how sweet

Tässäpä istun ja hajoan.. Tai no, eilen oli oikeastaan se hajoilun huipentuma; tänään se purkautuu sitten johonkin (dokumentaariseen) muotoon. Toisin sanoen teen tässä paria meitsin kohdalle osunutta "nakkia", jotka sitten sattumoisin ovat koko roskan v-mäisimmät. Toista en oikeastaan edes osaa ja toista en muista,joten pitää tsekata sedän luennosta että miten se nyt meni. Alan olla kohta sitä mieltä, että nämä tällaiset hommat ovat vihoviimeisin juttu mitä ikinä haluan esim. työkseni tehdä. Toisaalta se oli erittäin ennalta-arvattavaa, koska en ole mikään suunnittelijatyyppi vaan nimenomaan se joka tekee ja nyt heti. Toimintaa, kiitos -ei vätystelyä (ja vätystelyksi lasketaan kaikki tällainen turha ajantuhlaus kuten projektinhallinta).

Kunhan tämä koko homma on tehty, niin tulostan koko hässäkän ja poltan sen. Tuhkat uhraan Cthulhulle.

Vähintään.

Onneksi on sentään tuo esseetehtävä.. Siitä pidän, ja se on sellaista missä on mahdollisuus hyödyntää jopa omaa aikaisempaa osaamista. Ihmisistä ja niiden kokemuksista kun olen kiinnostunut -nyt ja aina.

Tuolla foorumin puolella kysyttiin, että mitä merkkiä nyt tarvitsisit. Tuli heti mieleen, että jotain sellaista mikä sanoisi: "älä ressaa, otetaan kaljaa, kuolema on ainoa pakollinen asia elämässä". En tosin tiedä, että millainen merkki tuollaista sanoisi.. Ei ole vielä tullut vastaan. Kaikilla meillä kun on (t-)ristimme.

Kyllä väsyttää (henkisesti) ja vituttaa. Onneksi huomenna on viimeinen päivä tällä viikolla ja alkaa mukava neljän päivän vapaa <3 Jonka kulutan tod. näk. näiden typerien koulujuttujen parissa.

Ja nyt kun tässä kaavioihin päästiin..

On se hieno. Tosin en itse piirtänyt. Vaikka saattaisin tämän päivän jälkeen jopa osata.

1, 2

Täytyy nyt sanoa, että olen samaa mieltä kuin tuossa sarjakuvassa annetaan ymmärtää. Kerrankin.

Muzak: setä (</3) ja jotain randomia-pimpelipompeli

very heavy

On ollut pidemmän aikaa todella väkitukkoinen meininki, eli ts. joutunut väkisin tekemään juttuja, jotta pysyis jotenkin hommat kasassa. Ei oikein mikään motivoi, ja jos motivoikin niin niitä haluja ei pääse toteuttamaan. Väärät ajoitukset jne. jyllää ja meikäläistä vatuttaa.

Tällaisina hetkinä tekisi mieli vaihtaa maisemaa.. Jos ei pysyvästi niin ainakin väliaikaisesti. Vihaan sitä, että mikään ei lähde vetämään ja joutuu laittamaan ihan liikaa energiaa jonkun homman aikaansaamiseksi. Ehkä tää on sellaista aikaa jolloin ei mitään yksinkertaisesti kannattaisi tehdä, mutta sanopa se niille jotka odottavat tuloksia.

Viikko pari jossain hitonkuusessa voisi tehdä terää. Siellä olisin ja toteaisin: "Suomi on tuolla ja minä täällä". Tähän lauseeseen voi kiteyttää kaikki tunnelmat mitä tässä hetkessä oikein lepää. Isä kertoo usein siitä kun he olivat kerran papan kanssa hoitamassa hautoja.. Tämä kaikki sattui joskus vuosikymmeniä sitten. Isomummon- ja papan hautakivi on sellaisella paikalla jossa kivi jostain syystä kallistuu itsekseen, ja niin se oli silloinkin vinossa. He suoristivat kiven, ja homman tehtyään pappa istahti hetkeksi kiven toiselle reunalle (jonka puolelle oli äitinsä haudattu) ja tokaisi: "Siellä olet sinä ja minä olen tässä." Meitsi on sellaista sukua joka ei ole paljon energioitaan säästellyt, ja papan mutsikin oli eläissään varsin temperamenttinen (= hyvin hyvin äkäinen) tapaus jonka kanssa oli kahnausta harva se päivä. Tätä samaa jatkui niin kauan kuin vanhassa emännässä henki pihisi.

Meillä on kotona muotokuvia vanhoista emännistä, ja no, sitä niiden katsetta kavahtaisi varmaan vanha kehnokin. Mutta tietääpähän, että mistä tämä itsepäisyys ja ylpeys on peräisin.

Ei taida yleisöä jormat miellyttää.

Minäkin katselin tänään mieluummin lonkeroita, ja olisin voinut muutaman vaikka juodakin. Lonkeroilla on monia syvällisiä K65- ulottuvuuksia, joita ei nyt kuitenkaan taida tähän linkittää.

Tämän lopultakin melko tyhmän päivän loppukaneetiksi taidan heittää pienen ulkoilukierroksen ja pohdiskella asioita x.

Muzak: random-poppista

there's always something to say

Kävin lenkillä, näin kaikkea normaalia lauantaimeininkiä (tosin tää kylä on kyllä ihmeellisen hiljainen) ja nyt yritän olla ahkera. Kaivelin äsken tärkeitä papereita, mutta pongasin lähinnä kaaoksen -joka minun pitää kyllä järjestää joku päivä. Kyseessä siis lipastonlaatikot, joihin tungen maksetut laskut. Joita on muuten jokunen kappale. Suurin osa laskuista tulee nykyään sähköisessä muodossa, mutta en ole vanhojakaan tuhonnut, eikä mulla siis näytä mitään kaappitonttuakaan olevan joka pitäisi arkistot kunnossa.

