Iltapuhteita

Yllätin itseni ja olen melkein väsännyt jo sen yhden turhan muka-ryhmätyö-tehtävän. Tulos on kyllä varsin mielenkiintoinen -varsinkaan kun mulla ei oikeastaan ole mitään käsitystä siitä että mitä tällainen projekti oikeastaan vaatisi ;) Tuskinpa on myöskään tehtävän tarkastaja, joten olen turvassa (hah). Tällaista ei varmasti kukaan muukaan ole keksimässä (tai sitten olen todella positiivisesti yllättynyt&huoleni ihmiskunnan tulevaisuudesta hiukan pienempi).

Kuuntelen tässä samalla Sonata Arcticaa.. Kuulostaa pitkästä aikaa oikein mukavalta. Livenä tämä orkesteri ei tosin ole koskaan ollut kovin kummoinen, mutta ehkäpä kuitenkin lähtisin tätä katsomaan jos se saisi aikaiseksi tulla esiintymään tänne Siperian tundrille (=you wish).

Tein aikoinaan vähän periaatepäätöksen tänne jäämisestä, mutta saa nähdä. Tylsä mesta tämä Joensuu joka tapauksessa on.

Ehkä kaikki vähän pienemmät kaupungit ovat.

Tän tehtävän jälkeen kasaan sen toisen ja se on sitten siinä -vähäksi aikaa. Kerkii siis huomenna oikein hyvin sinne radalle.. Ja liukastumaan hengiltä. Taitaa olla ainoastaan noi solkikengät sellaiset joilla pysyy yhtään pystymmässä, mutta niissä ei ole mtn vuoria sitten. Pakko tulla muutenkin vikalla bussilla kotia.. No, se on hyvä ajoitus tällaiselle vanhushenkiselle ihmiselle (talvisaikaan). Kesällä eri asia; onkin jo ikävä puistokemistileikkejä (ja ko. touhun jälkeistä pyöräilyhetkeä).

Päivän inspiraatiolähde:

Ihan kuin se Kalimaa-setä joka noitaili Tuomiontemppelissä. (Voi se ollakin, en jaksa ottaa selvää)

Kohta ulos.

Muzak: Sonata Arctica (159 tracks via Spotify)

Paras aika päivästä

.. on se kun kello näyttää melkein keskiyötä ja sitä rataa. Paitsi että nyt kyllä väsyttää ihan helvetillisesti. Valvoin viime yönä jonnekin aamuneljään (=roikuin mesessä kaverin kanssa) ja sitten en saanut oikein hyvin nukuttua. Sitä sattuu ja tämä päivä oli joka tapauksessa oikein hyvä. Kävin kirjastossa, firmassa (onneksi ees joku -eli meitsin pomo- on tässä kaupungissa innovatiivinen bisneksentekijä..), kaverin kanssa kaupoilla hankkimassa kaikkea tylsää&jännempää ja lopuksi otettiin yhdet tuopilliset. Jotkut saattavat käydä kahvilla; minä käyn kaljalla. Meitsin suussa kahvee ei edelleenkään maistu oikeastaan muulta kuin siltä itseltään.

Yöinspiraatiobiisi: W.A.S.P - The idol <3

Jossain vaiheessa The crimson idol puuttui Spotifyn valikoimista, mutta nyt se on tuonne jo ilmaantunut. Täti kiittää ja kumartaa!

Selkeesti on kevät kyllä tulossa kun tekee mieli patsastella menemään sonnustautuneena kirkkaisiin väreihin ja haaremipöksyihin ;) Mulla itse asiassa on jo valmiiksi parit samantyyliset housuyksilöt: kirkkaansiniset ja mustat. Nyt jos hankkisi denimitkin, hah. Rakkautta ensisilmäyksellä <3

Lisäksi kaupungilla osui silmään aika monta hyvännäköistä miestä :o Onneksi se on vain kevätfiiliksen tuomaa harhaa..

Siitä tulikin mieleen, että pitänee värjätä fleda jos kerran aikoo lähteä radalle. Näytän vähän kaljulta jossain valaistuksessa (kiitos oman vaalean hiusvärin) ja se sattuu jo omaankin silmään.

Ennen viihdykettä pitäis varmaan vääntää jotain koulujuttuja. Onneksi niitä ei ole kuin kaksi, joista toista ei huvittaisi edes vilkaista. Päätin muuten, että jos kerran leikitään jotain yritysjuttuja niin minäkin leikin tekeväni ryhmätyötä. On jotenkin huvittavaa, että useimmat ryhmätyöt tuppaavat jotenkin epäonnistumaan eikä se edes johdu ihmisistä itsestään. Siitä se johtuu, että ne tarvitsevat johtajaa/homman perusteellista koordinointia alusta loppuun eikä sitä ole näissä piireissä näemmä aina tarjolla. Aikoinaan rokkiduuneissa (ja sitä ennenkin) huomasin, että homma alkoi hajoamaan tasan heti kun duunarit tajusivat että pomoa(=minua) ei välttämättä olekaan tarjolla. Olin kyllä maisemissa lähes koko rokin ajan, mutta lähdin kerran puoli tuntia aikaisemmin pois duunista ja reaktio oli näkemisen arvoinen ;) Ryhmäkuri (ja auktoriteetin merkitys) on kiinnostava asia..

On se aika kiva juttu jos on tasan kaksi kurssia koko keväänä, joista oikeasti diggaa ja joiden rakennetta/toteutusta arvostaa.. Mahtavaa. Keskustelin muuten pomon kanssa hänen lopputyönsä aiheesta ja hienosti oli onnistunut jo siinä vaiheessa pohjustamaan omaa tulevaa ammattiaan.

*valaistuminen*

Muzak: heviÄ

Random situations

Tähän päivään on mahtunut monenlaista.. Seesteistä olemista, yllättäviä uutisia, äärimmäistä vihaa/turhautuneisuutta ja mukava fiilis päätteeksi. Lisäksi olen jäsennellyt negatiivisia tuntemuksia, koska en viitsi menettää hermojani yhden typerän kurssin takia. Koko homma on omassa viitekehyksessään täydellistä ajanhaaskausta ja no, sen saa luennoitsijakin tuta siinä vaiheessa kun minä sille siitä arvosteluni annan ;)

Kaikkea sitä saakin kokea.. Olin tuossa päivällä yhtä huonolla tuulella kuin aikoinaan parisuhteessa ja siitä voi päätellä että aika paljon kyrsi. Exää sentään pystyi kirjaimellisesti potkaisemaan perseelle siinä vaiheessa kun hermot menivät (= suhde veteli silloin viimeisiään), mutta nykyään ei sitäkään iloa anneta ja se jos mikä on surullinen tosiasia.

No, se siitä.

Yllättävät uutiset koskivat sitä, että veljeni sitten päätti mennä naimisiin ja no, onhan se ihan jees uutinen. Saan siitä uutta pontta laihduttaa itseni kondikseen ja tukan laitto menee sitten toukokuulle, jotta se on hyvässä kunnossa juhlapäivänä. Lisäksi porukat ovat löytäneet vanhat anarkistiset itsensä ja mutsi aikoo teettää jonkun korsettiasun(!). Isä taas on päättänyt vastustaa perinteistä juhlapukeutumista, joten ainakaan frakkia sen päällä ei kuulemma nähdä. Ketään ei edes haita meitsin suunnitelmat pukeutua mustaan asuun, joten kaikki hyvin. Perheen sisäiset ristiriidat väsyttävät (vaikka niitä aina välillä syntyykin).

