Merkuriuksen potkut ja Jupiterin tuki

Jäin miettimään näin viikonlopun alkaessa noita transiitteja, varsinkin menneen merkuriuksen potkuja ja oman oppaani 'Ohrynin' kuisketta yöllä: Ole valmiina ottamaan vastaan.

Olen ollut valmiina. Tietäen tämän vauhdikkaan oppaani jo, tiedän ettei nyt toki ihan mihin vain tarvitse niijata kiitosta.

Sillä en halua ottaa kovin paljoa mitään uutta vastaan. Pääni prosessoi aivan minun omia juttujani ja niillä tähtään tulevaan.

Kun katson, onko minulle tarjottu jotakin. Niin onhan toki.

On tarjottu reikikurssia. Ja monenkos elämän reiki onkaan muuttanut aivan toiseksi. Monen. Tiedän. Mutta minä en ottanut sitä vastaan.

On tarjottu työssä ylennystä. Huiiii, mitä mahdollisuuksia. Lisää rahantuloa ja kunniaa, ehkä valtaakin sekä hyvässä että pahassa. Voisin satsata siihen kaikkeen kokemusta ja omaa näkemystä. Samalla voisin tuhota terveyteni. Tulen hulluksi byrokratiasta.

En ottanut vastaan. Anteeksi vain Ohryn-poika!

Minulle tarjottiin viikonloppupatikointia Kuusamossa. Tokkiii!!! Mutta olen viikonloppu viikonlopulta laittanut sitä syrjään. Vieläkin se on mahdollista.

Yhden jutun otin vastaan.

ASTROLOGIAN KURSSIN! On kuulemma Seppo Tanhuan oppilaita, joten odotan viikon päästä pidettävää kurssia tosi paljon. Mihinkähän se minua loppujen lopuksi viekään!

Otin vastaan myös tanssikurssin. Huomenna kieputellaan kroppaa neljättä tuntia yhteen menoon. Sitä tarvitsen.

Ja otin vastaan myös kutsun tutustua fytoterapiaan.

Katselin kartaltani myös mitä yhteisöllinen Jupiter on minua tukemassa ja tässähän sitä:

Ne tilanteet joissa olet kyennyt luottamaan vaistoihisi tuottavat tällaisen transiitin aikana sinulle paljon iloa ja kunniaa puhumattakaan kaikista uusista mahdollisuuksista, joiden takana on niin vaikutusvaltaisia tahoja ettei sinulla pitäisi olla mitään ongelmia ottaa vastaan avaimia entistä parempaan menestykseen elämässäsi.

Ehkä työympäristössäkin voisi olla vaikutusvaltaisia tahoja. Mutta yhtä hyvin vaikutusvaltaisia tahoja voisi olla myös henkisillä tasoilla.

Ja varmaankin Tanhuan Seppo sivelisi partaansa, sillä kyllähän hänkin voisi yhtä hyvin olla noita vaikutusvaltaisia tahoja. (silmien pyöritystä ja hymyä)

Ps. Mutta kaikesta uuden tarjonnassa muistanpa Mateven huomautuksen, että tällaisten tähtikuvioiden aikana on hyvä hoitaa vanhat asiat valmiiksi jotta uusi saisi tilaa.

Ja niinpä taas aittaan mattoa paukuttelemaan! Pyrkimys totaaliseen aitan tyhjennykseen. Lupasin jo eräälle puusepälle tuota vanhaa puuainesta ja hammasrattaita (kyläsepän tekemiä).

Ps. ps. Yksi tarjous tuli vielä, jonka otin avosylin vastaan.

Nimittäin kutsu yliopistolle videoeditointikursseille! Jep. Yksi päivä vain, kun saan töistäkin vapaata. Oikeastaan asia koskee työtäni ja siinä kansainvälisyyskasvatusta.

Kamala, mitä kaikkea onkaan tarjolla! Sitä ei yleensä edes huomaa, ainakaan niitä, jotka torjuu ensi sijassa. Ei tule ajatelleeksikaan millaisille mahdollisuuksille on sanonut ei usein sulasta tottumuksesta ja mihin osallistuu, myös tottumuksesta. 

Viprato melkoinen!!

Yö oli kehno, pyörin ja hain keholleni hyvää olotilaa, mutta mikä kumma se puristi ja painoi olotilaani. Uusi kuuko on syntymässä.

En pyörräillyt siis töihin, vaan niska limassa istuin auton rattiin. Ja jossakin jo kiehui. Sama kiehunta tuntui työpaikalla. Yhtä rasavilliä en meinannut saada ollenkaan rauhoittumaan. Työkaverit välttivät katsetta, otsa oli kurtussa ja toinen katseli pakotetuilla avoimilla silmillä (ylisuuresti auki).

Samoin jatkui päivänmeno. Näin jo yhden tosisuutahduksen ja käry vain jäi jälkeen. Minä hillitsin itseäni niin äärimmilleen, että päähän siitä kipeäksi tuli. Harvoin on.