Oh yeah, huomenna pitäisi vähän piirtää ja muokkailla dokumentteja.. Onneksi niissä ei ole sinänsä paljoa tekemistä enää, mutta onhan se aikaansaaminenkin oma juttunsa. Yritän saada hommat siihen kuntoon, että voin lähteä porukoille pääsiäiseksi ilman että pitää jotain deadlineja stressailla. Toki mulla on sitten esim. tenttejä tulossa, ja yhden kurssin prujut melkein vilkaisematta, mutta ne olen jopa tarkoituksella jättänyt lepäilemään. Olis myös noi kv-viikon hommat katsottavana, mutta ei taida aika tai efortti riittää.. Saisivat miettiä näitä ajoituksiaan hiukan tarkemmin.

Se siitä. Hikoillaan vasta sitten kun täytyy hikoilla.

Viihdykkeen puolesta tämä viikko on ollut oikeastaan täydellinen; 5 elokuvaa nähtynä ja laatuaikaa kavereiden kanssa. Nyt jos olis vielä päässyt jonnekin kivalle keikalle, niin kaikki olisi liian perfect. Niin, tuossa lähibaarissahan olisi tänään Mikko Alatalo keikalla ;) mutta jospa jätän naapureiden huoleksi sen tsekkaamisen (= siellä ne kuitenkin ovat). Tais myös Fintelligensin keikka olla tuossa joku ilta (eilen?), mutta ei ole mun juttu.

Kuuntelin päivällä tyttö-metallia, ja nyt ikivanha Basic Element kuulostaa hyvältä. On tullut Spotifyhyn ihan ekat levyt <3 Tosin puuttuu vielä ne, joilla laulaa sellainen blondattu täti, mutta kelpaa nämäkin. Basic Element on muuten lähestulkoon 20v. vanha kokoonpano, jossa ei taida kuitenkaan olla enää yhtään ns. alkuperäistä jäsentä. Tarkoin säädettyjä tuotoksia nämä tanssimusiikkijutut taitavat lähinnä olla, mutta tällä on niin paljon suht kovia (ja tunnettuja) biisejä, että ihan hyvä on ollakseen pelkkä tuote.

Äsken tuntui vielä vähän siltä, että on tullut juotua viinaa, mutta kunnon unet --> paluu takas päiväjärjestykseen. Niin ja kesäaikaan pitää siirtyä; hyvä että mutsi muistutti. Olen muutaman kerran unohtanut koko homman ( ja juhannuksen tms.), mut nyt kun en ole edes töihin menossa niin eipä tuo olisi paljoa haitannut.

Oma aika paras aika.

Ilmankos.

Muzak: Basic Element - Basic Injection (1994), Startracks (1996) , The Ultimate ride (1995)

Ultimate Muscle Roller Legend

Päivän teema lyhykäisesti: ??

Siis yhtä vähän järkeä tänään kuin tuossa linkissä.. Omituinen mielikuvitus joillain. (kröhöm)

No pesin pyykkiä ja kohta pitäis tehdä pari rästin rästiä, joita en ole jaksanut paljon ajatella viime päivinä. Olisi myös vlopun ratoksi kaikkea muutakin kouluun liittyvää tekemistä, joten ei tartte valitella ainakaan tekemisen puutetta.

Mun matto tuli, ja pitänee hakea se huomenna postista.. <3 Meitsin asuntohan alkaa näyttämään kodilta. Huomenna olisi myös tarkoitus mennä kaverille katsomaan elokuvia (= pitää vapaavloppua töistään) ja yritin ehdottaa, että katsottaisiin mahdollisimman huonoja elokuvia, mutta se ei oikein syttynyt idealle. Vielä ;)

Setä angstaa -ei kovin vakuuttavaa. Minusta nettikeskustelut ovat oikein valaisevia.. Varsinkin suomi24.fi:n. Jopa oikeasti. Tämähän on itse asiassa näkökulmakysymys, että mikä on valaisevaa ja missä tilanteessa.

Transformers 3 tulee vuonna 2011 \o/ Luvassa siis robotteja <3 ja muu onkin sitten luultavasti ... Mutta jospa sen kestää kuin nainen. Ostan filmin joka tapauksessa -ellei leffassa sitten oikeasti ole onnistuttu pilaamaan itse robokokemuskin. Tuskinpa kuitenkaan. Ja mitä tulee leffoihin noin ylipäänsäkin niin tässä maailmassahan alkaa vallitsemaan ylitarjonta. Liikaa elokuvia, liian paljon muuta ja sen päälle on vielä aikaansaamatonkin. Juttelin tuossa koulukaverin kanssa elokuvista, ja no, en ole katsonut puoliakaan niistä mitä se diggaa (ja jotka ovat siis klassikoita muutenkin) eli sekin missio vielä edessä.

Todennäköisesti elän kuitenkin satavuotiaaksi (ellen sitten onnistu nirhauttamaan itseäni hiiviskelemällä vaarallisessa Jenssin yössä) joten ehkä kerkeän montakin asiaa ennen kuin meitsistä horsma alkaa puskemaan.

Höhöö... Just can't wait. Missä robo -> siellä Elwyn.

(Miksi muuten pahiksilla on aina torahampaat vaikkeivat ne edes tarvitse koko hampaita?)

Huomenna taas 0800-aamu, argh. Mulla olis ollu keskiviikkona 75% vapaapäivä (eikä aikaista herätystä), mutta menin senkin pilaamaan ottamalla kampaaja-ajan heti aamusta. Ei sitä opi ei.. Nyt on taas joku megaväsymys.

Kaveri just kertoi, että sillä on kovolla sellainen leffa kuin Harley Davidson ja the Marlboro man.. Mahtaa olla ns. eeppinen kokemus.

Juuei, hommat kutsuu.

