Sanansäilän heiluttelua

No sitä riitti tässä blogimerkinnässä ja siitä kehkeytyneestä kommenttipaljoudessa. Itse keskustelu ei kyllä edennyt oikein mihinkään, mutta kaikki osapuolet saivat mahdollisuuden "loistaa" omilla mielipiteillään. Tuosta kyllä huomaa sen, että argumentaatio ei ole mikään helppo taiteenlaji.

(Taiteenlajeja kyllä riittää..Tosin mä olen sellainen ihminen joka pitää esim. matematiikkaa taiteena (kts vaikka tämä).)

Minua tuo piratismi-debatti ei ole vielä hirveästi inspiroinut. Onhan se selvä asia, että iso osa ihmisistä warettaa (eli ts. lataa tavaraa netistä) eikä siihen ole oikein keinoja puuttua. Homman tiedetään olevan laitonta, mutta ainakaan ihmisen moraalitajuun ei tässä casessa kannata juuri vedota. Waretusta pidetään harmittomana hupina, vaikka nykyään ko. touhusta saattaa saada järjettömät maksut niskoilleen mikäli jää kiinni. Itse en asiaa harrasta, koska ostan haluamani elokuvat itselleni ja loput vuokraan/käyn katsomassa elokuvateatterissa tai kaverin luona (jolla on tuhansia elokuvia alkuperäisinä dvd:inä). Musiikkia varten on taas olemassa esim. Spotify ja aikaisemmat harrastukseni Pandora&Last.fm. Biisejä voi kuunnella myös myspacessa, levykaupoissa, tuubissa ja artistien omilla nettisivuilla.

Levyjä en ole kyllä liiemmin ostellut viime aikoina, mutta asiaan on kyllä tulossa muutos kunhan saan jotain muita pakollisia hankintoja pois alta. Taitaa tuo Maria Lundin uusinkin lähteä ostoskoriin; olen ihan rakkaudessa.

Exällä oli aikoinaan käytössä Napster, jolla se imutti lähinnä aikuisviihdettä mutta myös jonkun verran musiikkia. Kuuntelin sieltä kirjastosta kaikenlaista ja sitä kautta löysin monta bändiä joiden levyt hankin sitten omiin kokoelmiini. Suosikkikauppa oli tämä ja ostan sieltä edelleenkin jos jotain kiinnostavaa löytyy. Napsterille kävikin sitten köpelösti, joten ukko joutui etsimään uusia tapoja poken haalimiseen (löytyi heti) ja minulta hävisi kätevä musakirjasto.

En tiedä, mutta minusta levy tai elokuva on mukavin sellaisena käteensopivana versiona. Niinkusta aika monikin asia.. Vaikka elelen symbioosissa tietokoneeni kanssa niin tahdon kerätä arkiston ihan tuonne hyllyyn -en kovikselle. Hieno kansilehti on aina hieno kansilehti.

Sais tulla se Transformers 2 pian.

Kirjoitin äsken selostuksen internetin (keskustelukulttuurien) vaikutuksesta kieleen.

Luoja mua auttakoon jos alan kirjoittamaan noin *irvistelee* Ja nuo tähdillä merkatut ilmaisut saavat jäädä myös special caseiksi *on tiukkana*

Mulla on se käsitys, että tuo ilmaisutapa on tullut roolipeleistä, mutta en varmaksi tiedä. Siihen joutui nopeasti tottumaan kun alkoi joskus 16w iässä roikkumaan chatissa. Chattaily oli mulle pitkään ainoa syy käyttää nettiä s-postin lisäksi.. Ja plus tietenkin bändikuvat ja koulujuttuihin tarvittu informaatio. Sitten tuli irkki ja loppu onkin historiaa.

Aika painua ulos.

Päivän rakkausmusiikki: Maria Lund - Tahdon (2009)

Smells like evil spirits

Kaikki v*tutus liittyy nykyään tuohon fuckin viemäriin. Niin, sama laulu jatkuu edelleen, mutta ei kuulkaas voi mitään. Onneksi se huoltoukko tulee maanantaina uudestaan, ei tarvii alkaa tekemään lisävalituksia (=valittaminen sucks).

Kerkesin siis ilakoida turhaan (kts. teetupa foorumin puolelta).

Haju vähän kyllä vaihtoi muotoa.. On sellaisen imelän, kitkerän ja etikan -.- välimuoto -> ah. Ei tässä asunnossa ole näemmä näin kylmään aikaan muutenkaan kaksinen tuo ilmanvaihto ja nyt tuo katku pisteenä Ii:n päälle. No, olis tää elämä ollutkin liian helppoa ilman näitä ongelmia.

Pitää alkaa polttelemaan suitsukkeita ihan urakalla (muunkin kuin hajunpoiston nimissä) -ja muistaa pitää makkarin ovi kii, koska palovaroitin on siellä. Se ei tule tykkäämään noista savutikuista. Suitsukkeita ei pitäisi muutenkaan polttaa "urakalla", vaan antaa palaa jonkun aikaa ja sitten sammuttaa&tuulettaa lopuksi. Ihan pienikin määrä savua riittää tuoksuttamaan huoneen/huoneiston. Mulla on iso kokoelma erilaisia suitsukkeita ja nyt lähti tulille ruusun tuoksua<3 Lemppari on ehdottomasti aitointialainen temppelituoksu (sellainen tunkkaisen makea), mutta on turhan raskasta näihin energioihin.

Tänään olen miettinyt tuon murheenkryynin lisäksi kämpän sisustamista ja tyhjentänyt tiliä maksamalla laskuja.Sisustus on aika pahasti vaiheessa ja tilikin suht tyhjä, joten jään ns. muhittelemaan suunnitelmiani. Ne eivät tosin ole mitenkään suureelliset, vaan tyyliä taideprinttiä seinille, isoja kynttilänjalkoja/kynttelikköjä (lattiamallia), tarpeeksi korkea jugend/intia/hörhö-jalkalamppu ja puinen cd-teline.

Mulla on edelleen tuolla kaikenlaista roinaa purkamatta muuton jäljiltä.. Kuten japanilaistyylisiä tuikkutelineitä ulkokäyttöön ja valosarjoja. Joku päivä varastosessiot siis edessä. Yhdet verhot tosin puuttuu jemmasta ja nää anttila-malliset väliaikaisratkaisut eivät hirveästi imartele minun esteettistä silmääni. Jotain barokkia tms. pitää saada, kunhan näen jossain sopivat. Makuuhuoneessa on punaiset raskaat samettiverhot ja jotain samantyylistä havittelen myös toiseen isompaan ikkunaan.

Punaiset lyhdyt-teema jatkuu myös tässäkin kämpässä. Kämppiksen mies totesi aikoinaan, että minulla on ilotalovalot kun pidin punaista paperivarjostinta kattolampussa. Punaisessa valaistuksessa ei ole paljon hyötyä noin niinku näkemisen kannalta, mutta punainen valo nyt näyttää kivemmalta kuin tavallinen.

Että sellaista tänään.

Mitäs löytyis hesarista..

Vanha trippi, mutta Wagner puhuu asiaa. Olen itsekin miettinyt valmiiksi reploja ties vaikka minkälaisia tilanteita varten. En kyllä muista sitten käyttää niitä jos tosipaikka tulee, mutta ei se niiden käyttö kai se homman juju olekaan. Tulee muutenkin keskusteltua paljon ihmisten kanssa, vaikkei ne tiedäkään itse sitä. Voi olla ettei niiden edes kannata tietää, että puhun itsekseni ja kuvittelen samalla aina jonkun keskustelukumppanin itselleni.

On se ihmisen mieli sitten kiintoisa viritelmä.

Nyt alan kuitenkin pohtimaan sitä kirousta/manausta jolla karkoitan tuon ödööri-demonin putkistosta.

Adios.

Illan biisi: Bryan Adams - Here I am

Etikka on ystäväni tänään

Nyt on allaskaapissa kuppi etikkaa -eikä löyhkää muu kuin etikka itse. Laitoin kyllä huoltoonkin viestiä kun en jaksa enää odottaa ihmeiden tapahtumista eli sitä, että tuo lakkaa haisemasta. Kaveri valaisi minua 1980-luvulla rakennetuista taloista ja niiden tietojen perusteella olen onnellinen kun hankin sen raikastimen. Kellarinhaju -tai paremminkin kostean vanhan talon löyhkä- ei ole mikään kiva juttu, varsinkin kun se johtuu rakenteista eikä mistään varsinaisista vioista.

Hartioita pistelee kun olen istunut tiiviisti parituntisen tässä ja vääntänyt yhtä tehtävää. Palautettu on, ja vasta huomenna tarvitsee tehdä lisää. Mikäs sen mukavampaa. Mutsi kysyi eilen puhelimessa, että onko minulla tällä hetkellä mitään elämää ja täytyi todeta, että vähemmänlaisesti. Toisaalta ei nyt inspaakaan mikään sosialisaatio -tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. Kirjastossa pitäisi käydä ja ajattelin loggautua meidän ikiomalle irkkikanavallekin jotta saan idlata siellä(kin). Houkuttelin äsken yhtä muualla päin Suomea asuvaa kaveria opiskelemaan meille ja melkein onnistuinkin. Sen näkee sitten ensi vuonna, että minne se wammanen itseään tyrkyttää.

Harvinaisen tapahtumaköyhä päivä, lojuin sängyssä puolille päivin. Huomenna joutuu ikävä kyllä olemaan "virkeä" ja ylhäällä viimeistään kasin maissa. Ai että miksi harrastan etäopiskelua?

(Kuka nyt kotoaan lähtee kun ei ole pakko.)

Myönnetään nyt kuitenkin, että joillakin luennoilla olisi ihan jees olla läsnä. Pidän varsinkin siitä yhdestä sedästä, mutta se on melkein yhtä hyvä myös etänä joten ehken menetä mitään. Paitsi että silloin kyllä olen maisemissa kun alkaa sen yhden satan-käyttiksen opiskelu. Muistelen edelleen kaikella hartaudella ekaa seikkailuani linux-maailmassa.Suse sucks!

Pitää harkita opiskelujen siirtämistä tuonne sängyn puolelle. Nyt oleilen täällä olkkarin puolella, koska pöydän ääressä on mukava datailla ja katsella samalla kaihoisasti ulos (näköala suoraan baariin).

Hartioita muuten särkee entistä enemmän.

Toimisikohan tuohon viemäriin (ja hartioihin) manaus?