Jos olisin yhtään hemaisevampi niin pistäisin jonkun nahkamekon ;) Lyhyen sellaisen.

Katson tilannetta uudestaan sitten kun läskiä on vähemmän&kesäkuu on koittanut.

Onneksi sentään tuli nukuttua ne 12h unet, ettei sentään nyt tarvitse masentua univajeen takia. Meitsille ei kyllä sovi mikään normaalielämä; se on tullut todistettua. Tästä keväästä saattaa tulla ihan pirun raskas saman syyn takia, mutta en aio välittää. Yhteiskunta ja sen rakenteet eivät ole muutoinkaan sellaisia asioita joita kenenkään tulee kumartamaan ja jos niin pyrkii edes alitajuisesti tekemään niin samat rakenteet pettävät.

Jos niin on, että saturnikot rakentavat tämän maallisen ulottuvuuden niin tehtävää tulee kyllä olemaan. Sitäkö saturnuksen ja pluton yhtymä tarkoittaa; jatkuvaa uudistamista, hajota ja hallitse? Vaaka on sosiaalinen merkki johon liittyvät niin sopimukset, lait kuin järjestelmätkin - ja saturnus taisi olla sopivasti se perinteinen hallitsija. Olen muuten viime aikoina huomannut, että millaisia fiiliksiä saturnuksen ja jupiterin yhtymä tuottaa.. Tuota yhtymää ei muu sorki nyt kuin ehkä saturnuksen saapuminen takas vaakaan, mutta ominaispiirteenä tuntuu olevan vahva ja miksei olisi jos se siellä askendentilla "pönöttää".

Transiiteissa painaa tällä hetkellä jupiterin neliö venukseen ja senkin kyllä huomaa. Neliötä tosin ei kannattaisi pitää (minunkaan mielestäni) minään pahana, koska ainakin saturnuksen neliöiden aikana tapahtui elähdyttävää karsintaa ihmissuhteiden ja materian suhteen.

Nyt olis pieni kävelylenkki paikallaan, mutta ulkona on vähän turhan kylmä ja no, kerkiää sitä huomennakin.

Sarjassamme tyypillistä miehille vol. xxx

Muzak: vanha inspiraatiolista

Inzpiration

Innostuin tuossa tekemään yhden kurssin harjoituksia, ja oikeastaan yksi ekoista tekemättä enää ;) Intoa riittää varmaan siksi, että otin tuossa boostausta eli ts. yhden siiderin ja vähän muitakin "huonoja" hiilareita. Shame on me.. Mut noste on aina nostetta; sanoi kuka mitä tahansa. Olen myös kehitellyt Sherlock Holmes-suunnitelmaa ja se toteutunee ensi viikolla \m/ Elokuvaseura on vielä muilla mailla vierahilla (kyseessä siis "isoveljeni") ja lisäks sillä on ns. paskatauti, joten siksi ei perinteinen leffasunnuntai oikein toimi. Tai no, tosinainenhan ei paskatautia kumartele xD (Yleensä ottaen.)

Unohdin muuten hakea possutautirokotuksen, damn. Mutta jos kuolen niin lupaan tehdä sen kunniakkaasti o/

Yritän tässä kerätä inspiraatiota myös filosooffissedän tehtäviä varten, mutta jotenkin ei nyt lähde. En tiä.. XML on kyllä aika seksikäs aihe.

Tänään on moni asia jäänyt yrityksen tasolle.. Tai oikeastaan koko viikolla on ollut sellainen kaiku. Koko ilta meni siinä kun arvoin itseni kanssa, että käynkö keskustasta uusia korvatulppia vai not. Tulin siihen tulokseen, että ei vielä tarvii. Huomenna onkin jo pakko. Ei tässä talossa selviä ilman sellaisia; putket kohisevat, ihmiset elävät elämiään ja kärsin itsekin välillä hyperakusiasta( =kumpikin korva soi ja oikeassa kuulonalentuma) Ehkä pitäisi alkaa tutustumaan syvemmin kanssaeläjieni elämäntapaan ja laajentaa näköaloja jälleen kerran. Noin muutenkin.. Viime yönä katsoin Tuomaria telkkarin äänet pienellä (pääosanesittäjä muuten muistutti liikaa Sylttyä, ei hyvä) ja yhtäkkiä kuului "jostain" että "Vittu!" :D Vähänkö säikähdin.. Ovi oli käynyt sitä ennen eli vissiin joku palannut toivioretkeltä kotiin. Taisi olla nainenkin messissä, eli jos se ei satu asumaan sen tyypin kanssa vakituiseen tms. niin sitten ainakin oli muuten vaan mukavaa seuraa for instance.

(En taida ottaa kantaa siihen, että onko meidän talon pojat hyvää seuraa kellekään. Luulen, että se ei ole joka kerrankin makas sammuneena ulko-oven edessä..)

Mutta elämäähän tämä on. Isä on kertonut paljon juttuja niistä tapauksista joita asusteli hänen nuoruudessaan tuolla kotikulmilla. Vaikka niille nyt sattui maistumaan kuppi normaalia tiuhempaan niin suurin osa oli muissa taidoissa lyömättömiä. Joku keitti niin hyvät pontikat, että herrat isolta kirkolta haettivat sen tekemään heillekin maistiaisia ja sehän keitti. Kylällä asui niin tietäjää kuin tarinaniskijää. Nykyäänkin siellä on esim. sellainen tapaus joka lausuu hutikassa Kalevalaa ja erittäin suurella paatoksella lausuukin. Tyyppi lukee hyvin paljon ja sen palauttamia kirjakasoja todellakin kannatti penkoa jos sattui kirjastoon samaan aikaan.. Filosofiaa, islantilaista modernia kirjallisuutta ja runoja; noin esimerkiksi. Liekö koskaan töitä tehnyt tai muuta sen ihmeempää, mutta fiksu se on. Ja Kalevalla saa tietenkin aina pisteet kotiin.

Ei elämä ole mustavalkoista.. Onneksi. Vaikka väriyhdistelmänä mustan ja valkoisen liitto onkin mahtava niin haluan aina sotkea siihen jotain epäharmonista.

E.T olikin jo vanha juttu..

Muzak: Blutengel - Bloody pleasures, kiksua, heviä

Gray havens

Mieliala alkoi laskemaan kuin lehmän häntä sitä mukaa kuin ilta eteni.. Ja nyt sylettää ihan kunnolla. En viitsi lähteä uloskaan kun on niin pirun kylmä ja ulko-oven lukko osoitti huonoa yhteistyötä jo alkuillasta. MUR! No jospa sitten tekisi vaikka yhden tai kaksi koulutehtävää. Meitsin yleis-ulostautuminen siirtyi myös huomiseksi; kaveri oli ihan puolikuollut (joku muukin kun elää öisin..) ja itse tosiaan nostin itseni ylös joskus 13 jälkeen. Tällaiseen tottuu ja sitten olet pulassa. Onneksi kirjoitan nämä asiat tässä muistiin: voin sitten miettiä näitä hetkiä kaikella onnella silloin kun olen taas jossain työssä joka alkaa aamulla klo 03.30 ;)

Toisaalta mieluummin olisin duunissa esim. 0330-1100 kuin 0800-1600. Ekassa tapauksessa voisi nukkua päivällä ja valvoa aina koko yön putkeen. Aikaisemmat kokemukset ovat osoittaneet, että se on varmaan ainoa mahdollinenkin tapa.. En osaa mennä nukkumaan ennen puoltayötä.

