Merkurius äänitorvenani!

Merkurius sekstiili Pluto

Tarkka: 12.5.2008
Alkaa: 10.5.2008 Päättyy: 13.5.2008
Yhteytesi tuonpuoleiseen maailmaan toimii nyt loistavasti eikä pieni meedioistunnon järjestäminen naapureiden iloksi ole lainkaan huono ajatus tälle illalle.


Merkurius kolmio Keskitaivas

Tarkka: 14.5.2008
Alkaa: 12.5.2008 Päättyy: 15.5.2008
Tosi hyvä aika avata sanainen arkkusi sikäli kun sinulla on jotain työelämään liittyviä ideoita mielessäsi. Tänään keksit niihin vielä puolet lisää ja viesti menee tavallista paremmin perille.

Enpä voi muuta kuin sanoa, että tosi on!!

Oli aikamoinen kokemus muuten se, että tein tarottulkinnan uusilla kosmisilla korteillani siten, että minulla oli tulkittavan tähtikartta ja tämän hetken transiitit nenän alla. Innostuin aivan valtavasti, tarinaa lähti solkenaan kuten merkurius tuolla tukeekin, mutta en tiedä vielä kuinka toinen otti sellaisen tulkinnan vastaan.

Mutta pitkästi tuli tarinaa! Huh! Ei sellaista useasti jaksaiskaan!

Matalaa profiilia Pluton kanssa...

Pluto on ollut langettamassa minulle haastetta olan takaa:

Pluto oppositio Merkurius

Tarkka: 23.4.2008
Alkaa: 21.2.2008 Päättyy: 24.5.2008
Kuinka paljon oletkaan mahtanut valehdella tähänastisen elämäsi aikana selviää nyt kaikkea muuta kuin mielyttävällä tavalla. Kysymysessä ei ole valehteleminen sanan varsinaisessa merkityksessä vaan paljon syvemmällä tasolla.

Tässä alkua....

Ja lopussa Pluto pyytää pitämään matalaa profiilia.

Ehkä se on nuo erilaiset roolit, roolivaatteet, naamarit, jotka valehtelevat meissä ihmisissä koko ajan, päivästä päivään, hetkistä hetkiin seurustellessamme toistemme kanssa. Emme ole koskaan aito minä. Meidän ei sallita eikä odotetakaan olla aito MINÄ.

Jos ajattelen koko elämääni, koen sen sellaisena suurena piirileikkinä, jossa hymyillen kohdataan toisiamme, pidetään milloin minkäkin kädestä välillä kiinni, milloin minkäkin kynkässä pyörähtelemme ja näin me pyörähdellään elämämme läpi....KOHTAAMATTA TODELLA TOISTA!

Tai sanon väärin, jos ei koskaan. Tulee niitä hetkiä, hetkittäin, jolloin verhoa, huntua, huivia raotetaan ja voi millä riemulla saa olla olemassa tässä maailmassa. Mutta onko silloinkaan kaikki...joku sivu, joku kulma toiselle?

Kohtaamisen filosofiasta olen joskus työstänyt esseitäkin opiskeluaikoina ja vieläkin tämä asia kiinnostaa joka päiväisessä työssänikin.

Eräs pikkupoika näytti minulle mitä oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiin.

Hän ei ollut kirjoittanut niitä lauseita, joita poimin taululle heidän ajatteluvihkoistaan, vaan sai loistavan intuitiivisen viestin varmaan.

ON LÄHDEVESIÄ, JOSTA NOUSEE SELLAISIA IHMISIÄ KUIN MINUN ÄITINI ON!

Arvaa, että meni pala kurkkuun, kun luin. En muista loppua, mutta sekin oli yhtä ihmeellistä luovaa syvältä tullutta totuutta. Hän tarkoitti sillä nykyistä kasvatusäitiään.

Ja tuo poika on niitä, jota kukaan kolmesta aikaisemmasta perheestä ei jaksanut pitää, huostaanotettu poika. Ja jonka nykyisen kasvattiäidin kanssa vasta kävimme hänen oppimistaan läpi ja halasimme toivottaen toisillemme kestävyyttä, sillä hänen pikkusiskonsa tulee ensi vuonna minun koulutettavaksi.

Kuinka paljon tuo poika ihailee kasvattiäitiään ja pelkää joka päivä, että hän ei saakaan jäädä. Ja kuitenkaan hän ei voi hillitä itseään ja aikaisemmin opittuja refleksejä....kuin pikkuhiljaa niistä murtautuen.

Hän ei oikeastaan valehtele. Lapsi ei valehtele. Hän puhuu koko pienellä kropallaan. Kunnes oppii sitä hallitsemaan ja jopa löytää keinon millä peittää totuutensa. Senkin.

Olen asunut tällä kylällä nyt 28 vuotta ja ollut välillä aika tiivistikin kyläläisten kanssa tekemisissä, monenlaisessa hommassa. Mutta en ole koskaan ollut kaikki minä. Oikeastaan vasta nyt tänä talvena minut on 'vangittu'. Kerro meille. Ja he kiittävät kaikesta siitä mitä olen kertonut heille. Olen kertonut kun minua on pyydetty. Mutta vasta nyt! 28 vuoden jälkeen. Heitä on vasta neljä ihmistä, mutta tunnen että heitä ehkä tulee olemaan enemmän.

Tai sitten tapahtuu jotakin, että 'ovi laitetaan kiinni'.

Siitä Pluto nyt minua varoittaa. Älä ole enempää kuin mitä sinulta pyydetään!