Auringonpilkkujako. Sähköinen ilma.

Viprato tuntui melkein jokaisen kehon aurassa. Etsin astron tiedoista selitystä. Ja katsos, tässähän se löytyi, viikkovillityksen villi päivä:

Kuu tulee tänään keskiviikkona vielä täydentämään tätä ihmeellistä soppaa. Tunnelmat ovat tosiaan herkässä ja pinna palaa luvattoman herkästi. Pidä siis sammutuskalusto kunnossa ja suusi niin kiinni kuin ikinä pystyt. Suunsoitto tulee tänään kohtuuttoman kalliiksi.

Jahhas! Todellakin onnistuin pitämään suuni kiinni. Siis voittoko kotiin?! Kestä siis päänsärky.

Violetit hiukset, samperi!!!

Kyllä minä mietin, että miten tässä nyt pitäisi olla.

Kampaaja, jolle vihdoin sain aikaa, osoittautui vanhaksi koulukaverikseni. Ujo, herkkä tyttönen. Kuten minäkin. Nyt häntä vähän jännitti kun tulin asiakkaaksi. Jutteli. Ehti kertoa aika tovin elämästään.

Ruskeita raitoja laitteli minun hopeisiin hiuksiin. Minä tuijottelin kaapistoa, joka oli täynnä mitä kummallisempia tavaroita, vanhoja laatikoita, muoviruusuja, kehystämätön maalaus, limsapullo ja kaikkea mikä ei pitäisi edustaa viihtyisää yleisöpalvelupaikkaa. Voi jukra. Likaa, pölyä.

Ja kaiken kukkuraksi huomasin jännittyneen kopeloinnin hiuksissani. Ja sitten: -Voi ei! Nyt on sattunut vahinko!!!

Ruskean sijasta olin saanut hiuksiini violettia ja onnettomana hän tökki sitä melkein koko päähäni. Mitä nyt!! Hän huokaili ja naureskeli hermostuneena.

Yritin ajatella. Hänellä oli lappu ovessa: leikkaus 15 euroa. Myös lappu, että saa hoidon ilman tilausta. Hänellä ei ole ollut varaa laittaa tai uudistaa hoitotilaansa. Hän on masentunut, ei jaksa siivota. Ja vielä pitäisi jaksaa. Eläkkeeseen asti. Tai olisiko elämä vieläkin nurjempaa eläkkeellä?

Myötätuntohan siinä herää. Yritin lohdutella häntä, että on minun tukkani ollut sininenkin. Vaikka...kasvoni kyllä näyttää keltaisella violetin tukan kanssa.

Hm. Sovittiin niin, että ei ota maksua virheestään ja tulen parantelemaan kun väri haalenee.

Mutta tuli minunkin niin paha olla hänen puolestaan, etten taida toiste mennä. En kestäisi.

Voi näitä vahinkoja! Kunhan en laita sinistä vaatetta päälleni!

Jopas helpotti!

Merkuriuksen ujellukset ovat ohitse!

Ei mitään ihmeempää tapahtunut. Työt ovat käynnistyneet hyvin.

Ei myöskään mikään kummempi menneisyyden kummitus noussut esiin. Paitsi nyt tuo tanssijuttu, jossa peruimme näyöksen tältä syksyltä. Menneet jututhan ne siinäkin jarruttelivat.

Samoin mennyttä voi kertoa myös hääpäivä, jota muistelimme tippa silmässä ukkoni kanssa, kaikkia niitä ihmeen hyviä vuosia. Sain arvokkaimman lahjan, jonka koskaan olen saanut, kultaisen kaulakorun. Ukko-rakas, pienellä eläkkeellään ostanut. Siihen koruun sisältyy paljon arvonantoa, jonka hämilläni otan vastaan. Hämilläni sen vuoksi, että en ole mitään niin kauheasti yrittänyt, ollut vain oma itseni. Ja hämilläni sen vuoksi, että en ole oikein sinut kullan kanssa. Kulta vierastaa minua ja minä sitä. Ukkoni ei vain koskaan muista sitä.

Hassu juttu olikin, kun ukkoani ja hänen lahjaansa kunnioittaen puin sen työhön kaulaani, myös riipuksen sydämmine ja kaikki ne kolme kultaista korvakorua, jotka vielä hänen lahjoinaan on tallessa. Kolme erilaista, koska toinen jokaisesta parista on puonnut. Siis hassu juttu se, että kukaan työssäni, ei lapsetkaan niitä huomannut. Lapset yleensä aina sanovat koruistani jotakin, ainakin niistä rihkamista mitä olen heidän ilokseen johonkin aina laittanut, usein jokin rintaneula.

Siis kulta ei näy päälläni!

Jatkoa....

Mitähän tuo Ohrynkin sitten tuossa kävi supattelemassa!

Taidan menettää uskoni oppaisiin ja astrologisiin transsiitteihin. Hm.