"Asialla voi olla myös perisaatanallinen Grübatzuk-demoni, kuten elokuvassa House of Hell XVI. Huoltomiehen odottelun sijaan ehdottaisin, että juoksette."

Demonit ovat kyllä perin ikäviä veikkosia.

Nämä taas eivät. Ilmeisesti.

Muzak: Diary of dreams - Moments of bloom (1999)

Hyviä hetkiä

.. Vaikka viemäri haisee edelleenkin. Olen tullut siihen lopputulokseen, että on se putkistohässäkkä vaan otettava ja purettava. Itse tai jonkun toisen toimesta. Jonkun verran myös ottaa päähän, että tässä minua ensin asunut ystäväiseni ei varmasti kertaakaan putsannut noita röörejä ja siksi ne nyt duftaavat. On siis olemassa miehiä, jotka eivät ymmärrä tuon taivaallista ns. miesten töistä. Itse asiassa nuo äijät soittelevat minulle (ja minä nohevalle ystävättärelle) jos on joku tämäntyylinen ongelma.

Keksin kuitenkin taas yhden positiivisen asian: innostuin etsiskelemään ilmanraikastimia ja myös tupakanlöyhkä on tulevaisuudessa historiaa kunhan tilaamani raikastusvärkki saapuu kotoluolaani.

Siinä päivän viemärikuulumiset. Ai niin, löysin myös yhden hämiksen asunnostani, mutta se saakin asua täällä. En yleensäkään kammoa mitään hyönteisiä elleivät ne sitten ole perhosia joiden siipien kärkiväli on 20cm. Botania on, paitsi mielenkiintoinen, niin myös melko karmaiseva paikka.

(Ko. laitoksen pihamaalla muuten kukkii kesäisin eräs cannabis sativa. Jostain kumman syystä se on myös saanut olla rauhassa siellä ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.)

Muita asioita: sain ohjelmointitekniikan tentistä nelosen (asteikolla 1-5) ja kesä ei ole kaukana, koska tunnettu vaatefirma lähestyi minua kevät/kesä 2010-katalogilla.

(Tilasin mustat paljettitennarit mikäli jotakuta kiinnostaa.)

Tenttituloksesta voidaan päätellä, että elämä yllättää. Arvelin nimittäin, että kaksi ekaa tehtävää (joista sain täydet pisteet) eivät voi olla niin helppoja ja kaksi viimeistä vaikuttivat nyt muuten vain mahdottomilta. Ainakin jos olet ajatellut humanistisesti viimeiset x vuotta. En ollut ainoa joka hermoili, joten toivon mukaan muutkin kokivat positiivisia yllätyksiä.

Palkitsin itseni levyllä appelsiinikrokanttia ja nyt on aika suklainen olotila.

Kiitos myös Hesarille muistutuksesta.

Päivän tjeu:

Liika informaatio on pahasta. Taidanpa tästä lähteäkin ulkoilemaan; johan tässä olen taas istuskellut koko päivän. (Lukuunottamatta pieniä kemiallisia leikkejä viemärin kanssa.)

Dippadai dippadii: Diary of Dreams - If (2009)

Tilannepäivitys

Nyt loppui tältä illalta meikäläisen kestävyys noiden kirjoitushommien suhteen. Loppuillan A) lenkkeilen, B) kuuntelen Testamentia ja C) luen sosiologiaa <3 Viimeksi mainittu vaatii jonkinasteista skarppausta, joten siksi tuon teoksen läpikahlaus kestää ja kestää. Olisi tuossa kasa muutakin kirjallisuutta, mutta jääköön tuonnemmaksi. Ei sitä jaksa kaikkea.

En ole tehnyt mitään tuolle haisevalle kaapillekaan, mutta kohta on vissiin pakko. Haisee aivan samalta kuin porukoilla jos seinän väliin on kuollut joku otus tyyliin hiiri tai myyrä. Periaatteessa se on kyllä mahdollista täälläkin ja tuo kaappi vaikuttaa muutenkin epäilyttävältä, koska olen löytänyt sieltä monenlaista ötökkää ennenkin. Tänään viemäristä tai jostain tuolta seinänraosta kipitteli pokkana muurahainen (sellainen kekoa tekevä versio) kun pesin astioita. Kämppiksistä ei taida siis päästä eroon kirveelläkään.

Jotain hyvää; vain yksi sokeritoukka on tullut nähtyä -ja tapettua- viimeisen parin viikon aikana.

Sekin on jees (tuon löyhkän takia), että naapureiden parveketupakoinnin lopputulokset tuntuvat täällä minunkin asunnossani. Mieluummin rööki kuin tuo kalma. On se kumma, että kuolema nyt oikein kiertää meikäläisen auraa vai sanoisinko että energiakehoa. Onhan noita nimityksiä vaikka kelle jakaisi.

No onpas tänään taas piristäviä uutisaiheita. Maailma on paha, johan sen sanoo jo järkikin.

Suomessa on vankilat porukkaa pullollaan ja niitä pitäisi nyt vähentää kun vankeinhoidon määrärahat eivät riitä. Mihinkä sitten laitetaan nuo rikolliset henkilöt kun ei paikat riitä? Nyt talvella olisi ainakin aika tehokas ratkaisu pistää ne torille kiinni jalkapuuhun. Hiukan kun kylmii ja ihmiset sylkee päälle niin tulee miettineeksi uudestaan että kannattiko rötöstellä. Varmaan löytyisi myös pientä kivaa askaretta kuten ratatunnelien louhintaa. Tulisi halvemmaksi teettää työ vangeilla kuin maksaa ulkopuolisille yhtiöille miljoonia. Ai niin, eiväthän ne osaa muuta kuin vetää aineita ja juoda viinaa. No, laitetaan ne Siperiaan ja unohdetaan sen jälkeen. Toinen hyvä jälkisijoituspaikka olisi ehdottomasti Tshernobylin alue.

No, leikki sikseen. Tosiasia on kuitenkin se, että osa tuomioista on liian kevyitä (kuten esim. nuo hyväksikäyttö-tai raiskaustapaukset) ja osa sitten tehottomia. Nuo luettelemani Siperiat ja muut vastaavat ovat ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. Rikollisuus on ylipäänsä melkoisen vaikea asia ratkaistavaksi -eikä siihen ole mitään yksioikoisia reseptejä.

Ehkä pitää vain hyväksyä se tosiasia?, että yhteiskunnassa tulevat aina vallitsemaan jonkinlaiset viidakonlait.

Voipi olla joo, mutta ainakin meitsin mahdollisuudet sairastua possutautiin ovat melko minimaaliset kun täällä "mökissäni" kökötän. Ellen sitten saa jotain tautia noista kalmoista. Jos näette naista muistuttavan zombin kuljeksimassa kylillä niin se saattaa olla Elwyn.

Soundit: Testament - The Ritual (1992) <- helskutin hyvä levy!

Sivistynyttä keskustelua

..saa turhaan ainakin täältä hakea. Sinänsä mielenkiintoinen (vaikkakin vanha) uutinen menettää suurimman osan arvostaan ala-arvoisten ja sisällöltään köyhien kommenttinen vuoksi. Joo, jargonia seuraavaksi.. Beware.

Jaksan aina ihmetellä jengin nuivaa suhtautumista kouluttautumiseen ja yleensäkin itsensä kehittämiseen. Toisaalta sivistystä kyllä arvostetaan ja oma menestys tuodaan painokkaasti esille mikäli sillä tuntee saavansa jotain krediittiä itselleen.

Toki koulutusjärjestelmä on väistämättä kallis, mutta laitetaan sitä rahaa muuallekin aivan samaan malliin. Myöskään työelämä ja koulutus eivät usein kohtaa, mutta tiedä sitten että onko se edes mikään itsetarkoitus. Kaikilla aloilla, pääaineilla ja koulutusohjelmilla on tarjottavaa toisilleen eli yhteistyötä pitäisi siis tehdä entistä enemmän.

Koen päässeeni omissa opinnoissani aika hyvään tasapainoon; olen opiskellut useita toisiaan palvelevia kokonaisuuksia ja kykenen soveltamaan aikaisempaa osaamistani nykyiseen -vaikka on kyse täysin eri aloista. Hyppy humanistiselta luonnontieteille on aika pitkä (vrt. humanistinen ->askel-> yhteiskuntatieteellinen).

Olen tavannut ihmisiä, jotka tekevät päätyönään tieteellistä tutkimusta ja elättävät itsensä perinteisissä duunariammateissa. Apurahat ovat kiven takana ja tutkijakouluihin eivät kaikki pääse, joten joutuu tekemään valintoja. Moni on sanonut ettei edes halua ns. oman alan töihin, koska työelämä itsessään on joko raskasta tai niin suuri pettymys ettei siihen ole intoa. No, tutkimus ja tiede ovat eri asioita kuin se mitä varsinaisesti töissä yleensä tehdään (lukuunottamatta siis kehitys-ja tutkimustyössä toimivia). Esimerkiksi museoalalla joutuu juomaan paljon kahvia, istumaan palavereissa ja suoltamaan raporttia raportin perään, koska iso osa rahoituksesta tulee nykyään EU:lta. Käytännön työt (eli esim. näyttelyiden rakentamisen ja suunnittelutyön) tekevät museoapulaiset ( =kulttuurintuottajat etc) ja esimerkiksi näyttelyarkkitehdit. Itse viranhaltijalle tai projektipäällikölle jää paperien pyörittely ja tosiaan se kahvinjuonti.

Totesin työharjoitteluiden jälkeen, että mielenkiintoisimmat työt olivat tikon harjoittelijalla, graafikkoharjoittelijoilla ja valokuvaajilla.

No, tuumasta toimeen.

Monilla ystävistäni on useampi tutkinto tai ammatti. Yksi opiskeli ensin automaatioinsinööriksi, paloi loppuun, oli aikansa sairaslomalla ja vaihtoi alaa itseään enemmän kiinnostavaan eli opiskeli graafiseksi suunnittelijaksi. Perusti oman firman ja hyödyntää kummassakin koulutuksessa oppimiaan asioita tarjoamalla hyvin monipuolisia palveluja. Toinen kävi ammattikoulun lähihoitajapuolen, oli vuosia pätkätöissä ja meni humakiin opiskelemaan. Valmistui ja on nykyään täystyöllistetty&koulutusta vastaavassa työssä.

