Puheenjohtajan vuoro!28.12.2009 (Muokattu: 30.12.2009 14:59) On siis kokoonnuttu pöydän ääreen katsomaan loppuvuoden tilanne transiiteissa. Olen antanut puheenvuoron kaikelle sille, jotka nyt ovat olleet näkyvillä. Kiitän siis puheenvuoroista, joissa on hyvin Seppomainen sävy, mutta olen sen hyväksynyt. Kuitenkin planeetoilla on kautta vuosituhansien takainen oma persoonallisuutensa, kykynsä ja mahdollisuutensa. Ja he työskentelevät elämäni kanssa. Siitähän tässä on kyse, minun elämäni mahdollisuuksista ja hallinnasta. Ajatella mikä porukka keskustelemassa MINUN elämänkuvioistani. Kiitän Jupiterherraa! Olet mahtava planeetta, määrittelet sosiaalisuuteni, vuorovaikutukseni ihmisten kanssa ja olet syntymätilanteessani ollut voimakkaasti läsnä juuri oman tähtimerkkisi kanssa. Jupiter ykköshuoneessa Jousimiehessä! Siis nöyrin kiitos kumppanuudellesi, olenkin ollut erityisen ihastunut läsnäoloosi kaikkina elämäni vuosina. Eipä silti, olet asettanut minulle haasteitakin. Olet itsekin jotenkin pröystäilevä, liian lihava olemukseltasi ja täysin tietoinen voimastasi. Jopa ylimielisen välillä riippuen missä asennossa hän kulminoituu elämääni. Olen oppinut myös varomaan häntä. Joskus hän on mairea, kosiskeleva ja pettävä välillä. Olet pakottanut minut välillä itsekritiikkiin ja arvioimaan tilanteita uudelleen. Sosiaalinen elämä tässä ja nyt ei ole mitään hiekkalaatikolla leikkimistä, tai oikeastaan syvimmillään sen pitäisi olla juuri sitä, aitoa toimintaa. Ja sitähän me aikuiset emme enää osaa. Vedämme aina milloin minkäkinlaiset roolivaatteet päälle, joiden kautta ilmennämme jotakin osaa itsestämme. Ehkä emme pystyisikään siihen ilman noita roolivaatteita, sillä ne antavat luvan olla sitä jotakin. Tarvitsemmeko tosiaan aina luvan olla jotakin? Onko roolit itsensä pettämistä, vai ovatko ne vain mahdollisia kanavia itsen olemiseen? Jupiterinherra, sinun yksi suuri tehtäväsi pitäisikin olla saada ihminen tiedostamaan sekä oman sisimmän itsensä että yleensä ihmisyyden, ja sen mitä siihen kaikkeen sisältyy. Olla ihminen toistemme keskuudessa, ei utopia eikä illuusio siitä. Toki olet nyt kiitollisella tavalla osoittanut niitä ulottuvuuksia, joiden kautta voin peilata sitä ihmisyyttä, kuten tuossa minulle kodin (kuun), ilmaisun (merkurius) ja naiseuteni (venus) sekä Uranuksen uudistuvan voiman kautta. Olet ihanteellisessa kuviossa stelliumiini, josta väliin ammennan voimaani. Ja varon sokaistumasta ylisanoihisi. Olet välillä mahtipontinen. Ja kiitos, että suhtaudut hellyydellä metsätupaani ja tähän hetkiseen tilanteeseeni. Kyllä, olen huomannut sinutkin, vähän silmäkulmiesi alta pälyilevän Chiron-lähettilään. Olet ollut minulle aika suuri tuki näinä aikoina, enhän ole voinut olla sitä huomaamatta, mutta samalla olet osoittanut minulle velvollisuuksia ja tietynlaista vastuuta. Tiedän