Muzak: To/Die/For - Epilogue (2001); All eternity (2000), T.M. Revolution - Vestige

vanha snobi

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että olen hipin lisäksi aikamoinen snobi -ainakin jos ajatellaan niinq kaikkia materialistisia ulottuvuuksia. Juppi en oikein voi olla, koska inhoan kaikkea mistä raha&maine&asema oikein paistaa (vaikka olenkin mars-leijona). Mutta snobeilu onnistuu varsinkin silloin jos on omaksunut jonkinlaisen arvoihin liittyvän agendan, jota haluaa laajentaa koko elämää (tai vaikka koko maailmaa) koskevaksi manifestaatioksi ja samalla keinoksi omanarvon kohottamiseen (entisestään).

Minulla on myös hyvin laaja joukko erilaisia päähänpinttymiä, joita kutsun vähän harhaanjohtavasti periaatteiksi. Voinen silti suoraan mainita, että useimpien kohdalla on kyse ennemminkin "täti nyt tykkää että asiat ovat näin" -jutuista kuin jostain perustelluista mielipiteistä. Jälkimmäisiäkin toki löytyy (kts. tuo juppikohta).

Ehkä mä olen just mars-leijona just siksi, kun tahdon erottautua paremmaksi ihmiseksi verrattuna juppityyppeihin.

Lauantaina töistä tullessani istuin bussipysäkillä odottelemassa kyytiä, ja katselin huvikseni ihmisten autoja vähän "tarkemmalla" silmällä. Tulin siihen tulokseen, että jos pitäisi valita äijä auton perusteella niin jäisi tädiltä äijät välistä nyt ja seuraavat elämät kans. Ainoa auto jonka voisin jotenkin hyväksyä on vanha kupla tai rättisitikka (joita ei luonnollisesti paljon talvella ole liikenteessä). Suurin osa kaaroista oli definitely liian hienoja, jotta kehtaisin istua sellaisen kyydissä. Noiden jo mainitsemieni valioyksilöiden lisäksi minun mieleeni on esim. 1980-luvulla valmistetut pakettiautot merkkiä Toyota Hiace. Toimii joka tilanteessa ja mukana voi kuskata vaikka koko elämänsä jos niikseen tahtoo. Tykkäsin myös porukoiden hyvin vanhasta Volvosta (vaikka kylän äijät kutsuivat sitä vulvaksi ja se jätti keskellä metsää yms muutaman kerran).

Kyl se on siis niin, että miehen autolla on väliä.

Ja tää on kans osoitus meikäläisen snobista luonteenlaadusta.. Kelle muuten auto sinänsä merkkaisi muuta kuin kulkuvälinettä? Oli se ihanne sitten kullanvärinen Mersu tai vanha Hiace - yhtä lailla se on snobailua. Tapasin muuten baarissa kerran yhden tyypin, jolle en suostunut antamaan puhelinnumeroa -onneksi! Se nääs ajoi seuraavana päivänä ohitse juuri tuollaisella kullanvärisellä Mersulla.

Oli sekin lauantaina bussipysäkillä vietetty puolituntinen pitkäveteinen (autoista huolimatta), mutta onneksi näin myös naiseksi pukeutuneen miehen just ennen kuin bussi tuli pysäkille. Harvinaista "herkkua" nykyään kun kaverikin muutti pois täältä.

Muzak: Stratovarius - Infinite (2000)

no good

Eräs teini-iän lempparibiisejä.. Vaikuttaa vähän feministiseltä miestenvihaaja-biisiltä näin tarkemmin ajateltuna, mutta mitäs siitä. Jotenkin häiritsevää, että vaihtoehtoina on olla joko miestenvihaaja tai sitten vähintään lesbo(!) jos mainitsee naisten elävän hyvää (jopa parempaa?) elämää ilman äijiä/kumppania. Meitsi ei ole huomannut paljon mitään eroa siinä, että onko suhteessa vai not.. Ainakaan noin henkiseltä kannalta katsottuna. Kämppä on tosin aina siisti kun ei ole kakslahkeisia pyörimässä nurkissa, ja se on kyllä autuas asia <3 (= vihaan epäjärjestystä nyt ja aina). Näin itsekeskeisenä ihmisenä elämä on aina sitä helpompaa mitä vähemmän jengiä täytyy ottaa huomioon tehdessä (tulevaisuutta tms.) koskevia päätöksiä -ja parisuhde itse asiassa voimisti itsekkyyden oikeutusta meikäläisen arvomaailmassa.

kuva

Näin kerran yhdessä paikassa tuon kuvan kaltaisen metallivalu(?)-työn, ja voi video, että se oli kolea kapistus. Olisin ostanut heti jos olisi ollut myynnissä. Kyllä olisi muuten outoa rojua tässäkin kämpässä mikäli saisin kaiken mitä himoan xD Yhteen aikaan ajattelin, että voisi alkaa keräilemään erilaisia kidutusvälineitä, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä itseni erossa rautaneitojen yms. hamstrauksesta.

Jos joskus tulee asuttua rivarissa niin voisi valaa sinne pihalle pyramidin tai pari (kaikennäkevillä silmillä varustettuina tietenkin). Paikallisessa kansanopistossa on tarjolla betonivalukursseja, joilla tosin pyritään valamaan jotain kukkapurkkeja,mutta itse kun en noista kukista silleen piittaa niin se pyramidi olisi parempi vaihtoehto.

Ja kun noista pyramideista riittää puhetta niin olen huomannut omaksuneeni (vanhan tutun prismavertauksen lisäksi) pyramidivertauksen jos ja kun tulee ajateltua enemmän tai vähemmän jotain ns. tieteellistä. Evoluutio on hieno juttu!