Illan levy: Dimmu Borgir - For all tid (1994)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. Harmaa on mieli ja muzak sen mukaista. Vaan tämä levy on muutenkin toinen Dimmun parhaimmista ja suuri on rakkauteni tätä kohtaan <3 Tämä harmaa cover on se harvinaisempi alkuperäisversio (mulla itselläni on violetti-oranssihtava uudelleenjulkaisu-digipack).

Muita hienoja kansia:

Burzum on mun makuun aikamoista rähinää (ei mitään ihanaa kaunista norjankieltä tms), mutta puolensa silläkin.

Keskiaikatyyliä Autumn Tearsin malliin.. Tästä levystä minulla on paperikotelollinen erikoisversio.

Tätä en ole ennen nähnytkään.. Sadunomainen talvitunnelma. Tulee mieleen vähän Nightwishin biisit?

*valaistuminen*

Yep, loppu"päivän" ohjelma selvisi justiinsa: koulutehtäviä JA Eternal tears of sorrow:n uusi albumi (= ylläoleva)

Muzak: Eternal tears of sorrow - Children of the dark waters (2009)

Daffodil lament

Tänään olin paha ihminen ja lintsasin päivän ainoan luennon *häpeää syvästi* Että tuntui hyvältä, hah. No, onneksi itse asia ei ollut vaikea ja luentokin on laitettu jo nettiin katsottavaksi joten huomenna tsekkaan sen sitten. Pitäisi tässä vähän muutakin tehdä koulun eteen, mutta saa ny nähdä että mitä tänä yönä jaksaa ;) Onpa siistiä kun ei tarvitse herätä ns. ihmisten aikoihin huomenna. Meneekin sitten yötyöskentelyksi koko loppuviikko, mutta sunnuntaina on kai pakko mennä nukkumaan ajoissa. Olisi pieni pakko hakea juttuja koululta ja no, sen kyllä tietää että ei nappais niinq yhtään lähtee. Ääh.

En kyllä yhtään tiedä, että mistä olen onnistunut kehittämään tämän kaiken aikatauluvastaisuuden.. Ensin valitin, että ei ole mitään tekemistä ja joululoma on liian pitkä, mutta sitten en viitsi mennä tuonne koululle kun kerran voisi :D Koskaan ei ole hyvä, mutta valittaminen on sentään sujuvaa eikä edes maksa mitään ;)

Ei enää kauan kun tulee Tuomari, aah. Hokasin, että perjantaina on Eläkeläisten vuoro esiintyä euroviisukarsinnoissa, joten kaipa sekin pitäis katsoa (jos muistaa).

Tavallisen tylsä päivä joka ei kuitenkaan yrittänyt tappaa henkisesti, ehkä se on merkki jostain.. elämästä? Joka tapauksessa taidan yrittää huomenna sosiaalistua sen verran, että haen "kyliltä" lisää lukemista. Jos löytäisi jotain hyvää scifiä tai muuten vaan loistavaa settiä missä ei ole joko järjen hiventäkään tai sitten liikaakin sitä. Muistelin eilen antaumuksella muutamia hyviä homosarjiksia joita olen lueskellut välillä; ne ovat ehdottoman suositeltavia. Muuten paikallisen kirjaston sarjiskokoelma on kyllä aika kesy, mutta piristävänä poikkeuksena mainittakoon että parista sivupisteestä näkyy löytyvän sellaisia albumeja mitkä pitäisi laittaa lukkojen taakse "K-65"- leiman taakse. Minä tietenkin olen ne fiksuna lukenut, mutta suosittelen muille vain omalla vastuulla *sigh*

Jos pitäisi kerätä ns. aikuisten sarjiksia kirjastoon niin meitsin suosikki olisi Ramba.

On tuon tyylisiä sarjiksia toki muitakin -paljonkin- mutta tämä on ehdottomasti yksi parhaista. Jos siis tykkää muijasta joka laittaa äijät ensin pinoon ja tekee niille sen jälkeen sitten mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Tulee etäisesti mieleen eräs klassikkoelokuva.. Olen nähnyt kummatkin -ykkösosan&jatkoversion- eräillä kauhuelokuvafestareilla v. 2001. Oli ihan raikas kokemus varsinkin keskiyön jälkeen nähtynä.. Kyseiset kaksipäiväiset festarit kun pidettiin kokonaan yöaikaan. Lisää sellaisia!

Muzak: The Cranberries - Stars: Best of 1992-2002 (2002)

Flower worn in the dark

Päivän biisilistalta löytyy tänään niin vampyyreja kuin skorpionejakin eli nyt ollaan oikein pohjavesillä fiilistelemässä.

Jälkimmäisessä videossa on kyllä täsmälleen oikea fiilis. Nuo skorpionit (ja niihin liittyvä symboliikka) viehättävät paljon vaikken kyllä ehkä lemmikiksi ottaisi.. Hämiksestä olen joskus jopa haaveillut ;)

Katsoin tuossa illan piristeeksi X-menin, jota en ollut näköjään ennen nähnytkään. Harmi, että Kyklooppi (=elokuvassa eri näköinen) koki ikävän kohtalon niin alussa :/ Marveleita viitsii katsoa useammankin kerran, vaikka esim. Wolverine olisi voinut olla parempi noin elokuvana. Leffa kuitenkin tuotti sen verran paljon pätäkkää, että jatko-osakin on tulossa ja kyllähän se tulee katsottua -ellei sitten ole aivan täyttä huttua.

Viikonloppuna onkin sitten luvassa todellista laatua, josta ei ainakaan liikaa romantiikkaa löydä.  Tuomari on sellainen setä, joka hoitaa asiat ilman turhia lässyttelyjä. Toki tässäkin tarinassa on pohjalla se vanha juttu tapetusta perheestä jne. , mutta ei se menoa paljoa pehmennä vaan pikemminkin päinvastoin. Saman päivän aikana tulee pari muutakin hyvää leffaa: lapsuuden ykkönen Rocky ja sata kertaa nähty Grimmin veljekset.

Mutta joo.. Perjantailla on siis tällä viikolla normaalia syvempi merkitys, koska saan päättää sen hienon elokuvan parissa ja kerkeän käydä lenkilläkin ihan normirytmissä (leffa alkaa 00.40).