että haastat minua vielä suuremmastikin, mutta kiitos, jos voin välillä vain antaa virran viedä. Jupiterherran kaverina olet nyt touhuillut ja siksi minustakin on mukava katsella teitä kavereina. Pluto, Punainen Parooni. Et ole suurella koolla pilattu, mutta sitä suuremmalla ja yllättävämmällä mahdilla. Sinun älykkyytesi ja teräväkatseisuutesi on vertaansa vailla. Vaikka mitä tapahtunee, sinä sanot ne viimeiset sanat. Jotkut pelkäävät sinua. Sinä olet kartallani johtavassa asemassa, oikeastaan kuin oikea käteni Noususkorpionin kautta ja jopa sillä, että asustat 8.huonetta, joka on sinun oma salonkisi. Syntymähetkellä Suuri Saturnus seisoo vierelläsi ja on ravistellut minusta suurimmat illuusio- ja tunnevyöryt hajalle, joten olen pystynyt järjen ja jopa itsetarkkailun avulla selviämään märemmistäkin tilanteista. Selviytyjä. Tähtikartankin puitteissa. Miksi pelkäisin sinua, kun olet jo koko elämäni ajan ohjaillut näkemyksiäni ja tilanteiden hallintaa. Nyt kun asetut oppositioon tämän hetken kartallani aurinkoenergiaani, ei se mitään, kun sen tiedostaa. Tiedostaa tappiot ja mahdollisuudet. Joten Chiron, Jupiter ja Pluto! Saanen kiittää seurastanne. Katsotaan tilannetta taas uudelleen kun yksi numero vaihtuu nollaksi. Mihin yltää Pluton valtaisat voimat?27.12.2009 (Muokattu: 27.12.2009 14:03) Olen tässä kokoontunut loppuvuoden transsiittejani jututtamaan kuin tärkeässä miitingissä ikäänkin. Olen antanut puheenvuoroja mm. Jupiterille ja viimeisimpänä kuuntelen tässä mahtiherra Plutoa, sen painavaa sanaa. Ehkä huomenna jaksan tehdä synteesin näistä transiiteista. Mitä ne hierarkiassa oikein vaikuttaa energioiltaan ja minne.Pluto on syntymäkartallani lähtenyt kierrolleen kahdeksannesta huoneesta. Siellähän olen mietiskellyt ja elämääni punninnut kaiket aikani, siis rankka huone. Pluto on ylittänyt ensivuosinaan herkän Vestan ja antanut minulle osan valostaan, ohittanut yhtymällä myös Saturnuksen ja tutkaillut voimavarani. Ehkä silloin kun kodin jätin ja läksin maailmalle, on Pluto ollut yhtymässä Marsiini ja 30-vuotiaana suunnilleen se on iskenyt Neptunukseni kimppuun herkistäen illuusiot ja utopiat että myös intuitioni esille ja ohjaillut pian MC:n kautta elämäntehtävääni. Maailmalta piti palata kotosuomeen ja asettua. Kun Pluto saavutti Kheironi ja ASC, oli maailmani jo myllätty mullinmallin ja suuntakin löytynyt. Todella. Kun Pluto tuli yhtymään Jupiterini kanssa, kaivettiin kaikki mahdolliset synnyinlahjani esiin ja iskettiin niiden vaatimus pöytään. Sitten Pluto onkin körötellyt vähän heikommilla kulmilla, mutta nyt iski oppositiollaan stelliumiini ja kahdeksanteen huoneeseeni jälleen. Sieltä mistä alunperin läksi. Pluto itse siis vastakkaisessa huoneessani 2, persoonallisten voimavarojeni ja taloudenpidon huoneesta, osoittaen uudistumisiin ja menetyksiin 8. huoneeseen.
