This is monday

Biorytmit varmaan miinus tuhat ja miljoona transiittia jylläämässä samaan aikaan, eli voiko enää parempaa olla? Lähtis nyt tää päänsärky niin olisin mycket helpottunut. Harjoitellaan samalla vaikka sitä ruåtsin tasokoetta varten (uuh). Onneksi saan sen puhekurssin teilattua noilla entisillä opinnoilla.

Tulin tuossa englannin tunnilla siihen tulokseen, että olenkin suomalaisen sijasta jenkki. No miksi? Siksi, että meitsi todellakin osaa heittää läppää vähän eri malliin kuin perussuomalainen -tai sellaisen käsityksen olen saanut. En oikein tykkää hiljaisista (vaivautuneista) hetkistä, joten tulee puhuttua enemmän tai vähemmän varsinkin silloin kun työskentelen jonkun kanssa. Eipä siinä mitään; oppii paljon ja tutustuu ihmisiin sangen nohevasti. Olen saanut selville esimerkiksi sen, että saksalainen työkaveri on ns. vanhan liiton nörtti ja että yksi parikymmentä vuotta palvelualalla työskennellyt nainen harrastaa historiaa. Ekaksi mainitun kanssa keskustelin tekoälyistä ja virtuaalimaailmoista viimeksi koko työpäivän(englanniksi). Olen myös kerran erehtynyt selittämään toiselle saksalaiselle työkaverille universumin rakennetta, mutta se oli hyvin monimutkaisen "snowball effect"-tapahtumasarjan päätöspiste. Hiukan hankalampi homma muuten; en suosittele jos vastapooli ymmärtää huonosti kieltä ja on täysin eri alalla (tässä tapauksessa luokanopettajaopiskelija).

Olin teininä ja vielä parikymppisenä jumalattoman arka, mutta ikä ja asiakaspalvelutyö ovat tehneet tehtävänsä. Puhun vaikka itsekseni jos ei satu ketään muuta kohille. Kirpparilla työskennellessäni homma tosin lähti hiukan käsistä, koska en osannut olla hiljaa varsinkin niissä tilanteissa joissa vastapooli oli erityisen uskonnollinen (nimenomaan näitä lahkoja) tai muuten vaan avun tarpeessa. Tuollaisista tilanteista saattoi kehittyä aika raskaita, ja no, esimerkiksi uskonto/usko on lopultakin täysin henkilökohtainen -ja siten herkkä- asia. Mielellään siitä veivaisi noin yleisellä tasolla, mutta tosiuskovainen kokee asian eri tavalla.

Lupasin tehdä pienen postauksen kurssin keskustelupalstalle eräistä IT-alaan liittyvistä blogeista, mutta jätän sen vähän tuonnemmaksi, koska siitä tulee laaja juttu. En osaa kirjoittaa lyhkäisesti niistä asioista, joita periaatteessa harrastan. Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään, että kaipa sosiaalista mediaa voi kutsua elämäntavaksi. Sitähän tämä meikäläisen hommailu on, eli jonkinlaista sosialisointia/kontaktien luomista&ylläpitoa. Vaikken tietoisesti yritä luoda uusia ihmissuhteita ja reaalielämän ihmissuhteet hoituvat toistaiseksi ihan muualla kuin netissä, niin tämä on useille enempi kuin mahdollisuus.

En ole osannut koskaan kirjoittaa perinteisiä päiväkirjoja, mutta julkisia blogeja pidän useimmiten erittäin sujuvasti. Sen verran tosin olen suomalainen, että on pirullisen hankalaa kirjoittaa puhdasta asiaa (koska ei pidä itseään minään asiantuntijana).

Olen toki pyöritellyt erilaisia blogiaihioita aina ajoittain, mutta yleishöpinän rustaaminen toimii kuin flow konsanaan joten paree kun ei ala virittelemään.

Fingerpori -aina yhtä ajankohtainen.

(Tyyppi lukee mun ajatuksia. Pitää kai alkaa itsekin, muahhaa!)

Muita huomionarvoisia seikkoja:

Huomenna on joulukuun eka päivä, mutta minulla ei ole joulukalenteria. En kyllä muistaisi avata niitä luukkujakaan.

Viikonloppuna tulee Shrek 2 <3 (Mutta Monsterit Oy on paras. Ja Lumiukko.)

Muzak: joulumusaa ja kaikkea poppista

Yhteisöllisyys, ystävyys ja legitimaatio

Olen "löytänyt" monet ystävistäni netistä, mutta kommunikaatiolla on tapana siirtyä reaalielämään tavalla tai toisella. Monet asuvat ihan muualla kuin minä, joten mese ja puhelin toimivat tässä tarkoituksessa. Toki minulla on sitten joitain bloggarituttuja, joiden kirjoituksia luen ja kommentoin. 100% virtuaalituttavuus on hankalasti ylläpidettävissä, joten sen varaan on huono laskea mitään.

Yhteisöistä ja yhteisöllisyyden tunteesta voisi sanoa enemmänkin, mutta ehkä näissä virtuaalisissa kuvioissa toteutuu puhtaimmillaan ajatus ns. kulttuurishoppailusta. Eräs tutkija käytti ko. termiä aikoinaan kun esittelin koostamaani aineistoa suomalaisista "gooteista". Tämä tyyliperustainen ryhmä käyttää nettiä todella paljon verrattuna esim. punkkareihin ja toimii yhteisönä -sosialisoi&solmii kontakteja- netin avustuksella.

Eräs esimerkki on tämä sivusto. Hankin omaan tutkimukseeni haastateltavia foorumin messulaudan kautta ja mukaan innostui muutama. Loput sain hiukan yllättäen kollegoista ja ystäväpiiristäni. Ihan ekan tutkimukseni tein uuspakanallisista traditioista ja tämä käyttämäni termi "uuspakanallinen" (neopagan) osoittautui hiukan hankalaksi käsitteeksi. Suurin osa näistä nimittäin lainaa käytänteensä ja uskomuksensa vanhoista uskonnoista, joten oikea termi lienee retropakana ;) No, siihen aikaan en osannut ajatella tarpeeksi lennokkaasti, joten olkoon sitten uuspakanoita edelleenkin.

Joka tapauksessa tuli havaittua, että nykyaikana ei olekaan niin yksinkertaista olla jotain. Itse asiassa kukaan ei halua tunnustautua olevansa mitään. Nykyihminen on ehkä enemmän irti kuin ikinä aikaisemmin, ja silti kaipaa lähes pakonomaisesti kuulumista (juurtumista) johonkin. Itse koen olevani ensinnäkin maalta kotoisin ja varmaan maalainen lopun elämääni. Jalat ovat nääs sen verran tiukasti maassa kiinni ja ylipäänsä luonto merkkaa elinympäristönä todella paljon. Toisekseen olen tutkimusorientoitunut persoona, jota kiinnostaa kaikki mikä ylipäänsä liittyy ihmiseen ja ei-inhimilliseen. Nämä kaksi määrittelyä juurruttavat minut tähän kontekstiin josta otan tukea.

Yhteisöllä on nykyään aika vapaamuotoinen määritelmä verrattuna siihen perinteiseen, joka viittaa johonkin pysyvään, sangen legitimoituun jengiin jolla on yhteiset päämäärät ja/tai elämäntapa. Tuossa wikipedian artikkelissa käytetään esimerkkinä tietotekniikan harrastajia, nörttejä, joilla on yhteisiä päämääriä tai elämäntyyli (vapaa lähdekoodi). Mielestäni tuo on kuitenkin turhan epämääräinen käsitys, koska ei voida todeta että kaikki nörtit ovat samanlaisia. Itse jos ajattelen niin tunnen aika monta nörttiä/hakkeria, jotka kaikki eroavat huomattavasti toisistaan jo intressien painopisteen perusteella. Joku elää työlleen/harrastukselleen (ts. se on elämäntapa, tapa hahmottaa maailmaa), mutta osalla se on osa suurempaa kokonaisuutta.

Nykyisissä yhteisöissä, sosiaalisissa medioissa -ties missä- voi harrastaa tätä shoppailua; jotain tuolta, jotain täältä ja ehkä vähän sieltä. Kyllästyessä heitetään pois se mitä ei enää kaivata eli ts. lopetetaan vaikka Facebookin käyttö tai lähdetään ns. tauolle Citystä. On oikeastaan aika hupaisaa seurata tätä ilmiötä, koska itse en oikein sisäistä "lomailun" dynamiikkaa. Sisäpiirien jäsenten on helppo todeta, että "minäpä tästä lähden ja tulen takaisin jos huvittaa/en ikinä", koska he pitävät keskenään yhteyttä myös muualla kuin esim. foorumilla tai Facebookissa.