Näidenkö ihmisten sitä olisi pitänyt jättää kouluttautumatta ja jäädä kotiin makaamaan, koska opiskelu nyt on vaan pahasta eikä voi koskaan työllistää. Kumpikaan ei tainnut nostaa edes täysiä tukia vaan kävi töissä lähes koko opiskeluajan. Iso osa opiskelijoista käy tälläkin hetkellä työssä ja maksaa palkkatuloistaan veroja.

Kun tarkemmin ajattelee näitä esim. juurikin näitä nettikeskusteluja niin ne kommentoijat taitavat itse olla niitä jotka eivät uskalla tai osaa hakea muutosta elämäänsä. Omat vanhempani eivät ole akateemisia, mutta tietävät kyllä sivistyksen/koulutuksen (itseis)arvon. Sen sijaan monien ystävien vanhemmat eivät koulutusta arvosta tai edes tue omien lastensa pyrkimyksiä. Ystävätär aikoinaan suri sitä, että hänen kotonaan vanhemmat vain sanoivat että tee mitä lystäät, aina sitä rahaa ja työtä jostain saa. No, saa sitä, mutta ystäväni olisi kaivannut tukea ja kannustusta välinpitämättömyyden sijasta.

No, se siitä (jälleen kerran). Lähetys loppu. Finito.

"Niille, jotka pitävät tällaisesta - tämä on sellaista."

Ja kuriositeettina mainittakoon eräs huomio.Siitä saitte, koulutuksenvihaajat (jotka olette kuitenkin viisikymppisiä miehiä)!

Muzak: ihan itse kasattu Spotify-soittolista vol. überjee

Pienimuotoinen sunnuntaikirjoitus

Taivaalta satoi äsken valkoista kylmää juttua, eikä se ole nyt oikein jees. Pitäisi hommata oikeesti uudet talvikengät ja se ei ole kivaa. Tylsää pikemminkin, koska talvikenkiä hankkiessa pitää olla järkevä eikä minua aina huvittaisi olla järkevä.

Lapsena ja teininä olin laiska. Nyt olen järkevä ja laiska, oh shit. (Jossain mielessä myös ahne ja hankala.)

Toivon mukaan nuo saturnuksen sekstiilit (plus chironin kolmiot)tekevät elämästäni ja opiskeluleikeistäni sujuvia. Merkurius on myös aika hyvissä asemissa tällä hetkellä. Tähän mennessä oma kapinallinen luonne on aiheuttanut suurimmat hankaluudet sen jo mainitun laiskuuden lisäksi. On niin helppo jättää asiat viime tippaan. Voin omaksi kunniaksi kuitenkin mainita että olen kerrankin ottanut huomioon sen mahdollisuuden että tehtävien tekeminen saattaa viedä aikaa. Tämä on uusi juttu; yliopistossa meitsin aikataulut ovat kosahtaneet lähestulkoon aina.

Ehkä gradun aikataulutus olisi saanut koko roskan valmistumaan alta aikayksikön. Tällä hetkellä ko. projekti on melkoisen jäissä, koska minulla ei ole tällä hetkellä idiksiä/inspiraatiota sitä varten. Melkein voisin todeta, että aihe pitää laittaa joko kokonaan vaihtoon tai sitten muuttaa näkökulmaa kokonaan.

No, mitäs uutta tuossakaan olisi. Toisaalta.

Hirn.

Paitsi että Sadan vuoden yksinäisyys on oikeasti hyvä kirja.

Jallu on taas näitä alan miesten lehtiä, joihin ei kannata ottaa kantaa. Isot pojat tosin kertoivat jotta Regina olisi kuitenkin kovempaa kamaa.En olekaan ostanut sitä pitkään aikaan. Joskus 16-19v. kukkeassa iässä se oli aika vakiosijalla meikäläisen ostoslistalla.

Jospa tästä nyt painuis ulos ja sitten syventyisi sosiologian viihteelliseen maailmaan. Aika irstasta.

Illan bändi: Crematory

Lössöt ei syö jätskiä

Paitsi tämä lössö kyllä syö. Mutta ei tänään. Ehkä.

Lupasin itselleni, että saan katsoa Narniaa tms. puoli yötä ja juoda vaikka koko pullon punaviiniglögiä jos teen ensin parit tehtävät ja käyn lenkillä. Tuumasta toiseen.. Nimimerkillä laiska paska. Tosin taidan olla aloittelija verrattuna joihinkin tuntemiini henkilöihin. Tiedän ihmisen joka pitäisi luentonsa sängystä käsin (yöllä) jos sille vain annettaisiin se mahdollisuus.

(Ja jos totta puhutaan niin pitäisin minäkin. Onneksi en ole opetushenkilökuntaa.)

On se tämä elämä vaikeaa kun pitää saada joskus jotain aikaiseksi. Itsekuria mulla on onneksi toistaiseksi ollut. Jos alkaa lähtemään käsistä -ihan missä tilanteessa tahansa -niin palautan mieleen saavutuksiani joita on kuitenkin aikas lot. Ilman kurillisuutta elämisen meininki olisi aika köyhää. Toki vaatisi aikamoista pingotusta vetää viinaakin viikon.. Tulipa vaan mieleen kun näin äsken yhden yläkerran naapurin saapuvan kotiin kaljakassin kanssa ja tyypin ympärillä leijuneesta hajusta päätellen show'ta on jatkunut jo jonkun aikaa.

Vuokrankorotuslappu tipahti postiluukusta tiistaina ja heti samana iltana oli yksi naapureista hermokaljalla tuulikaapissa -ulkona kun on jo melko kylmä. Tässä talossa siis näkee juurikin tätä joutilasta elämää, ja no, ehkä mullekin on joskus jopa kalja maistunut mutta ei siitäkään elämäntavaksi olisi. Mistä sitä edes humalassa jaarittelisi ellei esim. lukisi ja kävisi jossain/töissä/koulussa sosialisoimassa? Oli aika tiukassa juttu jo silloin kun jumittiin aikoinaan kapakassa 2-3 iltaa viikossa. Toimivin resepti sivistyneeseen kapakkafilosofointiin on se, että pitää esim. lukupiiriä kaiffareitten kanssa alkuillan ja jatkaa samassa paikassa viinin parissa loppuillan.

Tässä vaiheessa voikin jo myöntää, että tekee ihan maar perk*leesti mieli lähteä vetämään perseet. Menee kuitenkin kotihimmailuksi, koska kaverit ovat duunissa ja lopuilla lapset kotona.

(Tällaista mielikuvituksellisuutta on melko turha odottaa, mutta lupaan olla lyömättä jos joku nerouksissaan tämän toteuttaa.)

Eikä edelleenkään huvittaisi tehdä mitään, kas kummaa.

Lopuksi siteeraan kaveriani, laiskuusgurua ja nukkumisen suurmestaria.

" Älä tee tänään mitään mitä voisit jättää huomennakin tekemättä" - Tomas

Muzak: heviä

Enchanted moments

"And one enchanted moment the prince will come.." En olisi aivan varma siitä, että joku/kaikki unelmieni miehistä (mm. Batman, Predator, Ghostrider, Prinssi Kaspian) ilmaantuvat tänne ihan lähiaikoina (vaikka mistä sitä tietää) mutta ihmiset ovat taipuvaisia haaveilemaan niistä oikeista. Mielestäni heitä kyllä on väistämättä olemassa, mutta todellisuus on yleensä tarua ja mielikuvia ihmeellisempi.

(Siis jopa minun mielikuviani, heh.)

Tämä ilta on taas vaihteeksi mennyt kuunnellessa enemmän tai vähemmän kohtalokkaita biisejä. En kuvaisi itseäni miksikään lällyilijäksi noin ihmisenä, mutta musiikki on ollutkin aina helppo tapa samaistua -kuten aikaisemminkin olen maininnut. Seurassa on vaikea eläytyä, joten musiikkierotiikka on puhtaasti yksityinen huvi. No, en ehkä viitsisi katsoa aikuisviihdettäkään kenenkään kanssa ;)

Eli ei kiitos mitään parisuhteen -tai minun tapauksessani yksineläjän- piristeitä (paitsi av-viihdettä). Mielikuvitusta ja ideoita taitaa riittää muutenkin ihan liian kanssa. Tuntuu, että nykyään on enemmän tai vähemmän sääntö olla jotain muuta kuin tavallinen tylsä hetero. Kaveri totesi kerran, että taviksilla ei ole muuta keinoa piristää tylsää arkeaan kuin harrastamalla itsensä sänkyyn sitomista. Noh, en ala itse yhtä jyrkälle kannalle vaan totean, että nykyään on vain enemmän vaihtoehtoja ja vähemmän rajoituksia. Sitä voi vaan mennä kauppaan ostelemaan videota, korsettia ja erilaisia hilavitkuttimia eikä juuri kukaan katso kieroon.

Siihen en itse usko, että rakkaus syttyy uudelleen kaupassa asioimalla. Ennakkoluuloton mutta tylsistynyt pari saattaa hyötyä piristeistä, mutta jos kumppanisi inhoaa sinua niin se inhoaa sinua entistä enemmän vaikka toisit kotiin kaikki vekottimet ja hepenet mitä ikinä voit maailmasta löytää.

Mutta tarkoitushan oli siis puhua rakkaudesta eikä seksistä.. Näissä suosimieni bändien biiseissä rakkaus on kärsimys, kaipaus, ikuinen ja kaikki, koko universumi. Siitä on vaikea erottaa pois seksuaalisuutta. Luin joskus Johannes Linnankosken tarinan Laulu tulipunaisesta kukasta ja kirjan nimi on mielestäni hieno kielikuva eroottisesta heräämisestä.  (Tai miten sen nyt sitten sanoisi.)

Mielikuvilla leikkiminen on parhautta -myös.

"I will not be just a tourist in the world of images, just watching images passing by which I cannot live in, make love to, possess as permanent sources of joy and ecstasy." - Anais Nin

Ja kuten Anais-tätikin sanoo..

"I, with a deeper instinct, choose a man who compels my strength, who makes enormous demands on me, who does not doubt my courage or my toughness, who does not believe me naive or innocent, who has the courage to treat me like a woman." 

Musica a'la drama: The Gathering - In power we entrust the love advocated

Where's the love

Niin, en tiedä missä, mutta sainpas ainakin kuunnella sitä hetken aikaa.

"Musiikki tuottaa nautintoa, jota ilman ihmisluonto ei voi olla." -Kungfutse

---

Where is the love to shelter me
Give me love, love set me free
Where is the love, to shelter me
Only love, love set me free
Set me free

---

W.A.S.P - The idol

Muzak tulikin jo mainittua, lyriikat täältä.