Ja katsos tuota Marsin poikaa mitä lupailee kolmiossaan Neptunukseen. Ja tänään olisi pitänyt tapahtua muka jotakin. Eräs ystäväni puhui astroligian puolesta ja sanoi, että ethän voi tietää mitä asioita sinulle suunnitellaan sinun itsesi vielä tietämättä.

Mars kolmio Neptunus

Tarkka: 23.8.2007
Alkaa: 19.8.2007 Päättyy: 27.8.2007
Marsin kolmio Neptunukselle tuo tullessaan paljon lennokkuutta, ilmavuutta ja ilmiömäistä luovuutta kaikiin toimiisi näinä päivinä. Erityisen hyvin menee kaikkien sellaisten suunnitelmien ja haaveiden kanssa, joista olet jo aikaisemmin uskaltanut pitää lujasti kiinni, vaikka monet läheisesi ja ystäväsi ovat leimanneet sinut niiden johdosta vähän tärähtäneeksi. Jokin täysin odottamaton ja useimmiten myös selittämätön uusi mahdollisuus toteuttaa itseäsi joko työelämässä tai harrastustesi parissa avautuu tällä jaksolla sitä voimallisempana, mitä luottavaisemmin olet tähän saakka pystynyt toteuttamaan alitajuisia tuntemuksiasi.

Nyt on erittäin otollinen aika tutustua joihinkin mediaalisiin ja mystisiin asioihin, käydä moikkaamassa parantajaa tai selvänäkijää, sillä tämäntyyppisten kontaktien kautta voit tällä jaksolla saada paljon kultaakin arvokkaampia vinkkejä mahdollisuuksista, joita nyt on edessäsi. Vihjeitä saattavat antaa myös ihan tavalliset ihmiset kertomalla omista tuntemuksistaan.

.....

Oikeastaan jotakin pitää paikkansa. Kävin hierojalla, upea tyyppi ja puhuttiin aika avoimesti asioista. Hänen vaimonsa on pohjoisin kukkaisterapeutti, opiskellut Frantsilassa. Innostuin heti ja sanoin, että haluaisinpa tutustua häneen. Ja sain kauniin kyläkutsun. Siis yrttien pariin todella tahtoisin enemmän. Haluaisin kuunnella tuota filoloogia (Olikohan se nimitys nyt noin?)

Ps. fytoterapeutti, senkin ääliö!!!(tämä ol iitse itselleni)

Merkuriuksen Hermes ja henkioppaani Ohryn

Katsopa kummaa!: Minulla on Merkurius viidessä transiitissa tällä nopealla hetkelläni.

Aamuyön tokkurassa kun vielä olin untenmailla, kuulin äänen.

- Terve, olen Ohryn!

Yhä tokkurassa melkein ääneen mutisin: - Mitä asiaa sinulla on?

- Valmistaudu rohkeasti ottamaan vastaan, sanoi hän.

Sitten heräsin sepposen selälleen. Ja muistin eilen katsomiani Merkuriuksen transiitteja, eri toten tuota viimeistä, Merkurius oppositio kuu, jossa varoitetaan menneisyydestä nousseesta asiasta.

Selvä, minulla on siellä kolme vaikeaa juttua, pallo on toki näiden kolmen käsissä. Saapa nähdä mikä niistä sieltä nousee.

Sillä vaikka olen kuinka järkevä ihminen, olen oppinut kuulemaan oman 'huuhaani' äänia sen verran, että oli pari vuotta, kun Ohryn-oppaani hallitsi elämääni (olin itse kutsunut hänet) ja voi jukra sitä vauhtia. Minä rauhallinen ihminen sain aikaan hurjia juttuja yhtäkkiä, sanoin suoria sanoja ja myrskyn aikaan. Myönnän, että vaikutus oli hyvin puhdistava, mutta samainen myrsky voi nousta uudelleen. Ehkä minua ei ole unohdettu!

Hauskaa oli yhtäkkiä oivallus, että yhdistin Ohrynin heti Merkuriukseen ja sen taisteluiden, haasteiden, nopeuden ja nokkeluuden jumalaan Hermekseen. Merkuriushan edustaa kykyä elää sopusoinnussa haasteiden edessä. Kuunnella alitajunnan ja kosmoksen ääntä, ottaa ne voimavaraksi.

Nyt vain sitten odotan mitä jostakin kuuluu! Olen taisteluun valmis!

jatkuu...

 Näihin kuvioihin on vielä lisättävä tuo Mars kolmio Neptunus.

Se sanoo mm. näin:

 "Nyt on erittäin otollinen aika tutustua joihinkin mediaalisiin ja mystisiin asioihin, käydä moikkaamassa parantajaa tai selvänäkijää, sillä tämäntyyppisten kontaktien kautta voit tällä jaksolla saada paljon kultaakin arvokkaampia vinkkejä mahdollisuuksista, joita nyt on edessäsi. Vihjeitä saattavat antaa myös ihan tavalliset ihmiset kertomalla omista tuntemuksistaan."