Peruskäyttäjä hakee hupia ja viihdettä sosiaalisesta mediasta, joten ei voi oikeastaan käyttää termiä yhteisöllisyys -paitsi tietenkin asian perimmäisessä merkityksessä, koska me ihmisethän olemme jo itsessään pirun suuri yhteisö. Facebook on sikäli jännä systeemi, että se ei oikeastaan erittele ketään pieniin ryhmiin vaan on kaikkea kaikille. Siinä mielessä ei ole ihme, että se on niinkin suosittu. Moni muu nettiyhteisö on jäänyt sangen pienen käyttäjäryhmän varaan intressien mukaisen rajautumisen myötä ja sehän on tietenkin tarkoitus. Missään pienissä yhteisöissä ei vain ole niin merkittäviä markkinointimahdollisuuksia kuin esim. Facebookissa tai vaikka Second lifessa. Itse en tuosta jälkimmäisestä niin piittaa, mutta se on vain yksi monista ja tulevaisuus näyttää,että missä vaiheessa virtuaalimaailmat valloittavat suuret massat.

Kolmas kerta toden sanoo..

Vai sanooko? Mieleni mun tekevi ja aivoni ajattelevi vähän Transformersia katsoman, mutta taitais mennä liioittelun puolelle.

Tai sitten ei. Todettiin työkaverin kanssa, että meillä ei tänään ole todellakaan kaikki muumit laaksossa joten laitetaan sen piikkiin kaikki mitä tänä iltana/yönä vielä keksin. Melkein meni hommat pitkille kun tuli naurettua niin paljon, mutta nauru pidentää ikää -eli ts. meitsi elää tuhatvuotiaaksi.

Menin myös (vähän epähuomiossa) ilmoittamaan itseni pikkujouluihin. Siitä voi tulla jotain kun lähdössä on kaikkien laaksossa olevien muumien lisäksi vähän sitä sun tätä. Vaikea sanoa, että mikä fiilis minulla on noista bileistä, mutta siellä on kuulemma esiintyjiä -ja tietenkin seisova pöytä&punaviiniä.

Ja ihme on tapahtunut; mun tekisi mieli ostaa jotain bilekuteita. Siitä ei taidakaan olla kuin joku sata vuotta kun olen viimeksi ostanut vaatteita suoraan baarikäyttöä varten. Joskus 18v. iässä omistin melko mittavan määrän kaikenlaisia (glitter)härpäkkeitä, joista hienoin oli musta kimaltava hämähäkinseittikankaasta tehty minihame. Siinä oli myös turkoosi alushame joka kuulsi verkon läpi. Tuon lisäksi käytin mm. verkkopaitoja ja meshiä (= maailman keinotekoisin keinokuitu joka ei ole lämmin/hengittävä/ mukava/peittävä).

Oi noita aikoja. Työkaveri oli ostanut jonkun ns. tissitopin (sitä se vanhuus teettää) ja totesi, että ehkä tällä topilla lähtee parit palomiehet messiin. Toki mahdollisuus saada huomiota on todennäköisesti isompi tissitopin kuin poolopaidan avustuksella, mutta kuulostelen tilanteen etenemistä.

Vaatteilla on kyllä suuri merkitys. En usko, että mun ja ex-ukon jutusta olisi tullut mitään jos olisin saapunut ekoille treffeille nykyisissä vaatteissani. Tuulihousujen sijasta minulla oli nääs päällä tiukat mustat nahkahousut,musta tiukka toppi, pitkä kaksirivinen nahkatakki ja jotain goottishenkistä asustetta siinä ohessa. No, ei exäkään jäänyt kovin pahasti jälkeen; se piti siihen aikaan Pirates of Caribbean meets barokkivampyyrihevimies-kuteita.

No, ehkä olin silloin muutenkin erityylinen kuin nyt, mutta joskus kannattaisi varmaan panostaa itseensä. Tuli vähän (oikestaan enemmän) keski-ikäistynyt fiilis kun katselin tänään kaupungilla pyörivää laittautunutta pikkujoulukansaa ja itse talsin vaelluskengissä, anorakissa ja tuulareissa.

Jos joku muuten järkkäisi ultimate-kasaribileet niin asuvalinta olisi selvääkin selvempi.

Toivottavasti kukaan ei koskaan järjestä sellaisia, koska en todellakaan usko, että olen ainoa joka keksi tuon.

Missä se sellainen nappi on? Mäkin tahdon.

Muzak: Kent -Röd, Me&My - Me&My (muahha)

[insert otsikko here]

Hieno päivä; pääsin ylös juuri ennen aamun luentoa -eli normaalissa rytmissä- eikä vieläkään väsytä niin tajuttoman paljon. Energiansaannin rajoittamisesta johtuva ns. "loputtomasti energiaa vaikka mihin muttei keskittymiskykyä"- vaihe alkaa iskeytyä päälle. Tämä on todella jees tunne, mutta keskittymiskyvyn puute on kinkkisempää. Täytyy siis opetella kanavoimaan energiaa vähän eri tavalla.

Tähän tilaan muuten pääsee syömällä saman verran kuin keskiverto-naisen tulisi vetää jouleja per päivä. Olen tilastoinut tankkaamiani energiamääriä vuosikausia ja tullut siihen lopputulokseen, että meitsi ei käy ihan sillä tyylillä kuin perusihmisen tulisi. Jos söisin kuten laihduttajille neuvotaan niin kärsisin nälästä 24/7 (= ei mukava tunne). Toisaalta ihan hyvä; voi joskus vetää kaikenlaista. Ihan hirvittää kun lukee lehdistä naisten juttuja ruokavalioistaan; mieluummin olen vaikka rantautunut mursu kuin kärttyinen kurttu.

Onneksi tuli lojuttua tuossa sohvalla joku 4h -tasapaino on meinaan tärkeää.

Joskus ainakin. Olen taas ihan hiessä kun löysin mahtavan levyn Spotifysta ja tekisi mieli koko ajan vain heilua.

Ja ettei pääsis ihan laiskistumaan (enempää) niin lähden kohta lenkille. Huomenna paiskin ruumiillista työtä jonkun tunnin. Illalla aion juoda senkin edestä siideriä. Muistakaa tasapaino.

Muihin aiheisiin:

Sarjassamme "Elwynin suosikkiblogit" esitellään tänään tulevaisuuden klassikko: mulle kans hoitoa!

Päivän nördetrivia: Neurovelho mainittu!

Loistava levy on muuten Me&My:n Me&My vuodelta 1995. En suosittele kellekään -paitsi autoilevalle nuorisolle(?) joka kiertää tälläkin hetkellä ympäri arvoisan kaupunkimme toria allaan tuunattu sangen viehkoksikin mainittu Toyota Corolla.

Voitte olla varmoja, että näissä biiseissä bassojytkytys nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin.

"Lion-Eddie.. when I need you, i can feed you Wouuu.."

Hieno leijonankarjaisu yo. biisin alussa; katsoin just Narnian kakkososan ja tulee ihan Aslan mieleen. Aslan on päällikkö.

Tulipa muuten mietittyä myös vähän vakavampaa aihetta - nimittäin näitä wanhoja ja wiisaita henkilöhahmoja elokuvissa. Tämän päivän ohjelmassa olleet Transformers 2 ja Narnia sisältävät kummatkin tällaisen "henkilön". Optimus Prime on loputtoman kärsivällinen ihmisiä kohtaan ja omaa sitä kuuluisaa sydämen sivistystä. Samat piirteet löytyvät Aslanista. Mietin, että tunnenko itse tällaisia ihmisiä ja tulin siihen tulokseen että en varmaankaan. Ihminen -minäkin- kykenee olemaan lempeä&avulias, mutta ego tulee yleensä tielle jossain vaiheessa. Tästä voisi tietysti kiistellä..

Mielenkiintoista..

"Minä itse olen huomannut enemmänkin korrelaation sen kohtelun, minkä ihminen on kohdannut ja sen, miten hän kohtelee muita, välillä.

Varmaankin juuri näin on. Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että puhdas altruismi olisi ihmisille luonnollinen olotila taikka että yksilöillä olisi kannusteet toimia altruistisesti suhteessa ventovieraisiin.

Kaikilla egoisteilla on kuitenkin kannusteet egoistiseen altruismiin."

Totta.