Huomenna luentoja.. Onneksi ensi viikolla on luvassa muutakin kuin tätä iänikuista opiskelua. Toisaalta hyvä juttu, että on eräs esseetehtävä odottamassa: löysin hemmetin hyvän aihetta liippaavan artikkelin jonka pohjalta saan kirjoiteltua hiukan poikkeavan näkökulman ko. asiaan. Tämähän tuntuu jo melkein luovalta toiminnalta ;)

Déjà vu

Muzak: Prodigy - Music for the jilted generation (1994)

something

Aika tehokas päivä tänään.. Yksi tehty tentti ja parit tehtävät palautettuna (joista se jälkimmäinen äsken). No, se ehkä johtuu siitä, että oli myös deadline, mut anyways; voin hehkua ihan rauhassa aikaansaamisen onnea o/ (Sitä ei tapahdu ihan joka päivä.)

Kohta joutuu menemään unille -ja huomenna olis taas paljon asiaa funtsailtavana- mutta vähän aikaa kerkeää kuuntelemaan muzakia&lukemaan blogeja. Lähti vähän käsistä noiden juttujen seurailu eräässä vaiheessa, mutta nyt olen päässyt jonkinlaiseen harmoniaan niiden suhteen -eivät ne kaikki (joku 80%) niin kiireellisiä kuitenkaan ole. Tykkäilen eniten ns. lifestyle-blogeista.. Ihmisten jutut heidän omista elämistään ovat aina yhtä kiinnostavia ja mahtavia lukea. Saattaa jopa joskus kokea omistavansa elämän tai olevansa normaaliksi luettava ;)

Onpa tosissaan seesteinen olotila, harvinaista. Lueskelin eilen matematiikan juttuja pitkälle yöhön ja näin siitä "hyvästä" sitten matemaattisia uniakin. Niissä esiintyi niin filosofi-setä (pitkästä aikaa) kuin monia kurssikavereita. Setä lähetti mulle jonkun kaksimielisen s-postin joka oli (valitettavasti) sekin jollain tavoin matematiikkaan liittyvää. En ikäväkseni muista, että millä tavoin matematiikka oli kaksimielistä (wonder why..), mutta se juttu liittyi myös jotenkin yhteen kurssikaveriin (onnex en siis muistakaan). Eipä silti, tentti oli yllättävänkin helppo (!), eli arvelisin pääseväni hyvin kirkkaasti läpi *jahuu* Lopulliset tulokset näkee toivon mukaan pian.

Mukavaa kun päättyy niin moni kurssi tässä muutaman viikon sisällä; kokee että saa jotain oikeasti aikaiseksi. Noissa mun korteissani on myös tähän liittyvä neuvo.. Kun saa jonkun asian päätökseen niin siltä vapautuu energiaa muihin kohteisiin. Tätä vaan ei jaksais miettiä kun se aikaansaaminen vaatii myös energiaa -ja keskittymiskykyä. Priorisointi ja olennainen, joopa joo. Ne olennaisuudet eivät vain välttämättä ole niitä mitä pitäisi tehdä.

Lainasin viime kirjastokäynnillä muksaa lukemista. Syy oli tosin enemmänkin se, että Kalle Haatanen (= lempi-ajattelijani <3) on toimittanut opuksen, kuin se, että kirja tarjoaisi jotain uutta tahi kovin mullistavaa sanottavaa (ainakaan älyllisesti ajateltuna). Löysin itse asiassa tuosta sellaisiakin juttuja, jotka suorastaan (=todellakin) irvailevat meitsin elämisen agendoille, mutta saa niitä toisaalta arvostellakin. Lisäksi sana v*tt* on melko yleinen sana tuossa kirjassa.

Viikon *hah*: Macci-runkkarit

Minulla ei sitten ole maccia.

(Lahjoituksia otetaan toki vastaan.)

Kas kun olisikin noin yksinkertaista. (insert here pitkä energiatalous&elimistöpoliittinen natina)

...

Muzak: poppista

monday-mood

Fingerpori on taas ajan tasalla..

Pistin nimittäin kämppää uusiksi (= vaihdoin yhden maton paikkaa ja hommasin pari uutta (hienoa&halpaa) tyynyä) ja tilasin myös maton(!!). Asiahan on niin, että kaavailin ko. tsydeemin ostamista jo alkuvuodesta, mutta silloin ei jotenkin ollut biorytmit tms. kohdallaan sillä tavoin jotta olisin kaupat halunnut tehdä. Mutta nyt kun hokasin, että postiluukusta tipahtanut -50% tarjouslappunen toimii myös kodintekstiilien kohdalla niin homma oli selvä ja kohta mulla siis on uusi makuuhuoneen matto <3

Ellen sitten tunge sitä tänne olkkarin puolelle; siirtämällä tuota yhtä mattoa mulle tuli toisenkin maton tarve (damned). No, ehkä se tai joku muu on sitten seuraava investointikohde. Meitsin sisustukseen ei raha onneksi niin älyttömän tehokkaasti pala, kun diggaan vanhasta rojusta ja kaikesta ekohipistä (mikä ei yleensäkään juuri maksa ellei sitten ole jotain juppi-hippiä..).

Otetaan kevyenä esimerkkinä tämä minun pöytäni.. Tämä on sellainen jossain 50-60-lukujen taitteessa tätini hankkima ikilevystä tehty funkkis(?)-malli, joka myöhemmin palveli myös minun vanhempieni ekana ruokapöytänä ja sen jälkeen kodinhoitohuoneen rojunsäilytyksessä.. Kunnes sitten itse aloin tarvitsemaan pöytää kesällä 2009 ja niinpä veljeni roudasi tämän tänne. Mukana tuli myös pari punaista varmaan yhtä vanhaa pinnatuolia. Käytän tätä pöytää nyt kahden hengen mallina, mutta tästä saa jatkettua lisäosalla myös neljän hengen mallin. Ja kuten mainittu; tämä on ikilevyä eli ei varmaan koskaan happane.

(Isä kyllä yritti tarjoilla mulle pirttikalustoa, mutta voi olla ettei tästä kämpästä tehdä mitään pirttiä..)