Olemisen onkelmat et asiat vol. x

Pieni toimintaterapia tekisi gutaa allekirjoittaneellekin.. Tänään olen onnistuneesti vältellyt eräiden tehtävien tekemistä koko päivän kunnes sitten oli pakko tarttua toimeen ja vääntää ne kuntoon&palauttaa.

Tuon tiiviin kolmetuntisen aikana kerkesin mm. opetella käyttämään Open Officen tunnisteita sangen luovasti, kirota pariin kertaan sarkainasetukset ja miettiä viinapullon avaamista. Siis kuvitteellisen pullon, koska sitä viinaa ei tässä taloudessa varsinaisesti ole juuri nyt.

No, se siitä. Kaupan päälle sain kaverilta ohjeistusta dokumentoinnista ja tiedon siitä, että komentorivillä dd if=/dev/hda of=/dev/hdb voi tehdä identtisen kopion kiintolevystä toiselle. Jee.

Loppuviikolla aion rentoutua esim. musiikin avulla ja hikoilla eräiden muiden projektien parissa. Väkivaltaiset potilaat kuulemma rauhoittuvat kuuntelemalla heviä. Olenkin aina tiennyt olevani potentiaalista tappaja-ainesta.

Illan kruunasi hyvä uutinen. Koska sehän on niin että..

Toki asioista voi olla eri mieltä -ja pitääkin, mutta:

Fiat justitia, pereat mundus.

Muzak: The Editors - In this light and on this evening (album) <3

Mitä mietin tänään..

Tänään olen harrastanut mm. yhteiskunnallista pohdintaa ja lukenut artikkeleja joissa mm. arvostellaan suomalaisia naisia eli aivan normaali tiistaipäivä on kyseessä.

Työttömyys se on harmillinen juttu,mutta käsittääkseni se on myös sellainen ilmiö joka on tullut jäädäkseen. Täällä koto-Suomessa on yleensä edukkaampaa olla kotona tukien avustuksella kuin tehdä töitä kymmenen tuntia viikossa. Osa-aikatyöt ja muu epätyypillinen sopii muutenkin lähinnä sellaiselle ihmiselle jolla on muitakin tulomuotoja käytettävissä kuten puolison tulot, opintotuet tai pääomatuottoja. Tuskin itsekään edes harkitsisin kokopäivätyötä jos minulla olisi tarpeeksi pääomatuloja. Tarpeeksi tarkoittaa sitä, että pystyn maksamaan elämisen kulut ja saan joskus jotain extraa hankittua.

Kasvoin itse sellaisessa perheessä, jossa ulkomaanlomat tai kalliit vaatteet eivät olleet itsestäänselvyys. En usko, että olisin niistä iloakaan saanut kun olen ollut aina sitä tyyppiä joka pitää samoja housuja päivästä toiseen kunnes ne hajoavat päälle. Jos mulla olisi nyt rahaa enemmän niin saattaisin kyllä hankkia uuden paremman tietokoneen ja erään uutta teknologiaa edustavan kännykän, mutta ne ovat ihan puhdasta extraa. Tavaroiden ostelu on hetken hauskaa, mutta ei sillä elämälleen mitään kovin kaksista sisältöä kyllä saa ja sen huomasin itsekin silloin kun sitä pätäkkää oli enemmän. Kaltaiselleni tyypille elämässä pärjääminen on jossain määrin helpompaa kuin sellaiselle joka on kasvanut kuluttamaan määrällisesti enemmän. Toki Siperia opettaa eli kun työelämään itse lähtee niin ymmärtää ettei helppoa rahaa ole olemassa. Ellei sitten sattunut syntymään oikeanlaiseen perheeseen jonka itsensä kautta odottaa työpaikka, turpea tilinauha ja hieno titteli.

Vanhempani työskentelivät aikoinaan parissakin kartanossa palkollisina ja siihen aikaan omistajat -vaikka varakkaita olivat- eivät kavahtaneet työntekijöitään vaan kiertelivät puhuttamassa ihmisiä töissään ja tekivät uudistuksia mikäli oli tarvis. Näissä kartanoissa on nykyäänkin työntekijöitä ja ne ovat omanlaisiaan yksikköjä kaikkine oheistoimintoineen kuten matkailu ja perinteinen maanviljelystoiminta. Kartanoromantiikkakin tuli tietenkin mieleen, vaikka se onkin aina ollut lähinnä kirjallisuuden omaa fantasia-asiaa, jota Kaari Utrio kumppaneineen hyödyntää edelleen vuodesta toiseen. Rikas kartanonherra ja köyhä piikatyttö, uuh.

On kyllä ihan kiinnostavaa nähdä, että mihin suuntaan maailma kehittyy lähivuosikymmeninä. Mikä tahansa on periaatteessa mahdollista. Kasvava työttömyys (=köyhyys, eriarvoisuus) voi aiheuttaa (ja erittäin todennäköisesti aiheuttaakin) mellakoita, sotia tai kapinoita. Samaan aikaan tiedostetaan se tosiasia, että kulutus ei voi kasvaa loputtomiin koska elinympäristömme ei sitä tule kestämään. Maapallon väestönmäärä jatkaa kasvamistaan, mutta länsimaisten miesten spermassa eivät siittiöt enää uiskentele samaan malliin kuin ennen. Jotkut pelkäävät ympäristömyrkkyjä, jotkut syyttävät huonoja elintapoja ja loput povaavat maailmanlopun olevan lähellä kun valtakunta vapisee.

Kaikki voi mennä, mutta pelko on ja pysyy. (Ja E-Type.)

P.S

No hitsinpimpulat.

"Saas nähdä kuinka monta vuosikymmentä menee ennen kuin ensimmäiset täysin digitaaliset ihmiset ovat todellisuutta. Siis "ihminen" jolla ei enää ole ollenkaan ruumista, vaan pelkkä mieli digitaalisessa muodossa."

Sitä odotellessa.. ;)

Tunnelmamusiikkia: Poets of the fall -Illusion&Dream, The 69 eyes - Sister of Charity

Ajattelen, en ole, teen

Luinpas äsken innostavan kirjoituksen. Hesari on muutenkin ainoa sanomalehti, jonka voisin tilata itselleni (jos olisin rikas) mutta verkkolehti on itsessäänkin hyvin laaja kokoinaisuus. Blogeja luen joskus hetkellisen inspiraation iskiessä ja taas se kannatti.

Kuvittelen olevani henkilö, joka kykenee tuohon ns. moniajoon mutta en oikeastaan ole sellainen. Luen kyllä usein monia kirjoituksia samaan aikaan -selaimessa kymmenen sivua samaan aikaan auki- ja kuuntelen musiikkia samalla. Mutta esim. telkkaria en pysty samaan aikaan katsomaan tai siis seuraamaan, että mitä siellä ruudussa mahtaakaan tapahtua. En myöskään kuule jos joku yrittää puhua minulle samaan aikaan kun luen keskittyneesti jotain. Kotona asuessa mutsi saattoi kirjaimellisesti seisoa vieressä huutamassa, mutta en kuullut enkä nähnyt häntä.

Jos luentoa kuunnellessani ajattelen jotain muuta (kiinnostavampaa) niin asiasisällöstä jää suurin osa ymmärtämättä vaikka puhetta kuuntelisikin. Ainakaan minun aivoni eivät siis ole kehittyneet siinä mielessä, että kykenisin keskittymään moneen asiaan kerrallaan. Tai oikeastaan omaksumaan tietoa keskittymästä mihinkään 100%. Siitä tässä on kyse; kyvystä suodattaa informaatiotulvasta olennainen ja sovittaa se osaksi jo opittuja asioita. Jos luen jotain mikä liittyy yliopisto-opintoihini niin hypin automaattisesti niiden asioiden yli jotka hallitsen ja pysähdyn niihin jotka ovat uusia tai ennennäkemättömiä siinä kontekstissa. Tällaista osaamista minulla ei juurikaan ole uusien opintojen suhteen, joten tiedon omaksuminen vie enemmän aikaa ja asioihin keskittyminen sitä kuuluisaa aivokapasiteettia ihan rutosti.

(Joo, loma teki kieltämättä hyvää^..)

En myöskään mielellään sekoita useita eri projekteja/asioita keskenään.. Tällä viittaan esimerkiksi työntekoa ja opiskelua. Aloitin työnteon ekan yliopistovuoden jälkeen ja nytkin sitä duunia riittäisi, mutta se on käytännössä pakko jättää syrjempään tai kuormitan itseäni liikaa.

Eli kuten joku oli kommentoinutkin:

"Joku viisas nainen sanoi kerran lehtihaastattelussa, että nainen voi tehdä kaikkea: luoda uraa, olla äiti, opiskella, tutkia, mitä vain - mutta ei samanaikaisesti. Kaikella on aikansa."

Uraa en voi sanoa vielä luoneeni, äitiys taitaa jäädä kokematta, opiskellut olen viimeiset 9v., tutkimusta olen tehnyt myös, töitä enemmän tai vähemmän ja paljon muuta, mutta kuten sanottua - kaikelle on aikansa. Kun tein töitä ja tenttejä samaan aikaan niin tahtoi tuo koulu jäädä aika lailla ns.velipuolen asemaan. Töissä käymällä saa rahaa ja se oli silloin kyllä todella iso bonus. Nyt on ehkä siinä mielessä eri asia, koska olen jo kokenut sellaisen ajan jolloin kykenin käyttämään rahaa oman mieleni mukaan -ja näin myös sen elämäntyylin kustannukset niin omassa kuin muidenkin elämässä. Työelämää koskevat päätökset ja erityisesti rajojen määritteleminen on asia minkä joudun tekemään jossain vaiheessa, mutta mihinkään palkkaorjuuteen en ala.

Muzak: Kuuntelee hän heviä

"Nielaisin kuun"

laulaa Hector (kiitos nikki tästä!) ja Martti Servolle ufo tarjosi kaakaon. "Niin että tasoissa ollaan", sanoivat he toisilleen kun fiktiivisessä ympäristössä törmäsivät.

Ihmekös tuota kun minusta tuntuikin juuri äsken, että romantiikka on maailmasta kuollut. Ihmettelen syvästi, että tämä päivä edes tuli. Koska sen ei pitänyt. Että kiitti vaan Hector.