"Ymmärrettävää olisi, jos väittäisit, että työkyvyn puute heikentää hyvinvointia, mutta miksi hyvinvoinnin puute heikentää työkykyä?"

No miksiköhän? Jos tyypillä ei ole esim. kunnollista asuntoa tai puhdasta vettä (puhumattakaan varsinaisista hyvinvoinnin tunnusmerkeistä..) niin millä edellytyksillä siitä tulee yhtä hyvä työntekijä kuin sellaisesta joka nauttii kaikista herkuista? Toki tämä onnekas voi nauttia niistä herkuista liikaa -eli saada maksakirroosin tai kakkostyypin diabeteksen- mutta todennäköisemmin se huono-onnisempi saa ainakin kirroosin, koska viinaa tykätään juoda epätoivoon ja kurjuuteen.

Päivän kaksimielinen vitsi:

*ihhihihihi*

Muzak: Me& My - Me&My (1995) ja volyymit kaakkoon (muista bassovahvistukset)

Optimus Prime

.. on päällikkö ja Jetfire myös.

Koin järkytyksen hetkiä kun mega-mölli listi Optimuksen, mutta sitten the päällikkö herätettiin uudelleen henkiin. Mega-mölli ei oikein tykännyt ko. jutusta, joten saammepa vielä nähdä (toivon mukaan) kolmannenkin osan \o/

Huippuleffa!! Elwyn on ihan <3 <3 <3

Muzak: Amorphis - House of sleep

Hienon päivän lopetus

Edes Hesari tai suomi24.fi eivät kyenneet pilaamaan tätä päivää; how cool is that?

Olen muuten odottanut suomi24.fi:n kuolemaa jo hyvin kauan, mutta edelleenkin se pentele pyristelee hengissä. Tämä johtuu osittain siitä, että sivusto uudistuu säännöllisin väliajoin ja vastalauseista huolimatta riittää niitä jotka jaksavat kirjoitella miesten logiikasta. Tuo taitaa olla ellei suosituin niin ainakin erityisen suosittu keskustelu.

Taitaa tuo miesten logiikka olla monimutkaista kun siitä pitää jauhaa vuodesta toiseen. Naisten logiikka on sentään varsin loogista (ainakin suomi24.fin mukaan): mitä tummempi niin sitä parempi ja kaikki naiset saavat ihan kaiken vaikkeivat saakaan. Simple life, it's good.

Ehkä pitäisi etsiä joitain uusia mestoja tarkkailtavaksi, mutta olen aina ollut kiinnostunut suunnilleen kaikesta ja suomi24.fi:llä nyt on hyvin ansaittu paikka menneisyydessäni. Valitettavasti. Sama pätee demi.fi:hin, mutta siellä en sentään enää käy. Uskokaa pois.

Tuolla pöydällä odottaa mamman uusi pikkulämpiäinen -eli Transformers 2- ja kenkäklosetissa räyhäkäs kenkäpari joka pesee kaikkien semi-goottirokkareiden säälittävät viritykset olla koleita. Olen haaveillut kunnon solkikengistä siitä asti kun tiedostin sellaisen asian kuin goottirokki tai oikestaan "gothic metal". Pitkällinen, lähes 13v, odotus palkittiin ja komeasti palkittiinkin.

Meitsihän on jo melkein Robert Smith. (Unohdettakoon, että tyyppi on mies ja Elwyn edelleenkin nainen. Vaikka tontuksi ja ties miksi itseäni välillä kutsunkin.)

Eli siis viikonloppuna vietän hehkeitä hetkiä Transformersin ja vaikka Star Trekin parissa - suap nyt nähdä. Voin jo kuvitella itseni makaamassa rennosti sohvalla mansikka-limesiideri kourassa kun Optimus Prime mellastaa telkkarissa ja Megan Fox on ihkuissaan. Sipakat on luonnollisesti jo valmiiksi ostettuna ja kylmässä.

Voi kuulkaas elämä on ihanaa <3

Tätikin tykkää sisustamisesta.

Muzak: Judas Priest - A Touch of evil

Arjen masokistisempi puoli

Päätä särkee eikä kaupassa ollut enää seesamipatonkia *kyynel* Viimeksi mainittu on hyvin erinomaista tuoreena ja menettelee about päivän vanhanakin. Turvottaa myös sopivasti.

Jaksoin taas märehtiä jonkun sekunnin liiallisia rasvakeräytymiäni ja tulin siihen lopputulokseen, että kaipa tää sitä pitää toimia samalla tyylillä kuin aikaisemminkin eli ottaa itseä ihraisesta niskasta kiinni. Tiedoksi ihmisille, että aion todellakin laihtua ennen kuin kasvan horsmaa. Olen keksinyt ns. lahjontasysteemin itselleni, koska aikaisemmat goalit (=stylet kuteet, hehkeitä miehiä jne.) eivät empiiristen havaintojeni mukaan pelitä toivotulla tavalla. Käytän nääs aina samoja kuteita ajasta ikuisuuteen ja suosittu en ole vaikka päälläni seisoisin.

Tietenkin jos viikon pari seisoisi tuossa torin kulmalla..

Mutta kun realisti siis olen niin ajattelin palkita itseni videot.. Melkoisella kasalla elokuvia ja muuta laatuviihdykettä. Ehkä ostan myös jotain törkykallista käsirasvaa nykyisten 2€/250ml-tuubien sijasta. On oikeasti melko röyhkeää pyytää 3*25ml-pakkauksesta 20€ vaikka halpisversioissa on parempiakin. Mutta eihän se ole tyhmä joka myy. Luxus on kivaa ja katson olevani (aina) oikeutettu suunnilleen kuuhun taivaalta (jos saan jotain aikaiseksi).

Tänään on muutenkin vähän vammainen päivä: etumus ei pysy valjaissaan (no lähestulkoon) ja naama kiiltää jotta siitä vois palasen voidella. Juttelin sentään yhden miespuolisen henkilön kanssa. Äsken kaupasta tullessa yläkerran vapaa-ajattelijan vieras könysi alas vasta-avattu kaljapurkki kädessään ja tervehti, piti oikein ovea auki.

Olen tapahtuneesta niin mielissäni, että ko. uroot saavat tämän kerran anteeksi, että yrittivät polttaa koko talon ja sen, että palokunta kävi soittamassa ovikelloa juuri kun uuh-Muumiosetä esiintyi parhaimmillaan.

Löysin tänään muuten pari uutta blogia, joiden pääasiallinen sanoma oli että "haluaISIn valvoa aamuun asti, syödä karkkia ja olla vapaa niin kuin 17v. iässä" .

Onni se on pienet hetket -tai lauseet.

Voi hyvä isä. Repesin, ei voi mitään.

Muzak: Rihanna -Russian roulette

Advices, why do you need them?

"Älä sä kuitenkaan rupee tollasiin hommiin."

"Älä siinä selitä jäit kiinni jo!"

Sepolta löytyy aina sanottavaa.

Päivän *ihku* allekirjoitus:

Sinä olet kummallinen lapsi.
- Siitä voit olla varma, sanoi pikku Myy

Lisäks oon ollut niin kiltti, että mulla on ystiksiä jotka lähettävät tädille uutta musiikkia arvosteltavaksi&muuten vaan vammailtavaksi.

(Tässä oli *mainostusta* mutta jätänpä sittenkin mainostamatta. Cold rat rules ilmankin.)

ZzZ..

Taas kävi silleen, että nukuin tasan sekunnin -tai tunnin, jotain- kun piti nukkua kunnolla. Ehkä pitäis elää vaan tasan niin hazardilla kuin fiilikset sanoo kun ei tästä kunnollisuudesta tule oikein mitään. Life is, or what.

Näin lisäksi melko ahdistavaa unta josta ei puuttunut esim. robokäsiä ;) Onneksi(?) en muista läheskään kaikkia unia. Toissayönä Topi Sorsakoski oli keikalla yhdessä kellarissa/luolastossa tms. jossa olen seikkaillut aikaisemminkin. Kerran näin unta, että olin alkumeri tai alkulähde, jonkinlainen naisenmallinen jumala jonka hiukset olivat aaltoja ja blanktonia.

Todellisuudessa olen pyöreänaamainen mölli, kuten tuli todettua tuossa aamulla kun pidettiin hienoa esitystä kaikelle kansalle eli ts. verkon päässä oleville henkilöille. Oh well, ehkä kestän sen pettymyksen että en jälleensyntynyt tänäkään aamuna Megan Foxina.

Jostain syystä en ole ikinä osannut angstata naamaani millään tavalla, mutta kaikkea muuta sitten senkin edestä joten se varmaan tasoittaa tilannetta.