Kuolema lähestulkoon korjasi tuossa alkuillasta (tai siis kuoleman kaltainen väsymys), mutta piristyin kun heitin parin tunnin lenkin tuolla raikkaassa ulkoilmassa. Olisin varmaan lähtenyt taas liian myöhään liikenteeseen, mutta yllätin itseni katsomalla valmiiksi säätietoja (argh) ja kaveri muistutti myös mesessä, että saattaa mittari painua -25c ensi yönä -> tuli tätiin liikettä. Siis come on, nyt on maaliskuu ja tirpat laulaa jne. -ei tammikuu; pimeys ja mörköys.

Pitäis kai alkaa opettelemaan manausta, ja todellakin siirtää tämä maa jonnekin päiväntasaajan kannalta paremmillle leveysasteille.. Joilla keskimääräinen päivälämpötila aina yli +20. Toisaalta sekin varmaan alkais jossain välissä nyppimään, joten kai mun pitäisikin muuttaa asumaan välillä johonkin jättimäiseen terraarioon lämpölampun alle ja säätää kosteus lähelle 100% ;)

Tulipa yhtäkkiä mieleen filosofi, joka kellui.. Täydellinen rauha. Miltähän sitä muuten näyttäisi jos lilluisi pitkään vedessä.. 

Eräs aforismi:

Hän ei sopeutunut yhteisöön. Hän katseli sitä kuin lapsi aikuisten elokuvaa, nauroi oikeissa kohdissa. - Risto Rasa

Muzak: The Coffinshakers, xyz biisiä Spotifysta

friday-mood

Kuuntelen tässä enkun luentonauhoitusta, ja odotan pahinta -> lopussa puhetta esityksistä ja ns. workshop-viikosta (argh). No, hommia ainakin riittää..

Tänään otin aika laiskan lähdön tälle päivälle (=makailin sängyssä kahteen asti samalla lehtiä lukien), mutta ratkaisin myös pari skismoja aiheuttavaa ongelmaa. Ongelmat kylläkin johtuivat lähinnä aikaansaamattomuudesta, joten ei niistä sen enempää.

(Opin myös olemaan luottamatta liian paljon erinäisten firmojen tekstiviestipalveluihin.)

Oh well.. Tänään on sitten normeista normein perjantai, eli ts. meitsi kittaa light-colajuomaa ja tekee koulujuttuja ;) Ajattelin tosin käydä lenkilläkin, ja päivällä heiluin myös ulkona. Tosin tämä tapahtui vasta auringon lähes laskettua; talvikalpeus sucks ja ko. autuuden lisäksi naaman iho luulee edelleenkin olevansa 16w (= finnejä, isoja). Todella kaunis päivä siis joka suhteessa.. Onneksi kesän ajatteleminen piristää ja paljon.

Niitä matematiikan juttuja en ole edes katsonut, enkä katso. Tänään ainakaan.

**

Kas, läskivero tulossa.. Kauan se kestikin, että ymmärretään noinkin yksinkertaisen ja nenän edessä olevaa asian verottamisen olevan mahdollista. Tiedä sitten, että ovatko nuo rasvattomat tuotteet sen parempia; niiden rasvattomuuttahan pyritään "peittelemään" joko joillain (synteettisillä) lisäaineilla tai sitten esim. maitojauheella tai muulla halvalla täyteaineella. Rasva tuo ruokaan makua ja ns. täyteläisyyttä, eikä sinänsä ole pahaksi ellei sitä sitten vedä naamaansa liikoja ja/tai pelkästään vääränlaista sorttia (eli kovia tai trans-mallisia). On toki fakta, että jengi senkun lihoo ja laiskistuu, mutta ongelma perustuu kulutuksen ja sisäänoton vääristyneeseen suhteeseen -ei siihen että ruoka olisi erityisen huonoa/rasvaista/ravintoköyhää.

Jos syö ylimääräistä, eikä esim. korjaa tasapainoa liikkumalla paljon, niin toki ihminen lihoo, se on varma juttu. Elimistö kyllä vastustaa jonkun aikaa (=varastoi hiilareita maksaan jne), mutta ennen pitkää se antaa periksi ja paino alkaa kohoamaan. Vastaavasti laihdut jos syöt jatkuvasti liian vähän kulutukseen nähden. Ensin lähtevät nesteet (eli hiilarivarastot palavat) ja sitten itse rasvaksi keräytynyt vararavinto.. Plus tietenkin lihaksia, joten liikunta on tärkeällä sijalla laihduttaessa mikäli haluaa lihaksiston säilyvän edes jossain kondiksessa.

Tuosta elimistön hannaamisesta vielä sen verran, että lihomista/laihtumista vaikeuttaa myös elimistön tapa omaksua tietty tasapainotila, eli joku tietty paino jonka se pyrkii säilyttämään. Tämä on mielestäni aika jännä juttu, ja käytännössä koettu asia. Paras olisi ensin saavuttaa joku terve paino, ja pitää se paikoillaan tarpeeksi kauan -mieluiten vuosi kaksi- ja sen jälkeen tarkkailla, että lähteekö muuttumaan mihinkään suuntaan. Tässä prosessissa on yksilön elintavoilla todella suuri merkitys; kroppa löytää ihannepainonsa helpommin jos harrastaa paljon liikuntaa ja/tai tekee fyysistä työtä. Ihminen on tehty liikkumaan -ei jumimaan yhdessä paikassa 24/7.

Kauppa se on joka kannattaa.. Henkistävät kivet. Ja pyramidit <3

Tää olis mukava juttu mikäli toteutuisi.. Haluaisin käydä Pietarissa, ja risteilyt on kans kivoja.

Muzak: The 69 Eyes - Back in blood (2009)

elämästä akvaariossa

Teenpä tässä nyt joitain juttuja alta poijes kun kerran saan aikaiseksi.. Kävin yo:lla tulostamassa vähän numeroita (argh) sisältäviä lappusia ja isken niiden kimppuun sitten huomenna. Pakkohan se on.