Ja kun leffoista aloin jauhamaan niin voisi tehdä vähän listaa niistä mitä pitäisi/haluttaisi pian nähdä. Sherlock Holmes tulee ensi-iltaan loppuviikosta ja ehkäpä se nähdyksi ensi viikolla.. Ainakin toivon mukaan. Burtonin uusin ilmestyy myös tänä vuonna ja siltä odotan paljon. Elokuvan 3D-traileri oli aika vaikuttava (ja silmien edessä killunut Irvi-kissan jättimäinen naama aika kammottava..), joten eiköhän elämys tule olemaan koko rahan arvoinen. Tekisi muuten mieli nähdä Avatar uudestaan; arkitodellisuus alkaa turhaan vaivaamaan nuppia ja voisin mieluusti hypätä Pandoran kauniiseen ihmemaahan.

Marveleitakin olisi tulossa, mutta Magnetoa joutuu odottamaan vielä (pahus). Seuraavien vuosien aikana on luvassa niin Avengersia, Thor, Captain America ja paljon jatko-osia kaiken muun lisäksi eli ts. säpinää riittää (ja meikäläisen rahat palaa).

Puhumattakaan Harry Pottereista.. Puoliverinen prinssi pitäisi katsoa ensitilassa, jotta voi alkaa valmistautumaan niihin kahteen viimeiseen.

Noh, tässä sitä hypetystä taas vähäksi aikaa olikin. Katsottavien elokuvien listaan kuuluu noiden lisäksi tuhat ja yksi muutakin, mutta niiden kirjaaminen kestäisi aika kauan joten taidan keskittyä nyt Moonspellin kuuntelemiseen <3

Curse the day, hail the night..

Muzak: mustaa rakkautta <3

Sweet death(s)

Pongasin äsken oikein vaikuttavan tatuoinnin erään neidon blogista.. Innostuin samointein itsekin taas haaveilemaan leimoista, mutta kun kuvaa ei ole mielessä (eikä rahoitus kunnossa) niin jätän idean edelleen hautumaan. Mutta sen sanon, että olispa siisti tuollainen värikäs old-school-tyylinen systeemi. Oma v. 2002 otettu ainokainen on musta, mutta ei se värikkäänä toimisikaan.

Päivän inspiraatiomuzak valikoitui meksikaanitatuoinnin tuottaman mielikuvan ansiosta. Mulla on pakko olla joku alitajuinen rakkaussuhde meksikojuttuihin muutenkin; suosimani kampaamokin on meksiko-atsteekki-kuolema-teemainen. Jotain hyvää täällä Joensuussakin, vaikka muuten mesta alkaa olla suuremmaksi osaksi varsin taantunut. Aika on kullannut muistoja, mutta männävuosina täällä oli muutakin kuin massaliikkeitä, massabaareja ja massaihmisiä.

Paitsi että tahdon nimenomaan vanhan Kerubin takaisin.. On oikeasti aika säälittävää, että täällä ei ole rokkibaaria.

Kaikkeen vaan tottuu.. Siihenkin, että ei ole mitään tai tee mitään. Siksi pitääkin kuunnella Dead can dancea ja velloa muistoissa mitä ne synnyttävät. Miksi? Koska se oli hienoa aikaa silloin joskus kun kävin ex tempore ystävättären noitakammiossa teellä ja Yulunga soi taustalla. Jostain syystä silloin oli yleensä myös yö ja/tai synkkä tihkusateinen ilma. Punaviini oli myös hyvää ja noitatädin kaikki kauniit esineet&kirjat.

Mikä sen kauniimpaa kuin ihmiset joiden koko elämä on kuin taideteos? Oli se taiteenlaji sitten mitä hyvänsä.

Omasta elämästä on sen sijaan paha mennä sanomaan mitään. Olen aina pyrkinyt siihen, että se olisi oman näköinen kaikista olosuhteista huolimatta. Aina se ei ole onnistunut, mutta esimerkiksi nyt olen tässä elämäntilanteessa lähes täysin kotonani ja se on hyvä se. Täydellisyys ei ole oikein mun heiniäni muutenkaan. Uudet verhot saattaisivat tosin auttaa asiaa ja jatkan edelleen tämän suhteellisen paljon kärsivällisyyttä vaativan projektin työstämistä. Projekti se on siinä mielessä, että kun yhdet sopivat löydän niin en niitä ole vaihtamassa uusiin ainakaan tässä elämässä.

Päivän esteettinen blogi: K.I.S.S

Diggailen mustavalkoisuudesta. Ja värikkyydestä. Sekä karnevalistisen ylipursuilevasta renessanssivampyyri-tyylistä.

Karnevaalista tulikin mieleen eräs hieno levy. Pitää kaivaa se tuolta varastosta..

The end: Arcturus - La Masquerade Infernale ( 1997)

Total pointless

And retard whatever. Mitä nyt sitten tästä tuleekin. Olen vieläkin vähän järkyttynyt sen yhden sedän kohtaamisesta, että oli pakko kuunnella tuubista Hausmyllyä.  Se aina piristää hyvin paljon.

IhQ kun ei ole huomenna pakko herätä aikaisin <3 Ei ny millään jaksaisi alkaa olemaan ahkera opiskelija (=keskittyä vain yhteen asiakokonaisuuteen) mutta kohta kun huomaankaan niin kyylään 24/7 että mitä älykästä joku keksii laittaa opiskelijoiden keskustelualueelle. Se vähän harmittaa, että kun tulee oltua "hiukan" erakko niin jää joistain asioista ulkopuolelle. On tietenkin erittäin todennäköistä, että olen törmännyt jossain netin syövereissä suurimpaan osaan noistakin kurssin tyypeistä vaikken sitä varsinaisesti tietäiskään.. Ja itse asiassa siinä ei olisi mtn outoa. Mutta meikäläisen opintososiaalisuus on tunnetusti -1000 eikä siitä sen enempää. Itse sanon aina piirejä sisäänpäinlämpeneviksi, mutta meitsi taitaa lämmetä eniten ulospäin ja just sinne minne ei kannata.

Sen verran laaja on muuten meitsinkin reviiri tietoverkoissa ettei moni uskoiskaan. Yritän lisäksi olla silleen salakähmäinen etten paljoa jätä varsinaisia puumerkkejä kuin tiettyihin valittuihin (= random) paikkoihin. Tsekkailen aina välillä, että mitä Google mahtaa kertoa Elwynin liikkeistä ja no, onhan siellä yhtä sun toista -mutta se on sentään uutta että kykenen olemaan tyytyväinen omiin blogikommentointeihini.

Itsekritiikki on taiteilijan pahin vihollinen, as if.

Päivän "tein-elämästäni-taideteoksen"-henkilö: baila baila!

or..

Gummibear.. *HRRR*

Muzak: random

Unicorn chaser

Päivän inspiraatiobiisi: Ladytron - Runaway

Päivän intertekstuaalinen (nörtimpi) juttu: Unicorn chaser

Olen kuunnellut tuon biisin kohta arviolta 20 kertaa peräkkäin ja kuvitellut olevani mustiin pukeutunut indie-intellektuelli jolla on vaarallinen mutta tenhoava ja siveellinen mutta seksikkään arvoituksellinen urbaani elämäntapa. Tämä mun kämppä (joka kieltämättä on jopa indie) edustaa kuvitteellista yökerhoa joko Berliinin undegroundissa tai vähintään Madridissa.