Mikäli joku tahtoo inspiraatiota niin täältä pesee; keksin tänään esim. uuden radiokanavan toimintaohjelman ja huomattavan määrän puujalkavitsejä ihan tuosta vaan.

"Mähän sanoin, että tärkeintä tässä on tää puuhailu, eikä suinkaan se lopputulos!"

Kyllä se vaan on niin, että Seppo tietää.

Väsy väsy..

Paitsi että se mun suunnittelemani radio-ohjelma on jo ehkä olemassa. Osittain. Listasta puuttuu esim. Haddaway, Annikki Tähti, Frederik, Tauski, Ace of Base ja muu korkeakulttuurinen tuotanto.

Bonus:

Päivän onnenkeksi:

"He who seeks will find."

Muzak: Manboy - Countryside <3

Happiness is a strange dream

Mahtipontinen aloitus tänään, mutta näinhän se on. Kävin heittämässä äsken parin tunnin lenkin tuolla lähikulmilla ja mietiskelin kaikenlaista melko esoteerista. Mikään ei muuten sekoita niin pahasti nuppia kuin lenkkeily, joten suosittelen sitä tosimiehille -ja naisille.

Olisi liian pitkä stoori heittää eetteriin kaikki mitä tuli mietittyä -enkä edes muista kaikkea -joten typistän homman yhteen sanaan: bullshit! Joku on muuten sanonut minua pinnalliseksi kun kerran totesin suunnilleen saman ko. ihmisen eksistentialistisia angsteja aikani kuunneltuani. No, ei mitään pinnallista oikeastaan ole edes olemassa; on materiaa ja on henkeä. Tällä olemisen tasolla materia on välttämätöntä ja sen olemassaolon voi huomata esimerkiksi silloin kun päätä särkee. Tämä hengen temppeli called ruumis on sangen materialistinen asia. On toki mahdollista irrota omasta itsestään (nimimerkillä kokemusta löytyy). Oudompia fiiliksiä mitä tiedän on ehdottomasti se mikä tulee kun tietoisesti irrottaa itsensä eroon ruumiistaan.

Tuossahan se pääsyyllinen kyseenalaistukseen muuten tulikin.. Tiedostaminen. Muuten eläisi vain päivästä toiseen siinä samassa putkessa joka alkoi ajasta x lopulta päättyen aikaan y.

Kun tässä kerran on tullut siis löydettyä oma tietoinen itsensä niin elämästä tulee sen jälkeen todellinen seikkailu. Mikään ei varmasti ole kuin ennen -valitettavasti. Suuri määrä ihmisiä miettii tälläkin hetkellä, että ketä he ovat ja miksi he ovat olemassa. Minä itse olen miettinyt varsinkin tuota viimeistä kohtaa niin kauan kuin muistan. Miksi ihmeessä? Selityksiä voi löytää niin sielutieteestä kuin menneistä elämistä, mutta se tuskin helpottaa sitä jota tämä vaivaa hyvin konkreettisella tasolla.

No, minäpä tiedän että miten tämä asia selviää. Avain Pandoran boxiin piilee tunteissa. "Miltä sinusta nyt tuntuu?" kysyi eräs psykologitäti kaverilta treffien päätteeksi. En tiedä mitä herra insinööri tuohon vastasi (voin tosin arvata), mutta täti osui tällä varsinaisella psykologikliseellä suoraan maaliin. Sillä mikä sinusta tuntuu hyvältä niin se on oltava oikein.

Lisää ongelmia siis seuraa; elämässä on niin paljon asioita jotka tuntuvat hyvältä (ajatukselta), mutta eivät ole oikein. Joku sanoo, että ei sitä koska sitä ja ihmispoloinen on ihan hajalla. Toisaalta jos teen niin kuin minusta hyvältä tuntuu niin se satuttaa muita. Aivan. Elämä on valintoja eikä kukaan sitä varmaan halua kiistääkään.

Kaksi päinvastaista asiaa muuten harvemmin tuntuu hyvältä samaan aikaan -jos koskaan.

Jos elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi niin miksi se silti tuntuu yleensä niin pahalta?

Kaikkea sitä tuleekin mietittyä.

Olisi pitänyt arvata, että hipeillä on tähänkin ratkaisu.

Muzak: jotain korkeakulttuurista kuten Basic Elementiä

Aaveajaja <3

Tänään ei ole ahkera fiilis. Tänään ollaan. Oleminen käsittää hyvin monenlaisia tasoja, joista tänään on käytössä "ota vähän häppää ja jumi astrolla (&lue välillä suomi24.fi:tä)"-osio.

Juuei, toivottavasti ei ole monia pikkujouluja tänä vuonna tarjolla. Duunin puolesta saattaisi olla jopa kahdet, mutta jätin ne viimekin vuonna välistä. Kerran kun olet käynyt niin se on aivan riittävää. Ilmaista alkomahooliakaan ei enää saa samaan malliin kuin esmeks pari vuotta sitten. Jos taas koulun puolesta olisi jotain niin vahvasti epäilen osallistuvani. Suurin osa jengistä on kauhean nuorta ja mä olen melko paatunut juhlija -vaikka en käykään enää kovin usein radalla.

Kautta aikojen parhaat bileet olivat ehdottomasti kaupungin pippalot v. 2004 ja siitäkin on jo viis..sata vuotta.

Muistan ko. illasta suunnilleen 20% ja krapula oli aika mehevä. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan korjaussarjaa heti seuraavana iltana vaan siihen taisi mennä jopa pari päivää.

Mutta se siitä juhlinnasta. Luulen, että tuollaiset ajanjaksot kuuluvat jokaisen henkilön kehityskaareen -ovat ne sitten minkälaisia hyvänsä.

Siinä mielessä on aikamoinen harmi, että nuorempi polvi ei enää viihteellä usein käy vaan keskittyy opiskeluun ja himassa nysväämiseen. En mä sitä sano, että pitäisi heilua päissään kulmilla mutta rentoutuminen rules. Missä sitä ketään edes tapaa -ystäviäkään- jos ei tee muuta kuin lue tenttiin tai käy duunissa? On elämä kallista, mutta kai sitä voi tyytyä vähempäänkin. Moni kun tekee duunia siksi, että saisi osteltua kaikenlaista hienoa rojua. Olen varmaan jotenkin kalkkis tai muuten vaan jälkeenjäänyt, mutta ei kukaan kavereista tainnut haaveilla silloin parikymppisenä kämpän ostamisesta tai ulkomaanmatkoista. Kaikki eli siihen aikaan kimppakämpissä ja mulla oli halpa vuokrayksiö, jonka sain ihan puhtaasti tuurilla. Juotiin teetä tai halpaa punkkua ja harrastettiin lähinnä lenkkeilyä. Mulla kului satanen poikineen junalippuihin välille LPR-Joensuu, mutta ei sekään nyt mikään mahdoton summa ollut.

Tiedän montakin parikymppistä joilla on jo ties kuinka mones omistusasunto menossa ja elintasovaatimukset paljon korkeammalla mitä itse olen kerennyt edes miettimään. Se meikäläisen haave videotykistä on aika kevyttä kamaa.

Sinänsä ihan mielenkiintoista miettiä, että millaista elämää sitä viettäisi jos olis valinnut tietyissä kohdissa toisin. Pohdin yhdessä vaiheessa, että olisin alkanut opiskelemaan jotain LUT:illa kun kerran Lappeessa vietin niin paljon aikaa. On se kai vieläkin mahdollista, mutta mitäpä tuosta kun tuli tehtyä sama vähän toisella tyylillä.

Ehkä mä lähdenkin opiskelemaan jonain päivänä tähtitiedettä -tai sitten fysiikkaa *hrr* Näin tuossa unta, että filosofinen luennoitsija-setä piti meille matematiikan luentoa, joten ehkä pian on myös teoreettisen fysiikan vuoro.

Päivän tietotekninen jutska: oho.

Päivän peli: zen.

Päivän hottis:

Päivän viimeinen teko: ...

Muzak: europoppista

O nightspirit

Jopa tuli taas vanhoja mieleen kun funtsailin yöelämistä. Tuon levyn paras biisi on tämä , vaikka onkin instrumentaali eli poikkeaa yleiskaavasta. Tavallaan. Kyllä tuollaisessa musiikissa vaan on sitä jotain mitä muussa ei. Olin eräänä kauniina talvisena kuutamoyönä kävelemässä tuossa lähimetsässä ja yhtäkkiä kuulin latinankielistä lausuntaa. Kohta vastaan tulikin kolme parikymppistä pitkätukkaista miekkosta kokomustissa formuissa ja maskeissa. Voi, se oli hieno hetki. Kannattaa ehdottomasti kävellä öisin metsässä.

