tilannetiedotus

04.07.2010

Paljon on vettä virrannut joessa sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin tätä blogia. Joensuu on siitä mesta paikka, että täällä todellakin on joki (jota ei kuitenkaan tule juurikaan mietittyä). Täällä on myös jonkun ajan päästä Ilosaarirock, jonka jätän sittenkin taas väliin. Syy on yleinen piheys ja vieläkin tavallisempi rahapula. Kesä on vieläkin köyhempi ajankohta kuin talvi.. On esim. erään sukulaisen häät ja muuta mihin menee nekin vaivaiset pennit jotka mieluummin laittaisin esim. musiikkiin tai vaikka kenkiin. Vaikka ei mulla kyllä ainakaan viimeksi mainituista varsinaisesti pulaa ole..

No, helle on ilmaista, ja mikä parasta: se ei ulotu mun asuntooni <3 Ensimmäistä kertaa 10 vuoteen mulla on asunto, joka toimii oikein -eli pitää talvella lämmöt ja on kesällä viileähkö. Samaa ei voi sanoa vanhempieni talosta.. Koko ajan lämpöä joku +30 astetta, ja helteellä mahdollisesti vieläkin enemmän. Nukuin koko alkuviikon niin huonosti, että perjantain kotiinpaluun jälkeen olen kärsinyt väsymyksestä (ja vähän muustakin) johtuvasta vitutuksesta. En mä kyllä jatkuvasta pakkasestakaan tykkää sen enempää, mutta pitää olla mahdollisuus valita ja säätää tarpeen mukaan. Sisälämpötiloista siis kun puhutaan.

Ja uranuksen kolmiot päällä oikein tuplasti.. Tiedä sitten, että mitä meinaa noin ylipäänsä. Tuli fiksattua isän tietokonetta, mutta kun koneen omistaja on ihminen joka ei halua edes opetella ymmärtämään että mistä ko. värkin hitaus tai toimimattomuus johtuu niin olipa sekin urakka. Pitäisi iskeä lisää muistia siihen vehkeeseen, mutta äijä luulee että se menee rikki siitä. Olen tullut siihen tulokseen, että jos (tai mieluiten kun) rikastun -eli saan normipalkkaa- niin ostan niille sellaisen koneen joka pätee niiden käytössä käytännössä loppuelämän. Ilman mitään päivityksiä siis.

Lisäksi siitä onnettomasta värkistä hajosi perus PDF-lukija (= sen automaattinen päivitys jotenkin feilas), joten opin sitten "uuden" winkkarille sopivan lukijan olemassaolon. Veli käytti tuota silloin kun sen koneessa oli Win98, ja ihan pätevä sovellus on.

Kertomattakin selvää, että eräs ei meinannut ymmärtää että tuo ohjelma toimii samalla tavalla kuin se alkuperäinen.

Näiden (ja muiden) kokemusten perusteella on erittäin selvää, että miksi käytettävyyteen tulee oikeasti panostaa kun suunnitellaan ihan mitä tahansa (tieto)teknistä. Veljen mielestä aika moni tietokoneisiin&oheislaitteisiin liittyvä komponentti, perusominaisuus tai sovellus on perseestä, ja minä taas näen nämä asiat lähinnä seikkoina joiden kanssa tulee vain elää tai siten, että niissä ei ole mitään korjattavaa. Näin sitä sokeutuu ympäristölleen. Paitsi että muistin taas että miksei mulla ole tulostinta. Meni n. 10 arkkia paperia ja pirusti mustetta siihen, että sai kohdistettua tulostimen uudelleen värikasetin vaihdon jälkeen. Mun pitäisi kyllä hommata joku monitoimikone, mutta lottovoitto jäi saamatta viimeisimmälläkin kierroksella.

On kyllä kieltämättä sylettänyt viime aikoina paljon se, että päivittäin kaljaa kittavat (lähi)naapurini saavat monta kertaa enemmän rahaa kuin minä ja pelkästään juomalla sitä kaljaa.

Mutta itsepähän halusin kouluttaa itseäni.

kuva täältä

Kävinpä torstaina syömässä Suomen parhaan tuplahampurilaisen kaikilla mausteilla. Suosittelen kaikille aika monen hampurilaisen/taksarin/tms. kokemuksella. Täältä taas saa tosi hyviä lihiksiä (eikä näköaloissakaan valittamista).

muzak: heavya

normisettiä

14.06.2010

Kyllä ihmisen mieli on kummallinen. Ajattelin lapsena, että en ikinä halua olla aikuinen joka tahtoo pyörittää ankeita kuvioita ja "tapavankiloita" ympärillään. Nyt havaitsen omaksuneeni ainakin osan niistä vankiloista, ja vihaan tätä piirrettä itsessäni. Toisaalta.. Mitä muita vaihtoehtoja ihmisellä lopulla on? Jos ajatellaan sellaista standardielämää niin se perustuu siihen, että tyyppi x herää aamulla ja menee duuniin/kouluun. Sillä on joku asunto ja se tahtoo sinne asuntoon samoja elementtejä mitä sillä oli lapsena tai mitä se pitää kotiin kuuluvina elementteinä.. Siis esim. telkkari tai sänky. Sitten se haluaa perheen, matkustella tai vaikka kerätä kirjastollisen omasta mielestään hienoja kirjoja. Mahdollisesti se tahtoo kaiken em. ja enemmänkin; jotkut samaan aikaa ja jotkut kun joku muu asia on saavutettu.