 Joskus nimittäin käsiin osuu jotakin, mitä ei ole aikonut, mutta mikä vain sattuu osumaan. 

Hain tarkoituksella lainaa elokuvaa 'Henkien kätkemä', kun ystäväni niin sitä kehui. Mutta käteni osuivat myös elokuvaan "Maameren tarinat". Luin joskus nuorena Ursula Le Guinin kirjoja englanniksi, kun niitä ei oltu edes suomennettu, ei edes Tolkienia vielä silloin. Ihastuin Ursulan kirjoihin ja syvälliseen tekstiin. Nyt käsissäni oli hänen kirjojensa mukaan tehty elokuva.

 Astrologisesti tämä oli sitä mediaalista ja mystistä, mitä tulisi kohdata, kai!!!

Mutta koin ihmeellisen tuntemuksen erässä kohtauksessa. Kuin sähköisku olisi osunut minuun ja värisin kauttaaltaan. Parissa minuutissa se oli ohi. Jotakin oivalsin. Mutta ensin pitää yö nukkua sen yli.

Hassu juttu, mutta ei kai tässä auta muu kuin seurata omaa elämänkulkua. 

"Merkurius sekstiili Uranus

Tarkka: 18.8.2007
Alkaa: 16.8.2007 Päättyy: 19.8.2007
Oivalluksista ei pitäisi tulla pulaa tämän päivän aikana olipa kysymys sitten öljypolttimen korjaamisesta tai verojen kierrosta. Järkeä ideoissasi ei takuulla ole mutta ne toimivat.


Merkurius neliö Nousumerkki

Tarkka: 18.8.2007
Alkaa: 16.8.2007 Päättyy: 19.8.2007
Ellet tahdo saada tänään viestiä perille juuri minnekään niin eipä ole syytä masentua, sillä niissä tilanteissa puhut vastoin sisintäsi tosin itse sitä tajuamatta.


Merkurius sekstiili Merkurius

Tarkka: 20.8.2007
Alkaa: 18.8.2007 Päättyy: 21.8.2007
Rakastat tänään omaa ääntäsi tavallista enemmän ja saat monia asioita läpi vain siksi että muutkin aivan huomaamattaan innostuvat jutuistasi.


Merkurius sekstiili Venus

Tarkka: 20.8.2007
Alkaa: 18.8.2007 Päättyy: 21.8.2007
Kaunopuheisuutesi saa tänään ihmeitä aikaan ilman että edes tiedät miten kummassa voitkaan saada tahtosi niin helposti läpi. Oikea aika tuoda toiveitasi julki vaikkapa kumppanillesi.


Merkurius oppositio Kuu

Tarkka: 21.8.2007
Alkaa: 19.8.2007 Päättyy: 22.8.2007
Joku selvittämättä jäänyt asia menneisyydestä nousee vaatimaan lisävalaistusta tapahtumien kulusta, mutta se on vain merkki halustasi kieltää joku pelottava tunne tässä hetkessä. Joten sitä tikulla silmään, joka menneitä kaivelee.

Kriisi ja ryhmärakkaus

Mukava keskittyä rakkausasioihin.

Minut kutsuttiin kriisineuvotteluun. Viisi oli meitä naista koolla. Vakavan näköisiä. Luettiin puhelinviestejä, kyynelehdittiin, vihoiteltiin. Ahdistusta oli paljon. Ilmapiiriä pyrittiin puhdistamaan. 

Päätettiin että näytöstä ei pidetä ainakaan nyt syksyllä. Ympärillä on liikaa riskialtista ukkosta. Siitä päätöksestä jo solmut aukenivat.

Katselin rakkaus sydämessä noita naisia, joiden kanssa on yhdessä harrastettu tanssia jo yli kymmenen vuoden ajan, tehty paljon muutakin kuin tanssittu, kuljettu retkiä, oltu metsässä, mökeillä, tanssisaleissa, pitkilläkin matkoilla, itketty ja naurettu yhdessä. On siinä ollut kuolemanvakaviakin juttuja mukana, mutta oi sitä naurua ja tanssin nautintoa.

Yksi heistä on ystävä lapsuudesta asti. Yksi ammattikollega, yksi mukana näissä henkisissa ja astrologisissa harrastuksissa. Yksi on se, jonka rinnalla mieluiten tanssin, meillä on sama rytmi ja riemu.  Niin monenlaista yhteyttä. Side on niin monivärinen.

Kriisien kautta olemme kasvaneet eniten. Kaikkien niiden pahojen mielien kautta, mistä olemme voineet keskustella. lohdutella ja tukea.

Harrastuksessa syntynyt ryhmä ei ole ihan mikä vain! Se on enemmän kuin työyhteisö, sillä siinä on mukana aivan toisenlainen intohimo, mikä yhdistää. Yhteinen intohimo ja tässä tapauksessa tanssi. Neljän tunnin palaveri päättyikin siihen kun kaihoisasti muistelimme niitä hetkiä, kun tuntui niin hyvältä, kuin pilvissä olisi kulkenut ja arkipäivää jaksoi taas taaplata.