Olen nähnyt myös aika monta pöllöä noilla kävelyretkilläni -ja joutunut kahnauksiin useamman piisamin kanssa. Varokaa piisameita, ne ovat itse evil.

Hieno levynkansi.. Tiivistää hienosti pohjolan mustan metallin ideologian. Synkkä metsä, täynnä mystiikkaa. Pohjolan karu luonto joka ei anna armoa. Kyllä tuolla kuvan metsässä vähintään se Nightspirit asuukin.

Joskus kun kävelee tuolla hämärässä niin tuntee, että ihan kuin joku kulkisi vierellä. Kuulin joitain vuosia sitten, että joku tutuntuttu oli nähnyt samassa metsässä n. pari metriä pitkän peikon. Voi olla, että tyyppi oli nauttinut absinttia hiukan liikaa ja näin ollen nähnyt näkyjä, mutta mistäpä sitä toisaalta tietää. Voi olla, että Elwyniä hiukan hirvittäisi jos puskan takaa astelisi jokin mytologiaotus juuri kun allekirjoittanut olisi haaveilemassa romanttisia sillalla.

Kerran kettu juoksi ohitse kun seisoin jäällä; siinä hurjin juttu mitä yöllä on koskaan tapahtunut. Niin, saatan kuljeskellä myös jäällä öisin. (Äiti, älä pyörry.)

No, seuraavaksi varmaan tapaan jonkun hiiden metsässä kun menin sanomaan että mitään pelättävää ei ole. Toivottavasti on kiltti hiisi.

Olisi kyllä siistiä elää Keski-Maassa. Ei tämä paikka tosin paljoa Mordorista eroa jos tuonne ulos katsoo.

Ostin äsken uutta hehkuviiniä, ja taidan keskittyä nauttimaan siitä -haltijoista yms. haaveilun lisäksi. Näihin tunnelmiin saattaisi sopia tänään ensi-iltaan tullut New Moon, mutta en ole katsonut sitä ensimmäistäkään osaa koska epäilen vahvasti sen hyvyyttä. Vampyyriasiakin on pyhä.

Yllättäen.

Muzak: Emperor - Anthems To The Welkin At Dusk (1997)

Extra-bonus tosinaisille/miehille: Dimmu Borgir - For all tid ( 1994), Burzum - Aske ( 1993) & Filosofem (1996), Immortal - At the heart of winter ( 1998)

156

Luvuissa on taikaa. Onhan tunnettu tosiasia, että vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on 42. Simppeliä, eikö vaan?

Olisikin.

Yksi mun lempparibiiseistä silloin enemmän nuorena oli 506 ikkunaa. Tuollaista elämä tosiaan on mitä tuossa biisissä lauletaan.. Annan pisteet itselleni kaukonäköisyydestä (siitä ei tosiaan ollut kyse siihen aikaan). Kas kun nytkään.

Enemmän on aina kiinnostanut tuo tulevista haaveileminen -vaikka tulokset pitäisi jotenkin johtua näistä nykyhetkistä. Sorrun siis samaan onkelmaan kuin enemmistö ihmisistä.

Päivän aiheisiin:

Arvoisa Marko Ahonen, saatte tämän kerran anteeksi sen että sanoitte Transformers 2:sta huonoksi elokuvaksi. Ei se synopsis tai Megan Fox vaan isot biologis-"väännännäiset" Robotit. Robottiasia on pyhä. Piste.

Lisäksi ollaan stressattu porukalla, että joudutaan luopumaan jostakusta meidän opettajista. Kurssikaveri otti nääs puheeksi, että meille haetaan uutta opettajaa. No, selvisi sitten, että tuleekin joukon jatkoksi uusi tapaus. Eli voidaan huojentua taas. Kyllä se vaan on niin, että maailmassa pitää olla jokin järjestys.

Aika mahtavaa tuntea olevansa kuin joku 11v. peruskoululainen ja olla huolissaan opettajan vaihtumisesta. Yritän puolustautua sillä tosiasialla, että nuo ovat sen verran persoonallisia itse kukin, että kannattaakin pelätä niiden lähtemistä. Toivottavasti tuosta työstä maksetaan sen verran hyvin, ettei niiden tarvitse edes harkita.

*vaikenee loppuelämäksi*

Aika alkaa etsimään rentoutusta. Oikeasti.

Muzak: Mew - Frengers (2003)

From outer space (=vaja)

Vähän otsakkeen mukainen fiilis just nyt, mutta ei nyt anneta haitata. Pistin just kasaan yhden parityön oman osuuden (google docs rulettaa) ja kohta ajattelin panostaa Ubuntuun (google docs rulettaa edelleen). Ei todennäköisesti mene edes kauan siihen, että saadaan iskettyä koko "roska" eetteriin ja kerralla. How cool is that?!

Olenpa taas tosi ahkera. Viikonloppuna aion viihdyttää itseäni tuon yhden satan-kurssin kanssa, mutta satan-maiseksi sen tekee vain opetuksen käytänteet; jos mä itse teen mitä lystään (=koen parhaaksi) niin homma on hauskaa ja todennäköisesti vaativampaa kuin mitä itse kurssin sisältö. Riippuen siitä, että kuinka kauan innostus sitten lopulta tällä kertaa kestää..

Aion myös käydä hakemassa vinettoa, että jaksan koko rankan viikonlopun. Elämä on liian lyhyt jotta se kannattaisi elää liian kunnollisesti.

Muuten elämä on ollut kyllä vähän tylsää. Kaverit ovat siinä luulossa, että nördäilen 24/7 ja idlaan netissä kaikki yöt. No muuten voisi, mutta kun ei kestä kunto. Olen sittenkin tullut vanhaksi! Huomasin naamassani tänään jopa rypyn ja sitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Mutta siis ei tosiaan lähde tuo yövalvominen enää niinkuin ennen. Esmeks vuosina 2001-2003 en montaa kertaa mennyt nukkumaan ennen 05 aamulla ja se oli ihan normimeininkiä, no problemos. 2006-2008 tein paljon yötöitä, eikä sekään tuntunut juuri missään. Välivuosina joko mesetettiin/irkattiin/tms tai juotiin kaveriporukalla viinaa aamukuuteen.

(Ja ennen noita kaikkia Elwyn eli diktatuurin alaisena, joten se aika unohdettakoon.)

Nyt tekisi mieli mennä nukkumaan 22 ja jos ei nuku vähintään 9h yössä niin on joko perseeseen ammuttu karhu tai zombi -yleensä kumpikin.

Voisikin ottaa taas vaikka saunavuoron; jos tällä kertaa muistaisikin käydä saunassa kun ei tuo dementia kuitenkaan vielä vaivaa. Samalla voisi keskittyä katsomaan laatuviihdettä. Vielä kun olis pari muutakin niin voisi alkaa katsomaan telkkaria ihan aikuisten oikeasti.

Viimeksi mainitun voi toki korvata lukemalla J.P. Roosin Suomalaista elämää ja elämystä voi alustaa kytkemällä lämmöt pois kämpästä hyvissä ajoin ennen teokseen syventymistä. Toimii varsinkin näin talvisaikaan erityisen hyvin.

Miehen elämää vaikuttaa yhtä loistavalta teokselta, joten uskallan suositella sitäkin.

Naisen elämä vaikuttaa taas kokonaisuudessaan hyvältä mikäli googleen ja muuhun kirjalliseen matskuun on uskominen.

Elämä on laiffia. Kannattaa viihdyttää itseään musiikilla.

Muzak: muzak

Pessimisti ei pety, vai kuinka?

Pessimismi ei ole mikään mun suosikkijuttu; sama pätee negatiivisuuteen. Elämässä ei yksinkertaisesti tapahdu mitään -koskaan- jos aina kokee kaiken olevan turhaa. Sitä nuo asenteet loppupeleissä ennustelevat -vaikka kuinka tämänkin jutun mukaan pessimismistä olisi hyötyäkin. Tippuu ihminen joka tapauksessa joskus; aivan sama kuinka korkealta tai matalalta, paskalta se silti siinä tilanteessa tuntuu.