Lisäksi olen miettinyt kaikenlaista mieltä ylentävää. Setä piti aamulla niin kuivan show'n (muutamia sen omia juttuja lukuunottamatta), että piti sen edestä kehitellä jotain hehkeää ja innostuinkin sitten taas vaihteeksi aina yhtä ajankohtaisista väestöntuhoaiheista vol. 1000. Tätä on pohdittu pitkään ja hartaasti kaveriporukalla, mutta lopputulos on aina yhtä jämäkkä eli tapetaan kaikki. Ongelma voidaan ratkaista, mutta se voidaan myös pyyhkiä pois -vai voidaanko? Tässähän tullaan taas erään ikuisuuskysymyksen eteen, koska: What goes around.. Comes around.

Havaitsin tuon lauseen pitävän kutinsa esim. tänä aamuna.. Leuassani on nääs tosi kivulias finni kiitoksena muutaman päivän takaisesta suklaanautinnosta. Jos söisin tänään levyllisen mädätetyistä kaakaopavuista valmistettua ruskeaa muottiin valettua massaa niin sen vaikutukset näkyisivät luultavasti viikonloppuna. Tosin huomiseksi saattaisin saada kyllä hienon turvotuksen, koska suklaassa on paljon hiilareita jotka maksa varastoi ja nämä hiilarit(+ suklaan sisältämä runsas suolamäärä) puolestaan keräävät nestettä varastoituessaan. Mutta jos ensin paastoaa vähillä energioilla vaikkapa viikon kaksi niin hiilaritankkaus aiheuttaakin aineenvaihdunnan boostautumisen ja näin ollen neste poistuu normaalia nopeammin.

Kaikkea jännää voi siis harrastaa ja testailla jos sattuu omistamaan ruumiin. Tosin olen yleensä sitä mieltä, että elämä olisi paljon mielekkäämpää ilman ruumista.. Olisi enemmänkin kuin kiinnostavaa kokea ruumiista irtautuminen, koska itse hahmotan itseni todella huonosti noin fyysisenä olentona eli ajattelen ja koen itseni ennen kaikkea ajattelevana/henkisenä substanssina -en fyysisenä. Muodista ja vaatteista bloggaavat ihmiset harrastavat näitä "päivän asu"-kuvia, mutta omalla kohdalla se olisi todella absurdia koska en koe olevani se joka niistä kuvista näkyy. Se todellinen ihminen niiden kuvien -tai videonkin- takana on 99,9999% enemmän ja tämän tiedostaminen häiritsee. Blogeissa kuvat ja pienet tekstit niiden ympärillä luovat omaa kuvaansa kirjoittajien elämästä mikä yleensä on melko pieni kaitale ns. oikeasta todellisuudesta. Se on vähän sama kun toi mun indie-mielikuva.

Minuahan tunnetusti kiinnostaa kaikkien muiden elämät -ja joitakin jopa minun uskomattoman värikäs elämäni- joten tässäpä esim. blogien, nettipäiviksien ja ylipäänsä omasta henkilökohtaisesta elämästä kertovien tekstien kiehtovuuden salaisuus.

Tässä näemme projektin, resurssit ja lopputuloksen.

Ja kerrankin otsikkokin piti paikkansa.

Muzak: Ladytron - Destroy everything you touch (omistettu ihmiskunnalle)

Mental maelstrom

Että väsyttää, mutta on hyvin huomionarvoinen seikka että heräsin tänään jo ennen aamuysiä \m/  Saavutus näillä nykyrytmeillä, ja siksi nyt sitten vätystää jumalallisesti. Olen nääs tottunut menemään unille about 03-04 välimaastossa ja nousemaan joskus 13 jälkeen. Olin jo kerennyt julistamaan olevani vanha ja näin ollen huono valvomaan, mutta näköjään se rytmi kääntyy edelleenkin kunhan pikkuisen treenaa. No, tosinörttihän valvoo yöt eikä poistu kämpästään kuin pakon edessä, joten oikealla tiellä ollaan.

Paitsi että on pakko käydä koululla ainakin torstaina -argh. Samoin vissiin ens maanantainakin (näin alustavasti) ja tietty kumpanakin päivänä hösötys alkaa jo 0800. Tämän on pakko olla joku kosto ylimmiltä voimilta. Kaipa sitä joutuu olemaan jonkun verran IRL-aktiivinen koko kevään ajan, mutta ei nyt masistella tätä enempää vielä tässä vaiheessa. Yritän lohduttaa itseäni sillä ajatuksella, että samalla voi hakea kirjastosta muka-älykkäitä sarjiksia ja yrittää vältellä keskustassa liikkumista. Jostain kumman syystä keskustassa käyminen tuottaa akuuttia vajetta meitsin budjettiin, joten varotoimet ovat välttämättömiä.

Ens maanantaina tulee telkusta X-men, mutta muuten on vähän surkea tämä tv-tarjonta lähipäivinä. Jos sais aikaiseksi vaikka siivota paremmin, katsoa kasan elokuvia ja ehkä se elämäkin löytyis tuolta jostain kaapista..

Tai sitten lösötän sen muun osan päivästä jota en tsemppaa pysyäkseni hereillä luennoilla. On vähän veto poissa ja sen kyllä huomaa. Vittuunnuin siihen malliin tämän päivän uutisista, että saattais pieni nollaus tehdä terää.

Lisäksi yläkerrassa asuva teini ei ymmärrä, että talossa asuu muitakin joten popit on taas turhan kovilla. Kiva kuunnella kun seinät ja katto tärähtelevät. Sisäinen perussuomalainen nostaa tällaisina hetkinä päätään ja miettii, että miks ihmeessä tuollakin on rahaa hommata stereot vaikkei varmaan ole eläissään töitä tehnyt. Olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että saisivat pakottaa tuon ikäiset (arviolta 18-20v) joko kouluun tai työharjoitteluun jos ei varsinaisia töitä löydy. Alle 25v. on nykyäänkin koulutuspakko, mutta mikään mahti maailmassa ei estä ihmisiä keskeyttämästä koulua jos ei sattumoisin maistu.

Onks tää jotain vinoilua? Tosin mitä nainen muuta tarvitsee kuin toimivan tietokoneen.. Oli aika jolloin mulla ei ollut sitäkään.

Muzak: inspiraatiolista

Jumala armahtaa..

.. minä en. Tämä jäi T. Halmeen kuuluisimmaksi sloganiksi ja kertoo melkolailla tiivistetysti sen, että millainen mies Halme oli. Tai ainakin sen millaiseksi hänet media kuvaa. Halme kunnostautui elämänsä aikana niin painijana kuin poliitikkona ja myös laulajan sekä kirjailijan hommat kävivät tutuksi. Olen itsekin lukenut Vikingin voimaoppaan ja siitä jäi mieleen esim. eräs viisaus liittyen testosteronin ja kovan treenauksen yhteydestä (+ Halmeen jutut omista ammattilaisajoistaan yms). Tuli nääs itsekin käytyä puntilla erääseen elämänaikaan ja kunhan saan joskus unelmani toteutetuksi -eli oman salin varusteltua- niin eiköhän sekin homma taas lähde käsistä ;)

Itse asiassa mulla on aika ikävä sitä aikaa elämässä kun tuli urheiltua kuin hullu. Aika nääs meni melko sutjakasti kun rytmitti päivät kaikenlaisen heilumisen tahtiin eli salia, erilaisia naisten jumppia kuten aerobicia, lenkkeilyä,  joogaa, pilatesta ja muuta sellaista. Homma olisi toiminut hyvin jos ei olisi sitten tullut muita ongelmia kuten henkisiä sellaisia. Kaipa sitä tarvitsisi jonkun personal trainerin jotta ei leviäis nuppi noiden juttujen kanssa. Viimeksi kaikki johti siihen, että kaikki toiminta tähtäsi lähinnä laihtumiseen mikä taas on täysin kestämätön ajattelutapa mikäli tahtoo tehdä kroppaa.