Sellainen toveruus on kaunista rakkautta. Se hoitaa ryhmässä jokaista omalla tarpeellaan ja tavallaan.

Näin saa saturnus sekstiili Venukseen minua tunnelmoimaan.  

Lisää saturnusta!!! Rakkauden kera

 Voi hyvänen aika, kun saturnus puskee nyt elämääni joka suunnalta.

 Rakkaus. Myönnän että olen hyvin rakastunut hyvin monella lailla.

Se tunne on vertaansa vailla. Välillä kuljen kuin hölmö sillain vähän silmät harittaen ja henkeä vetäen vähän niin kuin kämmenillä reisiä taputtaen. Että mitä tämä elämä nyt oikein onkaan.

Joskus tuntuu että olen rakastunut jopa ukkoni sairauksiin. Ne eivät suinkaan hidasta ja tukehduta elämää, vaan luovat aivan toisenlaisia ulottuvuuksia. Sysäävät myös rakastamaan minua itseäni.

Mutta rakkauksilla elämän eri suuntiin on myös kääntöpuolensa. Ei se ihan yhtä samaa autuasta lillumista voi olla. Sillä on omat vaatimuksensa, omat velvollisuutensa ja kauaskantoisuus. On nähtävä asioita myös laajemmasti.

Siis se jopa peloittaa. Se on kuin luokse saapunut limusiini, jonka ikkunat ovat tummat etkä näe mitä siellä sisällä on. Ja ....vain itse voi luoda sen kaiken mitä siellä sisällä on. Siitä ja sen luomisesta olet vastuussa. Mahdollisuuksia on annettu.

Saturnus Venuksen kera ymmärrän myös yhteisölliseksi vastuuksi. Minun rakkaus, se mitä siitä löydän, on myös osa yhteisön tunnetta, osa kosmista ja jotakin sitä laajempaa, josta meillä alkaa olla pieni aavistus. 

...täällä foorumillakin 

 Saturnus sekstiili Venus

Tarkka: 15.9.2007
Alkaa: 15.8.2007 Päättyy: 29.9.2007
Universaali järjestys on aina kaunista. Siksi on kokonaisuuden kannalta hyvin tärkeätä, että jokainen ihminen rakentaa oman elämänsä ja omat systeeminsä mahdollisimman tarkasti vastaamaan sisäistä arvomaailmaansa. Vain tällä tavalla voimme taata itsellemme viihtyisän ympäristön ja elinolosuhteet. Oman viihtyvyytesi lisäksi sinun rakentamasi ympäristö luo siis viihtyvyyttä myös kosmiseen ympäristöön ja tästä kosmisesta kauneudesta sinulla on oikeus päästä nauttimaan tämän transiitin aikana. Kaikki sinun silmissäsi kauniit ja arvokkaat asiat tulevat nyt kruunautumaan monin eri tavoin.

Saat nyt itsellesi monia ihania esineitä ja asioita arvokkaista ja rakkaista ihmissuhteista puhumattakaan. Jos parisuhteesi on sellainen, että saat siinä toteuttaa omaa arvomaailmaasi ja voit kokea elämäsi kauniiksi ja harmoniseksi niin tämän jakson aikana löydät rakkaudestanne kokonaan uusia ja ihanuudessaan aivan verrattomia piirteitä.

Lapsien katseet!!!

Monet ovat kirjoittaneet, millaista on viedä tai saattaa lapsia koulutielle.

Minä olen sillä puolella maailmaa, jossa katselen miten he kohtaavat koulun siellä sisäpuolella.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä niiden katseita silmäyksiä. Nytkin kouluumme tuli 25 aivan uutta pientä. Kuinka tarkasti ja ajattelevasti he katselevat minuakin, melkein luen heitä, sillä ilmeet ovat niin kertovat.  Kuinka runsaasti raksuttavat heidän pienet aivot, kuinka valppaasti he katselevat kaikkea. Tuo kohtaamisen hetki on täynnä räjähtävää tilaa, jossa sinkoilevat mieltymykset, pelot, uteliaisuus, kysymykset...etsitään ja tutkitaan toista ja kaikkea uutta.

Lapset sen kokevat kokonaisvaltaisesti useinkin ilman ennakkoluuloja.

Aikuisella kohtaaminen on usein täynnä noita ennakkoja, kaikenlaisia.

Pieni poika oli kokeillut peliosaamista jalkapallokentällä ja saanut rivakasti potkitusta pallosta suoraan naamalle. Veri juoksi nenästä kilvan kyynelten kanssa. Häntä auttaessa ja lohduteltaessa se olinkin minä joka sain ensisäikähdykseltäni lohtuja.

- Mutta katsopa! (Hän näytti silmälasejaan) On minulla niin vankat silmälasit, ettei niille käynyt mitenkään, poika hymyili.