Realismi on tosimiesten-ja naisten juttu. On se tavallaan sukua myös kyynisyydelle (auts), mutta vanhemmiten sekin lienee väistämätöntä. Asioita sattuu ja tapahtuu. On olemassa sanonta "elämä kuin satua vain", mutta tämän keksijä ei varmaan ole lukenut koskaan niitä aitoja kansansatuja joista nämä lastenkirjojen versiot on sievennetty. Niissä originelleissa tarinoissa elämästä ei nääs sitä väriä puuttunut ja lähes jokainen saisi myös K-18-leiman.

Mä olen perinyt isältäni optimistisen elämänasenteen ja se saa minut nousemaan ylös sängystä myös niinä päivinä jolloin kaikki on oikeasti enemmän kuin syvältä. Em. kuvauksen kaltaisia päiviä on mahtunut kiitettävän monta tähänkin meikäläisen toistaiseksi suht lyhyeen elämänkaareen, ja lisää en varsinaisesti kaipaa. Tulee niitä kaipaamattakin, vaikka elämänkokemus kyllä on osoittanut sen, että kerran kun kokee niin uusintoja ei välttämättä tulekaan. Sitä nääs osaa jo valita eri tavalla. Tällä tavoin jää myös aika moni asia väliin, mutta mitäs sitä turhia turpaan ottamaan, koska lopputuloksen näkee jo valmiiksi.

Ei tosiaan tarvitse olla mikään selvännäkijä, että tietäisi joidenkin asioiden tai tapahtumien kulun jo etukäteen. Toki yli-inhimillisistä(?) ominaisuuksista ei liene haittaakaan -jos sitten etuakaan. Tämän voi kukin tulkita miten itse haluaa.

Elämä on, oli se mitä hyvänsä ja olen ainakin omaan elämääni sangen tyytyväinen. Melankolinen mieli vaipuu välillä muistelemaan vanhoja, mutta en minä menneistä pahoja ajattele. Päinvastoin -olen tavannut mahtavia tyyppejä elämäni poluilla ja ollut mukana sellaisissa asioissa mistä en olisi edes osannut haaveilla. Eli parempaa olen saanut mitä olen osannut pyytää, ja se on hei iso asia. Näitä kannattaa ajatella ihan ajan kanssa.

Mutta sen minä tiedän, että jos olisin ollut pessimisti ja ajatellut jo etukäteen lopputulosta sen paremmin tuntematta, että "ei tule onnistumaan, en mene" tai " tulee turpaan, ei kannata" niin kyllä olisi jäänyt hyvin moni erittäin merkittävä asia tapahtumatta ja elämänkulku olisi muuttunut täysin. Kai se on jokin kokemisen palo tai halu mikä laittaa hakeutumaan tilanteisiin joissa joutuu pistämään itsensä likoon tai jopa uhraamaan sen henkilökohtaisen minän.

Once in a lifetime, u know. At least.

Juu, ei tarvitse edes ottaa miehekseen/naisekseen renttua kun voi itse sössiä elämänsä totaalisesti ;) mutta on se kuulkaas sen arvoistakin! Suomi24.fi:n määritelmän mukaan minäkin olen olevinani joku pahis, koska mulla on itsetunto (kappas vaan), mutta olkoon sitten niin. Varo peilejä, sieltä saattaa katsoa pell.. renttu.

<3 Sarah Brightman - Fly (2005)

Pinhead, alati sun

Tässä samalla väännän yhtä esseetä ja hädin tuskin saan itseni pidettyä irti robokäsien mainitsemisesta. Sellainen käsisysteemi olisi kyllä kätsä. Olen tainnut mainitakin asiasta aikaisemmin.

Ja jos en, niin tässähän se tuli. Elwyn oli robofriikki jo ennen rakkaan Robocopin näkemistä. Robokyttä on kuningas.

Jotenkin kyllä tuntui siltä, että kaverin leffaversio oli siinä boksissa retusoitu kun viimeksi tämän laatuelokuvan lainasin.

(Kakkososakin on ok, mutta kolmonen on enemmän kuin arg.)

Yleensä meikäläisen mielikuvitus lähtee siitä kun elokuva loppuu, joten ehkä Robocopin tenhovoima on nimenomaan mun mielikuvituksen varassa eikä itse elokuvassa. No, ei nyt kuitenkaan mennä pyhäinhäväistyksen puolelle vaan pistetään elämysten laimentuminen vaikka ikääntymisen piikkiin.

Hellreiser olisi kannattanut katsoa joskus 10v. ikäisenä eikä 27v. ikäisenä. En kyllä muista, että milloin se eka osa ilmestyi, mutta veikkaan kasaria. Pinhead menee elokuvan muista visuaalisista puutteista huolimatta kirkkaasti ihannemies-listalle, koska tyylikäs "mies" on aina tyylikäs -oli se sitten kuinka demoninen hyvänsä.

Olisi muuten melko vaikeaa pitää näpit irti sellaisesta päästä mistä pursuu matoja. Hitto, siinä olisi orgastiset hetket kyllä helpossa.. Jees, tiedän että tämä on ällöttävää,mutta kaikki visvainen ja mätäinen on minunkin mielestäni ihanaa. Ja ne toukat <3

Jännittävää, että muistan tuosta elokuvasta parhaiten sen toukan mikä mönki esiin hottiksen päästä.

Tässähän olisi peräti aihe jotain esseetä tahi artikkelia varten, mutta aika pitkä tulee olla sen aasinsillan jos tahdon ujuttaa toukat, Pinheadin ja tietojenkäsittelyn samaan tekstiin. Ei sillä, ettei se onnistuisi, mutta lopputulos voi olla hyvin mielenkiintoinen.

Mitä tekisi Pinhead? Se vetäisi pahaa-aavistamattoman chicksin Syöveriin ja demonisoisi sen riipivistä huudoista huolimatta. Kukaan ei pääsisi karkuun -ja kuka haluaisi yrittääkään, koska sehän on The Pinhead, "miehistä" "miehin".

Muzak: Aikakone - Greatest Hit

Miehet ja Marilyn Manson

Vaikka jotkut noista luomakunnan kruunuista ovatkin melkoisen turhaa porukkaa, niin onneksi on Marko Ahonen. Pidän tyypin tavasta kirjoittaa ja no, se joka tykkää elokuvista on tietenkin Elwynin suosikki-ihmisiä. Hevillä ja pitkillä hiuksilla saattaa päästä myös aika pitkälle.

Joskus luulin, että olen jo kypsynyt henkisesti sen verran ettei noilla ulkoisilla piirteillä ole niin merkitystä, mutta kyllä niillä on. Blackmetal on puhdasta aikuisviihdettä -varsinkin livenä.

Marko Ahosella ei kyllä ole pitkää tukkaa, eikä se (toivon mukaan) sonnustaudu barokkiheviäijäkuteisiin -eli samettiin ja solkisaappaisiin- mutta se tosiaan osaa käyttää sanansäilää siihen malliin että melkein harmittaa ettei mun oma ulosanti ole niin säihkyvää. Olen lukenut hemmon juttuja jo monen monta vuotta ja veli on tainnut käydä sen kanssa jopa jonkunlaisen leffa-debatin. En kuolemaksenikaan muista, että mistä aiheesta, mutta häiskä osaa myös todistettavasti väitellä. Rispektiä!

Ristiriidathan vain piristävät (hah).

Luennoitsija-setäkin loisti tänään puheiden tasolla. Hää on ollut vähemmän lennokas viime aikoina, mutta tämänpäiväinen pelasti taas tilanteen.

Mullakin taitaa olla biorytmit suht kohillaan kun ei ahdista mikään niin erityisesti. Tietty voisin voittaa lotossa, koska hynät on vähän vähissä, mutta eiköhän tässä pärjää etiäpäin.

Tieto lisää tuskaa -yleensä.

Ja lopuksi vähän pornoa.

(En oikeastaan ihmettele, että miksi sain aikoinaan multimediakurssista vain keskinkertaisen arvosanan. Tein nääs lopputyön Marilyn Mansonista ja periaate K.I.S.S (=Keep It Simple Stupid) ei oikein sovi yhteen em. bändin kanssa.)

Muzak: europoppista

Semi-kapinaa

Tätä päivää on odotettu. Tai yleensä sitä, että alkaa tapahtumaan jotain hämmentävää. Saahan sitä lukea blogeista, yleisönosastokirjoituksista, foorumeilta tai torin ilmoitustaululta kaikenlaisista mielenilmauksista, mutta kuka laittaisi oikeasti toimeksi? Täällä tosin oli talonvaltausoperaatio tuossa jokin aika sitten, mutta se taisi jäädä lähinnä yhteisölliseksi viinanjuonnin tukemiseksi. Ainakin paikalliset anarkistit(?) tykkäilevät bilettää paikallisen työväentalon nurkilla melko tiuhaan.