However.. Kaikesta ristiriitaisuudesta ja sekoiluista huolimatta Halme oli tosi kova jätkä ja sitä ei varmaan kukaan tahdo kiistää.

Ja niin.. Viime yönä törmäsin myös uutiseen seksiroboteista. Täytyy nyt sanoa, että olen melko pettynyt tähän lopputulokseen ja oi miksi tämä keksittiin vasta nyt?! Kysehän on monen vähänkään nörtimmän märästä unesta.. ;) Uutisesta löytyvä tuubin linkki on mennyt päivän aikana K-18-leiman alaiseksi, mutta katsoin pätkän heti sen ilmestymisen jälkeen ja no, kyllähän siinä naisen näköinen nukke (= blondi barbara suu auki) tuolilla rötkötti mutta siinäpä se kaikki sitten olikin. Kiinnostaisi tietää, että osaako se esimerkiksi kävellä ja mitä ne ohjelmoinnit käytännössä tarkoittavat, mutta kaikki jännittävä on vissiin liian jännittävää näytettäväksi.

Suap nähä, että miten kehitys kehittyy ja kohtahan on siis tulossa myös miesvastine nukelle. Uuh..Just can't wait. *hrrr*

Muzak: Nightwish& New Order&co

Dark crystals

Tumma kristalli on jees leffa ja New Orderin Crystal perhanan hyvä (synkistely)biisi <3 Tai no.. Jos minä saisin tehdä mitä ikinä tästä tulee mieleen niin kuuntelisin tätä jossain rokkibaarissa punkkulasi toisessa kädessä ja toisessa cool mentholia. Ja jos hyvin kävisi niin mieluiten hehkeässä miesseurassa.

Mutta sattuneesta syystä vietän tämän illan yksin kotona ja kohta lähden lenkille jotta kerkeän kotiin ennen Waterworldia. Tosin tänään tulee myös eräs leffa, jota en ole vielä nähnyt ja sen voisi jopa katsoa tuon Costner-pläjäyksen sijasta. Ehkä täti todellakin valitsee ihmissuhdehörhöyksen scifin sijasta ja se on kyllä melko harvinaista.

(Vanhuus ei tule yksin.)

Mulla on taipumusta digata rappioromantiikasta ja olen sitä harjoittanutkin melko lailla, joten ei ole jäänyt pelkän suunnittelun tasolle.. Nykyään vaan on niin vanha ja muut joko vieläkin vanhempia tai liian nuoria jotta fiilis olisi missään enää entisenlainen. Ja se kyrsii (kaiken muun ohessa). Onneksi ihmisellä on sentään vapaus ajatella mitä huvittaa. Muistan eräänkin rokkiklubikeikan jostain lähes 10 vuoden takaa; voi se oli herkkää ja mustaa <3 Mulla oli silloin ne tiukat mustat nahkahousut, vierellä äijä johon olin niin lääpälläni kuin ihminen ikinä voi olla ja esiintymislavalla erotiikkaesitys.

Mutta kaikkein parasta tässä on se, että jotenkin vanhempana sitä on päässyt entistä syvemmälle tuollaisten hetkien ja fiilisten aistimisessa. Olen ehkä kyyninen, mutta entistäkin romanttisempi jollain tosi synkällä tavalla.

Hyvä niin.

<3

Muzak: New Order - Singles (2005)

Happy days

Olen tänään viihdyttänyt itseäni lukemalla esim. työttömyyskeskusteluja ja viimeisimpiä tilastoja ko. asiasta. Marraskuussa oli TE-keskusten listoilla yli 270 000 työtöntä työnhakijaa ja se on kyllä melko paljon. Tietysti osa tuosta on tällä hetkellä mm. työllistettyinä ja osa opiskelemassa. En sitten tiedä, että miten laskevat ne tapaukset jotka lakimuutoksen turvin(which was nice thing) voivat hankkia myös omatoimisesti opiskelupaikan -eri asia sitten, että hyväksyvätkö työkkärissä ne korvattaviksi vai not. Työkkärissä on nykyään töissä hyvin monenkirjavaa porukkaa mikä on toisaalta ihan hyvä asia, mutta olisi asiallista että nämä työntekijät hallitsisivat säädökset ja muut systeemit -oli oma koulutus-tai osaamispohja mikä hyvänsä. Itse kun viimeksi kävin työkkärissä niin siellä oli vastassa ns. kollega (opiskellut mm. kirjallisuutta) ja se oli aika hassu juttu.

Filosofiaa opiskellut kaveri on nykyään tuolla toisessa isossa laitoksessa töissä -oltuaan ensin pari vuotta työttömänä. Saa nähdä, että mihin ex-kämppiksen (valmistui sosiologiasta viime keväänä) tie jatkossa vie.. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aikoo kouluttaa itseään toiselle alalle mikä on nykyään aika väistämätöntä useimmille. Yksi koulutus ei riitä mihinkään jos ei sitten sattunut valitsemaan lääketiedettä tai oikista pääaineeksi. Nykyään tätäkin työllistymisjuttua pitäisi kai alkaa miettimään jo ala-asteella, joka on mielestäni puhdasta hulluutta. Ihan kuin joku työ olisi elämän päätarkoitus (= ei ole).

Puhuttiin kotona joulun aikaan näistä yrittäjyyskoulutuksista yms. joita on nykyään kouluissa tarjolla.. Olen itsekin käynyt lukion yrittäjyyslinjalla ja se oli siihen aikaan uusinta uutta eli tulipa taas oltua pioneerina liikenteessä (kuten nytkin nykyisessä koulutusohjelmassa). Minusta on jotenkin sairasta ujuttaa tätä koko yritysvouhotusta peruskouluun, mutta isä sanoi tähän että tämä on sen mielestä hyvä tapa potkia jengiä perseelle kun niistä on tullut nykyään niin aikaansaamattomia. No siinä mielessä homma varmaan onkin jees, mutta puhdas fakta on myös se että yrittäminen on tässä yhteiskunnassa tehty todella huonosti kannattavaksi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa jotenkin elättää itsensä (ja perheensä), joten siihen ne haaveet omasta putiikista tai firmasta yleensä kaatuvatkin. Pari kaveria perusti firman pari vuotta sitten. Toinen irtisanoutui melko pian pois koko touhusta, koska tilausten vähyyden takia eivät voineet maksaa palkkaa itselleen ja starttirahahan ei ikuisesti riitä. Toinen jatkaa enemmän ja vähemmän omakustannemeiningillä, koska yksinelävänä ihmisenä ei niin paljoa tarvitse.