Mutta nyt puheenvuoro Plutolle, josta korvani herkistyy erinäisille painotuksille.----Pluto oppositio AurinkoTämän ohituksen voimakkuus on ---
Koti kullan kallis!26.12.2009 (Muokattu: 26.12.2009 15:06) Jotenkin kiellän vielä huomioimasta tuota uhkaavaa Pluto oppositio Aurinkoani ja etsin transiiteista ne vahvuudet. Niitähän on tässä piisannut. Ihana juttu tuo koti!!! Se ei ole mikään uusi loistosellainen, vaan ukkoni rakentama sodan jälkeen (samana vuonna synnyin minä) jolloin naulatkin olivat kortilla. Itse vuollut ja sahannut hirret. Siis rintamamiestalo, johon on sitten myöhemmin rakennettu ns. elintasosiipi olohuoneen, pannuhuoneen, sisävessan ja saunan kera. Vintillä hyväksi käytetty pieninkin neliö kopperoineen, pojille, kun olivat siinä iässä.Huisin hyvä ja tilava, paitsi komeroita ei ole tarpeeksi. Sitä ollaan tiivistetty, remontoitu jonkin verran, ei tarpeeksi, ja minä kaunistanut omalla silmälläni. Tai oikeastaan olen vain hoitanut, sillä rahaa mihinkään uuteen ei koskaan ole ollut, siis vanhaa roinaa täynnä koko talo. Mutta ihanan kotoisesti. Tässä talossa asutaan ja viihdytään. Niin sanoo usein vieraatkin.Talo on kuitenkin talvella vetoisa, mutta terveellinen sitten toiselta kantilta, ei liian tiivis, ei homeen vaaraa eikä liian tiivis. Ja ihana piha ja luonto ympärillä, mukavat naapurit eikä kaupunkiinkaan ole liian pitkästi, 15 km.Tärkeintä se, että itse viihtyy. Tärkeintä se, että lähipiiri on tuttua, turvallista, rakastettavaa ilman mitään kitkaa. Voi HURJA KUN SE ONKIN TÄRKEÄ ASIA!!!! En saisi pitää sitä itsestäänselvyytenä, vaan se on YLELLISYYTTÄ, mitä rahalla ei voi ostaa. Vaikka ukolla on kaikki mahdolliset sairaudet ja vaikka omat pojat tekee kiertolaisina vähän sitä sun tätä työtä ja vaikka toinen on avoliitossa ja ihana avovaimo ei kuulu kirkkoon ja lapsi tulossa (mitä ukko vähän suree) ja toinen poika maailmalla, missä voi sattua vaikka mitä, ja ukon skitsofreeninen poika joka tässä viettää aikaa tuon tuosta ja naapurit, jotka tulevat kylään silloinkin, kun itse olen vielä sängyssäja ja itsekin väsynyt, että just ja just jaksaa rankan työn......niin ei sydämen kitkaa, mikä olotila. Kiitän kyllä itseänikin, että asenteet ovat sitä mitä ne ovat, avoimet, aina epävarmuuden kultaamina, hienosti!Tiedän että joku toinen ei löytäisi tästäkään muuta kuin moitteen sijaa, ei muistaisi omaa osuuttaan...omaa rakentamisen mahdollisuutta. Mutta tätä ihanuutta on tähtitaivaskin tukemassa Pluton sekstiilillä Kuuhun ja nyt Jupiterin yhtymällä Kuuhun, ne yhdessä. Toinen antaa periksi, keventää ja nostattaa kaikkea sitä mitä on aikoinaan 'tuhottu' ja uudelleen rakennettu. Jupiter osoittaa voimansa sekä sisimmälleni että kodilleni. Koti on sisimmän eräänlainen symboli, äidin, emon, pesän rakentajan, kodin ylläpitämisen symboli. Kuuntelen hellästi tämän transiittijäsenen puheenvuoroa:
----- Jupiter yhtymä KuuTämän ohituksen voimakkuus on ----Uusia juttuja on rakennettu tosiaan siten, että en enää mene ulkomaailmaan hakemaan virikkeitä, vaan kokoan ihmisiä tähän. Ja huomaan, että noilta ulkomaailman kierroksilta minulla on paljon annettavaa lähipiiriini. Parit kyläänkutsut pidän ja jopa 12 hengen poppoo tulee luokseni tekemään vietnamilaista ruokaa. Mukava kun Jupiter on minua siinä tukemassa! ---Siis uskon, että kaikki tämä on virikettä myös ukolleni. Hän on aina nauttinut ihmisseurasta, nyt vähemmin, kun kuulo ja kunto on niin huono, mutta on oppinut siirtymään levolle, kun asia niin vaatii. Tervetuloa kaikki kotiini!!! Herkkäuskoisuutta?24.12.2009 (Muokattu: 24.12.2009 11:55)
Nostimpas tarotkortin kysymykseeni, mikä on tärkeintä tässä joulussani. Tässä vastaus: Maljojen ässä (käänteinen)Syvien ja voimakkaiden tunteiden keskellä menetät helposti todellisuudentajusi ja kuvittelet toiselle samat tunteet kuin itsellesi. Tämä käänteinen kortti varoittaa sinua omasta herkkäuskoisuudestasi . ---- Hah, eikä ihme, biokäyrässäni tunne on huipussaan ja muut käyrät alhaalla. Uskonpa itsekin, että tässä väsyneessä ja kuitenkin toiveikkaassa tilassa voikin olla juuri tuota tunteiden yliherkkyyttä, kun Venuskin on oppositiosssa sekä Uranukseen etä Merkuriukseen ja sitä myöten pian myös aurinkooni. Voi sieluni sopukka! Anna minulle voimaa hiliitä ja hallita noita tunteenpurkauksia! Aamu jo teki vähän tiukkaa, kun ukko kolisteli riisipuuron keitossa jo kuudelta aamulla. En saanut nukuttua. ---Venus oppositio Uranus
Jupiterin lahjat loppuvuodelle23.12.2009 (Muokattu: 23.12.2009 13:56)
Jupiter on tulossa sulkeutuviin kolmioihin kierrollaan syntymäkartan stelliumiini joka on kahdennaksessa huoneessa. Nämä kuviot lupaavatkin pientä hengähdystaukoa kovasti työstämässäni huoneessa. Sitten on jälleen lopputarkastuksen aika vuoden päästä. Kolmiot ovat tervetulleita juuri tähän hetkeen ennen kuin Pluto tulee oppositioon Aurinkoni suhteen. Pitänee nyt sitten vain nautiskella kaikenlaisesta seurasta, seuran luottamuksesta ja kuuntelemisesta. Tässä tämän stelliumin alkua, sitten seuraakin kolmio itse Auringolle. Mutta nämä kuulemiset ovat vain osa elämääni, osa transsittimaailmaa, missä puheenjohtajan toimin. Näinkin viime yönä unta, että ajoin itse suurta linja-autoa, koko luokkani kyydissä. Olimme menossa tekemään jotain elokuvaa. Tie oli tukittu, joten jouduin kääntymään metsätiellä, jossa minulla on tosi hankala peruutuskohta. Ihmeekseni selviydyin siitäkin ja ihmettelin autoni joustavaa kulkua. Olin tosi iloinen, kun pääsimme perille. ---- Jupiter kolmio Merkurius ---- Näinhän se kaikki on toiminut ja olen todella ollut hämmentynyt. ----
Jupiter kolmio VenusTämän ohituksen voimakkuus on
Oijoi, kun jo lämmittää tässä vielä joulusiivousten keskellä mukavasti!!! Tuota sinfoniaa olenkin kaivannut. On ollut jotenkin turtunut olo. Kiitos kultainen Jupiterini! Se on muuten syntymäkartan Jupiteriini sekstiilissä, joten sieltä kaikuu minulle lohtua ja helpotusta. Kiitos, kiitos!!!