Mietin itseäni ja mennyttä rakkauttani joka totesi, että häneltä on rakkaus kuollut. "Kun et voi voittaa heitä niin liity heihin." Minä ajattelin, että paskat ja lähdin menemään omaan suuntaani. Nyt minäkin olen 28v. ja mieleeni juolahti tuo samainen ajatus. (Kiitti Hector edelleenkin.)

Sinä tulet vain
kukkien tähden.
Kun ne ovat kuihtuneet syksyyn,
kuulostan turhaan
askeleitasi tieltä.

- Mitsune

Ajatuksia ajatusten perään: Entwine - Refill my soul

Elämän ihmeellisyyksiä

Räpläsin tuossa äsken keittiön loisteputkea ja täytyy myöntää, että joskus nämä insinöörityön taidonnäytteet menevät tädin ymmärryksen ylitse. Onneksi sain kaverilta mesen kautta henkistä tukea sen putken kanssa säheltäessä ;) Ei tarvinnut alkaa soittelemaan noille nimeltä mainitun ammattikunnan edustajille joita tunnen ihan kiitettävän määrän.

Tosin kukaan heistä ei tähän mennessä ole vaikuttanut kovinkaan teknisesti osaavalta, joten olen itse varmaan pätevin ratkomaan tällaisia pieniä elämän ongelmia.

Vaan tuon loisteputkenkin olisi voinut suunnitella käyttäjäystävällisemmäksi. Ehkä minulla ja insinööreillä on joku ero ajattelussa. Kokemus on nääs osoittanut, että ne utopistit eivät oikeastaan ole humanisteja -eivätkä edes taiteilijoita - vaan se pieni haaveilija-hippi asuu kaikkein todennäköisimmin jonkun äärimuodollisen virkasedän päänupissa. No, ketkä tekevät esim. kaikkein romanttisimmat laulunsanoitukset tai runot? Miehet.

Mies, tuo väärinymmärretty olento jota pidetään tunteettomana kylmänä hyypiönä jonka mielestä naisen ainoa funktio on tarjota pesää 24/7 ja pestä/ostaa/nuolla miehen kalsarit. On tietty olemassa paljonkin sellaista sakkia (kummassakin sukupuolessa) jonka mielestä varttuneemman väestön kevätleikit ovat primääri-intressi mutta on muitakin.

Ns. henkisesti kehittyneillä miehillä olisi kysyntää myös markkinamielessä. Löysin kerran netistä palvelun jossa naisille tarjosi miesseuralaispalvelua eräs (omasta mielestään) hyvin elegantti mies, jonka intresseihin kuului mm. filosofia, ihmissuhteet ja muut henkiset aiheet. Palvelu kustansi useita satoja euroja tunnissa ja kallein tuntitaksa oli ns. vaativilla aiheilla kuten horoskoopit ;D Siitä vaan tarjoamaan palveluksia jos taitoja löytyy; luultavasti vähän iäkkäämmät (varakkaat) naiset ovat varsin innostuneita hyödyntämään tämänkaltaista palvelua. Ko. ryhmä kun tuntuu olevan melko väärinymmärretty miesväestön keskuudessa -ainakin jos nettikeskusteluja ja naistenlehtien mielipidepalstoja tarkastelee.

Voiko kaikkea saada? Miehen joka osaa&haluaa keskustella kaikesta, tehdä perinteisiä miestentöitä (kuten tuo hemmetin lampunvaihto) ja olla romanttinen rakastaja/kumppani. Plus tietenkin ne loput 1000 ominaisuutta sis. vakituinen työpaikka, akateeminen (huom. ei AMK!) koulutus, hyvä ulkonäkö,  sopivasti eksoottisia harrastuksia (pitää viihtyä kuitenkin illat kotona), ei kavereita (jotka juovat tai elävät), ei entisiä naisia, ei lapsia, pitää olla hyvä sängyssä, ei elossa olevia vanhempia jne.

Naisen sentään pitää olla vain sopivan tyhmä, laiha, Megan Foxin kaksoisolento, luomusti isotissinen ja varakas. Helppoa kuin heinänteko!

No, meillä tontuilla on helpointa; tarvitsee vain olla karvainen.

Jouluisissa fiiliksissä, Spotifysta musiikkia kuuntelee hän NAM!

Vapaa-ajan sankarit

Lainasin eilen kirjastosta kokoelman erilaisia sosiologian alaan kuuluvia kirjoituksia joissa kaikissa tutkitaan ihmisten suhdetta vapaa-aikaan(aiheita mm. ajanviettotavat, harrastukset ja perhe sosiaalisena yksikkönä). Sangen kiintoisaa -varsinkin sellaisen ihmisen mielestä jolle vapaa-aika on sama kuin muukin aika. Lienee peruja lapsuudenkodista että mitään rajattua vapaata ei oikeastaan ole; vanhempani ovat maanviljelijöitä joilla on 22 "vapaapäivää" vuodessa. Käytännössä ne päivät kuitenkin kuluvat erilaisissa tilan töissä mikäli porukat eivät sitten lähde ulkomaille. Tietenkin tilanne on aivan eri mikäli on kyseessä vaikkapa viljatila, mutta heillä on myös maito-ja lihakarjaa joka vaatii hoitoa&tarkkailua lähes ympärivuorokautisesti. Sikäli tilanne on siis aivan ideaali minun verrata elämääni täällä kaupungissa perinteisempään agraariympäristöön johon kaikki tutkimukset tuntuvat aina palaavan.

Vapaa-aikahan on periaatteessa aika uusi asia, mutta siitä on tullut koko ajan tärkeämpää. Ihmiset haluavat tehdä lyhyempiä työpäiviä, pitää sapattivapaata ja ns. vapautua palkkatyön kurimuksesta (uuh, luokkayhteiskunta). Samaan aikaan vapaa-ajasta on tullut erittäin tuottoisa bisneskohde: kaikki hauska ja viihteellinen maksaa enemmän tai vähemmän. Kehitys on tietenkin aivan luontaista,mutta se asettaa ihmiset myös ristiriitaiseen tilanteeseen. Vapaus tarkoittaa vähemmän ostettua hauskaa, ja juuri tämä ostettu hauska -eli lomat, kirjat, tv, elokuvat, musiikki, pelit- on sitä mihin rahat asumisen lisäksi valuvat ja johon ihmiset haluavat panostaa.

Suomalaisen unelma on omakotitalo -ilman naapureita. Mutta kun kuitenkin halutaan jotain elämää ympärille niin pitää olla nettiä, kaapelikanavia ja muuta viihdykettä. Juoruaminen on tutkimusten mukaan se tekijä joka kaupunkiympäristössä lujittaa naapurussuhteita. Maaseudulla suvut ovat perinteisesti asuneet vuosisatojakin samoilla kulmilla, joten jo pelkästään yhteinen historia perheiden välillä toimii sosialisoivana tekijänä. Nykyään ollaan harvemmin tekemisissä naapureiden kanssa vaikka niitä olisikin siunaantunut. Perheiden yksityisyys on korostunut koko ajan ja tulee yhä korostumaan. Sosiaalisuudestä on tullut selektiivistä: mm.keskustelufoorumit ja virtuaaliset yhteisöt toimivat kokoontumispaikkoina.

Ylipäänsä tavat olla sosiaalisia ovat muuttunut todella merkittävästi ihan viimeisen 10v. aikana. Isoin muutos on mielestäni siinä, että nykyään voi valita että kuinka sosiaalinen oikeastaan on. Viestiä voi vaikka kymmenellä eri tavalla samaan aikaan, mutta voi olla myös viestimättä. Ketään ei tarvitse kohdata fyysisesti -ei tarvitse edes puhua puhelimeen -jotta viesti menee perille.

No, mitäs ihmeellistä tässä oikeastaan on? Ihmiset käyttävät osittain oman luontaisen uteliaisuutensa ansiosta kaikkea mitä mahdollista on käyttää. Itsekin olen ihan kelpoinen esimerkki modernista ihmisestä. Jumin mieluiten kotona, ja pidän mahdollisuudesta valita itse sosiaalisuuden asteeni sen mukaan minkä koen kulloinkin luontevimmaksi. Kommunikoin paljon tekstiviesteillä, keskustelufoorumien kautta tai sähköpostilla. Olen chattaillut, irkannut ja mesettänyt tuhansia tunteja. Tein tätä jo maalla asuessani ja odotin kuin kuuta nousevaa sitä päivää jotta pääsisin pois korvesta ihmisten pariin.. Huomatakseni viihtyväni edelleen yksin kotona netin ääressä. Kaupungilla hengailu ei ollutkaan niin jees mitä teini-ikäinen hippi uumoili, mutta eipä se todellisuus usein olekaan niin kuin unelmissa. Porukat istuvat tällä hetkellä todennäköisesti olkkarissa katsomassa elokuvia ja menevät kohta nukkumaan, koska huomenna on aikainen ylösnousu. Kuten enemmistö suomalaisista tekee.

(Paitsi tämä talo jossa kaikki ovat ilmeisesti jonkinlaisia hippejä jotka elävät öisin.)

Luokkayhteiskunta on muuten brittiläisen koulukunnan käyttämä käsite, jota voi nykyään käyttää myös muiden kuin brittiyhteisön tutkimuksessa. Tilanne ei ole aina ollut tämä, vaan viime vuosikymmeninä -oikeastaan viimeisen 30v. aikana- luokkarajat ovat kokeneet regeneroitumisen. Meille syntyi 90-luvun alun lama-ajan jälkeen pysyvä köyhälistö joka jatkaa köyhtymistään. Marx väitti aikoinaan, että ennen pitkää pyramidin ylimmiltä tasoilta tihkuu pääomaa myös alemmille kerrostumille (työläisille) mutta väitehän ei pidä paikkansa vaan pääoma kertyy diffuusiomaisesti harvoille ja valituille (omistava luokka).

Marxilainen taloustiede on minulle melko tuntematonta, joten en käy sitä nyt pohtimaan sen enempää.

Yhä edelleenkin ollaan kuitenkin sitä mieltä, että virtuaalisuus ei voi korvata läsnäoloa (=viittasin siihen itsekin Second lifen yhteydessä), koska silloin jää pois non-verbaalinen kommunikaatio aka body language. Ja tässä tulee muuten yksi meikäläisen "heikoista" kohdista. Naamastani näkyy kuulemma totuus (kiitos ilmeikkyyden) ja heilun kun heinämies innostuessani (ei kannata pyytää selostamaan elokuvien juonia..).