Olen itsekin miettinyt yrittämistä tai ainakin freelancerina toimimista,mutta se onkin minulle mahdollista koska olen hullu, vaatimaton ja yksinelävä. Lisäksi opiskelijastatuksella olisi huomattavan edullista perustaa toiminimi noin verotuksellisestakin näkökulmasta katsottuna. Ai niin, olen myös yrittäjäperheestä. Se antaa kaikkea koulutusta ja muuta pitävämmän (= realistisemman) kuvan koko asiasta. Kummankin vanhemman suvussa on aina ollut paljon yrittäjiä ja isän puolelta pari serkkua ovat nykyäänkin yrittäjiä. Kuulin joulun aikaan, että toinen näistä oli itse asiassa vaihtanut entiset hommat kauppiasuraan mikä on ihan piristävä uutinen.

Näin loppukaneettina todettakoon, että olen aika onnellinen siitä että koulu alkaa jo ensi viikolla. En ole ikinä tykännyt lomailusta, mutta jotenkin tässä viime aikoina tämä kaikkinainen mitääntekemättömyys on maistunut entistä enemmän puulta. Minun ihannevaltiossani ei ole työaikoja, mutta ei myöskään lomia ;)

(Vaikka olenkin pihi niin päädyin nostamaan olkkarin lämpötilaa kokonaisella asteella *wuhuu* Ero entiseen on muuten huomattava.)

Muzak: Nightwish - The escapist

Daily news

Tuli päivä,meni päivä -ja hyvä niin. Ja kohta on taas pyhäpäivä eli sunnuntai. Jokseenkin häiriinnyttävää, mutta jospa pääsen yli tästäkin joskus. Toisaalta kaikki päivät ovat muutenkin tasan samanlaisia, joten aivan sama että onko maanantai vai lauantai.

Diipadaapa.

Mulle alkaa pikkuhiljaa kirkastua, että mitä ne ns. vanhanaikaiset niinku meinaa.

Mutta niinhän se on, että valaistuminen voi vartoa ihan nurkan takana!

Nice try..

Muzak: Basic Element, 34 tracks via Spotify

Keksi-itteviikko

Niin nerokas otsikko, että tekisi mieli melkein pussata (ei sentään ...) itseään.

Mistähän sitä tänään valittaisi? Naapuri imuroi päivällä ja oli niin kova ääni siinä sen vempeleessä, että onneksi ei imuroi kovin usein. Taisi olla peräti eka kerta puoleen vuoteen kun olen kuullut sen hommailevan imurin kanssa. Muutoin se kyllä osaa esim. pomppia ympäriinsä ja muuta ymmärrystä laajentavaa -ajoitus keskiyön jälkeen. Luojalle kiitos korvatulpista <3

Lisäksi närästää.

Aika säälittäväksi jäi tämän päivän narinaosasto, mutta ehkä huominen tuo muutoksen asiaan. Tai sitten se kun lähden kohta ulkoilemaan ja tajuan siellä olevan -40C astetta pakkasta eikä ulko-ovi aukea/avain katkeaa siihen lukkoon. Minulle on itse asiassa kerran käynytkin silleen ja olipa aika kuningasfiilis. Onneksi olin sinä kertana lähtenyt aikaisemmin illalla ulos eikä keskiyöllä ;) Asuin siihen aikaan sellaisessa talossa jossa oli ovipuhelin ja naapurikin kotona, joten pelastuin jäätymiseltä. Nykyinen avain tosin on turvamallia ja sitä on vaikeampi saada katkottua, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Löysin viime yönä täydellisen lahjan kaverille, mutta en tiedä että onks se kuitenkaan tarpeeksi nörtti siihen. Soon viime aikoina osoittanut pienehköjä taantumisen merkkejä, koska ei ollut esim. mesessä enää 03 aikaan kun viime yönä kävin tsekkaamassa tilanteen. No, se onkin siis vanhentumassa piakkoin, joten ei se ihme. Vanhuksethan menevät nukkumaan viimeistään kuuden aikaan illalla, joten pitänee muistuttaa wanhaa ystävääni kun sen seuraavan kerran linjoilta pongaan.

(Itse haluaisin tämän, tämän, tämän ja ehdottomasti tämän. Kuten myös tämän ja tämän. Ja..)

Tai ehkä sille pitäis hankkia nämä, jotta kävisi paremmin flaksi.

Etc.

Monenlainen romu on kivaa, mutta onneksi ei ole myöskään rahaa.. Muuten hukkuisin kaiken roinan sekaan ja lopulta saisin kohtauksen jonka siivittämänä raivaisin puolet kämpästä suoraan roskiin. Kirpparilla kun olin duunissa niin kyllähän sieltä kassikaupalla tavaraa kulkeutui mukaan kotiin lähes päivittäin ja no, siinähän arvaa miten lopulta kävi. Liika on liikaa.

Muutenkin olen tänään ihmetellyt noita blogeja selatessani, että mikä ihmisiä jaksaa tuossa kaman haalimisessa niin viehättää.. Olen siis itsekin syyllistynyt tähän, mutta kuitenkin lopulta kypsynyt huomaamaan että ei niilllä kaikilla jutuilla lopultakaan ole niin paljon käyttöä (jos ollenkaan). Vaatteet on ehkä paras esimerkki, koska niitähän varsinkin naisilla on useimmiten enemmän kuin mitä tarpeellista tai edes hyväksi. Itse diggailen tietyistä loimista ja kaikki vähänkin epätyydyttävä jää käyttämättä. Tietysti välillä tekisi mieli ostaa puoli kauppaa tyhjäksi, mutta heti seuraavana päivänä tulee eteen yhtä kivoja juttuja joten se jo kielii siitä että ostelen johonkin muuhun tarpeeseen kuin itse vaatteiden tarpeeseen.

Mutta kuluttamalla (omaa, tienattua, lainattua tai varastettua) rahaa tämä yhteiskunta tuntuu pyörivän tai niin ainakin tahdotaan ihmisten ajattelevan.

Elämä on salatiedettä salatieteestä vai miten se nyt olikaan. Makee panta(?).

Muzak: Nightwish - While your lips are still red <3 <3

Perusmaanantai

Tämä päivä (se osa siitä jota en ole kehdannut viettää sängyssä) on taas sarjaa "yks ja sama". Olen tullut vuosien mittaan siihen lopputulokseen, että ihmisen elämässä on tapahtumia tai yleensäkin elämää missään muodossa noin promillen verran koko sen elinpäivien määrästä. Eli toisin sanoen ihan vitun vähän. Minun kanssani ovat samaa mieltä myös Ruben Stiller ja suuri määrä filosofeja, joten uskon olevani ainakin jossain määrin oikeassa.

Osa niistä todellista elämää sisältämättömistä päivistä menee kuvitellessa omistavansa elämää ja loput siihen, että ei jaksa edes teeskennellä omistavansa sitä.( No jopa oli masentavasti ilmaistu;) Olen optimisti -mutta en välttämättä positiivinen..)

Toki kaikki on sitten yksilökohtaista, mutta nyt kun otetaan esimerkiksi kaltaiseni yksinään kämpässään kyhjöttävä tyyppi joka ei nauti myöskään seurallisuudesta kuin pienessä määrin niin johan alkaa kirkastua otsalamppu.