(Viina haisi pururadalle asti kun kävelin ko. rakennuksen ohitse viime viikonloppuna..)

Olen ns. vanhan punkkarin tytär. Mutsi oli aikoinaan mukana politiikassa ja sitä kautta mm. mielenosoituksissa/yhteiskunnallisessa liikehdinnässä. Juurikin 70-luvun nuoret saivat aikaiseksi paljon asioita, mutta nyt niiden lapsia (tai lapsenlapsia) taitaa kiinnostaa lähinnä ryyppääminen ja velvollisuuksien välttely. En nyt sano etteikö asiat olisi olleet aikoinaankin samansuuntaisia (=jossain mielessä pahemminkin), mutta tosiasiahan on se, että jengiä ei vaikuttaminen enää kiinnosta.

Enpä tiedä, että voiko ihmisiä toisaalta syyttääkään siitä, ettei kiinnosta. Ei minuakaan nappaa tämä systeemi jossa ihmisen todellisella mielipiteellä ei ole juurikaan merkitystä. Yksi hassuimmista jutuista on sekin, että työstä on tullut harvojen erikoisoikeus. Kun "entisaikaan" oli pakko tehdä jotain jotta sai pötyä pöytään niin nykyään töitä tekevät ne onnekkaat jotka sattuvat olemaan jollain tavoin suosittuja. Yleistystäkö? Ei ole. Duunit ja virat jaetaan monissa paikoissa ns. pöydän alta niille jotka nyt sattuivat hymyilemään oikeaan aikaan oikeille ihmisille niin nätisti ja vienosti. Opiskelijoita patistellaan verkostoitumaan oman urakehityksensä nimissä. Itsekin voin sanoa että minulla on suhteita, koska tunnen kohtuullisen monta IT-alalla työskentelevää ihmistä. How nice. Itse ihmisillä ei tietenkään ole mitään merkitystä.

Länsimaisella demokratialla ei muuten ole mitään tekemistä varsinaisen demokratian kanssa. Ensimmäinen on nääs hiukan jalostuneempi muoto harvainvallasta.

Voisihan tätä angstausta jatkaa loputtomiin, mutta kirjasimet ruudulla ovat aina kirjasimia ruudulla.

Googletin länsimaisen demokratian ja päädyin vaihteeksi Tekniikan&Talouden verkkosivuille.

Miten internet voisi tuhota länsimaisen demokratian? Lähinnä se tuntuu vahvistavan sitä.. Eihän tästä ole kauan kun pongasin valtakunnallisesti merkittävän verkkojulkaisun sivuilta järkevän(kerrankin!) kommentin siitä, että eihän täällä enää uskalla edes mitään sanoa kun työnantaja voi lukea sen.

No, tuo oli kuitenkin suht vanha blogikirjoitus. Toivotaan optimistisesti, että häiskä on sivistänyt itseään esim. yhteiskuntakritiikin myötäavustuksella.

Toisaalta vähän sääli, mutta ehkä Saarikoski kumppaneineen kuuluu toisenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen.

*heittelee kukkia ja perhoset lentelee*

Päivän piristys: Nelsonit!*

*http://www.youtube.com/watch?v=rX7wtNOkuHo

Muzak: sama ku eilenki

Internetsin antimia

Olen nyt kuluttanut pari iltaa eräiden perin ärsyttävien (lue: v*tt*maisten) tehtävien parissa ja energia on mennyt niihin. Ja ruoansulatukseen.

Minulla on useita lempisivustoja/foorumeita joilla vierailen hyvin säännöllisesti. Keskustelujen lukeminen (ja joskus jopa kommentointi) on hyvin viihdyttävää. Varsinkin ihmissuhdeasiat ovat lähellä tädin sydäntä.

(Kuten myös täydellinen välien katkominen ihmiskuntaan, mutta se ei nyt ole oleellinen tieto.)

Joukossamme kulkee nykyisin paljon sakkia joiden olemisen ongelmattomuus tekee sivistyneistön elämästä sangen hankalaa. Heitä ovat mm. pissikset, ATM-ja ATN-luokituksen saaneet nais-ja miespuoliset olennot, juntit ja lihavat ja/tai älykkäät naiset.

Jaa, tämä on kyllä kimurantti kysymys. Tädillä on melko vähän kokemusta tällaisten asioiden harjoittamisesta, mutta luulisin että moralla, ruumiineritteillä ja esimerkiksi keskiaikaisilla menetelmillä voitaisiin päästä aika hyviin lopputuloksiin. Tätiä on kyllä kerran pyydetty seuraksi tällaiseen operaatioon (ja pissimään omille saappailleen), mutta silloin oli hiukan kiire jotta olisi kerennyt perehtymään tarkemmin näihin perin ihastuttaviin tarjouksiin.

Vaikkei juntti ja ATM eivät yleensä olekaan yksi ja sama niin jotkut niin haluavat uskotella. Ilmankos verkossa tuleekin nykyään vastaan niin vähän todellisia nörttejä.. Ne ovatkin generoituneet junteiksi!

Voin ehkä olla väärässäkin -joskus.

Parisuhde on sellainen tila mistä usea haaveilee ja yhä moni nauttii paraikaa. Jokaisessa suhteessa on tietysti joitain ongelmiakin. Mutta sen täti sanoo, että se vanhanaikaisin ei ole paras ongelmaratkaisukeino.

On se tekniikka jännä juttu.

:/ nuu.

Don't do this at home.

P.

Ahem.

Muzak: Poets of the fall - Carnival of rust (2006)

Hehkuttaa, todella

Kuumentaa täräytin tuossa pannullisen glögiä; ei ollut alkomahooli kerennyt haihtua (erittäin hyvä juttu). Kaveri kysyi eilen jotta hehkuttaako, niin nyt voin sanoa, että kyllä.

(Arvokas tieto.)

No, tänään on ollut hyvä päivä. Ehkä se johtui melko.. hm.. kiinnostavista unista joita näin viime yönä. Olin esim. asiakkaana erään opiskelukaverin pitämällä grillikioskilla (pitääkin ehdottaa sille uutta uraa) ja kioski sitten ryöstettiin -> lupauduin todistajaksi. Poliisiasemalle asti ei kuitenkaan keretty vielä (ehkä ensi yönä sitten), mutta sainpa kuitenkin suunnitella ihkauuden grilliannoksen ja eräs vaihto-opiskelija tarjosi minulle virolaisen oluen kyytipojaksi.

Paikalla oli myös lauma siivoojia ja opiskelukaverikin vaihtoi välillä sukupuolta ;)

On se hyvä, että on elämää sentään unissa.

Tuli juuri tuosta virolaisesta oluesta mieleen, että jos ikinä järjestetään koulun puitteissa opintoretki niin ehdottomasti Viroon -siellä on ainakin pari tutustumisen arvoista panimoa. Olen käynyt toisessa vierailulla.. Erinomaista on olut suoraan hanasta laskettuna. Työolosuhteet olivat sitten jo vähän kyseenalaiset; kauhea meteli eikä kellään kuulosuojaimia. Melkein kaikki työntekijät olivat naisia. Jos ne olisivat olleet miehiä niin tuotantolinja olisi varmaan ollut täysin äänetön. Minäkö kyyninen? En suinkaan..

Saisinkohan Jaguarin jos muuttaisin nimeni Jaguariksi?

Mulla oli tänään aikomuksena tehdä eräitä tehtäviä, mutta teinpä sitten kolmea muuta. Näin se aina menee.. No, huomenna jatkan varmaan kaikkien mahdollisten hommien parissa. Löysin siis jostain inspiraation. Olen huomannut, että pitäisi nukkua vähintään se yhdeksän tuntia vuorokaudessa mikäli aikoo tuntea itsensä ihmiseksi edes jollain alkeellisella tasolla.

Epämääräisyyksien ajattelemiseen ei kuitenkaan (=valitettavasti) vaadita edes neljän tunnin unia.

Mikä on sellainen täysiö jossa voi kuitenkin olla tyhjiä tiloja? No jos ajatellaan juuri esimerkin aidanvälejä niin on useimmiten tosiasia, että kappaleessa -eli aidassa- on tyhjiä tiloja.Ellei sitten ole mellakka-aita tai työmaa-aita.Mutta jos ajatellaan noin henkisesti niin onko täysiö eli plenum validi termi? Hmm.. Ihmisellä on elämä jossa on varattu erinäisiä lohkoja aka. tiloja tietyille (tai jopa tiedostamattomille) asioille/substansseille. Pakkohan siinä on olla siis tyhjää: ei täyteen voi ahtaa esimerkiksi oppia (representaatiot, skeemat).