Tuo kaikki on niin tavallista ja samalla niin tarkoituksetonta. Ainakin minun mielestäni. Ja jos ei tarkoituksetonta niin ainakin hemmetin tylsää. Ei mulle itselleni riitä mikään työ tai kirjahyllyn täyttäminen. Jos elämä olisi sellaista mitä haluaisin niin seikkailu alkaisi siitä kun silmät aamulla/päivällä/yöllä/joskus avaisi ja kun menisi nukkumaan niin olisi jo täpinöissään siitä, että mitä kaikkea siistiä huomenna tapahtuukaan (vaikkei niitä tapahtumia edes tiedä). Tiedän, että tuollainen tunne on olemassa, mutta en ole sitä kokenut varmaan vuosiin.

Lapsena mulla saattoi mennä joku tunti pari koulumatkassakin, kun jäin metsään kuvittelemaan olevani metsänhenki joka asuu puussa. Tuollainen ajattelutapa on mulle tänäkin päivänä paljon luontevampaa kuin se, että lukisin Taloussanomien maailmanlopunmanaajien tai rommareiden höpötyksiä siitä että mikään ei ole todellisempaa kuin vararikko ja talousromahdus. Silti luen noita artikkeleja ja kommentteja niin että ahdistaa ja kunnolla.

Curiosity killed the cat.

On selvää (mielestäni), että maailma olisi huimasti tylsempi paikka mikäli ihmisellä ei olisi mielikuvitusta, mutta mielikuvitus tekee myös erittäin todelliseksi sen että maailma on oikeasti melko tylsä paikka. Täällä elät niissä rajoissa/rajattomuuksissa mitä kullekin on suotu, ja that's it. Omassa kaveripiirissä on nähty laskut ja nousut -ja parhaiten ensin mainitut. On vaikea kuvitella mitään enempää kun se vähäkin viedään pois. Omalla kohdallani elämä on melko tasapaksua (onneksi?), ja varmaan siksi onkin niin helppo vajota tylsyyteen. Jos pitäisi tapella omasta toimeentulostaan tai elämästään tai jos hengissä selvitymiseen tarvittaisi samoja efortteja kuin esmeks keskiajalla niin en olisi tässä kitisemässä siitä että tunnen tarkoituksettomuutta tai vanhaa tuttua tyhjyyttä.

Kitiseminen = elämän tarkoitus?

viisauksia

muzak: Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä (2007)

jännittävä elämäni, osa 1

12.06.2010

Koska netin selaaminen on niin kiehtovan vauhdikasta hommaa, niin jäi huomaamatta henkilön/henkilöiden x törmäys lyhtypylvääseen. Tämä pylväs sijaitsee olkkarin ikkunasta katsottuna aivan mukavalla etäisyydellä, ja pylvääseen&rysäyksessä enemmänkin vaurioituneeseen autoon kohdistuvat huoltotoimenpiteet ovat tarjonneet kivasti piristystä tässä viimeisen parin tunnin aikana. Tulin tietoiseksi ko. episodista kun verhojen läpi tuikkivat hälytysajoneuvojen valot tunkeutuivat tajuntaani. Ensin paikalle saapui setä hinausautolla ja sen jälkeen toinen setä toisenlaisella autolla hakemaan romuttunutta lyhtypylvästä. Ensimmäinen setä hoiti hinauskeikan oikein mallikelpoisesti, ja romuauto oli lavalla alta aikayksikön. Lisäksi hinausauto oli tyylikäs.

Setä nro 2 saapui pian ekan sedän poistumisen jälkeen, mutta operaatio lyhtypylvään kasaus&irrotus ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen toimenpide. Lyhtypylväs on näemmä koottu kahdesta osasta, joista toinen on kierretty jengoilla kiinni. Ensin setä nappasi lamppuosan ja sen kierrettävän osan mukaan. Tämän jälkeen alkoi maassa kiinni olevan osan irrotus, ja tämä operaatio tapahtui kahdessa osassa joita kutsuttakoon nimillä "näpräys-yritys" ja "onnistuminen". Ensimmäiseksi mainittu jakso sisälsi mm. joidenkin pulttien(?) irrotusta alustasta ja lukuisia yrityksiä saada pylväs irtoamaan. Kun tämä ei onnistunut niin setä hyppäsi autoonsa ja lähti hakemaan apuvälineitä.