Mietin tuossa, että ottaisiko kanavapaketillisen elokuvia kun ei tässä muutakaan tekemistä keksi. Ainoa haittapuoli siinä on tietenkin se, että kaikki maksaa eikä minulla ole juurikaan ylimääräistä ainakaan just nyt.

Olen myös miettinyt koko päivän, että miten järjestän toimeentulon kahdelle kesäkuukaudelle jolloin ei ole tiedossa opintotukea (kiitos Suomi tästäkin epäkohdasta). Esimerkiksi tuntemani saksalaiset opiskelijat viettävät lomaa reteästi koko kesän jolloin valtio maksaa heille täydet tuet ilman että sen eteen pitää tehdä opintoja. Täällä jos haet tukea kesäksi niin joudut tekemään sen joko etukäteen (kuten minä yliopistoaikoina) tai kesällä. Mainitsinko jo, että heikäläisten opintotuki on noin kaksinkertainen verrattuna tähän mitä me täällä saamme? On siitä kyllä suuri osa lainaakin, mutta järjestelmä pitää myös huolta siitä, että tietyn rajan ylittävät lainaosuudet saadaan anteeksi valmistuessa. Jos täkäläiseenkin systeemiin kuuluisi kiinteästi lainanotto ilman sen poisjättämismahdollisuutta niin veikkaisin ihmisten todella kiirehtivän valmistumista. Nyt ihmiset tekevät töitä ja kaikkea muuta välttääkseen lainanoton josta on tullut joku suuri mörkö. (Jostain syystä sitten otetaan huolettomasti 300 k€ asuntolainaa ja sitä ei pidetä mitenkään outona..) Kyllä minä voisin koulutuksesta maksaa jos se takaisi minulle mahdollisimman hyvän pohjan työelämää varten -ja jos töitä sitten olisi. Suomessa taitaa vaan olla se vika, että niitä töitä ei riitä samassa suhteessa mitä erilaisia koulutuksia ihmisille tarjotaan.

Ja pitää vielä lisätä, että jos ei ole mahdollisuutta suorittaa opintoja ja saada siten ns. noppatukea niin vaihtoehdot ovat joko kesätyö tai sossu. Ensimmäiseksi mainittu vaihtoehto on erittäin epävarma, joten fiksumpi saattaa pelata varman päälle ja joutua siten nostamaan koko kevään opintolainat (vaikkei niitä tarvitsisikaan) jotta saisi kesäkuukausiksi vuokra-ja ruokarahat yhteiskunnalta. Itse pidin aikoinaan hauskaa lähes koko nostamani lainan edestä.. Lopuilla maksoin mm. veromätkyjä ja ostin hyvät vaelluskengät.

*melankolinen hetki*

Onnistuin tuon ao. elokuvan (ja naapureihin hiilestymisen) ansiosta hiukan rentoutumaan, joten kohta voi rauhassa lähteä yölenkille. Eniten kuitenkin rauhoittaa, että tämä on väliaikaista -vaikkakin toistuvanlaatuista- ärsytystä. Niin ja ne hormonit myös. ARGH!

Muzak: telkkarista Night at the museum

Summa summarum

Päivän lista: <3

Erityisesti minua miellyttää tämä kohta:

"suutun kun suututtaa"

(Tämäkin on aika jees:

"olen jumalattoman hauska ja hirmuisen älykäs, kuten tähänkin mennessä. mutta paremmilla kengillä. sana itsekritiikki on minulle vieras.")

Viikonloppu (= koko viikko) meni rattoisissa tunnelmissa kuten yleensä. Paitsi että meitsi on edelleenkin synteettisten colauutejuomien ystävä.

(Päivän kysymys: Kuinka paljon pitää juoda keinomakeutettuja tuotteita jotta hohtaa pimeässä?)

Muzak: pure 90-luvullinen tuotanto

Yksi zen hakusessa

Kirjoitin ensin vahingossa, että zen kusessa, mutta korjataan ilmaisu nyt halutunlaiseksi -tämän kerran.

Silloin kun joku viisas (ja tyhmempikin, ihan sama) on todennut, että läheisimmät ihmiset kykenevät loukkaamaan kaikkein pahiten niin tyyppi on todellakin ollut asian ytimessä. Vaikka minä ja mutsi emme ole olleet koskaan mitenkään läheisiä, niin osaa se silti aina iskeä veistä kovin nätisti kylkiluiden väliin. Onneksi osaan minäkin, joten siinä ei ole oppi ojaan kaatanut. Olen monta kertaa sanonutkin, että olen perinyt kaikki v-mäisimmät piirteet vanhemmiltani. Kai sitä risoo, että en ole mitään ukontekelettä itselleni tuolta pahasta maailmasta pelastanut, mutta ei siitä silti tarvitse kiukutella. Ko. käytös osoittaa lähinnä tapojen ja kunnioituksen puutetta -ja minun suuttumiseni sisäisen zenin heikkoutta. Harjoitukset siis jatkukoon.. Ugh.

Minun kaveripiirissäni ei montaa avioliittoa ole enää jäljellä, mutta aion toivottaa silti veljelleni onnea ja lähettää tekstiviestin: "Muista avioehto."

Koska naimisiin se on kuitenkin menossa.

Kaikilla on omat syynsä olla naimisissa, erota, pysyä yhdessä ja muuta sellaista, mutta on ihan puhdas fakta että nykyään parisuhteellisuus on pirun konstikasta puuhaa. Myös eroaminen on niin perseestä, että en ainakaan itse halua kokea sitä kovin usein.

Sen kyllä arvaa, että äipän päässä ei nyt pyöri mikään muu kuin jotkut pastellinväriset pitsillä koristellut pillerihatut -argh. Voin vaan kuvitella, että miltä itse näyttäisin joku sellainen päässä. Toivottavasti en näe tuosta painajaisia ensi yönä.

Edwardista tosin saisi näkyä unia vaikka joka yö<3

"Näin-saavutamme-zenin-kuva:"

On se niin ihana, että pakostikin hermopaine laskee.

Tuon neidon ovat muuten suunnitelleet 100% (nörtti)äijät.. Oiskohan nyt päästy aika lähelle jonkun linux-nörden ihannenaista? Mun käsitykseni mukaan nainen on sitä ihanampi mitä pienempi ja aasialaisempi se on. Kaveripiirissä on kriiseilty niin paljon tätä thaikkujen yms. ihannointia, että saisivat äijät mennä itseensä ja sitten vaikka tilata sen katalogivaimon kun ne kerran niin kivoja ovat. Saksalainen kaveri oli saanut yhdeltä tutultaan kotimaassaan käydessään tällaisen kuvaston ja siinä oli ollut oikeastaan ihan kaikki mitä voi kuvitella. Naisen voi saada niin tohtorin kuin siivoojankin tittelillä -isoilla tisseillä tai ilman tissejä. Kaikki mahdolliset&mahdottomat yhdistelmät löytyvät. Jotenkin minusta tuntuu, että miehistä ei tällaisia katalogeja löydy.

Mikä vahinko.. Markkinoita olisi (=tässäkö se liikeidea jota olen etsinyt?).

"-Mistä löysit noin täydellisen miehen?"

" -Tilasin Ellokselta."

Muzak: Pet Shop Boys - Discography: The Complete Singles Collection (1991)