Lopuksi voisikin miettiä, että mihin tämä kaikki vie? Vapaa-ajastahan tulee työtä jos sitä alkaa tavoittelemaan riittävän suurella tehokkuudella. Sitäpaitsi työnhän pitäisi oikeastaan olla leikkiä, koska kun siitä tulee työtä niin se ei enää ole hauskaa. Joku on sanonut -tai useampikin- että elämän tarkoitus on pitää hauskaa. Hauska = kaikki vapaa-ajalla tapahtuva. Daa?

Soon monimutkaista.

Soinnukkuuden taiturit: Poets of the fall

Wannabe-farmarit

Naamakirja on viime aikoina hiukan hiljentynyt -lukuunottamatta noita viljelysuutisia. Välillä tulee myös tappouutisia, mutta ne ovat selkeästi vähemmistö. Uusinta uutuutta edustaa taas joku ihmeen kahvilanpitosovellus, jossa mm. palkataan kavereita työntekijöiksi omaan kahvilaan. No, näitä on taatusti enemmänkin mutta täti nyt ei voi -eikä halua- miettiä kaikkea samaan aikaan.

Farmaripelistä tulee mieleen tamagotchi. Minullakin oli virtuaalinen versio jokunen vuosi sitten ja onnistuin tappamaan sen hyvin nopeasti nälkään. Nimesin otuksen erään lukioaikaisen koulukaverin mukaan, rauha hänen sielulleen. Okei, hiukan sumeaa logiikkaa soveltaa tamagotchia farmaamiseen mutta siltä se touhu vaikuttaa. Kytätään aamusta iltaan sadon kypsymistä ja rakennetaan latoja&aitauksia lehmille.

Täti ei viljelystä innostu ja kuuluu (jälleen kerran) vähemmistöön. Pelaamisen paras pointti on se, että homman voi lopettaa milloin huvittaa, tappaa kaiken mikä tulee eteen (mielellään jonkinlaisella karatea muistuttavalla potkulla) ja jännätä vihollisten iskuja. Farmarin pahin vihollinen on lähinnä aika ja sadon pilaantuminen. Tuota saattaisi piristää se satunnaistekijä -eli täysin odottamattomat myrskyt ja hallat, tai peräti vaihtuvat vuodenajat- mutta tiedä sitten että onko sellaisia kukaan kehittelijöistä tullut pohtineeksi.

Huomatkaa, aloitin heti pelin kehittämisen vähemmän viihdyttävään suuntaan ;) Mutta olen ihminen joka ei viehäty myöskään Simsistä tai jostain missä pitää rakentaa jotain. Veli pelasi yläasteaikoinaan paljon strategiapelejä, jotka vaatinevat yhtä pitkää pinnaa kuin simulaatiopelien pelaaminen.

Jo tehokas naamakirjailu taitaa vaatia jotain sen tyylistä hybristä mitä en taida ikänäni kyetä saavuttamaan. On lähinnä ajan kysymys että milloin kyllästyn siellä idlaamiseen -mutta niin alas en aio vajota että säilyttäisin tunnarin ja kävisin tirkistelemässä ihmisten kuulumisia. Sentään.

Google kun katsokaas on ystävämme. Ja moni muu.

Muzak: 90-luku jyrää

One day of my life

Tänään pääsin ylös jo ennen puoltapäivää -kippis sille. Keittelin nääs äsken teetä: "Indian chai". Menettelee.. Vahinko ettei omena maistu tässä sen vahvemmin. Olisi kyllä tehnyt mieli maistella vähän päivän ostoksistani (punkkuglögejä) mutta tulisi juotua kuitenkin koko pullo -tai kummatkin- kerralla.

Onnistuin olemaan tänään mahdollisimman passiivinen vaikka etukäteissuunnitelmissa oli puuhastella eniten koko viikolla. Taidan päättää olla huomenna tekemättä mitään eli ts. huomata illalla siivonneensa kämpän lattiasta kattoon jne.

Päätöksiä kannattaa tehdä, mutta koskaan ei voi tietää että mihin ne johtavat.

Transiitit näyttävät olevan ihan mukavia; sellaisia kevyitä. Voisinkin sen kunniaksi lueskella teoriaa ennenkuin meen koisimaan.

Olen pongaillut viime päivinä rutkasti kiinnostavia juttuja, mutta tuntuu että aika ei ole vielä kypsä niiden pyörittelemiseen. Pitää ensin makustella.

En muuten ole tainnut lukea tuota teosta. Hmm, puute! On tullut kahlattua läpi yhtä sun toista (jo pelkästään kirjallisuuden opintojen ohessa) mutta aika moni merkittävämpi kirja puuttuu edelleen listalta. Jostain syystä onnistuin valitsemaan tenttikirjoiksikin ne kaikkein masentavimmat, vaikka maailmankirjallisuus on laaja käsite. Paitsi että suomalainen realismi on itsessään todella hienoa (esim. luontokuvausten ansiosta) vaikka yleisvire onkin kaikkea muuta kuin yltiöoptimistinen.

Kirjoittaminen on hieno harrastus. Vaikeampaa on kirjoittaa tekstiä jolla olisi jotain kaupallista merkitystä. Mutta taide on taidetta -oli se tuotettu kuinka kapitalistisessa järjestelmässä hyvänsä.

No, minulla olisi vielä pari poliittista ajatusta mutta taidan olla sittenkin hiljaa. Kerkeää sitä kiihtymään huomennakin.

Letkeästä tunnelmasta vastaa Alanis Morissette - Jagged little pill (1995)

One of us

Telkkarissa tulee juuri tällä hetkellä dokumentti perheestä jolla on kieltämättä aika kiintoisa elämäntyyli ja tapa ajatella. On totuttu erilaisiin itsemurhalahkoihin tai skientologeihin (joiden tapa ajatella ei muuten oikeastaan eroa paljonkaan The Secretistä).Nämä tyypit keskittyvät lahkolaisuutensa lisäksi mielenosoituksiin ja muuhun ihmisten ärsyttämiseen. Kyllä se näyttää kuumentavankin ihmisten mieliä, koska näiden ihmisten käyttäytyminen on niin huomiohakuista. Mitään toivoa ei ole -en tiedä onko heillä itselläkään- mutta se ei estä aiheuttamasta kaaosta. Tyypillisiä jenkkejä - niin hyvässä kuin pahassakin ;)

Amerikka -koko universumin keskipiste. Paikka josta kaikki alkaa ja myös loppuukin.

Ihme, että toimittaja pääsi tekemään tätä juttua. Harvoin uskonnolliset porukat päästävät ketään tarkkailemaan itseään jo sen takia että monesti toiminta on joko todella heikoilla jäillä tai sitten heillä on halua säilyttää omat sisäiset järjestelmänsä loukkaamattomina. Tälle lahkolle on kuitenkin pyhyyttä merkittävämpää saada asiansa kaikkien saataville jo sen havainnon perusteella että heistä on niin ilahduttavaa ajatella kaikkien muiden ihmisten (kaikki n. 6mrd) joutuvan helvettiin.

Yleensä lahkoa johtaa todella karismaattinen ihminen joka käytännössä puhuu ihmiset ns.uskoon -ainakin jos tarkastellaan näitä ääriajattelua edustavia porukoita. Toki lahkojen määritelmään mahtuu myös sellaisia porukoita joiden toiminta on hyvin rauhanomaista ja jotka ovat oikeastaan jostain ns.alkuseurakunnasta (esim. pienemmät kristilliset järjestöt) erkaantunut ryhmä ihmisiä.

Phelpsien ajattelu pyörii eniten juurikin homovihan ympärillä. Tässähän voisi spekuloida enemmänkin että mistä tämä ideologia mahtaa olla alunperin lähtöisin. (Keittiö)psykologi arvioisi, että lahkon päämies ei ole itse sinut oman seksuaalisuutensa kanssa mikä taas heijastuu suvaitsemattomuutena sitä ilmiötä kohtaa jota ei itsessään ymmärrä. Alussa eräs lahkon naisista (päämiehen tytär) sanoi, että suurin osa aviomiehistä pettävät vaimojaan homomiesten kanssa joten siksi raamatun käsky (älä tee huorin) tarkoittaa homoseksuaalisuuden olevan jumalan tahdon vastaista.

Aika näppärä tulkinta, ei voi muuta sanoa. Jättää paljon kysymyksiä.

No, toimittaja yrittää loppuun asti saada lahkolaiset ymmärtämään oman käytöksensä absurdiutta mutta yritykseksi jää. Eipä silti, ei näillä ihmisillä taida tuo elämä loppupeleissä kovin onnellista olla jos kaiken tarkoitus on elämän ja muiden ihmisten vihaaminen. Sitä tuskin kannattaa edes mainita, että heidän omakin ajattelutapansa on jumalan sanan vastaista koska siellähän todetaan tuomitsemisen olevan jumalan - ei ihmisen -asia.

Quot homines, tot sententiae.

Taustalla: tv (kerrankin) ja Spotifysta sekalaista seurakuntaa

What the hell

Tajusin just, että olen aika humalassa (yhden glögimukin jälkeen) joten voi olla että lopputulos tämän päivän osalta on tyyliä kiitos ja anteeksi.

En ole lähdössä minnekään vaikka periaatteessa se olisi mahdollista. Tylsillä kavereillani on huomenna töitä ja/tai koulua, joten noususolmu-rapuna tyydyn tinaamaan yksin kotona. No, minulla on mese auki ja kaveri linjoilla jolle voin angstata mikäli iskee sellainen fiilis.

Voi että tämä elämä on yksinkertaisimmillaankin perin antoisaa.

Kuvitelkaa tuon ukon tilalle Elwyn eli enemmän tai vähemmän kulahtanut ikäistään nuoremman näköinen mustiin pukeutunut naispuolinen olento. Tosin mulla on nyt ruohonvihreä neuletakki.

Minkähän takia ns. nörtit kuvataan aina silmälasipäisiksi? Ystävistä vain yhdellä on lasit ja minullakin on normaalia parempi näkö vaikka istun näytön ääressä keskimäärin 5-10h päivässä.

Muzak: Bon Jovia 90-luvulta ja Annikki Tähti, Jope Ruonansuu etc

Kenen kanssa, missä?

Tulipa katsottua taas parit dokkarit. Aihealueena oli aina yhtä kiinnostava moniavioisuus eli polygamia. Polyamoria liittyy tähän vain löyhästi, koska yleensä nuo moniavioiset suhteet ovat aika vähän tunnepohjaisia ainakaan jos on kyse perinteisestä heimon elämäntavasta. Polyamoria tuskin toteutuu idealimallissaan kovinkaan usein, koska ihminen on ihminen.