Myötätuulessako?22.12.2009 Astrologia on todella hauska itsetutkiskeluväline siinä, että eihän nuo transiitit ole koskaan samansuuntaisia, ei painoarvoltaan samanlaisia, ei koskaan pelkästään heikkoja tai vahvoja, vaan erilaiset transiitit joutuvat todella vilkkaaseen keskusteluun keskenään. Ja itse kartan haltija on siinä keskustelussa puheenjohtaja! Kerrankin saa harjoitella sitä roolia, eikä kukaan tai mikään pane vastaankaan!Noh, pikkuisen jotakin subjektipainoistahan siinä on. Mutta itsetutkiskelustahan tässä on kysekin. Edellä puntaroin Pluton ja Kuun transiittia, kuin myös Jupiterin ja Ascendentin. Tässä tarkasteltavana se mitä Jupiter ja Uranus ovat keskenään päätelleet Esmiraldan elämän menosta:
-------- Jupiter kolmio UranusTämän ohituksen voimakkuus on ---- Jupiter ei anna lahjojaan ilman vaadittavaa elämänasennetta. Se on opittu. Mietin, että kuinka riippuvainen olen ja olenko ollenkaan. Minulla on työ, minkä taustalla on Suomen laki ja kouluhallinnon osoittamat vaatimukset. Mutta sitten olenkin aika yksin parinkymmenen pienen ihmisalun kanssa, opastamassa heitä yhteisöllisyyteen ja yhteisön vaatimissa taidoissa. Ehkä vielä tärkeämpänä pidän sitä toista suuntaa; kuinka pieni itsellinen energiapakkaus on kohtaamassa omalla ihmeellisellä lahjallaan tätä kaikkea. Mistä löytää se siemen, ydin, sydän, jonka avulla löytyy myös usko omaan ainutlaatuisuuteen ja sen merkitykseen tuossa yhteiskunnassa.? Haastetta kerrakseen! Ja pyrin tiedostamaan tämän kaiken. Sittenkin ei kukaan ole niin sokea kuin aikuinen omine näkemyksineen, arvoineen ja totuttune tapoineen. Toinen riippumattomuushaaste on sitten kotona. Se syntyy toisen ihmisen kautta. Sairas läheinen on riippuvainen minusta. Ja itse täytyy kasvaa siten, että höllää sitä omaa riippuvaisuussuhdetta toiseen. Onnistuuko lienee, mutta huomaan, että kun yhä enemmän pitää ottaa kodin asioiden vastuuta itselleen, kasvaa myös itsetunto ja itsenäisyys. Mutta kaikkea ei näe. Hyvin usea ihminen on kuitenkin henkisesti hyvinkin riippuvainen sairaasta lähimmäisestään, koska kuvittelee omaa vahvuutta sen kautta, kun voi nyt määrätä toisen elämää, ei ole vastustusta. Itsetunto kasvaa petollisen illuusion kautta siten, että elämän merkitys löytyy toisen heikkouden kautta. Ei oman elämän kautta. ---- ----- Täytyy myöntää, että tämä henkisen tietoisuuden jakaminen on noussut elämässäni jotenkin ensisijaiseksi. En vielä oikein itsekään ymmärrä mitä kaikkea olen tekemässä. Teen sitä, mitä muut minulta pyytävät. Teen sitä, mitä itse tunnen olevan oikeaa ja vahvistavaa. Pyrin siinä olemaan rehellinen itseni kanssa, omien mielipiteiden kanssa. Sillä tietoa ja tietoa on aivan hurjasti. Toisen tietoa. Miten suodattaa sitä itselle ja miten ohjata jokainen toinen suodattamaan sitä minun suodatettua? Keskustelut eivät ole varmaankaan turhia. ---- ---- Planeettakulmatko ne sitä myötätuulta sitten antavat? Vai enkelit, henkioppaat? Vai pelkät sattumat? Kohtaloko? Mutta sellaista on kyllä ollut, ihmeellistä myötätuulta! Mutta henkisellä tiellä ei ole mitään tarjouksia eikä ylenemisiä. Tai sitten niin, että siellä on kaikilla omanlaisia tarjouksia ja ylenemisiä. Kimpassa kuitenkin ollaan, jokainen omalla tiedolla, vauhdilla ja intuitiolla. Mutta kun Jupiterin suotuisa kulma osuu Uranukseen, on kyseessä aina jotakin uutta ja vanhoja käsityksiä murtavaa. Ja sitä se on ollut! Ja minun Uranukseni on Kaksosissa ja ihmissuhteiden huoneessa, joten ei kumma, jos minulla sitä asiaa löytyy! Joulupukki Jupiterin katsastusasema!21.12.2009 (Muokattu: 21.12.2009 23:10) Pitääpä oikein laskea: Oliko se nyt 12 vuotta tuon Jupiterin kierto. Eli Seppo puhuu tuossa viimeisimmästä neliöstä, joka silloin oli sulkeutuva, nyt avautuva. Eli uudelle kierrolle Ascendenttiin nähden Jupiter matkasi yhtymään noin 2-3 vuotta sitten. Täytyy myöntää että jollakin lailla uusiksi muovautui elämäni!!! Monella tapaa. Ja neliö on eräänlainen katsastuspaikka.