Mielestäni plenumissa ei kuitenkaan ole tyhjiä tiloja vaan tulee muodostaa termi semi-plenum joka on sumean logiikan mukaisesti täysiön ja tyhjiön välimuoto. Synonyymi sanalle on luonnollisesti semi-tyhjiö. Ei, korjataan: ei synonyymi vaan käytännössä vastaava -mutta teoriassa päinvastainen- ilmaisu.

Kysymys on sama kuin lasien kanssa: onko lasisi puoliksi tyhjä vai täysi? Minun alkaa ikävästi olla puolityhjä -> lisää tulille.

Tässäpä muuten hiano lause/määritelmä:

"Verkko': jokin retikuloitu eli tasaisin distanssein dekupeerattu laite, jossa on interstitioita intersektioiden välissä."

Täten ehdotan (suorastaan vaadin), että arvoisat opetushenkilömme ihanaisessa oppilaitoksessamme ottavat käyttöön tällaiset älylliselle ihmiselle suunnatut määritelmät.

Battle royale on hieno (myös älylliselle ihmiselle sopiva) elokuva. Ja erittäin splatter.

Lovea: Manboy - Mirror, Countryside, Where we used to live

Lifesaver

Musiikki pelasti taas päiväni.. Tai siis Manboy. Ei nyt ole ollut mitenkään korkealentoista tämä elämä viime aikoina.. Yksinäisyys painaa ja no, osittain se on omaa syytäni (=koska eristäydyn) mutta en voi tälle elämäntilanteelleni juuri mitään. On ollut aina hankalaa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja kun niitä nyt joitain on niin ne ovat yhtä eristäytyviä kuin itsekin ;) Jokainen meistä kutoo samaa verkkoa ympärilleen, näin vertauskuvallisesti. Mistään en toisaalta nauti niin paljon kuin omasta vapaudestani (koska kokemusta on muustakin), mutta samalla pitää jaksaa ymmärtää se tosiasia että seinät pyrkivät välillä kaatumaan päälle.

Olen tässä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että jättäisin nämä kulmat taakseni. Sitä tietenkin voi ajatella, että ne ongelmat seuraavat mukana, mutta toisaalla minulla on muualla ystäviä joiden kanssa olen liian vähän tekemisissä nykyään. Olen nykyään enemmän tekemisissä juuri niiden ihmisten kanssa jotka eivät täälläpäin asu. Paikkakunnalla minulla on muutama ystävä, joilla on useimmilla melko kiireinen elämäntilanne (perhe, työ yms.) joten ei niitä kehtaa liian usein häiritä.

Hupaisaa, että juuri meikäläisestä tuli se ikuinen yksinolija. Toisaalta en ole myöskään koskaan haaveillut häistä, lapsista tai omakotitaloista.. Ehkä nuo eivät ole koskaan mahtuneet siihen romanttiseen ideaaliin mitä haluan varjella. Juttelin tänään serkun kanssa feissarin chatissa, ja se oli ihan ihmeissään kun selitin että en ole eläissäni tavannut sellaista miestä joka olisi mitenkään erityisen vakiintuvaa sorttia. Kaveripiirin miehet edustavat myös tätä lajia, joka hengailee suurimman osan elämästään ison ystävälauman ympäröimänä eikä koskaan myönnä seurustelevansa vaikka tapailisi samaa naista vuosikausia. Sitoutumiskyvyttömyydeksi kutsuvat, mutta kukaan niistä ei kuulemma ole myöskään ollut koskaan rakastunut. Rakkaus kai saisi sitoutumaan? No, serkku on kuitenkin tällainen perinteinen mies, joka avioituu ja hankkii(tai rakentaa itse) omakotitalon naiselleen.

Joensuu taitaa sittenkin olla urbaanimpi paikka kuin kukaan kuvitteli.. Maaseudun keskellä oleva kaupunkisaareke jossa kaikki on väliaikaista.

Ehkä (hahhah) mä nyt olen muutenkin naiseksi kummallinen ja sen takia epäkiinnostava, mutta anyways.

Ja tässä siis puhuu edelleenkin se ihminen, joka näkee itsekin vain harvoissa ihmisissä mitään kiinnostavaa tai sanotaan "yhdistäviä tekijöitä". Mixataan toivoton erakkoluonne, kummallisuus, nirsous ja patavanhoillisuus niin saadaan Elwyn.

Nyt olen angstannut tätä asiaa tarpeeksi.. Voisi lätistä vaikka musiikista -elämäni pulsaritähdestä - lisää. Pongasin nääs just Manboyn uusimman levyn superhitin called Countryside. Levy menikin just suoraan ostoslistalle, kiitos tästä. Tai ehkä joulupukki tuo tämän kiltille tonttutytölle *söpö hymy*

Olen ignoorannut tämän orkesterin aikaisemmin vaikka se kolkutteleekin melankolian syvimpiä asteikkoja mun sydämessäin. Melankolia tai surumielisyys, tunteista syvin ja haavoittavin. En sano, että eläisin menneisyydessä, mutta menneisyys elää minussa. Se laittaa katsomaan ikkunasta lumen peittämää maailmaa ja muistuttelee, että tämän sinäkin olet jo kokenut. Ehkei tässä ajassa, ehkei tässä tilassa, mutta kokemushan on aina uniikki subjektille itselleen. Ja joka kerta yhtä kaunis.

Menneisyys tekee minustakin juuri niin kauniin mitä voin koskaan olla.

Suuri rakkaustarina: Manboy - Deus Protector Noster (2009)

Under construction

Etsin elämää. Mihin lie hävis?

Muzak: Nightwish - Angels fall first (1997)

Being boring

Damn.

Muzak: Persephone - Spirit (repeat 1000)

Forgive me

..my dear blog. Unohdin, että mitä piti tänne mun kirjoittamani. Ei se ihme; kirjoittelin äsken kolme sivua muuta tekstiä ja siinä ei paljon mielessä muu sitten pyörinytkään.

No, ei se varmaan ollut mikään tärkeä pointti. Sanausvaa lootuksensyöjien ja prätkäkenkien välimaastosta, jos näin voisi sanoa. Ja sanonkin.

Suunnittelin tälle päivälle yhtä sun toista, mutta päädyin lataamaan yhden softan koneelle ja kirjoittamaan tuon tekstin jonka eräpäivä on sattumoisin huomenna. Olen tainnut palauttaa vain yhden kurssin tehtäviä useampi päivä ennen kuolonlinjaa, mutta asiaanhan voi tulla muutos mikäli jokin inspiroi tarpeeksi paljon -tai on helppo case niinkusta toi yks kurssi.

On paljon asioita joita pitäisi tehdä, mutta ei tee, koska niiden tekeminen vaatii tietynlaista inspiraatiota. Elwynkin on aika tavalla fiilisihminen, vaikka kykeneekin järkeilemään oikeastaan kaiken parhaiten päin (siis itselleen tietenkin). Tsekkasin tuossa päivän biorytmit ekaa kertaa ehkä vuoteen ja kuinkas ollakaan ne olivat tasan oikeassa!

"Toisten seura saattaa tuntua vastenmieliseltä ja jopa ahdistavalta, joten älä pakota itseäsi olemaan seurallinen."

Jawohl! (Em. tosin pätee melkein kaikkiin muihin päiviin tässä viime aikoina, öhöm.)

Tänään tuntui myös siltä, että kaikki ihmiset tuijottavat jotenkin kummallisesti. Tiedä sitten, että johtuiko se biorytmien johdattelemasta alitajuisesta epäsosiaalisuustilasta vaiko siitä, että mulla oli melko vähän päällä tuolla kylillä pyöriessäni. Kuka nyt toppatakkia pakkasella tarvitsee? Ei näköjään sellainen ihminen, jolla on kämpässä "normaalia" alempi lämpötila.

Siitä saitte; arvasin että pihistelystä (=lämmöstä ja vedestä tulee puolivuosittain tasauslasku) on hyötyä muunkin kuin lompakon kannalta.

Auts.

o/

No niin, vanhojen (kieroutuneiden) tätien nukkumaanmenoaika oli jo aika kauan sitten. Pitänee tästä lähteä uneksimaan komeiden barokkivampyyrimiesten maailman (ja tädin)valloituksesta.

Muzak: The Lotus Eaters - Tribute to Dead Can Dance (2004)