Voi sitä positiivisuutta. Mutta sitten onkin poika pysynyt kaukana pallokentästä, vaikka isoveli siellä potkii. Ja uusi sääntö tuli välitunnille. Kenttä jaetaan kahtia jalkapalloilijoille, isot toisella ja pienet toisella puolella. Pulma on vain se, ketkä kuuluvat isoihin, ketkä pieniin pelaajiin. Pieni poika voi olla hyvin vikkela pelaaja. Ja iso voi olla hyvin kömpelö vielä.

Tampere ja Saturnus

Tuo saturnus on todella kovassa vauhdissa minullakin tuolla kartalla.

Saturnus sekstiili Uranus...kait on kysymys voimavaroista, joita olen sekä metsässä että Tampereen ilmapiirissä varastoinut ja tunnen olevani aika kunnossa. Työ oli tosi, suorastaan ihanaa aloittaa. Tässä saturnus kestääkin vielä 22.8. asti ja riittää alkuun. Ideoista ei ole pulaa!

Saturnus neliö nousumerkki onkin sitten haasteellisempi, mutta onneksi on tuota hymyilevää energiaa. Sitäkin on vielä tuonne 28.8 asti.

Saturnus sekstiili Merkurius osoittaa minulle lie sitten noita elämän opetuksia, ehkä myös minä muille, opetustyössä kun olen. Ja siinähän aina oppii itsekin. Sitä aikaa onkin pitkästi , 24.9asti. Elämä laajenee ja monta haastetta on edessä.

Siksi osui mukavasti tuo Tampereenkin Saturnuksen tutusteleminen kaikkinensa. Siitä tosin on juteltu jo niin paljon asioita ja tuntemuksia, joihin mieluusti yhdyn, joten jätän sen näine sanoineni.

Mutta Tampereesta teki mieli jutella.

Kumma paikka. Nuorena likkana olimme siellä Pispalan Sottiisissa mukana tanssimassa tanhuja, konserteissa istumassa ja kulkueissa. Mieleen jäi.

Seuraava tapaaminen oli, kun Hyvinkäältä lähdettiin linja-autolla ihmettelemään sitä kohuttua 'Hair-musikaalia'. Sillon siirryttiin nimittäin vesimiehen aikakauteen!

Sitten hyvä ystäväni, joogaihminen, muutti täältä takaisin synnyinkaupunkiinsa Tampereelle ja siellähän olen käynyt useasti.

Moni muukin täältä on muuttanut sinne, mm. rokkipoikani tyttöystävä (jäi).

Sitten siellä on tanssahdeltu flamencoa ja itämaista. Ja tärkeä kohde on ollut filosofian suurtapahtumat Tamperetalossa.

Siis voi mitä hetkiä olen kokenut Tampereella. Se ilmapiiri vain entistään lämmitti olotilaani nyt jo astrologisissakin merkeissä. Olin vähän hämillänikin, kun ajattelin mitä kaikkea sitä niin avoimesti on kertoillut ja ihmetellyt. Juuri astrojen kanssa. Paljon mistä täällä ei pukahda. Kuin olisi ollut toisella planeetalla!!!!

Ja siis Tampere siellä myös!

Mitähän tämä kaupunki vielä esittääkään elämässäni, kun näinkin paljon siihen asioita mahtuu!!!

Saanko minä olla minä kotonani?

Tässäpä sitä elintilaa Marsin kertomana:

Mars neliö Kuu

Tarkka: 11.8.2007
Alkaa: 7.8.2007 Päättyy: 15.8.2007
Marsin tehdessä neliötä Kuulle kuohahtelevat tunteesi tavallista helpommin kaikissa sellaisissa kotiin, asumiseen ja perhe-elämään liittyvissä asioissa, joihin olet tiedostamattasi juuttunut kiinni siten, että henkilökohtainen etenemisesi ja kasvusi on vaarassa kokonaan pysähtyä. Vastoinkäymiset ja sanaharkkaan johtavat erimielisyydet toimivat sinulle merkkeinä liian ahtaiksi rakentamistasi käyttäytymismalleista, joista sinulla on mahdollisuus juuri nyt tulla tietoiseksi.

Hermostut etenkin sellaisille ihmisille, joiden edessä et uskalla olla oma edistyksellinen itsesi vaan esität jotain roolia, joka ei millään tavalla ole sovtettavissa todellisiin tunteisiisi. Vähemmästäkin sitä ihminen hermostuu.

Tiedostamalla omat aggressiiviset reaktiosi läheisiäsi kohtaan tämän transiitin aikana saat nopeasti selville eniten muutosta kaipaavat tilanteet ja ihmissuhteet elämässäsi. Mutoksen laatu selviää vasta sitten kun ongelmakohta on ensin tiedostettu, joten aloita viisaasti tarkkailemalla itseäsi.

Siis. Saako nainen tahtoa asioita avioliitossa? Kuinka pitkälle?