Jupiter neliö NousumerkkiTämän ohituksen voimakkuus on --- Olen kyllä uskaltanut. Eräs ystäväni sanoikin niin kauniisti, että kun olen uskaltanut tarttua tilaisuuksiin avoimin ja rohkein mielin, olen saanut paljolti kasvaa, vastaanottaa ja antaa. En ole ollenkaan tyytymätön.
----Uskon ressukka vuoren varmasti, etten ole tehnyt mitään väärin, luotan täydellisesti itseeni, vaikka neniin ehkä saankin. ---- Nyt pitäisi jonkun leikkiä katsastusmiestä, joka tunnistaisi nuo 'akanat' . Itse en sellaisia löydä. ---Tämä kuulostaa uhkaavalta. Tiedän, että monessa elämäni moottorinosassa ronklaa jo vanhuus, mutta sittenkin vain toivon, että jotakin kestää ja kestää.
Ei paha, kun koti on hyvä!20.12.2009 Pluto sekstiili Kuu ---- Vaikka kuinka maailma myllertäsi ympärillä ja minulla on paikka, yksi paikka, missä on hyvä olla, niin minulla on paljon. Jos se paikka on vielä sellainen, että läheisenkin on hyvä olla, niin minulla on enemmän. Kyllä se kauneinta musiikkia korvilleni, kun ukko tallustelee katselemassa kodin vähäistä joulutunnelmaa ja kehuu kuinka mukavaa ja viihtyisää kuinka kaunista silmille ja kuinka hyvä on olla kotona. Ah. Ja jos sinne paikkaan mielellään tulevat toiset ihmiset, naapurista piipahtavat, kauempaa ilmoittavat tulevansa tai muuten kokoontuvat, niin mitä minulta puuttuu suhteessa kotiin. Rapu-merkkinä ehkä omaan jo sen alitajuisen halun rakentaa aina hyvä pesä. Ehkä juuri rapu tunneihmisenä teitää sen syviten, että rakkaus rakentuu sieltä omasta pesästä, siitä kuinka hyväksi ja mukavaksi sen tekee läheisilleen. Ei siihen rahaakaan tarvita, vain tahto. Eikä luovuuskaan ole pahasta. Plutokaan ei pysty sitä rikkomaan, jos se on aidoilla tunteilla rakennettu. Se miten tunnen olevani kotona, omassa pesässä turvassa, kunnioitettu ja rakastettu, sillä lämmöllä lähden sieltä ulos suurempiin ympäristöihin, työhön, asioille, toisten kotiin, toisten mukaan. Perusturva mukana. Seppo kirjoittaa Pluton vaikutuksesta Kuuhun kauniisti. Tosin ihmettelen mitä ne radikaalit uudistukset voisivat olla. Ehkäpä se, että olen ottanut jotenkin kodin johdon itselleni. En enää paljoa kysele sairaalta ukoltani, mitä olisi parasta tehdä, vaan teen yksin hiljaisuudessa päätökset. Sitten vain ilmoitan ukolleni, että nyt tehdään niin ja niin. Saa hän katsella ja valitakin jopa, mutta on oppinut luottamaan makuuni. Tai kun ilmoitan, että nyt sitten sairaanhoitaja tulee sinä päivänä viikossa ottamaan kokeita tai kodinhoitaja käy, niin eihän hänellä ole siihen vastaanpulikoimista. Toki aikoinaan varauduin pitkäänkin puolustuspuheeseen omasta työssä jaksamisesta, mutta sitä ei tarvittukaan. Ja kiltisti on ottanut vastaan kaikki tukivälineet, mitä olen lainaamosta hänelle hakenut. Ystävä-Leena jutteli minulle pitkät tovit, mitä on olla omaishoitaja ja mitä tukea voi etsiä. Se kuulosti lohduttavalta, sillä sellainenkin aika on edessä. Jospa nyt kuitenkin saisin tämän lukuvuoden olla vielä töissä, viedä yksi lapsiryhmä seuraavalle askelmalle.
|