Olen lukenut lukuisia seksitutkimuksia joissa osaltaan käsiteltiin esim. eri henkilöiden seksuaalielämänkertoja. Niin, moniko kykenisi edes kirjoittamaan tällaista, koska kirjoittamisen ohella joutuu väistämättä käsittelemään asioita jotka saattavat olla todella arkoja. Tutkimustulokset olivat mielestäni melko raadollisia koska lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla ihmisillä oli tai oli ollut lukuisia avioliiton ulkopuolisia suhteita. Ylipäätään kellään ei tuo avioelämä ollut kovinkaan kaksista, joten why bother. Mutta eipä ongelmat taida ratketa vaikka olisi useampi kumppani toteuttamassa niitä toiveita mitä yksiavioisessa suhteessa jää uupumaan.

Luin kerran artikkelisarjan jossa oli haastateltu avioparia joka etsi itselleen (toisilleen) kumppania. He olivat hyvin vahvasti sitä mieltä että se kolmas osapuoli suhteessa olisi todella hyvä juttu koska heiltä riittää kyllä rakkautta muillekin jaettavaksi. Jostain kumman syystä se pariskunta ei muuten ollut enää vuoden päästä yhdessä. Suhteen toinen osapuoli oli rakastunut silmittömästi siihen kolmanteen eli ts. avioliiton merkitys oli hävinnyt (jos sitä edes oli koskaan ollutkaan). Tässä tuleekin ilmi se pointti, mikä ainakin allekirjoittanutta näissä monisuhteellisuusasioissa häiritsee. En usko, että tällaista monikkoliittoa pystyy rakentamaan muun kuin järkiliiton päälle eli alunperinkin on ollut kyseessä pari joka on yhdessä kun pitää olla. Voi tietenkin olla että muut ovat vähemmän idealistisia rakkauden suhteen kuin minä (hahhaa) mutta kuka rakastunut haluaa jakaa rakkaansa toisen kanssa?

"Polyamoria asettuu vastakkain kulttuurimme yleisen normijärjestelmän kanssa siinä mielessä, että kultturuissamme kaikkien oletetaan haluavan ja lopulta päätyvän kahden ihmisen väliseen, suljettuun parisuhteeseen. Kahden rakastavaisen välinen parisuhde on yhteiskuntamme ihanne ja normi. Tällaisessa parisuhdeajattelussa parisuhteen ulkopuolinen rakastuminen ja seksuaalisuus ovat paheksuttuja ja kiellettyjä. Tämä heijastuu myös paheksuntaan, joita jotkut ilmaisevat polyamoriaa kohtaan elämäntapana."

Muuten ylläoleva selvitys on ok, mutta parisuhde on itsessään normi, ei siihen mitään rakkautta oikeastaan tarvita. Enemmänkin huolta aiheuttaa kun ei ole ketään.

On muuten aika hupaisaa, että moniavioisuus/polyamoriadebateissa perustellaan asiaa juurikin näiden perinteisten kulttuuritraditioiden kautta. Traditio on laki näillä heimoille ja kansoille; ei mikään mahdollisuus. Beduiineilla mies on perheen pää ja joutuu huolehtimaan jokaisesta vaimosta jonka ottaa niskoilleen. Nainen kykenee vain harvoin vaikuttamaan siihen että onko hän kenties 60v. ukon seitsemäs vaimo vai itseään 10v. nuoremman pojan ensimmäinen. Länsimainen ajatus perustuu enemminkin jonkinlaiseen hippi-ideologiaan vapaasta rakkaudesta ja loput siihen, että taitaa se ruoho joskus vihertää enempi aidan toisella puolella.

(Asiasta jonnekin: se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Paikallisen yliopiston fysiikan laitoksella oli ollut erään kerran hiukan tylsää, joten olivat päättäneet tutkia asianmukaisella välineistöllä asiaa.)

Maailmassa on monia kulttuureja ja uskonnollisia ryhmiä jotka tunnustavat polygamian mutta yhä harvempi elää sillä tavalla. Islamissa ajatellaan että miehen tulee tarjota kaikille vaimoilleen yhtälaiset mahdollisuudet ja siihen se varmaan tyssääkin. Harvalla on varaa kustantaa kymmenelle naiselle talo, auto ja elättää kaikki sata lasta mitä avioliitoista syntynee. Joissain Lähi-Idän maissa sheikeillä saattaa olla isoja perhekuntia (vaimot, lapset, sukulaiset jne) joilla kaikilla on oma palatsinsa ja elämäntyylinsä. Länsimaissa lainsäädäntö taas estää moniavioisuuden vaikka uskonto sen soisikin.

Kieltämättä tässä olisi kyllä tyyliä.. Harem nights, hmm.

Muzak: Judas Priest, hottis-Tauski, muita random-setiä

Describe life

Hitsi, tulipa just nähtyä varmaan koko loppuvuoden kiinnostavin dokkari.Yksinäisyys meets virtuaalimaailma/bloggaus meets marginaali ( päähenkilö on mm. adoptiolapsi). Hyvin oli onnistunut filmin koostaminen ja tuo kuvattavan esiin hienosti.

Etnografinen elokuva on siinä mielessä hankala taiteenlaji että saadusta materiaalista pitää kyetä leikkaamaan ulos se ihminen tai asia mitä kuvataan -eikä se ole helppoa missään tapauksessa. Kuvaajan asema on kuitenkin enintään intersubjektiivinen eli hän katsoo oman kokemusmaailmansa kautta kuvattavaa kohdetta/maailmaa mikä parhaimmillaan eroaa täysin omasta.

Tunnistin omalla tavallani itseni tuosta dokkarista, koska meitsikin on varsinainen loner mikäli annan itseni vaipua siihen tilaan. Esim. suurin osa näistä lukion jälkeisistä vuosista on mennyt tasan yksin netissä idlaten (vaikka kuvioon on mahtunut samaan aikaan niin parisuhde kuin työelämääkin).

Täytyy myöntää että olisin itsekin ihan kaput mikäli pitäisi asua sellaisessa paikassa missä kuvattava asuu. Kauhian ankea mesta. Ihan kuin muuallakaan ei olisi elämää - tai jos onkin niin se on sitä harmaista harmainta. Toivo on valonpilkahdus: eräässä kohtauksessa näkyy koko synkkä kaupunkimaisema ja ainoa asunto mistä hohtaa valot on Mirin.

Filmi loppuu bloggarin haaveisiin kaupungin valoista, yöfiiliksestä, nikotiinista ja elämästä.. Tokiosta. Jo dokkarin aikana kävi selväksi että ei-syntyperäisenä ruotsalaisena Miri on väkisinkin ulkopuolinen; erilainen tahtomattaankin. Elämää ei ole siellä missä hän asuu vaan se on jossain muualla. Lapsuus Koreassa? kangastelee taustalla ja eihän lapsi koskaan unohda. Nekin asiat tulevat ennen pitkää esille mitkä on jossain vaiheessa työntänyt taka-alalle.

" Meet no-one; only cats."

" I have to s-o-c-i-a-l-i-z-e"

Mietin vielä tuota netin ja ns. reaalielämän erottelua.. Sanotaan että virtuaalisuus tulee face-to-face-sosiaalisuuden rinnalle(a) niin onko se todella niin? Kaikkein syvimmät/todellisimmat yhteydet kuitenkin syntyvät ihmisten välille silloin kun he ovat läsnä myös fyysisinä olentoina. Toisaalta tutustutaanhan sitä umpihumalassakin ihmisiin eikä tilanteita voi sanoa hyvällä tahdollakaan luonteviksi sitten kun nähdään ekaa kertaa selvinpäin -jos nähdään.

Me and Yngwie (via Spotify)

Little things

Yngwie Malmsteen - The Yngwie Malmsteen collection

Burning love

Se on oltava tosirakkautta. Mutsi kertoi kerran jostain nuoruuden rakkaudestaan joka oli uhannut heittää äipän kasvoille happoa mikäli äippä hylkäisi hänet. No, kysehän on lähinnä mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta etc. mutta en itse ottaisi takaisin tuollaista heppua -enkä sen puoleen edes miettisi ko. vaihtoehtoa.

Silti on paljon ihmisiä jotka esimerkiksi kirjoittelevat vankilassa olevien raiskaajien kanssa tai elävät parisuhteessa väkivaltaisen ihmisen kanssa. Samoin tämä tapaus on saanut paljon rakkauskirjeitä ja ylipäänsä ymmärrystä vankilassa ollessaan. Puhumattakaan hänestä.

En itse henkilökohtaisesti viehäty vaarasta, vauhdista tai yleensäkään jännityksestä (pikemminkin päinvastoin) joten on jäänyt enemmän tai vähemmän hämäräksi että mikä näissä pahiksissa niin kiehtoo. Onhan tämä ilmiö olemassa kaikilla tasoilla; nettikin on täynnä valitusta siitä että häntäheikit ja rentut vievät kunnon miehiltä naiset. Se saa joka juo viinaa, riehuu ja käyttäytyy törkeästi. Sama pätee ilmeisesti myös ns. kauniimpaan sukupuoleen eli pissikset ja muut hottikset vievät saaliin kuin (siideri)hait konsanaan.

Omien havaintojeni mukaan nuo rentut eivät sen ihmeellisempiä tyyppejä ole, mutta ns. hälläväliä-asenne pitää heidät suosion huipulla. Jos lähtee vakavilla otteilla etsimään elämää niin saa usein kyllä pettyä. Hällävälistille tapahtumilla ei ole niin merkitystä kunhan on joku lopputulos: kunnon humala ja/tai seuraa. Itsekin harrastan viihteellä ollessani lähinnä tinaamista ja jossain vaiheessa tilitystä jos hyvin käy.

Tai sitten olen lähes selvinpäin. Olen tehnyt mm. baaritutkimusta osallistuvan havainnoinnin menetelmillä eli ts. hengataan kapakassa ja kyylätään ihmisiä.  Hiukankaan humaltuneena tarkkaavaisuus vähenee mutta selvinpäin näkee hienosti sen minkä humalaisilta menettää. Baareissa ei olisi mitään meininkiä jollei alkoholi vapauttaisi tunnelmaa. Yökerhojen mysteeri syntyy kun yhdistetään toiveet, halut, puolipimeä tila, musiikki ja alkoholi. Selvä ihminen ei voi muuta kuin katsella ja ihmetellä kun ihmisten silmät kiiluvat toiveikkaina strobovalojen välkkeessä. Mikään ei varmaan ole niin kiinnostavaa kuin seurata kun kaksi ihmistä havaitsee toisensa, käy läpi rituaalinomaisesti vilkuilut&muut touhut ja lopulta lähtee tanssilattian kautta jatkoille.