Missä kulkee itsekkyyden ja terveen itsen hoitamisen raja?

Näitä mietin tuossa Marssin sanelemana. Tuo kuuhan on minun herkkä kohtani. Eipä silti. Kun oli vieraita, ajattelin, että näytän heille maalauksiani. Kannoin nätisti kahdenksan taulua heidän silmiensä eteen. Halusin esittäytyä heille. Olen muutakin kuin kiltti ihana rouva, joka laittaa hyvää ruokaa ja hymyilee nätisti.

Katin kontit. Vieraani alkoivat puhua samaan syssyyn taulujani silmäiltyä, kuinka he olivat saaneet kutsun Jurvakaisen ateljeeseen ja jopa kutsun Soile Iso-Mäyryn näyttelyyn. Pitkät selostukset.

Kyllä siinä tämä taiteilija tunsi itsensä pieneksi. Annoin heidän jatkaa puhettaan ja kannoin hiljaa työni takaisin. Ei mene uudet piirteet perille.

Parasta oli alkaa valmistaa jälkiruokaa ja kahvia. Se on virkani.

Ja Mars tuossa pauhaa. Olla enemmän itse!

Ja sitten Tampere!?

Mietin vieläkin miten sen esittäisin. Että HALUAN LÄHTEÄ IHAN YKSIN TÄSSÄ VÄHÄN MATKUSTELEMAAN. JA ETTÄ JÄTÄN RAKKAAN UKKONI NYT YKSIN SAIRASTELEMAAN.

Voin niskani takana jo tuntea ne arvostelut, mitä hänen sukulaisensa esittäisivät jos jotakin sattuisi.

Missä on itsen hoidon ja toisen hoidon raja?

Tai itsen kanssa ja toisen kanssa olemisen raja?

Terveisiä paratiisista!

Kerrankin heräsin jo puoli kahdeksan aamulla. Hyvä toki on jo tottuakin oikeaan rytmiin.

Ystäväni pyysi minua marjastamaan kanssaan.

Kamala rytteikkö rämettä joka oli pari vuotta sitten aurattu . Oli pensasta ja pitkää heinää ja ojia täysi. Kuuma päivä tulossa. Jalkaa piti ensin tunnustella, että se löysi pitävää maata. En kaatunut kertaakaan, ei edes ampärini.

Paarmat tunnustelivat kaikkea paljasta minkä tohti jättää näkyviin. Ja kaikki mahdollinen piti riisua pois ilman kuumetessa.

Mutta...ne marjat! Oksat notkuivat niiden taakasta punaisina tuoksivina. Vadelmat. Ojan pohjalla oli raikasta vastasatanutta vettä, sammal tuoksui kilpaa vadelmien kanssa. Paarmat eivät pistelleet, kävivät tervehtimässä.

Ja mieli ei muistanut enää niitä vaikeuksia. Se leijaili utuisesti kuin kauneimmissa galaxeissa. Se irtaantuu maan pinnalta silloin, kun se keskittyy pieneen vadelman ryppääseen. Kolme - neljä tuntia menee kuin huumeessa. Polvillaan maassa, istuen kivien ja kantojen päällä. Kuitenkin selkä välillä muistutti heikkoudestaan ja herätti hurmostilasta.

Paljon olimme ihan hiljaa ystäväni kanssa. Kaksi paussia. Jugurtti- ja kahvipaussit. Silloin istuimme ja keskustelimme henkimaailman asioista. Hän oli käynyt omilla päivillä, minä omilla. Ihmettelimme sitä kaikkea. Ja taas olimme vaikka missä....

Siis paratiisissa voi mieli olla yhtä kelluva, maasta irti. Se oli siinä nyt. Vai onko olemassa paratiisia ilman paarmoja! Uskon että hekin sen tarvitsevat.

Ja sitten ei malta millään lähteä pois...mieli avartuu yhtä aikaa runsaiden vattuoksien notkuessa.

Sosiaaliset planeetat Jupiter ja Saturnus

Tutkin noita juttuja taas ja tässä vähän vinkkiä noista sosiaalisten planeettojen tehtävistä:

"Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen menestyksen planeetta Jupiter valvoo kaikkia päätöksiäsi ja palkitsee sinut tämän transiittinsa aikana ruhtinaalllisesti kaikista sellaisista asioista, joihin olet uskaltanut heittäytyä mukaan vaistoihisi ja tuntemuksiisi luottaen ilman mitään lupauksia tai katteettomia odotuksia tulevaisuudelta."

Tämäkö lie voimassa, kun yhtäkkiä pyörii ympärilläni paljon ihmisiä.

He ottavat sanoistani vaarin ja kutsuvat mukaansa.

Ja minähän menen.

Paitsi en aio mennä reiki-kursseille. Jotenkin vain tuntuu että se ei ole minua varten. Mieluummin opiskelisin shiatsua. Ja kun transiitit ovat noinkin hyvät, aion herättää täkäläisessä opistossa tämän alueen henkiin ja saada kurssit paikkakunnalleni.

