseensa jostakin... sijasta!
Markiel: Näinköhän käsityksesi "siitä maailmasta" tänä nimenomaisena maailmana ei liene ollutkaan vielä tuolloin syntynyt?
- Niin, erillisyyttä ei ollut. Oli vain "minua", miten sitä nyt kohdentaisinkaan, reagoimassa olemassaolooni.
Markiel: Synnyttikö ajatus tietoisuutesi vai tietoisuus ajatuksesi? Tätä olemme pohtineet jo hyvän aikaa pääsemättä perille siitä, kumpi oli ensin...
- ... Muna vai kana!
Markiel: Eikä meidän tarvitsekaan selvittää sitä vielä tänään. Ehkäpä huomenissa. Kenties tulevan "päätösaskeleen" kohdalla se äkkiä avautuu, ellei heti kohta.
- ... Yön yli jälleen nukuttuani, taikka hetken ajateltuani muuta.
Markiel: Näennäisesti näyttää siltä, että tämänpäiväinen "askeleen tarkastelumme" on hieman karannut sivupoluille.
- Siltä se minustakin vaikuttaa.
Markiel: Kuitenkin me samalla olemme onnistuneet oikein hyvin keskustelemaan täydentymisestä.
- Miten niin muka?
Markiel: Täydentyminen abstraktiona merkitsee sitä, että jotakin vajentuu ja jotakin enentyy.
- Niin...?
Markiel: Kyse on vuorovaikutuksesta, kuten siitä, että jotakin synnytetään ja jotakin lähtee syntymään. Kun ulosmeno tapahtuu, "pois syntyneen" tilalle näyttää jäävän tyhjää tilaa...
- No niinpäs! Mutta sehän pätee myös ajatteluun: kun päästäni putkahtaa ajatus, se jättää minut tyhjemmäksi kuin ehkä arvaan tai kykenen tiedostamaankaan. Ja silti heti perään ajatuksia pukkaa...
Markiel: Ajatukseton, tyhjä tila... Tuleeko sinun mieleesi jokin, mikä on tuon kaltainen?
- Tajuntako?
Markiel: Tottapa hyvinkin! Tajunta näet on eräänlainen varaukseton plus-miinus-vakaajanne.
- Mikä se sellainen on?
Markiel: Siitä lähtee teidän polaarisuutenne, miten se sitten käykin ilmenemään.
- Onko sitten niin, että tajunta onkin "pojan äiti"?
Markiel: Totesimme edellä, että tietoisuus on poika... tajunnalle. Ja että... tajunta on isä.
- Onko tajunta myöskin äiti?!
Markiel: Isä-Äiti, Äiti-isä - yhdessä!
- Feminiinis-maskuliininenko?
Markiel: Selvemminkin neutraalisuutta, jossa ovat puhtaina mahdollisuuksina jo läsnä teidän olevaisuutenne ja teidän tekeväisyytenne.
- Onko tajunta myöskin se aiemmin pohtimamme... magneettinen monopoli?
Markiel: Magneettisuus syntyy ja ilmenee. Tällöin teillä ovat tajunta ja tietoisuus yhden ja saman kehämäisyyden täydentäjinä. Napa on yhteinen, mutta liike vastakkaisena kiertyvää samansuuntaisuutta. Täydennyspuolien muodostaessa toimivan ja toiminnassa olevan kokonaisuuden. On näet jokin, johon reagoidaan ja sitten on se reagoitsija itse.
- Poikako yksin edustaakin maskuliinisuutta?
Markiel: Kyllä. Eli teidän tietoisuutenne. Tietoisuushan tekee ja toimii koko ajan universaalis-positiivisesti (tässä: "toimintaan käyvästi").
- Entä ajatukset?
Markiel: Ne ovat kuin siittiöitä.
- Ohhoh!
Markiel: Ajatukset lähtevät ja palaavat yhteen ja samaan pisteeseen, joka on teidän jumalallis-luova kokonaisuutenne.
- Edustaako tajunta jumalallisuutta ja tietoisuus luovuutta?
Markiel: Jumalallisuus todellakin on syntymätön ja kuolematon puolenne eli jatkuvuutenne sija. Tietoisuus sitä vastoin tulee aina synnytetyksi ja sitten se omia aikojaan palautuu syntymättömyytenne sijaan.