Samalla reissulla käväisin hakemassa kasan luettavaa, ja nappasin myös vähän tutkimuskirjallisuutta, jotta pysyy mukana alan kehityksessä. Tunsin kyllä itseni harvinaisen älykkääksi(?) yksilöksi kun selailin monia muitakin teoksia ja pystyin toteamaan oikeastaan jokaisen kohdalla, että tuttuja juttuja kaikki tyynni -vaikka ihan uusia kirjoja osa. Mutta pointti toki on se, että luen huomaamattani todella paljon vaikka mitä pelkästään selaamalla nettiä ja kaikki "tavarahan" nykyään ilmestyy ensin verkkoon. On turha lukea esim. naistenlehtiä jos omissa kirjainmerkeissä on useita (satoja) muoti-ja tyyliblogeja; lehdet tekevät juttunsa suoraan niiden johdattelemina ja se on oikeastaan aika hupaisa ilmiö. Ohi ovat ne ajat, joilloin odotin kieli pitkällä esim. Trendin ilmestymistä.. Sen sijaan suosikkibloggarin postausten viivästyminen aiheuttaa angstia ;)

Päivän ilahduttavin uutinen oli mediamaksua käsittelevä -kuinkas muuten. Asiahan ei sillä tietenkään muutu, koska jollain tavoin Ylen rahoitusta on uudistettava, mutta aiheuttaapahan lisää päänvaivaa meidän armaille politiikoille. Pienituloisille (usein tv:tä omistamattomille) ihmisille maksu on huomattava lisätaakka-ja sanktio asiasta, josta ei heille ole juurikaan hyötyä. Ylen olemassaolo sinänsä on kuitenkin hyvin perusteltua jo pelkästään kotimaisen elokuvan-ja dokumentin tuottamisen&tukemisen näkökulmasta, eikä unohdeta myöskään radiota. Urheiluun minun on parempi olla ottamatta kantaa sen enempää, koska pidän sitä lähtökohtaisesti turhana, mutta niin pitävät jotkut esim. dokumentteja tai jopa uutisia. Isoveli nääs valvoo ja propagandalla aivopestään ihmisiä.

En ole muuten vielä pongannut yhtään pedonmerkki/maailmanloppu-keskustelua liittyen tähän, mutta aika olisi sille hyvin hyvin suotuisa ;)

kuva

Kautta aikain on ollut jaksoja, jolloin on ilmennyt tilausta ns. maailmanmullistuksille tai vallankumoukselliselle liikehdinnälle.. Jostainhan se tarve aina kumpuaa - ei savua ilman tulta etc.

Minun mielipiteeni nykymaailman tilasta ei ole aivan yksioikoinen, mutta rahajärjestelmän hävittäminen miellyttää kovasti ainakin ajatuksen tasolla. On vain niin turhauttavaa ajatella, että vain se hallitsee maailmaa ja ihmisen motiiveja.. Ja että se on ainoa oikea resurssi toiminnalle. Meitsin maailmankuvassa ideat, asiat ja ihmiset ovat itsessään arvokkaampia/tavoiteltavampi itsensä vuoksi kuin jonkun niihin lisäarvoa tuovan numeron, ja ne numerot lopultakin siis täysin turhia. Rahajärjestelmä ja sen ympärille kytkeytyvä "vauraus" on loppupeleissä vain yksi elementti tällä hemmetin mutapallolla.

Ehkä pitää koostaa omista ajatuksistaan jonkinlainen tiivistelmä, jotta pääsisi asioiden ytimeen (ja voisi jauhaa siitä täällä).

Seuraavaksi aion kuitenkin miettiä erästä tehtävää ja harrastaa sivistyneitä unennäköjä. Ainakin toivon mukaan.

Muzak: Amorphis - Skyforger ( 2009)

Vestige, Zeitgeist, Himanen, saatana

Tuli puheeksi musiikki tuossa kun mesettelin aikaa tappaakseni ja kaveri (joka on suuri animen ystävä, kuten melkein kaikki muutkin tutut) linkkas tuon otsakkeen biisin. Itse en ole paljonkaan animea kerennyt (sentään) katsomaan, mutta eiköhän siihenkin tule joskus koukkuunnuttua. Itse asiassa voisi katsoa tuon yhden boxin isolta koneelta kun siinä kerran on laajakuvanäyttö ja pelottavankin hyvä äänentoisto. Hyvä biisi ja sarjatkin voisivat olla katsomisen arvoisia :)

Jäin myös koukkuun karitevoihin (ja melkein zeitgeistiinkin). Ensimmäiseksi mainittu toimii todella hyvin meikäläisen korppukuivaan ihoon ja tuoksuu toooosi hyvälle <3 Toiseksi mainittu on taas osoitus siitä, että on vaarallista lukea verkko-Hesarin keskusteluja. Himasen setä esitteli tänään "omia" ajatuksiaan suomalaista meiningistä , ja artikkeleista syntyneet keskustelut ovat kyllä parasta A-ryhmää ainakin jos tarkastellaan angstin määrää (voittaa melkein siltakeskustelun). Kaikissa kolmessa keskustelussa mainittiin muuten joko maanviljelijät ja/tai keskusta ja se miten kumpikin jengi riistää veronmaksajien rahoja ;) Noista keskusteluista voisi oikeastaan pistää pystyyn kunnon tutkimuksen, jonka nimeksi voisi tulla vaikkapa " ne vievät meiltä työt ja rahat - suomalaisuuden representaatioita verkkokeskusteluissa" Tai noiden representaatioiden tilalla määritelmä "suomalaisia mielenmaisemia". Tutkimuksessa voisi myös siteerata vanhaa ystäväämme J.P. Roosia, joka teki jo vuosia sitten samanlaisia päätelmiä kuin Himanen, mutta kun sosiologia ei ole niin seksikästä kuin filosofia niin asia jäi "hautumaan" vuosien ajaksi tullakseen nyt esille.