Nythän on planeetat tukenani!

Transiittien täysi komppania!

Kun luen noita transiitteja, menee pää aivan pyörälle.

Karttani on niitä täysi, kaikkea mahdollista. Paitsi auringolle ei ole mitään. Onko sille edes koskaan mitään?

Ihmettelenkin miten paljon nämä transiitit kumoavat toisiansa. Tai onko kyseessä oikein transiittien mittelö? Kait niistä jokin kipuaa voimaakkaammaksi muita ja muut jäävät varjoon. Vai syökö niiden voima toisensa?

Siis aika sekavaa...

On ollut sellainen harras pari viikkoa, kuin utuinen viltti olisi ollut ympärilläni. Sellainen onnellisen höhlä olo! Siis kesä on ollut hyvä, tosi hyvä kaikin puolin. Miten voisin KIITTÄÄ tarpeeksi!!! Eiköhän itse nautinto ole myös kiitosta. Se että nauttii, nauttii kaikesta kaikilla aisteilla.

Nyt olisi vastareaktion aika. Antaa itsestä ulos. Luoda! Suunnitella työhommia. Aloittaa oman maton kutominen. Tähän asti olen vierestä katsellut kun toinen kutoo vaaleanpunaista, ruusunpunaista...punaista. Minä taidan ottaa keltaiset värit.

Ja aloittaa maalaaminen. Olen tehnyt vasta skitsejä. Päässä on kuvat pyörineet välillä, prosessi itämässä, laajenemassa, mielikuvat tulvehtivat.

Ja opetella uusi kaunis tanssi. Videolta olen ohjeita kirjoitellut muistiin. Vaikeaa katsella sitä peilikuvana ja muuttaa se omaa kehoon. Mutta puoleen väliin olen saanut sen kehoni muistiin ja siirrettyä muillekin. Lupasin toisille näin. Puoleen väliin on lupaukseni täyttynyt. Ihana tanssi. Joten työ on ollut mukavaa. Ja rakas ystäväni ompeli puvun. En arvannut että se olisikin sellainen työ. Kankaan sain ja siihen aivan tavalliset peruskaavat. Onneksi ystäväni osasi videota katsomalla tehdä kaavat. Siis ihme juttu. Noin vain siitä ne syntyivät. Eikä ollut mikään helppo puku. Vinoja kaitaleita, avaraa selkää, rimpsuja ja helmiä.

Siis töihin tyttö!

JATKOA...

 Muistin tuossa marssin voimakkaat transiitit. Kyllä ne pitivät paikkansa. Jotakin jylläsi minun ympärilläni. Sillä kaikki hankkeeni on sujunut hyvin ja ne kasvattaa vain lisää voimaa. Eli olen uskaltanut, siitähän se lähtee. Jotenkin vähän ihmetyttääkin tämä homma!

Jos olisin rikkaampi...

Olen rohmunnut myös mustikoita.

En muista sellaista määrää ja laatua nähneeni! Niin paljon niitä on, ja ne ovat makeita ja isoja, terveitä!

Niitä poimiessa yleensä aina kiukustelen ajatuksella, että kun meillä on tällaiset 'viinitarhat' joita metsänhenget hoitelee meille ilmaiseksi, niin emme välitä niistä tarpeeksi. Suuri lahja jää suureksi osaksi vastaanottamatta.

Sitten vaihdoin asennetta. Viisastelin.

Jos Suomen kaikki työttömät olisivat kaksi tuntia päivässä mustikkametsässä, he saisivat sieltä mielenterveyttä, honkametsikön aromeja keuhkoihinsa ja yhdessä tekemisen iloa. Mustikasta he saisivat talven terveyden monellakin tavalla. Ja jos he olisivat seillä neljä tuntia, he saisivat jopa rahaa, sillä marjatuloista ei oteta veroa eivätkä vaikuta työttömyysrahaan. Koko Suomi voisi paljon paremmin. Ja tuota poimimisaikaa on melkeinpä yksi kuukausi!

Sitten vaihdoin taas asennetta. Pehmenin.

Jos minulla olisi enemmän rahaa ja jos minulla olisi linja-autonkuljettajan ajokortti, hankkisin linja-auton ja parit pumpattavaa kahvitermosta.

Minä laittaisin ilmoituksen lehteen, että kaikki työttömät ovat tervetulleita opastetulle mustikkaretkelle, perillä olisi voileipä- ja kahvitarjoilu! Tietyn reitin ajaisin ja poimisin mukaantulijat! Ja veisin ne kotiin tai marjan vastaanottokeskukseen.

Ja tarvittaisiin siihenkin vissiinkin aikaa. Se se pahinta kaikista olisikin.

Mutta jos löytyisi sellainen työtön jolla olisi linja-autoon vaadittava kortti. Ja joka tuntisi mustikkametsät. Ja joku toinen joka keittelisi kahvit.

Eihän se olisi kuin organisointikysymys!