- Puhuit äsken siittiöistä...
Markiel: Niin puhuin.
- Mikä sitten on munasolun rooli?
Markiel: Se, mitä teistä kustakin kulloinkin tulee ja on kehkeytymässä. Teidän ilmenevyytenne sija. Kuvaus teidän jumaluudestanne. Taikka se, jota olen kutsunut enkeliminuudeksenne (= enkeli-ihminen), joka astuu kauttanne maailmaan oltuaan ensin siinä puolittaisesti (= ihmisenkelinä) läsnä.
- Ilmenevyytemme sija? Onko se... Tuleeko se olemaan... täydentymää taivaalliselle sijallemme?
Markiel: Kun teistä tulee jotakin, niin te tulette uudelleen luoduiksi. Tämä merkitsee sitä, että teidän henkinen painopisteenne vaihtaa paikkaa. Se matkaa esiin ja asettuu taloksi olemukseenne.
- Onko kyse ilmaantumisesta?
Markiel: Se tosiaan alkaa olla havaittavissa teissä. Ei kuitenkaan manifestaationa vaan ilmaantuen ilmaantumistaan. Nimittäin tehän ette ryhdy olemaan "taivaallisesti läsnä" vaan se, taivasperäisyytenne, alkaa erottua teistä, kunnes...
- ... Jääkö se jäljelle?
Markiel: Jää. Teidän taivaallisuutenne näennäinen poissaolo korvautuu. Sovitus levittäytyy kaikkialle. Niin, sille tasapainotilallenne kehkeytyy vastine. Ja kosmisen lain mukaan yksi ei voi olla samaan aikaan itseään yhdempi eikä kaikkiallinen kaikkiallisempi, vaan yksi / kaikki on niin kuin ilmeneekin.
- Tarkoitatko, että yksi ei voi esiintyä toisena kuin on?
Markiel: Niin. Yksi voi vain jäädä jäljelle, kun sen sisälle piirtynyt varjo on sulautunut siihen.
- Kun varjo on... sulanutko pois?!
Markiel: Kun se, mikä luulitte olevanne, on haihtunut jättäen jäljelle todellisenne.
- Mikä "todellisemme" on?
Markiel: Enkeli-ihminen. Hyvähän on todellista teissä. Teidän jäljelle jäävä puolenne, joka ensin omistautui olemaan vastineensa ja sitten... tuli ja sulautui siihen todellistaen sen.
- Sitäkö täydentyminen merkitsee?
Markiel: Kyllä. Täydentyminen merkitsee täyden tunnistetuksi tulemista itselleen. Siksi te hamuatte täyttymystä, ekstaasin kokemista ja hurmiota. Sen johdosta te päädytte "7 x 7" -taivaisiinne.
- Näihin kahteen kehäänkö?
Markiel: Niin. Olentajooga ja tajuntajooga tulevat aina merkitsemään "yhden ja saman" täydennyspuolia. Niiden kautta te tulette olemaan ja liikkumaan vapaasti rajoitteisuuksistanne huolimatta. Ne ovat teidän henkisen vapautenne kantimet taikka ikuisuutenne siivet.
- Täytyykö meidän luoda ne... jotenkin? Täytyykö meidän ansaita ne?? Pitääkö niiden eteen kilvoitella???
Markiel: Riittää, että otatte ne käyttöön. Sehän on "pojan" eli tietoisuutenne työtä.
- Tavallaanko siis kuitenkin... olenta ja tajunta ovat vanhempamme -- ne armaat äiti ja isä?
Markiel: Olenta on totta tosiaan kuin isä lastensa kanssa mukana toiminnan ja seikkalun maailmassa. Äiti puolestaan tajuaa tajuamistaan ottaen kaiken sen vastaan, mitä maailmassa tulettekaan luoneeksi omaksi kuvaksenne äitiydestänne.
- Täydentyminen, sitähän tapahtuu koko ajan?
Markiel: Askeleet toimivat. Kysehän on ikiliikunnasta. Teillä on jo osallisuus puolellanne. Armo ei olekaan ehdollista vaan ehdotonta. Jokaisella on oikeus armoon eli täydentymisen kokemukseen. Tavallaanhan on niin, että täydentyminen tulee ja vapauttaa kokemisen.
|