Minua itseäni ei kiinnosta Himasen rooli itse filosofian suhteen, mutta kaveripiirini inhoaa häntä -kuten monet muutkin ns. perinteisistä filosofiahenkilöistä. Syy tähän on tyypin kaupallisuus, ja no, eihän viisaista ajatuksista ole ennenkään laskutettu. Himanen kuuluu omalla kontribuutiollaan samaan porukkaan kuin Sarasvuo Sisäisellä sankarillaan tai jenkki-Dyer (jonka tuotantoon eräs kaveri on kovin ihastunut). Vahinko vaan, että kaikki tämä jatkaa edelleen sitä samaa markkinatalous-hypetystä mikä on vähintään osasyyllinen kaikkiin näihin ongelmiin. Tai sanotaan, että nautintoon perustuva elämäntapa joka on syntynyt markkinatalouden mahdollistaman vaurauden ansiosta on se ongelman ydin -mikä taas ei johdu siitä, että nautinto sinänsä olisi paha (pikemmin luontaista) vaan siitä että järjestelmä kaiken takana on järjetön ihmisen itsensä kannalta.

Innovaatiot tuovat mielikuvan vauraudesta (= jotain enemmän kuin jollain toisella tai kaikilla muilla, ns. kilpailuyhteiskunta) ja saa (muka) ihmiset yrittämään. Fail! Innovaatioiden pitäisi olla osa elämää -ei mikään ulkopuolinen olio tai kilpailun/kilpailtu kohde. Jos halutaan todellista innovaatioyhteiskuntaa, niin ihmiset pitäisi varmaan uudelleenohjelmoida tavoittelemaan ennen kaikkea sisältöä muodon sijasta - ei muotoa sisällön kustannuksella. Voipi tosin olla, että nuoremmat sukupolvet ovat jo omaksuneet uudenlaisen ajattelutavan -ja siitä heitä nyt halutaan rankaista mm. pidentämällä oppivelvollisuutta tai säätämällä lakeja, jotka pakottavat jengin elämään 8-16 rytmissä (vaikka samaan aikaan puhutaan työpäivien lyhentämisestä jne). Tämä toki luonnollista,koska yhteiskunta on suunniteltu pyörimään mm. tulonsiirtojen varassa, ja sehän tarkoittaa sitä, että ei voida vähentää virastojenkaan määrää (=tietty määrä ns. suojatyöpaikkoja -> tulonsiirtoja verojen muodossa -> työntekijät itse oikeastaan maksavat omat palkkansa verorahoilla -> naurettavaa). Jopa velikin vanhana poliitikkona oli sitä mieltä, että ei voida yksinkertaistaa byrokratiaa, koska häneltä ja kollegoiltaan lähtee duunit ;) Paree vaan senkin toivoa, ettei meikäläinen koskaan saavuta valta-asemia..

Ei tämä elämä ole muuttunut sieltä luolamiesajoilta (tai viljelykulttuurin alustakaan) niin paljon, etteikö ihmisillä olisi joitain tiettyjä ominaisuuksia tahi tarpeita. Se tarvitsee tekemistä (eli vaikkapa työtä) ja kokemuksia siitä, että se onnistuu. Sellainen ei tietenkään onnistu jos jopa duunista (jonka pitäisi olla perusosa, ei palkinto) joutuu kilpailemaan ja häviämään jollekin. Ja jos sen työsi saat (josta siis saat rahaa elättää itsesi) ja siitä saatava palkka ei riitä mihinkään, niin onko se jonkinlainen onnistumisen tunne mikä siitä seuraa?

Ja niin, se onnellisuus ja miten torjutaan masennusta. Suomalainen on vissiin edelleenkin nöyrä tyyppi, joka on eniten olemassa kun sillä on mielekästä tekemistä eli ts. töitä tai vaikka joku harrastus ja meillähän on tällä hetkellä (virallisten tilastojen mukaan) esim. satoja tuhansia työttömiä.. Mitä ristiriitaa näemme tässä? Ei kulttuuri muutu sekunnissa iloiseksi fiilistelykulttuuriksi vaan siihen menee aikoja ja aikoja. Asiaa saattaisi tosin auttaa se, että siirrettäisiin Suomi Etelä-Afrikan leveyksille.. Alan itsekin olla kyllästynyt tähän hemmetin talveen (ja lumeen) joka kestää kestää.. ja kestää.

(Positiivista ajattelua pitäisi kyetä myymään kaupassa tai huutokaupoissa vähän samaan malliin kuin pahoja henkiäkin.)

Minunkin onnellisuuteni on kytköksissä mielekkääseen tekemiseen, ja tällä kertaa se ilmenee minulle niin rakkaassa pohdiskelumuodossa. Kulutan oikeastikin vähän liikaa aikaa kaiken ylimääräisen ja määrällisen miettimiseen, mutta -kuten olemme huomanneet- se saattaa olla joskus jopa hyödyksi.

Muzak: japan-poppia ym

Hi-Tech and movies

Päivä sujahti uutta konetta säädellessä ja sain sen johonkin malliin.. Mut sen mä vaan sanon, että noi kaikenkarvaiset alkuasennukset tms. on arsesta. Vehkeessä oli valmiina mm. Office-paketti (ja joku Hollywood-marriage-peli xD) mutta enpä saanut esim. just tuota Officea pelittämään. Mukana ei nääs tullut mitään lisenssikoodeja, joita lataus olisi tarvinnut. Siinähän sitä aikaa sitten sujahtikin kun poistelin koko roskan ja latailin sen uudestaan (= tarvitsen yhtä softaa koulujuttuihin). Pitäis varmaan yksi toinenkin napata, mutta katselen sitä huomenna uudestaan. Kunhan tässä ensin vedän henkeä ja eläydyn siihen fiilikseen minkä ns. tekninen keskus voi tuottaa =P Siltä tää mun olkkariosasto alkaa pikkuhiljaa nimittäin näyttämään.