(Kieltämättä aika perverssiä olla kiinnostunut ihmisten tavoista pariutua (tai ***) mutta enpä minä normaali taida ollakaan.)

Jatkot ovat sitten oma ulottuvuutensa. Oikeastaan vähän harmi ettei ole pitkään aikaan tullut lähdettyä kaverilta aamukasilta kaupan kautta kotiin.

Kaikki tuo on sitä jännitystä minkä perässä voisi juosta jos jaksaisi. Rähinäviinaa juomalla tulee sitten lisää säpinää iltoihin ja lopputulos on mm. se millä aloitin tämän kirjoituksen.

Illan kohokohta: Kikka - Kiihkeät tuulet

Oma maailma

Jos mulla olisi itselläni oma planeetta/maailma/kaikkeus (ei mikään kryokupla vaan oikea "muta"pallo) niin mitä siellä olisi?

Vähän kuin Pikku Prinssin asteroidi.. Sillä oli maailman kaunein -mutta kenties nirppanokkaisinkin- kukka seuranaan ja tulivuoria hoidettavanaan. Mulla voisi olla vaikka väriä vaihtava lohikäärme jolla lentelisin ympäri maailmaani. Niin, sen pitäisi olla todella laaja jotta kaikki mahdollinen ja mahdoton mahtuisi sinne. Painopiste jälkimmäisellä, koska eihän sellaisessa maailmassa ole mitään järkeä jos siellä ei ole ihan kaikkea mitä mieleen voi juolahtaa.

Netin virtuaalimaailmatkin ovat aika tylsiä kun ne ovat suurimmaksi liian realistisia ja toisaalta liian kiiltopintaisia kuten Second Life. No, sen keksi jenkki joten mitä muuta voi odottaa? En ole perehtynyt tuohon touhuiluun sen enempää mutta ilmeisesti siellä voi kuitenkin olla vampyyri ja lennellä. (Siitä pointsit.) Kaveri tuumi että siellä taitaa kuitenkin olla kiellettyä levittää uskonnollisia liikkeitä tai harrastaa ihmisten salamurhaamista. Minun maailmassani nämä olisivat tietenkin ihan perussettiä ja oikeastaan suotavaa toimintaa.

Metaverse = Underverse?

(Intertekstuaalisuus jaksaa aina ilahduttaa, oli se millaista hyvänsä.)

Oma suosikkini virtuaalisista maailmoista on aika ennalta-arvattavasti tämä ja noiden hahmojen joukossa on se mitä meitsikin olisi. Uuh, borgi/kyborgi/androidi!

Tai sitten Predator, my love.

Joo, planeetallani olisi myös kaikenlaisia pahiksia aivan riittämiin. Tässä meidän ihmisten maailmassa suurin vihollinen on toinen ihminen mutta minun maailmassani paha löytyisikin muista roduista. Olisi eri lajien välisiä kahnauksia ja paikoin taistelua elintilasta kuten luonnossakin asiat menevät.

Ja kun kerran minun maailmassani voi olla mitä hyvänsä niin siellä voisi olla satunnaistekijöitä kuten vanhoissa kunnon "vuoronvaihtopeleissä". Ehkä tämä maailma olisi jopa jossain akvaariossa tai pelisalissa ja minä(tai assarini) ylijumalana säätelisin elämää ihmisten rukousten mukaan. "Siunattu" satunnaistekijä kuitenkin pyyhkäisisi sivilisaation tai pari mukanaan kerran vuosituhannessa vähän kuten Atlantiksellekin saattoi käydä. Ehkä täälläkin on satunnaistekijöitä joille ei korkeinkaan tietoisuus mahda mitään.

Ihmiskunta, satunnaistekijä joka pyyhältää yli Gaian ja aiheuttaa omat muutoksensa planeetan ekosysteemiin. Kaikki kunnioitus tämän pelin kehittäjälle ja eikun seuraavaa odottelemaan..

Päivän inspiraatiobiisi: Janita& Samuli Edelmann - Oma planeetta

Voihan twiit ja muutkin

Mieleni mun tekevi whinettaa (suom. valittaa). Juuri niin! Tsekkasin just että olen kirjoittanut suht järkeviä juttuja tänne noin ylipäänsä joten aika angstata.

Niin paljon kuin minä netistä tykkäänkin niin löytyy jopa sellaisia juttuja mitkä ei voisi vähempää kiinnostaa. Usein periaatteellisista syistä (koska minä en itse sitä ensin keksinyt vaan joku tuttu).

Eli joudun sitten korjaamaan käsityksiäni jossain vaiheessa mutta en nyt jaksa miettiä sitä.

Asiaan:

En tue Twitteriä ja muita sen kaltaisia palveluja. Kerrankin minulla jopa on hyvin selkeä syy käytökseeni ja se on ko. palvelujen lopultakin hyvin suppea anti. (Unohdetaan myös että olin eka kaveripiirissäni jolla oli Facebook-profiili.)

Twitterin tarkoitus on jees mutta toteutuma ... hmm. Suurin osa Twitterin käyttäjistä postaa sinne pelkkää roskaa kuten "kävinpä kaupassa, jeejee" tai " omg lol, mullapa on uus ginan toppi^^". Kysymys kuuluu: miksi minun pitäisi kiinnostua tällaisesta?

Jos haluan itse kirjoittaa niin harrastan pitkiä tekstejä ja tuo Twitterin 160 merkkiä ei kyllä riitä juuri muuhun kuin ehkä linkkien lähettämiseen tai uutisotsakkeisiin. Olen ylipäänsä todella huono käyttämään mitään tällaisia pikaviestimen tyylisiä juttuja kuten meseä tai chattia. Vaihdan naamakirjan statuksen kerran kuukaudessa ja jos vaihdan useammin niin se on joku tuubilinkki mitä haluan hehkuttaa. No, toisten statuksia osaan kyllä kommentoida joten ehkä olen sittenkin semikyvykäs sosiaalisen median käyttäjä.

Twiittaamisen tarkoitus ei ole se että saat mahdollisimman paljon faneja itsellesi (vaikka esim. teinit niin tuntuvat ajattelevan) vaan kaikki info mitä voit saada muiden käyttäjien avustuksella. Twitteriä käyttävät niin poliitikot kampanjointeihinsa kuin isot suuryritykset markkinointiin ja opinahjot tiedottamiseen. Tai jotkut vallankumoukselliseen liikehdintään.

Tämä kirjoittaja tiivistää asian hyvin.

Tosiaan, monet bloggarit ovat havainneet mikroblogien arvon ja konstit ovat monet.

Voisin tietenkin itsekin käyttää Twitteriä tiedon ja mielenkiintoisten juttujen toivossa (ehkä jopa levittää omaa valtaisaa tietämystäni) mutta eipä siihen taida olla enää resursseja. Seuraan nytkin satoja blogeja, verkkojulkaisuja, keskustelufoorumeja ja mitä nyt on ajan saatossa vastaan tullutkin. Twitterin avoimuus häiritsee myös jonkun verran -vaikka kirjoittelen nytkin julkista kirjoitusta. Pidän muutenkin enemmän palveluista jotka on syntyneet jonkun tietyn teeman ympärille kuten Nafan postituslista ja verkkopalvelu.

Summa summarum: täti on old-school-hörhö eikä jaksa kaikkea uusmuotista koska niissä on omat riskinsä.

(Ei nyt tainnu tulla täytettyä lupausta mutta pitää yrittää uudestaan joku toinen kerta. Whinetys on kinkkinen taiteenlaji.)

Topia, Topia, Bon Jovia, Topia, Tapsaa ja ehkä Mikkoa.

"Olit just tulossa housuihisi"

Mainostin eilen saksalaiselle työkaverille Fingerporia. Voi olla että sillä on näiden jälkeen sangen omituinen kuva suomalaisesta huumorista (selvittyään meikäläisen oudoista jutuista) mutta menköön nyt.

Tulee kyllä puhuttua yhtä sun toista tuolla hommissa ja sanonpahan nyt että kyllä duuni sivistää ja nimenomaan fyysinen työ.

Sanoihan se yksikin näin:

"Istuen saatu ajatus ei ole minkään arvoinen."

Lenkillä ollessani puhun itsekseni enkä välttämättä edes huomaa sitä. Olen harkinnut sanelimen hankkimista jotta saisin kuunnella jälkeenpäin omia hienoja oivalluksiani. Moni opiskeluihin liittyvä ongelma on ratkennut kävelemällä ja joka tapauksessa olo on huomattavasti kevyempi pienehkön happihyppelyn jälkeen.

Eli aika kohta häipyä ulos.

(Humppaa yms. oon kuunnellut taas vaihteeksi.)

Unikuningas

Sandman on sarjakuva jonka löysin joskus 2000-luvun alussa.

Hyvin merkityksellisiä -monessakin mielessä- ovat nämä tarinat joissa liikutaan niin todellisuuden kuin hämäränkin rajamailla. Tai no, rajoja ei taida Morfeuksen maailmassa olla edes olemassa.

<3  Topi Sorsakoski

Kalman kukkasia

Kuvan syntytarina on kaunis.

Kylmyys saa runolliseksi.. Ehkä myös täysikuukin.

Bed of roses

Hiio- hoi, sanoi kapteeni

Huomio, huomio, täällä puhuu laivan kapteeni
tärkeä tiedotus kaikille matkustajille

Meidän laivassa, meidän laivassa,
siinä on iso reikä pohjassa ja se uppoaa ja se uppoaa,
jos et ryhdy toimimaan

Huomio, huomio, kaikki matkustajat pumppuihin!

Ylös alas näin ja näin, ykköspumppu nyt jo käy

Meidän laivassa, meidän laivassa,
siinä on iso reikä pohjassa ja se uppoaa ja se uppoaa,
jos et ryhdy pumppaamaan

Ylös alan näin ja näin, yksi pumppu nyt jo käy,
ylös alas näin ja näin, kakkospumppukin jo käy ..

Fröbelin palikat - Pumppulaulu

*hih hih*

Terv. vajukki