Tässä vaiheessa ajattelin, että saapas nähdä että tuleeko vielä tänään takaisin, ja päätin hakea jäätelöä piristeeksi. Kello oli jotain 22 ja risat.

Kuinkas ollakaan; odotus palkittiin ja setä palasi takaisin -> jakso 2, eli kuten nimitys kuuluu -"onnistuminen"- pääsi käyntiin. Tällä kertaa pylväs oli äkkiä kumossa ja alkoi säätäminen nosturin kanssa, mistä päättelin että taitaa olla melko painava tuo pylvään osa. Nosturin kanssa äheltäminen oli tämän osaepisodin kiinnostavin osuus, koska itse nosturi oli sen verran oudon mallinen että en olisi heti uskonut sillä kykenevän oikeastaan minkään nostamiseen. Mutta kuten yleensä huomataan, niin luulo ei ole tiedon väärti.

However, homma saatiin päätökseen ja nyt kellon ollessa 23.40 katu on taas tyhjä ja eräästä kapakasta huolimatta hiljainen.

Muita tapahtumia tänään: kävin kaupassa ja tsekkasin lottonumerot.

Ei voittoja. Tietenkään.

kuva täältä

muzak: Evanescence - Tourniquet

Sata asiaa, osa 4

08.06.2010

76. Tykkään tuhlailusta.

77. Vaikka olenkin todella säästäväinen.

78. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät suunnittele elämäänsä.

79. Vielä vähemmän ymmärrän niitä, jotka eivät varaudu ns. pahan päivän varalle.

80. Mikään muu ei ole niin varmaa kuin kuolema ja ns. pahan päivän koittaminen.

81. Pidän pyöräilystä todella paljon.

82. Lapsena uiminen oli vielä pyöräilyäkin hotimpaa.

83. En piittaa auringonotosta.

84. Sen sijaan auringossa datailu vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä.

85. Pongasin tänään maailman kauneimman vitivalkoisen läppärin.

86. Ei ollut macci.

87. Vaan Sonyn Vaio.

88. Tahdon sellaisen.

89. Jostain syystä on pirun vaikeaa löytää joku tietty asia tiettyä tarkoitusta varten.

90. Juhlavaatteet sucks.

91. Kylmät ilmat kesällä ei ole mun juttu.

92. Turvotuskaan ei ole mun juttu.

93. Turvottaa muuten melko paljon just nyt.

94. Kylkiäiset ovat usein parempia kuin itse tuote.

95. On muuten kallis tuo Sonyn Vaio.

96. Tykkään lukea historiallisia rakkausromaaneja.

97. Luxus on jees.

98. Varsinkin jos se tarkoittaa Louboutinin kenkiä, Abu Dhabin lomaa ja komeaa tanskalaista äijää.

99. Iso vaatehuone peileillä ja kenkävitriineillä varustettuna olisi minunkin mielestäni ihan kiva.

100. Kengät <333

<3 Alexander McQueen <3

kuva täältä

muzak: Enigma - I love you.. I'll Kill You

Sata asiaa, osa 3

01.06.2010

51. Olen toivottoman romanttinen.

52. Ja aivan koukussa tähän biisiin.

53. Olisi huippua olla na'vi.

54. Pandora on vielä huipumpi juttu.

55. Realismi on tylsää.

56. Ns. bad hair day on yksi pahimmista asioista mitä tiedän.

57. Onneksi huomenna on kampaaja-aika.

58. Inhoan vaatekauppoja.

59. Olisi mukavaa teettää kaikki vaatteensa.

60. Suomalainen käsityö on enemmän kuin arvostettavaa.

61. Kiinatrikoo kun on mitä on.

62. Harkitsen vakavissani kultaisten Kleopatra-sandaalien hankkimista.

63. Ja juuri siksi, että niistä tulee mieleen Kleopatra.

64. Haluaisin päästä käymään muinaisessa Egyptissä.

65. Avaruusmatkailu kiinnostaisi myös.

66. Aikamatkustus on mielenkiintoinen dilemma.

67. En haluaisi muuttaa hetkeäkään menneisyydestäni.

68. Vaikka kaikki ei olekaan mennyt aivan nappiin.

69. Olen saanut paljon sellaisia asioita mitä en olisi uskonut ikinä saavani.

70. Pidän monia tapahtumia suoranaisina ihmeinä.

71. Mitä ne tavallaan ovatkin.

72. Kohta on pakko mennä nukkumaan.

73. Taidan kuunnella vielä pariin kertaan tämän biisin (tsk kohta 52)

74. Huomenna on mukava päivä.

75. <3

<3 <3 <3

Kuva täältä

muzak: Avatar - soundtrack