No, se siitä hifistelystä. (Jatkoa paremmalla ajalla.)

Taustamusana tänään Veren vangit. On se nähty (vähän livenäkin), joten ei tarvita tällä kertaa sen syvällisempaa kertausta, mutta hyvä elokuva se on. Ricen vampyyrikirjoista on tietääkseni kuvattu elokuvaksi vain kolme (Veren vangit, Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar) vaikka kirjoja on huomattavasti enemmän. Tykkään itse eniten Mariuksen hahmosta noissa kirjoissa.. Kirjoissa hänet kuvataan punaiseen samettiin verhoutuneeksi hyvin aristokraattiseksi, sivistyneeksi, ikinuoreksi (joka on kuitenkin vanhin kaikista) ja blondiksi vampyyrimieheksi, joka on samaan aikaan Lestatin luoja, sekä se joka varjelee Äitiä&Isää (eli kadotettujen kuningas&kuningatar) omassa palatsissaan.

Tuo Vampyyri Lestat löytyy jonain pikkubudjetin ranskalaisena(?) elokuvana.. Oikeastaan ihmettelen, että miksei siitä ole tehty Hollywood-versiota: se on noista kirjoista sisällöllisestikin paras. Ehkä syy on se, että Ricen kirjat eivät ole niin puhtaan viihteellisiä kuin vaikkapa Meyerin (Twilight-sarja) vaan historia ja mytologia kulkevat koko ajan rinnalla.. Myöhemmissä kirjoissa ne taitavat olla lähes pääosassa. Sellaista ei ole kovin ihanteellista kuvata elokuvaksi -vaikka Dan Brownin kirjoista tehdyt elokuvat ovat nekin myyneet kyllä hyvin.

Tykkään silti enemmän Marveleista, ei voi mitään. Jos siis elokuvista puhutaan.

Tuokin pitäis käydä katsomassa.. Vaan missä välissä ja milloin -kas siinäpä pulma.

Muzak: Poets of the fall ja elokuva taustalla

ilimoja pidellyt..

Ja tänään kävin myös töissä. Täytyy sanoa, että tekee välillä hyvää nähdä ihmisiä.. Ihan siksi voisi olla noita duuneja enemmänkin, vaikka itse työ nyt onkin sitä samaa mitä ennenkin, eli ei ihan mun juttuni. Oh well.. Ei ole ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) työ, jota teen ihan jostain muusta syystä kuin rahasta tai itse työstä saatavien hyötyjen/haasteiden takia. Tykkään työkavereistani aika tavalla ja tänään mulla olikin työparina ihan uus ihminen (= aika viehkeä opo-opiskelija).

Joskus (= joka päivä) kyllä tunnen itseni ikivanhaksi. Työkaverikin on varmasti ainakin 6v minua nuorempi, ja huomasi kyllä eron elämänasenteissa.. Ei tämä elämä tunnu enää sellaiselta kuin esim. vielä 3v sitten ja muutos on oikeastaan ihan helkatin iso. Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä laimeammalta ns. suuretkin elämänmuutokset tuntuvat ja no, vaikka sen innostumisen menettäisikin niin onneksi myös stressin. Eipä tässä ole enää kiire minnekään.. Valmis maailma jalkojen alla. Nuorempana tuntui siltä, että elämä menee ohitse -ja mahikset- jos ei jokaiselle idealle sano "kyllä" -tai ainakin roiku niissä viimeiseen asti. No, kokemus opetti sen, että niitä tsäänssejä tulee koko ajan uusia, joten why bother? Varsinkaan jos niissä tsäänsseissä ei edes näe mitään tsäänssiä vaikka ne niin kovasti koettaisivat uskotella.

Niinpä niin.

Siinähän se päivä sitten menikin (töitä tehdessä jne) , ja nyt funtsin, että joko ottais työn alle uuden koneen säätämisen. Ei siinä periaatteessa paljoa mitään ihmeellistä ole, mutta oikea fiilis on oikea fiilis ;) No, huomenna sitten viimeistään. Lataan siihen samalla vähän erityyppisiä sovelluksia kuin tähän vanhaan ja siirryn samalla testaamaan, että joskos esim. Opera olisi kivempi selain kuin tää Firefox. Tässäkin se voisi olla ok ratkaisu, koska tulikettu on eräs tekijä joka kuumentaa tämän värkin tunteita vähän turhan tehokkaasti. Eilen latailin yhden web-editorin, ja sitäkin olisi kiva testailla.. Eräällä kurssilla tarvitaan sellaista, ja kyselin kaverilta, että joskos se tietäisi jonkun toimivan ratkaisun.. Omat kokemukset kun rajoittuvat sinne 90-luvun lopussa käytyihin ohjelmointikursseihin (jolloin käytössä FrontPage) ja sen jälkeen olen tehnyt kaikki sivut käsin koodaamalla notepadin toimiessa suosiollisena avustajana.

Ja jatkoa seuraa.

Luen vähemmän runoja, olen mieluummin itse kirjoittanut niitä. Runo on lopultakin aika henkilökohtainen juttu.

Mirkka Rekola osaa pukea sanoiksi sellaista mitä en itse löydä.

Minä tulin ja tunsin poissaoloni hänen parissaan.
Ja minä kysyin mikä sen
minussa tunsi. Se oli ai-
na toinen, aina toinen.
           Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin
kuusikonkipeä ja unohtunut, käyskelen täällä ja
etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista,
ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut
kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
          Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänki-
pinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vas-
takkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se
tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä on
ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan.
Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille.

- Mirkka Rekola -

Muzak: Pave rulez (myös livenä!)